 |
|
Margien kirjoittamat artikkelit |
Ks. muut artikkelit kohdasta:
Margien lehtikirjoitukset
Margien Pyhät Sielunmaisemat
Sielunpeili 4/2020
Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi
Sielunpeili 3/2020
Israel, Jumalan Silmäterä
Sielunpeili 2/2020
Rakastetut Magdalenet sydämessäni
Sielunpeili 1/2020
Toivon Sanoma
Sielunpeili 6/2019
Suuren Pyramidin Vihkimys
Sielunpeili 5/2019
Tanssiva Tuuli – Dancing Wind
Sielunpeili 4/2019
Veli Geoffrey - Magdalenejen Äänet säilyvät tulevaan aikaan
Sielunpeili 2/2019
Anna paljastaa Ylösnousemusmysteerit
Sielunpeili 1/2019
Jeshuan Valohedelmöitys ja Syntymä
Sielunpeili 8/2018
Anna ja Joachim
Sielunpeili 7/2018
Isin tyttö Lizbett
Sielunpeili 6/2018
Martta ja Juudas Iskariot
Sielunpeili 5/2018
Jumalaiset Äidit Elämässäni
Sielunpeili 4/2018
Sielun henkäyksellä, täydestä sydämestä
Sielunpeili 3/2018
JOHANNES, JESHUAN JA MYRIAM TYANALAISEN POIKA
Sielunpeili 2/2018
HISMARIAM / MARIA ANNA / JESHUAN ÄITI
Sielunpeili 8/2017
KARMELIN MARIAM
Sielunpeili 6/2017
PYHÄ SEKSUAALISUUS
Sielunpeili 5/2017
Josef Arimatialainen, Maria Magdalenan Isä
Sielunpeili 4/2017
Sar’h, Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär
Sielunpeili 3/2017
Anna, Jeesuksen Isoäiti kertoo Totuuden
Sielunpeili 2/2017
Kaiken takana on nainen Jeshuan isoäidin Annan jälkeläiset Sielunpeili 6/2013
Pyhiinvaelluksella Maria Magdalenan jalanjäljillä Sielunpeili 5/2013
Áilu – Rauhaa rakastava ravistelija Sielunpeili 4/2013
Suuri sielu joka osasi antaa anteeksi Sielunpeili 3/2013
Siunausta sataa sydämiin Sielunpeili 2/2013
Serenadi Annalle Sielunpeili 1/2013
Pippurihenkäys ja Primadonna Sielunpeili 8/2012 Eeva Kaisa Maria Sielunpeili 7/2012 Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliitto Sielunpeili 6/2012 Viisi Tiibetiläistä riittiä Sielunpeili 5/2012 Venuksen tanssi auringon kanssa Sielunpeili 4/2012 Eli Eli Lama Sabakhtani Sielunpeili 3/2012 Valon Jumalattaret Sielunpeili 2/2012 Maria Magdalenan politiikka Sielunpeili 8/2011 Rakkaudellinen ratkaisu - Rauha Sielunpeili 7/2011 Pythagoras ja Patmoksen vanki Sielunpeili 6/2011 Vaihtoehtojen sietämätön keveys Sielunpeili 5/2011 Kilpisjärvi, Kypros ja Kreeta Sielunpeili 4/2011 Tulikaste ja vapaus Sielunpeili 3/2011 Maria Magdalenan ja Jeesuksen seksuaalisuus Sielunpeili 2/2011 Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi Sielunpeili 1/2011 Äiti, Maria ja Martta elämässäni Sielunpeili 8/2010 Aika kertoa totuus Sielunpeili 7/2010 Sielun kymmenen tilaa Sielunpeili 6/2010 Tervetuloa Suomeen James Twyman Sielunpeili 5/2010 Ajan ajattomuus ja yön yöttömyys Sielunpeili 4/2010 Lähettilään pyörä Sielunpeili 3/2010 Rakastetun opetuslapsen salaisuus Sielunpeili 2/2010 Sielunrakastavaiset – Aikamatkaajat Nykyhetkessä
Sielunpeili 7/2009
Rauhanrukouksia ruskatuntureilla Maria Magdalenan kanssa
Sielunpeili 6/2009
Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti
Maria Magdalena sydämessäni
Sielunpeili 5/2009
Lapin luonto luo aitoa taikaa
Lapin Kansa 15.10.2009
Maria Magdalenan matkassa
Lapin Kansa 29.5.2009
Ad Astra
Länsi-Sanomat 5.7.2006
Auringonkukkia kolumni
Kiireetön kirjailija
Länsi-Sanomat 7.6.2006
Krookuksia nurmella
Länsi-Sanomat 26.4.2006
Eeva Kaisa Maria
Länsi-Sanomat 15.3.2006
Maan äiti ja Äiti maan
Länsi-Sanomat 1.2.2006 Haastattelu Maria Magdalenan kanssa
Ultra 7-8/2005 Lumottu lapsuus
Länsi-Sanomat 21.12.2005
Aurinkosadetta iholla
Länsi-Sanomat 9.11.2005
Pyhiinvaelluksella Assisista Roomaan
Länsi-Sanomat 28.9.2005 |
|
Sielun henkäyksellä,
täydestä sydämestä
Margie kannustaa tekemään kiittämisestä mielipuuhaa. Hän korostaa
kiitollisuuden ihmeitä tekevää voimaa. Se, mitä kiittää, kasvaa ja enenee.
Ikkunastani avautuu tätä artikkelia kirjoittaessani hilpeä maisema. Iso
kuusi lasin takana silmieni tasalla kujeilee. Aamuauringossa tanssivat
oksat ovat kuin Luojan sormia, jotka sanovat: Hei, katso, kuinka kaunis
on maailma!
Aurinko loistaa kesän kirkkaudella. Lammen vesi kimmeltää sinisenä
kilpaa taivaan kanssa. Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse
katsoa 'läpi' niin
kuin silloin, kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko
siihen, että kaiken takana on valo ja kirkkaus.
Jumalallisen rakkauden kipinöitä
Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun
on löydettävä kaikki, mikä jää pysyväksi. Luotava tästä fyysisestä
käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen
tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.
Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään tai
olen vihainen - negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka kauhistuin,
kun tämä ajatus iski ensi kertaa tajuntaani. Se tuntui armottomalta.
Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Olemmehan kipinä
jumalaisesta rakkaudesta. Näin ollen Jumala näkee ihmisessä vain oman
itsensä. Minun on turha syyttää Jumalaa kauheuksista ympärilläni ja
itsessäni, puhumattakaan maailman sodista ja muista rikoksista
ihmisyyttä vastaan.
Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon
silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut.
Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun
ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.
Intuiivisen tiedon lähteellä
Mitä on suunnittelu? Teen suunnitelmia ja yritän järkevästi ratkoa
ongelmiani. Joskus onnistun ja useimmiten en.
Mikä on syynä? Kuvittelen, että osaan laittaa kaikki palaset
onnistuneesti yhteen. Tarvitaan korkeampaa ajoitusta, ennen kuin asiat
voivat loksahtaa paikoilleen. Kuinka voisin etukäteen tietää vaikkapa
sitä, miten joku toinen henkilö reagoi määrätyssä tilanteessa,
puhumattakaan maailman tilanteesta. En mitenkään.
Emmehän tienneet koronastaakaan mitään muutama kuukausi sitten. Vain
suurempi tietoisuus näkee asian kokonaisuuden ja oikean hetken. Vasta
jälkeenpäin voin todeta, miksi joku asia meni niin kuin meni, ja mitä
mahdollisesti opin.
Mitä voin tehdä, vai voinko tehdä mitään muuta kuin ’ajelehtia’ ajan
aalloilla. Voin tehdä paljonkin. Voin rukoilla viisautta niin kuin
kuningas Salomo aikoinaan. Viisautta elää Jumalan Johdatuksessa ja
kuunnella sisimpäni ääntä. Tätä ääntä kutsutaan myös intuitiiviseksi
tiedoksi, joka pulppuaa, kun maltan kuunnella sitä. Sitä voi myös kutsua
rukoukseksi tai hiljentymiseksi.
Minulla hiljentyminen johtaa yleensä kirjoittamiseen. Hetken kuljeskelen
kodissani miettimättä mitään, sitten, jos inspiraatio suo, menen
koneelle ja saan idean kirjoittaa jotakin.
Oikeus itsenäiseen ajatteluun
Sen sijaan, että kuluttaisimme itsemme hengiltä ostamalla kaiken
maailman krääsää, joka täyttää koko maapallon, meidän on löydettävä
elämäämme uusia ulottuvuuksia. Löydettävä oma sisäinen henkinen
minuutemme. Tultava avoimiksi ja rohkeiksi oman elämämme suhteen, eikä
juostava orjallisesti muiden käskytettävinä.
Ihmisellä on oikeus olla itsenäinen ajattelija. Siksi meille on annettu
aivot, että oppisimme itse päättelemään, mikä kulloinkin on viisasta ja
sopivaa. Vain rohkeat, avarakatseiset ihmiset vievät ihmiskuntaa
eteenpäin. Jokainen ymmärtää, että taloudellisen holtittomuuden aika on
maapallollamme auttamattomasti ohi.
Henkinen kasvu oikeaa
Jatkuva talouskasvu on illuusio. Ihmisten henkinen kasvu on ainoaa
oikeaa kasvua. Se tuo myös oikeudenmukaista vaurautta.
Kulttuurillinen evoluutio on juuri tätä: ihmisen henkistä kehittymistä
kulttuurista toiseen, aikakaudesta toiseen, kunnioittaen ja vaalien
kaikkea Jumalan luomaa, ja tuoden aikain saatossa oman panoksensa
ihmiskunnan yhteiseen hyvään.
Valta, joka on hyvin pitkälle väkivaltaa, on aina kielteinen asia. Se
vähentää voimaa. Voima on positiivista. Valta on negatiivista.
Kotikaupunkini Rovaniemi ja koko Lappi tuhottiin viime maailmansodassa.
Monen sukupolven elämäntyö oli tuhkakasoina ja raunioina. Mitä ihminen
kuvittelee olevansa ja tekevänsä pienillä asioillaan tässä kaikessa?
Mitä pysyväistä jää jälkipolville? Kenen työ jättää siunauksen jälkeensä?
Ihmiselle on annettu suuri vastuu maapallosta. Emme suotta ole saaneet
jumalaista älyä, viisautta ja rakkautta sydämiimme. Se on annettu siksi,
että osaisimme käyttää sitä viisaasti ja sopusoinnussa kaiken elämän
kanssa. Vain siten ihminen täyttää oman osansa Luojan luomassa
maailmassa ja on siunaukseksi itselleen, kaikille ja kaikelle. Antamalla
itsensä nöyrästi Luojansa kanssaluojaksi, antautumalla johdatukseen,
luottamalla ja kiittäen kaikesta.
Paljon aiheita kiittää
Meillä jokaisella on paljon aihetta kiitokseen. Katso ympärillesi. Näe
se kaikki. Tutkaile sydäntäsi. Koe se kaikki. Jokainen hetki on
kallisarvoinen, vaikka se kiitääkin pian ohi. Tämänpäiväinen on jo kohta
eilinen.
Mitä jää jäljelle tästä hetkestä? Maapallommekin on miljoonia vuosia
vanha. Mitä merkitsee yksi kiitävä hetki, yksi sukupolvi ihmiskunnan
elämässä. Puhumattakaan yhdestä elämästä. Voi kulkea hautausmaalla ja
miettiä, kuka kukin on. Muistaako tätä ihmistä joku? Kuka muistaa
päivänpolitiikkaa hetkisen kuluttua?
Kiitoksella on ihmeellinen vaikutus. Se, mitä kiittää, kasvaa ja enenee.
Se, mihin kohdistamme huomiomme, saa energiaa ja voimistuu.
Ajatukset ovat valtavan voimakkaita, olivatpa ne minkälaisia tahansa.
Varjelkaamme ajatuksiamme, niin että ne levittävät ympärilleen siunausta
ja lievittävät kanssaihmistemme elämää. Olipa kyseessä jokin katastrofi
tai pienen ihmisen arkipäivän murhe. Myötätunnollamme ja rakkaudellamme
on eheyttävä voima.
Tulen juuri hoidattamasta jalkojani. Olen oppinut, että on ihanaa
ylellisyyttä kerran kuukaudessa helliä jalkojaan. Jalkapohjissa on
akupisteet joka elimelle. Jalkamme kantavat koko painoamme päivästä
toiseen. Eikö siis ole aihetta kiittää jalkojaan ja hoitaa niitä!
Kiitän kaikkia, joiden palveluja käytän. Kiitän jalkojenhoitajaani,
kampaajaani, hammaslääkäriäni ja kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka
iloisesti ja ystävällisesti palvelevat. Annan kiitoksen kaupassa, josta
löydän raikkaita luomuvihanneksia ja –hedelmiä.
Kiitän tämän lehden toimittajia ja niitä, jotka mielipiteillään
valaisevat ja tuovat esille meille kaikille tärkeitä asioita.
Olen kiitollinen Sielunpeili-lehden lukijoiden ja kaikkien ystävieni ja
omaisteni
rakastavista ajatuksista ja rukouksista terveyteni suhteen.
Olen mahdollisesti lähiaikoina menossa rintaleikkaukseen. Tämä asia on
minulla ollut
pitkä prosessi vuosien saatossa. Olen sitä siirtänyt käännöstyöni ja
kirjoittamisen
sekä Israelin matkan takia moneen kertaan. Jumalallinen ajoitus ja tahto
tapahtukoon nytkin.
Uskon todella, että kiittäminen luo hyvyyttä maailmaan. Se tuo iloa
itselle ja toisille. Tehkäämme kiittämisestä mielipuuhaamme.
Sydämeni iloitsee jumalattarista
Tukholmassa on aivan ihana, 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se
on korkealla mäellä aivan Slussenin yläpuolella. Sen vihreä torni näkyy,
kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi
kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli.
Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä
kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta. Jumalattaren
patsas on molemmin puolin taulua. Saarnatuolin reunassa on Maria
Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden
kauneutta ja sulokkuutta.
Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa
sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Eräs unelmani onkin
luoda tänne pohjoiseen Maria Magdalenalle oma pyhäkkö, temppeli.
Yes, kädet ylöspäin
Y-kirjain on hyvin voimakas merkki. Jeesuksen arameankielinen nimi
Yeshua antaa englanninkielisen Yes-sanan eli kyllä sanan. Kun ihminen
laittaa kätensä ylöspäin, muodostuu Y-kirjain. Silloin hän avautuu
kosmiselle rakkaudelle ja pyytää tätä ilmenemään elämässään.
Rovaniemen kaupungissa on tällainen voimakas merkki. Aivan kaupungin
keskustassa kaksi mahtavaa virtaa, Kemijokí ja Ounasjoki, kohtaavat. Vesi
virtaa sitten Kemijokena alas mereen Kemin kohdalla.
Kaupunki on myös vaarojen syleilyssä, kotivaarana Ounasvaara.
Minun henkilökohtainen Äitivaaranani on Pöyliövaara, jonka juurella
äitini
kotitila aikoinaan sijaitsi. Se näkyy myös ikkunastani, kun
kotialttarillani pidän
päivittäisiä rauhanrukouksia.
Sukuni esiäidit ja esi-isät ovat asuneet täällä jokivarressa satoja
vuosia viljellen Kemijoen varren peltoja. Suuri osa kaupungin ihmisistä
on perheellemme sukua. Kun Lapin sodassa kaupunki hävitettiin maan
tasalle,
vain jokunen talo siellä täällä säilyi. Näitä säilyneitä taloja ovat
kotitaloni, Mylläri ja isänäidin kotitalo, Pöykkölä, sekä isänäidinäidin
kotitalo,
Alaruokanen. Ne muodostavat kolmion, ja ne sijaitsevat parin, kolmen
kilometrin säteellä
keskustasta. Tunnen, että tässä on suuri siunaus ja mysteeri ainakin
minulle itselleni.
Hiljaisuuden ihmeellinen voima
Maria Magdalena on kertonut minulle usein, että hän on johdattanut minut
juuri tänne Rovaniemelle syntymään. Valoisaan toukokuun aikaan, jolloin
pimeys muuttuu valoksi pohjoisessa. Sitten johdatus maailmalle, ja nyt
takaisin kotiin. Kaikella elämässämme on tarkoitus. On vain kuunneltava
sydämensä ääntä. Hiljaa ja nöyränä. Näin vastaukset löytyvät sisimmästä.
Hiljaisuus on syvä ja ihmeellinen asia. Viime vuosina olen nauttinut
hiljaisuudesta. Voin maata sohvallani, katsella suurta kuusta ikkunan
takana, ihailla kuusenoksien tanssia ja olla ajattelematta mitään.
Silloin Maria Magdalena usein puhuu minulle. Niin kuin myös aamuisin ja
iltaisin ennen nukahtamista uneen. Puhe on lempeää ja rauhoittavaa.
Ole rauhallinen. Se on aina tärkein viesti. Sen jälkeen voin keskustella
kaikista asioista. Kun antautuu, luottaa ja on kiitollinen, avautuu
ihmeellinen kanava, ja voi antaa tilaa korkeammille energioille
vaikuttaa itsensä kautta
Tunnen, että seurakuntani on koko ihmiskunta. Tunnen olevani nimenomaan
energiapappi.
Kutsun itseäni rauhanpapittareksi erottuakseni vanhakantaisista
miespapeista.
Peace Minister voi olla sekä mies että nainen.
Valo loistaa pimeydestä
Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Rakastetun Yhteisön. Se
on ollut olemassa, useimmiten kuitenkin maan alla toimien, koska
kirkko on aina vihannut ja vainonnut sitä ja sen kannattajia.
Nykyisin se toimii julkisesti Beloved Communityn nimellä. Sen tunnetuin
rauhanpappi on rauhantrubaduuri, kirjailija James Twyman. Järjestön
tarkoituksena on saada ihmiset heräämään ja vaikuttamaan siihen, että
eksoteerinen (ulkoinen) Pietarin kirkko ja esoteerinen (sisäinen) Maria
Magdalenan ja
apostoli Johanneksen perustama kirkko voisivat yhdistyä. Jotta
tasapaino
mies- ja naisenergian välillä vihdoinkin toteutuisi. Tämä aika on nyt
käsillä hyvin voimallisesti.
Nyt on aika kaiken tulla esille. On aika antaa valon loistaa
pimeydessä.
Meidät kaikki on kutsuttu tuomaan esille tätä valoa. Valo tarvitsee
välineitä, instrumentteja, joiden kautta loistaa.
Siksi tänä aikana elää niin paljon valaistuneita sieluja, jotka ovat
halunneet vapaaehtoisesti syntyä tänne. Valo on ihmeellinen kutsu
sydämessä. Valon kutsusta ei voi erehtyä. Se soi iloa ja riemua. Niin
kuin minunkin sydämessäni palatessani jälleen maailmalta kotiin
Rovaniemelle.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi
Ikkunastani avautuu tätä kirjoittaessani hurmaava maisema. Iso kuusi lasin
takana silmieni tasalla on vapautunut valkoisen lumen peitosta, ja
aamuauringossa tanssivat oksat ovat kuin Luojan sormia sanoen: hei, katso
kuinka kaunis on maailma! Aurinko loistaa toukokuun kirkkaudella, lammen jää
on juuri vapautumassa jääpeitteestään ja muodostaa ihastuttavia taideteoksia
kuvioillaan.
Toukokuu on minun ikioma kuukauteni, sillä olenhan syntynyt toukokuussa
täällä pohjoisessa, valoisaan aikaan.
Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin
silloin kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että
kaiken takana on valo ja kirkkaus.
Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun on
löydettävä kaikki mikä jää pysyväksi; luotava tästä fyysisestä
käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen
tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.
Se, että Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään,
tai olen vihainen, negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka suorastaan
kauhistuin, kun ensi kerran tajusin tämän asian. Se tuntui armottomalta.
Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Jumala näkee ihmisessä vain
oman Jumaluutensa. Minun on siten turha syyttää Jumalaa kauheuksista
ympärilläni ja itsessäni; puhumattakaan maailman sodista ja muista
rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon silloin,
kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut. Jälkeenpäin
tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun ymmärrän, että
kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.
Elämässäni ensimmäinen ja varmaan vaikuttavin henkinen opettaja on ollut
Pekka Ervast (1875-1934), kristillinen mystikko ja kirjailija. Hän rakasti
syvästi Suomea ja uskoi vahvasti Suomen henkiseen johtajuuteen; hän oli
teosofian uranuurtaja ja Ruusu-Ristin perustaja Suomessa. Hän tähdensi
opetuksissaan ja kirjoissaan kahta asiaa ylitse kaiken: Jeesuksen
Vuorisaarnan opetuksia, joita kirkko ei ollut löytänyt, sekä esivanhempiemme
suurta kalevalaista viisautta. Kun löysin hänen kirjansa, henkinen
tietoisuuteni heräsi kertaheitolla. Minun ei ole koskaan elämässäni
tarvinnut etsimällä etsiä henkisiä asioita; ne ovat kävelleet minua kohti.
Se on ollut siunauksellista. Asiat vain loksahtavat paikoilleen, ilman
kummempia hakemisia.
Pekka Ervast kirjoitti jo 1920 -luvulla naisten tulevasta aikakaudesta.
Tässä ote Esoteerisia opetuksia kirjasta, jonka Ruusu-Risti julkaisi hänen
esoteerisista opetuksistaan vuonna 2005.
”Ottakaamme vain yksi vanha, tuttu esimerkki. Miehet ovat miehinä
luonnostaan taistelijoita, naiset ovat naisina luonnostaan sovittajia.
Miehet ovat järjestäneet yhteiskuntia väkivallan ja pakon pohjalle; he ovat
sotineet keskenään. Ja naiset miehiä ihaillessaan ovat luopuneet
naisellisista vaatimuksistaan ja antaneet tukea ja siunausta miehille heidän
väkivaltaan pyrkiessään, niin että naiset useinkin ovat inspiroineet
väkivallan töihin.Tuskin miehet lähtisivät sotiin, elleivät naiset heitä
yllyttäisi.
Nyt elämme ajassa ja kuljemme aikaa kohti, jolloin ihminen selvemmin näkee
sen, että ihmisessä, sekä miehessä että naisessa on myöskin se naisellinen
sovittaja, se sovittaja, jota niin paljon tähän saakka on syrjäytetty. Tämä
on ihminen, joka on astuva näkyviin, mutta joka ei voi astua näkyviin muuten
kuin naisten ja naisellisen prinsiipin avulla. Sentähden, niin kuin kaikki
viisaat ovat sanoneet, astumme ikään kuin naisten aikakauteen, jolloin
naisten ääni pitää tuleman enemmän kuuluviin, mutta ei suinkaan naisten ääni
ainoastaan miehisyyden pönkittäjänä, vaan naisten ääni ihmisyyden
herättäjänä.
Sentähden henkisen elämän hedelmiä, positiivisia ilmennyksiä, olisi se, että
naiset vakavammin ottaisivat ajaakseen niin sanottua rauhan asiaa. Heidän
pitäisi opettaa ja kasvattaa nuorta polvea pois taistelu- ja sotainnosta
korkeampia ihanteita ymmärtämään: inhimillistä rakkautta, rauhallisuutta,
tasapainoa ja järkevyyyttä ymmärtämään. Jos naiset ymmärtäisivät asemansa ja
heräisivät henkiseen elämään, silloin he voisivat saada aikaan miltei
ihmeitä maailmassa. He ovat liian naisellisia siinä, että he kulkevat vain
miesten jälkiä. Heidän täytyy aloittaa omaa kulkua, omaa elämää; heidän
täytyy ottaa vähäsen elämän valtikkaa kantaaksensa uudella inhimillisellä
tavalla; heidän täytyy päästä selville elämän suuresta päämäärästä ja
ihanteista, ja heidän täytyy niiden puolesta työskennellä. Muuten ihmiskunta
ei mene eteenpäin. Sillä me seisomme kynnyksellä sen portin edessä, jonka
yläpuolelle on piirretty "Naisten aikakausi".
Ne miehet, jotka nyt ymmärtävät tämän asian, ne miehet ovat luonnottomassa
asemassa, niin kauan kuin heidän oma sukupuolensa yleensä ei tätä vielä
ymmärrä. He ovat luonnottomassa asemassa siihen saakka, kunnes naiset ovat
huomanneet, että he ovat itse asiassa edustaneet heidän, naisten asemaa. Kun
naiset ovat tämän syvemmin ymmärtäneet, kun he ovat saaneet muutoksen aikaan
maailmassa, maailman mielipiteessä, silloin jokainen mies, joka
menneisyydestä tuo mukanaan suuren taistelunhalun ja sotainnon, ymmärtää,
että elämän ihanne ja päämäärä ei ole fyysillisessä temmellyksessä, vaan
siinä, että hänen, miehen, tulee käyttää tätä taistelu- ja sotaintoaan
maailman pahuuden ja itsekkyyden voittamiseksi; sotiaksensa materialismia ja
alhaisuutta vastaan. Siis siirtää taistelu fyysillisestä tappelusta
moraalisiin voittoihin.”
Pekka Ervast oli kielinero jo lapsena, ja hän käänsi lukuisia kirjoja
alkukieliltä suomeksi. Hänen kääntämänsä kirja on myös Pistis Sophia, jossa
kerrotaa Pistis Sophia -nimisen olennon elämänvaiheista ja katumuksen
teoista. Sanat pistis =usko ja sophia=viisaus ovat kreikkaa, ja
käsikirjoituksen katsotaan olevan koptinkielinen käännös kreikankielestä.
Käännöksen osti British Museum vuonna 1785 kokoelmasta, joka oli päätynyt
Lontoon antikvariaattiin. Kirja on täydellisin ja laajin niitä harvoja
todistuskappaleita, mitä jälkimaailmalle on säilynyt alkuperäisestä
kristillisestä gnostilaisuudesta (gnosis =tieto)
Muistan kuinka mieheni, Jussi Kivelä, vuosikymmeniä Ruusu-Ristissä
opiskelleena jo silloin kun tutustuimme, puhui hyvin kunnioittavasti Maria
Magdalenasta, joka kirjassa esiintyy viisaana Jeesuksen opetuslapsena.
Silloin pidin kirjaa vaikeatajuisena, enkä perehtynyt siihen tarkemmin.
Kirjassa Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa, joiden joukossa on sekä
miehiä että naisia. Naisten joukossa on Jeesuksen Äiti Maria, Martta, Salome
ja ennen kaikkea Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen rakkain ja läheisin
opetuslapsi. Hän oli se opetuslapsi, joka syvimmin ymmärsi, Apostoli
Johanneksen ohella, Jeesuksen syvät esoteeriset opetukset. Monet
miespuolisista opetuslapsista eivät edes ymmärtäneet, mitä hän Jeesukselta
kysyi. Etenkin Pietari oli mustasukkainen ja kateellinen Maria Magdalenalle
niin, että hänen kielenkäyttönsä oli jopa karkeaa (kuten useissa muissakin
gnostilaisissa evankeliumeissa). Eräässä kohtaa hän sanoo: ”Herra, me emme
voi sietää tätä naista, sillä kaikilta meiltä hän tilaisuuden riistää sinun
kanssasi puhua, mutta itse hän monta kertaa puhuu.” Jeesus ei moittinut
Pietaria, mutta antoi ymmnärtää, että hän suuresti arvosti Maria Magdalenaa
ja hänen viisauttaan.
17 luku Pistis Sophiassa:
Kun hän (Jeesus) näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin hän lausui
heille: ”Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.” Tapahtuipa, kun Maria
(Magdalena) oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän kiinteästi
tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: ”Herra, mua käske Sinun kanssasi
avoimesti puhua.” Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen: ”Sinä
siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa
mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle
on tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.”
Yksi Pekka Ervastin kääntämistä kirjoista on myös Laotsen Tao-Te-King.
Minulleon tullut tavaksi päivittäin aamurukousten yhteydessä lukea joku
kohta tästä kirjasta.
Yksi lempiluvuistani on:
Lapseksi tuleminen
Joka ollen mies, pysyy naisena, hän tulee kaikkeuden kanavaksi. Kun hän on
kaikkeuden kanava, ei ikuinen hyve häntä koskaan jätä.
Hän tulee uudestaan pieneksi lapseksi.
Alaviite 1: Jokainen mystikko tietää, että Kristus syntyy hänessä vasta
sitten, kun hänen sielunsa on muuttunut neitsyeellisen puhtaaksi. Toisin
sanoen: jumalallinen tahto ihmisessä herää vasta silloin, kun hänen järkensä
on miehellisen vapaa ja hänen tahtonsa naisellisen puhdas ja lempeä.
Joka tultuaan valoon pysyy hämäryydessä, hän tulee kaikkeuden malliksi.
Alaviite 2: Henki on aina nöyrän salaperäinen siinä merkityksessä, että se
aina piiloutuu aineen ja muodon taakse.
Hänen ollessaan kaikkeuden malli, ei ikuinen hyve häntä sivuuta.
Hän palaa takaisin kaikkitäydellisyyteen.
Joka tuntien kunnian samalla jatkaa nöyryydessä olemistaan, hän tulee
kaikkeuden laaksoksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden laakso täyttää hänet ikuinen hyve. Hän palajaa
ensimmäiseen olemukseen.
Ensimmäinen olemus on se, mikä moninaisuudessa saattaa aikaan lukemattomat
asiat.
Alaviite 3: Joista kukin on hyödyksi omalla tavallaan.
Viisas mies käsittää sen ja tulee hallitsijoista viisaimmaksi.
Vapaamielinen hallitus on sellanen, mikä ei halveksi eikä loukkaa ketään.
Pekka Ervast löysi myös suomalaisuuden juurilta syvää viisautta.
Pekka Ervastin teos Kalevalan avain vuodelta 1916 on edelleen pätevä avain
Kalevalaan.
Kalevala kuvaa syvässä merkityksessä etsijän tietä. Se jakaantuu kahteen
pääosaan: Ensin on Puhdistuksen tie eli Kosioretkeläisen tie, joka päättyy
Häihin Pohjan Neidon, ihmisen korkeamman minän, kanssa. Häiden jälkeen alkaa
varsinainen Tiedon tie eli Samporetkeläisen tie.
Pyhä Kolminaisuus eli Trimurti, joka esiintyy kaikissa Suurissa Uskonnoissa,
on myös Kalevalassa. Väinämöinen edustaa tahtoa, Ilmarinen tietoa ts. järkeä
ja Lemminkäinen tunnetta, ts. rakkautta. Kaikki ihmisen kolme olemuspuolta
siis. Ja kaikki nämä sankarit kosivat ihanaa Pohjan Neitoa. Kuka saa neidon
lopulta ansiotöiden jälkeen omakseen? Kukapas muu kuin jumalaisen järjen
edustaja Ilmarinen, joka Sammon osaa takoa.
Kalevalan naiset ovat todellisia Voimanaisia, kuten muun muassa Ilman Impi,
Pohjan Neito, Lemminkäisen Äiti, Aino, Annikki, Kyllikki, Marjatta ja Louhi.
Kalevala ja Jeesuksen oppi
Kalevala on rauhaa rakastava eepos. Verrattuna monien muiden kansojen
eepoksiin ero on huomattava. Ainoa kerta, jolloin pääsankari Väinämöinen
suuttuu, on silloin kun ylimielinen ja koppava Joukahainen Väinämöisen
kanssa tiellä vastaan tullessaan ei peräydy ja uhkaa laulaa tämän siaksi.
”Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi.”
Sotiminen Kalevalassa tapahtuu sanan voimalla. Väinömöinen nukuttaa Pohjolan
kansan uneen, kun Sampoa lähdetään Pohjolasta hakemaan. Taistelua käydään
hengen miekalla.”Kun tulet tulen tuville, valkean varustimmille, siellä
kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: miesten miekoiksi hyviksi, naisten
nauhan päättimiksi”. Samoin Paavali: ”...ottakaa päällenne pelastuksen
kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.”
Vanha Testamentti, joka kertoo juutalaisten historiasta, on hyvin sotaisa
kertomus tämän kansan menneisyydestä. Mooses antoi kansalleen 10 käskyä.
Jeesus antoi uudet, viisi käskyä
Jeesus julisti aikanaan: ”Olette kuulleet sanotuksi vanhoille, mutta minä
sanon teille....” Seuraajilleen hän antoi nämä viisi käytännön
elämänohjetta.
1. Älä suutu, sydämessäsikään; ole aina rauhallinen.
2. Ole puhdas ajatuksissasi, sanoissasi ja teoissasi.
3. Älä ensinkään vanno; olkoon puheesi aina totuudenmukainen.
4. Älä vastusta pahaa; voita paha hyvällä.
5. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jeesuksen opin kulmakivi on pahan vastustamattomuus; koston vastakohta. Se
on eettisesti paljon korkeammalla kuin Mooseksen antamat 10 käskyä.
Olen onnellinen, että olen saanut käydä Ruusu-Ristin koulua ja tutustua
suurten filosofien, teosofien, suurten uskontojen perustajien sekä
suomalaisten ikioman eepoksen Kalevalan
esoteeriseen viisauteen. Rakas mieheni Jussi oli suotu minulle oppaaksi ja
innoittajaksi tässä elämässä.
Pekka Ervast tuli suomalaisille tiennäyttäjäksi esoteeriseen viisauteen sata
vuotta sitten. Hän perusti Ruusu-Ristin 14.11.1920, joten tämä vuosi on
suuri juhlavuosi järjestölle. Hän loi mahtavan perustan kansakuntamme
henkiselle kehitykselle, joka jatkuu nyt voimallisena virtana.
Jopa Naisten Aikakausi on tänä päivänä Suomessa todellisuutta. Johtaahan
meitä Naisten Viisikko -hallitus ja lukuisa joukko muita viisaita naisia.
Olen saanut viime vuosina tutustua Annaan, Jeesuksen Isoäitiin ja hänen
suureen perheeseensä. Olen saanut myös ilon ja siunauksen suomentaa hänen
kirjojaan. Koen, että kaikki elämässäni on tähdännyt tähän, kaikki lukemani
ja kokemani. Ne kirjat, jotka tällä hetkellä minua todella kiinnostavat,
ovat nämä Isoäiti Annan antamat kirjat, jotka antavat totuudenmukaista
tietoa Jeesuksesta, hänen opetuksistaan, elämästään ja perheestään.
Kristus-Magdalenet ovat kautta aikojen vaalineet Jumalaista tietoa siitä,
että Jumala on Rakkaus ja jokaisella ihmisellä on suora yhteys Ykseyteen.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Anna-kirjoja suomentaessani koin vahvasti eläväni juutalaisena ja Isoäiti
Annan jälkeläisenä siinä
maassa, jonka Jumala antoi Israelin kansalle jo tuhansia vuosia sitten.
Ihmeellinen aikamatka siitä tulikin! Tein sitten myös marraskuussa vuonna
2017 fyysisen matkan Israeliin pienen ryhmän kanssa, jota johti Catherine
Ann Clemett, toinen Anna -kirjojen tekijöistä. Karmel, Annalle rakas vuori,
jolla sijaitsi se mysteeriokoulu, josta puhutaan paljon Anna-kirjoissa, ja
joka sijaitsee Välimeren rannalla Haifan kaupungin lähettyvillä, oli
ryhmällemme ensimmäinen tärkeä paikka.
Tutustuimme tietenkin myös Jerusalemiin, Galileaan, Suolamereen, Betlehemiin
ja muihin Raamatun paikkoihin, joissa myös Jeesus elinaikanaan vaelsi.
Israel on edelleen häkellyttävän kaunis maa vuorineen, järvineen ja
ikivanhoine paikkoineen, joita
koko ajan kaivetaan esiin. Jerusalemin vanhan kaupungin alla on toinen
kaupunki, maanalainen maailma, tuhansia vuosia vanha, joka on kaivettu
päivänvaloon. Magdalan kaupunki on myös äsken kaivettu esiin.
Tunsin Israelissa tulleeni takaisin kotiin. Tunsin olevani juutalainen niin
kuin Jeesus, hänen isoäitinsä Anna ja kaikki ne Magdalenet, joista näissä
Anna -kirjoissa kirjoitetaan. Anna -kirjat tulivat vielä todellisimmiksi
kuin suomentaessani ja lukiessani niitä. Jäi myös valtava kaipuu päästä
takaisin tähän maahan.
Ymmärrän nyt kuinka erityistä elämää juutalaiset ovat eläneet kaikkina näinä
tuhansina
vuosina. Heitä on todella koulittu ja kohdeltu kovakouraisesti, niin
ihmisten kuin Jumalan
taholta. Joku syy siihen täytyy olla! Jumalalla on aina pätevä suunnitelma
omille rakkailleen.
Itse en aikaisemmin nuorempana suuremmin välittänyt juutalaisista.
Raamattuakin pidin kouluikäisenä juutalaisten historiakirjana eikä se minua
kiinnostanut. Jeesus oli joku mies, joka roikkui ristillä, niin kuin
roomalaiset tekivät yleisesti rikollisilleen. Äiti Mariakin oli vain
kliseinen kirkon kuva.
Sanoin Lyyli -tädilleni, että ”en tarvitse Jeesusta, minulla on suora yhteys
Jumalaan”.
So, so, sanoi tämä ihana ihminen, ruusuristiläinen teosofi ja elämäni
esikuva, jonka kirjahyllystä
luin sitten myöhemmin Pekka Ervastin ja muiden teosofien viisaita kirjoja.
Jälleensyntyminen avasi tietoisuuteni kertaheitolla! Tuli jotain järkeä
tähän elämään!
Vielä enemmän järkeä tuli tähän elämään Jeesuksen isoäidin, Annan kirjoissa.
Kerralla tuli käytyä kahden tuhannen vuoden historia, ja vielä kauempaakin
Israelin historiaa.
Olen aina pitänyt historiasta, mutta nämä kirjat olivat sellaista
aikamatkaamista, että hyvät hyssykät….löysin jopa itseni sieltä! Niin kuin
varmaan moni muukin lukija!
Miksi tätä kansaa on aina vainottu? Joku syy siihenkin täytyy löytyä,
ajattelin.
Ja kirkastuihan se minulle, miksi arabit ovat niin kovasti aina vihanneet
juutalaisia.
On mentävä historiassa useampi tuhat vuotta taaksepäin Mesopotamian Urista
kotoisiin olevaan Abrahamiin ja Saaraan, Israelin kantavanhempiin asti. He
olivat jo iäkkäitä ja Abraham halusi perijäkseen pojan. Saara oli kuitenkin
jo iäkäs hänkin. Saara tuumi, että mitä jos hänen egyptiläinen orjattarensa,
Hagar, makaisi Abrahamin kanssa. Näin sovittiin ja siten sai alkunsa poika,
nimeltään Ismael.
Kaikki hyvin, vai oliko? Naiset kun ovat naisia, niin tapahtui, että orjatar
Hagar ylpistyi ja nakkeli niskojaan Saaralle, emännälleen. No, eihän Saara
siitä mielistynyt. Ja niin Hagar poikineen sai lähtöpassit (Iisakin
synnyttyä), vaikka se pahalta Abrahamista, isästä, tuntuikin.
Wikipedian kertomaa Ismaelin historiasta:
”Ismaelin jälkeläisinä pidetyt ismaelilaiset olivat pohjoisarabialainen
beduiiniheimo, josta on muutamia mainintoja myös Vanhan testamentin
myöhemmissä kohdissa. Myöhempinä aikoina sekä juutalainen että islamilainen
perinne ovat pitäneet Ismaelia muidenkin arabien kantaisänä. Sen takia
Ismael on muslimeille erityisen tärkeä hahmo ja yksi islamin profeetoista.
Ismaelia pidetään islamissa myös Muhammadin esi-isänä.
Muslimien käsityksen mukaan Jumalan käsky uhrata "ainokainen poikansa",
jonka nimeä ei mainita Koraanissa, voi viitata vain Ismaeliin (arab.
Ismail), eikä nuorempaan velipuoleen Iisakiin (arab. Ishaq) joka nimi
mainitaan Raamatussa. Muslimien mielestä Iisakin maininta uhrauksen
yhteydessä on juutalaisten lisäys, koska heidän taas katsotaan periytyvän
Iisakista. Lisäksi muslimit katsovat väitteen siitä että Hagar (arab.
Hajira) oli orja, olevan loukkaava ja hänen katsotaan olevan Abrahamin
toinen vaimo, joka oli ollut jonkinlaisessa palvelijan asemassa.”
Sittemmin Saara koki ihmeen ja hänen kupeensa aukenivat saamaan pojan, joka
sai nimekseen
Iisak. Ja siitä se suku sitten aukeni vuosisatojen saatossa nykyiseksi
Israelin kansaksi. Oli monenlaista valloittajaa sillä pienellä
maakaistaleella, joka nyttemmin tunnetaan Israelina. Oli Nebukadnessarin
sota, noin 600 eKr, ja Salomonin aikaisen loiston menetys. Jerusalemin
mahtava temppeli hävitettiin ja kansa pakkosiirrettiin Babyloniaan 70
vuodeksi. Näihin aikoihin syntyi Anna, Jeesuksen isoäiti ja Marian äiti,
Betlehemin lähistöllä. Sitten Persian kuningas Kyyros voitettuaan
Babylonian, oli armeliaampi ja päästi kansan taas kotiin.
Israelin lisähistoriaa pähkinänkuoressa:
Sitten Iisakin poika Jaakob (joka myöhemmin sai nimen Israel, josta sitten
valtiokin sai nimensä) sai 12 poikaa:
Jaakobilla oli kaksitoista poikaa: Lean synnyttämiä olivat Ruuben, Simeon,
Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon, hänen orjattarensa Silpan lapsia olivat
Dan ja Naftali, Raakelin orjattaren Bilhan lapsia olivat Gad ja Asser, ja
Raakelin lapsia Joosef ja Benjamin.
Nämä Jaakobin pojat myivät veljensä Joosefin, isänsä lempivaimon Raakelin
pojan, orjaksi Egyptiin. Sieltä oli sitten paluu Mooseksen johdolla. Mutta
farao ei halunnutkaan päästää juutalaisia, koska tarvitsi edelleen
orjatyövoimaa. Jumala auttoi faraon valintaa antamalla sataa muun muassa
heinäsirkkoja taivaalta, ja tuli monenlaista nälänhätää ja suurta vaivaa.
Voisi verrata noita tapahtumia tämän ajan vaivoihin. Olisikohan tämän päivän
koronavirus samaa luokkaa. Mielenkiintoista muuten, että äskettäin oli
lehdessä, että heinäsirkat ovat vallanneet Iranin eteläosassa monta
maakuntaa, ja tätä ennen niitä on ollut paljon Afrikassa.
Israelin historiassa edetäksemme:
Pyhään Maahan tulivat myös kreikkalaiset ja sitten roomalaiset Jeesuksen
syntymän aikoihin alistamaan kansaa. Missä nämä kaikki valloittajakansat
ovat nyt? Hävinneet kaikkine loistoineen tuhka tuuleen! Niin Aleksanteri
Suuri kuin Rooman keisarit. Jokunen patsas siellä täällä. Ja Roomaa ja koko
Italiaa vaivaa tänä päivänä koronavirus. Ei näköjään näillä valloittajilla
ollut suurempaa Jumalan siunausta!
Entä Israelin kansa, juutalaiset? Tämä pieni porukka on aina sinnitellyt,
missäpäin lieneekin
on sattunut elämään, muslimien kalifaateissa tai kuusi miljoonaa tuhottuina
natsien kaasu-uuneissa. Mutta aina juutalaiset ovat säilyneet!
Kaikki nämä vuosituhannet Ismael, Abrahamin ja orjatar Hagarin poika, on
hakenut omaa paikkaansa ja kostoa Saaran, heidän mielestä katalalle
karkoitukselle. Islamisaatio, jossa muslimit haluavat vallata koko
maailman, etenee tänä päivänä hurjaa vauhtia. Juutalaiset, niin ortodoksit,
kuin kristityt, ovat tappolistalla.
Siinähän on selitys (ainakin minulle) kun Hagarin poika Ismael karkotettiin
ja hylättiin tuhansia vuosia sitten. Miksi tästä ei puhuta?
Onko jotain tolkkua siinä, että Israelin naapurit, ns. palestiinalaiset,
jotka eivät ole edes kansa, jolla olisi oma identiteetti, vaan sukupolvesta
toiseen ovat halunneet, ainakin johtajiensa pakottamina, elää pakolaisina,
tekemättä mitään muuta kuin odottaneet saavansa tuhota Israelin, ja
opettaneet lapsensa vain tappamaan juutalaisia. Ei edes miljoonista
dollareista, mitä USA:n presidentti on äsken tarjonnut, he välitä. He eivät
halua muuta kuin odottaa vain sitä autuutta, että pääsevät suoraan
taivaaseen tapettuaan kaikki juutalaiset maanpäältä.
Mitä tämä vainoaminen kautta aikojen on tehnyt juutalaisista? Maailman
älykkäimmät ihmiset!
Heidän on ollut pakko koko ajan matkata maailmalla säilyäkseen hengissä.
Heidän on ollut pakko oppia selviytymään. Siksipä heistä on tullut koko
ihmiskunnan älykkäin, kekseliäin ja fiksuin kansa. Kuvitella, että suurin
osa ihmiskunnan etevimmistä tiedemiehistä ja kulttuurin vaikuttajista on
juutalaisia! Sitähän todistaa jo se, että suuri osa maailman
Nobel-palkinnon saajista on juutalaisia.Tänäkin päivänä he pärjäävät
pienellä sotajoukollaan, jolla on etevimmät aseet ja fiksuimmat
järjestelmät, puolustaakseen itsenäisyyttään.
Entä sitten Jeesus, eli aramean kielellä Jeshua? Ilman tätä juutalaista
Jeshuaa meillä tuskin olisi edes tätä ihmeellista planetaarista
Kristus-tietoisuuden nousua, joka on tapahtumassa aikanamme.
Tätä siis tarkoittaa olla Jumalan ikioma kansa, Jumalan silmäterä!
Miten Raamatussa sanotaankaan:
Sitä joka siunaa Israelia, sitä Jumala siunaa.
Näistä tapahtumista saat enemmän tietoa Anna -kirjoista, jotka nyt voit
ostaa e-kirjoina: PDF ja EPUB -versioina Margien sivuilta ja PDF -versiona:
www. Astro.fi
Myöhemmin saat ne myös äänikirjoina.
Rakastavin Siunauksin
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
ANNA -kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Grandmother of Jesus /Anna, Jeesuksen Isoäiti
Claire Heartsong & Catherine Ann Clemett: Anna, The Voice of the Magdalenes
/
Anna, Magdalenejen Ääni
Claire Heartsong julkaisi v. 2002 kirjan ”Anna Grandmother of Jesus”, jossa
Jeesuksen isoäiti Anna kertoo elämästään vuosia ennen Jeshuan syntymää ja
sen jälkeen. Jatkokirjassa ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, julkaistu v.
2010, Anna ja hänen 18 perheenjäsentään antavat omia kertomuksiaan tiettynä
hetkenä omassa elämässään. Tässä kirjassa avustajana toimii Catherine Ann
Clemett, joka tekee kysymykset ja Claire Heartsong saa vastaukset. Tekstit
ovat alunperin siis ’puhuttua’ tekstiä.
Olen suomentanut molemmat kirjat.
Olen alusta asti ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua
kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä,
niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen
aikaisemminkin tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on
itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta
kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.
Lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen elämän tapahtumiin uskomattomalla
tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja epätodellista. Sitten kaikki avautuu
pala palalta ja ihmettelee vain sitä, miten aikaisemmin ei ole tästä
tiennyt, ei edes sitä, että sellainen henkilö kuin Anna on ollut olemassa.
Hänestä on kylläkin maalauksia joissakin vanhoissa kirkoissa, mutta
yleisesti hänestä on ollut niukasti tietoa saatavilla. Jerusalemissa on
Pyhän Annan patsas Pyhän Marian kirkossa. Siinä ovat yhdessä Anna ja Maria
tyttö. Patsas on valloittava ja rakastan sitä suuresti.
Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei pienintäkään epäilystä, että Anna tai
Jeesus puhuisivat pötyä!
Kaiken takana on Nainen
Anna oli Jeshuan äidin ja Maria Magdalenan isän äiti. Hän eli lähes 700
vuotta, v. 612 BC- 82 AD. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle;
synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee
Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat adepteja ja korkeita
vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi
muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa, miten uudistetaan
solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua pitkään, ja miten lapset
saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille
lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan
tukena syntymästä kuolemaan ja sen jälkeenkin. Jeshua antoi hänelle
lempinimen Nana.
Miten löysin Anna -kirjat?
”Camino Maria Magdalena” pyhiinvaelluksella Etelä-Ranskassa James Twymanin
porukan mukana alkukesästä 2013 kävellessämme Rennes-les-Bainsin alangolta
kuuluisalle Rennes-les-Chateaun vuorelle ohitimme Bugarachin vuoren, mutta
silloin en vielä tiennyt tämän vuoren tärkeydestä. Vasta luettuani Anna
-kirjan, jonka ostin Rennes-les-Chateaun myymälästä, ymmärsin mitä polkuja
olin kulkenut tällä pyhiinvaelluksella; olin ollut kaikkien Magdalenejen
pyhällä maalla. Magdalene tarkoittaa kaikkia Annan perheeseen kuuluvia
vihittyjä, sekä nais- että miespuolisia.
Pyhiinvaelluksella mukana ollut rakas opiskelukaverini James Twymanin
Beloved Communityn pappisseminaarin ajalta, Lisa Marie Teubel USA:sta,
näytti minulle Rennes-les-Chateaun myymälän hyllyllä olevaa kahta kirjaa ja
mainitsi, että ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Kirjoja oli kaksi, Anna,
Grandmother of Jesus ja uudempi, Anna, The Voice of the Magdalenes. Koska
en halunnut kantaa molempia kirjoja vaelluksemme aikana repussani, ostin
vain uudemman kirjan.
Tällä pyhiinvaelluksella koin paitsi suurta iloa, mutta myös tuskaa omista
menneisyyden koettelumuksistani. Kiipesimme muun muassa Montsegurin
vuoren
huipulle. Se oli kataarien viimeinen linnoitus, ja sen tuhosi paavi yhdessä
Ranskan kuninkaan kanssa v. 1244. Linnoituksen asukkaat, joita oli jäljellä
useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella olevalla niityllä. Jo kävely
Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä lähemmäs saavuimme pientä
Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely. Satuin kävelemään yksin
suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin uhkaavilta. Jalkani
painoivat tonneja ja melkein tuuperruin tien päälle. Olen aivan ilmeisesti
ollut näiden elävänä poltettujen kataarien joukossa.
Kataarit olivat niitä, jotka säilyttivät esoteerista traditiota loppuun
asti. Mikään ei kuitenkaan ole estänyt Jeshuan esoteerisen rakkauden opin
leviämistä myöhemminkään. Valo on aina pimeyttä voimallisempi.
Kotiin päästyäni aloitin välittömästi ostamani kirjan lukemisen ja tilasin
heti myös aikaisemmin ilmestyneen kirjan. Näin tulin lukeneeksi ja sitten
kääntäneeksi kirjat päinvastaisessa järjestyksessä. Aika nopeasti minulle
tuli ajatus kirjojen suomentamisesta, sen kummemmin ajattelematta,
kustannetaanko kirjoja vai ei. Minulla oli kotini tulipalossa tuhoutunut
kaksi seinällistä kirjoja, enkä enää ollut kiinnostunut kirjoista. Mutta
nämä kirjat olivat ihmeelliset! Kirjoitin kirjailija Claire Heartsongille,
ja kahden kuukauden päästä hän vastasikin. Claire antoi sitten siunauksensa
suomennostyölleni ja antoi jopa oman maalauksensa isoäiti Annasta kirjojen
kansikuvaksi.
Kummankin kirjan suomentaminen tapahtui sitten peräkkäisinä vuosina, 2015
ja 2016, kumpikin kirja ihmeellisessä kahden kuukauden flow’ssa, valtavassa
energiavirrassa. Tunsin Annan läsnäolon. En ole kääntäjä, mutta kylläkin
englanninkielen opettaja. Sitten myös kustansin, painatin, myin ja postitin
näitä kirjojani.Yritin pistää hanttiin: ”en osaa kustantaa” jne, ja sain
aina ’Yläkerrasta’ vastaukseksi: ”vaihe vaiheelta...” Näin sitten tein.
Uusin vaihe on se, että nämä ANNA -kirjat ovat juuri nyt ilmestyneet
e-kirjoina. Seuraava vaihe on varmaan äänikirjat. Myyn edelleen suoraan
kotisivuiltani ja Fb:ssa. Onneksi e-kirjat eivät paina mitään! Uusi Aika –
uudet keinot!
Kirjailija Claire ei ensin pitänyt siitä, että suomensin ja kustansin
kirjat ’väärässä järjestyksessä’. Ymmärsin varsin pian, miksi hän näin
ajatteli. Aika pian huomasin, että Isoäiti Anna antoi Jeesuksen
perhe-elämästä muunneltua totuutta ensimmäisessä kirjassa, Anna, Jeesuksen
Isoäiti, etenkin koskien Jeesuksen puolisoita ja lapsia, joita hän mainitsi
adoptoiduiksi. Se, että Jeesus oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, jopa
useamman naisen kanssa, oli todella tulenarka aihe – ja on monille varmaan
tänäkin päivänä! Siinä syy joidenkin asioiden salailuun.
Jeshualla oli useita lapsia Maria Magdalenan kanssa
Lapset olivat Sar’h s. 30 AD, Lizbett s. 33 AD ja
Michel s. 56 AD, joka
syntyi Jeshuan kuolleista heräämisen jälkeen. Lapset syntyivät
valohedelmöityksellä, niin kuin useimmat Annan perheen jäsenet. Jeshuan
tarkoituksena ei koskaan ollut saada aikaan dynastista sukuperää
hallitsemaan ihmisen poikia ja tyttäriä. Kaikki Isoäiti Annan jälkeläiset
jo ennen Jeshuan syntymää olivat tärkeissä tehtävissä perustamassa
essealaisia siirtokuntia kautta silloisen maailman. He kaikki valmistivat
tietä Jeshualle ja he saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja läpikävivät
tarpeelliset vihkimykset, ensin Karmelin luostarissa, sitten Pyramideissa
ja Intian ja Himalajan temppeleissä.
Kun Jeshua aloitti työnsä, hänen läheisensä olivat hänen kanssaan. Jotta
Maria Anna pystyi synnyttämään Jeshuan, hän syntyi useita kertoja
valohedelmöityksellä Annalle eri aikoina; näin hänen kehonsa pystyi
vastaanottamaan Jeshuan valtavat energiat. Myös Jeshua sai alkunsa
valohedelmöityksellä.
Jeshuan isä Josef oli kaikkea muuta kuin tavallinen puuseppä. Hän oli
korkea adepti, joka Jeshuan ensimmäisellä Himalajan matkalla opasti tätä
kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari Babajia. Hän myös ylösnousi
Himalajalla. Myöhemmin Josef inkarnoitui muun muassa Euroopassa hyvin
tunnettuna St. Germainina.
On kiehtovaa lukea näitä Anna-kirjoja. Vihdoinkin on saatavilla
totuudellista tietoa Jeshuasta ja hänen perheestään. Ymmärtää myös sen,
miksi katolinen kirkko on aina vainonnut kiihkomielisesti Magdaleneja,
jotka kautta vuosisatojen ovat varjelleet ja ylläpitäneet Jeshuan
esoteerisia opetuksia. He ovat olleet myös kirjureita ja merkinneet
tapahtumat muistiin, niin kuin Isoäiti Anna heitä opetti.
Minulle henkilökohtaisesti on täysin selvää, että Anna-kirjojen antama
tieto on totuudellista. Siitä lähtien, kun pappisseminaarin aikana luin
Margaret Starbirdin kirjan ”The Woman with the Alabaster Jar”, muistini
avautui. Samalla lailla koin lukiessani nuorena tätini hyllystä ensimmäisen
teosofisen kirjan. En ole koskaan tietoisesti etsinyt henkisiä asioita.
Olen aina tullut johdatetuksi tiedon ääreen, ihmeellisesti ja samalla
yksinkertaisesti. Olen elänyt omassa elämässäni todeksi henkisiä asioita.
Jeesuksen Isoäiti -kirjassa Anna kertoo koko elämänsä, joka kattaa myös
Jeesuksen elämän kaikki vaiheet syntymästä lähtien; mukaan lukien
vihkimykset ja matkat, myös kaukaisiin maihin. Kaikki se, mitä kirkko on
teksteistä poistanut tai väärentänyt, on Annan kertomana kaikkien
luettavissa nyt myös suomeksi. Tieto on historiallisesti tarkkaa ja
ällistyttävää. Anna paljastaa historian puuttuvat palaset; sen keitä hän,
Maria Anna ja Jeesus todella olivat; sen mitä Kristusdraama tarkoitti; sekä
Äiti ja Isä Jumaluuden tasapainottamisen tärkeyden. Kristus on jokaisen
ihmisen sisällä oleva tietoisuus, joka herää ihmisen henkisesti
kehittyessä.
Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika,
joka eli vuosina 57 BC- 62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeesuksen
eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen.
Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan
perheenjäsenten matkat - myös Jeesuksen - niin Egyptiin, Intiaan,
Himalajalle, Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri
laivasto; hän kuljetti Englannista tinaa Rooman keisarille ja sain näin
erikoisoikeuksia. Josef oli kuin kaksoisagentti: laivoissaan hän pystyi
kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia
essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Josefin rikkaus
perustui alunperin hänen avioliittoonsa Eunice Salomen kanssa, jonka isä
oli vaikutusvaltainen Hasmonian prinssi; tämä ihastui Josefin viisauteen ja
diplomaattisiin kykyihin ja halusi Josefin naivan tyttärensä.
Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen
kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat
vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa
Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna,
valmistauduttuaan Egyptissä 303 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti 14
lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen
Karmelin mysteeriokoulussa.
Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä missä
hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme
Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa.
Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle
lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri,
nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori
säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta
jotain ainutlaatuista oli hänen ja Annan välillä – ehkä huumori helpotti,
kun vastuut molemmilla olivat niin suuret.
Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja
Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko
Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa
kirjoissa hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä
nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso
ja lastensa isä. Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä,
mutta bilokaatiolla (tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla
(kaukosiirtymisellä) hän pystyi seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli
useilla hänen lapsillaan, joista useat olivat korkeita adepteja, ja Maria
Anna ja Jeesus avataroja / tietoisina syntyneitä.
Se mitä tapahtuu Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja
opetuksensa, saavat Anna -kirjoissa aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus
esittää rakkaittensa kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa
näin esimerkin meille kaikille, osoittaen käytännössä ettei kuolemaa ole.
Tätä draamaa ei kirkko koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen
opetuslapset. Ei ole kyse yksilön syntien sovittamisesta, vaan
jälleensyntymien kautta jokainen vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat
tätä.
Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta
ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysisesti, sitten
vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää
mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan.
Syvästi mukana eläen.
Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta ja hänen
perheeltään saatua. Ei tarvitse kenenkään enää pähkäillä tiedon siruista ja
väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat. Ei enää kirkon
manipulointia!
Punaisena lankana uudemmassa kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen
rakkaittensa elämäntapahtumat, perhesuhteet ja lapset, myös se, että
Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville. Jeesukselle Jumala oli
tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen ja mies ovat
tasaveroisia ja heistä tulee Yksi.
*******************
Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus:
Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä,
Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä
egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus.
On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi.
Jo riitttää! Jo riittää!
JO RIITTÄÄ !!!
*******************
Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni, ja minullekin teki aluksi
tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen
”Kolme Mariaa” - Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne
tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin
vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi
Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis/ Ylösnousemuskokemuksen
jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti.
Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten
hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä
hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus.
Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla.
Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen ja tässä Annan
suurperheen jälkeläisillä, mukaan lukien Jeesus, on avainasema.
Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat
pariliekkisielut,
niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin
mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty
heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi
paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua,
joka synnyttää pelkoja ja varjoja; mutta myös suurta rakkautta, jota
Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme.
Tunnen Isoäiti Annan perheenjäsenet hyvin läheisiksi ja tiedän sydämessäni,
että olen elänyt Jeesuksen aikaan.
Israelin matkalla vuonna 2017, jota veti Catherine Ann Clemett, koin hyvin
selvästi yhteyden Israeliin. Meitä oli matkalla 8 Magdalenea: Japanista
Maiko ja Lina, USA:sta Catherine Ann, Jean, Karen ja Gila (Israelista
kotoisin) ja Suomesta Sirkku ja minä. Maiko sai tällä matkalla inspiraation
Anna -kirjojen kääntämiseen japaniksi, ja on jo toteuttamassa haavettaan.
Tunnen sydämessäni olevani Magdalene ja kaipaan syvästi takaisin juurilleni
Israeliin.
***************************
Liitän tähän kirjoitukseen Maria Magdalenan kokemuksen Egyptiläisessä
Hautavihkimyksessä. Hän oli juuri läpikäynyt tuskaa ja menetyksen tunnetta,
Jeshuan mentyä yllättäen naimisiin ja matkustettua Intiaan Myriamin kanssa.
Kertomus opettaa meille suhtautumista henkivaltoihin ja demoneihin. Se on
nöyrä kuvaus sielun saamasta opetuksesta vaikeassa asiassa.
Maria Magdalenan Haudan Riitin Vihkimys
”En käsittänyt ennen kuin palasin Egyptiin saamaan vielä korkeampaa
vihkimystä, että oma itsetuntemukseni parantajana oli vielä hienompi muoto
itsekkäästä omahyväisyydestä. Tämä ei paljastunut, ennen kuin kävin läpi
vielä voimakkaamman kokemuksen kohdaten kuoleman kasvokkain ja vielä
korkeampia kuolemaprosesseja, jotka otetaan tietoisina Sepulchren (Haudan)
Riiteissä.
”Valassani lievittää kärsimystä alkoi olla suuri voima, joka nousi ylös
sisälläni. Se tuntui kuin suuren äiti tiikerin tai leijonan suojaava
raivokkuus. Olin määrätietoisen päättäväinen parantamaan ja poistamaan
kärsimyksen niin monilta ihmisiltä kuin mahdollista. Olin erityisen
päättäväinen löytämään tavan poistaa kärsimys niiltä, joita syvästi
piinattiin sieluissaan – ne joita kutsuttiin tylsistyneiksi – mielen ja
sielun vääntämät. Saatoin nähdä ja tuntea sen suunnattomuuden, mitä he
kantoivat. Saatoin nähdä kiinnittyneiden aineettomien henkien energiat.
Huomasin, että saatoin auttaa näitä energioita jättämään kantajansa ja
siirtymään eteenpäin matkallaan. Halusin oppia taitavampia ja tehokkaampia
tapoja tehdä tällaista parantamista.
”Kuten aikaisemmissa egyptiläisissä vihkimyksissäni, menin taas alas
pimeisiin luolamaisiin temppelikammioihin, mihin minut suljettiin pieniin
tiloihin, kuten sargofagiin. Kun olin ollut Egyptissä aikaisemmin, olin
oppinut joitakin perustaitoja, joita käytettiin hiljentämään elinvoiman
merkit. Luulin olevani nyt tarpeeksi valmis harjoittamaan Haudan Riitin
korkeampia puolia. Kun sain tätä opetusta, minut tutustutettin taistelija
jumalattareen – ”Pimeisiin Äiteihin” – Sekhmet, Durga, Kali, Demeter ja
monet muut. Oli jotain ”pimeän” Äidin energiaa; ehdottoman rakkauden
läsnäolo, joka on halukas laskeutumaan helvetin valtakuntiin, missä hän
löytää kadotetut ja kärsivät lapsensa ja palauttaa ne Valoon. Halusin näin
paljon ilmentää ja harjoittaa tätä rakkauden kykyä. Halusin tuhota
illuusion kuolemasta ja hävittää kärsimyksen syyt.
”Ongelmana oli se, että minua motivoi egon halun oveluus. Koska en ollut
vielä käsittänyt kaikkien ajatusten, tunteiden ja muotojen harhanomaista
tyhjyyttä, olin vielä kiinnittyneenä identiteettiin, joka luo erillisyyttä
ja kärsimistä. Ollen edelleen kaksinaisuudessa ruokin energiaa väärään
itseen – ”Parantaja/Pelastaja” joka taistelee sen kanssa, minkä se
arvostelee olevan sairauden ja kärsimyksen ”paha” syy. Vaikka olin
vilahdukselta nähnyt, mitä on olla ”minän” tuolla puolen, olin vielä kiinni
jonkin sellaisen ”parantamisessa”, jonka ”minä” tuomitsi pahaksi ja
vahingolliseksi – jotakin josta ”minä” oli sitä mieltä, ettei sillä ollut
oikeutta ilmaista itseään ”juuri sellaisenaan” duaalisuuden pelissä.
Ehdollistuneessa mielessäni en ollut vielä hyväksynyt kärsimystä
”sellaisenaan”, sallien sen olla kuten on; tietämättä että myötätunnon
sydämeni olisi tarpeeksi iso syleilemään sitä ja antamaan kärsimyksen
lukemattomille ilmauksille tilaa kyllin paljon levätä. En ollut vielä
kokenut mielessäni tilaa, jota johtaa myötätuntoinen sydämeni; jossa
väliaikaisuuden ja hyväksymisen vapauttava luonto voisi antaa
”kärsimiselle” tarpeeksi tilaa rentoutua ja sulautua takaisin Valoon ja
tyhjyyteen, jota se todella on.
”Koska näin itseni erillisenä ”toisesta”, tässä tapauksessa helvetin
valtakuntien pahantahtoisista kärsivistä energioista, loin näyttämön jossa
näytellä ”oikeudenmukaista närkästystä” ja ”henkistä ylemmyyttä”.
Sargofagin sisälle suljettuna olin päättänyt, etten tulisi takaisin ennen
kuin olisin kukistanut ”vihollisen”; tai ainakin saanut suurempaa
ymmärtämystä siitä, kuinka olla vahingollisten olentojen kanssa, jotka
saarnaavat, vainoavat ja raiskaavat kantajansa. Olin päättäväinen tekemään
sen, mihin pystyn, saadakseni ne lopettamaan aiheuttamasta vahinkoa.
”Naiiviudessani ja tietämättömyydessäni halusin poistaa nämä aineettomat
henget heidän kärsimyksistään ja parantaa ja eheyttää ne. Jotenkin minusta
tuntui, että voisin olla niin voimakas ja että tämä taistelu oli minun
käytävä. En tiennyt, että minun itsepintaisuuteni niiden parantamiseen oli
se uhriksivalitseva tietoisuus, joka vastusti tulla parannetuksi. Se että
se tuli taas vastaan ja vastusti samanlaista soturienergiaa, jota käytin,
oli minun tuhoni. Kun demoniset joukot ja minä kohtasimme toisemme, ja
ennen kuin pystyin tekemään mitään, koin spontaanisen Kundalinin energian
nousemisen. Olin avoinna sanoinkuvaamattomalle tuskalle ja kärsimykselle.
Näin helvetin valtakunnat niiden äärimmäisessä alastomuudessaan.
”En ollut riittävästi valmistautunut sanoin kuvaamattomaan kauhuun.
Hämmennyin tehtävässäni parantaa höyryksi muuttuneet raa'at karkeudet,
jotka ympäröivät minua. Menetin tajuntani. Luulin kuolevani. Sitten kuulin
äänen tyhjyydessä. Äänessä tunsin Jeshuan kiistattoman läsnäolon ja
rakkauden. Sillä aikaa kun kehoni pysyi koomassa, minua palvelevien pappien
ja papittarien tukemana, henkeni lensi Rakastettuni Jeshuan luo luolaan,
missä hän oli ollut suorittamassa laajennettua meditaatioretretiä
Himalajalla. Synkimpänä hetkenäni hän oli heti tullut minusta tietoiseksi.
Hän, kuten Suuri Äiti, lensi luokseni, laskeutui ja nosti minut (hienot
tietoisuuskehoni) Valoon, kantaen minua rakkautensa siivillä.
”Kului viikkoja, ja vasta sitten, kun isäni tuli luokseni, palasin
tajuihini. Sen jälkeen kun palasin toipilaana äitini kotiin Betaniaan,
kului monta viikkoa ilman kuukautisiani. Tajusin hitaasti, että Kundalinin
polttava kuumuus oli jättänyt minut hedelmättömäksi. Tämän syvästi
muuttavan kokemuksen kautta tulin tietämään sen, mitä en ollut tietänyt
aikaisemmin. Sanomaton rakkaus ja kiintymys Jeshuaan alkoi herättää
sydäntäni henkiin – täällä murtuneen sydämeni luolassa sinetöin valani
sieluni todelliselle Gurulle ja Rakastetulle – ja löysin vihdoin parantavan
eheyden. Totisesti tulin tietämään, että juuri Jeshuan rakkaus tuuditti
minua ja toi sieluni takaisin sen fyysiseen temppeliin.
”Tulen ikuisesti osoittamaan kunnioitustani Rakastetulleni ja Suurelle
Äidille uuden elämän lahjoista. Luolan loistavassa Valossa, missä Jeshua
oli retretissä, yhdistyimme sanoinkuvaamattomassa suloisuudessa ja
liitossa. Vapaana kehostani muistin, että olen hänen ikuinen morsiamensa ja
hän on minun ikuinen sulhaseni. Lupasimme, että me jotenkin saisimme
täyttymyksen olla yhdessä fyysisesti Maan päällä, ja se saisi Myriam
Tyanalaisen siunauksen.
”Tunsin itseni nöyräksi, mutta en murtuneeksi, sellaisella tavalla kun
sielu musertuu ja luovuttaa. Murruin ylpeydestäni ja ylimielisyydestäni
sekä omapäisyydestäni.
*******************************
Mareotis järvi, lähellä Aleksandriaa, Egyptissä, 30 AD, pian Jeshuan
ylösnousemuksen jälkeen. Maria Magdalena odottaa lasta.
”Elämäni on tuntenut rakkauden vapahtavan ihmeen. Sillä tapahtui, että
kupeeni ihmeellisesti aukenivat sinä yönä, jonka olette oppineet tuntemaan
”Viimeisenä Ehtoollisena”. Sen tyttölapsen hedelmöitys, joka nyt tuntuu
kohdussani; se lapsi tulee pian syntymään valona maailmaan.
”Leväten nyt Jeshuan käsivarsilla hän pehmeästi kuiskaa, että hän näkee
enemmän lapsia minulle – meille, jotka syntyvät paikoissa, joissa en ole
vielä ollut. Olen kuullut, että me jonain päivänä menemme Mount Bugarachiin
Galliassa ja Avaloniin Britanniassa. Isoäiti Anna ja Jeshua ovat kertoneet
näistä paikoista ja siellä asuvista perheenjäsenistämme. Ehkä tämä on se
paikka, jossa muut lapset tulevat elämään. Tulevaisuutta ei anneta minun
nähdä. Olen tyytyväinen. Olen rauhassa.
***************************
Olen syvästi kiitollinenen, että Isoäiti Anna on sallinut minun olla mukana
tässä tärkeässä työssä, näiden Anna -kirjojen saattamisessa suomalaisille
lukijoille.
Saakoon Jumalainen Äiti äänensä kuuluville yhdessä Jumalaisen Isän kanssa!
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Teksti perustuu kirjoihin: Anna, Jeesuksen Isoäiti ja Anna, Magdalenejen
Ääni
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Tämän suuren kaaoksen aikana, kun suurin osa ihmiskuntaa tuntee
toivottomuutta ja epätoivoa, on elintärkeää juurruttaa rohkeutta ja toivoa.
Ei ainoastaan toivoa, joka perustuu älylliseen kyselyyn tai lapselliseen
fantasiaan, vaan Suuremman Voiman ja Ikuisen Elämän rohkeaa kokemusta, johon
voidaan täysin perustaa määrätty luottamus ja ”jonkin paremman” odotus.
Laajemmasta näkökulmasta voit myös hyvin persoonallisella tasolla ottaa
Jeshuan ja Maria Magdalenan ikuisen esimerkin anteeksiannosta ja
voimaannuttavasta rakkaudesta oman elämäsi nykyisiin valintoihin ja
kokemuksiin. Näin tekemällä voit vaikuttaa harmoniseen muutokseen maailmassa
ja auttaa Maata seuraavaan rauhan Kultaiseen Aikakauteen – rauhan, joka on
ymmärryksen tuolla puolen, koska se täysin lohduttaa Jumalaisen Feminiinin
sydämen kautta sitä, mikä on tuntunut lohduttomalta.
Oletko ystäväni löytänyt uskoa itsessäsi ja rakkauden korkeammassa
lähteessä, joka rohkaisee sinua elämään täysin tässä maailmassa, eikä
olemaan toivoton ja epätoivoinen? Tie takaisin uskoon seuraa aina
havaitsemisen ja asenteen korjaamista – kykyä asettua harmonisesti
Jumalallisen Äidin kykyyn kiittää ja tuntea tunnetta ilman tuomitsemista ja
reagoimista. Kun on kiitollisuutta, anteeksiantamista ja vaadittua
viattomuutta, on rohkeutta ja toivoa elää rakkauden yhdenmukaisissa
malleissa, riippumatta ympärillä olevasta kaaoksesta.
Se, mitä nyt tarjoan sinulle, on malli tai kaava, josta voit tarkastella
Jeshuan ja sinun vihkimyksiäsi ollessasi keskellä kaoottista planetaarista
ristiinnaulitsemista ja ylösnousemista. Tämä on yhdenmukaisuuden dynamiikan
uusi malli, joka perustuu kvanttimekaniikan tieteeseen ja
kaoottisuusteoriaan. Aikanasi tehdään tutkimuksia, jotka osoittavat, että
henkilön hyvinvointi ja terveyden todellinen tila kohenevat, kun henkilön
mieli, tunteet ja keho ovat harmonisessa suhteessa toisiinsa – yhtenäinen
energiakenttä.
Tätä tutkimusta tekevät ovat huomanneet, että yhtenäisintä kenttää kutsutaan
subjektiivisesti rakkaudeksi ja kiitollisuudeksi. Kun epäharmoninen,
rajoittava aika-tila havainto siirtyy kvantti-todellisuuteen, holistinen
tietoisuus (laaja, syleilevä rakkaus ja kiitollisuus) siinä saa aikaan
parantumisen tai palautetun järjestyksen, tasapainon ja eheyden. Toinen tapa
katsoa tähän on nähdä ristiinnaulitseminen, kuolleista herääminen ja
ylösnouseminen niinä prosesseina, jotka palauttavat epäyhtenäisyyden
yhtenäisyyteen.
Voit valita käyttää tätä uutta perspektiiviä mahdollisuutena vapauttaa
itsesi kiistattomista, sokeista uskomuksista, jotka ovat pitäneet sinua
tietämättömänä ja pelokkaana. Jotkut kutsuisivat tätä ristiinnaulitsemisen
ja kuolleista heräämisen yhdenmukaisuusmalliani kerettiläiseksi. Ja jotkut
kutsuisivat herjaavaksi sitä, mitä kerron sinulle planeettojen välisestä
ymmärryksestäni koskien Jeshuan kokemuksia. Vaikkakin se mitä tarjoan, on
eräänlainen paljastus tarkoituksella tuoda ilmi se mikä on ollut kätkettyä,
sitä ei taatusti ole tarkoitettu korvaamaan yhtä totuutta tai dogmia
toisella.
Tarkoitukseni on ravistella vanhoja, rajoittuneita ajatusmalleja ja herättää
yhtenäisempiä, itsevoimaannuttavia ja rakastavia tapoja olla suhteessa
Luojasi, itsesi ja naapureittesi kanssa.
Tämän päivän ylösnousemusprosessi, joka tuo globaaleja yhtenäisyyden ja
ykseyden malleja, ei vaadi menemistä luostarimaisten seinien taakse tai
pidennettyä pyhittämistä mestariopettajien kanssa, kuten me teimme vanhassa
mallissa. Äiti Maa ja elämäsi on voimaannuttava koulu. Sinulla on
kaikenlaista apua saatavilla auttamaan sinua saavuttamaan itsesi hallinnan.
On ylösnousevan Maa Äidin tuki, heräävät ystäväsi, kirjat, seminaarit,
vaihtoehtoiset parannuskäytännöt ja laaja synteesi ”siitä mikä toimii”,
suodatettuna monista henkisistä poluista. On myös apua, jota saadaan
syntyviltä lapsilta, jotka tuovat valtavan rakkautensa ja mestaruutensa
maaplaneetalle. Vaikkakin näkymättömänä, voit myös saada ohjausta
ylösnousseilta mestareilta ja enkeleiltä.
Sinun vihkimyskokemuksesi tulevat erittäin todennäköisesti olemaan erilaisia
kuin Jeshuan (kuten olla naulattuna ristille), mutta olennaisesti ne ovat
samanlaisia. Ennen kuin tutkimme tätä edelleen, salli minun antaa täydempi
selitys siitä, mitä tarkoitan vihkimyksellä. Vihkimys on sisäisesti johdettu
kokemus, joka vie sinut peruuttamattoman muutoksen kynnyksen yli. Kuolleista
heräämisen ja ylösnousemuksen vihkimyksissä aikaisempi rajoittunut
identiteettisi muuttuu luontaisens potentiaalin laajempaan tietoisuuteen.
Tätä kuvaa muutoksen vihkimysprosessi, jota demonstroi perhonen, joka syntyy
”uuteen elämään” ylösnousseena ristiinnaulitusta toukan elämästään.
Kun luet seuraavat vihkimyksen viisi puolta, jotka voisivat vaikuttaa omaan
elämääsi, ole hyvä ja kysy itseltäsi, millä näistä näyttää olevan sinulle
henkilökohtaista tarkoitusta tänä päivänä.
*Merkittävä asenteen muutos, joka tuo sitoutuneen halukkuuden mukauttaa
rajoittunut tietoisuus korkeampaan Tahtoon ja Tarkoitukseen.
*Fyysiset muutokset, joissa myrkyt puhdistetaan ja uinuvat DNA
koodit, umpirauhaset, aivo- ja neurologiset tehtävät aktivoidaan,
mikä kaikki johtaa kohentuneeseen terveyteen ja kasvaneeseen
potentiaaliin demonstroida paranormaaleja kykyjä.
*Emotionaalinen puhdistaminen ja suurempi emotionaalinen
kypsyys ja vakaus.
*Muutokset itsehavaitsemisessa, missä on suurempi tuntu
jumaluudesta, suvereniteetista, keskinäisestä
yhteydestä, kohonneesta luovuudesta ja/tai
ylitietoisista kyvyistä, kuten telepatia ja
selvänäköisyys.
*Suurempi tunnistaminen avarien yhdistyneiden
kvanttimaailmoiden kanssa se sijaan, että vain
havaitsee ja reagoivasti dramatisoi rajoittunutta,
ohimenevää ajatusta, että on erillinen mieli, joka
sijaitsee erillisessä kehossa.
Kun olet tarkastellut näitä erilaisia
vihkimyspuolia, näetkö että mitkään näistä
vihkimyskriteereistä ovat näkyvissä omassa
elämässäsi? Mitkä ovat reaktiosi tämän päivän
muutosvihkimyksiisi?
On ollut paljon väärinkäsityksiä
ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen luonteesta.
Nämä ovat kuitenkin voimaannuttamisen
perustavanlaatuisia vihkimyksiä, jotka jokainen,
joka valitsee ykseyden Jumalassa, kokee. Tarjoan
sinulle näkemyksen tuodakseni selkeyttä ja
motivoidakseni voimaannuttavampia valintoja.
Kristus -ylösnousemusta ei voi ymmärtää, ennen kuin
ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus tunnistetaan
noiksi muuttaviksi tapahtumiksi, jotka ehkä jo
tapahtuvat elämässäsi.
Oletko milloinkaan uskonut, että
ristiinnaulitseminen on yhtä kuin kärsiminen –
tavallisesti tapana maksaa takaisin velka –
alkuperäinen synti, syyllisyys, häpeä? Pidätkö
kiinni siitä, että Jeshuan ollakseen Kristus on
täytynyt kärsiä ja kuolla lunastaakseen langenneen
maailman? Mitä tuntemuksia sinulle tulee, kun
mietit Jumalan Pojan kärsimistä ristillä? Entäpä
jos hän ei kärsinyt? Entäpä jos hänen
ristiinnaulitsemisensa oli yksinkertaisesti
demonstraatiota siitä, kuinka voit mukauttaa
tahtosi Jumalaisen Tahdon kanssa, vapauttaa kaiken
kiinnikkeen rajoittuneeseen identiteettiin ja avata
oven olemaan se Säteilevä Yksi, joka jo olet? Ei se
väärä itse, joka luulet olevasi, haudattuna
aineenmaailmaan - vaan se itse, joka katsoo ja
hengittää teeskennellyn naamion läpi!
Oletko jo valmis ottamaan Jeesuksen ja itsesi pois
loputtoman kärsimyksen ristiltä? Oletko valmis
muuttamaan huomiosi kohteen tietoisuutesi
onnellisuuden, ilon ja siunauksen herättämiseen
valaistuneisiin tiloihin - sen sijaan, että
oikeuttaisit sen, miksi tunnet itsesi petetyksi,
hylätyksi, ansaan joutuneeksi, avuttomaksi ja
onnettomaksi? Oletko valmis ottamaan takaisin
valtasi, sen sijaan että sokeasti antaisit sen
välittäville papeille, pyhimyksille, opettajille
tai kiistattomasti rajoittuneille uskomuksille.
Kun on aika sallia kasvu ja sisäisen auktoriteetin
ja jumaluuden laajentuminen - oletko valmis
lentämään vapaana itsemääräämistä vankiloistasi,
jotka olivat rakenteita ja opettajia, jotka kerran
palvelivat sinua? Jos vastauksesi näihin
provokatiivisiin kysymyksiin on ”Kyllä!” – silloin
minä aidosti onnittelen sinua!
Kun kerran ymmärrät, että Jeshua oppi nuoresta
pitäen, kuinka läpäistä ristiinnaulitseminen
(kuoleminen rajoitukselle) ja herääminen henkiin
(sopusointu ikuisen valon ja alkuperäisen
viattomuuden kanssa), voit alkaa ottaa huomioon sen
mahdollisuuden, että hän ei kärsinyt maksaakseen
minkäänlaista velkaa. Kun muistat, mitä olen
sinulle kertonut Haudan Riitistä, voit myös alkaa
ymmärtää, että hän ei kuollut, vaikkakin hänen
kaikki elonmerkkinsä lakkasivat tukemasta hänen
fyysistä kehoaan tilapäisesti.
Hallittuaan fyysistä sekä hienoaineisia valtakuntia
koko elämänsä ajan Jeshua ei kärsinyt julmalla
tavalla, kuten sinulle on saatettu kertoa, tai joku
alitajunnainen osa itseäsi on saattanut sinulle
uskotella. Hän ei kuollut syntiesi tähden! Hän eli
ollakseen esimerkkinä rakkaudesta ja
anteeksiantamisesta, niin että voisit valita
elämisen samalla tavalla, kuin mitä hän demonstroi.
Rohkaisen sinua luopumaan sellaisesta ajatuksesta,
että muuttumisen ja irrottautumisen rajoituksen
nauloista tai ristiinnaulitsemisesta on oltava kova
taistelu, täynnä traagista draamaa ja kärsimyksen
täyttämää. Kun sallit erillisen tietoisuutesi
”kuolla” ykseyden tietoisuuteen, voit paljon
helpommin läpikäydä ristiinnaulitsemisen
vihkimyksesi heräämiseen ja ylösnousemiseen elävänä
Kristuksena.
Saatat hyvinkin kysyä, miksi Jeshua ja hänen
läheiset mies- ja naispuoliset opetuslapsensa
matkustivat pitkiä matkoja mysteeriokouluihin
Palestiinassa, Egyptissä ja Intiassa
osallistuakseen vaikeisiin vihkimyskokemuksiin?
Kokemukseni oli, että mysteeriokoulut ja oleminen
luostariyhteisössä antoi meille sen tarpeellisen
tuen, jota tarvitsimme voidaksemme ilmentää
kuolemattomuuden ja ylösnousemisen eläessämme
epäuskon vallassa olevassa, tiheässä ulkoisessa
maailmassa, joka oli takertunut pelkoon, kuolemaan,
kärsimiseen ja erillisyyteen. Samoin kuin meille
oli tärkeää tuntea, että meitä tuettiin
tietoisuuden nousemisprosessissamme - niin yhtä
tärkeää sinun on koota ystävien ja perheen
konkreettinen, harmoninen tuki rohkaisemaan
henkistä kasvuasi.
Kun olet lukenut kertomuksessani Jeshuan ja
perheeni erikoislaatuisista henkisistä kyvyistä ja
kokemuksista, olet ehkä tuntenut, että et pystyisi
koskaan saavuttamaan sitä, mitä me teimme, koska me
olimme enemmän ”erityisiä” - geneettisesti
lahjakkaita ja ansioituneempia kuin sinä. Jos
kuitenkin etäännytät meidät itsestäsi
ajattelemalla, että olet vähempi tai arvoton, et
voi tuoda esimerkkiämme ja toivon sanomaamme
elämääsi. Totuus on, että kaikki elämä on yhtä
lailla lahja, vaikkakin ulkoiset ilmennykset
näyttävät osoittavan muuta.
Tässä kohden haluaisin myös jälleen korostaa, että
ei ole ketään oman jumalaisen Itsesi ulkopuolella,
joka voi pelastaa sinut tai ottaa pois noita
voimaannuttavia kokemuksia, joita sielusi haluaa
saada. Erityisesti nuo haasteelliset kokemukset,
jotka voimaannuttavat kykysi tietää ja ilmaista
valaistunutta rakkautta. Tosiasia on, että olisit
todennäköisesti vihainen jokaiselle, jonka sallisit
sekaantua suvereniteettiisi ja sisäiseen kykyysi
saada kaikki tai osa siitä, mitä Jeshua demonstroi.
Millä tahansa tavalla valitset olla rakastavampi,
ystävällisempi, anteeksiantavampi, rehellisempi ja
anteliaampi, ymmärrät mitä tarkoittaa elää
Kristuksena. Kun tietoisuudellasi on hyvin puhdas
tietämys, että olet Luoja, joka ilmenee kaikissa
muodoissa ja kaikkien muotojen tuolla puolen,
tietoisuutesi on tullut Kristukseksi. Sinä olet se
henkinen polku, jota kuljet, etkä voi lähteä pois
polultasi. Jos haluat tiesi olevan polku, joka
laajentaa henkisyyttä, silloin vaaditaan
johdonmukaista sitoutumista, kuria ja
huomioonottamista (todistavia ajatuksia, tunteita,
toimia) mukauttaessasi inhimillisen tahtosi
Jumalaisen Tahdon – Jumalaisen Isän kanssa.
Polkusi tulee myös henkisemmäksi, kun tulet
sopusointuun Jumalaisen Rakkauden – Jumalaisen
Äitisi kanssa. Tämä tapahtuu, kun sinulla on
kokemuksia, jolloin voit todella tuntea rakkauden
ilmenevän sinussa ja sinun kauttasi laajenevana,
syleilevänä, kohottavana energiana. Jokainen harras
harjoitus, joka auttaa sinua kokemaan nöyryyttä
(olemaan avoin rakkaudelle), ihmetystä,
alkuperäistä viattomuutta, myönnytystä ja
anteeksiantamista, helpottaa läheisyyttä jumalaisen
Sydämen – Elämän Äidin hellän, armeliaan sydämen,
kanssa.
Samoin kuin olet saattanut tuntea itsesi ”jälleen
kokevan” monia niistä tapahtumista, joita olen
sinulle kertonut, niin voit myös ”löytää itsesi
kävelemästä Jeshuan kanssa” kertomukseni jäljellä
olevissa luvuissa. Auttaakseni sinua helpommin
integroitumaan siihen, mitä vielä voidaan
katalysoida, haluan tarjota sinulle perspektiivin
tai mallin, josta tarkastella Jeshuan
ristiinnaulitsemista ja henkiinheräämistä. Tällä
tavalla voit voimaannuttaa omaa
vihkimysprosessiasi.
Keinona saada selvempi vaihtoehtoinen näkemys on,
että kuvittelet itsesi istumassa mukavasti ja
turvallisesti korkealla korokkeella suuren
teatterin sisällä. Tästä korkeasta paikasta voit
helposti katsoa alas valtavan näyttämön
kokonaisuutta alapuolellasi, josta voit nähdä
Jerusalemin, Getsemanen ja Golgatan. Kun olet
muuttanut ”normaalin”, ehkä pinttyneen
suuntautumisesi, joka on nähnyt vain osan siitä,
mitä on tapahtumassa alapuolella olevalla
näyttämöllä, saatat alkaa nähdä draaman puolia,
joita et huomannut aikaisemmin. Sen lisäksi että
koet suuremman täyteyden siitä, mitä tapahtuu
alapuolella, rohkaisen sinua katsomaan ympärillesi.
Tästä korkeammasta perspektiivistä voit nähdä mitä
kauneimman näyttämön täynnä rauhallisia ihmisiä ja
kaikenlaista elämää kukoistaen yhdessä harmoniassa.
Tähän Jeshua ja hänen opetuslapsensa kohdistivat
huomionsa, vaikkakin me näytimme olevan
hysteeristen väkijoukkojen kanssa, jotka
näyttelivät epäsointuista näytelmää alapuolella.
Tämä kaiken kattava perspektiivi, joka sisältää
lukemattomia tasoja ylä- ja alapuolella, on se
miten valaistuneet olennot, kuten Jeshua, elävät
elämää. Jeshua tiesi, että hän oli sitä kaikkea:
dimensioiden väliset näyttelijät, mukaan lukien
näyttämöt, roolit, lavastukset, yleisöt ja
myötätuntoinen, vaikkakin vapaa, koordinoiva
Johtava, joka oli asetettu ”kaiken sen
yläpuolelle”. Tästä näkökulmasta on helppo huomata,
että tapahtuu paljon enemmän, kuin olisi saattanut
aikaisemmin ajatella olevan totta. Se, mitä
Jeshualla ja hänen läheisillä opetuslapsillaan oli
kyky tehdä, oli olla näyttämöllä, missä suurin osa
voimakkaasta toiminnasta tapahtui, ollen samalla
myös tietoinen hienommista todellisuuksista tai
ulottuvuuksista ”yläpuolella” ja yhtä aikaa
ilmaisten muita potentiaaleja. Toisin sanoen Jeshua
oli esimerkkinä ”Olla maailmassa, mutta ei
maailmasta”.
Missä näistä tasoista tunnet olevasi eniten kotona?
Alhaalla näyttämöllä vai rauhallisessa
todellisuudessa, mitä Jeshua koki? Huomaatko
valitsevasi sen, että laitat tietoisuutesi useammin
rakkauden ja kiitollisuuden johdonmukaiseen
maailmaan? Ajattele aikaa, kun tunsit itsesi
toivottomaksi, avuttomaksi, surulliseksi,
vihaiseksi tai pelokkaaksi. Kuinka kauan viivyit
siinä? Kuinka menettelet saadaksesi takaisin
mielenrauhasi, toivosi ja rohkeutesi jokapäiväiseen
elämään, kun olet kadottanut sen? Voitko tehdä
kuten Jeshua ”olemalla sen yläpuolella” – elämäsi
näytelmän dimensioiden välisenä johtajana? Ole hyvä
ja ymmärrä, rakastettu ystäväni, että sinua ei ole
jätetty yksin ja ilman lohtua – valitse olla
yhteydessä – se on avain. Ja kun ”sielun tumma yö”
kestää sitkeästi, älä vastusta syntyvää prosessia,
vaan löydä jokin keino rentoutua Jumalaiseen
Rakkauteen, mikä jo todella olet.
Tarjoan sinulle nyt kaksi yksinkertaista henkistä
harjoitusta, jotka voivat auttaa sinua ”olemaan
maailmassa, mutta ei maailmasta”, kun koet
ristiinnaulitsemisen, henkiin heräämisen ja
ylösnousemisen vihkimyksesi.
Etsi rauhallinen paikka, missä istut mukavasti.
Laittaen tietoisuutesi läsnä olevaan hengitykseesi
ole keskittyneenä täydellisesti NYT -hetkeen. Ei
ole menneisyyden pohtimista tai tulevaisuuteen
tähyilemistä. Tämän hetken hengittämisessä voit
astua helposti sisään ikuisen Olemisen Totuuteen.
Sinä ja sinun hengityksesi olette yksi jatkuva,
keskeytymätön jumalaisen rakkauden virtaus. Tiedä,
että sinä sallit ja ilmaiset rakkautta, yhtä
voimallisesti kuin tekivät Maria Anna, Jeshua ja
Maria Magdalena. Jokaisella hengityksellä ole NYT
-hetkessä ja sitten tietoisesti astu epäuskon
verhon toiselle puolelle. Tule tietämään tuntemalla
laajennetun rakkauden ja valon energia, että sinä
OLET toteutunut valaistunut Kristus-Magdalene
maskuliinisen ja feminiinisen energian
tasapainoisessa kokonaisuudessa! Yksinkertaisesti
on vain valinnan asia olla enemmän tietoinen siitä,
mihin kohdistaa huomionsa.
Sana viisaille: Tämä harjoitus ei aseta syrjään
ristiinnaulitsemisvihkimystä. Ymmärrä, että tämä
suora toiminta, kun se koetaan johdonmukaisesti
toistaen, voi johtaa rajoittuneen identiteettisi
transformaatioon (ristiinnaulitsemiseen), jollainen
ajattelit itsesi olevan, ja rajoittuneen elämäsi
ilmaukseen, kuten olet sitä elänyt. Egosi, joka on
fokusoitunut fyysiseen kehoosi, ei voi pysäyttää
sielusi väistämätöntä henkistä kasvua, vaikkakin
vaaditaan kehon kuolema sen vapauttamiseen. Se,
koetko sielusi loputtoman kasvun kärsimyksenä,
riippuu siitä, kuinka ja missä pidät
tietoisuuttasi. Tämän harjoituksen hallitsemisen
tarkoituksena ei ole jättää kasvun mahdollisuuksia
maantasolla taaksesi. Se ei poista sinua siitä
ilosta, että harjoitat olemista Jumalainen Rakkaus,
joka syleilee ja nostaa KAIKEN tietoisuutesi,
mukaan lukien kehosi.
Vaikka vain sinä voit astua epäuskon kynnyksen yli
sen ymmärtämiseen, että olet mahtava ”MINÄ OLEN”
täydellisesti ilmeten Kristuksena, et ole yksin
saadessasi pyytämääsi apua. Et ole yksin, kun
tajuat ne monet mahdollisuudet, mitkä sinulla on
antaa ja ilmaista rakkautesi voimaa muiden kanssa.
Muista, että missä kaksi tai useampi kokoontuu,
siellä MINÄ OLEN – älä aliarvioi yhdistyneen
rukouksen voimaa toiminnassa.
Annan vielä toisen yksinkertaisen harjoituksen,
jonka Jeshualle opettivat hänen vanhempansa ja
isovanhempansa. Jos sinulla ei vielä ole
ylösnousemusharjoitusta, tarjoan sinulle tämän
yksinkertaisen henkisen harjoituksen, joka voi
auttaa sinua vapautumaan erillisyyden ohjelmiin
kiinnittymisestä, mikä panssaroi sinua
täydellisesti tuntemasta ja ilmaisemasta Jumalaista
Rakkautta – Luojaasi sinuna.
Aloita viidellä minuutilla päivässä valiten astua
heränneen Kristuksen tietoiseen olemukseen, mikä
sinä jo olet. Ei yrittäen nousta, vaan todella
tuntien energian nousevan, kun virityt oman ”MINÄ
OLEN” kanssa. Sitten toimi voimaantuneesta,
ystävällisestä, anteeksiantavasta ja suloisesta
ylösnousseesta rakkaudesta. Kun voit kestää viisi
minuuttia olemista täysin läsnä rakkauden kanssa,
mikä virtaa esteettä sinun lävitsesi hyödyntäen
elämää sisälläsi ja ympärilläsi, lisää vielä viisi
minuuttia, kunnes voit tehdä kolme viiden minuutin
lisäystä joka päivä. Sitten venyttele viidestä
kymmeneen minuuttiin ja niin edelleen, kunnes
vaivatta elät olemuksesi totuutta jokaisessa nyt
-hetkessä, päivin ja öin.
Koko elämänsä ajan Jeshua jatkuvasti valitsi
astumisen oman ”MINÄ OLEN” todelliseen
kuningaskuntaan, kunnes jokainen solu hänen
kehossaan tiesi ja hyväksyi liiton Luojansa kanssa.
Tällaisella yksinkertaisella, suoralla tavalla
Jeshua samanaikaisesti meni läpi
ristiinnaulitsemisen, kuolemasta heräämisen ja
ylösnousemisen - ja niin voit myös sinä!
Valmistautuneena uusin linssein katsoa ”Suurinta
Tarinaa, jota koskaan on kerrottu” jatkamme nyt
niihin viikkoihin Jeshuan elämässä, kun hän
demonstroi maailmalle sitä, kuinka tulla
toteutuneeksi, ylösnousseeksi Kristukseksi. Kuten
hän osoitti esimerkillään ikuisen elämän totuuden
ja rakkauden voiman, niin tekivät monet hänen
rakastetuista opetuslapsistaan, ja niin voit
sinäkin tänä päivänä! Sinä olet
vihkimysprosessissa, joka auttaa sinua olemaan
halukas ja rakastava osanottaja kosmisessa ja
globaalissa Jumalaisessa Suunnitelmassa. Rakastettu
ystäväni, huomioi – se todellinen tarkoitus, jota
varten olet syntynyt, on juuri nyt tapahtumassa!
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tekstin lähde: Anna, Jeesuksen Isoäiti -kirja
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Egyptissä Jeshua, hänen veljensä Jaakob ja serkkunsa Johannes kävivät läpi
kaikki korkeammat Horuksen valaistumisvihkimykset, jotka edustavat ihmisen
matkaa, joka yhdistää henki/materia -yhteyden ja nousee ruumistuneena
sieluna. Dendarahista he menivät Abydosiin, muinaiseen temppelipaikkaan,
joka on pystytetty Osiriksen ylösnousemuksen muistoksi. Täällä he
osallistuivat täydellisesti Haudan Riittiin.
Kuten olen kertonut teille aikaisemmin, Haudan Riitti ei ollut Jeshualle
uutta. Jeshuan ensimmäinen haudan riitti oli Karmelissa, kun hän oli
kaksitoistavuotias. Oli etuoikeuteni ja velvollisuuteni esitellä
lapsenlapselleni ikivanha ”kuolemisen” ja ylösnousemuksen rituaali. Hän
suoritti lopullisen riitin Maha Babajin kanssa Intiassa melkein kaksitoista
vuotta myöhemmin. Käyden prosessin taas Abydosissa se antoi hänelle uusia
oivalluksia, samoin kuin mahdollisuuden auttaa veljeään ja serkkuaan.
Samoin kuin edustin Isista Jeshuan ensimmäisessä kokemuksessa, niin Isis
itse esitti Jumalaisen Äidin täyden läsnäolon Abydosin haudassa, jossa nämä
kolme uskollista ystävää makasivat kolme päivää. Kun hänen rakkautensa
siivet käärivät heidät, kaikki pelko lakkasi ja elämänvoima hänen laajassa
energiakentässään herätti henkiin jokaisen atomin ikuisen elämän uuteen
tietoisuuteen. Jeshua omi jokaisen ajatuksen ja vaati takaisin sen energian,
jonka hän oli aikaisemmin projisoinut ulos astraalimaailmoihin, jotka
pitävät ristiriitaisia tunteita ja ei-voimaannuttavia ajatusmuotoja.
Abydosin salaisissa huoneissa Jeshua tapasi valaistuneita olentoja, jotka
ovat ohjanneet ylösnousemuskoodien siementämistä inhimilliseen DNA:han,
mukaan lukien hänen muinainen esi-isänsä Akenaton. Hän kävi myös maan,
ilman, tulen, veden ja eetteri -elementtien vihkimyksen. Hän meni syvälle
kehonsa atomirakenteeseen ja löysi kokonaisen kosmoksen itsessään. Hän tutki
loppumatonta valon kudontaa nousemisen matriisiin, jota kutsutaan Elämän
Kukaksi. Sähkömagneettisten kenttien, pyhän geometrian ja valon, äänen ja
värin kolminkertaisen luonteen ymmärtämisen kautta hän vei kehonsa valon
kenttään, joka oli läpäisemätön involutionaalisille pyörähdystekijöille
(involutional spin factors). Tällä tavalla Jeshua otti täyden kontrollin
elämänvoimista ja kuoleman illuusiosta. Hän pohti mielessään jatkuvasti ja
lausui mantraa, jonka sai Intiassa: ”MINÄ OLEN Ylösnousemus ja Elämä!”
Abydosin ja aika rauhallisen proomumatkan jälkeen alas Niiliä, kun he
kävivät Memphisin temppeleissä, Jeshua, Jaakob ja Johannes lepäsivät useita
kuukausia Heliopoliksessa odottaen niiden paluuta, jotka olivat vielä
lopettelemassa vihkimyksiään. Jeshuan tädin, Mariamnen, tilava talo tarjosi
hiljaisen ja rauhallisen ympäristön, joka salli kaiken sen yhdistämisen,
minkä läpi he olivat käyneet. Jeshua nautti tästä lepoajasta,
yksinäisyydestä ja perheyhteydestä. Jos Britannian ja Himalajan
koettelemukset olivat olleet voimakkaita, egyptiläiset vihkimykset, jotka
kaikki oli käyty suhteellisen lyhyen periodin aikana, olivat vielä
rasittavampia ja sielua koettelevia.
Jeshua oli kiitollinen siitä valmistuksesta, jota hän oli saanut,
kumppaneittensa tuesta ja viisaista opettajista, jotka olivat tukeneet hänen
matkaansa itsenhallintaan. Nyt hän toivotti tervetulleeksi virvoituksen ajan
ja uudelleen yhteyden serkkujensa Mariamin ja Maria Magdalenan kanssa.
Mariamin kanssa hän löysi syvän lohdullisen rauhan, ja tämän puolison,
Natanaelin, kanssa hän saattoi rentoutua nauruun ja juhlimiseen. Maria
Magdalenan kanssa Jeshua tunsi heränneen halun seurusteluun. He molemmat
aistivat jumalaisen ajoituksen yhdessä olemiseensa Egyptissä. Nyt vapauden
henki auttoi heitä kehittämään intiimin, vaikkakin selibaatinomaisen
suhteen.
Tämän elpymisen aikana, odottaessaan muiden kumppaneittensa palaamista
Heliopolikseen, Jeshua vietiin sisäisesti neuvoston kokouksiin Valon
Veljes-Sisarkunnan kanssa. Hänelle esiteltiin yleiskaava henkiinheräämisen
ja ylösnousemisen julkiseen demonstraatioon ihmiskunnalle. Suunnitelma oli
laadittu auttamaan hyvin tietämätöntä ja itsepäistä kansaa tajuamaan, kuinka
he voisivat voittaa kaiken pelon. Koska suurin pelko oli kuoleman pelko,
hänelle kerrottiin, että ryhdyttäisiin monimutkaiseen, moniulotteiseen
prosessiin, mikä pysyvästi painaisi henkiinheräämis- ja
ylösnousemusprinsiipit kaikkeen elämään kaiken ajan ja tilan läpi. Näin siis
luotiin Egyptissä perusta Jeshuan myöhemmälle missiolle.
Jeshuan lopullinen vihkimys Egyptissä, kuten kaikkien vihittyjen suhteen,
oli Suuressa Pyramidissa. Tämä suurin pyramideista, mikä edusti huonetta
ihmisaivoissa, missä valaistuminen tapahtuu, oli luotu kauan sitten
palvelemaan sekä yksilöllistä että planetaarista nousuhuonetta. Vaikkakin se
on jokseenkin uinuva teidän päivinänne, sen todellinen tehtävä tullaan
täysin palauttamaan, kun riittävä määrä ihmisolentoja on valmis siirtymään
erillisyyden tietoisuudesta ykseyden tietoisuuteen. Kun tämä ratkaiseva
kohta saavutetaan, tapahtuu ketjureaktio, joka synergeettisesti herättää
muut vorteksit eli pyörteet, jotka fokusoivat energian monissa
eetteriverkoissa eli grideissä, joita on sijoitettu Äiti Maan päälle,
yläpuolelle ja sisälle.
Annan sinulle nyt lyhyen katsauksen Jeshuan vihkimyksestä Suuressa
Pyramidissa, joka sijaitsee Gizan nekropoliksen ylätasangolla Niilin
länsirannalla. Natanael matkasi maitse Suurelle Pyramidille elintarvikkeiden
ja vaunujen kanssa, kun taas Jeshua ja kuusi kumppania alkoivat maanalaisen
matkansa sisäänpääsyllä muinaiseen maanalaiseen huoneeseen Heliopoliksen
alapuolella. Raskaan, huoneeseen johtavan rautaoven vieressä seisoi hyvin
vanha valvojapappi, joka oli ollut heitä odottamassa. Hän vei heidät monien
huoneiden läpi, joiden ovet toimivat äänifrekvensseillä ja yhteensopivalla
resonanssilla. He pääsivät läpi vahingoittumattomina.
Sitten he kulkivat pitkän, kapean alaspäin laskeutuvan tunnelin kautta
Niilin alle, missä he toisinaan tulivat katakombeihin, joihin oli pinottu
luita ja niiden ihmisten lahonneita ruumiita, joilla ei ollut varaa
hautajaisiin nekropolissa. Siellä oli monenlaisia liittymiä; joissakin oli
portti, jotkut olivat tummia, ammottavia aukkoja. Kaikilla oli lamput,
pienet juomavesipullot ja riittävästi uskoa, että he jotenkin läpäisisivät
tämän koettelemuksen.
Valvovat papit kohtasivat heidät kolmessa eri liittymässä. Vihittyjä
testattiin päättämään valmiudestaan jatkaa, ja sitten paikalla seissyt pappi
johti heidät pitkän matkan seuraavan osan läpi. Kun he lopulta saapuivat
hyvin suureen huoneeseen, joka sijaitsi suoraan Sfinksin alapuolella, useita
satoja jalkoja maanpinnan alapuolella, he olivat hämmästyneitä, etteivät he
enää tarvinneet lamppujaan. Täällä heitä tervehti kahdentoista ylösnousseen
mestarin konklaavi, mukaan lukien Serapis Bey ja Toth, jotka ilmaisivat
itsensä fyysisissä ruumiissa. Jeshua tunnisti tämän huoneen lapsuutensa
kertomuksista, joita hänen isänsä ja äitinsä olivat hänelle kertoneet, kun
hän aikaisemmin asui Egyptissä. Hänelle kerrottiin, että Sfinksillä oli
ollut ”kaksoispuoliso”. Vielä näkyvä Sfinksi edusti maskuliinista auringon
prinsiippiä. Toinen Sfinksi, joka edusti feminiinistä kuun prinsiippiä, oli
häpäisty – hänen kivensä käytetty rakentamaan joitakin pienempiä Gizan
pyramideja.
Mestarit antoivat monenlaisia ohjeita ja salasanoja, jotka veivät vihityt
edelleen allaan olevaan maanalaiseen kaupunkiin. Saatuaan virvokkeita
jokaiselle määrättiin erityinen rooli, joka tukisi Jeshuan vihkimystä
Suuressa Pyramidissa. Jaakob meni yksin toiseen huoneeseen Sfinksin
alapuolella, missä hänelle opetettiin kuinka pitää määrätyt äänifrekvenssit,
jotka ”lähetettäisiin” Suureen Pyramidiin. Papit johtivat Andreaksen ja
Jaakobin (Sebedeuksen poika) vierekkäisten, yhdistävien tunneleiden läpi
huoneisiin pienessä ja keskimmäisessä pyramideissa. Siellä näissä
strategisissa pisteissä, missä koordinaatit ja sopusoinnut voivat kohdata,
he myös lähettäisivät erityisiä äänifrekvenssejä Suureen Pyramidiin.
Jeshua, Maria Magdalena, Mariam ja Johannes (Sebedeuksen poika) saatettiin
salaperäisesti valaistujen käytävien kautta pystysuoraan kuiluun, jota nyt
kutsutaan ”Kaivoksi”. Heitä pyydettiin sitten etenemään omillaan kierteisen,
nousevan tunnelin läpi, minkä tunnet Suuren Pyramidin ”Kuoppana”.
Nousu ”Kuoppaan” oli täynnä haasteita. Koska he olivat menestyksellisesti
käyneet läpi erilaisia vihkimyksiä, jotka olivat vieneet heidät perustavien
pelkojen läpi, he jatkoivat helposti ylöspäin vastoin painovoimaa ja
magneettisia voimia, jotka painoivat heitä alas. Oli aikoja, jolloin he
tunsivat olevansa melkein painottomia ja kehonsa höyrymäisiksi. Sitten he
huomasivat olevansa täydellisessä pimeydessä – pimeys niin tiivistä, että
liekki ei voinut kestää. Jokainen tunsi olevansa täysin yksin. Voidakseen
jatkaa vaadittiin muistamaan ja ottamaan käyttöön kaikki se viisaus, jota he
olivat saavuttaneet kaikkien aikaisempien vihkimystensä kautta. Oli aikoja,
jolloin he tunsivat itsensä niin heikoiksi, pyörryksissä ja eksyksissä
oleviksi, että jatkaminen oli mielenlujuuden ja toistensa tukemisen valtava
testi.
Kumppanukset jatkoivat eteenpäin läpi käytävien, jotka äänilaitteenne ja
psyykkiset ihmiset ovat havainneet. Heidän yliaistilliset kykynsä kohosivat
heidän edetessään. He alkoivat kokea loistevalon säteilevän sisältään ja
kultaisen fotoni energian, jota atlantilaiset kutsuivat ”vrill” virtaavan
kiviseinistä, melkein kuin eteerinen fosforiloiste. He alkoivat myös kuulla
ääniä, jotka kaikuivat sellaisella tavalla, että jos he kuuntelivat tarkoin,
heitä ohjattiin nousemisessaan. Se oli testi erilaisten sävyjen ja
geometristen kulmien hienosta havaitsemisesta, jotka oli painettu heidän
mieliinsä ja jotka loivat eräänlaisen mentaalisen kartan.
Kun ”Kuoppa” oli saavutettu, he lepäsivät, meditoivat ja kasvoivat
päättäväisyydessä suorittaa tehtävänsä loppuun. Mariam otti hänelle
osoitetun paikan aivan Pyramidin kärjen alla, suoraan ylhäällä olevan
Kuninkaan Huoneen alapuolella. Mariam oli oppinut keskittymisen taitoja ja
oli suorittanut useimmat Haudan Riittien tasot. Koska hänellä oli Jeshuan ja
Maria Magdalenan siunaus ja hän tiesi, että Natanael rukoili hänen
puolestaan aivan pyramidin ulkopuolella, hän vakuuttui siitä, että hän ei
ollut yksin. Kuitenkin tuntiessaan raskaan pimeyden käärivän sisäänsä hänen
jyskyttävän sydämensä ja muistaen niiden tarinat, joiden sydän lakkasi
lyömästä tässä paikassa, missä hän nyt makasi, ne saivat epäilysten nousevan
kuin aavemaiset varjot hänen mielensä ruudulle. Mariam otti vastaan
pelkonsa, ja hänestä tuli ”Isis” Suuren Pyramidin kuilussa kolmen päivän
ajaksi. Tämä oli Mariamin ylin testi, joka valmisti häntä siihen tehtävään,
jonka hän tulisi täyttämään myöhemmin, kun tämä kätketty vihkimys tulisi
ulkoisesti dramatisoiduksi Golgatan vuorella ihmiskunnan tuntea ja nähdä.
Jeshua, Maria Magdalena ja Johannes jatkoivat vielä. He nousivat matalia,
jyrkkiä, kaltevia portaikkoja. Lopulta he saavuttivat huoneen, jota kutsutte
”Kuningattaren Huoneeksi”. He lepäsivät taas ja meditoivat useamman tunnin,
kunnes he saavuttivat sisäisen signaalin, että oli aika jatkaa. Ohjeitten
mukaisesti Johannes jäi ”Kuningattaren Huoneeseen”, missä hän rupesi
lausumaan erityisiä äänifrekvenssejä. Jeshua ja Maria Magdalena jatkoivat
Vihityn symbolista Polkua, kun he nousivat ”Suuren Gallerian” käytävää
pitkin ja sitten kumartuen matalaksi lopulta astuivat ”Kuninkaan
Huoneeseen”.
”Kuninkaan Huone” oli suunniteltu toimimaan suurena resonanssihuoneena. Kun
he olivat sitten sisäpuolella, he alkoivat aistia niiden äänifrekvenssien
loistavan yhdistelmän, joita esittivät kaikki ne, jotka olivat erilaisissa
annetuissa paikoissa, mukaan lukien joukko pappeja ja papittaria, jotka
olivat paikoillaan salatuissa huoneissa Suuren Pyramidin sisällä ja
alapuolella. Tällä tavalla heidän mentaalisen, emotionaalisen ja fyysisen
kehonsa kaikki puolet tulivat sopusointuun, ja kalibroituivat sfäärien
dimensioiden väliseen musiikkiin - virittäen heidän tietoisuutensa
erityisillä solaarisilla, planeetallisilla ja galaktisilla energioilla.
Vaikkakin paljon siitä energiasta, jota oli lähetetty vihityille
aikaisempina aikoina, ei enää ollut saatavilla - planeetta Maan synnyttämät
energiat, lisättyinä ylösnousseiden mestarien energioilla - olivat yhä
riittäviä muuttamaan Suuren Pyramidin äärimmäisen voimakkaaksi
virtuaalitodellisuuden huoneeksi.
Mariam ja Maria Magdalena olivat molemmat käyneet vihkimyksen Kuninkaan
Huoneessa kahdeksan vuotta aikaisemmin. Näin ollen he olivat päteviä
palvelemaan Isiksen palvelevina papittarina Jeshuan vihkimyksessä.
Jätettyään rakastetun serkkunsa punaiseen graniittisargofagiin, jossa hän
olisi seitsemänkymmentäkaksi tuntia, Maria Magdalena otti paikkansa
”Kuninkaan Huoneen” oviaukossa ja sinetöi sisäänkäynnin energisesti
mudroilla ja sävelkuluilla. Toimien Isiksen korkeana Magdalene papittarena,
joka oli harjaantunut keskittymisen ja samanaikaisten todellisuuksien
voimiin, hän energisesti yhdisti kaikki osallistuvat opetuslapset ykseyden
grid -verkostoon. Jokainen, joka oli mukana tukemassa Suuren Pyramidin
yksilöllistä ja planeetallista nousuvihkimyksen laajuutta, alkoi lähettää
frekvenssejä, jotka fokusoivat valon, äänen ja värin värähtelyt sargofagiin,
jossa Jeshua makasi.
”Kuninkaan Huone” alkoi värähdellä hienovaraisella soinnilla, kun sargofagin
ympärille luotiin moniulotteinen geometrinen matriisi. Tässä
atomikiihdyttimessä Jeshuan fyysinen keho alkoi hehkua läpikuultavalla
valolla, kun se kevyesti suli Kosmisen Kristuksen jumalaiseen suunnitelmaan
(blueprint). Ja niille, jotka todistivat - kukin kapasiteettinsa mukaan –
vastaanottaa tämä blueprint, me myös heräsimme täyteen potentiaaliimme.
Sanon vielä, että sargofagi ”Kuninkaan Huoneessa” oli sijoitettu sellaisella
tavalla, että hienovaraiset energiat, jotka Suuren Pyramidin voimakas pyörre
(vortex) synnytti, kulkivat suoraan sargofagissa makaavan vihityn
käpylisäkkeen läpi. Täten, kaikkea muuta kuin palvellen monumentaalisena
hautana yhdelle muinaisen Egyptin faaraoista - Suuri Pyramidi oli ja on - ei
ainoastaan vihkimyshuone - mutta myös epätavallisen voimakas
ylösnousemushuone. Se suunniteltiin auttamaan vihittyjä heräämään heidän
todellisen identiteettinsä muistamiseen. Tämä, rakastettu ystäväni, on
pyramidin salaisuus.
Tässä tapauksessa kuitenkaan vihkimysseremonia ei ollut vain auttaa Jeshuan
yksilöllistä henkisen heräämisen prosessia. Huolellisesti orkestroidulla
tavalla Jeshuan ristiinnaulitseminen, henkiin herääminen ja ylösnousemus
suoritettiin Suuressa Pyramidissa, niin että koko Maa ja koko ihmiskunta
voitaisiin siementää kollektiivisesti planetaariseen ylösnousemiseen teidän
päivinänne. Pyytäisin sinua, ystäväni, miettimään kuinka sinä voisit hyötyä
tästä ylösnousemustietoisuuden siementämisestä. Varmasti, kun tajuat, että
sinulla on mahdollisuus suureen avunsaantiin joka päivä, voit selvitä
haasteistasi uskolla ja toivolla pelottavan pelkäämisen sijaan.
Jokainen sielu, jonka kohtalona oli esittää merkittävää osaa Jeshuan
tukemiseksi ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen julkisessa
esittämisessä, oli läsnä tässä erityisessä valmistautumiskohdassa. Jeshuan
ja hänen läheisten kumppaniensa lisäksi oli niitä, jotka hallitsivat
teleportaation (kaukosiirtymisen fyysisesti) ja bilokaation (tajunnan
siirtämisen toiseen paikkaan), jotka tulimme Suureen Pyramidiin
osallistumaan. Toiset, jotka esittivät pienempi rooleja, tulivat
valokehoissaan nukkuessaan, ja myöhemmin muistivat katkelmia siitä, mitä
olivat nähneet uniensa aikana. Kaikille meille, jotka osallistuimme
tietoisesti, tämä harjoitus auttoi olemaan emotionaalisesti takertumatta,
niin että voisimme esittää osamme jumalaisessa suunnitelmassa. Tällä tavalla
Jeshuan mission jokainen askel oli orkestroitu ja painettu planetaariseen
tietoisuuteen.
Vaikka oleellinen osa Jeshuan vihkimyksestä Kuninkaan Huoneessa tapahtui
ensimmäisen kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä, hän viipyi sargofagissa
vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia sen merkin mukaisesti, jonka Profeetta
Joona oli antanut. Kertomuksen mukaan Joonalla oli syvällinen, shamaaninen
kokemus kuolemasta ja uudestisyntymisestä, jolloin hän vietti kolme päivää
ja kolme yötä ”suuren kalan vatsassa, joka oli niellyt hänet”. Ja älkäämme
unohtako, että kuten Jeshua teki, niin tekivät muutkin. Tänä aikana Jeshua
ja muut tukea antavat opetuslapset saivat paljon kokemusta siitä julkisesta
ylösnousemuksen demonstraatiosta, joka oli vielä tulossa interaktiivisena
virtuaalitodellisuutena. Olimme avoimia ratkaiseville valinnoille, jotka
ojensivat elämämme korkeimpaan persoonalliseen toteutumiseen ja
planetaarisen palveluun. Kun Suuren Pyramidin vihkimys oli päättynyt, kaikki
sisällä osallistuneet poistuivat helposti kätkössä olevan oven kautta.
Kun päätämme tämän yhteenvedon Jeshuan egyptiläisistä vihkimyksistä, haluan
edelleen korostaa yhtenäisen ryhmätyön tärkeyttä, mitä tämä kertomus kuvaa.
Jeshua ei olisi voinut suorittaa sitä, mitä hän teki, ilman halukkaita
kumppaneita, jotka tulivat yhteen valmistautuakseen olemaan mahdollisimman
pätevänä tukitiiminä. Samoin emme olisi saavuttaneet sitä, mitä teimme,
ilman laajaa tietoisuutta, fokusoitua omistautumista ja sitä moitteetonta
esimerkkiä, jota Jeshua meille antoi.
Kuten olen sanonut, ja tulen jatkossakin painottamaan, ”kaiken sen, minkä
Jeshua teki, sinä voit myös tehdä, ja vielä enemmänkin”. Salli minun
selittää, että sinun vihkimyskokemuksesi voivat ilmetä erilaisesti kuin
Jeshuan. Kyllä, Jeshua oli ja on epätavallinen olento, jonka tehtävä käsitti
ylösnousemisen planetaarisen ja kosmisen laajuuden. Sinun henkilökohtainen
elämäsi, joka yhtä tärkeästi edesauttaa planetaarisen ylösnousemisen
onnistumiseen, ei saata vaikuttaa niin moniin kuin Jeshuan. Vaikka sinun
velvollisuutesi ihmiskuntaa kohtaan eivät olekaan yhtä suuret kuin
lapsenlapseni Jeshuan - niin sinulla myös on sama henkilökohtainen vastuusi
kasvaa itsen hallinnassa, luoda yhdessä harmoniaa siellä missä on konfliktia
ja lisätä valaistunutta, rakastavaa läsnäoloasi tietoisuuden kollektiiviseen
nousevaan kehoon.
Ihmisen Poikana ja Vanhempana Veljenä Jeshua asetti esimerkin siitä, mikä on
mahdollista jokaiselle ihmiselle, kun on antautumista rakkaudella ja
ykseydellä. Koska Jeshuan ja Maria Magdalenan missio oli kosminen laajuus
auttaa koko ihmiskuntaa heräämään, he vuorostaan vastaanottivat kosmisten
tasojen apua. Mikä tahansa missiosi on, sinulla myös on kaikki tuki, mitä
tarvitset onnistuaksesi. Tässä tietoisuudessa sinä, kuten Vanhempi Veljesi,
voit saada rohkaisua ja toivoa matkallasi, kunnes tunnistat itsesi
Kristukseksi.
Sinun ei tarvitse mennä Suureen Pyramidiin tässä elämässä. Kuitenkin
kysyisin sinulta, onko sinulla ollut kokemuksia, joissa tunsit ikään kuin
olevasi haudassa, rajoitettu identiteettisi ja elämäsi kuolemassa, koska
uusi identiteettisi ja elämäsi tuli esille? Oletko tunnistanut lisääntyneen
halukkuuden kuvion virittää egosi luonto suuremmalla voimalla,
laajentuneella tunteella huolehtia toisten hyvinvoinnista, ja kyvyn olla
myötätuntoisemmin läsnä kaikissa suhteissasi? Näillä yksinkertaisilla,
vaikkakin merkittävillä tavoilla, olet myös onnekas Kristusvihkimyksissäsi.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tekstin lähde: Anna Jeesuksen Isoäiti -kirja
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Avalon, 49 AD
Minulla on monia nimiä. Tätä kirjaa varten voit kutsua minua nimellä Dancing
Wind (Tanssiva Tuuli). Olen yksi Noahin vaimoista. Jos haluat tietää, olen
se nuorempi.
Noah on Anna Viisaan nuorin poika. Olen antanut Noahille kolme lasta. Hän
meni naimisiin monia vuosia sitten naisen kanssa, jota en koskaan tavannut.
Noah kutsui häntä nimellä Ariadne. Hän oli Siluren heimokuninkaan tytär; nyt
jo kuolleen kuninkaan, nimeltään Arviragus (ei tule sekoittaa kuninkaasen,
nimeltään Caradoc) tytär. Tämä suuri kuningas, joka on isoisäni isä, kutsui
puolisoni, joka oli silloin vain poika, ja hänen vanhemmat veljensä, Josef
Arimatialainen, Andreas ja Josephus, asumaan Omenien Saarille, jota
kutsuttiin Ynes-Witrin tai Isles of Glass (Lasin Saaret), kuten keltit niitä
kutsuvat. Ariadne synnytti Noahille viisi tervettä lasta, ja sitten hän
kuoli vuotta aikaisemmin kuin synnyin. Heidän viimeinen lapsensa, Vivian,
valohedelmöitettiin samalla tavalla kuin muutkin Anna Viisaan lapsenlapset.
Ariadnen viimeisinä vuosina, kun hän oli hyvin sairas, Noah meni naimisiin
Rhian kanssa, joka on tätini. Noah ja Rhia huolehtivat Ariadnesta syvällä
rakkaudella, mikä auttoi häntä siirtymään rauhallisesti autuaallisille
maille. Rhia on hyvin viisas ja kaunis. Hän vietti suurimman osan
nuoruuttaan harjoituksissa Monan Druidi -pyhäkössä. Nyt kun Anna on täällä
viisauksineen solujen uudistamisesta, Noah, Rhia ja minä, ja muutamia muita,
olemme olleet hänen tarkassa ohjauksessaan. Tämä on hyvin haastava ja joskus
vaarallinenkin polku, mutta me olemme sitoutuneet jatkamaan tätä muinaisten
viisaiden suurta työtä. Olemme juuri ruvenneet näkemään tuloksia
laajentuvien energiatasojemme ja nuorekkaamman ulkomuodon merkeissä.

En halua olla rajoittunut yhteen nimeen, koska olen niin paljon enemmän kuin
mitä nimi voi kuvata. Olen iloinen, että Noah kutsuu minua monilla nimillä.
Mutta parhaiten pidän tästä nimestä Dancing Wind. Haluan olla vapaa kuin
tuuli, joka tulee ja menee. Otan mielelläni monia muotoja ja olen mielelläni
näkymätön fyysisille silmille. Eniten pidän siitä, että tunnen olevani
rajaton, yhtä kaiken avaruuden ja kaikkien olioiden valtavuuden kanssa.
Nautin syvästi siitä, että kadotan tuntemuksen erillisestä ruumiista, kuten
pieni vesipisara meressä tai lumihiutale talvisessa lumessa. Nautin opettaa
näitä tapoja tuntea itsensä vapaaksi; ja nautin myös oppia monia uusia
asoita, kun edistyn tasolta tasolle vihittynä.
Nyt kun Anna Viisas on täällä, pystyn oppimaan paljon enemmän kuin mitä oli
mahdollista aikaisemmin. Hän on ihana esimerkki minulle. Hän inspiroi minua
myös olemaan viisas ja rakastava. Kun ajattelen häntä rakastettuna
opettajanani, ajattelen häntä suurena druidina. Kun nuorena naisena luotan
häneen, koen hänet rakastettuna isoäitinäni. Kun istun puolisoni ja Rhian
vierellä, kunnioitamme häntä tasaveroisesti Suurena Äitinä. Joskus kun
tunnen itseni epävarmaksi hänen silmissään Noahin puolisona, ajattelen häntä
anoppinani. Mutta todesti pitäydyn leimaamasta häntä ollenkaan, koska
tunnen, että hän kuten minä ja kaikki olennot, olemme paljon enemmän kuin
nimi tai monet nimet. Tämä on nyt 34. vuoteni.

Haluaisin kertoa sisarkunnan tavoista, Magdalene-Kristuksen, Graalin Äidin
tavoista ja heidän valokoodeistaan. Haluaisin kertoa sielun, ruumiin ja
mielen puhdistustavoista. Nämä käytännöt ovat tärkeitä, koska näin
suojelemme tarkoituksen puhtauttamme, niin että voisimme olla siunauksena
elämälle, kirouksen sijasta. Haluan kertoa siitä, kuinka saatamamme
valo-olentoja tulemaan usvien toiselta puolelta tälle maapallolle auttamaan
meitä. Me kutsumme heitä, koska tiedämme, että me ihmisolennot emme voi olla
onnellisia eläessämme yksinäisiä elämiä mentaalisten rajoitusten itsetehdyn
linnoituksen sisällä; ja niityt eivät voi olla hedelmällisiä, jos olemme
sodassa.
Näemme todistusta siitä, mitä inhimillinen pöyhkeys saa aikaan, samoin kuin
kurjuus tuo nälkää ja kärsimystä kaikille, kun viattomia kasveja kuolee ja
ahneus panee metsät mataliksi. Kaikki olennot kukoistavat, kun ravitsemme
toinen toistamme ja kunnioitamme keskinäistä riippumattomuuttamme.
Tosiasiassa me, jotka kävelemme kahdella jalalla, olemme pieniä ja heikkoja.
Riippumatta siitä, mitä mielemme yrittävät luoda vaikuttaakseen muita sen
teeskennellystä voimasta, mielemme tosiassa ei hallitse mitään. On parasta
olla Suuren Äidin nöyriä palvelijoita ja solmia hyödyllisiä liittoja
kaikkien, niin näkyväisten kuin näkymättömien parissa.

Niiden joukossa, joilta etsimme apua, ovat enkelit, kuten Anna Viisas kutsuu
niitä energia-olentoja, jotka osoittavat meille, kuinka kulkea maallista
polkuamme kevyesti. Nämä rakkaat olennot auttavat meitä olemaan ihmisen
muodossa. Ne muistuttavat meitä, että ruumiimme ovat kallisarvoinen
hetkellinen lahja, joka sallii meille määrättyjä kokemuksia ja
mahdollisuuksia, joita voi löytää vain täällä maanpäällä. Kun kuljemme kuten
enkelit kulkevat, siunaamme kaikkea Äiti Maan ruumiista syntynyttä elämää.
Kun olemme hereillä ja tietoisia, kuten siunatut enkelit ovat, siunaamme
kaikkia hänen luotujaan niiden kaikissa muodoissaan. Kun näemme Suuren Äidin
ja hänen enkeltensä silmin, näemme kaikkien luotujen tanssivat
energiakentät. Rakastan nähdä kauniit värimuodot, jotka säteilevät
yhteensekoittuvista valoruumiistamme. Kauneus on sanoin kuvaamatonta. Kun
puhdistamme aistejamme olemaan enemmän enkelten aistien kaltaisia, meillä on
kyky tuoda suurempaa tietämystä niistä puhtaan valon paikoista, mistä olemme
tulleet, mutta minkä olemme unohtaneet.
Voimme tietää ne tavat, miten kasvikunta säilyttää enkeli-olemuksensa,
äänensä ja parantamis-ominaisuutensa. Voimme kommunikoida monien luotujen
muotojen kanssa ja tietää suhteemme erilaisten lajien kanssa. Vaikkakin
kaikki asiat menevät ohi silmänräpäyksessä, niinä muutamina hetkinä mitä
meillä on, voimme kokea rauhallista harmoniaa, runsasta kauneutta ja
terveitä ruumiita. Kun olemme täysin läsnä joka hetki, jonka Suuri Äiti
antaa meille, voimme tuntea iloa ja runsaan rakkauden lähteen.
Tämä on totta jopa niinä aikoina, kun menetyksemme ja fyysinen kipumme ovat
suuria. Tietoisuudella ja kurinalaisella harjoituksella voimme pidentää
maallista oleskeluamme, kunnes olemme hyvin kypsiä viisaudessa. Silloin
pitkällinen läsnäolomme on todellinen siunaus monille olennoille. Kaiken
tämän käytännön ovat tuoneet ne Loistavat Olennot, jotka tulivat ensin
tähdistä ja sitten muuttivat muinaiseen maahan, jota te kutsutte Atlantis
-saariksi.
(Mietteliäs tauko)
On joitakin asioita, joita haluaa sinulle kertoa ja jotka voivat tuntua
sinusta oudoilta. Olen jokseenkin haluton puhumaan niistä, koska voit
käsittää väärin.
Minun täytyy tutkia sydäntäni. Me turvaamme nämä sanomiset ja opetukset
hyvin tarkasti. On niitä teidän aikananne, jotka muistavat osan siitä mitä
olemme kätkeneet epäpyhiltä. Nämä sielut ovat jäänteitä siitä sukulinjasta
jota turvaamme. Tämä on ensisijainen syy miksi olen täällä tänään. Me
pystymme kommunikoimaan, koska meillä on yhteinen resonointi. Me ymmärrämme
toisiamme, koska me jaamme samassa tarkoituksessa ja muodossa mikä on
painettu meidän geneettiseen pottiimme.
(Tauko)
Jatkan katsomista, ja kun katson, tunnen meidän tutun resonanssimme. Sen
lisäksi että minulla on kerrottavaa, näen olevani täällä, tässä hetkessä,
yksinkertaisesti toivottaakseni sinut tervetulleeksi.
Meitä on lukuisia, jotka haluavat esittää tarinansa toivoen, että voit
tuntea ja muistaa värähtelymme. Me näemme, että se mitä tuot piiriimme, on
suurempi selvyys itsestämme, heitettynä eteenpäin sinun aikaasi, sinun
olemusaikaasi. Näemme, että jotkut teistä ovat meidän tulevia itsejämme. Me
tuomme viisautta ja selvyyttä toinen toisillemme molemmista suunnista yli
sen mitä kutsutaan ajaksi.
- Miksi kutsut piiriäsi?
- Et ymmärtäisi kelttiläisiä sanoja. Mutta Suuren Äidin ymmärtämisessäsi
tunnet meidät Magdalenejen piirinä.
(Hymyillen ja nauraen)
Minut tekee hyvin onnelliseksi kuulla nämä sanat puhuttuina.

Jotkut meistä ovat tämän yhteisön veljien vaimoja Avalonissa. Jotkut
meistä valitsevat se, että ovat selibaatissa jonkin aikaa, niin että
voimme mennä läpi rituaaleja, jotka valmistavat meitä siirtymään
dimensioiden välisten kynnysten yli. Olemme harjoituksen ja taitavuuden
erilaisilla tasoilla. Jotkut meistä, jotka haluavat edistyneempää tietoa,
viettävät aikaa myös Avalonin suurella Saarella (Mona tai Ynes Mon Walesin
luoteisosan rannikolla) kaukana rannikolla säteilevän meren äärellä. Monet
näistä veljistä ja sisarista, jotka on koulutettu Monan suurenmoisessa
viisauskoulussa, palaavat tänne ollakseen suuren viisauden opettajia.
Jotkut vihityistä, jotka valmistautuvat Monaan ensimmäistä kertaa, ovat
puolisoni Noahin sukulaisia. He tulivat Avaloniin anoppini, Anna Viisaan
kanssa.
Älä ole huolissasi, että me saattaisimme tuoda esille vain pienen osan
kaikesta siitä, mitä voitaisiin sanoa tänä aikana. Meistä näyttää siltä,
kun tarkastelemme niitä jotka osallistuvat tähän yhteiseen luomiseen, että
on oleva sopiva-aikainen paljastuminen, kunnes jokainen saa hänelle
luvatun osuutensa. Ei ole syytä huolestua. Se on kuin avaisi hitaasti
peitettä, joka koostuu monista erilaisista, yhteensovitetuista malleista
ja värispektreistä. Me avaamme täällä ja me avaamme siellä, mutta lopulta
kaikki paljastuu. Kaikki se mitä on määrä tulla tietoon, annetaan - joko
isoäitini tarinan kautta tai toisten tämän sukulinjan tarinoiden kautta.
Se kaikki kerrotaan aikanaan, voit olla siitä varma. Olen iloinen
voidesssani sanoa, että kaikki se mikä on ollut kätkettynä, tulee
paljastetuksi.
Nyt olemme ajassa rakentaen siltoja ja avaten ovia, jotka ovat kauan
olleet lukittuja. On siten kuin ne, jotka ovat olleet vartioimassa tietä,
ovat kasvaneet suolapatsaiksi ja vanhan, raskaan oven saranat ovat
ruostuneet. Lukot ja avaimet ovat sulaneet yhteen. Kestää aikaa kaiken
sen, mikä on ollut hiljennettynä kylmään pimeyteen, herätä. Ovi täytyy
avata sisältäpäin ulos. Mutta avaaminen ei voi tapahtua, ennen kuin
heräämisen aika on täällä. Tiedämme, että aika on tullut, koska sinä
seisot ovella ja kolkutat. Me kuulemme sinut. Nyt me teemme osamme
avataksemme oven sisäpuolelta, niin että me voimme ylittää kynnyksen.
Silloin yhä useampi meistä tulee kohtaamaan ja syleilemään toinen toistaan
ajan molemmilla puolilla.
Olemme hiukan vastahakoisia puhumaan asioista, joita emme olisi
uskaltaneet tuoda vihkimättömän korvalle meidän aikanamme. Opetuksemme
pyytää meitä olemaan hyvin, hyvin varovaisia ja huolellisia. Seuraamme
adeptien neuvoa: ”Tiedä, ole, tee ja ole hiljaa.” Olkaa varmoja, että
varmistamme, että se mitä jaamme, palvelee hyvää tarkoitusta eikä tuo
vahinkoa. Me ihmettelemme, että niin useat korvat voivat nyt kuulla
meidät. Olemme hämmästyneitä, että niin monet asiat voivat nyt tulla
huuliltamme. Olemme kiitollisia että näin on.
- Olemme kiitollisia, että on tullut aika teidän jakaa viisauttanne.
Saanko kysyä, onko ruusujen tuoksulla ja symbolilla jotain tekemistä
Magdalenejen kanssa?
- Oi kyllä, etenkin punaiset ja valkoiset ruusut. Punainen ruusu edustaa
kohtuamme, ja valkoinen ruusu edustaa veljiemme siementä.

- On ollut aikoja, kun jokainen meistä on haistanut ruusuja, ilman
mitään ilmeistä tuoksun aiheuttajaa. Osoittaako se Magdalenen
lähelläoloa?
- Kyllä, tai se voisi olla Äidin itsensä tuoksu. Yksi Magdalenejen
tehtävistä, paitsi auttaa henkistä heräämistä ja mystistä liittoa,
on esitellä sinut Kaikkien Asioiden Äidille. Ruusujen tuoksu saattaa
sinut sopusointuun hänen Läsnäolonsa ja suuren rakkautensa kanssa.
Sinut nostetaan hänen Sydämeensä, kun virittäydyt ruusujen korkeaan
värähtelyyn. Mystisen ruusun enkelit vievät sinut siivillään
perille, niin että voit nousta Suuren Kaiken sydämeen. Ruusu auttaa
sinua siltana ylittämään sen kuilun, joka näyttää erottavan ihmisen
alueen hengen alueesta.
(Mietteliäs tauko)

Pyydämme anteeksi hiukan, mutta ei täysin, sitä vakavuutta miten
tulemme esiin niin usein. Aina ei ole niin. Meillä on aikamme ja
ajankohtamme juhlimiseen, jolloin tulemme ulos viitoistamme
tanssimaan kuunvalossa. Tanssimme useimmiten hänen valossaan, koska
kuu liikkuu sykleissään useammin kuin aurinko. Lähteet ja kedot,
kukkulat ja kummut, kivikehät ja lehdot toivottavat laulumme ja
tanssimme tervetulleiksi; joko yöllä tai päivänvalossa. Me laulamme
ja tanssimme musiikki-instrumenttien kanssa tai ilman niitä;
vaatteet päällä tai ilman. Elementaali- ja keijuvaltojen olennoilla
on energia-kanssakäymistä kanssamme. On sellaisia aikoja, jolloin
olennot tulevat suurissa valosfääreissä muista maailmoista ja
ulottuvuuksista.
Olen tullut tietämään sen, jota kutsutaan Jeshuaksi, puolisoni
sisarenpoika, joka on vieraillut joukossamme ajoittain näiden viime
vuosien aikana. Hän on vienyt meidät henkisille matkoille ja on
antanut meille viisausopetuksia. Joskus hän ottaa jonkun jumalan tai
jumalattaren muodon ja esittelee meidät muille suurille olennoille,
joita hän on tavannut monilla matkoillaan. Hän esittelee nämä
olennot edessämme ”esiintyen heinä” tai sulautuen heidän kanssaan.
Sitten hän kertoo heidän vaikuttavat kertomuksensa. Me, joita on
harjoitettu muodonmuutoksen taitoon ja kertomusten suullisiin
traditioihin ja teatteriin, erityisesti nautimme hänen
kuuntelemisestaan tuntikausia. Olen hyvin onnellinen, kun hän kutsuu
meidät esittämään roolia tai tanssimaan jumalien ja jumalatarten
tansseja. Hänen äitinsä ja Myriam Tyanalainen ovat taas luonamme
pitkän poissaolonsa jälkeen Intiassa. Vaikkakin he tulevat ja
menevät enemmän kuin haluaisin, olemme suuresti siunatut heidän
epätavallisella viisaudellaan ja hengen lahjoillaan. Niinpä kuten
näet, aina ei ole niin vakavaa ja asiapitoista.
Joskus vihkimättömät väärinymmärtävät ne tilaisuudet, kun me olemme
siltana maailmoiden välillä, ja teemme maan hedelmälliseksi sen
aikoina ja ajan sykleissä. Sellaisille ihmisille juhlimisemme ja
asiat joita teemme, voivat näyttää oudoilta. Usein uteliaat ja
naiivit, vaikka tarkoittavatkin hyvää, ymmärtävät väärin. Koska he
yrittävät tehdä mitä eivät ymmärrä, heillä on usein pettyneitä ja
joskus jopa tuskallisia kokemuksia. Tämä johtuu siitä, että heillä
ei ole tarpeeksi sisäistä näkemystä ja mieltensä ja ruumiittensa
valmistamista hyötymään siitä, mitä he pintapuolisesti huomioivat
tai kuvittelevat meidän tekevän.
Vielä suurempaa vahinkoa ja harmia ovat tehneet ne, jotka
kunnianhimoisilla asioilla suurentelevat itseään tai pahansuovasti
satuttavat muita. He yrittävät tehdä tämän opettelemalla käyttämään
maan, auringon, kuun ja tähtien energiaa kontrolloidakseen muita
itsekkäisiin tarkoituksiinsa.

Useimmat näistä ovat tietämättömiä sisäisistä varjoistaan, jotka
hämärtävät ja vääristävät sen viisauden ja rakkauden, joka on
kätkettynä heidän mielissään ja sydämissään. Jotkut viattomasti
liittyvät meihin, kun taas toiset teeskentelevät vilpittömyyttä.
Luemme heidän energiakenttänsä ja mielensä, ennen kuin hyväksymme
ketään edes perusharjoituksiin. Jotkut käännytetään pois
välittömästi. Ne, joiden sallitaan tulevan, laitetaan koeajalle.
Heitä seurataan tarkasti ja heille annetaan alkeistestejä, mitkä
määrittelevät heidän valmiutensa edetä toiselle tasolle. Mutta
jotkut, ennen kuin ovat parantaneet mielensä ja sielunsa
tarpeellisesti, jättävät harjoituksen ja viisaat opettajat, jotka
voivat auttaa heitä parantumaan. Näiden joukossa on niitä, jotka
kieltäytyvät käyttämästä hankkimiaan kykyjä vastuullisesti. Nämä
epäonnekkaat sielut hitaasti, mutta varmasti, alkavat tietää ne
tuskalliset seuraukset, jotka välttämättä tulevat, kun voimakkaita
energioita käytetään väärin.
Salli minun sanoa, vaikkakin toistan itseäni; niin että voit
selvästi ymmärtää sen tärkeyden, mitä annamme valoillemme olla
vahingoittamatta mitään. Jokaisen, joka tulee yhteisöömme, täytyy
käydä läpi puhdistumisprosessit ennen kuin enempää annetaan. Tämä
valmistautuminen on vastuuta, johon emme suhtaudu kevyesti. Ne,
joilla on itsekkäät motiivit, jotka ovat mieltensä myrkkyjen
valtaamat, huomaavat nämä yhä haastavammat alkuvaiheet liian
vaikeiksi kestää. He joko lähtevät omasta tahdostaan, usein suuresti
paheksuen, tai heidän voimallisesti käsketään lähteä, heidän
mielipahakseen ja häpeäkseen. Jotkut näistä yrittävät saada
jonkinlaista kunnioitusta ja hallintaa käyttämällä sitä vähäistä
tietoa, jota he ovat saaneet jossain vähemmässä psyykkisyydessä ja
astraalimeediona. Mutta usein tämä kohtaa turhautumista.
Ne, joiden tarkoitus on pahantahtoinen alusta lähtien, oppivat
alkemian ja magian alempia muotoja muualla. Sellaiset käyttävät
noitakeinoja, koska tämä on kaikki, mitä heidän pelokkaat sydämensä
välittävät tehdä. Tämä tuo paljon vahinkoa heidän sieluilleen, ja
vahinkoa muiden sieluille. He eivät ole avanneet sydämiään
rakastavan lempeyden tärkeydelle ja alkemian korkeammalle muodolle,
joka hyödyttää kaikkia. Olen todistanut tämän, ja se aiheuttaa
paljon tuskaa sydämelleni. Olen suuresti huolestunut heidän
sieluistaan. Yhdessä muiden vanhempien kanssa estämme tällaisia
yksilöitä vahingoittamasta yhteisöämme. Se on kuin mädäntynyt omena,
joka vahingoittaa koko omenakorin. On parasta saattaa sellaiset
pois, ennen kuin he saapuvat ovellemme.
Nyt voit alkaa ymmärtää, miksi olemme haluttomia luopumaan
huolistamme ja ehtoihin perustuvasta kontrollistamme, missä on
erilaisia salaisuuden muotoja. Kun katsomme monia herääviä sieluja
sinä aikana jolloin elät, näemme suuremman hyvän tulevan esiin
siten, että kerron sinulle enemmän. On niin, että alamme hellittää.
Tajuamme, että kontrollista kiinnipitäminen, vaikkakin tarkoitamme
sillä hyvää, voi myös vahingoittaa. Tämä on herkkää toimintaa.
Paljastaa tarpeeksi tuodakseen esiin viisautta, mutta ei niin paljon
että siitä on vahinkoa.
- Sanoit, että olet naimisissa Noahin kanssa ja että olet hänen
nuorempi vaimonsa. Kertoisitko enemmän suhteestasi häneen ja
tavasta, että on useampi kuin yksi vaimo. Miten koet sen?

- Niiden ihmisten keskuudessa, joita tunnen, olen tullut
tietämään, että silureilla ja muilla lähellä asuvilla
kelttiheimoilla on tapana pitää useita partnereita. Kuitenkin
paria, joka haluaa olla yksiavioinen, tuetaan tasapuolisesti.
Kun sellainen pari sopii hyvin toisilleen, me rohkaisemme
elinikäistä avioliittoa. Olemme myös käytännöllisiä ja tiedämme
elämän olosuhteiden tuovan odottamattomia muutoksia.
Pariskunnalle, tai toisenlaiselle kokoonpanolle, annetaan
”käsienliittämis” seremonia, joka sitoo heidät määrätyksi
ajaksi. Sitten kun aika päättyy, he voivat harkita uudelleen ja
purkaa liiton, jos he niin päättävät, tai tehdä toisen
sitoutumisseremonian sovitulle ajalle. On sellaisia, kuten Noah,
Rhea ja minä, jotka olemme sitoutuneet olemaan uskollisia
toisillemme elämän ajan. Olen myös tietoinen, että jotkut
perheklaanit käyttävät väärin vastuitaan puolisoina ja
vanhempina. Haluaisin nähdä elettävän ihanteiden mukaisesti;
kuitenkin olen tietoinen, että joskus epäonnistutaan, ja monet
kärsivät sen seurauksista.
Viittaaminen siihen, että osallistumme monien partnereiden
suhteisiin, ei tarkoita sitä, että rohkaisen siveettömyyttä tai
että puollan moniavioisuutta – olen tietoinen, että paljon
kärsimystä johtuu näistä käytännöistä, silloin kun puuttuu
rakkaus ja syvempi ymmärtäminen. Koska me teemme näin, kuten on
ollut tapamme monia sukupolvia, ei tarkoita sitä, että se on
hyväksi jokaiselle tai kaikille yhteiskunnille; minun aikanani
tai teidän. Meidän yhteisössämme otamme hyvin vakavasti
vastuumme siitä, että olemme uskollisia pariskuntia ja
rakastavia vanhempia.
Tässä samassa valossa emme tuomitse vastuullista valintaa
useammasta kuin yhdestä partnerista. Miehellä on mahdollista
olla enemmän kuin yksi nainen, ja naisella enemmän kuin yksi
mies, sen pituiselle ajalle kuin he yhteisesti sopivat. Tämä
koskee myös samaa sukupuolta olevia. On parempi, etten kuvaile
niitä moninaisia keinoja, joita käytetään estämään valojen
väärinkäyttöä. Haluan vain yksinkertaisesti korostaa, että me
Avalonissa kannamme hyvin vakavasti vastuumme siitä, etteivät
suhteemme aiheuta vahinkoa.
Yleisesti ottaen, katsomme että avoimesti toisiaan
kunnioittaminen tällä tavalla palvelee yhteisöämme paremmin kuin
salaisten rakkaussuhteiden pitäminen. Perheemme ovat sukupolvia
ylittäviä, ja usein serkukset menevät naimisiin keskenään.
Perheen sukupuut tutkitaan huolellisesti, niin että lapset ovat
niin terveitä kuin mahdollista. Joskus avioliitot ovat
järjestettyjä erilaisista syistä, kuten Noahin ja Ariadnen.
Yritämme parhaamme olla hienovaraisia parin avioliittoon
mieltymykselle, kun se perustuu aidosti rakkauteen, vaikka
vanhemmat ovat aikaisemmin tehneet järjestelyn mennä naimisiin
jonkun muun kanssa. Lapset ovat aina rakkaudella tervetulleita,
ja he saavat suurta huolenpitoa, etenkin täällä Avalonin
yhteisössämme.
Myönnän auliisti, että on monia odotuksia tälle ihanteelle,
kuten olen sitä kuvannut, yleisesti brittien keskuudessa, ja
erityisesti Avalonin kelttiläis-essealaisten keskuudessa. Olemme
kaukana täydellisestä. Toisinaan keskuudessamme on riitoja ja
mustasukkaisuutta. Joissakin heimoissa on käyty sotia ja monia
julmuuksia toinen toistaan vastaan valojen ja liittoutumien
rikkomisesta. Näissä tilanteissa on kaikenlaisia poliittisia
vehkeilyjä ja pitkäaikaisia vihanpitoja. Mutta enimmäkseen me
Avalonissa olemme henkisten vihittyjen yhteisö, joka pitää
aisoissa inhimilliset ruokahalut ja heikkoudet. Tietäen
keskinäisen yhteytemme me ulotamme hyvämme ihmiskunnan ja
kaikkien olentojen suuremmalle piirille.

- Onko tämä käytäntö monista partnereista yhtäpitävä Magdalene
-piirin kanssa vai onko se vain kelttien tapa?
- Olen oppinut monia asioita mieheni perheestä koskien suuria
viisausmysteereitä, erityisesti Anna Viisaalta, jonka harras
oppilas olen. Magdalenejen työ herättää tietoisuus ja
palauttaa Ykseyden Tietoisuus on ollut Maaplanetalla kautta
aikojen. Nimet voivat olla erilaisia, mutta henkisten
linjojen lähde on sama. Meillä on pitkä suullinen historia,
joka kertoo että meillä on hyvin vanha alkuperä. Yritämme
säilyttää ne käytännöt, jotka ovat auttaneet meitä olemaan
onnellinen ja pohjimmiltaan ystävällinen kansa. Anna on
kertonut, että tämä tapa kunnioittaa suhteita on hyvin vanha
käytäntö, joka voidaan löytää ei ainoastaan kelttien, vaan
Magdalenejen parissa monissa muissa kulttuureissa. Joitakin
muinaisista käytännöistämme pidetään salassa, ja ne annetaan
vain päteville vihityille. Nämä ovat energiaharjoituksia,
joilla on enemmän tekemistä valaistuneen tietoisuuden ja
itsensä hallitsemisen kehittämisen kuin seksin kanssa; sen,
miten useimmat kokevat seksuaalisuutensa.
Näemme, että muinaisia energiaharjoituksiamme ymmärretään
väärin, vääristellään ja käytetään väärin. Sen seurauksena
tulee paljon kärsimystä. Yksiavioisuus on parempi
vaihtoehto, kunnes on suurempaa kunnioitusta elämän pyhyyttä
kohtaan; ja vielä sittenkin, yksiavioisuus on parasta
useimmille pareille, jotka tietoisesti valitsevat suhteen
henkisen heräämisen polkunaan.
Monet ovat harhautuneet Ykseyden ja rakkauden totuuksista.
On paljon paikallisia taisteluita ja paljon
tietämättömyyttä, sairautta ja köyhyyttä. Monet valloittajat
muista maista - tietämättömiä ja karkeita olemuksessaan -
ovat käyttäneet hyväkseen naisia ja lapsia niin kauan kuin
jokainen voi muistaa. Miehet tuntevat itsensä oikeutetuiksi
pitämään monia vaimoja; despooteilla on haaremeita;
ihmislihalla käydään kauppaa orjamarkkinoilla. Suurta
kärsimystä on tullut tästä perustietämättömyydestä. Me
Avalonissa taistelemme säilyttääksemme tietoisemman
elämäntavan, joka vähentää kärsimystä ja tuo rauhaa sodan ja
nälänhädän sijasta. Joskus onnistumme ja joskus emme. Nyt
kun roomalaiset ovat palanneet pyhille maillemme, olemme
hyvin huolestuneita hyvinvoinnistamme ja kyvystämme
säilyttää totuudenkantajien katkeamaton linja.
Olemme huomanneet epämiellyttävän vaikutuksen, joka on
tullut piiriimme niiden taholta, jotka ovat muuttaneet tänne
niistä maista, missä mieheni syntyi; samoin kuin ne ihmiset,
jotka tulevat muista Suuren Meren maista. Valitettavasti
tämä näyttää olevan erityisen totta niistä, jotka ovat
kuulleet Jeshuan opetuksia ja jotka ovat hämmentyneitä
niiden todellisesta merkityksestä. He yrittävät ymmärtää
vanhojen tapojensa mukaisesti, miten heitä on opetettu.
Monet niistä, jotka ovat äskettäin tulleet Avaloniin,
yrittävät erottaa hengen ja materian, mielen ja sydämen,
miehen ja naisen, hyvän ja pahan. Minusta tuntuu, että kun
on tällainen jako heidän mielissään, on epäsointu ja
epätasapaino heidän suhtautumisessaan toisiin ihmisiin; Maan
Äitiin ja hänen vuodenaikoihinsa ja elämän sykleihinsä. On
kuin he olisivat erossa itsestään. Se on surullinen asia.
Näemme enemmän väärinkohtelua ja hyväksikäyttöä. Tämä on
pimeää aikaa maalle.

Mutta me, Magdaleneinä, teemme mitä voimme pitääksemme Maa
Äidin ruumiin, mukaanlukien omat ruumiimme (hänen lahjansa
meille) ja seksuaalisen ilmaisumme ja luovuuden tavat täysin
yhtenäisinä ja pyhinä. Koskeepa se lasten hedelmöittämistä
ja muodostumista kohduissamme, ja niiden kasvattamisesta
huolehtimista, kuvioiden luomista kankain ja kivin, tai
muita luomisen muotoja; me kunnioitamme elämän pyhyyttä. Me
ilmaisemme tämän siten, että me kudomme tarinamme ja
tanssimme tanssimme tai sulamme seksuaalisessa rakkaudessa.
Me ylistämme ja löydämme suurta iloa fyysisissä
tunteissamme, kun syleilemme kaikkia muotoja yhden
jumaluuden ilmauksina. Sillä ei ole väliä, että Suuri Äiti
ottaa eri muotoja, kuten peura, muurahaiset, pilvet, kivet,
puut, virtaava vesi ja tyyni vesi. Me olemme kaikki yksi
perhe. Minulla on olemukseni näissä kaikissa. Ne ovat kaikki
minun veljiäni ja sisariani, ilmaisten Äidin monia muotoja.
Me annamme niille monia nimiä, mutta yhä niillä on
olemuksensa minussa, ja minulla on olemukseni niissä.
Sinun täytyy tutkia syvällisemmin sanojani ymmärtääksesi.
Sydän tietää kaiken eheydessä. Mieli ja sen sanat erottavat
sen mikä on erottamaton – alastomuus nimien ja käsitteiden
toisella puolen.
Kelttien keskuudessa on traditioita, jotka ovat aina
vaivanneet minua, kuten erilaisia veriuhreja tai
sodankäynti- tai toisten kiroamistapoja. Joko miesten tai
naisten ilmaisemina; koen niiden olevan ulkoista ilmenemistä
syvästi kärsivistä sydämistä ja mielistä, jotka takertuvat
ajatukseen olemisesta erillinen, kiinteä ja yksinäinen
identiteetti. Olen huomannut, että miehet enemmän kuin
naiset kannattavat näitä synkkiä tapoja. Tunnen näin, koska
miehet yleensä näkevät veren ja elämän kunnioittamisen
erilailla kuin naiset.
Olen myös nähnyt poikkeuksia. Huomaan naissoturit
lyhytnäköisiksi ja koviksi, kun he tulevat yhteisöömme
hakemaan tukea sodankäynnille, ikään kuin sota oikeuttaisi
elämänveren vuodattamisen. Olen todistanut kylän naisten
vihaisina yrittävän korjata väärinkäytöksen. Heissä näkyy
olevan enemmän paheksuntaa ja suuttumusta kuin eunukeissa,
jotka tuntevat että heiltä on leikattu pois heidän voimansa.
Olen nähnyt miessotureita täydessä voimassaan enemmän
huolehtivina, kuin pelokkaat naiset, jotka tuntevat itsensä
voimattomiksi muuttamaan kohtaloaan. Siitä lähtien kun
keisari Claudius marssitti joukkonsa tähän pyhään maahan,
näen lisääntyvää huolestumista ja levottomuutta sekä
miehissä että naisissa. Tukahdetut eloonjäämisvaistot ovat
nousemassa pintaan yhä enemmän. Me kutsumme harmoniaa ja
rauhaa, mutta sanamme näyttävät kaikuvan yhä useammin
kuuroille korville.
Kälyni, Maria Anna (Äiti Maria), palattuaan äskettäin
Roomasta ja Kaukoidästä, on kertonut meille, että tämä
sotahenki näyttää olevan vallalla yhä enemmän. Jeshuan
vaimot, Myriam Tyanalainen ja Betanian Maria, myös kertovat
meille, kuinka useimmat miehet heidän matkoillaan eivät
tiedä Suuren Äidin tavoista; feminiinisen sydämen hoitavista
tavoista, tietämisestä tuntemisen kautta. Surullista kyllä,
yhä useammat naiset unohtavat Jumalattaren mysteerit, joissa
kunnioitetaan heidän vertaan; niiden syklejä ja aikoja.
Kiitän Jumalatarta, että Noah ja Rhia eivät ole näiden
epäonnekkaitten sielujen kaltaisia, jotka ovat luoneet
itsetehdyn autiomaan. Olen iloinen, että Jeshua ja toiset
yhteisössämme kunnoittavat ja pitävät näitä voimakkaita
energioita pyhinä suhtautumisessaan kaikkiin naisiin,
lapsiin ja koko elämään.

Dancing Wind'in Ohjattu Meditaatio
Haluaisin kutsua sinut kanssani mielikuvitusmatkalle.
Haluan sinun kuvittelevan mitä kauneimman yötaivaan.
Makaamme yhdessä käsivarsi toisen käsivarrella pehmeässä
ruohossa, joka peittää Avalonin suuren Tor'in. Päittemme
vierellä on suuri pystykivi, joka on osa kivikehää. Kehä
sulkee sisäänsä sisäpyhäkön, paikan jossa lohikäärmelinjat
yhtyvät ja sukeltavat syvälle Maa Äidin kohtuun.
(Dancing Wind viittaa sähkö-magneettisiin linjoihin tai ley
-linjoihin, jotka kulkevat Maan pinnan erilaisten tasojen
läpi; yläpuolella, pinnalla ja alapuolella. Nämä linjat
huomataan psyykkisesti taikavarvuilla tai tarkoilla
instrumenteilla. Tor'issa nämä linjat kutovat kuvion, mitä
druidit seremoniallisesti seuraavat labyrintin tapaisena.
Sähkö- ja magneeettilinjat yhtyvät eli ”menevät naimisiin”
Tor'in kärjesssä ja luovat hyvin voimakkaan energiapyörteen.
Niitä kaikkia kutsutaan lohikäärmelinjoiksi niiden
aaltoilevien ominaisuuksien tähden. Druideja, joita
opetetaan geomantiassa, kutsutaan usein lohikäärmeiksi.)
Jalkamme osoittavat pyörän keskustaa kohti, missä on pieni
pyhä tuli. Katsomme ylös ja näemme taivaat. Tähdet sykkivät
valolla.
Sykkivät energiat tulevat alas rakastellakseen kanssamme. Me
hengitämme allamme olevan Äiti Maan energiassa. Hän kutsuu
meidät liittymään kanssaan saumattomalla tavalla, mikä
yhdistää meidän yhteisen kaipuumme Isä Hengen paritteluun
kanssamme. Ruumiimme ovat kuin puut ja seisovat kivet, jotka
syvästi vahvistavat ja fokusoivat laskeutuvat ja nousevat
energiat. Kun makaamme tässä tällä muinaisella kukkulalla,
voimme tuntea kaikkien asioiden Ykseyden. Tämä on ollut
tiemme ajan sarastuksesta lähtien, kun me kaikki puhuimme
samaa kieltä. Muistamme, että olemme niitä Muinaisia, jotka
palasivat luomaan pyhän temppelin, jossa taivas ja maa
voivat koskettaa, syleillä ja sulautua. Maa Äiti kantaa
häikäisevimpiä hääpukujaan. Kaikki olennot ovat rauhassa.
Voimme tuntea allamme suuret tilat lähettäen valoaan. Voimme
tuntea Maan sisäisen auringon ja suurten kristalliolentojen
valon, jotka muistavat tämän sfäärin historian. Valon, äänen
ja värin kuviot kutovat monimutkaisia kuvioitaan kaikkialla
ympärillämme. Kuulemme hienoa musiikkia, kellojen kilinää,
herkkiä symbaaleja ja jousisoittimia, torvia ja taivaallisia
ääniä. Kookkaat olennot seitinohuesta valosta laskeutuvat;
enkeleitä, Pan ja keijukaisia kerääntyy ympärillemme. Ne
kaikki tanssivat ja hyppivät kutoen sisäisiä kuvioita, jotka
säkenöivät sateenkaaaren valoa. Kun virittäydymme niiden
kanssa, me tunnemme keveyttä ja kohoamista. Fyysiset
ruumiimme lepäävät tyynessä levossa, kun eetteriset
kaksoispuolemme nousevat ylös liittyäkseen tanssiin ja
ilonpitoon.

Palatessamme avaruudesta ajan tuolta puolen eetteriset
ruumiimme kiihdyttävät fyysisten ruumiittemme solujen
värähtelyä. Tunnemme pyhän tulen kuumuuden kivikehän
keskuksessa. Sydämemme ja vatsamme ovat tulessa
ekstaasissa. Nousemme ylös ja tanssimme tulen ympärillä,
joka koskettaa tähtiä. Vaivatta ja iloisesti me hyppäämme
lieskojen läpi. Ympäri ympäri me tanssimme. Olemme Suuren
Rakkauden sytyttämät ja huumaamat, joka räjähtää ja virtaa
lävitsemme.
Me olemme tanssivat liekit, liehuva ilma, hedelmällinen maa,
nektaarivesi ja Suuri Tyhjyys – Rakastettu vetäen meidät
huulilleen – hengittäen meidät Rakkauden Pyhään Graaliin. Me
antaudumme täydellisesti Hengitykseen, hengittäen
haltioitunutta tanssiamme. Me punomme itsemme luomisen
kaikkin muotoihin pikarimaljassa! Me sulamme tyhjyyteen
mieltemme ymmärtämisen tuolla puolen; tietoisina vain kaiken
autuudesta ja pyhyydestä – hellittäen – on vain Oleminen
kuten me olemme!
Kutsun sinut olemaan osa tätä tanssia, ikuisesti ja aina,
kutoen ruumiisi uudestaan valon astiana. Sinä olet pyhän
graalin, pyhän veren, muistin avaimien ja koodien pitäjä;
maailmojen joista me olemme tulleet; ja Suuren Kodin, joka
on muodon kaikkien maailmojen tuolla puolen. Kuten muistat
minut ja Graalin perheemme, voit muistaa elämäsi pyhyyden ja
tämän magiantekemisen pyhyyden.
Olen tullut olemaan kanssasi, niin että me voimme luoda
suurempaa onnellisuutta olemaan jokaisessa sykkivässä
sydämessä. Olkoon se sydän virraten verta tai mahlaa,
kutokaamme magiamme ajan ja sanojen tuolle puolen Suuren
Hiljaisuuden sisässä.
Sinä voit ajatella minua tanssivana tuulena, joka vie sinut
Kotiin, josta et koskaan ole lähtenyt. Paikkaan, jota
kutsumme Avaloniksi, kaukaisimman rannan tuolla puolen.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Avalon, 186 AD
Veli Geoffrey on druidi-essealainen vihitty ja Annan jälkeläinen, joka asuu
kasvavassa kelttiläis-kristityssä luostarissa Glastonburyssä. Sata vuotta on
juuri kulunut siitä, kun Annan tietoinen kuolema tapahtui vuonna 82 AD. Veli
Geoffrey kertoo meille hartaan tarinansa, joka säilyttää Magdalenejen Äänet
tulevaan aikaan – ja se aika on nyt.
Minulla on päälläni ruskea villainen munkin kaapu. Käteni ja jalkani ovat
miehen ja vatsani on aika pullea. Jalkani ovat paljaat, vain yksinkertaiset
nahkasandaalit ovat jalassani. Minulla on parta, ja olkapäille ylettyvä
tukkani on leikattu suoraan malliin. Minulla on punottu nahkainen vyö, josta
riippuu joitakin avaimia. Kaavussa on isot syvät taskut ja huppu on iso,
aika suippo. Se putoaa takaa olkapäilleni.
Asun lähellä kelttiläistä kylää nimeltään Ynes Witrin tai Isle of Glass. Te
kutsutte tätä paikkaa Glastonburyksi. Jotkut teidän päivinänne tietävät,
kuten mekin, että nämä ovat mystisiä saaria,
joita kutsutaan nimellä Avalon.
Gregoriaanisen kalenterin mukaan nyt on vuosi 186 AD. On alkamassa suurempi
rakentaminen, joka lopulta, kun katson tulevaan aikaan, tunnetaan
Glastonbury Abbey´nä. Olemme rakentamassa pientä, mutta tärkeää
kivirakennusta, jota tullaan käyttämään miesten makuusalina ja ruokasalina.
Jotkut pienessä kylässä kutsuvat minua Isä Geoffreyksi. Mutta tavallisesti
munkkiveljeni ja -sisareni kutsuvat minua Veli Geoffreyksi.
Valmistan päivittäiset rukoukset ja iltamessut. Pääasiallinen työni on
kirjastossa, missä teen kopioita fragmenteista, joita kirkkoisät ovat
tuoneet Roomasta ja Antiokiasta. Fragmentit sisältävät useita Paavalin
kirjeitä ja joitakin varhaiskirkon muiden veljien kirjeitä.
Kertoakseni sinulle totuuden, minulla on sekalaisia tuntemuksia (epäröiden).
Olen vastahakoinen sanomaan mitään, koska paljon siitä mitä teen, on
tekemistä salaa (hiljainen ääni). Ei se, mitä juuri äsken sinulle kerroin,
se on avointa kaikille; mutta on muita asioita joita teen, joista vain hyvin
harva on tietoinen.
Ne asiat joita teen salaa – teen omalla luvallani. Se on minun työtäni,
koska katson että minun kuuluu se tehdä. Se on totuuden puolesta.
Olemme nähneet paljon sekasortoa monien viimeisten vuosien aikana.
Roomalaisten valloitus jatkuu; mutta se ei ole enää niin paljon vakava huoli
kuin se oli aikaisemmin. Heillä on huolensa Roomassa ja kautta koko
imperiumin. On ollut piirityksiä ja taisteluja. Oli aikoja, jolloin
pelkäsimme henkemme puolesta ja tämän Jumalan Talon puolesta. Enimmäkseen
tunnemme olomme turvatuksi; mutta koskaan ei tiedä milloin toinen sisäinen
konflikti tapahtuu, tai rosvot tulevat ryöstelemään.
Tämä työ on salaista – tunnen että säilytän osaa totuudesta. Uskon vahvasti,
että juuri tätä teen.
Tämä tieto, jota pidän salassa, koskee pyhää perhettä. Ne valat, jotka olen
tehnyt pitääkseni tämän tiedon salassa, ovat vaikeita ylittää.
(Veli Geoffrey voi huonosti ja hengittää hyvin nopeasti.)
- Sinuun ollaaan nyt yhteydessä toisesta ajasta kaukaa tulevaisuudesta. Se
on aika, jolloin totuudet, joita suojelet, ovat paljastumassa. Valasi
palvelevat tärkeää tarkoitusta omana aikanasi, koska näitä totuuksia
säilytetään suurempaa tarkoitusta varten; jotka nyt voidaan toteuttaa, kun
olet halukas jakamaan tietosi kanssamme. Työmme yhdessä on tehty sisäisillä
tasoilla, ja kenenkään ei tarvitse tietää, että jaat salaisuutesi. Olet
turvassa kertoessasi mitä tahansa mikä palvelee ihmisiä; jotka ovat valmiita
kuulemaan sen, mitä sanottavaa sinulla on. Voit poistaa hiljaisuuden valasi
työtämme varten; jos valitset näin.
- Se mitä pidän arvokkaana ja mikä tarvitsee suojelua, on kuin liekki, jota
haluan pitää sytytettynä niin monien voimien keskellä; jotka tekevät
kovasti työtä sammuttaakseen Mestari Jeshuan kallisarvoiset sanat - ja
hänen perheensä ja niiden jotka tunsivat hänet läheisesti. Haluan suojella
niitä asiakirjoja, jotka sisältävät näitä opetuksia ja muistoja, jopa oman
elämäni riskillä.
Olen valmistanut huolella lisälaatikoita, jotka on vuorattu erilaisilla
metalleilla, missä suojella tätä aarretta luonnonvoimilta, varkailta tai
niiltä, jotka tuhoaisivat tai turmelisivat sen. Jotkut dokumenteistä ovat
irrallisia pergamenttisivuja. Muutamat ovat rullattuja papyruskääröjä.
Jotkut ovat sidottuja papyrusarkkeja, joita pidetään raskaiden nahka-,
puu- tai metallikansien välissä. Jotkut ovat ohuita puulevyjä, joiden
päälle on laitettu vahaa, ja sitten sanat on etsattu vahaan
kirjoituspuikolla. On kaksi rullaa, jotka on tehty etsatusta kuparista.
Parhaillaan työstän kantta, joka lukitsee irralliset pergamenttisivut
paikalleen. Se on tehty puusta.
Yhä enemmän minun on oltava varovainen niiden lyhyiden tilaisuuksien
aikana, jolloin nämä asiakirjat ovat poissa piilosta. Pidän niitä hyvin
kallisarvoisina. En sen takia, mistä ne on tehty, vaan koska nämä
dokumentit sisältävät sanoja; joita ovat kirjoittaneet sellaisten ihmisten
kädet, jotka kulkivat rakastetun Mestarin kanssa. Olen tietoinen, että
asiakirjat kuten nämä, ovat todella harvinaisia.
Olen saanut tietää, että on paljon juonitteluja, salaliittoja ja
kaikenlaista ristiriitaa; niiden taholta, jotka vaativat oikeutta johtaa
uskovaisten hyvin hajallaan olevia seurakuntia. On paljon skismoja ja
opettajia, jotka kilpailevat apostolisen auktoriteetin asemistaan;
käyttäen hyväkseen ihmisten räjähdysmäisesti kasvavia määriä - useimmiten
orjia, jotka haluavat parempaa elämää – haluten uhrata elämänsä ja kaiken
sen mitä pitävät rakkaana; tarkoituksella vaatia taivaallista perintöä
Jumalan lapsina. On paljon sieluja, jotka haluavat liittyä ”kuolevaan
Kristukseen ristillä”; ja nousta hänen kanssaan, sitten kun maailma
tehdään uudeksi. He kutsuvat itseään kristityiksi.
Olen kuullut, että jotkut alkuperäisistä suullisista opetuksista - joita
kirjoittivat ne jotka tunsivat Jeshuan - on tuhottu; toiset on turmeltu
käännettäessä kreikaksi ja latinaksi – heijastamaan hellenistisiä
filosofisia ennakkoluuloja, ja kääntäjien henkisen ymmärtämisen puutetta.
On yritystä vahvistaa uskoa omatekoiseen ja idealisoituun pelastajaan
ainoana todellisena tienä. He sanovat, että suora henkilökohtainen
ilmoitus – Tietäminen /Gnosis on pakanallista: eikä siihen pidä luottaa,
koska se on linjassa heidän uskoonsa pahaan – jota kutsutaan Saatanaksi
tai Paholaiseksi. Naistenviha rehottaa; Jumalainen Äiti on poljettu maan
alle; Magdalenet, jotka synnyttivät Jeshuan lapset ja jotka tukivat hänen
julkista toimintaansa, on vaiennettu; ja naiset yleensä ovat vähemmän
arvoisia kuin miehet. Tämä on täysin vastakohtaista sille, mitä Mestari
Jeshua opetti ja miten hän eli. Olen kuullut hänen puhtaita sanomisiaan,
joita olen kuullut omin korvin minulle kerrottavan. Nämä kirjoitukset,
jotka ovat edessäni, todistavat että sanani ovat totta.
Ja vieläkin oleellisempaa minulle on oma todistukseni koskien näitä
opetuksia. Olen opiskellut ja syvällisest pohtinut niitä hiljaisessa
retriitissä. Olen läpikäynyt omien kokemusteni kautta tietoisuuden
muutoksen. Olen huolellisesti soveltanut näitä sanomisia, ja olen löytänyt
Jumalan ja Taivaan asuvan sisässäni. En ole havainnut ”Jumalan” olevan
ihmisenkaltainen, enkä ole havainnut paratiisin kadonneen tästä
maailmasta. Olen astunut niihin olemisen tiloihin, missä tunnen Ykseyden
kaiken elämän kanssa. Olen tuntenut Suuren Hiljaisuuden ja Äärettömän
Valon, missä Nimeämätön asuu syntymän ja kuoleman tuolla puolen, ja ajan
ja paikan tuolla puolen; ja kuitenkin on läsnä hengtyksessäni,
ruumiissani, ruoassani ja luonnollisessa työssäni.
Olen lukenut hoitooni uskottuja epistolakopioita; joiden sanotaan olevan
Pietarin, Paavalin ja Johanneksen, ja muiden opetuslasten; ja heidän
seuraajiensa kirjoittamia. Ne aiheuttavat minulle huolta. Niissä huomaan
yrityksen vakuuttaa sieluja siitä, että Jeshua on Jumalan ainoa
inkarnaatio. Sen, että hän on yläpuolella kaikkia olentoja ja että
pelastus tulee uskomalla häneen yksin. Ne pitävät kerettiläisenä, että
”Taivaan Kuningaskunta meissä” - on jokaisen sisässä. Tekee kipeää
sielulleni kokea, että se mitä opetetaan Roomassa, Efesoksessa,
Antiokiassa ja Galliassa, tekee myös tunkeutumistaan tähän
luostarikeskukseen. Sana on levinnyt erinäisiin Paavalin ja Johanniittain
keskuksiin mantereella ja Vähä-Aasiassa - että me pidämme yllä
traditiota, jota he väittävät kerettiläisyyden ja poikkeavien oppien
raja-alueeksi. On lähetetty lähettiläitä tarkkailemaan meitä - ja
löytämään tapa pakottaa lisääntyvä näkemys luomaan universaali kirkko ja
uskojen kaanon.
Tänne tuli äskettäin epäilyttäviä lähettejä, jotka oli lähettänyt
Irenaeus, mahtava teologi ja piispa, joka asuu Galliassa. Nämä miehet,
nöyryyden kaapuun puettuina, yrittivät vakuuttaa meitä tarpeesta epäillä
essealaisten, terapeuttien ja gnostikkojen teoksia. He tekivät
pakonomaisia väitteitä, että vain Johanneksen, Matteuksen, Markuksen ja
Luukkaan evankeliumit sisältävät Jumalan täyden sanan; mutta ne ovat itse
asiassa kirjoitettua kuulopuhetta, koottu monia vuosia Mestarin julkisen
toiminnan jälkeen. Kiitokset Isä-Äiti Jumalalle, että niillä jotka tulivat
tutkimaan luostariseurakuntaamme - oli vain kuiskuteltuja epäilyksiä siitä
perinnöstä jonka ne todistajat jättivät, jotka todellisuudessa kulkivat
Mestari Jeshua ben Josefin kanssa – ne samat miehet ja naiset, jotka
elivät täällä ja vaelsivat näitä Britannian maita. Kätkettyinä epäpyhien
silmiltä nämä rakastetut sielut jättivät jälkeen suuren aarteen – ei vain
perintöä, joka on kirjoitettu pergamentille; vaan verilinjan joka virtaa
suonissani ja niiden suonissa, joiden nimet ja olinpaikat pidän salassa.
Vainoaminen rehottaa; ei ainoastaan roomalaisten käsistä, vaan niiden
taholta jotka tunnustavat Kristuksen ja kutsuvat itseään kristityiksi. Ja
juutalaiset vielä suuremmalla kostolla edelleen vainoavat niitä, jotka
seuraavat messiaanisia profeettoja. Luulen, että tämä osaksi johtuu heidän
omasta kärsimyksestään; mikä lisääntyi traumaattisesti, kun roomalaiset
hävittivät Salomonin ja Daavidin Temppelin – heidän uskonsa todellisen
keskuksen – Jerusalemissa vuonna 70 AD.
Monet niistä, jotka vaativat auktoriteettia opettaa ja johtaa seurakuntia,
eivät ole ottaneet vain ensimmäistä kastetta vedellä, vaan myös vaativat
hengen kastetta. He sanovat olevansa uudestisyntyneitä; mutta silti he
ovat riidanhaluisia ja avoimesti luovat eripuraa keskenään; ja käyttävät
koulutettua etuaan tukahduttaakseen tietämättömät. Se on pimeää aikaa.
En kestä, että tämä irvikuva koskettaa näitä kallisarvoisia jäljellä
olevia kirjoituksia, jotka ovat vastuullani; nämä asiakirjat, puhutut
sanat ja esivanhempiemme jälkeläisten olinpaikat; niiden jotka
kirjoittivat ne. En voi paljastaa perheen eri sijaintipaikkoja, jotka ovat
hajallaan tuuleen riepoteltuina.
On kolme muuta yhteisössämme jotka tietävät näistä asioista. Kaksi
työskentelee kanssani. Kolmas on enemmän hallintovirkailija yhteisössämme.
Luotamme suuresti häneen varmistaaksemme tiemme. Laajentunut salainen
toimintamme alkoi vuosia sitten. Aloimme luoda maanalaista tunnelia, joka
jatkuu useisiin suuntiin kammiosta alapuolellamme – kryptan ulkopuolelle.
On toinen sisäänkäynti, joka johtaa tähän ja muihin tunneleihin ja
kammioihin Torin sisällä. Me tapaamme tilaisuuden tullen näissä salaisissa
kammioissa; missä meillä on pieni kokoelma kirjoja, rullia ja arkkuja,
kuten se jota parhaillaan olen tekemässä. Jotkut asiakirjoista pidetään
läheisessä holvissa kirjaston seinässä; jotkut ovat itse asiassa täysin
näkyvissä kirjastossa ja lukitussa kirjoitushuoneessa. Tämä arkistointi ja
suojelutoiminta alkoi kauan sitten niiden vuosien aikana, kun Karmelin
luostarikunnan Anna toimi aloittelevan kirjastomme päänä.
On kopioita, joita me ja muut ovat tehneet ennen meitä. On myös
alkuperäisiä teoksia.
On lukuisia poimintoja, otteita ja täydellisiä kopioita hyvin muinaisista
teksteistä, jotka tulivat Idästä, Egyptistä, Kreikasta ja Israelin
profeetoilta ja mystikoilta. On useita alkuperäisiä tekstejä. Isoäiti Anna
oli hyvin intohimoinen kirjastonhoitaja ja palvelija, joka tiesi näiden
asiakirjojen arvon. Hän opetti myös lapsiaan ja jälkeläisiään arvostamaan
sitä valoa, joka näiden monien sanojen sisällä oli. Ja vielä tärkeämpää
oli, että hän näytti esimerkkiä; kuinka soveltaa tätä viisautta
jokapäiväiseen elämään ja kuinka luoda harmoniaa suhteisiin.
Sanoisin, että useimmat asiakirjoista, suuri osa niistä ovat Annan
kädestä. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta sen viisaan kanssa, jota
kutsutaan Annaksi. Tiedän että hän vei tätä linjaa eteenpäin, ja minä
kannan tätä verilinjaa itse. Luulen että se on yksi syy, miksi tunnen
kutsumusta säilyttää ja pitää tätä aarretta vahingoittumasta.
Tulemme hyvin harvoin arkistoihin yhtä aikaa. Vuorottelemme; tulemme
tarkoin harkittuina aikoina, jolloin voi aiheutua mahdollisimman vähän
epäilyä. Meitä ilahduttaa suuresti lukea ja uudelleen lukea kaikkia
kirjeitä, päiväkirjoja, asiakirjoja ja opetuksia. Minulla on suurta
uteliaisuutta näihin kirjoituksiin, joista huolehdin. Joitakin en voi
lukea, kuten sanoin, mutta suurimmaksi osaksi minulla on kielellisiä
taitoja huomata niiden sisältämä viisaus. Käytän niitä syventääkseni
henkistä harjoitustani päästäkseni sydämeni ja sieluni syvyyteen.
- Kun menet tunneleihin ja maanalaisiin kammioihin, tapaatko kenenkään
kanssa?
- En. Juuri nyt meitä on vain me neljä. Voi olla, että meihin liittyy
enemmän. En tiedä. Se on vakava vastuu.
Me rukoilemme, etteivät tiedä. Ja niille, jotka ovat johtajan asemissa
ja jotka tukevat enemmän meidän kirjanpitoamme, kerrotaan vain sellaista
mikä tyydyttää heitä; suojelemme hyväksyttyjä rukouskirjoja ja
epistoloita, joita meille on lähetetty Rooman, Efesoksen ja Antiokian
kirkoista. En erityisemmin pidä siitä, että minulla on salaisuuksia;
mutta en näe muuta keinoa kuin teeskennellä tietämättömyyttä kaikista
huhuista; jotka vihjaavat että on olemassa muinaisia ja silminnäkijöiden
todistuksia.
Sukupolvien ajan on ollut miesten ja naisten seura, jota sitoo pyhä vala
turvata nämä asiakirjat ja pyhän perheen jälkipolvet. Olemme kätkeneet
kirjalliset asiakirjat ja olemme opetelleet ulkoa asioita, ja niiden
suullista siirtämistä. Olemme ottaneet peitenimiä ja keksineet vääriä
sukutauluja. On legendoja, jotka antavat vihjeitä, jos korvat ovat
valmiit kuulemaan koodatun totuuden. Joko nämä totuudet kuiskataan
henkilökohtaisesti tai tarjotaan julkisesti; puhuttuina eeppisiä taruina
tai lauletaan runovärssyinä; on mahdollista jokaisen, joka on kypsä ja
valmis - vastaanottaa se Valo, jota jokainen aito opettaja osoittaa
elävällä esimerkillään ja opetuksillaan. Tämä sisältää Mestari Jeshuan
ja ne muut jotka ovat voidellut Jumalaisella Valolla.
Legendojen pääteema on se, että pyhä perhe oli täällä. On sanoja ja
asiakirjoja, joita pitivät suuri matriarkka Anna, Siunatun Neitsyen
äiti, ja Herramme isoäiti. On ihana pieni rukouskirja, jonka on
kirjoittanut käsin Neitsyt Äiti. Kun sanon neitsyt äiti, tiedän että hän
ei ole neitsyt sanoilla, joilla puhun hänestä. Hän eli syvän mystisen
tradition, joka on nyt suurimmaksi osaksi kadonnut keskuudessamme. On
muita kirjoituksia, joita ovat kirjoittaneet Betanian Maria ja Myriam
Tyanalainen, Jeshuan serkku Mariam, ja hänen tyttärensä Elizabeth Hannah
(Lizbett). Suurta historiallista kokoelmaa piti Annan poika Andreas; ja
hänen poikansa Josef Arimatialainen jätti alkemian tutkielman. Annan
poika Noah jätti suurenmoisen perinnön salaista suullista historiaa ja
viisausopetuksia.
Jotta totuus tulisi tietoon, olen saanut joitakin Noahin laajoja
opetuksia suoraan häneltä, omin silmin ja korvin. Oli muita, jotka
olivat hänen oppilaitaan ja jotka saivat paljon enemmän. Jotakin siitä
mitä he saivat, pidetään niissä asiakirjoissa, joita säilytän ja pidän
salassa. Useimmat näistä suurista sieluista ovat hajaantuneet muihin
maihin; ja he ovat vieneet viisautensa mukanaan. Useat pysyvät, mutta en
voi paljastaa heidän nimiään.Vain kahdeksan vuotta sitten Noah asetti
ruumiinsa sarkofagiin Tor'issa äitinsä ja vaimojensa viereen. Jotkut
sanovat yksityisesti, että hän ja hänen vaimonsa eivät ole kuolleet,
vain nukkuvat. Tiedän että he elivät pitkän iän; minkä mahdollisti se,
että he käyttivät ikivanhaa alkemiaa, joka tulee Egyptistä ja
Kaukoidästä. Tämä on kätkettyä taidetta ja tiedettä (Haudan Riitit). En
tiedä ketään, joka harjoittaisi sitä tänä päivänä. Mutta sitten, kuten
olen sanonut, paljon pidetään salassa. Ehkä nämä silmät näkevät tämän
suuren opettajan taas, ennen kuin ruumiini lepää.
Olen Annan jälkeläinen. Mielenkiintoista kyllä, oli kaksi Annan lasta,
jotka ovat suoria esivanhempiani. On Josef Arimatialainen ja Noah.
Näistä kahdesta veljestä oli serkkujen keskinäinen avioliitto, jotka
olivat Annan lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Näitä oli Elizabeth
Hannah, jonka tunnet Lizbettinä, ja Jeshuan ja Betanian Marian
tyttärenä. Betanian Marian isä taas oli Josef Arimatialainen.
Esivanhemmissani on myös Jeshuan ja Myriam Tyanalaisen lapset Joses ja
Johannes; ja näiden lapset ja jälkeläiset. Niiden lisäksi, jotka ovat
suoraan Annan lasten jälkeläisiä; on niitä kelttiheimoja, jotka ovat
esivanhempiani; kuten Annan rakastetun seuralaisen Johnin poika; ja ne
alkuperäiset britit, jotka menivät naimisiin Josefin ja Noahin kanssa.
Mikä minua motivoi liittymään luostariin Glastonburyssä?
Monille meistä näyttää olevan järkevintä tehdä niin. Se on tapa
varmistaa jokseenkin vakaa eläminen, ja se on paikka joka rohkaisee
meditatiiviseen elämään. Meitä eivät enimmäkseen vaivaa huolet ja
häiriötekijät, joita useimmat kohtaavat elämässään. Kuitenkin näissä
olosuhteissa uskon; että pääasiallisin syy minulla on se, että perheeni
on asunut tällä pyhällä maalla sukupolvien ajan; monet heistä valitsivat
seurata esivanhempiemme mietiskelevää polkua. Se näyttää myös olevan
ihanteellinen paikka, mihin kätkeä Mestarimme todellinen testamentti.
Nunnaluostari on matkan päässä, alueella Chalice Hill, missä naiset
asuivat Annan aikana. Mutta täällä asuu enimmäkseen miehiä. Tulemme
yhteen juhlimaan, rukoilemaan ja opiskelemaan. Jotkut meistä ovat
naimisissa ja heillä on lapsia. Olin kerran naimisissa ja nautin siitä,
että vaimoni oli täällä kanssani. Hän myös oli Annan jälkeläinen
Elizabeth Hannahin kautta. Meillä oli ilo saada neljä lasta. Nyt pidän
parempana elämää selibaatissa ja antautumista siihen, että tarjoan
kaiken energiani Isä-Äiti Jumalalle. Sanoisin, että täällä on tähän
aikaan enemmän selibaatissa eläviä kuin niitä, jotka ovat naimisissa.
Jäljittelemme, kuten parhaiten osaamme, rajoittuneella ymmärryksellämme
sitä, kuinka essealaiset esivanhempamme elivät Karmelissa.
- Miten koet sen hämmennyksen, joka johtuu niistä erilaisista
opetuksista, joiden sanotaan olevan Jeshuan todellisia opetuksia?
- On niin paljon väärinymmärrystä; ja se näyttää olevan kasvamassa
vähenemisen sijasta. En tunne, että tehtäväni on selvittää se. On
parempi antaa karman pyörän jatkaa kulkuaan kuten se haluaa.
Mieluummin velvollisuuteni on antaa huomiotani tietoisena olemiseen,
miten elän joka päivä. Auringonlaskiessa jätän täyden läsnäoloni
jokaiseen hetkeen, mitä elämä tarjoaa minulle lahjana; olkoon se
mahdollisuus ystävälliseen eleeseen; tai johinkin myötätuntoiseen
toimintaan, joka antaa suurempaa rauhaa ja lohtua muille sieluille;
tai yksinkertaisesti levätä jokaisen henkäyksen ihmeessä. Kysyn
itseltäni päivittäin illan suussa tämän kallisarvoisen päivän
aikana, kun teen tiliä: ”Olenko palvellut elämää kiitollisuudella,
rakastavalla lempeydellä ja anteeksiantaen - kuten Mestari Jeshua ja
Magdalenet tekivät?”
Sydämeni käskee minua olemaan hiljaa siitä mikä on hoidossani, ja
tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulla on tämä aarre
lähelläni. Minulle on suuri siunaus todella tuntea sen fyysisyys; ja
osallistua sen viisauteen, kauneuteen, suurenmoisuuteen ja, ennen
kaikkea, sen intiimiin läheisyyteen elämäni näytöksessä. Se vie
minut hyvin lähelle Herraani, ja lähelle niitä jotka ovat kulkeneet
ennen minua. Minun kolme muuta veljeäni samoin pitävät arvokkaana
säilyttää näitä totuuksia. He myös ovat tätä perhettä. He myös
kantavat tätä verta. Me olemme seura, yhdistys toisillemme. Emme
anna sille mitään erityistä nimeä. Minulle on kerrottu, että sillä
tulee myöhemmin olemaan monia nimiä. Juuri nyt se on vain hyvin
puhdas ja yksinkertainen.
- Onko kenelläkään teistä lapsia? Oletko huolissasi siitä, miten se
tieto menee geneettisen linjan läpi?
- Emme ole niin paljon huolestuneita geneettisestä linjasta tässä
tehtävässä. Olemme enemmän huolissamme täydellisestä
uskollisuudesta totuuksille näissä asiakirjoissa; kuin siitä,
kantaako niistä huolehtija perheeni verta vai ei. Nyt näyttää
siltä, että useimmiten seuramme muodostuu läheisistä
perheenjäsenistä. Mutta ajan oloon siementäminen laajenee
räjähdysmäisesti. Tiedän, että Anna ja useimmat hänen lapsistaan
eivät yrittäneet luoda eliitti -perhedynastiaa. Ja aivan varmasti
tämä ei ollut koskaan Jeshuan ja Magdalenejen tarkoitus. Niinpä
sanoisin, että enemmän värähtely ja karmallinen virittäytyminen -
kuin kirjaimellinen verilinja - kutsuvat tämän seuran yhteen ja
säilyttävät sen sukupolvesta toiseen.
On eräs nainen, jota yksi veljistämme kosiskelee ja joka näyttää
kantavan tätä syvällistä resonanssia. Hänellä on henkinen valmius
viedä eteenpäin tätä työtä. Tämä on suuri siunaus, koska hänen
suloinen feminiinisyytensä ja intuitiivinen luonteensa tulevat
olemaan suuri lahja pyrkimyksillemme. Ehkä työmme voi siirtyä
heidän lapsilleen.
Katson hiukan tulevaisuuteen.
(Veli Geoffreyn äänestä tulee käheä kuiskaus)
En tiedä, onko tarpeellista raportoida kaikkia yksityiskohtoia. On
riittävästi sanoa, että näen itseni käyttämässä kainalosauvoja;
jalkani on rikottu, kieleni on mustunut ja hampaani ja leukani
ovat murskatut. Mutta pahinta kaikesta on se, että näen joitakin
asiakirjoja kadonneen, koska niitä ei viety toiseen paikkaan
ajoissa. On hyvä saada tämä ennakkotieto. Huolehdin siitä, että
kallisarvoisimmat asiakirjat viedään toisiin säilytyspaikkoihimme,
erityisesti Skotlannissa oleviin.
Se, mitä näen tapahtuvaksi ruumiilleni, on epäilemättä karma, ja
mahdollisuus tuoda suurempaa myötätuntoa jokaisena päivänä niille
jotka kärsivät. Eikö ole totta, että me kaikki kärsimme jossain
määrin tai toisessa, kunnes me olemme palanneet Suuren Äidin
povelle?
(Suuri huokaus)
Lähtemiseeni ei mene enää kauan. Minun pitää käyttää hyvin
jokainen kallisarvoinen päivä.
Ei ole enää enempää sanomista, kuin antaa siunaukseni sinulle
omana päivänäsi: Saakoon ihmiskunta kiihtyvää värähtelyä tällä
samalla Valolla, jota olen yrittänyt suojella omalla elämälläni.
Tietäkööt kaikki olennot Rauhan, joka menee yli ymmärryksen, ja
joka avaa heidän sydämensä samalle Rakkaudelle, joka ilmeni
rakastetun Mestarimme ja Magdalenejen kautta kauan sitten.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Matka Glastonburyyn
Sirkku K-L
Matkasimme keväiseen Glastonburyyn 9 hengen voimalla 3.4.-7.4.2019.
Osalle matka oli ensimmäinen ja osalle jo kolmas kerta peräkkäisinä
vuosina. Tällä kertaa havaitsimme, että rakkaassa Isoäiti-kirjassakin
kuvatuilla paikoilla oli tapahtunut muutoksia. Päällisin puolin kaikki
oli ennallaan, mutta energeettisesti ja selvänäköisesti tarkastellen oli
paljon muuttunut aiemmasta.
Ensimmäinen havainto oli, että Glastonbury Abbeyn raunioluostarialueella
syvän rauhan tyyssija Lady Chapel (alunperin Josef Arimatealaisen
rakentama pyhättö) kärsi nyt epäharmonisesta tilasta. Päätimme tehdä
parhaamme, jotta tämä Äiti Maan sydänchakra eheytyy ja niinpä onneksi
onnistuimme tässä laulamalla kauniita lauluja ja lausumalla "The Great
Invocation"-rukouksen sanat sekä lisäksi kukin omien muiden
henkilökohtaisten taitojensa avulla toimien.
Toinen keskeinen havainto oli, että Tor-kukkulan päälle kiivettyämme ja
alkaessamme kuuntelemaan sen sisäistä elämää, havaitsimme kukkulan
aiemmin hyvin aktiivisen pippurimyllymäisen energian pysähtyneen eivätkä
kukkulan isäntä Tor ja emäntä Torhannahkaan näyttäneet olevan paikalla.
Ryhmämme alkoi selvittää asiaa yhdistämällä kunkin selvänäkö, -tieto ja
-tuntokykyä. Ilmeni, että Tor:iin puhdistumaan virtaava maailman raskas
energia oli käynyt liialliseksi Torille ja Torhannahille ja koko
kukkulan toimintakyvylle, Tor ja Torhannah olivat joutuneet muuttamaan
pois. Tämän jälkeen Tor-kukkula oli laitettu energeettiseen "remonttiin"
ja siellä oli menossa uudistus, jonka tuloksena Tor-kukkula alkaa
jatkossa toimia monin verroin aiempaa tehokkaampana ollen valmis
käsittelemään uusillä erittäin tehokkailla menetelmillä maailman
raskasta energiaa. Kukkulan puhdistusvoimaa oltiin siis nostamassa
uudelle tasolle! Kiinnostavaa tulee olemaan, kuka tai ketkä muuttavat
kukkulalle asumaan Torin ja Torhannahin seuraajiksi. Keskityimme jälleen
9 hegen voimalla kukkulan energiaan ja sen elävöittämiseen, minkä
ansiosta kukkula alkoi jälleen hengittää ja hijalleen käynnistyä.
Varsinaista täyttä tehoa ei vielä kuitenkaan ollut edes tarkoitus
aikaansaada, sillä yhteyksien veto tämän energeettisen koneiston
rakennustöissä oli vielä kesken.
Laskeuduimme aurinkoiselta ja tuuliselta Tor-kukkulalta alas Chalice
Gardeniin, missä nautimme narsissien ja tulppaanien kauneudesta sekä
kukkivista kirsikkapuista. Söimme eväitä ja torkuimme ruohikkorinteellä
auringon lämmittäessä. Puutarhassa oli täydellinen pumpulimainen rauha
ja Avalonin harmonia, kuin taivas maan päällä.
Kokemuksemme osoitti konkreettisesti sen, että maailma on muutoksessa.
Vanhat ei-toimivat rakenteet muuttuvat ja muovautuvat vastaamaan uusia
tarpeita, jopa nämä muinaiset ja ikiaiset paikat ovat muuttuvia. Muutos
sekä puhdistuminen tarvitsevat monesti hieman apua myös meiltä
ihmisiltä, jotta autamme henkimaailmaa ankkuroimaan heillä työn alla
olevan muutoksen tähän fyysiseen maailmaan. Monesti riittää, että kuka
tahansa meistä vain menee käymään paikoissa ja niissä käydessään
ajattelee paikkoja sydämellään ja mahdollistaa siten energeettisen
muutoksen tapahtumisen. Ja paljon tapahtuu, vaikka ei sitä itse
pystyisikään aistimaan. Antoisinta on toki matkustaa sellaisen ryhmän
joukossa, jossa on ihmisiä, joista aina joku vuorollaan pystyy saamaan
kiinni siitä, mitä näkymättömässä maailmassa on juuri nyt tapahtumassa.
Avalonin terveisin,
Yhdeksän sydämen matkalaista
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Isoäiti Annan kertomaa:
Ylösnousemusmysteerit
Niiden 150 vuoden aikana, jotka yhdistivät paluuni Egyptistä Karmelin
vuorelle ja elämäni sen vaiheen, jolloin aloin synnyttää lukemattomia
lapsiani, tehtiin monia muutoksia Palestiinan poliittisessa elämässä.
Sen jälkeen, kun Aleksanteri Suuri kuoli kuumeeseen vuonna 323 BC 33 vuoden
iässä, hänen makedonialaiset kenraalinsa jakoivat saaliin keskenään.
Vaikkakin he olivat olleet taitavia sodassa, he olivat useimmissa
tapauksissa anteeksiantamattoman kyvyttömiä, mitä tuli poliittiseen
hallitsemiseen ja sosiaaliseen reformiin. Oli vain ajan kysymys, ennen kuin
heidän jälkeläisensä alkoivat taistella toistensa kanssa perimiensä maiden
kontrollista. Piakkoin Karmeliin paluuni jälkeen myrskypilvet alkoivat
kerääntyä.
Kun hellenististä kulttuuria pakotettiin juutalaisille, siitä johtuva
poliittinen jännite vähitellen kasvoi, kunnes lopulta vuonna 167 BC se
kulminoitui makkabilaiskapinaksi. Lopulta vuonna 142 BC perustettiin
itsenäinen juutalainen valtio, jota hallitsi Hasmonian dynastia. Eräs tämän
dynastian jälkeläisistä oli kuningas Herodes, joka tunnetaan teidän Uuden
Testamentin kertomuksessa. Paljon siitä sysäyksestä, joka myöhemmin loi
juutalaiset selootit, kiihkoilijat ja yllytti Qumranin esselaisten
fundamentalismia, juontui tästä hajottavasta kapinasta, jota edelleen
vahvisti valloittajien, roomalaisten sotilaiden ja kuvernöörien läsnäolo.
Juuri tähän poliittisen kuohunnan yhteyteen asetuin elämäni päivittäisessä
rutiinissa Karmelissa.
Tämä oli tilanteemme noina vaikeina päivinä, jolloin aloin lähteä ulos
Karmelin vuorelta vaeltaakseni Palestiinan hedelmällisillä kukkuloilla
muiden essealaisten tovereitteni kanssa. Ensin menimme lähellä oleviin
kyliin Galileassa ja sitten Samarian ja Juudean kaupunkeihin etelässä.
Matkasin usein Kapernaumiin Galilean meren rannalla ja Ouamraniin
Suolajärven tai Kuolleenmeren luona, kuten sitä nyt kutsutte. Suuren Meren
rannikolla, mitä nyt kutsutte Välimereksi, menin laivalla Ptolemaioksesta
Tyyroon pohjoisessa ja Joppaan etelässä. Sharonin tasanko, mikä ulottuu
rannikkoa pitkin Karmelin vuorelta Joppaan, oli minulle hyvin tuttu.
Patikoin myös pohjoiseen päin seuraten Jordan-virtaa Galilean meren toiselle
puolelle sen lähteille, ja kiipesin ylöspäin muinaiseen pyhäkköön lähellä
Hermon vuoren huippua. Tein pyhiinvaelluksen vieläkin vanhempaan pyhäkköön
korkealla Araratin vuoren rinteillä. Sen enempää en matkannut noina vuosina
lihallisessa ruumiissani maitse tai laivalla, kuten useimmat
pyhiinvaeltajat; matkasin kuitenkin kaukosiirtymisen (teleport) ja tajunnan
kaksoissijainnin (bilocate) avulla moniin paikkoihin monina aikoina.
Essealais-luostarikunnan korkeana papittarena minulla oli nyt pyhä
velvollisuus tavoittaa kansaamme. Me, jotka olimme Karmelista, emme
kuitenkaan olleet kiihkoilijoita tai fanaatikkoja opetuksissamme, kuten
jotkut saattaisivat luulla. Mieluumminkin työmme oli hiljaista. Niille,
joilla oli korvat kuulla, toimme Oikeamielisyyden Opettajan Tien
(viisausopetuksia, jotka paljastavat energian oikean käytön). Kuitenkin vain
ne, jotka olivat vastaanottavaisia sanomallemme, kutsuimme liittymään
luostarikuntaamme.
Syyni pyhiinvaelluksiini oli kaksitahoinen. Ensimmäisen olen jo selittänyt;
toinen on kuitenkin paljon kätketympi. Esitän sinulle nyt joitakin vähän
ymmärrettyjä ylösnousemus-prosesseja, joita käytin Oikeamielisyyden
Opettajana säilyttääkseni fyysisen ruumiini sukupolvesta sukupolveen.
Syvän, päivittäisen meditaation lisäksi, jossa irrottauduin
heimouskomuksista kärsimykseen, sairauteen ja tajuttomana kuolemiseen, menin
pitkiksi ajoiksi eristyksiin hiljaisuuteen, pois kaikesta mahdollisista
häiriötekijöistä. Kuten muistatte, kerroin suorittaneeni mestaruuden Haudan
Riitissä Egyptissä. Sen tähden minun oli mahdollista mennä sellaisiin
tietoisuuden tiloihin, joita hindut kutsuvat samaadhiksi tai liitoksi
Jumalassa, jonka aikana fyysiset, elämänvoiman merkit olivat huomaamattomia
ja joissain tapauksissa niitä ei ollut olemassa. Ruumiini kuitenkin pysyi
pehmeänä ja elinvoimaisena. Koska valitsin jatkaa maanpinnalla pysymistä
laajentaakseni palveluni päiviä, en käyttänyt samaadhin korkeampia tiloja,
jotka olisivat saaneet minut täysin sulautumaan Jumalaan. Täten,
saavuttaakseni tarkoitukseni maanpäällä oli aikoja, jolloin minua vaadittiin
astumaan samaadhin alemmille tasoille, ei ainoastaan joiksikin nuorentumisen
ja levon viikoiksi, vaan pysymään elinvoiman keskeytetyissä tiloissa monia
vuosia.
Oli todellakin aikoja, jolloin fyysinen ruumiini säilyi sellaisissa tiloissa
useamman sukupolven ajan, niin että kun jatkoin kulkuani Maanpäällä,
tavallinen yhteiskunta ympärilläni piti minua yhtenä heistä, ilman että
herätin kysymyksiä tai pelkoa. Ne essealaistoverimme, jotka tunsivat
Oikeamielisyyden Opettajan Tien, varjelivat tiukasti sen käytäntöjä ja
tukivat toisten ruumiita ”lomiemme”, lavastettujen hautajaistemme aikana,
järjestivät salanimiä ja tarjosivat ymmärrettäviä selityksiä jokseenkin
mystisille tulemisillemme ja menemisillemme.
Jos pysähtyisit kuvittelemaan itsesi kronologisesti vanhemmaksi kuin kukaan
ympärilläsi, olen varma, että saattaisit alkaa ymmärtää sen aika herkän
tilanteen, jota fyysisesti kuolematon kokee.
Ennen kaikkea, kuinka selittäisit jollekin, joka ei ymmärtänyt fyysistä
kuolemattomuutta, kuinka voit elää satoja vuosia? Vaikkakin saattaisit
näyttää nuorekkaalta aikuiselta, myöntäisitkö avoimesti, että olit satojen
jälkeläistesi esivanhempi, joista useimmat olivat kuolleet ja joista jotkut
parhaillaan elivät ja näyttivät vanhemmilta kuin sinä?
Usein kun lähdin ympäröivälle maaseudulle palvellakseni essealaisia
yhteisöjämme ja vieraillakseni jälkeläisteni luona eri kylissä, menisin
salaisiin paikkoihin, jotka tukivat lepoa ja nuorentumista. Valon
Veljes-Sisarkunnat tuntevat nämä paikat, ja niitä on säilytetty kautta
sivilisaation nousujen. Niitä on aina suojeltu vihkimättömiltä, naiiveilta
uteliailta tai ryösteleviltä varkailta. Oli kolme ensisijaista pyhäkköä,
jotka tukivat solujen nuorentumistani. Se, jossa useimmin kävin, oli
Karmelin vuoren luola. Toiset kaksi olivat luolia lähellä Quamrania ja
Hermonin vuorta. Nämä kolme luolaa toimivat kolmioidun energian fokuksena,
jota jatkuvasti pitivät papit ja papittaret, jotka huolehtivat luolien
kunnosta ja palvelivat adepteja, jotka kävivät siellä.
Näiden luolien sisällä oli kivisiä arkkuja, jotka oli veistetty tarkoin
mitoin, merkitty maagisin kirjoituksin ja elämää ylläpitävin ainein, ja
täytetty erikoisella elävällä plasmalla, joka oli sisällöltään
ammoniakkinestettä. Joka kerta kun halusin levätä ja nuorentua, menin aina
puhdistumisjakson ja pitkän paaston läpi, jota seurasi syvä meditaatio. Jos
minun oli aika olla ”poissa” jonkun aikaa, minua valmistauduin täyteen
Haudan Riittiin.
Saatat hyvinkin kysyä: ”Miksi niin kehittynyt sielu kuin minun valitsisi
läpikäydä Haudan Riitin ankaruuksia ja mahdollisia vaaroja maatessaan
elämänvoima pysäytettynä?” Syyni tähän olivat monitahoiset. Ensinnäkin minua
ohjattiin syvästi sisältäpäin muistamaan, kuinka säilyttää ja nostaa
kuolleista fyysinen keho lyhyiksi ja pitkiksi periodeiksi; minkä myöhemmin
tulin ymmärtämään olevan minulle valmistautumista opettamaan
lapsenlapselleni, jota kutsutte Jeesukseksi, kuinka herättää henkiin
ruumiinsa. Toiseksi pidin parempana säilyttää fyysinen ruumiini, niin kauan
kuin se palvelisi sieluni tarkoitusta, sen sijaan että kulkisin
synnytyskanavan ankaruuden ja varhaislapsuuden läpi tai jälleen ”kävellen
ruumiiseen”.
Haluni oli hallita fyysisen tason ja henkisen kuolemattomuuden lait, pysyä
ihmiskunnan palveluksessa sellaisena, joka esiintyi aika normaalina; ja
sitten kun sieluni olisi saavuttanut kaiken sen, mitä se oli tullut
tekemään, lopulta nousisin ylös. Harvat kokemukseni ylösnousseiden mestarien
kanssa informoivat minua siitä, että heidän vierailunsa maantason tiheyteen
olivat harvinaisia, ja kun he tulivat auttamaan ihmiskuntaa, se oli lyhyeksi
ajaksi. Jossain mielessä ”sisään ja ulos piipahtaminen” ylösnousseena
mestarina olisi myös minun valintani, mutta nyt olin tyytyväinen viipymään
lähellä ihmiskuntaa ja Äiti Maata, niin kauan kuin minua ohjattiin niin
tekemään.
Käytyäni läpi asianmukaiset puhdistautumisrituaalit Haudan Riittiä varten
etenin syvästi muuttuneeseen aivotilaan. Kun saavutin halutun tilan, missä
ruumiini oli unessa ja tietoisuuteni samaistui täydellisesti korkeampien
valoruumiitteeni kanssa, voideltu fyysinen ruumiini eli Khat käärittiin
kapalovaatteisiin. Nämä ovat samanlaisia kuin puuvillaiset ja pellavaiset
käärinliinat, joita käytetään muumioimisessa. Vaatteet kasteltiin märiksi
tarpeellisilla öljyillä, joiden tiedettiin säilyttävän ja uudistavan
kudosta. Jos aioin käydä läpi suhteellisen lyhyen nuorennusprosessin,
kapaloitu ruumiini asetettiin arkun päälle tai sisälle, ilman että kantta
laitettiin päälle. Sellaisissa olosuhteissa kasvoni olivat paljastetut,
lukuun ottamatta liinaa, joka kohoili palaavan hengityksen kanssa, antaen
merkin huolehtivalle papille tai papittarelle siitä, että ruumiini oli
tulossa eloon.
Jos aioin olla ”poissa” useita kuukausia tai monien vuosien pidennetyn ajan,
koko ruumiini käärittiin huolellisesti ja laitettiin arkun sisälle, johon
oli kaadettu hoitavaa ’amniotic-like fluid’ tai ’molekulaarisesti muutettua
vettä’, jotka helpottivat säilymistä tai antigravity. Huolehtivat papit ja
papittaret sitten hermeettisesti sinetöivät sargofagin kannen sen jälkeen,
kun se oli nostettu tarkkaan asentoonsa. Näin ollen Haudan Riitin kaikki
elementit toimivat täydellisessä synergiassa, yhteisvaikutuksessa.
Aika ajoin, ilmestyen eetterisessä kaksoispuolessani (Ka) palasin luolaan ja
leijuin lähellä fyysistä ruumistani eli Khat ruumistani tukeakseni sen
nuorentumista. Sellaisina aikoina olin täysin näkyvä niille, jotka valvoivat
arkkua, ja me kommunikoimme yhdessä ja annoin fyysiselle ruumiilleni
parantavaa energiaa, jota se saattoi tarvita. Suurimman osan aikaa
tietoisuuteni oli muualla käyden jopa muilla planeetoilla. Nautin
erityisesti käymisestä Hathor’in parannustemppeleissä Venuksella ja jatkaen
opintojani korkeammissa henkisissä yliopistoissa, jotka sijaitsevat
Plejadeissa ja Sirius B:ssä. Siellä minua valmistettiin rooliini olla Marian
äiti ja Hänen isoäitinsä, joka julkisesti demonstroisi Oikeamielisyyden
Opettajan Tietä - Kristuksen tietä.
Kun minun oli aika palata maanpäälle, tein läsnäoloni tiettäväksi valvovalle
papille tai papittarelle, joka tuki minua täydellisessä paluussani fyysiseen
ruumiiseeni. Hopealanka tai salainen kanava, joka aina säilyi kiinnittyneenä
kaikkiin ruumiisiini, ladattiin elämänvoimalla ja sitten tulin
spiraalimaisesti takaisin, paljolti samalla tavalla kuin olin mennyt ulos.
Kannen sinetti poistettiin ja minut nostettiin arkusta, käärittiin auki,
kylvetettiin ja annettiin nesteitä juotavaksi. Tavallisesti minulla kesti
useita päiviä, joskus viikkoja saadakseni täysin takaisin fyysiset kykyni.
Kaikki nämä kokemukset auttoivat sieluani kehittymään ja valmistumaan
tulevaan työhöni maan päällä.
Voit ajatella, että sepitän satua tai parhaimmillaan tiedefiktiota. Vakuutan
sinulle ystäväni kuitenkin, että kun lähestyvä Kultainen Aika paljastaa
tämän fyysisen ja henkisen kuolemattomuuden muinaisen tieteen, voit herätä
supertietoisuuteen ja muistaa sen, mitä me kutsumme Oikeamielisyyden
opettajan Tieksi. Valon Graalin Koodit, jotka parhaillaan uinuvat arkussa,
jota kutsut ruumiiksesi, ja suuremmassa arkussa, joka on tiedostamaton
materiaalinen maailma, ovat nousemassa haudasta ylös tietoisina. Vaikkakin
voit ajatella, että elämäni oli merkittävämpi kuin sinun ja että minun omat
mestaruuteni suurempia kuin mitä voit saavuttaa, olen taas pakotettu
korostamaan sitä, että muistat sielusi menneet ja tulevat mestaruuden
elämät, jotka nyt kulminoituvat jokapäiväisessä elämässäsi. Voit tehdä
erilaisia valintoja palvellaksesi muita omalla mestaruudellasi, kuin niitä
joita minä demonstroin. Kuitenkin huolimatta siitä kuinka ilmaiset täyttä
jumaluuttasi, olen täällä katalysoimassa sinua ylösnousevaan Kristukseen,
sinun todelliseen Itseesi, joka aina tietää tien.
Joten voit nähdä, että tiesin hyvin vihkimysprosessin, jossa
”ristiinnaulitsin” erillisen identiteettini fyysisenä ruumiina ja egona,
laittaen tuon pienen itsen lepäämään, ja nostaen ylös laajemman
tietoisuuden, joka on aina liitossa Luojani kanssa.
Ristiinnaulitsemisvihkimys, kuten sitä ovat opettaneet ne, jotka yrittävät
kontrolloida massoja pelolla, haluaisivat sinun uskovan, että sovitus – olla
yhtä Jumalan kanssa – suoritetaan kärsimisen ja veriuhrin kautta. Vakuutan
sinulle, että vain kun ”erillinen itse” vastustaa olemista yhtä Jumalan
kanssa, on seurauksena kärsimystä. Kun ymmärretään Jumala-Jumalatar
rakkauden lähteenä, ainoa vaadittu uhraus on halukkuus uhrata erillisyyden
ylimielinen tunne, niin että rakkaus voi vaatia omansa.
Monien vuosien aikajaksoina jatkoin osallistumista Haudan Riitin
rituaaleihin. Kun aikaa kului ja mestaruuteni kasvoi, minulla oli
mahdollisuus vihkiä muita ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemusvihkimysten
mysteereihin. Seuraavana ajanjaksona saavutin vähitellen selvemmän
ymmärryksen tehtäväni luonteesta valmistaa tietä Hänelle, joka saapuisi
pian.
Annan visio vuorella
Ne vuodet, jolloin Maria Anna kasvoi iältään, olivat todellakin vaarallisia.
Siihen mennessä, kun hän oli kahdentoista ikäinen, konflikti ja agitaatio
erilaisten poliittisten ja uskonnollisten suuntausten välillä jatkuvasti
häiritsi sitä pientä rauhaa, mikä meillä oli. Sen seurauksena roomalaiset
olivat ottaneet koko Palestiinan haltuunsa, ja vaikka he yrittivät ylläpitää
rauhaa, se oli hyvin levoton rauha. Muistan vielä, kuinka järkyttyneitä
olimme niistä kauhistuttavista uutisista, että sotilaat käyttivät
ristiinnaulitsemista pitääkseen monet lahkot tottelevaisina Roomalle.
Makkabealaisten kapinasta lähtien vuonna 63 BC oli ollut vähittäistä
hajaantumista essealais-yhteisöstämme Karmelista Qumraniin, Siinaille,
Egyptiin, Vähä-Aasiaan, Himalajalle, Galliaan ja Britanniaan. Tämä sai monet
meistä, jotka pysyimme Karmelissa, kääntymään yhä enemmän syvästi sisään
päin. Me etsimme myös keinoja suojella sitä, mikä oli meille kaikkein
arvokkainta – niiden elämät, jotka olivat sitoutuneita elämään
Oikeamielisyyden Opettajan Tietä, ja toiseksi suulliset ja kirjalliset
asiakirjamme.
Sen tähden pysyimme ryhmänä ja vältimme mahdollisimman paljon menemistä
tiheästi asutuille alueille. Enemmän kuin koskaan ne, jotka olivat kotoisin
Karmelista, pitäytyivät veljellisen rakkauden ja kärsivällisyyden
ekumeenisiin tapoihin, joskus selvänä vastakohtana Qumranin veljillemme ja
sisarillemme, joiden askeettinen munkkilaitos hyväksyi heprealaisen
fundamentalismin. Kasvavat skismat essealais-yhteisössämme todella
huolestuttivat minua.
Kun tyytymättömyys, väkivalta ja sorto iskevät lähelle kotia, on helppo
tuomita niitä, jotka pelkäävät massojen voimaantumista riskinä menettää
auktoriteettiasemansa ja vaurautensa. Olen kuitenkin huomannut, että
sellainen lisää vain polttoainetta tuleen. Pidin parempana tehdä, mitä
pystyin välittääkseni salaista viisautta, joka voimaannuttaa sisäistä
valtaa, kuten sitä on aina tehty – hiljaa, ja luottamuksella taustalla
olevaan Luojan suunnitelmaan. Tämä on se viisauden ydin, jonka hankin pitkän
elämäni aikana. Ja tämä oli se suunta, jota halusin jakaa kaikkien lasteni
kanssa, kunnioittaen samanaikaisesti heidän oikeuttaan oppia omasta
kokemuksestaan tekemällä omia vapaan tahdon valintojaan.
Niinpä sitten tämän kasvavan kaaoksen keskellä eräänä päivänä päätin kävellä
Karmelin vuoren poltetulla kukkularinteellä toivoen löytäväni ja parantavani
Rooman aivan äskettäisen poliittisen mielenosoituksen eloon jääneitä.
Galilean kedot oli poltettu rangaistukseksi jonkin talonpoikaisväen
itsepäisen mielettömyyden takia, jotka nousivat fanaatikkojen kanssa
halventamaan Rooman ja Herodeksen rangaistusveroja. Ja nyt kodit sekä pellot
ja laidunmaat oli poltettu maan tasalle. Kipeä pimeys kääri sisäänsä
kukkulat. Pölysaasteet peittivät taivaan. Korppikotkat liitelivät
löytääkseen niukkaa ravintoa.
Tyytyväisenä siitä, että olimme löytäneet jokaisen, jota voitiin auttaa,
käännyin kotiin päin. Päivän kuluessa sydämeni tuli äärimmäisen raskaaksi.
Auringon melkein kestämätöntä, polttavaa kuumuutta enensi voimakkaasti
voimakas aavikkotuuli, joka piiskasi mustaa tuhkaa taivaalle.
Peittäen kasvoni shaalilla, ahdistavien tuulenpuuskien ja raunioiden
hidastaessa askeleitani, spontaani valitus nousi syvältä sisuksistani.
Puhuin näin Jumalalle: ”Galilean kukkuloilla kävelen poltetun ruohon
keskellä. Ja pöly lentää tuulessa. Olen väsynyt ja yksin peloissani siitä,
mitä on tulossa. Muinainen pohjaton tunne purkautuu ylös ja painaa
sydäntäni. Tunnen tuskaa olemuksessani.
” Voi Jumalani, mitä tulee kansastani? Voi Jumalani, palan olemukseni
syvyyksissä kansani Israelin puolesta. Miksi minä näin murehdin sydämessäni?
Emmekö ole Valittu, sinun Valitsemasi? Emmekö ole sinun, Jumalamme,
suojeluksessa? Mikä on tullut syyksi? Tunnen vähän ajan kulusta ja niiden
kipeistä hairahduksista, jotka sanovat tuntevansa, mikä on parasta pienelle
yhteisöllemme - jotka ovat Hänen seuraajiaan, jonka aika on lähellä. Kuinka
meidän tulee kulkea uskossa, Voi Jumalani, kun on niin paljon mielen ja
sielun kärsimystä? Voi, minä vähäuskoinen. Tule Herran Vuorelle, Voi minun
sieluni. Näytä minulle kasvosi, Voi Jumalani! Minä vapisen olemukseni
pienuudessa, ja sieluni kipu painaa minua. Nouse ylös, Voi minun sydämeni.
Älä ole masentunut.”
Näin ajattelin ja ilmaisin valitukseni Jumalalleni, kun kuljin halki
Galilean poltettujen kukkuloiden odottaessani Häntä, jonka aika oli lähellä.
Niin monet kysymykset painoivat mieltäni.
Kuinka minä teen tämän mitä minulta vaaditaan? Kuinka puhun rakastetulle
Joachimilleni tästä hädästä, joka ahdistaa minua ja polttaa sisuksissani?
Kuinka kohtaan pienen parveni ja jaan heidän kanssaan tietämiseni sisällön,
että aika on tullut, jota olemme kaivanneet niin kauan? Suuren
koettelemuksen keskellä olemme anoneet Jumalaa tuomaan meille
Oikeamielisyyden ennustetun Opettajan, että meidät voitaisiin nostaa lihan
orjuuksista ja sielujemme koettelemuksista tässä syvimpien öitten ajassa.
Valon välähdys läpäisi mieleni, kun ajattelin tätä.
Ja niin oli noina päivinä, että minä Anna kuljin Galilean poltettujen
ketojen keskellä. Usein väsymyksen vaikeroimiset ottivat minut valtaansa,
ja pelko iski minuun. Todellakin oli niin, että Maan kansojen valitus lepäsi
raskaana sydämelläni. Saatoin tuntea kaiken Maasta ja tiesin sen suuren
väsymyksen tänä sen synkimmistä ajoista. Sillä todellakin oli paljon
koettelumusta kansojen keskuudessa. Kukaan ei levännyt hyvin unissamme.
Tuntui kuin suuri onnettomuus tulisi päällemme, emmekä tietäneet milloin,
tai missä mitassa. Se oli hiljainen kipu sydämessäni ja raskas paino, jota
kannoin hartioillani, kun kuljin mustuneen ruohon peittämillä niityillä.
Kun jatkoin matkaani takaisin Karmelin yhteisöön, sain yhtäkkisen
inspiraation kiivetä vuoren korkeimmalle paikalle, missä Hismariam oli
noussut ylös yli sata vuotta sitten. Kuin näkymättömän käden ohjaamana menin
huipulle ja heittäydyin maahan. Hetkessä minut temmattiin ylös saamaan
tulevien päivien ilmestys.
Suuri oli sieluni haltioituminen, kun seisoin kasvotusten Olemukseni Herra
Jumalan kanssa, sillä Hänen oikealla puolellaan oli Säteilevä, jonka aika
oli lähestymässä. Minut vedettiin ylitsevuotavaan valoon, kunnes
yksilöllisen identiteettini kaikki tietoisuus sulautui. Sitten verhot
vedettiin syrjään ja näin uuden Taivaan ja uuden Maan. Ja tiesin, että
paljon koettelemusta tulisi Maan päälle etukäteen, jopa sekin, joka
karkaisisi tulella Maan luomisen todellisen olemuksen.
Hän, joka pian tulisi Maria Annan kautta, vei minut syrjään. Kuljimme
yhdessä mitä kauneimman puutarhan keskellä. Täällä hän kietoi käsivartensa
ympärilleni kutsuen minua ”Pikku Äidiksi”. Läpitunkevalla katseella hän
yhdisti olemuksensa minuun, kunnes meidät vietiin Isän tosi Valtaistuimen
eteen. En tiedä, kuinka kauaksi aikaa minut otettiin ylös Yhden luo. Kun
heräsin erilliseen tietoisuuteeni, hän ilmoitti, että hänen aikansa oli
tullut. Seuraava vuosi olisi suurta valmistautumista hänen saapumiseensa
Maria Annan kohtuun.
Se, joka oli oleva hänen edelläkävijänsä, oli jo saapumassa Joachimin veljen
Jacobin vanhimman tyttären, Elizabethin, kohtuun, joka oli saattanut
päätökseen koulutuksensa Karmelissa ja oli palannut Betlehemiin odottamaan
aikaansa. Oli muitakin naisia, joita myös kutsuttaisiin. Jokainen saisi
vastaanottaa sopimuksensa mukaisesti Hengessä.
Maria Annaa vaadittaisiin käymään läpi useita muita vihkimyksen tasoja. Sen
jälkeen, kun nämä olisi suoritettu ja olisi hänen fyysisen ja hienovaraisten
kehojensa vakauttaminen, voisi tapahtua hyvin laajojen, korkeiden
valovärähtelyiden täydellinen yhtyminen. Ja viimeisin mutta ei vähäisin
seikka oli se, että Maria Annan serkku Josef, joka oli Joachimin veljen
Jacobin nuorin poika, astuisi esiin kihlaten Maria Annan, tarkoituksella
valmistaa tietä, aktivoida Valohedelmöityksen koodit, ja asettaa vahva
suojelulinnake ja emotionaalinen lohtu äidille ja lapselle.
Seuraavaksi näytettiin minun osani. Hän näytti minulle, kuinka vihkimykseni
suurissa temppeleissä Egyptissä olivat valmistaneet minua Oikeamielisyyden
Opettajan Tiellä. Tähän viisauteen turvauduttaisiin hänen nuoruutensa aikana
ja se auttaisi Suurta Työtä, jota hän oli tulossa tekemään. Tämän
salaisuuden kätkin sydämeeni.
Sitten hän näytti minulle vilauksia kulkemisestaan Maan päällä ja tulevia
tapahtumia. Synkin hetki oli myös valoisin; sillä ristiinnaulitsemisessa hän
poistaisi kuoleman piikin. Hän kertoi, että hän tulisi täyttämään kaikki
profetiat ja voitelemaan koko ihmiskunnan elämän Isä-Äidin lunastavalla
rakkaudella. Hänen opetuslapsensa demonstroisivat kaikille; sen mitä hän
tekisi, kaikki voivat tehdä, ja vielä enemmänkin. Jumalainen Suunnitelma oli
suunniteltu hologrammisesti. Se oli asetettu taivaissa, ja kaikki esittäjät
ottivat paikkansa Maan näyttämöllä. Kaikki oli valmiina.
Hän painoi sormensa hellästi käsieni kämmeniin ja puhalsi Elämän Hengityksen
niihin. Taivaallinen tuuli tunkeutui syvälle lihaani ja luihini elvyttäen
identiteettini tietoisuuden ikuisissa valtakunnissa. Parantava lohtu
kietoutui pienen muotoni ympärille, kunnes kaikki surullisuus poistui.
Tiesin, että kaikki on hyvin, vaikkakin mysteeriokoulun draama, jota pian
esitettäisiin julkisesti, tulisi väärinymmärretyksi eikä sitä täysin
vastaanotettaisi moniin tuleviin vuosisatoihin. Tämä oli säädetty aika
laittamaan suurempi evoluutio liikkeelle aurinkosysteemissä, linnunradassa
ja universumissa.
Sitten hän avasi käteni ja laittaen kummankin kämmenen huulilleen, kuiskasi:
”Näihin käsiin tulen syntymään kirkastaakseni Isä-Äitini. Siunattu olet sinä
naisten joukossa. Älä pelkää, Pikku Äiti, sillä kuten tyttäresi, jota
nykyisin kutsut Maria Annaksi, joka on taivaallisen Äitini inkarnaatio, sinä
olet myös syntynyt nostamaan Ihmisen Pojan, kunnes kaikki palaa Isäni
kuningaskuntaan. Pidä nämä sanat sydämelläsi. Vaikka yö vetää raskaan viitan
yllesi, seuraa aamusarastus. Sinä hetkenä vieritä pois pelon kivi, joka
peittää portaalin, jota kutsutaan kuolemaksi, ja ilmaannu taivaallisen
Isä-Äitini puutarhaan, missä odotan sinua.
Sen jälkeen Taivaat työntyivät vielä edemmäs, ja näin edessäni mitä
ihanimman näyn – Maa, uudistuneena ja muuttuneena! Sen vedet ja maat olivat
häikäiseviä koskemattomassa kauneudessaan. Elämä kuhisi täydessä
elinvoimassa ja runsaassa hedelmällisyydessä. Kaikki vihamielisyys ja
epäsopu olivat poissa. Kaikki elämä oli kyllästetty loistokkuudella, joka
suuresti ylitti ne visiot, joita minua aikaisempien profeettojen sanat
olivat välittäneet. Voi, sydämeni ylitsevuoti kiitosta, kun riemuitsin
Luojan siunauksista, jotka lepäsivät päälläni, kun vapisin Shekinah’in
tulisen, unohtumattoman läsnäolon todistavassa voimassa. Enkelijoukot
puhalsivat trumpetteihin: ”Hoosianna! Kunnia, todellakin olkoon Jumalalle!
Rauha, Immanuel, tulkoon ihmisille!”
Ilon kyyneleet virtasivat sydämeni läpi, Maan todellinen sydän, todellinen
sydän sykkien koko ihmiskunnassa. Todellakin oli vain yksi laaja sydän, joka
sykähteli ja oli Kaikki.
Kun rakkauden energioiden virtaus jatkui, tulin tietoiseksi, ettei
lapsenlapseni ainoastaan edustaisi Isä Jumalaa, vaan että myös hänen
liekkisielunsa inkarnoituisi, ja yhdessä Maria Annan kanssa toisi maan
päälle Äiti Jumalan paluun. Sieluni todellakin iloitsi, kun hitaasti kokosin
itseni ja löysin tieni vuorta alas Karmelin pohjoisportille.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Isoäiti Annan kertomaa:
Myöhään eräänä yönä juuri ennen auringonnousua kesäkuun viimeisellä viikolla
vuonna 5 BC Joachim ja minä olimme makuulla patjallamme, kun valtava valo
tuli päällemme. Valossa oli neljä enkeliä: Mikael, Gabriel, Rafael ja Uriel.
Meidät vedettiin ylös kuin pyörteessä suureen valon täyttämään huoneeseen.
Tunnistin tämän huoneen samaksi kuin se, minkä olimme kokeneet silloin, kun
lapsemme valohedelmöitettiin. Pidin ajatuksesta, että tämä epätavallisen
kaunis paikka oli yksi niistä monista huoneista Valon Kaupungissa, jota
kutsuin Uudeksi Jerusalemiksi.
Olimme iloisia nähdessämme Maria Annan ja hänen rakastettunsa Josefin
astuvan huoneeseen. Muut perheestämme ja suurperheestämme, jotka asuivat
lähellä ja kaukana, astuivat myös sisään. Näiden joukossa olivat Magdalan
Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, Rebekah ja Simeon ja Noah,
joka seisoi kauniin tuntemattoman naisen vieressä, jolla oli pitkä
mansikanpunainen tukka. Meille ilmoitettiin, että kaikki nämä parit, samoin
kuin muut osallistuisivat Valohedelmöitykseen, niin että sielut, jotka
esittäisivät heidän olennaisia roolejaan, voisivat saapua. Mahtavia ja
ihmeellisiä asioita näimme ja kuulimme.
Neljä enkeliä, jokainen vuorostaan, kertoi että Maria Anna ja Josef ben
Jacob olivat läpeensä valaistut Ihmisen Pojan täydellä läsnäololla. Kuten
Maria Anna, myös Jeshua syntyisi avatarana, joka pystyisi ankkuroimaan
kosmisen tietoisuuden valtavat kentät. Ja aivan samoin kuin Maria Anna oli
astunut kohtuuni ilman Joachimin fyysistä siementä, niin tulisi olemaan
hänen poikansa hedelmöitys. Ja kuten oli ollut, että Joachimin fyysisiä
geenejä ei ollut tarvittu Maria Annan maalliseen ilmenemiseen, niin samoin
Josefin fyysistä DNA:ta ei vaadittu. Samoin kuin oli ollut Joachimin kanssa,
Josefin eetterisiemen ja DNA läpäistiin valolla, kun hän energeettisesti
sulautui sen suuren kosmisen sielun kanssa, joka olisi hänen poikansa.
Kun kuulimme pyhäkön kellon soivan, tulimme taas kerran tietoisiksi
fyysisistä kehoistamme, joita aamusarastuksen ensimmäinen valo kosketti.
Pitäen toisistamme hellästi kiinni, kyyneleet valuen ja kehomme täristen me
nostimme sydämemme ylistämään Korkeinta Jumalaa. Vihdoinkin hän oli täällä!
Ei kauankaan siitä, kun olimme ilmaisseet kiitoksemme, kuulimme pehmeän
koputuksen oveltamme, joka sitten hitaasti aukeni.
Siellä seisoivat mitä säteilevimmät Maria Anna ja Josef! Heidän olemuksensa
loistivat valkoista valoa. Tietäen sisäisesti, että tiesimme mitä oli
tapahtunut, Maria Anna ja Josef liittyivät seuraamme, kun hiljaa
polvistuimme yhdessä ja rukoilimme valtavan kiitollisuuden rukouksemme. Mitä
suloisin liljojen ja ruusujen tuoksu lehahti ilman. Sydämemme valtasi
ylenpalttinen kiitollisuus.
Kuullessamme kutsun aamurukouksiin menimme yhteisön eteen ilmoittamaan, mitä
meille oli tapahtunut. Nuoret naiset, jotka olivat valmistautuneet Maria
Annan kanssa, itkivät samanaikaisesti ilosta ja surullisuudesta. Jokainen
oli arvokas ehdokas, kykenevä Ihmisen Pojan Puhtaaseen Hedelmöitykseen.
Kaikki olivat valmistautuneet hyvin ja olivat antaneet sydämensä usein
rasittavalle tehtävälle.
Nyt kun Maria Anna oli valittu, monien kuukausien vihkimysten paino tuntui
ja kohotti jokaisen neidon, sen asteen mukaisesti, kuinka hän oli kiintynyt
olemaan ”Valittu”. Niinpä tässä hetkessä oli vielä toinen vihkimys
jokaiselle rakastetulle sielulle. Sen sijaan, että antautuisi pettymykselle,
nyt oli aika muuttaa aikomuksensa ja synnyttää muita suuria sieluja, jotka
olisivat Jeshuan opetuslapsia, jotka myös demonstroisivat ja tukisivat
Kristusvihkimyksiä.
Sen sijaan, että olisimme menneet pelloille työhön, me ensin hoidimme
välttämättömät askareet ja sitten kokoonnuimme pyhäkköön paastotaksemme ja
rukoillaksemme kokonaisen päivän. Rukoilimme pitkälle yöhön asti. Jotkut
jatkoivat tällä tavalla usean päivän ajan. Kun kaikki olivat saaneet
todistuksen ja ohjeen seuraaville askeleillemme, Karmelin yhteisö jatkoi
tavallista rutiiniaan.
Koska on väärinkäsitystä siitä, kuinka Josef sai tiedon Maria Annan
raskaudesta, jatkan tätä selostusta sellaisella tavalla, että voit kulkea
kanssani kahden maailman välillä. Paljon tästä väärinymmärryksestä johtuu
siitä tavasta, miten gospelienne selostuksia merkittiin muistiin ja
käännettiin. Toisaalta on tarina, kuten sen ymmärtää ihmismieli, jota
hallitsee pelko ja tasapainottomat polaarisuudet. Toisaalta on myös tarina,
jonka elivät ne, jotka eivät olleet sidottuja kolmannen ulottuvuuden
rajoituksiin.
Evankeliuminne selostuksessa Josef kuvataan suunniltaan olevana ja
tietämättömänä siitä, mitä Maria Annalle oli tapahtunut. Annetaan myös
ymmärtää, että Maria Anna tiesi hyvin vähän Valohedelmöityksestä. Sanotaan,
että vaadittiin Gabrielin vierailu vakuuttamaan Josef siitä, että ei ollut
kyse likaisesta pelistä, niin että hän saattoi hyväksyä Maria Annan
vaimokseen, eikä ruvennut syyttelemään häntä. Näin saattoi itsekäs
ihmismieli keksiä sellaisen selityksen, niin että ne, jotka eivät tunteneet
Valohedelmöityksen mystistä tiedettä, voisivat saada jotain järkeä tarinaan,
joka esitti Jeshuan hedelmöityksen ihmeenä.
Seuraavien pimeiden vuosisatojen aikana ne harvat adeptit, jotka tiesivät
salaiset mysteerit, verhosivat tarkoituksen ja kätkivät asiakirjat, jotka
tulivat niiden käsistä, jotka olivat todistaneet tapahtumat. Jotkut näistä
asiakirjoista ovat yhä piilossa, jotkut ovat kirkon ja valtion
tukahduttamat, toiset tuhotut. Kuitenkin se, mikä kätkettiin, on nyt tulossa
esiin, kun syklit muuttuvat synnyttääkseen valon aikakauden. Monet tulevat
olemaan hämmästyneitä, kun Raamattunne monikerroksiset koodit murretaan.
Kuten olen jo kertonut teille, Josef hyvin ymmärsi sen, mitä tapahtui.
Useita viikkoja hedelmöityksen jälkeen Maria Anna uskoutui, että hän oli
saanut ohjeen Arkkienkeli Gabrielilta tehdä pyhiinvaellus essealaisleiriin
Kadesh Barneaan. Sitten hänen oli määrä viipyä Betlehemissä serkkunsa
Elizabethin luona tämän raskauden kolmen viimeisen kuukauden ajan, mikä oli
myös Valohedelmöitys. Niin hän ja Josef valmistautuivat matkaan. Magdalan
Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, ja Rebekah ja Simeon
seurasivat heitä.
Kaikki saatettiin valmiiksi matkaan Kadesh Barneaan, joka oli syrjäinen
essealainen leiripaikka
Paran erämaassa lähellä kauppatietä, joka kulkee etelään kohti Siinaita.
Juuri täällä Saara ja Abraham, muinaisten heprealaisten matriarkka ja
patriarkka valmistautuivat hedelmöittämään poikansa Iisakin. Juuri täällä
jumalaisen valon lisävoitelu annettaisiin Maria Annan kohtuun ja kolmen muun
naisen kohtuun, joiden osana oli synnyttää kolme tytärtä: Maria Magdalena,
Sara ja Mariam.
Nämä naispuoliset lapset, joista lopulta tulisi joitakin Jeshuan
avainopetuslapsista, myös vihittäisiin henkiin heräämisen ja ylösnousemuksen
suurempiin mysteereihin. Näistä Maria Magdalena, Sara ja Mariam esittäisivät
keskeisiä rooleja Jeshuan elämän ja työn tukemisessa. Niinpä Maria Anna,
Magdalan Maria, Tabitha, Rebekah ja heidän puolisonsa vastasivat Arkkienkeli
Gabrielin kutsuun tarkoituksella saada suurempi annos valoa, vaikkakin se
tarkoitti matkustamista haitallisissa kesäolosuhteissa. Vaikkakaan en ollut
fyysisesti läsnä, virittäydyin ajoittain tajunnan jakamisella (bilocate) ja
todistin monia ihmeellisiä asioita, joita minua pyydettiin pitämään
sydämessäni.
Tällä tavalla meille avautui elämiemme uusi luku. Nyt kun Jeshua oli
hedelmöitetty, katsoimme eteenpäin sen kaiken toteutumiseen, jota hän oli
tuleva maanpäällä suorittamaan. Voit hyvin kuvitella sen ilon, mikä täytti
sydämemme, kun mietit lapsia, joita olet toivottanut tervetulleiksi
elämääsi. Olitpa synnytysvanhempi tai et, oleminen lähellä sielua, joka
astuu maan päälle, on olla lähellä taivaallisia valtakuntia. Tämä on myös
totta, kun on lähellä niitä, joiden sielut tekevät lähtöään.
Olen kertonut sinulle aikaisemmin, että on monia korkeasti kehittyneitä
sieluja, jotka ruumiillistuvat tähän aikaan auttaakseen Äiti Maata
ylösnousemusprosessin aikana. Samoin kuin oli totta Jeshualle ja hänen
serkuilleen, jotka olivat valohedelmöitettyjä ja joita tietoiset vanhemmat
ja tukea antava yhteisö auttoivat, niin on mahdollista osallistua
Valohedelmöitykseen tänä päivänä. Maan tiheyteen tulemisprosessi saa
ihmeellisesti apua, kun vanhemmat, sukulaiset, synnytystä avustavat ja
hoitajat tietoisesti päättävät nostaa värähtelynsä suurempaan valoon. Kun
läsnä on johdonmukaista rakkautta, on mahdollista resonoida harmonisesti
näiden hyvin herkkien lasten kanssa. Tällaisella tuella nämä ihmeelliset
sielut, jotka tulevat kyvyllä ilmaista suurta rakkautta, voivat suorittaa
muutostyön korjata yhteiskunnan toimimattomat rakenteet sellaisilla, jotka
ovat enemmän tietoisia ja inhimillisiä.
Jeshua ben Josefin (Jeesuksen) syntymä
Häärin Maria Annan ympärillä niin paljon kuin hän suinkin salli. Rakastin
laittaa käteni kauniiden naisten paisuneille vatsoille, joiden
valohedelmöitetyt vauvat olivat kuin omiani. Opetin heitä kommunikoimaan
sielujen kanssa, jotka kasvoivat heidän kohduissaan. Jokainen sielu toi
valon korkeita värähtelyjä Jumalan Valtaistuimelta. Autoimme jokaista
tulevaa sielua pitämään monitahoisen energian ristikkokuviot täydellisessä
harmoniassa. Metatronin ja Arkkienkeleiden, Serafien ja Kerubien kanssa
kudoimme ja koodasimme DNA ristikkoja suunnattomilla määrillä tietoa.
Yhdessä valmistimme värähtelyjä äitien, puolisoiden ja yhteisön ympärille,
niin että nämä kallisarvoiset sielut voisivat tulla niin harmonisesti ja
kivuttomasti kuin mahdollista.
Sitten tammikuussa saimme hämmentäviä uutisia Judithin puolisolta,
Justinianilta, joka oli juuri palannut Roomasta. Hän kertoi meille, että
keisari Augustus oli säätänyt, että keisarikunnan koko väen väestönlaskenta
suoritettaisiin kevätpäiväntasausta seuraavan kolmen viikon aikana. Se vaati
jokaista taloutta menemään esivanhempiensa alkuperäiseen kaupunkiin
tullakseen rekisteröidyksi veronkerääjien taholta ja vannoakseen
uskollisuutta Roomalle. Niinpä Karmelin yhteisö kokoontui keskustelemaan
erilaisista vaihtoehdoista koskien tätä vaikeutta, jota Keisari meiltä
vaati. Monet meistä olivat raivostuneita, kun meidän tuli jakaa
uskollisuutemme Jumalan ja Keisarin välillä. Tämän kiistan keskellä
huomiomme kiinnittyi Josef ben Jacobin (Marian puoliso) sauvan kovaääniseen
tömistämiseen kivilaattalattiaan.
Käännyimme hiljaa Josefin puoleen, joka oli juuri avannut käärön, joka
sisälsi profeetta Miikan sanat: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet
pienin Juudean sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee
Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen
takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää.
Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä.
Hallitsija on nouseva ja kaitseva Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa,
antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa ja kunniassa, sillä
hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan!”
Näin hän luki profeetta Miikasta, kunnes kaikki alkoivat ymmärtää, että
Luoja orkestroi jumalaista tarkoitusta käyttäen keisaria instrumenttinaan
täyttääkseen profetian. Josef ehdotti, että mieluummin kuin tuhlaten
energiaa väittelyyn, kaikki, jotka olivat Daavidin sukua ja joiden perheet
olivat tulleet Betlehemistä, kokoontuisivat ja yhdistäisivät varansa, niin
että välttämätön matka voitaisiin tehdä mahdollisimman mukavasti ja
turvallisesti.
Myös oli huomioitava ne naiset, joiden raskausaika oli täyttymässä, mukaan
lukien Maria Anna ja Rebekah. Teki kipeää ajatella pitkää matkaa, kun vatsat
olivat niin lapsesta paisuneita. Sen tähden seuraavien viikkojen aikana
Josef organisoi yhteisömme resursseja niin, että olisi runsaasti vaunuja,
tarvikkeita ja työkykyisiä miehiä, jotka voisivat tehdä matkan sujuvasti.
Talven kylmyys oli ohi ja ilmassa oli kevättä. Pääsiäinen oli pian käsillä,
ja aikainen sato viljasta, karitsoiminen ja keritseminen vaativat
huomiotamme, ennen kuin voimme aloittaa matkamme. Oli myös veronmaksaminen
sadostamme, joka piti toimittaa paikallisten veronkerääjien käsiin.
Tarkoituksella, että yhteisöömme jäisi pieni ydinporukka miehiä kaikkina
aikoina, jakaannuimme alkuperäisten heimojemme ja päämääriemme mukaisesti,
ja ajoitimme lähtömme eri aikoihin. Kun riittävästi yhteisön jäseniä liikkui
seurueissa, olisi vähän huolta varkaiden ryöstelevistä joukoista, jotka
ryöstivät varomattomia pääteillä. Sen sijaan, että surkuttelisimme itseämme,
päätimme ”vyöttää kupeemme” ja suoriutua parhain päin epäsuotuisista
olosuhteista.
Maria Anna ja Rebekah laitettiin huovilla pehmustettuihin kärryihin, joita
veti kaksi tukevaa härkää. Sitten tapahtui iloinen yllätys, kun Rebekah
synnytti kauniin tyttären, nimeltään Mariam. Hyvin nuoret ja vanhemmat
ihmiset matkasivat myös vaunuissa. Minä ratsastin muulilla. Useat toiset
naiset ratsastivat aaseilla, kameleilla, tai sitten kävelivät. Useimmat
miehistä ja lapsista kulkivat jalkaisin. Toimme mukanamme
musiikki-instrumenttimme, ruokaa, telttoja ja rehua eläimille. Lauloimme
kävellessämme, kerroimme tarinoita nuotion äärellä ja vuorottelimme
välttämättömien velvollisuuksiemme suhteen, jotka veivät meitä matkallamme
pitkin roomalaisten mukulakivillä tasoittamia teitä. Kun ohitimme
Jerusalemin laitamia, tie leveni ja oli päällystetty kivillä, jotka
roomalaiset varuskunnat ja orjat olivat leikanneet ja laittaneet. Vesijohdot
ja syvät kaivot matkan varrella tarjosivat runsaasti vettä.
Tunsimme olevamme hyvin suojeltuja ja huollettuja, kunnes saavuimme
Betlehemin kapeille kaduille, joissa tungeksi melskeiset joukot ihmisiä,
eläimiä ja kulkuneuvoja. Roomalaisia sotilaita oli kaikkialla. Heidän
miekkansa ja keihäänsä sojottivat taivasta vasten ja heidän piiskansa
ruoskivat selkään orjia ja naiiveja ohikulkijoita, jotka eivät tunteneet
soveliasta protokollaa. Sellaista meteliä en ollut todistanut sitten
Aleksandriasta lähtöni.
Aivan Betlehemin ulkopuolella, lähellä Etam’ia, jossa olin asunut kauan
sitten, oli laakso, jossa oli pieni lähde. Tämä maa kuului kaukaiselle
sukulaiselle, joka oli poikani Luukaksen vaimon, Abigail’in isä. Löysimme
sieltä turvapaikan, pois paisuneen kylän melusta. Leiriydyimme lähelle
lähdettä, jota heidän lampaansa ja karjansa käyttivät. Oli hyvä saada
läheiset ystävämme ja perheemme ympärillemme. Odotimme muita perheen
jäseniä, jotka tulisivat Galileasta, Juudeasta ja Samariasta. Nostaaksemme
mielialaamme käytimme hyväksemme tämän mahdollisuuden luoda ihana perheen
yhdistyminen.
Josef ben Jacobin sisar, Elizabeth (joka oli myös Maria Annan isänpuoleinen
serkku), oli synnyttänyt Valohedelmöitetyn lapsensa kuusi kuukautta
aikaisemmin. Oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Elizabeth oli
viimeksi hedelmöitynyt. Hänen kohtunsa oli ollut hedelmätön viimeiset
kahdeksan vuotta hänen kuukautisten loppumisen takia. Niinpä olimme
innokkaita toivottamaan tervetulleeksi tämän ihmelapsen. Sen ohjauksen
mukaisesti, jonka hänen puolisonsa Sakarias oli saanut Arkkienkeli
Gabrielilta, heidän lapsensa sai nimen Johannes. Heillä oli myös aikuinen
tytär nimeltään Azirah, joka oli äskettäin mennyt naimisiin ja joka odotti
ensimmäistä lastaan. Sakarias tarjoutui olemaan Temppelissä Jerusalemissa,
missä hän suoritti papillisia velvollisuuksiaan, niin että Maria Anna ja
minä voimme viipyä Elizabethin pienessä asunnossa Betlehemin laitamilla.
Rebekah jäi leiriin Simeonin ja vauvansa kanssa, koska hän vielä kävi läpi
puhdistautumisaikaa, kuten lapsivuoteen jälkeistä vuotoaikaa
patriarkaalisesti kutsuttiin. Josef tuli ja meni leiristä joka päivä.
Kun ensimmäinen päivä saapui, jolloin Galileasta tulleiden oli mentävä
rekisteröitäviksi, menimme väestönlaskijoiden ja veronkerääjien eteen
Betlehemiin. Se oli koettelemus, vaikka kuinka filosofisesti yritin siihen
suhtautua. Siihen mennessä, kun olimme lopetelleet siltä illalta, Maria
Annan synnyttämisen supistukset olivat alkaneet. Josef laittoi hänet
Elizabethin luotettavan aasin selkään, ja kiiruhdimme Elizabethin pieneen
ylähuoneeseen, mikä sijaitsi tallin yläpuolella, joka avautui aidatuille
tarhoille ja kukkulaluolille, joita käytettiin eläimille ja varastoina.
Huoneesta oli helppo pääsy sisäpihalle, joka oli jaettu kolmeen toisiinsa
yhteydessä olevaan asuntoon, jotka kuuluivat Sakariaksen veljelle,
Zenokselle. Sitten Josef kantoi Maria Annan ylös Elizabethin kapeita
kiviportaita ja asetti hänet erikoispatjalle, joka oli valmistettu hänen
synnyttämistään varten. Josef oli jo lähettänyt pikalähetin tuomaan
Luukaksen toimimaan hoitavana lääkärinä, jos tulisi joitakin
komplikaatioita.
Olimme vähemmän kuin kolmen mailin päässä niistä kukkulaluolista ja
aidatuista talleista, missä Hannah oli synnyttänyt Auriannan kauan sitten.
Pohdin, että oli melkein viisisataa ja yhdeksänkymmentäkaksi (592) vuotta
siitä hetkestä, kun Hannah ja minä, hänen suurempi itsensä, sulauduimme
vaatimattomassa Naomin vävyn talliluolassa. Nyt taas olin täällä
Betlehemissä odottamassa kaikkien hetkien hetkeä, mitä varten olin
ruumiillistunut niin kauan aikaa sitten.
Seuraten Josefia ja Maria Annaa Elizabeth kantoi Johannesta lanteillaan ja
kääröä egyptiläisiä puuvillalakanoita toisessa kainalossaan. Kannoin
vesiastioita. Maria Annan pieni keho tärisi, kun hän huohotti. Hänen
supistuksensa nopeutuivat ja tulivat yhä voimakkaammiksi, kun lähestyimme
keskiyötä. Muistutimme häntä jatkuvasti hengittämään, kun hän työnsi, ja
näin lieventämään synnytyskipuja. Sen lomassa, että hän puri juurta, mikä
vähensi kipua, hän kertasi mantroja rakastetulle lapselleen tyynnyttääkseen
häntä ja itseään. Silmänsä kääntyneinä ylöspäin Pyhimmistä Pyhimpään
aivojensa keskuksessa hän rukoili ja salli itsensä mennä syvään
transsitilaan. Tarkistin Jeshuan asennon ja huomasin hänen tulevan alas
synnytyskanavaa suotuisasti.
Supistukset voimistuivat vähitellen keskiyön aikaan. Hän ponnisti suurella
voimalla ollakseen niin nuori, kuudentoista ikäinen neito. Rohkaisin häntä
ilmaisemaan ne tunteet, jotka ottivat hänet valtaansa. Maria Annan kohdunsuu
alkoi heti avautua Jeshuan pääkruunulla. Oli hyvä, että olimme valmistaneet
hänen kehoaan viime kuukausien aikana synnyttämisprosessia varten. Koska hän
ei ollut tuntenut yhdyntää miehen kanssa, olimme auttaneet häntä käyttämällä
voiteita, hierontaa ja laajentamalla herkkiä kudoksia, joiden kautta Jeshua
nyt oli tulossa.
Jostain syvältä olemuksestani nousi litania ääniä. Kurkustani tuli ulos
korkeimman kohtalon tuttu laulu, minkä Hathor -papittaret laulavat
vastasyntyneiden sieluille. Korkealla yläpuolellamme, selvästi näkyvillä
kiinteänä ”tähtenä” taivaissa, oli Beth Elohim MerKaBa. Joukoittain
enkeleitä, valtoja ja elementaaleja kerääntyi ja leijui ilmassa. Oli kuin
kaikki elämä pidättäisi hengitystään, kun syvin hiljaisuus läpäisi Taivaan
ja Maan tosi ytimen.
Pian hänen päänsä, jota peitti kiharainen, tumma, kullanruskea tukka, ja
jota seurasi loput hänen pienestä kehostaan, olivat käsissäni! ”Kunnia
olkoon Jumalalle Korkeuksissa. Rauha, hyvä tahto ihmiskunnalle!” raikuivat
enkelijoukkojen kertosäkeet. Huoneemme loisti kultaista, taivaallista valoa.
”Katso, Minun Poikani, jossa Minä Olen tulee kokoamaan Minun omani. Sinuun
minä olen mieltynyt”, olivat ne sanat, jotka Jumala Kaikkein Korkein
syövytti sydämiimme. Näin saimme Ihmisen Pojan. Ja niin kuin Jeshua oli
luvannut ja näyttänyt minulle yli vuosi aikaisemmin, hän oli syntynyt minun
pieniin käsiini! Todellakin, olin siunattu naisten joukossa, samoin kuin oli
hänen kallisarvoinen äitinsä.
Jeshua syntyi Oinaan merkissä. Hänen syntymänsä tapahtui noin tunti keskiyön
jälkeen, Nisan (maalis-huhtikuu) aikana kahdeskymmenes-ensimmäinen (21.)
päivä juutalaisen kalenterin mukaan, mikä vastaa huhtikuun alkua vuonna 4 BC
gregoriaanisen kalenterinne mukaan.
Josef oli pysynyt kanssamme läpi polttojen ja synnytyksen. Toisinaan hän
saattoi astella edestakaisin lattialla tuntien, ettei hän voinut sekaantua
lapsenpäästöön, johon me vanhemmat naiset olimme uppoutuneet. Josefin
kiusallisista pulmaa lisäsi myös ujous, mitä hän tunsi, koska hän ei vielä
ollut ollut seksuaalisessa yhdynnässä Maria Annan kanssa, vaikkakin hän oli
hänen puolisonsa. Kuitenkin sinä hetkenä, jolloin Jeshuan kruunu alkoi
näkyä, Josef oli välittömästi Maria Annan vieressä.
Useita päiviä aikaisemmin Josef oli mennyt alakerrassa olevaan talliin
hakemaan pienen puisen kaukalon, mitä käytettiin lampaiden ja vuohien
ruokkimiseen. Olimme jo pesseet sen ja vuoranneet lampaanvillalla ja
tuoreimmilla oljilla, joita voitiin löytää tähän vuodenaikaan. Näiden päälle
lisäsimme taitettuja lakanoita pehmeää egyptiläistä puuvillaa. Tämä
vaatimaton kaukalo vastaanottaisi myöhemmin Jeshua -lapsen, niin että Maria
Anna voisi levätä.
Johannes makasi kehdossa lähellä Elizabethin patjaa. Hän oli pysynyt täysin
hereillä koko syntymisen ajan. Joskus hän saattoi itkeä, ja Elizabeth antoi
hänelle rintaa imettäväksi pestessään ja viilentäessään Maria Annan kasvoja
ja käsiä. Sitten kun Maria Anna tarvitsi enemmän huomiota, Johannes
laitettiin takaisin kehtoonsa tai annettiin Josefin hermostuneisiin käsiin.
Johannes oli mieluimmin asioiden polttopisteessä. Niinpä hän tarkkaili
serkkunsa syntymistä, jonka tietä hän tulisi avaamaan ja valmistamaan.
Kun Elizabeth huolehti Maria Annan istukasta, laitoin Jeshuan hellästi
äitinsä vatsalle napanuora vielä kiinnittyneenä. Laitoin sitten istukan
säilöntä-öljyihin erityiseen astiaan, myöhemmin haudattavaksi. Josef hääri
poikansa ja rakastetun Mariansa ympärillä, kuten hän tätä kutsui. Kestimme
hiljaisuudessa, kunnes elämän pulssi yhdistäen Maria Annan ja hänen vauvansa
lopulta laantui, sitten leikkasimme ja sidoimme napanuoran, sekä pesimme
vastasyntyneen vauvan.
Tässä hän oli, turvallisesti synnytettynä! Ylistimme Isä-Äiti Jumalaa
kaikista sydämistämme, mielistämme ja sieluistamme. Rukoilimme voimaa ja
viisautta suojelemaan ja valmistamaan Jeshuaa täyttämään kaiken sen, mitä
varten hän oli saapunut.
Ihmettelimme, että Luukas ei ollut vielä saapunut, mutta olimme kiitollisia,
että hänen lääkärin taitojaan ei ollut tarvittu. Vaikka ulkona oli vielä
pimeää, suuri valo tulvi pienessä huoneessamme, ikään kuin olisi keskipäivä.
Sen jälkeen, kun olimme pesseet ja voidelleet Maria Annan, veimme hänet
omalle vuoteelleen, mikä oli ripustetun ryijyn takana, joka erotti
olohuoneen. Jeshua oli kapaloitu hienoimpaan egyptiläiseen puuvillaan, minkä
Maria Anna oli huolellisesti päärmännyt ja kirjonut värikkäillä
geometrisilla kuvioilla, jotka olivat Daavidin sukulinjalle ominaisia.
Saatoimme tuntea Suurten Olentojen läsnäolon kaikkialla ympärillämme.
Yhteydet monien valtakuntien ja dimensioiden välillä kuuluivat sydämiimme,
kun istuimme hiljaa yhdessä muutamien seuraavien tuntien aikana, katsoen
nukkuvaa vauvaa Maria Annan rinnoilla.
Sitten oli koputus oveen. Elizabeth juoksi avaamaan sen ja löysi isäntänsä
ja vävynsä, Zenos’in, seisomassa Luukaksen kanssa, jonka nopea hengitys
osoitti, että hän oli juossut. Luukas lähestyi heti nuorinta siskoaan ja
Jeshua -vauvaa. Pestyään kätensä hän huolellisesti alkoi tutkia heitä ja oli
riemuissaan, että he molemmat olivat terveitä ja kunnossa. Kuten Luukasta
oli opetettu nuoruudestaan lähtien, hän myöhemmin teki kirjallisen
selostuksen tästä mitä ihmeellisimmästä kertomuksesta. Tämä selostus,
vaikkakin muutettuna, on säilynyt suhteellisen koskemattomana vuosisatojen
läpi ja tunnetaan teidän päivinänne Evankeliumina Luukkaan mukaan.
Luukas pyysi syvästi anteeksi, ettei hän ollut läsnä synnytyksen aikana,
mutta hän selitti, että hän oli ollut hoitamassa synnyttävää äitiä auttaen
sekä äitiä että lasta selviytymään hengissä kriittisessä olosuhteessa.
Hymyilin sisäisesti, kun tajusin, että minun käteni, eivät Luukkaan,
vastaanottaisivat Jeshua ben Josefin, juuri kuten lapsenlapseni oli
luvannut!
Hetken päästä Zenos palasi ilmoittamaan, että hänen ovellaan, alla olevalla
kadulla, oli kokoontuneena juhlijoita. Eräät olivat paimenia, jotka olivat
töissä Luukkaan appiukolla. He kertoivat, että suuri joukko enkeleitä oli
ilmestynyt heille, kun he olivat hoitamassa lampaita kukkulalla. Toiset
ryhmästä ilmoittivat, että he olivat heränneet hyvin selkeistä unista,
joissa heitä pyydettiin tulemaan Elizabethin kotiin. He olivat tienneet,
että Maria Anna oli synnyttämässä, kun he viimeksi näkivät hänet. Kaikkia
oli kerrottu nousemaan ja tulemaan katsomaan lasta, vastasyntynyttä, jota
kutsutaan Immanueliksi, Rauhan Prinssiksi, joka oli Jumalan suosiossa, kuten
oli myös Sakariaan poika, Johannes, jota myöhemmin kutsuttaisiin Johannes
Kastajaksi.
Kun aurinko aloitti nousunsa, kaikki nämä rakastetut pyhiinvaeltajat
kutsuttiin vuorollaan tulemaan Zenosin päätalon takana olevia rappusia
ylös, ja kaksin tai kolmisin istumaan lyhyen ajan meditoimassa nukkuvan
lapsen kanssa. Silloin tällöin Jeshua saattoi odottamatta avata isot,
mantelinmuotoiset, siniharmaat silmänsä katsoakseen näitä perheenjäseniä ja
ystäviä, jotka olivat ensimmäiset toivottamaan hänet tervetulleeksi.
Lapsistani läsnä olivat Nathan, Luukas ja Rebekah, jotka tulivat
puolisoidensa kanssa. Rebekah toi tyttövauvansa, Mariamin. Joachimin ja
minun muut pojat ja tyttäret olivat kaukana. Josef Arimatialainen yhdessä
puolisonsa Magdalan Marian ja sisarensa Martan kanssa olivat
väestönlaskennassa Betaniassa. Kiehtovassa synkroniteetissa Maria Magdalena
syntyi samana päivänä, yhtä monta tuntia auringonlaskun jälkeen, kuin mitä
Jeshuan syntymä tapahtui ennen auringonnousua.
Luukaksen appiukon työntekijöiden joukossa oli nuori kahdentoista ikäinen
poika, nimeltään Natanael ben Tolmi (bar Tolmi aramean kielellä). Hän oli
ollut paimenten joukossa, joka näki enkelit. Hänen käsivarsillaan oli
vastasyntynyt orpo lammas, minkä hän toi uhrilahjana Jeshualle. Kun Hän näki
Jeshuan, hän lankesi polvilleen itkien, että näyssä useita kuukausia
aikaisemmin hän oli nähnyt juuri tämän lapsen, jonka enkeli oli hänelle
kertonut olevan luvattu Messias. Itkiessään hänen kyyneleensä putosivat
hänen määkivän uhrilahjansa pehmeälle villalle. Kun hän katsoi ylöspäin,
Maria Anna kutsui hänet tulemaan eteenpäin. Asettaen lempeän kätensä
Natanaelin pään päälle hän katsoi kiinteästi hänen silmiinsä ja sanoi:
”Sinä, lapseni, olet Jumalan suosiossa. Hän, joka on nyt kanssamme, on
kutsunut sinut tulemaan maailmasta ja olemaan yksi hänen ystävistään ja
opetuslapsistaan ikuisesti.” Sitten hän pyysi Josefia ottamaan lampaan, ja
laittoi Jeshua -vauvan Natanaelin ruskettuneille käsivarsille.
Tajuan, rakastettu ystäväni, että tarinani on tulossa yhä
monimutkaisemmaksi. Tajuan myös, että paljon siitä, mitä kerron sinulle, on
ristiriidassa sen kanssa, mitä kristityt yleensä hyväksyvät. Vaikka
riskeeraan sinulle hämmennystä ja ristiriitaa, tarkoitukseni on tuoda
selkeyttä ja avarakatseisuutta. On niin paljon kerrottavaa; ja sitä annetaan
annos annokselta, aihe aiheelta; energiavirta energiavirralta.
Enemmän kuin tuoda esille uusi versio Kristustarinasta, syvempi
tarkoitukseni on valmistaa sinua Kristuksen tulemiseen omassa sydämessäsi.
Tällä tavoin sinua valmistetaan suuriin muutoksiin, jotka tulevat sinulle.
Sen tähden avaa sydämesi ja muista ne energiat, jotka todistetaan
tunteittesi kautta.
Sanon lisäksi, että olen tässä kanssasi. Tulemiseni tosi tarkoitus kauan
sitten on olemukseni tarkoitus tässä nykyhetkessä. Sinun ei tarvitse
ajatella, että olen kaukaisessa ajassa ja tilassa, tai että se, mikä
tapahtui 2000 vuotta sitten, ei ole sinulle relevanttia omana aikanasi. Olet
jatkuvasti prosessissa kirjoittamaan uusiksi menneen historiasi. Todellakin,
jotkut teistä olette tulleet tulevaisuudesta tarkalleen tätä tarkoitusta
varten.
Minä olen Karmelin Anna, joka olen palannut todistamaan Kristusta sinussa.
Olen täällä vastaanottamassa sinut, aivan samoin kuin vastaanotin Voidellun
2000 vuotta sitten! Kun tuon sinulle tapahtumien kronologian ja tuttujen
henkilöiden tarinat, joita olet opiskellut, tiedä, että tärkeämpää kuin
muutosfrekvenssien lähettäminen ovat sanat, joiden kautta ne tulevat. Kun
sitten voit kuulla sanojen taakse, voit muistaa, kuka sinä todella olet ja
astua eteenpäin täyttämään sen mission, jossa esität osasi tässä
suurenmoisessa planetaarisen nousemisen draamassa, mitä luomme yhdessä.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Isoäiti Anna eli hyvin pitkän elämän (612 BC- 82 AD), sillä hän hallitsi
solunuudistuksen. Hänen tehtävänään oli synnyttää ja kouluttaa lapsia monta
sukupolvea tukiryhmäksi Jeesuksen rinnalle tämän tärkeässä tehtävässä.
Annan suurperheen sukutaulut löytyvät kirjoista Anna, Jeesuksen Isoäiti, ja
Anna, Magdalenejen Ääni. Molempien kirjojen kansikuvassa on toisen
kirjoittajan, Claire Heartsongin, tekemä maaalaus Annasta. Molemmilla
kirjailijoilla, myös Catherine Ann Clemettillä, on läheinen suhde Annaan.
Nykyään Annan jälkeläisiä on Annan omien sanojen mukaan kaikkialla
maailmassa, missä he vaikuttavat edelleen monin tavoin. Nykyään monet
Magdalenet, naiset ja miehet, heräävät
tietoiseen toimintaan palvelemaan Jumalaista Äitiä, jotta tasapaino Äiti/Isä
Jumalan kanssa eheytyy.
Annan ensimmäinen puoliso oli Matias, jonka kanssa hän sai kaksi lasta:
Martan ja Josefin, joka sai lisänimen Arimatialainen, kun hänen rikas
appensa adoptoi hänet.
Annalla ja Joachimilla oli 12 lasta, joista nuorin oli Maria Anna
(20BC-66AD), joka oli Jeesuksen (4BC-72AD) äiti.
Joachimin veljen, Jacobin nuorin poika oli Josef, Jeesuksen isä, ja Jacobin
vanhin tytär oli Elisabeth, Johannes Kastajan äiti.
Annan kertomaa:
Annan ja Joachimin ensitapaaminen
Rakastettu ystäväni, tunnen ihmissydämen halun todelliseen rakkauteen. Aivan
liian usein rakkauden kokeminen maan päällä on turhautunutta,
parhaimmillaankin pinnallista heijastumaa siitä, mitä ihminen salaisesti
kaipaa ja minkä tietää olevan mahdollista. Kuulen sielusi rukouksen
puolisosta, jonka kanssa on yhteisymmärrys kaikilla tasoilla, etenkin
henkisellä, missä sielusi täyttymys on kohottaa elämää eheyden ja
pyyteettömän rakkauden sitoutuneella esimerkilläsi. Kun sielusi kehittyy,
paljastuu voimakas halu liittää elämäsi yhteen jonkun kanssa, jonka kanssa
voit syvästi ymmärtää jumalaisen kohtalon.
Onko sellainen rakkaus mahdollista? Kyllä, rakas ystäväni. Kun kaikki on
valmiudessa, ja useimmiten, kun vähiten sitä odotat, Rakastettu tulee esiin
fyysisessä muodossa peilaamaan Luojasi jumalallista rakkautta. Kun tulet yhä
enemmän aina läsnä olevaan, intiimiin suhteeseen oman ikuisen Rakastettusi
kanssa, kuten minä tein, sinä voit myös palvella elämän kehitystä vetämällä
puoleesi henkiystävän, jonka kanssa voitte täydellisesti peilata toistenne
Jumalaisen Feminiinin ja Maskuliinin sisäistä mystistä avioliittoa.
Kerron nyt yhden kokemusteni kallisarvoisimmista muistoista, kun
rakastettuni tuli elämääni. Muistini mukaan oli kesäkauden loppua vuonna 52
BC kalenterinne mukaan, kun Neitsyt oli taivaiden merkkinä, että olin
kävelemässä aamunkoitteessa puutarhapalstalla pyhäkön luostarialueella.
Juuri lähellä naisten makuusalia pysähdyin kuuntelemaan sisäistä ääntä. Tämä
ääni oli pehmeä, kuin linnun suloinen liverrys, ja kuitenkin se oli enemmän
kuin huilujen ääni. Ihmettelin, mistä se tuli, sillä sisäiset korvani
kuulivat sen varmasti. Minua veti puoleensa vastustamaton pakko löytää tämän
koskettavan melodian lähde, mikä näytti soittavan sydämeni todellisia
jousia. Keräsin nopeasti keräämäni hedelmät ja vihannekset ja vein ne
yhteisön varastoon.
Pidin kutsuvat äänet sisälläni, kun huolellisesti pesin lian ja hien
käsistäni ja kasvoistani. Vaihdoin aluspukuni pellavavaatteet ja valmistin
kehoni ikään kuin sapattia varten. Sydämeni löi kiihtyvästi, kun puin
uusimman pukuni hoikan varteni ylle. Kun silitin hienosti kudottua
egyptiläistä pellavaa rinnoillani ja lanteillani, tunsin epätavallista
tietoisuutta kehostani. Harjasin huolellisesti egyptiläisellä
kilpikonnakammallani pitkää, paksua, kastanjanruskeaa tukkani, mikä oli
vaalennut pellavan väriseksi niissä paikoissa, missä se oli ollut alttiina
kesäauringon polttaville säteille. Otin parfymoitua öljyä käsieni kämmeniin
ja hieroin kevyesti sitä vyötärönpituisille hiussuortuvilleni, jotka letitin
palmikoksi pääni ympärille. Koska oli niin epätavallista, että annoin näin
paljon huomiota ulkonäölleni, ihmettelin vielä suuremmalla uteliaisuudella,
mikä minua kutsui.
Katsahdin nopeasti kiillotettuun pronssipeiliini ja lensin ulos luostarista
uloimmaisen portin kautta. Juoksin laidunten läpi. Sinkosin kuin naarashirvi
pienten lehtojen läpi, joissa kasvoi pähkinöitä, hedelmiä, varjoisia puita
ja harvoja jäljellä olevia mäntyjä ja setripuita. Kiipesin ylöspäin vuorelle
sydämeni pompottaen kuin paetakseen häkistään rinnassani. Lopulta pysähdyin
kootakseni itseni. Ketään en voinut nähdä, paitsi paimenpoikia kaukana
alapuolellani ja heikkoja viitteitä niistä, jotka liikkuivat Karmelin
ulkoseinien sisäpuolella. Merelle päin näkyi niitä, jotka korjasivat vehnää
ja pellavaa laakson alemmilla kukkuloilla. Lämpimät, leppoisat tuulivirrat
nousivat ylös Suurelta Mereltä vilvoittaen hikistä ihoani ja pörröttäen
huolellisesti kammattua tukkaani. Voin vain nauraa kiihkeälle halulleni
Rakastettua kohtaan, mikä toi minut vuoren huipulle tyhjin käsin.
Vaivuin rutikuivalle ruoholle. Kaipauksen kyyneleet sekoittuivat naurun
suloiseen vapautumiseen. Paneuduin pitkälleni vasten sileää, lämmintä kiveä.
Pehmeä ruoho oli päänalusenani, kun tuijotin koboltinsinistä taivasta, missä
pääskyset, haukat ja merilinnut syöksähtivät ja liitivät. Aurinko kasvoi
yläpuolella ja vieläkin kuulin sisäisen äänen, niin koskettavana ja tuttuna,
että olin kuin sen lävistämä. Makasin edelleen uponneena autuuden
rauhoittaviin aaltoihin, suloisen nektarin ravitsemana. Hitaasti sulin
liekin valtamereen. Sellainen palo! Olin liian humalassa seisoakseni.
Niin tunnit kuluivat ja vähitellen aloin tulla ennalleni, vieläkään
tietämättä spontaanin retkeni tarkoitusta tai sydämellisen äänen lähdettä.
Kun sitten olin valmis nousemaan jaloilleni oikoen hameitani, ajattelin
itsekseni, että minun pitää kerätä yrttejä, juuria ja kukkia. Menemiselleni
täytyy olla jokin selitys. Niin aloin kerätä varsia, lehtiä, marjoja,
ruusunmarjoja ja terälehtiä. Kaivoin juuria, kunnes ulompaan hameeseeni ja
huiviini ei enää mahtunut enempää. Sitten oli villiruusuja ja kourallinen
kesäliljoja, mitkä viimeksi poimin laitettavaksi alttarille.
Olin niin työn touhussa, etten huomannut, kun sisäinen laulu tuli samaksi
kuin se, mikä leijui tuulessa. Vasta kun nousin ylös, runsaudensarvisatoni
kerättynä, tajusin, että ne suloiset äänet jotka kuulin, tulivat kukkulan
harjanteen yli toiselta puoleltani. Kannoin aarteeni huolellisesti
jyrkänteelle ja polvistuin kivilohkareiden joukkoon. Ei kovinkaan kaukana
alapuolella yksinäisen setrin varjossa oli viittapukuinen, kiertelevä
laulaja. Vuorotellen hän soitti lyyraa ja huiluja. Siis tämä oli se
musiikki, joka oli soinut syvälle sydämeeni kutsuen minua vuorelle. Tuijotin
häpeämättä juoden sisääni melodioita, joita hän lauloi ja soitti. Sitten
ikään kuin aistien minut, hän käänsi ruskettuneet, parrakkaat kasvonsa
silmäilläkseen harjannetta yläpuolellani. Silmämme lukkiutuivat ikuiseen
syleilyyn.
Mikä ilo! Tässä, vihdoinkin fyysisessä muodossa oli se, jonka tiesin
peilaavan sieluani täydellisen kokonaisesti! Sammuttamaton polte nousi
jostain syvältä sisästäni kuluttaen kaiken jäljellä olevan vastustuksen,
niin että saattaisin täysin sulaa Rakastetun laajoille käsivarsille. Täysin
tietoisena jokaisesta aistimuksesta, joka jyskytti kehoni läpi, sieluni
lähti vapaaseen lentoon.
Kuin magneetin vetämänä, joka oli niin vahva, ettei mikään voisi pitää meitä
erillään, jätin arvokkaan satoni, paitsi kourallisen sesongin viimeisiä
ruusuja ja liljoja, ja juoksin polulle, joka vei alapuolella olevalle
yksinäiselle, ikivanhalle setripuulle. Ennen kuin olin juossut
kivenlohkareiden viimeisen kielekkeen ympäri, niin siellä hän jo juoksi
minua kohden. Saavuttaen toisemme juuri ajoissa, hiljensimme harkitusti
askeltamme katsoen toisiamme, punniten tunnetta ja järkeä, kun lähestyimme
totuuden hetkeämme. Kyyneleet pulppusivat ylös johtuen henkisestä paineesta,
jota olimme pitäneet rinnoissamme ikuisuuksien ajan kaipuustamme Rakastetun
inkarnaatioon. Silmämme liekehtivät valosta. Huuliltamme purkautui
tukahdutettu huokaus. Sitten naurun jyrähdykset, kiihtyen syvästä
tunnistamisesta, kevensivät askeleitamme, kunnes seisoimme toistemme edessä
kasvotusten. Pistin kimpun hänen käteensä ja kuten hirvi melkein pakenin
pois, mutta hän ojentui ja otti minut käsivarsilleen. Hellästi hän otti
kasvoni käteensä ja silitti poskiani, jotka punastuivat kiiltäen kyynelistä.
Tuskin tiesin mitä tehdä ja tunsin itseni kömpelöksi ja ujoksi. Koska en
tiennyt mitä sanoa, sallin itseni hiljaa olla tämän miehen kanssa, joka
ilmoitti, että hänen persialaiset veljensä tunsivat hänet nimellä Heli ja
hänen veljensä Galileassa nimellä Joachim. Aurinko loisti sädekehänä hänen
kasvoillaan. Hänen kiharainen, suolaisen pippurinen tukkansa kiertyi
keskiyön sinisen ja hopean värisiksi suortuviksi. Tuona hetkenä hän oli
kreikkalainen aurinkojumala. Oli kuin Helios olisi seissyt edessäni. Minulle
Joachim ei ikinä kelpaisi. Tuona hetkenä sydämessäni hänestä tuli Heliochim.
Kun olin esitellyt hänet Karmelissa, niin yhteisö alkoi kutsua häntä
Joachimiksi, kuten minäkin sitten myöhemmin tein.
Rakastettuni kohosi pääni yläpuolelle, pääni hänen sydämensä tasolle. Hänen
hartiansa olivat leveät, hänen ryhtinsä voimakas. Hoikka oli hänen muotonsa,
joka hahmottui hänen päällään olevan vaalentuneen, pellavaisen viitan alta.
Hänen pitkä, tiheästi kietoutunut tukkansa ilmaisi hänet
juutalaisnasiiriksi, joka oli ryhmä essealaisia askeetteja, jotka vaelsivat
maita samaan tapaan kuin Intian saddhut eläen Äidin armosta. Hänen hiuksensa
olivat keskeltä jaetut, kuten Galilean miehillä on tapana, mutta hänen
oliivinvärinen ihonsa ja tummat, mantelinmuotoiset, itämaiset silmänsä
kertoivat minulle, että hän oli myös persialainen.
Kun seisoimme katsellen toisiamme lukien toistemme energiakenttiä, muistin
hetken, useita kuukausia aikaisemmin, kun minut nostettiin valon
valtakuntiin Isiksen ja Osiriksen kanssa. Näkyni silloin, kun katsoin
edessäni olevaa, joka oli polvistunut Kristusmestarin, Maitreyan, jalkojen
juureen, palautui. Sitten tiesin, kuka hän oli ja tajusin, että nyt oli aika
toteuttaa sopimus yhdestä sielustamme. Vihdoin, kun sain vedetyksi henkeä,
siivekäs sydämeni tyydytettynä lepäämään, esittelin itseni.
Huomasin ääneni olevan tavallista pehmeämmän ja matalamman sävyltään, kun
selitin, kuka olin ja mikä oli asemani Karmelissa. Ikään kuin tiivistäen
hyvin pitkän historian, kuten lapset esittäessään läksyjämme, annoimme
tietoa toistemme tiedonjanoisille mielille, tuntien koko ajan sydäntemme
kiistämättömän todistuksen laulavan tuttuja, muinaisia rytmejä. Vasta kun
olimme huomanneet auringon säteiden häipyneen vuoren taakse, kätemme
pystyivät irtautumaan toisistaan. Kellon ääni kaikui kutsuaan uskollisille
tulla iltarukouksiin ja yhteiselle ilta-aterialle. Vastuu ja lapsenomainen
kiihko jakaa Joachimin saapumisen jännitys Karmelin perheeni kanssa sai
meidät liikkeelle keräämään tavaramme, jotka olimme laittaneet sivuun
kohtaamisemme ajaksi.
Laskeuduimme Karmel-vuoren ylimpiä rinteitä iloisesti odottaen Joachimin
ensimmäistä kohtaamista Josefin ja Martan kanssa. Ne, jotka olivat
kerääntyneet pitkien pöytien ääreen, näkisivät meidät pian pestyinä ja
valmiina Joachimin viralliseen esittelyyn. Niinpä rakastettuni ja minä
astuimme sisälle ulkoportista tuodaksemme elämämme ja kohtalomme yhdessä
Karmelin rauhanpyhäkön sisälle.
Sielunkumppani, parisielu, kaksoisliekki
Nyt kun olen kertonut tarinani kohtaamisestani Joachimin kanssa, joka oli
sielunkumppanini, samoin kuin parisieluni ja kaksoisliekkini, selitän
lyhyesti sielunkumppanisuhteiden luonteen, joka on suosittu ja
väärinymmärretty aihe. Jokaisella sielulla on lukuisia sielunkumppaneita,
sekä fyysisiä että henkisiä. Voisit ajatella sielunkumppaneita valtavana
laajennettuna perheenä, joka asuu maan päällä ja myös valon valtakunnissa.
Kuitenkin ennen kuin voi ymmärtää ulkoisia suhteita sielunkumppaneiden
kanssa, on elintärkeää tulla läheiseksi oman sisäisen sielunsa kanssa, johon
on ikuinen side.
Vaikkakin tulen selittämään tarkemmin ulkoisia suhteita, haluan korostaa sen
tärkeyttä, että luot rakastavan ja hyväksyvän suhteen oman itsesi kanssa –
fyysiset, emotionaaliset, mentaaliset ja henkiset puolesi integroituneina
olemuksen kokonaisuudeksi. Jotkut henkilöt erheellisesti laittavat elämänsä
”pitoon” ajatellen, että he voivat suorittaa jumalallisen tarkoituksensa
vain henkisen partnerin kanssa. Jotkut menevät ohi sopivan sielunkumppanin,
koska he eivät voi hyväksyä jotain inhimillistä piirrettä, joka kätkee
heidän rakastettunsa sielun olemuksen. Jos huomaat olevasi naimaton, tai
partnerin kanssa, joka on joko henkisesti unessa tai hereillä, tiedä että
sinun ensisijainen ja tyydyttävin sielunkumppanuussuhteesi on rakastetun
Itsesi kanssa.
Sielunkumppanit, kuten jumalaiset täydentävät peilit, täydellisesti
heijastavat tietoisuuttasi joka hetki. Joskus heijastus voi ilmaista
toisesta vastakkaista polariteettia, jota tietoisesti koet, mutta se mitä
havaitset, on vielä energiasi peili, mikä ilmenee saman resonanssin kautta.
Vedät puoleesi näitä kokemuksia, niin että voit olla tietoinen alitajuisista
tai varjo-olemuksista. Silloin sinulla on mahdollisuus harmonisoida ja
tasapainottaa polariteetit sisälläsi, samalla tavalla kuin ne, jotka tulevat
esille yhdistyneen suhteen välisessä kemiassa.
Sielunkumppanit eivät ole rajoitetut seksuaalisesti intiimeihin suhteisiin.
Ne voivat olla sukulaisia, opettajia, ystäviä ja jopa vihollisia. Ne tulevat
aina elämääsi ja sinä heidän elämäänsä täydelliseen aikaan, kun sielusi
haluaa kiihdyttää kasvua ja parantumista tietoisuuden erillisyydestä. Koska
on niin paljon rakkautta välillänne sielutasolla, sielunne sopivat ennen
inkarnoitumista, että löydätte toinen toisenne ja että esitätte sopivimpia
rooleja elämänne draamassa.
Nämä suhteet valmistavat teitä kumpaakin korkeimpaan voimaantumiseen ja
kohtaloon. Joskus nuo roolit ovat hyvin rakastavia ja harmonisia. Joskus voi
olla äärimmäistä kärsimistä. Kuitenkin sielunkumppanisuhteiden lopullinen
tarkoitus on astua jumalaisen suhteeseen, jossa itse peilautuu
Sitten kun on selkeytynyt anteeksiannon ja myötätuntoisen rakkauden kautta,
Rakastettu, joka on aina ollut läsnä, paljastuu. Itsetuntemuksen ja
itse-voimaantumisen kautta, joka on saavutettu tietoisessa suhteessa,
jokainen sielu muistaa, kuinka olla läsnä sekä itselle että havaitulle
toiselle.
Rakkauden antaminen ja saaminen kaikenlaisten suhteiden kautta tulee
suurimmaksi ikuisesti laajentuvista lahjoista. Tavalla tai toisella, sielusi
tulee ymmärtämään, ettei ole uhreja, tyranneja ja että todella ei ole mitään
anteeksiannettavaa. Kuitenkin anteeksiantaminen on se avain, joka avaa
haavoitetun ja särkyneen sydämen tuntemaan rakkautta, jota se on kaivannut
ja ikävöinyt. Anteeksiantaminen, myötätuntoinen rakkaus näkee itsensä ja
toiset viattomuudessa. Tämä rakkaus ilman rajoja on avoin ovi, joka tuo
Taivaan Maahan.
Voisin jatkaa paljonkin voimaantumisesta, joka tulee pyhän suhteen kautta,
koko elämän kanssa, mikä sivumennen sanottuna, on jatkuvasti upoksissa
jumalaisen seksuaalisen ilmauksen vapaassa virtauksessa. Todellakin, olen
tullut juhlimaan koko elämää seksuaalisena!
Inhimillinen seksuaalisuus, kun sitä ilmaistaan tietoisesti ja
myötätuntoisesti heränneen sydämen kautta, tulee voimakkaaksi henkiseksi
poluksi, jossa voit tulla tuntemaan Itsesi Rakkautena, Rakastajana, ja
Rakastettuna. Vaikkakin tämä sydämen alue – niin usein väärinymmärretty – on
lähellä ja minulle rakas, lopetan nyt tähän.
Rosa Mystica
Jaan nyt kanssasi runosäkeen, joka syntyi sydämessäni ensitapaamisellamme.
Annan sen sinulle ikään kuin olisit rakastettuni; sillä todellakin, näin
sinä olet. Annoin tämän runon Joachimille avioliittoriittiemme jälkeen, kun
seisoimme seurakunnan edessä, joka todisti liittomme.
Salli minun ensin sanoa, että ruusu on se kukka, johon sieluni on eniten
sopusoinnussa, sen tuoksu ja pehmeät terälehdet, ja myös sen piikit. Tässä
mysteerissä voit tulla tuntemaan minut. Runo on tällainen:
Rosa Mystica
Vuodenajan viimeisten ruusujen lahja kutsuu sinua ja minua
seisomaan avio-lehtimajakatoksen alla.
Kultainen iltaruskon loistava tähti, meidän perheemme todistaja,
upotettuna hopeamaljan sisään, rakastettu Venuksemme.
Nuo ruusut, jotka kerran olivat nuppuja
Kun viimeksi tätä tietä tulimme,
Eheyden malja, nyt huudahtaa
Ruususydäntemme olevan Pyhän Graalin.
Hengittäkäämme ja olkaamme hengitetyt:
Suudelmamme, Ruusun tuoksu.
Juokaamme ja olkaamme humaltuneet:
Rakastetun Viini virtaa.
On valkean ja kullan ruusu,
tämän punaisen sydämen sisällä
Jonka haluaisin sinun tuntevan.
Tule, Rakastettu, astu morsiusvuoteeseeni.
Tuo esiin noussut liekkisi,
Valaise tämä moniterälehtinen huone,
Laula kanssani Laulujen Laulu
Uudistakaamme Salomonin temppeliloisto.
Ikuisen Rakkauden Kolmoisliekki,
Muuta nämä lihalliset kivet,
Paljasta timantti Maan tähti
Noussut sulautuneiden sydäntemme alttarin yläpuolelle.
Astukaamme Rakastetun Puutarhaan
ja löytäkäämme sidotut Ruusut, silkkiset ja kasteiset.
Sinun, Taivaan kulta ja hopea
Minun, Jumalattaren helmi ja rubiini.
Kätkössä ruusujen puutarhassa
Lepää terälehtien ja piikkien Kristussydän.
Ruusun Peili heijastaa keitä me todella olemme -
Jumala MINÄ OLEN … Yksi Rakastettu.
Siunaen ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
ISIN TYTTÖ LIZBETT
Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Elizabeth Hannah
Sielunpeili 6/2018
Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Claire Heartsong toimii yhden session
vetäjänä tekemällä kysymykset Catherine Ann Clemettille, joka vastaa
”Lizbettinä”. Kun Catherine Ann kuuli Lizbettistä aikaisemmassa sessiossa
Annan kanssa, hän ilmaisi halunsa olla Lizbettin Akaashisen Aikakirjan
edustaja, koska hän tunsi voimakasta mieltymystä häneen. Catherine Annella
on voimakas sielun yhteys Lizbettiin.
Lizbett valohedelmöitettiin talvipäivänseisauksena 32 AD aikana ja hän
syntyi Neitsyen merkissä seuraavana syyskuuna 33 AD.
Mount Bugarach, Etelä-Ranska, 36 AD
Isin tyttö Lizbett
Isi seisoo kehtoni jalkopäässä, josta olen melkein kasvanut ulos. Olen noin
kaksi- tai kolmevuotias. Kun katson häntä, hän on todella, todella kookas ja
minä olen hyvin pieni. Hän katsoo alas ja hän hymyilee minulle. Minun on
määrä mennä nukkumaan, mutta haluaisin mieluummin leikkiä hänen kanssaan.
Hän on minun isini. En näe häntä kovin usein. Pidän siitä kun hän on täällä.
Hän on tosi hauska.
Isi on siirtynyt huoneen toiselle puolelle, missä Mama istuu suurella
tyynyllä lattialla. Isi laittaa käsivartensa Maman ympärille ja tämä laittaa
päänsä hänen olkapäälleen. He vain istuvat hiljaa. Voin kertoa, että he
rakastavat toisiaan paljon.
On aika hämärää. On pieni tuli mikä on sammumassa, ja Nanan luona on
kynttilä. On pieni lamppu, jossa palaa jonkinlaista öljyä. Valoa ei ole
paljon, on aika hämärää. Lähellä on muita. Mariam ja Martta, äitini sisar,
istuvat yhden lampun ääressä neulomustensa kanssa. Jokaisella on oma
projektinsa. Kuulen toisten puhuvan hyvin pehmeästi, mutta he ovat
enimmäkseen hiljaa. Kuulen pöllön ja kuulen tuulen. Ulkona on kylmä. On
helmikuu.
Isi tulee ja menee
Isi ei yleensä viivy kauaa. Isi leikkii meidän kanssa. On paljon lapsia ja
hän nauraa kanssamme – juosten ja hyppien. Hän voi olla joskus aika hassu.
Hän leikkii mielellään lasten kanssa. Hän on hauska. Hän ei ole niin ankara
ja etäinen kuin jotkut aikuisista. Hän vain menee maahan ja tekee
mutakakkuja kanssamme. Hän kutittaa meitä ja me kaikki nauramme. Rakastan
hänen nauruaan.
Aurinko paistaa. Isillä on hyvin yksinkertainen pitkä tunika housujen
päällä. Hän on pukeutunut kuten muut täällä asuvat miehet. Kangas on kudottu
pellavasta. Se tuntuu aika karkealta.
Minulla on pikkutunika samasta materiaalista. Mutta se ei ole niin karkea
paljasta ihoani vasten. Se menee alas melkein nilkkoihini. Jaloissani ei ole
mitään. Joskus minulla on pienet nahkasandaalit, mutta otan ne aina pois.
Tykkään kävellä avojaloin. Vaikka maa ei vielä olisikaan lämmin, otan aina
kenkäni pois jaloista ja kuljen avojaloin. Joskus kun on todella lämmin,
otan tunikani pois. Jotkut aikuiset yrittävät panna sen päälleni – mutta
useimmat heistä eivät todella välitä.
Mariam ei tykkää siitä, että juoksen ympäriinsä ilman tunikaa. Hän pelkää
että vilustun. Hän
tuntee olevansa vastuussa minusta ja haluaa varmistua, ettei mitään pahaa
satu minulle.
Mariam
Mariam on hyvin sievä. Hänellä on pitkä, tummanruskea tukka – se on melkein
musta. Se on todella paksu ja hiukan kihara. Kun se ei ole sidottuna taakse,
se todella työntyy ulos. Tykkään juoksuttaa sormiani sen läpi. Hänen ihonsa
on vaalea, hiukan kullanvärinen ja siinä on joitakin pisamia. Hänellä on
hyvin sievät ja ystävälliset kasvot. Hänellä on vaalean
ruskehtavan-harmaan-vihreät silmät. Se riippuu siitä, onko hän
auringonvalossa. Kun aurinko välkehtii niissä, silloin ne ovat enemmän aika
vihreät. Pidän hänen silmistään, kun hän hymyilee; mutta joskus hän voi olla
ankara ja silloin hän rutistaa kulmiaan. Joskus hän on tosisurullinen ja hän
itkee.
Täällä on myös pieni vauva, Saran ja Filippuksen. Hän konttaa, on ehkä
kahdeksan kuukautta vanha. Pidän vauvasta ja leikin hänen kanssaan. Se on
hauskaa. Minulla on joitakin pieniä leluja. On pieni vaatenukke, joka on
täytetty lampaan villalla, ja on muita leluja, jotka on kaiverrettu luusta
ja puusta. On yksi josta pidän eniten – triangeli.
Leikin triangelilla. Uskottelen, että se on iso talo kuten se, jonka näin
kun menimme kaupunkiin ison joen luona. Joskus saan kukkia ja laitan ne
triangeliini. Joskus laitan sen maahan ja uskottelen, että se kasvaa ruohoa
ja muita kivoja asioita. Joskus nostan sen ylös taivaasen ja suljen auringon
pois ja katson valon tanssivan sen ympärillä. Joskus juoksen sen kanssa.
Joskus näytän sen vauvalle. Ja joskus kun poimin pieniä keltaisia kukkia,
vauva yrittää tarttua niihin. Kun keltaiset kukat tulevat valkoisiksi, vauva
ja minä puhallamme valkeat nöyhtät, ja me katsomme tuulen kantavan siemenet
pois.
Mount Bugarach, varhainen syksy, 38 AD, ikä 5
Olen kotonani suuren vuoren luona. Roomalaisia sotilaita marssii tietä
pitkin, joka ei ole kovinkaan kaukana paikasta jossa asumme. Jokainen on
huolissaan. Vaikkakin pukeudumme kuten muutkin ihmiset, jotka asuvat
lähistöllä; ja meillä on magiikkaa, jota käytämme niin ettei yhteisömme
herätä liian paljon huomiota, on silti huoli siitä, että meidät löydetään.
Tapamme ovat erilaiset kuin sotilaiden. Pelkäämme, että he häiritsevät
elämäntapaamme. Jotkut lapsista ja minä kiipesimme läheiselle kukkulalle
tänä aamuna, missä voimme katsella paksujen puiden välistä alas laaksoon.
Voimme nähdä heidät kaukana. Niitä on paljon. Niillä on hevosia ja rattaita
ja ne saavat pölyn nousemaan. Pitkiä rivejä kävelee. Voimme kuulla heidät.
On paljon pölyä ja melua. On aikainen syksy. Lehdet alkavat muuttua
keltaisiksi. On jotakin tekeillä – jotakin tärkeää, joka saa meidät
hermostumaan.
Roomalaiset aiheuttavat huolta
Paikalliset maanviljelijät ja kyläläiset valittavat paljon sitä, kuinka
roomalaiset vaativat heitä antamaan enemmän viljaa ja eläimiä. Roomalaisia
sotilaita tulee enemmän kylään näinä päivinä. Juuri eilen pieni ryhmä heitä
ratsasti aivan portillemme. He eivät osoittaneet mitään kunnioitusta. He
vain kävelivät isoon taloomme, minne kokoonnumme aterioille ja kokouksiimme.
Syödessämme he paukuttivat oveamme. He vain tulivat sisään ja katsoivat
ympäriinsä. Isaac, Josef ja Nana puhuivat heille ja antoivat heille
syötävää. He poistuivat mukanaan ylimääräistä ruokaa.
Aikuiset puhuivat myöhään yöhön asti. He sanoivat, että on aika niiden
meistä, jotka tulivat tänne Vanhasta Maasta, lähteä Josefin (Arimatialainen)
kanssa saarelle, jota kutsutaan Avaloniksi. Josef (äidinisäni) on hyvin
vanha. Hän on rikas ja hänellä on laivoja. En ole nähnyt niitä; mutta olen
kuullut paljon tarinoita. Hän tulee ja menee niin kuin isini ja kaksi
äitiäni.
Kaksi äitiä
Toinen äitini on Myriam (Tyanalainen). Hän on erinnäköinen kuin äitini. Hän
on kookkaampi ja isompi ja hänellä on tummempi iho. Hän on hyvin kaunis.
Mama on hyvin sievä, mutta Myriam on kaunis kuin Kuningatar Esther. Hän
tulee ja menee myös. Mutta suurimman osan aikaa hän ja äitini ovat täällä.
Hän on hauska kuten isini. Hän nauraa paljon, ja joskus olen mieluummin
hänen kanssaan kuin äitini kanssa. Mama näyttää etäisemmältä, silloinkin kun
hän on täällä. Tiedän että hän rakastaa minua ja isosiskoani Sar´hia.
Luulenpa että Sar´h on enemmän hänen kaltaisensa.
Tunnen itseni yleensä turvalliseksi, mutta nyt juuri kukaan ei tunne
olevansa turvassa. Kaikki ovat väsyneitä tähän, koska usein eri paikoissa he
ovat kokeneet tämän huolen. He olivat huolissaan juutalaisista, jotka ovat
erilaisia kuin me, eivätkä pitäneet meistä. He sanovat, että Vanhassa Maassa
sekä juutalaiset että roomalaiset aiheuttivat meille hankaluuksia. Täällä
sitä aiheuttavat roomalaiset.
Nathanaelin kuolema
Kuulin aikuisten puhuvan siitä, kuinka juutalaiset pidättivät ja roomalaiset
tappoivat Nathanaelin kaukaisessa paikassa. Olen kuullut tarinoita siitä,
miten Isilleni tapahtui näin, paitsi että hän ei kuollut – hän elää
edelleen. Olen niin iloinen, että Isi on yhä täällä, vaikken näekään häntä
kovin usein. En tiedä kovin paljon siitä, miten Nathanael kuoli. Tiedän
vain, että se on ollut hyvin rankkaa Mariamille, hänen puolisolleen. Hän
itkee enemmän kuin aikaisemmin. Ennen oli niin, että hän tunsi herkkyyttä
kauniista kukasta tai auringonlaskusta, tai vastasyntyneestä vauvasta tai
karitsasta; hän itki... mutta hän hymyili itkiessään. Nyt hän itkee ja hän
on surullinen. Hän ei puhu enää. Meillä on muita tapoja puhua. Toivon että
ymmärtäisin paremmin, sillä rakastan Mariamia hyvin paljon. Kaikki ovat
huolissaan, että se mikä tapahtui Nathanaelille, saattaisi tapahtua meille.
Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria)
Isoäiti Maria Anna (isänäitini) on täällä myös. Hän on niin kiltti ja
ystävällinen ja hän pitää minusta todella paljon. Hän on täällä tällä
hetkellä, mutta hän ei ole täällä koko aikaa. Hän tulee ja menee myös.
Joskus hän menee Isini kanssa. Joskus isoäiti menee muihin kyliin, joissa on
sellaisia ihmisiä kuin me. Hän huolehtii erittäin mielellään ihmisistä, kun
he sairastavat. Jokainen tuntee olonsa paremmaksi, kun hän on läsnä ja kun
hän kertoo suloisia kertomuksiaan Isistäni. Hänellä on kyky osoittaa
ihmisille kuinka olla onnellisia ja kuinka olla ystävällinen toinen
toisilleen. Isin nuoremmat veljet ja hänen sisarensa ovat täällä myös. Pidän
heistä paljon. Minulla on hyvin suuri ja rakastava perhe. Täällä asuvat myös
isoäidin lapset, vanhin Ruth, ja myös nuoremmat lapset, tyttö Esther Salome.
He myös huolehtivat minusta mielellään. Nuoremmat pojat ovat John Mark ja
Matteas.
Jotkut miehistä menevät isoäidin kanssa suojellakseen häntä. Usein Nana,
Ruth, Esther Salome, Myriam ja Sara menevät myös. Joskus äitini menee, ja
Sar´h ja minä.
Sara ja Filippus
Tabithan ja Isaacin tyttärellä Saralla ja hänen puolisollaan Filippuksella
on vauvan lisäksi poika Justus, joka syntyi aika pian minun syntymäni
jälkeen.
Sara on hyvin suloinen, ja hänellä on kauniit kasvot kuten Myriamilla.
Heillä molemmilla on tumman kultainen iho kesäaikaan. Mutta Saran iho on
tummempi, kuten äidillään, ja joskus hänellä on hyvin ruusuiset posket.
Filippuksella on musta tukka ja tuuhea parta ja ruskeat silmät tuuheine
kulmakarvoineen. Hän on miellyttävä, mutta hän voi olla ajoittain hyvin
vakava. Hän tuntuu paljon vanhemmalta kuin Sara. Hän on hyvä eläinten
kanssa. Hän on hyvä hevosten, muulien ja aasien kanssa. Hän tietää, kuinka
harjoittaa niitä hyviksi ratsastukseen ja vaunujen ja aurojen vetämiseen.
Hän on hyvin komea ratsastaessaan isolla, uudella oriilla, jolla on
kimaltelevan ruskea harja ja pitkä, heiluva musta häntä. Joskus hän antaa
minun ratsastaa takanaan, käsivarteni kietoutuneena hänen vyötärönsä
ympärille. Hän kertoo mielellään juttuja Isistäni. Pidän siitä, kun hän
istuttaa minut lattialle eteensä ja ottaa käteni omiinsa ja kertoo minulle
erityisiä tarinoita vanhemmistani. Hän tietää, että kaipaan Isiäni ja hän
haluaa minun tietävän, että minua rakastetaan hyvin paljon.
Filippus aina varmistaa, että kaikista asioista huolehditaan, kun Isi
matkustaa kenen tahansa aikuisen kanssa. Hän huolehtii eläimistä ja
varmistaa, että on kylliksi elintarvikkeita kaikille. Hän tuntee olevansa
vastuussa. Hän pitää huolen siitä, että kaikki sujuu hyvin.
Parantavat yrtit
Sara poimii mielellään pieniä marjoja, joita kasvaa villinä kukkuloilla. Kun
hän ottaa meidät mukaansa auttamaan poimimisessa, hän pistää meille joskus
marjoja suuhun. Hänen vauvansa näyttää hassua naamaa. Jos marja ei ole
kyllin makea, hän sylkäisee sen pois. Hän kerää yrttejä Nanan kanssa. Nana
on opettanut hänelle yrteistä. Menen mielelläni keräämään yrttejä heidän
kanssaan.
Yrttejä käytetään jos sairastut. Joskus he tekevät tahnaa tai salvaa
yrteistä. Jos saat ihottumaa tai jotain sellaista, he laittavat yrttejä
ihottumaan. Minulle laitettiin salvaa sääreen, kun sitä särki muutama viikko
sitten. Se kutisi. He laittoivat sitä arkaan kohtaan ja kertoivat minulle,
etten saanut koskea tai raapia sitä. Se paransi sääreni parissa päivässä.
Itse asiassa tuntui heti hyvältä, mutta kesti pari päivää ihottuman kadota.
Matkalla Britanniaan, myöhään syksyllä, 38 AD
Me olemme matkalla. Olemme vielä Galliassa. Olemme jo tulleet lähelle suurta
merta useita kertoja. Saatoin nähdä sen kimmeltävän kaukaisuudessa. Se
jatkui ikuisuuden usvaiseen siniseen taivaaseen. Josef tuntee tien. Hän on
järjestänyt kaiken. Nyt olemme paikassa, jossa pidetään laivoja valmina
purjehtimaann. Täällä on sievää. Minusta on kivaa katsella vaahtopäisten
aaltojen pärskivän isoille kiville. Pidän hajuista ja monista merilinnuista.
Kaikki on tuulen tuivertamaa ja villiä. Sisämaassa pienen matkan päässä on
kylä, missä Josefin ystävät asuvat. Pidän täällä asuvista lapsista. En
ymmärrä heidän sanojaan, mutta me löydämme tavan jakaa tarinoitamme ja
leikkiä pelejä. He ottavat mielellään muut lapset ja minut paikkoihin, missä
on pystykiviä ja vanhojen puiden lehtoja. Siellä on keijuja. On paljon
keijuja ja pikkuihmisiä, joita kutsutaan haltioiksi. Ihmiset, jotka asuvat
täällä ja tekevät taikojaan, osaavat nähdä pikkuihmisiä ja puhua niille.
Olen hyvin mielelläni näiden ihmisten ja keijukaisten kanssa. Kuulin
keijukaisista siellä missä asuimme, mutta nyt saatan nähdä niitä. Ne ovat
hyvin ystävällisiä. Ne pitävät meistä. Ne tulevat luoksemme ja ovat hyvin
leikkisiä. Niillä on töitä. Ne auttavat kukkia ja puita. Ne auttavat maata.
Ne auttavat jokaista elämään parasta elämäänsä, onpa se kasvi tai kukka tai
kimalainen tai ihminen. Ne tietävät kuinka värähdellä oikeissa väreissä ja
oikeissa soinnuissa. Ne työskentelevät parhaiten auringon ja elementtien
kanssa. Ne auttavat jokaista työskentelemään oikein yhdessä.
Tiedän näistä keijuista. Nana on kertonut, että keijut jotenkin saavat yrtit
tekemään sen mitä niiden on määrä tehdä, niin että ihmiset voivat hyvin. Hän
kutsuu niitä deevoiksi ja enkeleiksi.
En näe enkeleitä vielä. Enkelit ovat suurempia. Voin nähdä keijukaisia ja
haltijoita, kun olen erikoisessa paikassa, kuten olin määrätyissä paikoissa
lähellä isoa vuorta missä asuimme. Luulen, että pian tulen näkemään
enkeleitä. Nana sanoo, että keijuja ja haltijoita on siellä uudessa
paikassa, minne olemme menossa. Isi tietää näistä ja keijukaisista. Luulen,
että hän leikkii niiden kanssa.
Avalon, 41 AD, ikä 7
Olen vihreällä kukkulalla ja pyörin ympäri. On aurinkoista ja ruoho tuntuu
lämpimältä jalkojen alla.
Voin nähdä kauas, kun seison tämän Tor -kukkulan huipulla. Se on lähellä
sitä paikkaa missä asumme. Tänään olen yksikseni. Vain pyörin ja tunnen
auringon kasvoillani. Pyörin ja pyörin, kunnes minua pyörryttää, ja sitten
kaadun alas. Ja sitten kun kaadun maahan, pyörin ympäri ja ympäri kukkulaa
alas. Sitten vain makaan siellä, kunnes maailma lakkaa pyörimästä. Ja sitten
juoksen kukkulaa ylös ja teen sen taas. Olemme kai olleet täällä kolme
vuotta, kun päivät ovat olleet hyvin lyhyitä ja on kylmä. Täytin juuri 7
vuotta viikko sitten.
Asuinpaikkamme
Kylämme ympärillä on aita, joka on tehty isoista paksuista oksista, jotka on
köytetty ja punottu yhteen, niin että niiden välissä ei ole rakoja. Aita
ympäröi koko kyläämme. Se on jonkinlainen suoja, joka pitää eläimet
kuljeksimasta pois. Meillä on myös muunlaista suojaa. Täällä asuvat ihmiset
osaavat saada sumun päälle, kun he haluavat kylämme olevan näkymätön. Portin
sisäpuolella meillä on talomme.
En asu vain yhdessä talossa. Talot ovat pyöreitä, suippokattoisia, ja ne on
tehty jäykästä oljesta ja ruo'oista. Jotkut ovat isoja ja jotkut ovat
pieniä. Ne on yleensä ryhmitetty lähelle toisiaan. Nanan talo on jonkin
matkan päässä aivan erillään. Joskus olen muiden lasten kanssa jossakin
isoista taloista, mutta joskus sisareni Sar'h ja minä viivymme Nanan
pikkutalossa. Meillä on nukkumapaikka, jossa emme häiritse häntä.
Yhteisöelämää
Me jaamme edelleen kaiken – ruokamme, työmme ja vaatetuksen. Jotkut
perheistä, jotka ovat aina asuneet täällä, asuvat kaikki yhdessä –
isovanhemmat, vanhemmat ja lapset jakavat kaikki saman tilan. Ne meistä,
jotka tulimme tänne Vanhasta Maasta, asumme enemmän makuusaleissa. Vanhemmat
lapset asuvat yhdessä muutamien aikuisten kanssa, jotka vuorollaan pitävät
meistä huolta. Miehet ja naiset jotka eivät ole naimisissa, asuvat yhdessä,
mutta erillisissä makuusaleissa. Naimisissa olevilla pareilla on
pikkumajansa. On iso pyöreän muotoinen talo, minne tulemme yhdessä syömään,
ja yhteisesti rukoilemaan, laulamaan ja tarinoimaan. Vieraat jotka tulevat
matkan päästä, nukkuvat siellä joskus. Se on keskellä kehää, jossa pienet
pyöreät asuintalomme sijaitsevat. Lähellä on useita suuria puutarhoja ja
lähteitä. Lampaat ja karja vaeltavat kukkuloilla, ja on myös peltoja viljan
kasvattamiseen. On myös paikka eläimille, niiden ruokaa, vaunuja ja
työkaluja varten.
Opiskelua
Opimme aina. Menemme eri taloihin oppimaan erilaisia asioita. Tytöt ja pojat
oppivat yhdessä monia asioita. Joskus tytöt oppivat eri aineita. Joskus
menemme istumaan eri opettajien jalkojen juureen. Jotkut opettajista ovat
vanhoja, ja eräät eivät ole paljon meitä vanhempia. Kullakin on jotain
erityistä opetettavaa meille, kuten katsella tähtien liikkumista ja kuinka
ennustaa säätä; kuinka hoitaa eläimiä; kuinka laskea, mitata ja rakentaa
jotain; tai kuinka pysyä sairastumatta. Jotkut näyttävät meille kuinka
viljellä ruokaa ja kuinka valmistaa sitä aterioiksi. On rumpujen ja harpun
soittajia, myös laulajia jotka opettavat lauluja ja erityisiä tansseja.
Jotkut osaavat tehdä hyödyllisiä esineitä, ja he osaaavat koristella niitä
sievin kuvioin. Toiset ovat mestareita tarinankertomisessa. He harjoittavat
mieliämme muistamaan monia asoita ja lausumaan niitä, ja sitä kuinka
ajatella selkeästi. Me opimme myös puhumaan eri kieliä ja kirjoittamaan ja
lukemaan.
Pidän siitä, että minua opetetaan ajattelemaan ja kohdentamaan mieleni ja
keskittymään, kunnes kaikki tuntuu hyvin hiljaiselta ja olevan täynnä valoa.
Opimme hengityksestämme ja siitä, kuinka se keskittyy ajatuksiimme ja
tunteisiimme. Työskentelemme mielikuvituksemme ja unelmiemme kanssa. He
tekevät sen kaiken leikeiksi. Joskus on naurua; mutta suurimman osan aikaa
me työskentelemme ja harjoittelemme suurella päättäväisyydellä ja erittäin
keskittyen. Luulen että vanhemmat lapset tekevät samoin, mutta he oppivat
vaikeampia asioita. Juuri nyt me enimmäksen vain harjoittelemme.
Energian lähettämistä
Mama myös opettaa minua ja muita lapsia. Kun olemme kahdestaan, hän istuutuu
alas eteeni ja laittaa otsansa omaa otsaani vasten. Sitten hän pitää käsiäni
ja laittaa jalkansa koskettamaan omiani, ja kätensä käsiini, kämmen
kämmenelle. Hän hymyilee ja hengittää kanssani. Harjoittelemmme ja
harjoittelemme kooten energiaa. Tuntuu mukavalta ja lämpimältä, kun hän
lähettää energiaa ruumiini läpi. Sitten hän laittaa minut lähettämään
energiaa hänen ruumiinsa läpi. Se menee ympäri ja ympäri, voin tuntea sen.
Teen tätä hyvin mielelläni äitini kanssa. Mama tietää paljon energiasta.
Matkustamista
Mama, Nana ja Isini tulevat ja menevät. Haluaisin matkustaa joskus Maman ja
Isin kanssa. Vaikkakin meillä on hevosia ja elintarvikkeita kun matkustamme,
vanhempani joskus voivat matkustaa myös eri tavalla kuin muut ihmiset – se
on sellaista, että he voivat tulla ja mennä, ja jollain tavalla jälleen
ilmestyä. Se kuulostaa hauskalta. Se ei ole niin vaivalloista, kuten meidän
matkustaessamme. En ymmärrä, mikseivät he tee sitä koko ajan. Ehkä siksi,
että me kaikki emme osaa heidän laillaan kadota ja jälleen ilmestyä. Haluan
puhua tästä Nanalle ja oppia sitä myös.
Nana ja John
Joskus on ihmisiä, jotka tulevat vierailemaan Isoäiti Annan luokse. Hän on
aina hyvin onnellinen nähdessään heidät. Hänen sydämensä on hyvin iloinen.
En ole varma, keitä he ovat. Joitakin olen nähnyt akaisemmin. Hän innostuu
kovin, kun he tulevat vierailulle. On yksi miesvieras, jota hän näkee usein.
Hänen nimensä on John. Luulenpa, että Nana rakastaa häntä, koska hän katsoo
Johnia ja koskettaa häntä tavalla, joka kertoo että tämä on hyvin erityinen.
Joskus Nana punastuu kun kysyn hänestä. En ole tottunut näkemään Nanaa
tällaisena. Olen iloinen. Hän ei ole niin vakava.
Avalon, 47 AD, kesä, ikä 13
Aikuistumisen vihkimysrituaali
Meillä on seremonia – ’naiseuden’ rituaali. Minut on puettu erittäin hienoon
sinertävään, soljuvaan materiaaliin. Sen läpi melkein näkee. Minulla on
kirjailtu tummansininen nauha päässäni, joka peittää kolmannen silmäni.
Sitten nauha tulee korvien taakse, jossa se sidotaan. Nauhaan on ommeltu
pieni kristalli paikkaan, missä se peittää kolmannen silmäni. Puvussani on
myös nauha samaa kirjailua, ja se tulee rintani poikki. Minulla on pitkä,
keskiruskea tukka. Se on jaettu keskeltä ja se yltää vyötäröni alapuolelle.
Minulla on hyvin vaalea iho. Se on vaalea kuten Isoäiti Maria Annalla. Meitä
on hyvin harvoja, joilla on niin vaalea iho. Melkein kaikilla
sukulaisillani, jotka tulivat Vanhasta Maasta, on oliivinvärinen iho. Täällä
Avalonissa asuu monia vielä vaaleampi-ihoisia ihmisiä.
Seison kädet hiukan sivuilla, kämmenet eteenpäin. Tämä on erityinen
vihkimyspäivä, jolloin itse asiassa koemme ensimmäistä kertaa sitä mitä
meille on opetettu. Tämä vihkimys tarkoittaa, että otamme valon ja viemme
sen erityisellä tavalla ruumiittemme läpi. Otamme valon maasta, kuusta ja
auringosta. Eikä vain auringon, jonka näemme silmillämme, vaan auringon
auringon takana. Otamme kaiken valon päähämme ja siirrämme sen alas
energiakeskuksiimme. Me keskitämme sen alas elimiin, joissa lapset tehdään.
Se on voimakas kultainen valo, joka tulee alas ja yhdistyy siihen
energiakeskukseen ja niihin elimiin. Se asettaa energiakentän, joka kantaa
erikoista värähtelyä. Se yhdistyy kuun vereen, joka tulee kun ylittää
naiseuden kynnyksen. Se yhdistyy kaiken veren kanssa joka virtaa läpi koko
ruumiimme ja kaiken energian kanssa, joka virtaa olemuksemme läpi.
Hengen ankkuroimista tietoisuuteemme
Tällä tavoin veremme kantaa hengen värähtelyn. Se on hengen ankkuroimista
tietoisuuteemme niin, että kun kuun veren vuodattamisen aika tulee, voimme
käyttää ajatuksiamme ja sanojamme elämän hyväksi ja synnyttää hyviä asioita.
Se on vastuun aika, missä tuomme ravitsevaa huolenpitoa toisillemme; ja se
on itsen hienosäätöä. Se on aika olla enemmän kuten Suuri Äiti – olla hänen
tyttäriään todellisessa sisaruudessa.
Tätä vihkimystä johtavat Isoäiti Anna, Mama ja Noahin vaimo, Dancing Wind.
Heillä on pitkät, keskiyön-siniset, hupulliset tunikat. Heillä on jokaisella
pitkä puinen sauva. Se ankkuroi ja johtaa valon ja energian virtaa. He
käyttävät sitä kalibroimaan energian ryhmämme kahdeksalle tytölle, jotka
ovat sisäpiirissä, ja jokaiselle meistä yksilöllisesti. Heillä on otsallaan
nauha, jossa on nouseva kuu kolmannen silmän kohdalla. He hengittävät syvään
samalla kun lausuvat ja laulavat lauluja. He muodostavat kolmion meidän
kahdeksan uuden vihityn keskellä. Meitä ympäröi suurempi kehä naisia ja
vanhempia tyttöjä. Jotkut naisista ovat tyttöjen äitejä.
Pyhä geometria
Aluksi me tytöt seisomme kynnyksellä kolmion ulkopuolella valmiina astumaan
sisälle, yksi kerrallaan. Vaikkakin olemme saaneet tämän energian alas
ryhmänä, jokainen meistä menee seisomaan kolmion keskelle. Keskelle pyhää
lehtoa on asetettu kiviä tasaiselle maalle. Siellä on kaksi isoa
yhteenkietoutunutta kehää, joissa me kaikki seisomme. Viisi muuta papitarta
tulee esiin ja tekee pentagrammin, viisikolmion, pyhän feminiinin symbolin.
Näin muodostetussa muodossa, missä kehät menevät osittain päällekkäin, on
silmiemme, suumme ja pyhän naiseutemme portin muoto. Isoäiti Anna, Mama ja
Dancing Wind muodostavat kolmion vahvistaakseen energiaa kaikkein sisimmässä
keskuksessa.
Kävelemme yksi kerrallaan keskuksessa olevaan tilaan. He liikkuvat ja
tanssivat ympärillämme, nostaen sauvojaan täyttä kuuta kohden. Kuu kylpee
meitä hopeisella valollaan. He laulavat ja iskevät vannerumpujaan ja tuovat
energian sisään. He tuovat sen sisään ja tuovat sisään, kunnes me vapisemme
ja melkein pyörrymme – energia on niin vahva.
Se kolmio, joka muotoutuu, on samanlainen kuin se triangelilelu, jota
rakastin pienenä tyttönä.
Luulen että se oli eräänlainen painettu jälki. Nyt se on sisäänpääsy moniin
toisiin maailmoihin ja dimensioihin. Jokainen piste ja jokainen pinta sallii
erilaisen pääsyn. Ja tässä vihkimyksessä meille sallitaan lupa liikkua
toiseen opetustasoon. Meillä on energia, joka seuraa pyhää geometriaa, joka
on painettuna olemuksiimme sallien tämän avautumisen. Se on hyvin
jännittävää. Se on jotakin sellaista jota meille on opetettu lapsuudesta
asti. Työskentelemme hyvin paljon planeettamme, rakastetun Äiti Gaian
kanssa. Opimme enemmän Jumalaisesta Äidistä, kuinka pitää hänen suurta
energiaansa ja kuinka olla johtona, tai pyhänä astiana, jonka kautta muut
energiat voivat liikkua ja tulla harmonian. Tämä on osa sitä mitä teemme.
Pojilla on oma vihkimyksensä. Josef, Andreas, Josephus ja Noah, poikien isät
ja veljet opettavat mieheksi tulemisen -rituaaleja.
Minä olen kolmentoista. Kahden kuukauden päästä olen neljätoista. Jotkut
tytöistä ovat kahdentoista. Vanhin on kuusitoista. Joillakin tytöistä
kylässämme on lapsia meidän ikäsinä, mutta me olemme erilaisella polulla. Se
ei tarkoita, etteikö meidän sallittaisi saada lapsia jossain myöhemmässä
vaiheessa elämässämme; se tarkoittaa vain sitä, että valitsemme erilaisen
harjoituksen tai opetuspolun. Meille nuorille tytöille, jotka olemme tulossa
naiseuteemme, opetetaan kuinka viedä tietoa ja koodeja erilaiseen
toteutumiseen. Meille opetetaan, kuinka tärkeää on voida käyttää kohtujamme
korkeampaan energiseen toimintaan ja korkeampaan viritykseen kumppanimme
kanssa. Joko me teemme näin valaistuaksemme, tai sallien suuremman
jumaluuden tulla esiin kun saamme lapsiamme; se tehdään paljon suuremmalla
rakastavalla tietoisuudella.
Mama ja Isi toivat minut tähän maailmaan tällä tavalla. Se oli hyvin pyhä
toimitus, siunattu hetki, kaikkien Valon Neuvostojen hyväksymä.
Kuka on Magdalene
Äitiäni kutsutaan Magdaleneksi, koska hän on sitä perhettä ja sitä henkistä
linjaa. Olen Magdalene, mutta en täysin vihitty, olen harjoituksen
ensimmäisellä tasolla. Kannan geenejä ja potentiaalia olla Magdalene. Mutta
se, että minulla on Magdalenen geneettiset koodit, ei tee minusta
Magdalenea. On oltava halukkuutta ja mielen, ruumiin ja sielun valmiutta.
Vaaditaan paljon opiskelua, meditointia ja ajatusten ja tunteiden
puhdistamista. On henkisen energian aktivoimisia tai muuttamisia, joiden
täytyy laskeutua ja herättää koodit, joita pidetään ruumiin maaelementeissä.
Silloin sisällä voi syttyä henkinen tuli. Kun tämä tapahtuu, se sytyttää
tiedon sisäiset polut, jotka ilmenevät palvelun ulkoisina polkuina. Silloin
sinua voidaan kutsua Magdaleneksi.
Joiltakin Magdaleneiltä on mennyt monia sukupolvia löytää geneettinen
yhteytensä. Magdalene ei ole vain syntymäoikeus. Siihen liittyy syvä halu ja
valmius harjoituksen ja opetuksen kautta. Se saavutetaan yhteistyössä ja
-linjassa niiden kanssa, jotka ovat kulkeneet ennen sinua. Se on niiden
kunnioittamista, jotka kulkevat kanssasi; ja se on oman fyysisen ja
emotionaalisen itsesi kunnioittamista. Kun kaikki vaaditut elementit ovat
läsnä, niin on muiston ja muinaisen viisauden yhdistyminen, joka kulkee
elämien läpi nykyiseen inkarnoituneeseen itseen asti. Silloin henkilö kantaa
Magdalenen viittaa ja sauvaa. Se on suuri kunnia, jota ei koskaan saa pitää
itsestään selvyytenä. Magdalene vannoo, ettei koskaan aiheuta vahinkoa eikä
tunne itseään muita ylemmäksi tai ole ylpeä.
Myös miehet voivat olla Magdaleneja
Miehiä vihitään samanlaisella tavalla. He ovat Magdalene -suojelijoita tai
ritareita. He saavat oman samanlaisen kokemuksensa opetuksesta; ja
jumaluuden korkeampien dimensioiden sulautumisesta fyysisyydessä pidettyjen
koodien heräämiseen. Frekvenssit ovat hiukan erilaiset miehille, joiden
palvelupolku tuo yhteen hengen ja lihan liiton; mutta he kohdistavat
huomionsa hiukan eri seikkoihin kuin naiset.
On tärkeää ymmärtää, että koodeja voidaan kantaa naisen ruumiissa yhden
elämän aikana, ja sitten miehen ruumiissa seuraavana. Sielulla on
mahdollisuus kokea täysi spektri siitä, kuinka Suuri Äiti Magdalene -poikien
ja tyttärien kautta auttaa kaikkia eläviä olentoja palaamaan hänen täyteen
syleilyynsä. Joillakin druideilla on tämä muinainen viisaus, ja he
työskentelevät niiden kanssa, joita kutsutaan essealais -Magdaleneiksi.
Määrätyissä opetus- ja rituaali- tilaisuuksissa miehet ja naiset ovat
yhdessä.
Koska on hiukan erilainen täydentävä värähtely ja tehtävä, vihityt miehet ja
naiset tulevat yhteen kuten lukko ja avain. Voi olla voimakas sulautuminen.
Tätä tarvitaan, jotta voidaan hedelmöittää heränneeempiä lapsia Valossa,
tietoiseen kuolemaan ja jälleensyntymiseen, Haudan Riitteihin ja muihin
asoihin, joita emme jaa niiden kanssa, jotka eivät ymmärtäisi niitä.
Partnerit auttavat
Ei tarvitse olla partneria, mutta oppimisessa on hyvin suuri apu
partnerista. Partnerit voivat vaihtua ajan kanssa, koska toinen voi kehittyä
nopeammin kuin toinen. Vanhempani ja sisareni Sar’hin kanssa kierrätimme
energiaa toinen toistemme kanssa. Voi olla lukuisia partnereita, sekä miehiä
että naisia, kunnes olemme valmiita olemaan sen partnerimme kanssa, joka
täydellisesti vastaa korkeinta kohtaloamme.
Silloin on täydellinen sulautuminen ja sopivuus kaikilla tasoilla. Silloin
voimme luoda uskomattoman energiakentän. On energinen yhdyntä, kuin syke
joka menee ulos ja sitten palaa, laajentaen ja suurentaen yhtyneitä
partnereita, kun he yhtyvät Korkeimman Rakastetun Valossa. Se on kuin pyhä
triangeli, kolmio. Kaksi ihmistä ovat kolmion pohja ja Rakastettu on
ylhäällä oleva piste, jossa he molemmat yhtyvät. He yhtyvät kolmion
jokaisessa pisteessä. Silloin kolmiosta tulee voimakas energiageneraattori,
kuten Suuri Pyramidi Egyptissä, missä vanhempani kävivät joitakin Magdalene
-vihkimyksiään. Tietoa ja viisautta kerätään ja koetaan. On yhä suurempien
määrien ja yhä suurempien dimensioiden spiraalia ulos ja sisään.
Avalon, 48 AD, ikä 14
Asun nyt neitojen kanssa asuntolassa. On jotenkin jännittävää, koska voimme
jakaa ja puhua asioista, joita ikäisemme tytöt tietävät – asioista joita
emme tietäneet tai välittäneet nuorempina. Meillä on paljon harjoitusta,
mutta meillä on myös hauskaa. Asun sisareni Sar'hin kanssa nyt. Meillä on
myös taloäiti, joka asuu kodissamme kanssamme. Hän on tavallisesti joku
yhteisön naisista, jolla ei ole omia lapsia. On ajateltu, että olisi
parempi, että ei olisi sukulainen, ettei tulisi suosikkeja. Joskus
sukulainen tulee, jos on tarvetta. Tavallisesti taloäitimme vaihtuu
vuorottain.
Isoisä Josef
Isoisä Josef meni Maria Annan (Äiti Maria) ja Myriamin kanssa matkalle ja
oli poissa useita vuosia. Hän tuli takaisin, kun nämä menivät sukuloimaan
Tyanaan ja Intiaan vuonna 41 AD. Hän lähti taas tänä kesänä hakeakseen
heidät takaisin kotiin. Hän tuntee suurta vastuuta yhteisöstämme ja sen
hyvinvoinnista huolehtimisesta. Josef on äidinisäni ja kaipaan häntä paljon.
Hän on hyvin vanha, mutta hän ei näytä niin vanhalta kuin Andreas ja
Josephus. Itse asiassa hän on on aika vireä. Hänellä on vaimo nimeltään
Nueme, jonka kanssa hän meni naimisiin paluunsa jälkeen Avaloniin. Nueme
antoi hänelle kaksi poikaa, kaksoset, vuonna 43 AD. Josef on hyvin ylpeä
pojistaan, ja tiedän että hän varmaankin kaipaa heitä paljon. Luulenpa että
kun hän pääsee kotiin, tämä saattaisi olla hänen viimeinen pitkä matkansa.
Viisi vuotta sitten rauhamme päättyi. Roomalaiset tunkeutuivat syvälle tähän
maahan, ja monet menettivät henkensä. Nyt on tuhansia sotilaita, kuten
Galliassa; paitsi että on enemmän taisteluja Britannian varsinaisessa
maassa, kuten roomalaiset sitä kutsuvat, koska tämä on Rooman uusi
raja-alue. Gallian keltit ovat kauan olleet Rooman herruuden tukahduttamia.
Britit ovat hyvin urheita ja raivokkaita taistelijoita. Mutta he eivät
kykene pitämään roomalaisia poissa tunkeutumasta heidän pyhään maahansa.
Legioonia virtaa, ja on helppo nähdä, että niiden tarkoitus on jäädä. Jopa
keisari Claudius tuli muutamiksi viikoiksi. Juuri nyt meitä ei huomioida,
mikä on hyvä asia. Jatkamme tapojamme ja omaa elämäämme. Mutta meidän täytyy
pitäytyä toisiimme. Niin paljon kuin mahdollista meidän pitää sulautua
tavalliseen väkeen. Näin on parasta.
Avalon on tietoisuus enemmän kuin paikka
On muitakin paikkoja, joihin viitataan Avalonina. Avalon on myös kuin
tietoisuus, ei niinkään fyysisen paikan nimi. Tietoisuutena se on
Magdalene-essealaisen ja druidien koottu viisaus; se on eetterimaailma,
jossa on rauha, kauneus ja magia, ja joka on tietämättömän maailman sumujen
toisella puolen.
Isin vierailut
Isi tulee, mutta hän tulee yhä vähemmän. En ole nähnyt häntä aika pitkään
aikaan, vaikkakin tiedän, että hän on täällä sisätajunnassa lähellä
sydäntäni. Näyttää siltä, että hän viettää enemmän aikaa Himalajan
vuorilla. Luulen, että se on syynä siihen, että hänen äitinsä ja Myriam
menivät sinne. Näen joitakin asioita sisäisellä näölläni. Hän näyttää
minulle asioita. Mama, Sar’h ja minä istumme yhdessä usein ja pyydämme Isin
läsnäoloa. Voimme tuntea osan hänestä tulevan ja olevan kanssamme. Joskus
hän todella ilmaantuu tunniksi tai pariksi. Luulen, että Mama näkee hänet
useammin. Hän osaa matkustaa suurille vuorille valoruumiissaan. Minä vielä
opiskelen.
Glamorgan, Wales, varhaiskevät, 55 AD, ikä 21
Minut lähetetään ulos maailmaan, pois rakastetusta kodistani Avalonista.
Tunnen hiukan pelkoa, mutta kuitenkin tiedän, että olen kantava jumaluuden
liekkiä ja Magdalene -koodeja muille ihmisille, etenkin muille naisille.
Olen kaksikymmentäyksi. Olen yksin juuri nyt. Olen mennyt silurien maahan ja
kyliin eteläisessä Walesissa, missä setäni Andreas ja Josephus asuivat. He
aloittivat täällä luostarin, kun olin hyvin nuori ja asuin vielä
Bugarachissa. He eivät elä enää, mutta on joitakin sukulaisia ja ihmisiä,
joita tunsin Avalonissa, jotka kutsuvat Glamorgania kodikseen.
On vaikeaa olla täällä, koska roomalaisilla sotilailla on leirejä ja
linnakkeita kaikkialla. Useimmat paikalliset ihmiset eivät luota meihin.
Kieltäydymme taistelemasta, ja tämän tähden he ajattelevat meidän olevan
roomalaisten puolella. He eivä kätke suuttumustaan meitä kohtaan ja vihaansa
roomalaisia kohtaan.
Yksin matkalla
Juuri nyt kuljen monien niittyjen ja kumpuilevien kukkuloiden yli matkallani
kylään, jonne minut on kutsuttu jakamaan tietämystäni parantavista yrteistä
ja lapsenpäästöstä. Minulla on iso metsästyskoira, irlantilaisen susikoiran
edeltäjä, mukanani. Se on hyvä, luotettava ystävä. Kävelemme hyvin
reippaasti; niin nopeasti kuin voimme pitkin mutaista polkua; ja meidän
pitäisi saapua uuteen kotiimme ajoissa, ennen kuin aurinko saavuttaa
lakipisteensä. En matkusta tavallisesti yksin. Mutta olen varma, että on
turvallista. Sisäinen näkemykseni on hyvin kehittynyt ja tiedän miten olla
näkymätön. Tämä on mahdollisuus käyttää sitä mitä olen harjoitellut.Tämä on
ensimmäinen matkani yksin. Aikaisemmin saatoin nojautua muihin.Tämä on
ensimmäinen matkani olla todella vastuussa itsestäni ja kuunnella sisäistä
neuvoani /neuvostoa. Vaikka tiedän, että löydän veljiä ja sisaria druidien
ja sukulaisteni parissa ja että on oleva opetusta ja toveruutta, niin tällä
hetkellä olen todella oma turvapuuni, niin sanoakseni.
Äitini asuu myös Walesissa, lähellä Monaa, mutta kuten isäni hän tulee ja
menee. Sar'h on täällä. Hän saa opetusta Druidi pyhäkössä Monassa. Saatan
mennä sinne harjoittamaan korkeampia opintoja. Minulle ei ole vielä
paljastunut, onko minun määrä tehdä näin vai ei.
Isoäiti Anna viipyy enimmäkseen Avalossa, missä vietin nuoruusvuoteni.
Silloin tällöin hän tulee tähän maahan ja viettää aikaa Monassa. Hän on aina
hyvin innoissaan joka kerta, kun joku perheenjäsen tulee vierailemaan hänen
luokseen Avalonissa. Olemme nykyisin aika hajallaan. Tulee yhä vaikeammaksi
hänelle ja muille Avalonista matkustaa, koska on niin paljon roomalaisia
sotilaita ja linnakkeita, jotka erottavat heidät Länsimaasta. Meidän on
oltava hyvin varovaisia. On paljon puhetta siitä miten voimme suojautua ja
tehdä matkamme turvallisemmiksi.
Elämä tavallisten ihmisten parissa
Koska olen ollut eristäytyneempi eläen koko elämäni meditoivien ihmisten
kanssa, minua kehotetaan elämään tavallisten ihmisten parissa, palvelemaan
heitä ja samaistumaan heidän kanssaan. On tärkeää oman turvallisuuteni
kannalta, etten ”pistä esiin kuin kipeä peukalo”.
Ihmisillä jotka tekevät työtä tässä maassa, on uuvuttava elämä. He ovat
kärsineet paljon roomalaisten käsissä. On hyvä oppia heidän tavoistaan ja
saada heidän luottamuksensa. Me kuljemme herkkää tasapainon tietä.
Lizbett ja Simeon
Lizbett eli miehensä Simeonin ja heidän kolmen lapsensa kanssa Walesissa
Glamorganin luostarissa, jota he suuresti rakastivat. Perheen ”Suuren
kokoontumisen” jälkeen Fortingallissa, Skotlannissa v. 55 AD, Isoäiti Annan
perhe hajaantui vuosien 56-59 AD aikana moniin Välimeren maihin. Lizbett
perheineen pysyi Avalonissa Isoäiti Annan kanssa myös Glamorganin ja Monan
hävityksen jälkeen. Nykyään Isoäiti Annan jälkeläisia on kaikkialla.
Isoäiti Anna, kaikkien rakastama Nana, kertoo näin:
Lizbettille hänen lapsensa ovat erityisen suuri lohtu, koska hänen äitinsä,
sekä Myriam ja Mariam menivät Intiaan. Hänen isänsä (Jeshua) tietoisesti
ylösnousi Maaplaneetalta lähes vuosikymmen sitten, jättäen jälkeensä
eetteriruumiinsa ainesosien jäljet mahtavana säteilykenttänä.
On surullista, että Lizbettillä on ahtauma keuhkoissa, mikä on asettumassa
hänen sydämensä ympärille – ehkä se on se suru mitä me kaikki kannamme – kun
rakastetut jättävät meidät kulkemaan olemassaolomme yksinäisyydessä. Hän
tietää Kaikki -Ykseyden Totuuden; ja tämän ymmärtämisessä hän löytää lohdun
ja rauhan.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Anna, Jeesuksen
Isoäiti
Anna, Magdalenejen
Ääni
Martta syntyi Betaniassa vuonna 3 AD, ja on Jeesuksen Isoäiti Annan
lapsenlapsi. Hän on Annan vanhimman pojan, Josef Arimatialaisen, tytär ja
Betanian Marian ja Lasaruksen nuorempi sisar. Hän asui isossa kartanossa,
jonka Josef Arimatialainen rakensi toista vaimoaan ja Martan ja tämän
sisarusten äitiä, Magdalan Mariaa, varten ja joka sijaitsi lähellä
Jerusalemia ja Öljymäkeä. Hän asui Betaniassa ennen muuttamista Ranskaan ja
Britanniaan. Hän palasi Etelä-Ranskaan 56 AD, missä hän asui loppuelämänsä.
Marttaa on totuttu pitämään ahkerana ja käytännöllisenä naisena, esikuvana
jokaiselle naiselle.
Pohjimmiltaan asia onkin näin, mutta Martassa on useita tasoja ja syvyyksiä.
Voikin olla aika hämmentävää ajatella hänestä uudella tavalla.
Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa useat Magdalenet kertovat itse
elämästään, Martta kertoo itsestään suoraan ja mutkattomasti. Myös
suhteestaan miehiin, etenkin Juudas Iskariotiin.
Martta kaipaa valoa ja lämpöä
Tämä pimeä, märkä ilmasto täällä Avalonissa on mielestäni aika masentavaa.
Luulenpa, että kun ne jotka ovat Bugarachista, palaavat Gallian aurinkoiseen
maahan, lähellä Suurta Merta, saatan mennä heidän mukanaan. Odotan ja
katson, onko se viisasta. Vaikka kaipaankin kotiani Betaniassa ja
äskettäistä yksinkertaista elämää Bugarachissa, olen kuitenkin iloinen, että
voin olla täällä niin monen perheenjäsenen kanssa. Tunnen oloni
turvalliseksi. Roomalaiset eivät ole täällä. Tunnen, että voin auttaa lasten
kanssa; että voin auttaa Isoäitiäni ja että voin auttaa monia ihmisiä
yhteisössä, kuten aina teen. Olen oppinut monia uusia asioita ja minulla on
paikkani taloudessa.
Martta ja mysteerit
En ymmärrä täysin, mikä Mysteereissä kiehtoo niin monia perheestäni. Minua
ovat koko elämäni ajan ympäröineet ihmiset, jotka tietävät näkymättömistä
maailmoista ja jotka osaavat tehdä sellaista mitä useimmat ihmiset eivät
osaa, eivät edes ajatella sellaista. Äitini opetti minulle Jumalattaresta
pienestä lapsesta asti. Monia vuosia hän palveli Magdalenen korkeana
papittarena Magdalan kylässä, Galilean meren rannalla. Koin Suuren Äidin
tavat hyvin jännittäviksi ja kauniiksi.
Tiedän, että sellaiset, joilla on Sielun tietoisuus heidän mielen
käsitystensä tuolla puolen ja jotka ovat tietoisia hengityksestään, ovat
paljon onnellisempia ja tyynempiä kuin ne tavalliset ihmiset, joita tapaan.
Mutta monet Magdalenen alkemistisistä harjoituksista tuntuvat liian
vaikeilta ymmärtää; ja ne vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Kuinka
toiset, kuten sisareni Maria ja veljeni Lasarus tekevät ne niin
vaivattomasti, menee yli ymmärrykseni.
Martta loistava talousihminen
Pidän parempana hyviä keskusteluja perheeni kanssa; ja käyttää paljon aikaa
siihen mitä voin tehdä käsilläni, kuten kankaiden kudontaa ja terveellisten
ruokien valmistamista. On joitakin yhteisön ruokia, joita haluan luoda,
erikoisesti sellaisia, kun meillä on jokin erikoisjuhla. Olen oppinut kuinka
auttaa määrätyillä ruoilla yksilöitä, niin että heidän ruumiinsa ovat
valmiit paastoretriitteihin.
Olen kiitollinen essealaisille puhdistus- ja syömätavoillemme: vain
vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja viljaa. Yritän jatkaa vain
raakaravinnon syömistä, mutta se ei ole aina helppoa tässä kylmässä,
pimeässä ilmastossa. Ennen pitkää kun valo lisääntyy, on aika paastota ja
puhdistua. Puutarhasta ja hedelmätarhoista saamme runsaasti tuoreita
tuotteita. Olen iloinen, että tulevat päivät auttavat meitä tuntemaan
itsemme keveämmiksi ruumiiltamme ja mieleltämme.
Martta rakastaa erityisesti lapsia
Rakastan lapsia. Ja ehkä sen tähden, että minulla ei koskaan ole ollut omia
lapsia, olen mielelläni paljon aikaa huolehtien vauvoista ja opettaen
lapsia. Erityisesti nautin opettaa erilaisia, vuosien varrella oppimiani
kieliä jokaiselle, joka on innokas keskustelemaan niillä, iästä riippumatta.
Olen aika sujuva käyttämään monia puhekieliä, mutta en niin hyvä
kirjoittamaan niitä. Tunnustan, että tämä kyky auttaa minua tuntemaan
määrätynlaista älykkyyttä, erityisesti niinä kertoina, kun en ymmärrä
esoteerisempia aiheita.
Martan kielitaito
Osaan puhua, lukea ja kirjoittaa hepreaa, arameaa ja kreikkaa. Osaan lukea
ja puhua jonkin verran latinan kansankieltä, jota roomalaiset käyttävät
Palestiinassa ja Galliassa. Ymmärrän myös hiukan egyptinkieltä ja jotain
samarialaisten kielestä. Nautin suuresti oppia uusia sanontoja, joita
Jeshua, Myriam Tyanalainen ja sisareni opettavat minulle, kun he puhuvat
matkoistaan Intiaan. Ollessamme Bugarachissaa opin puhumaan paikallisten
käyttämiä murteita.
Nyt opin kelttien kieltä, jota paikalliset ihmiset puhuvat täällä
Avalonissa. Pystyn erottamaan useita erilaisia murteita, koska on useita
kelttiläisiä heimoja, jotka puhuvat alkuperäisten kielten mukaan. Korvani
pystyvät erottamaan äänen nyanssit. Pienellä harjoituksella ja
ystävällisellä sydämellä voin usein liittyä keskusteluun melkein kenen
tahansa kanssa. Ihmiset tulevat tänne erilaisista paikoista, kuten he
tulivat Betaniaan ja Bugarachiin. Olen hyvin kiinnostunut heidän
tarinoistaan ja siitä mikä tuo heidät tänne – ja kuinka voin auttaa heitä
jollain pienellä tavalla.
Martta loistava seuraihminen
Siitä lähtien kun olin pieni lapsi, isäni (Josef Arimatialainen) isännöi
monia vieraita monista paikoista, jotka tulivat kotiimme. He usein pyysivät
minua istumaan kanssaan, ja opin nopeasti, niin että pystyin keskustelemaan
vaivatta. Opin tulkitsemaan ja kääntämään, niin että pystyimme kaikki
ymmärtämään toisiamme. Tämä toi isälleni ja minulle paljon iloa.
Joskus kirjoitan, mutta useimmiten kommunikoin puhumalla. Näinä viime
vuosina, jolloin minulla on ollut paljon enemmän aikaa olla Isoäiti Annan
kanssa, hän on alkanut auttaa minua oppimaan ulkoa joitakin puhuttuja
henkisiä opetuksia aramean kielellä. Yksi suosikkisäkeistäni, jota
Magdalenet arvostavat, on ”Laulujen Laulu”, jonka Kuningatar Saaba antoi
suurelle patriarkallemme, Salomon Viisaalle.
Suulliset traditiot
Niillä meistä, jotka harjoittavat essealaisten ja Suuren Äidin mystistä
polkua, on aina ollut suullinen traditio. Jotain siitä opin äidiltäni
(Magdalan Maria), joka oli myös taitava suullisessa esityksessä. Koska
valitsin pysymisen Betaniassa, jossa olin suuren taloutemme emäntä, en
oppinut paljon salaisen viisauden teitä, kuten sisarukseni ja serkkuni,
jotka menivät Karmelin ja Egyptin vihkimyspaikkoihin. Yritin oppia
synagogassa ja vierailin Qumranissa muutamia kertoja, mutta havaitsin heidän
muodolliset opetuksensa kuiviksi ja tylsiksi. Niinpä annoin periksi.
Sen jälkeen kun Jeshua palasi, pidin eniten hänen opetustavastaan. Hänen
sanansa kommunikoivat suoraan sydämeeni, eikä vain mieleeni. Tämä on totta
myös sisareni ja veljeni suhteen, kun he jakavat viisauttaan. On mahtavaa
istua seikkailurikkaan perheeni seurassa ja saada kuulla monia opettavia
tarinoita, joita he ovat keränneet monien opiskeluvuosiensa aikana; ja
heidän matkoistaan lähelle ja kauas.
Isoäiti Anna osaa myös tehdä opettavaiset kertomuksensa hyvin
mielenkiintoisiksi ja tarkoittaviksi. Perheeni esimerkki motivoi minua
muistamaan ja esittämään suullisesti enemmän kuin mitä tekisin muuten. Juuri
tämän syyn takia tunnen jotenkin epäröintiä mennä takaisin eteläiseen
Galliaan.
Avalon ja keltit
Avalon on hieno paikka oppia, ja minulla on upea mahdollisuus rikastuttaa
myöhempiä vuosiani olemalla täällä. Minulle on myös kerrottu, että on paljon
suurempi druidi-kulttuurin keskus, mitä voisi kutsua yliopistoksi, kaukana
länteen meistä, siellä missä Britannian maa ulottuu aina suurelle
Atlantikselle. Tuon kaukaisen rannan tuolla puolen on kokonainen saari, joka
on omistettu pyhille harjoituksille. Sitä kutsutaan Ynes Mon eli Mona.
Kelttiläisillä on hyvin sivistynyt suullinen traditio, jota on käytetty
muinaisista ajoista lähtien. Opin tätä hieman Bugarachissa, mutta täällä
Avalonissa sille annetaan suurta painoa. Niitä, jotka pitävät ja välittävät
suullisia traditioita, kutsutaan druideiksi ja bardeiksi. Isäni ja setäni,
Andreas, Josephus ja Noah, on opetettu välittämään näitä suullisia
traditioita. Heitä kunnioitetaan suuresti, etenkin Noahia, jota pidetään jo
suurena druidina ja bardina. Olin hyvin hämmästynyt kuullessani, että
rakastettu isäni on harjoitettu druidien viisauteen; ja että monet kelttien
kuninkaat ja päälliköt, jotka tulevat häntä tapaamaan, katsovat häneen
ylöspäin. Monia vuosia sitten Jeshua kertoi joitakin kokemuksiaan, joita
hänellä oli isäni ja setieni kanssa, kun hän tuli Avaloniin kolmentoista
ikäisenä poikana. Nyt kun olen täällä, hänen kertomuksensa tulevat vielä
elävämmiksi.
Martan suhde Jeshuaan
Ajattelen Jeshuaa rakastettuna veljenä ja minä olen hänen rakas sisarensa,
enemmän kuin vain hänen serkkunsa. Tunnen itseni hyvin, hyvin läheiseksi
hänen kanssaan. Sisareni ja veljeni käsittävät hänen sanojensa syvemmän
merkityksen heti paikalla, mutta minulla ne usein menevät pään yli. Se
huolestuttaa minua hiukan. Tuntuu siltä, että en pysty olemaan niin lähellä
häntä kuin haluaisin. Mutta minussa on osa – niin, syvimmässä sydämessäni –
missä tiedän, että hän tuntee minut ja minä hänet. Voin tuntea hänen kauniin
energiansa sulattavan pois kaiken jännitykseni, kun olen hänen lähellään.
Joskus kuten nyt voin virittäytyä häneen, ja hän auttaa minua rentoutumaan.
Voin hengittää ja antaa murheitteni ja huolteni mennä.
Jeshuan energiaväreet
En näe energiakuvioita kuten sisareni Maria, mutta voin tuntea hienon
energian lämmön liikkeenä ruumiissani. Voin tuntea värähtelyn kuten
auringonvalon tullessa ikkunan läpi ja pienten pölyhiukkasten tanssiessa
valossa. Joskus pienet ihokarvat ruumiissani nousevat pystyyn. Päälakeni,
ihoni ja lihakseni värähtelevät. Joskus värähtelen hyvin herkästi –
värähtely on tuskin havaittavaa – toisinaan ruumiini värisee kauttaaltaan.
Energia tuntuu auringon lämmöltä. Tunnen enemmän lämpöä kautta ruumiini, ja
lihakseni tulevat pehmeämmiksi. Vatsassani, jossa usein tunnen jännitystä,
se alkaa hellittää ja poistuu. Mieleni tulee hyvin hiljaiseksi, ja voin
tuntea pehmeän loistavan energian Jeshuan ja minun välillä. Kaikki tunne
erillisistä ruumiista sulaa pois. Voin sanoa, että Jeshua pitää siitä kun
tulen pehmeäksi.
Martan varhaisnuoruus
Nuorempana olin mielelläni miesten kanssa. Tämä vaivasi äitiäni hyvin
paljon. Hän oli haluton kertomaan isälle. Pidin siitä mitä tunsin kun
makasin miehen kanssa. Usein tunsin häpeää siitä mitä tunsin, koska tiesin,
että naisia, joilla oli monia rakastajia, halveksittiin. Jos heidän
aviopuolisonsa huomasivat aviorikoksen, heidät tavallisesti kivitettiin.
Todistin usein, että sellaisilla naisilla, etenkin niillä jotka ottivat
rahaa, oli murheelliset sydämet ja vaikeat elämät. En halunnut kovaa elämää,
enkä halunnut että minua pidettäisiin porttona.
Äiti, Magdalan Maria
Äitini, joka oli Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar, yritti kovasti
opettaa minulle erilaista tapaa käyttää seksiäni. Hän opetti minulle
Jumalattaresta ja hänen voimistaan. Joistakin rituaaleista pidin paljon.
Työskentelimme tulen, veden, maan ja ilman elementaalien energioiden kanssa.
Otimme joskus monenlaisia yrttejä, jotka avasivat mielemme ja ruumiimme
lisäenergialle. Opimme hengittämään tietoisesti ja lausumaan voimasanoja.
Käytimme määrättyjä öljyjä voidellaksemme ruumiimme, niin että meillä oli
enemmän kestävyyttä ja joustavuutta. Liikuimme ja venyttelimme,
ottaen asentoja jotka olivat hyvin vanhoja. Tanssimme kunnes saavutimme
ekstaattisen transsin tilan.
Rakastan tanssimista – keinua musiikin kanssa ja saada itseni kuumaksi
kupeissani. Kaikki tämä saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi naisena.
Myöhemmin kesti monia vuosia ja joitakin vaikeita harjoituksia oppia
kesyttämään tämä voimakas energia. Kun tulin vähemmän itsekkääksi, opin
hitaasti käyttämään elämänvoimaani tienä hyödyntämään muita eikä vain
itseäni ja niitä miehiä, jotka antoivat minulle hetkellisesti huomionsa.
Betanian koti ja auttamistyö
Kotimme Jerusalemissa ja Betaniassa olivat erittäin hyvämaineisia, koska
isäni oli varakas. Hän kestitsi monia arvohenkilöitä, jotka matkustivat
kaukaisista paikoista. Kun tätini Martta, jonka mukaan sain nimeni, oli
emäntänä Jerusalemin taloudessa, hänellä oli aina apulaisia auttamassa. Sen
jälkeen kun isä meni naimisiin äitini, Magdalan Marian, kanssa, ja
Martta-täti ei ollut enää kyllin vahva jatkamaan aikaisempia
velvollisuuksiaan; äitini iloisesti hyväksyi apuni Betanian uudessa
kodissamme, missä hän mieluummin halusi asua.
Äitini tunsi suurta rakkautta ihmisiin, jotka olivat elämän kaikista
sosiaalisista luokista. Aivan erityisesti hän halusi palvella suuressa
avuntarpeessa olevia ihmisiä. Isä lisäsi ylimääräisiä huoneita, niin että
saatoimme antaa tilapäistä suojaa kodittomille, aviottomille äideille,
orvoille, pahoinpidellyille naisille ja heikoille vanhuksille.
Ennen kuin Äiti kuoli, opin paljon siitä mitä osaan, hänen opastuksellaan.
Lasarus ja minä jatkoimme hänen parannustyötään, kun hän sairastui. Kun
sisareni Maria oli kotona toipumassa vakavasta sairaudestaan, jonka hän sai
Egyptissä, hän liittyi seuraamme auttaen näissä ponnistuksissa. Sitten Isä
lisäsi vielä enemmän huoneita ja hankki muita kiinteistöjä humanitaariseen
työhömme. Pyhäkkömme oli hyvin tunnettu, ja jouduimme, surullista kyllä,
käännyttämään ihmisiä pois. Fariseusten suureksi tyrmistykseksi otimme
sisään useita spitaalisia, mikä hämmästytti monia ihmisiä. Yksi näistä oli
Simon spitaalinen. Hänet mainitaan Pyhässä Raamatussanne viittauksella
kotiimme Betaniassa; yhtenä niistä kerroista, jolloin sisareni Maria voiteli
Jeshuan nardusöljyllä.
Martta ja seksuaalisuuss
Palaan neitoihin ja nuoruuteeni, jolloin löysin seksuaalisuuteni. Jotkut
palvelustytöt, jotka työskentelivät kodissamme, elivät salattua elämää.
Tarkat korvani kuulivat heidän kuiskuttelevan keskenään. Mitä he sanoivat,
kiehtoi uteliaisuuttani. He hyväksyivät minut luottamuspiiriinsä. Sen
jälkeen, kun olin avautunut näille heidän mystisille asioilleen, he
opettivat minulle, kuinka sekoittaa ja juoda määrättyjä yrttejä, jos
kuukautiseni loppuivat. Tiesin silloin, että lapsi saattaisi olla tulossa,
ja autoin sitä tulemaan pois ruumiistani. Jälkeenpäin tunsin itseni
huonoksi. Mutta jatkoin tällä tavalla, kauemmin kuin haluaisin myöntää. Osa
suruani pidettiin salassa niiltä jotka rakastivat minua. Mutta suurin suruni
tuli kun halusin lapsia. Silloin, kuten sisareni Maria, huomasin olevani
hedelmätön. Marian hedelmättömyys aiheutui liiallisesta Kundalinin
energiasta, joka kulki hänen ruumiinsa läpi vihkimyksen aikana Egyptissä.
Minun aiheutti hillitön himo.
Juudas Iskariot
Minulla oli yksi rakastaja, josta pidin hyvin paljon. Itse asiassa uskon,
että rakastin häntä todella melkein yhtä paljon kuin Jeshuaa. Jos hän olisi
halunnut, olisin iloisesti mennyt hänen kanssaan naimisiin. Hänen nimensä
oli Juudas. Hän oli myös Maria -sisareni rakas ystävä, mutta Juudas ei
koskaan ollut hänen rakastajansa. Myöhempinä vuosina Juudaksesta tuli
Jeshuan harras opetuslapsi. Tunnette hänet Pyhässä Raamatussanne Juudas
Iskariotina.
Jeshuan kahdentoista miehen sisäpiirissä oli myös kaksitoista naista -
”ulkoiset /nähdyt kaksitoista” ja ”sisäiset / kätketyt kaksitoista”.
”Kaksitoista” toimivat alkemiallisena astiana/ piirinä, joka ympäröi ja tuki
Jeshuaa ja Magdaleneja, jotka seisoivat keskellä - ”Kolmantenatoista”. Nämä
kaksitoista paria palvelivat energiayksikkönä kautta Jeshuan ja Magdalenejen
virallisen pappeuden; etenkin heidän seremoniallisen pappeutensa aikoina,
joka sisälsi parantamista ja opetuksia isoille kansanjoukoille.
Juudas oli hellä ja hyvin herkkä
Jeshuan julkisen työn viimeisinä vuosina olin Juudaksen Magdalene-puoliso.
Juudaksella oli erityinen tapa kanssani, joka oli hyvin hellä. Hänen
silmänsä olivat tummat ja syvät ja niin tietävät. Hän oli äärettömän herkkä.
Tunsin surua hänen puolestaan, koska hänen isänsä oli kova ja vaati niin
paljon häneltä. Hän yritti kovin paljon miellyttää isäänsä – niin paljon,
että hän saattoi kipuilla epätoivoisesti sydämessään, kun hän ajatteli
epäonnistuneensa jossain asiassa. Joka kerta kun Jeshua tuli takaisin
matkoiltaan suuremmalla viisaudella ja kyvyillä varustettuna, Juudas joutui
suuremman kunnioituksen valtaan. Hän oli sellainen ihminen joka oli syvästi
hurskas. Hän uskoi vahvasti kirjoituksissa luvattuun Messiaasen. Hän
tunnisti Jeshuan noiden kirjoitusten täyttymykseksi, kuten hän ymmärsi ne
kirjoitukset.
Quamranin luostari
Kiihkomme päivinä Juudas tuli luokseni läheisestä autiomaan
essealaisluostarista, jota kutsuttiin Qumraniksi. Joskus menin sinne, mutta
en pitänyt siitä kovinkaan paljon. Se on ankara paikka. Heidän sääntönsä ja
käytöksensä ovat aivan liian ankaria minulle. Myöhemmin liityin Juudaksen ja
veljeni Lasaruksen joukkoon seuraamaan Johannes Kastajaa lyhyeksi aikaa. Se
oli sen jälkeen, kun Juudas ja Lasarus olivat menneet Johanneksen kanssa
Siinain vuorelle. He olivat retriitissä hänen kanssaan kolmen vuoden ajan.
Tämä oli ennen kuin Jeshua tuli takaisin Galileaan toiselta matkaltaan
Intiaan.
Johannes Kastaja
Olin läsnä kun Johannes Kastaja ilmoitti, että Jeshua on Mestari Opettaja –
Oikeamielisyyden Opettaja – Messias, jota kirjoitukset ennustivat. Johannes
sanoi, että hänen tarkoituksensa, sellaisena joka oli tullut valmistamaan
tietä, oli täytetty. Kun Jeshua oli valmis aloittamaan julkisen toimintansa,
Johannes pyysi opetuslapsiaan seuraamaan Jeshuaa hänen sijastaan. Monet
tekivät näin, mutta jotkut pysyivät uskollisina hänelle, jopa sen jälkeen
kun hänet oli brutaalisti tapettu. On edelleen jako niiden joukossa, jotka
yhä seuraavat Johanneksen opetuksia, ja niiden jotka seuraavat Jeshuaa. Tämä
on vaikeaa meille, sillä me todella haluamme ykseyttä keskuudessamme.
Kunnioitamme yhä Johannesta ja pidämme hänen kalloaan yhtenä arvokkaimmista
salaisista aarteistamme.
Juudas ja selootit Jeshuan lumoissa
Juudas oli niin Jeshuan lumoissa, että hän alkoi nähdä tämän heprealaisena
jumalana, Jehovana, joka käveli lihallisessa muodossa. Hänen ihailunsa oli
samanlaista kuin roomalaisilla, jotka tuovat uhrejaan jumalilleen ja
jumalattarilleen. Keisarit jopa kutsuvat itseään jumaliksi ja vaativat
alamaisiaan palvomaan heitä. Papit, jotka palvelevat Daavidin temppelin
alttareilla Jerusalemissa, tuovat uhrilahjojaan miellyttääkseen Jehovaa.
Veri virtaa syvästi. Vaikka veriuhri oli Juudakselle inhottavaa, ja on näin
kaikille essealaisille, hän oli valmis uhraamaan koko sydämensä ja elämänsä
uhrina, jos sitä häneltä pyydettiin. Juudas tunsi, että Jeshua todella oli
yhden tosi Jumalan inkarnaatio, kuten monoteistit uskovat. Hän ei täysin
ymmärtänyt sitä Ykseyttä jota Jeshua opetti, ja hän odotti suuria Jeshualta.
Kun Jeshua ei elänyt Juudaksen odotusten mukaisesti, hän tunsi itsensä ei
vain pettyneeksi, vaan myös petetyksi. Tämä aiheutti Juudakselle paljon
sisäistä ristiriitaa.
Juudas, kuten isänsä ja muut selootit, uskonkiihkoilijat, jotka asuvat
Qumranissa, tahtoivat Jeshuan nousevan esiin heidän maallisena kuninkaanaan.
He kaipasivat intohimoisesti Jeshuan vapauttavan heidät roomalaisista, jotka
he näkivät pahan ruumiillistumina – Pimeyden Poikina. Tällä tavalla ystäväni
Juudas ja eräät muut rakastajani puhuivat tulevasta Messiaasta. Meidän
perheessämme uskottiin kuitenkin eri tavalla.
Jeshua ei tarkoittanut maallista kuninkuutta
Kun olin Jeshuan kanssa, tiesin sydämessäni, että hän ei koskaan
tarkoittanut hallita ihmisiä poliittisena kuninkaana. Niille meistä, jotka
todella osasimme kuulla häntä, hän puhui Jumalan Kuningaskunnasta
sisällämme; ja se ei ole tästä maailmasta.
Meidän tulee olla esimerkkeinä toisille siitä kuinka ei vain palvella
Jumalaa, vaan OLLA JUMALA. Jeshua opetti meitä, että Jumala, ääretön
Isä/Äiti Luoja, ei ole vihainen, kateellinen jumala. Hän sanoi, että kun
tunnemme olevamme erillään Jumalasta, yritämme tehdä jumalan näköiseksemme.
Mutta todellisuudessa Jumala on nimeämätön, syntymätön-kuolematon Läsnäolo,
jonka olemus on puhdas OLEMINEN ja Rakkaus. Tämä Suuri Läsnäolo
manifestoutuu kaikissa muodoissaan ja kävelee maallisissa ruumiissa,
ihmisyyden yhtenä perheenä. Hän sanoo, että on aika perustaa Taivas juuri
tänne maanpäälle – juuri tänne sydäntemme lempeässä sykinnässä – elämiemme
rakastavassa ilmentymässä – hetki hetkeltä.
Jeshua Oikeamielisyyden Opettaja
Kun vietin aikaa Jeshuan kanssa, etenkin julkisen toimintamme viimeisenä
vuotena, sallin näkemykseni hänestä muuttua siitä, että hän on vanhempi
serkkuni, siihen että hän on Oikeamielisyyden Opettaja. Tulin tietämään koko
sydämelläni, että hän oli saavuttanut Ykseyden Elämän Isä/Äidin kanssa.
Siitä lähtien kutsuin häntä Mestariksi. Vaikkakin katsoimme häneen kaikkein
rakastetuimpana opettajanamme, hän pysyi aina nöyränä ja hyvin helposti
lähestyttävänä. Hän pyysi minua liittymään siihen naisten joukkoon, joka
kulki hänen kanssaan. Olin innoissani saadessani olla osa hänen
tukijaryhmäänsä, joka teki hänen polkunsa paljon helpommaksi. Suostuin
siihen, etten salli häiriötekijöiden olla esteenä, paitsi että silloin
tällöin lyhyesti hoidan velvollisuuksiani Betaniassa.
Martan sisäinen muutos
Noiden voimakkaiden kuukausien aikana Jeshua avasi minut niin, etten ollut
koskaan tiennyt aikaisemmin. Sen lisäksi, että opin kuinka kierrättää ja
muuttaa elinvoima- energiaani Jeshuan pappeuden hyväksi, saavutin suuren
hiljaisuuden mieleni jatkuvan pulinan tuolla puolen. Suuressa Hiljaisuudessa
tulin suoraan tuntemaan Jeshuan yhtenä Suurista, joka oli toteuttanut
Todellisen Luontonsa, ajan ja muodon tuolla puolen. Tulin tietämään hänen
olevan Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Ja vaikka kesti kauemmin, ehkä siksi
että olin aina ajatellut sisareni Marian olevan vain vanhempi sisareni,
tulin tuntemaan hänet Suuren Äidin inkarnaationa. Noiden erikoislaatuisten
päivien aikana Jeshuan, Marian ja MyriamTyanalaisen kanssa tulin tietämään,
mitä on olla heränneiden Kristus-Magdalenejen läsnäolossa.
Juudaksen vaikea rooli
On vielä yksi asia, jonka haluan sanoa Juudaksesta. Ajattelen, että hän
ymmärsi mitä vaikeimman roolinsa niin hyvin kuin kukaan pystyy. Tuskin
ymmärrän itse, mitä häneltä vaadittiin noina viimeisniä päivinä. Sydämeni
särkyy vielä, kun katson tuota niin kiivasta ja kauheaa aikaa. Tiedän tämän
kuitenkin: Jeshua rakasti Juudasta suuresti. Jeshua, Myriam ja sisareni
Maria, viettivät paljon aikaa hänen kanssaan, niin että hän olisi valmis
siihen mitä hänen täytyi Kristus-Magdalene- vihittynä tehdä.
Osiris mysteeri ja roiston rooli
Kuten Osiris-mysteeri menee, näytelmässä Osiriksen nostaa hänen
rakastettunsa Isis henkisestä kuolemasta (tietämättömyys, mikä on
erillisyys/duaalinen tietoisuus) elämään (henkinen herääminen/Ykseys).
Set on Osiriksen mustasukkainen veli, joka pettää ja tappaa hänet. Isis,
Jumalainen Feminiini – Viisaus ja Rakkaus nousee – herättää Osiriksen
tietoisuuden, kuka hän todellisuudessa on. Set personifioi erillisyyden
tietoisuutta: itsekkyyttä, ahneutta, saituutta, kaunaa, mustasukkaisuutta,
himoa, pettämistä ja niin edelleen. Set on sisäinen ”vihollinen” - elämän ja
sisäisen Kristuksen pettäjä. Set on osa meitä, toteutumaton tunteva olento,
joka hämärtää todellisen luontomme – Kristus-Valon. Jonkun on esitettävä
”roiston” osaa Set.
Juudas esitti Setin roolin
Juudas astui esittämään tuota erittäin väärinymmärrettyä ”pimeää” roolia
esittäen Setiä, antikristusta – Set, rakkauden ja valon vastakohta. Set,
veli joka yrittää pettää ja tappaa veljensä – oman todellisen itsensä –
Kristuksen. Mutta itse asiassa laittaa liikkeelle sisäisen Kristuksen
todellisen prosessin, joka nostetaan täyteen tietoisuuteen. Tämä on suuri
paradoksi Osiris-Isis mysteerissä – Kristus Magdalene mysteereissä. Jeshua
demonstroi Osiriksen nousemista – puhtaan rakkauden voittoa, joka muuttaa
pelon joka hetki – jokaisessa henkäyksessä. Magdalenena olen tullut
tietämään, että Jeshua ON ylösnoussut Kristus. Jeshua ON Rakkaus, Elämä ja
Valo. Ja todellakin, Juudas ja kaikki olennot voivat tietää, että me jo
olemme Kristus – me vain emme vielä tiedä sitä.
Juudas vaipui syvään depressioon
Sydäntäni särkee edelleen Juudaksen sielun puolesta. Huolimatta siitä, mitä
hän ja jokainen teki Jeshuan ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen
jälkeen, Juudas jatkoi vaipumista syvään depressioon. Luulen että hänen
sisäiset ristiriitansa lapsuudesta lähtien yhdistyivät vihaisten
väkijoukkojen hysterialla. Ja tämän lisäksi oli hänen oman itse-epäilyksensä
sietämätön paino, sekoittuneena syntipukkina olemiseen niiden taholta, jotka
väärin ymmärsivät hänet ja hänen roolinsa. Joukossamme oli joitakin
sellaisia, joita ei oltu täysin vihitty Magdalene -mysteereihin. He eivät
ymmärtäneet sitä roolia, jota Juudas viattomasti esitti. Ja niin oli, että
hänen mielensä ahdistui ja murtui, kunnes hän ei enää kestänyt kipua.
Naisten kokema häpeä ja syyllisyys
Useat asiat, joita on pidetty kätkettyinä, ovat niin monien sydänten ja
mielten pinnalla. Tarinani, kuten monien naisten tarinat, puhuu siitä
taakasta jota olemme kantaneet – niin paljon häpeää, syyllisyyttä, huonoa
kohtelua ja surua. Meidän on aika, naisten ja miesten, laittaa sydäntemme ja
mieltemme haavat syrjään. On aika antaa anteeksi ja sallia parantuminen –
yksilöinä, perheinä ja yhteiskuntana. Tiedän, että tehdessämme näin pidämme
parempaa huolta äidistämme, Maasta. Visioni on, että me tulemme olemaan yksi
perhe ilman kateutta ja epäluottamusta toisiimme.
Martan visio tulevaisuuden naisista ja miehistä
Visiossani en näe miesten enää kilpailevan naisten kanssa tai käyttävän
heitä tai Äiti Maata laajentaakseen mässäilyään ja himoaan. Miehemme eivät
mene sotaan ollakseen urheita tai hyökkäämään saadakseen valtaa. Tuntien
suurempaa yhteisöllistä Ykseyttä on oleva vähemmän tarvetta puolustaa
omaisuuksia ja rajoja. He eivät enää ole niin kiireisiä täyttämään aikaansa
jatkuvilla huvituksilla, tietämättöminä iloisesta, läsnä olevasta hetkestä.
Silloin on vähemmän valituksia menneestä ja huolia tulevasta. He voivat
tuoda täyden läsnäolonsa elämiinsä, henkisinä olentoina ensin. Silloin he
voivat olla hyviä poikia, veljiä, puolisoita ja isiä. Todellisina veljinä he
tulevat inspiroimaan ja tukemaan sekä miehiä että naisia olemaan sitä, mitä
voimme olla kaikkien olentojen hyväksi.
Kun puhun miehistä, ymmärrettäköön myös, että se maskuliininen energia, joka
ilmenee naisten kautta, tulee esille samalla tavalla, josta olen puhunut. Ja
samoin myös on totta, että niitä feminiinisiä energioita, jotka ilmenevät
miesten kautta, tullaan kehittämään ja kunnioittamaan kaikkien hyväksi.
Kaikilla näillä tavoilla tulemme kunnioittamaan jokaisen sukupuolen
jumalaisia täydentäviä lahjoja ja tuomaan ykseyden, tasapainon ja eheyden
kaikkiin suhteisiimme. Tuntien tasa-arvoa, joka hyväksyy kaiken
erilaisuuden, luomme yhteisesti Maan olemaan harmonian, parantumisen ja
eheyden koti.
Tunnen syvää rauhaa tietäessäni, että kertomukseni voi jotenkin tuoda
enemmän valoa
sydämiinne ja siihen tapaan miten elätte. Kasvakoon rakkauden kykynne, kun
olette vuorovaikutuksessa veljiinne ja sisariinne; äiteihinne, isiinne,
lapsiinne ja kaikkiin olentoihin.
Martan viimeiset vuodet
Martta jatkoi elämistä Avalonissa vuoteen 55 AD asti, jolloin hän palasi
Etelä-Ranskaan veljensä
Lasaruksen kanssa ”Suuren Kokoontumisen” jälkeen. Ennen paluutaan Martta
toteutti haaveensa asua useita vuosia Mona -saarella, suuressa Druidi
pyhäkössä.
Martta ja Lasarus vaikuttivat osaltaan ja auttoivat Sar'hia ja Andreasta
heidän humanitaarisissa pyrkimyksissään laajentaa sairaaloiden, orpokotien
ja saattokotien verkostoa kaikkialla Etelä- Ranskassa. Martta kuoli 84
vuoden ikäisenä vuonna 80 AD lähellä Mount Bugarachia.
Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Anna, Jeesuksen
Isoäiti
Anna, Magdalenejen
Ääni
Elämäni Äidit ovat tärkeimmät Naiset elämässäni.
Tyyne -äitimme kuoli varhain, joten perheen nuorimmat lapset jäivät
elämässään pakosta paljosta vaille. Onneksi meillä oli rakastavia tätejä,
isämme siskoja, jotka ottivat meidät siipiensä suojaan.
Itse kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen heistä oli
sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli
ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen
Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko
rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle
suvun vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen
Keinuvuopaja (nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa
vesitietä), koska Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla.
Tästä pienestä talosta käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko
sukuun. He olivat tukena ja turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle
perheelle. Ja erityisesti sen jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua
nuorimman ollessa vain puolen vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja
sai siihen luvan, vaikka oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta
huolehtimaan. Myös kuopus Riitta tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän
aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli kaksi lasta huollettavinaan; sen
lisäksi että he olivat fyysisinä suojelusenkeleinä kaikille muillekin
sisarustensa lapsille.

|
Tyyne-äiti lukee tikapuilla. Äitini oli ison talon ainoa tytär.
Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä,
mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen äitinsä apuna.
|
Ajattelin jo varhain, että tätini olivat kuin Betanian Maria ja Martta
Raamatussa. Kumpikin ihania ihmisiä ja kumpikin omalla tavallaan niin
erilaisia. Kuinka he iäkkäinä, lähes jo eläkeläisinä, sopeutuivat asumaan
yhdessä. Maria hoiti 'sisätalouden' ja Martta ulkopuolisen käytännön
talouden.
Neitikulttuurin loistavat edustajat
Tätini olivat loistavia ’Neitikulttuurin’ edustajia. Mervi Autti Lapin
Yliopistossa on jopa tehnyt väitöstyön tästä aiheesta. He olivat itsellisiä,
vapaasieluisia naisia; naisia joiden ei ’tarvinnut’ mennä naimisiin
saadakseen elantonsa. Tämä edellytti koulutusta ja työtä, josta juoksi omaa
rahaa.
Raha onkin aina näytellyt suurta roolia naisen asemassa. Ilman omaa rahaa
olet mitätön, jonkun miespuolisen henkilön vallan alla. Tämä neitikulttuuri
ei tarkoittanut, että nämä neidit olisivat eläneet itseään varten. Hyvin
useissa tapauksissa he koulutettuina kasvattivat ja kouluttivat sisarusten
lapsia, uhraten näin usein myös oman onnensa täysin tietoisesti. Henkisyys
yleensä myös
kulki tätien kautta, niin myös suvussamme.
Olen syvästi kiitollinen omille tädeilleni. He ovat aidosti vaikuttaneet
omaan käsitykseeni naiseudesta ja sen arvosta. Minun itsetuntoani ei ole
kukaan nujertanut. Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni Jussille, joka oli
hieno, vanhanajan herrasmies.
Tätini Lyyli Mylläri (1886 -1980)

|
Lyyli-täti |
Lyyli-täti oli vanhin perheensä lapsista. Hän kävi keskikoulun Torniossa
asuen tätinsä, Anna Kurthin perheessä. Sen jälkeen hän kävi
opettajaseminaarin Raahessa. Hänen ensimmäinen opettajan työnsä oli
Rautiosaaren uudessa koulussa. Sen jälkeen hän teki pitkän opettajanuran
Rovaniemellä.
Kun Rautiosaaren uusi koulu täytti 50 vuotta, Lyyli-tätini julkaisi
kirjoituksen Kansankynttilänä Rautiosaareen uudessa koulussa. Tässä siitä
otteita:
Kesällä v. 1909 minut valittiin Rautiosaaren koulun ensimmäiseksi
opettajaksi. Koulun puheenjohtaja Janne Körkkö tuli käymään kirkolla
käydessään kotonani ja pahoitteli, että koulu ei valmistu alkamispäivään
mennessä, vaan täytyy aloittaa vuokrahuoneissa. Siihen isäni sanoi, että
eihän se ole valmis tuo opettajakaan. Ajattelin että onhan minulla
päästötodistus seminaarista, mutta en puhunut mitään, sillä tiesin, että
olisin saanut vastaukseksi, mitäs niistä papereista, höpsis!
Koulu alkoi elokuun puolivälissä, ei ollut rautatietä, vielä vähemmän
autoja. Isä pani renkipojan viemään minua tuon 18 km matkan hevosella.
Hauskaa meidän oli ajella kauniina kesäpäivänä, mutta Valajaskosken
tienoilla rupesi Tennivaaran Eemeli minua ”pöljättämhän”, että alkavassa
koulussa on aina vanhoja, rippikouluiässä olevia pojanroikaleita, et pärjää,
pois täytyy tulla. Sanoin, että ei kai ne purematta niele. Mutta kun
Häkinvaaran päällä alkoi näkyä sininen Kemijoki ja kauniit punaiset talot,
en voinut nauttia ihanasta maisemasta, kun ajattelin niitä pojanroikaleita.
Maalarin kievarin ystävällinen emäntä syötti ja kahvitti meitä ja lähti itse
saattamaan minua toimipaikkaan. Soudimme yli virtavan Kemijoen Raution
rantaan ja siitä oli vain pieni matka Vanhaan- Hanniin, jonka pirtissä
6-viikkoinen ”pikkukoulu” alkoi. Tämä talo oli kaukainen sukulaistalo,
isänäidin isä oli tästä talosta kotoisin.
Tässä talossa sitä väkeä kuhisi. Oli 7 miestä pitkiä kuin korpikuuset, saman
verran naisia ja minä vielä lisäksi. Ei täällä silti rähinää kuulunut,
erittäin ystävällisiä, siivoja ihmisiä olivat kaikki.
Lapset olivat kilttejä ja pieniä. Kustilan Miinalla leuka juuri ja juuri
ulottui pöydän reunalle. Istuimina olivat tukevat penkit pitkien,
kiertokoulua varten tehtyjen pöytien ympärillä. Välitunneilla leikittiin
ruohopihalla. Olimme varmaan suurena vastuksena talonväelle, mutta
ystävällisiä olivat kuitenkin meille hyyryläisille. Hupaisasti kului aika
tässä työntouhuisessa talossa. Oli elonleikkuu, riihenpuinti, iltasin
auttelin vähän emäntiä, vein tyttöjen kanssa kahvia pellolle, toisinaan olin
mukana kun käytiin lehmiä lypsämässä leveän Kemijoen toisella rannalla.
Eräänä iltana maalattiin opettajakoroketta ja Kustilan Pietari sanoi:
”Maalaan tähän opettajalle pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta.”
Mutta minä sanoin, että tarvitaan siihen myöskin tarmoa, vieläpä
ankaruuttakin. Pietari vain nauroi ja sanoi, että pidemmälle ne hänen
maalauksensa vievät.
Ja minun täytyy myöntää hänen olevan oikeassa.
Kaksi vuotta olin opettajana Rautiosaarella. Sinä aikana koulu mielestäni
tuli silloisiin oloihin nähden melko valmiiksi. Sitä ei voi kuitenkaan sanoa
opettajasta, eikä tullut valmista vielä niinä neljänäkymmenenä vuotena,
jotka olin kauppalassa opettajana. Se on tuo kasvatustyö niin kuin elämäkin,
että ottaa hyvät luulot pois.
- Kun koulu täytti 100 vuotta, lähetin Lyyli-tätini kirjoituksen uusi
Rovaniemi -lehteen ja olin juhlassa onnittelemassa koulua ’tätini
puolesta’
Kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan lapsia
Lyyli-tätini oli opettajana viimeiset vuodet ennen eläkkeelle
siirtymistään Katajarannan kansakoulussa, lähellä kotiamme.
Tätini kollega ja hyvä ystävä, Augusta Lappalainen, oli opettajani 3. ja
4. luokalla. Molemmat opettajat olivat henkisesti hyvin valveutuneita ja
avarakatseisia. Mahtavia opettajia joka suhteessa. Heille eri uskonsuunnat
olivat saman puun eri haaroja, ja kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan
lapsia. Lyyli-tädille tuli Ruusu-Risti -lehti, vaikkei hän kuulunut
järjestöön. Jossain elämänvaiheessa löysin näitä lehtiä ja innostuin niitä
lukemaan. Hän ei koskaan tyrkyttänyt mitään. Innostuin itse ottamaan
selville. Se vei minut sitten Ruusu-Ristiin, jossa tapasin Jussin, tulevan
mieheni.
Lyyli-tätini vaikutti suuresti elämäni kulkuun
Olin kesällä 1991 juuri palannut vuoden kestäneeltä reissultani maailman
ympäri. Palasin Keinuvuopaja -talooni, jossa odotti collie-koirani Lady ja
ihana ystäväpariskunta, joka oli huolehtinut kaikesta poissaollessani.
Tarkoitukseni oli palata vanhaan työhöni, opettajaksi
kauppaoppilaitokseen. Yöllä näin kuitenkin ihmeellisen unen, jonka muistin
herättyäni tarkasti. Se oli outoa, sillä tuskin koskaan näin unia, saati
sitten muistin niitä.
Unessa jokin valo-olento vei minut hautaan. Seisoin haudassa, sitten tuli
täysin pimeää, mutta samalla hetkellä painoin haudassa olevaa
hissinnappia. Tajusin valo-olennon olevan Lyyli-tätini. Hän vei minut
hautaansa. Heräsin, istuin sängynlaidalla ja kelasin, mitä tämä kaikki
voisi tarkoittaa.
Hän oli opettaja. Uusi kauppaoppilaitoksen rakennus, jossa minun oli
tarkoitus opettaa, sijaitsi kahden hautausmaan välissä, lähellä myös
sukuhautaamme. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Lähdin heti koululle. Minulla
oli viimeinen päivä irtisanoa itseni, kuukausi tulisi täyteen sinä
päivänä. Tapasin rehtorin istumassa tietokoneella, moikkasin nopeasti:
”Hei, en tulekaan enää tänne työhön, syy on henkilökohtainen.” Rehtori jäi
ihmettelemään. Koukkasin kanslian kautta ja kerroin tilanteen.
Se siitä, ajattelin. Olisin varmaan ’kuollut pystyyn’ siellä kahden
hautausmaan välissä. Vapaa lintu ei voinut mennä häkkiin! Tämän jälkeen en
mennyt vakituiseen työhön, olin keikkatyöläinen. Laitoin ihanan taloni
vuokralle ja lähdin Ladyn kanssa Tampereelle, jossa Eeva-siskoni pieni
yksiö juuri vapautui Itsenäisyydenkadulla. Olipa nopea keikaisu
elämässäni! Meni lähes 25 vuotta, suomentaessani Anna -kirjoja, kun
tajusin, että olin aloittanut tällöin Haudan Riitin vihkimyksen.
Tätini Anna Mylläri (1894 -1974)

|
Tätini Anna Mylläri
|
Anna-tätini oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän rakennutti
talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän sai jopa
parhaan palkinnon kauppalan järjestämässä talojen puutarhakilpailussa. Hän
järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja
aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen.
Anna-tätini on opettanut minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin
muistan silittäessäni, että kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti
rypisty'. Opin sellaisenkin asian, että on kaksi asiaa kunniaksi talolle:
tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu komposti. Mainio opetus! Opin myös
hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja
kirjoitti artikkeleita lehtiin, ollen tässäkin asiassa esikuvana
nykyiselle kirjoitustyölleni.
Kun täti pyssyn osti
Kirjoitukseni Uusi Rovaniemi -lehdessä, v. 2009 kuvaa Anna-tätiäni.
Anna -tätini toimi silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitajana
vuosikymmeniä. Hän toimi kassanhoitajana ennen sotia, kauppalan hallinnon
ollessa sota-aikana Pietarsaaressa, ja sitten taas Rovaniemellä eläkkeelle
siirtymiseensä asti.
Hänen työnsä oli äärettömän vastuullista ja rasittavaa. Siihen aikaan muun
muassa kaikki kauppalan palkat maksettiin seteleinä suoraan kassasta.
Palkkapäivinä pienessä kassanhoitajan huoneessa istui myös kaksi
ulosottovirkailijaa. He tupakoivat koko ajan, niin että huone oli sakeana
savusta. Ihmettelen miten kukaan saattoi tehdä vastuullista työtään
sellaisissa olosuhteissa. Ei puhettakaan, että miehenköriläät olisivat
ottaneet huomioon huomautuksia tupakansavusta.
Menin usein koulupäivän jälkeen odottamaan tätini työpäivän päättymistä,
kun olimme yhdessä menossa jonnekin asioille. Niinpä tämä kassanhoitajan
työpaikka tuli minulle hyvinkin tutuksi.
Kerran taas oli palkkapäivä. Omatkin opettajani kävivät hakemassa tätini
kädestä palkkarahansa. Erityisesti on jäänyt mieleeni aristokraattisen
näköinen ja tuntuinen ruotsinkielen opettajamme. Tämä nutturapäinen
ylhäisyys tuli hakemaan palkkaansa; hän näki minut istumassa seinän
vierellä. Saatuaan rahat hän vilkaisi minuun ja sihahti hampaittensa
välistä: ”Antaa kuin omia rahojaan”. En tuolloin ymmärtänyt ollenkaan,
mitä hän tarkoitti. Vasta myöhemmin muistui tämä episodi mieleeni, kun hän
ruotsintunnilla, aiheettomasti ja täysin ilman minkäänlaista syytä,
’haukkui minut pystyyn’. Tämä ei jättänyt minulle kuitenkaan mitään
hampaankoloon. Hänen hautansa on äitini vanhempien haudan vieressä. Joten
siunaan häntä usein rakastavin ajatuksin haudalla käydessäni.
Kauppalan kassanhoitan valtava avainnippu
Kauppalan kassanhoitajalla oli valtava avainnippu. Siinä oli varmaan
kymmenen isokokoista avainta. Ja kaiken tämä komeuden tätini kuljetti
edestakaisin työn ja kodin väliä. Jo painoltaan mokoma avainmäärä oli
kauhistuttava. Näin ajattelin jo silloin koululaisena ja ajattelen
vieläkin.
Menin usein talvella tätiäni vastaan töiden jälkeen potkurilla, että hän
saattoi edes loppumatkan huristaa mäkeä alas Kemijoen rantaa kohden.
Asuimme Katajarannalla tätieni sodan jälkeen rakentamassa pienessä
talossa. Olin viisivuotiaasta asti asunut tätieni luona. Kun
kymmenlapsisen perheemme äiti kuoli ja nuorin jäi puolen vuoden ikäiseksi,
tätiemme merkitys perheellemme entisestään kasvoi. Vuonna 1950, samana
vuonna kun äitimme kuoli, Anna-täti adoptoi minut ja näin lähes
eläkeikäisenä sai minut virallisesti huostaansa.
Tätini hankki pienen käsiaseen
Omakotitaloissa oli tuohon aikaan keittiön lattian alla ruokakellarit ja
niissä luukut ja ikkunat, joista perunat laskettiin alas talvisäilöön.
Keittiön lattialla oli myös luukku, josta pääsi portaita alas kellariin.
Eräänä pimeänä syysiltana Anna- tätini, joka sattui olemaan keittiössä,
kuuli omituista ääntä, aivan kuin ikkunaluukkua olisi nostettu
paikoiltaan. Hän ei empinyt hetkeäkään, vaan huusi kovalla äänellä jotain
miehen nimeä. Talossamme ei kylläkään asustanut ainuttakaan mieshenkilöä,
mutta täti hoksasi heti, että pelottelu on nyt paikallaan, oli tunkeilija
kuka hyvänsä. Tämä tepsikin tehokkaasti, ja tunkeilija veti luukun
takaisin ja häipyi saman tien.
Tätini ei jäänyt haikailemaan, vaan hankki heti pienen käsiaseen
puolustaakseen kauppalan rahavaroja. Koskaan hän ei tätä asetta käyttänyt,
mutta varmasti olisi puolustanut kauppalan rahakirstun avaimia täydellä
tarmolla, jos näin olisi vaadittu. Hän oli rohkea ja erittäin osaava
nainen joka suhteessa.
Kun tätini jätti pestinsä kauppalan rahakirstun vartijana, tuli hänen
paikalleen mies. Työt järjestettiin uuteen uskoon. Ei yksikään mies olisi
koskaan suostunut siihen työmäärään, mitä tätini yksin teki. Näin se on.
Yksi nainen vastaa usein montaa miestä myös työelämässä!
Entäpä se perunakellariin tunkeutuja? Jäi ikuiseksi arvoitukseksi, oliko
hän hakemassa kauppalan kassaholvin avaimia. Vai oliko hän peräti tätien
perunoiden perään!
Nainen ja työmäärä
Anna-tätini työmäärä tuli minulle itselleni tutuksi omassa työpaikassani
aivan urani alkuaikoina. Suoritin Helsingin Kauppakorkeakoulussa ensin
kirjeenvaihtajan tutkinnon. Hain Kajaani Oy:n paperitehtaille
kirjeenvaihtajaksi. Ajattelin, että Kajaanista on kätevämpi käydä
Rovaniemellä auttamassa tätejäni talon ja puutarhan pidossa. Katin kontit!
Hyvin nopeasti huomasin, että kunnon yhteydet pelaavat vain
Helsinki-Rovaniemi - akselilla. Kun odottelin junaa Kontiomäellä ja
Oulussa tuntitolkulla, kypsyin muuttoon takaisin Helsinkiin.
Kun lähdin Kajaani Oy:stä, tilalleni otettiin kolme henkilöä:
toimitusjohtajan sihteeri, ulkomaan kirjeenvaihtaja ja teleksin hoitaja.
Ja vuosikertomusten kääntäminen annettiin käännösfirmalle, koska kukaan ei
suostunut sitä tekemään yhtiössä. Hyvät hyssykät, näin tärkeä henkilö olin
ollut!
Tuli mieleeni Anna -tätini ja hänen valtava työtaakkansa.
Luulenpa, että näin se on varmaan vielä tänäkin päivänä. Hyvin monilla
aloilla nainen uurastaa mukisematta. Mies tarvitsee tittelin, aseman ja
palkkaa roimasti enemmän kuin nainen. Itsetuntoa tarvitsee pönkittää sitä
enemmän, mitä vähemmän sitä on aidosti.
Kajaanin jälkeen hain sitten huvikseni MTV:hen toimitusjohtajan
sihteeriksi Helsinkiin. Aika pian jätin kuitenkin sen homman. Sihteerin
asema siellä ei mielestäni ollut minkään arvoinen. Se inhotti.
Satuin istumaan ratikassa, joka meni Kauppakorkeakoulun ohi. Piha oli
täynnä opiskelijoita avajaispäivänä. Sain yhtäkkiä idean lähteä
jatkamaan lukujani kauppatieteiden kandiksi. Halusin itsenäisen työn,
jossa kukaan mies ei määrää eikä komentele. Näin sitten aloin taas
opiskella.
Sattumiahan elämässä ei ole
Kurssikaverini näki koulun seinällä lapun, jossa kansleri Klaus Waris haki
työntekijää uuteen Itsenäisyyden juhlarahastoon. Hän oli Suomen Pankin
entinen pääjohtaja ja Sitran perustajia. Niinpä sitten kahdestaan aloimme
työt uudessa rahastossa iltapäivisin. Aamupäivät hän toimi kanslerina ja
minä olin kandin luennoilla. Klaus Waris oli herrasmies /esimies, ja
lisäksi nöyrä, vaatimaton ja erittäin huumorintajuinen. Kuten Suuret
Sielut yleensä!
Olen kiitollinen Elämälle, että olen saanut tehdä työtä tällaisen hienon
henkilön kanssa.
Rahasto kasvoi nopeasti, ja henkilökunta samoin. Opiskelun lomassa lähdin
auskultoimaan ja suuntauduin näin opetus- ja koulutustehtäviin. Maria
sielussani oli herännyt ja halusi tehdä enemmän henkistä työtä.
Olin mukana Sitran juhlassa tämän täyttäessä 40 vuotta. Silloin pidin
pienen puheen, jonka lopuksi sanoin näin: ”Kansainvälisenä rauhanpappina
rohkenen esittää oman visioni, että Sitra myötävaikuttaa siihen, että
Suomesta tulee rauhan ja suvaitsevaisuuden mallimaa.”
Kun Suomi täytti 100 vuotta ja Sitra 50 vuotta, olin Sitran juhlassa
mukana. Annoin siellä suomentamani Anna -kirjat lahjaksi Sitran
kirjastoon.
Äitini Tyyne Eveliina Mylläri, o.s. Keskioja (1907-1950)

|
Tyyne-äiti ja perheen kaksi vanhinta lasta: Eeva ja Martti
|
Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä
oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen
äitinsä apuna.
Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa
sodan aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan
tallista ja ajoi pari kilometriä jokivartta alas tarkastamaan tilanteen
kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli huolehdittava
kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista.
Voimakas ja itsenäinen
Äitini oli voimakas ja itsenäinen nainen. Hän sai täyden osuuden
kotitalonsa omaisuudesta, mikä oli aika harvinaista tuolloin. Hänellä oli
myös omanarvontuntoa.
Häntä kuvaa hyvin seuraava tarina:
Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä.
Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti, Kaisa Eveliina Keskioja,
kuoli evakossa ollessaan Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon,
että Myllärin kotitalo oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän
päätti heti lähteä kotiin, ilman mitään lupaa. Seuraavana päivänä
evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin epidemian takia; hän ehkä
aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput Haaparannalle.
Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin, että osa
lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui saamaan
avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa.
Rovaniemen torilla oli ihmeellinen sattuma. Isämme Mikko oli siellä erään
työmiehen kanssa hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut
suomalaisten sotilaiden etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut
taloaan asuttavaan kuntoon, niin että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään
ensimmäisen joulukirkon Myllärin pirtissä. Mikko-isä oli ihmeissään, kun
autonlavalta hyppäsi alas koko hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva,
lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut vielä lupaa saapua hävitettyyn,
poltettuun kauppalaan!
Tapahtuiko sielujen vaihto
Olin evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin sairaalaan. En tiedä syytä.
Huusin äitiä ikävääni. Eräs hoitaja sanoi, että äiti ei tule koskaan, jos
en lakkaa itkemästä. Järkytyin niin, että putosin tajuttomana sängystä ja
minut jouduttiin elvyttämään.
Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto. Äiti ei minua tuntenut enkä minä
äitiä enää sen jälkeen. Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu
tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän trauman takia muutin tätien luokse
asumaan.
Myöhemmin sitten sairastuin rintasyöpään. Luule Viilma, Viron tunnetuin
lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti vaikutti parantumiseeni
ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi suhteeni ja sen
katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että ”tämä
taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet pettänyt”.
Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain
43-vuotias.
Samoihin aikoihin kun tapasin Luule Viilman, tutustuin myös Liisa
Kinnuseen, luontaisterapeuttiin, josta tuli minulle rakas henkinen sisar
ja auttaja aina hänen kuolemaansa asti vuonna 2015. Liisan energia- ja
turvehoidot pitivät kuntoani yllä. Olen Liisalle syvästi kiitollinen ja
kaipaan häntä suuresti.
Ihailin äitiäni salaa oven raosta
Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'. Äiti oli aina hyvin
ystävällinen ja kysyi mitä tädeille kuuluu, kun kävin hakemassa maitoa.
Eräänä äitienpäivänä vein Lyyli-tädin kanssa kauniisti ruusuja kukkivan
kukkapurkin äidille.
Muistan kuinka näin avoimesta ovesta, kuinka äitini katsoi ruusuja, luki
äitienpäiväkorttia ja itki. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. En tuntenut
tätä naista ollenkaan, vaikka salaa halusin oppia tuntemaan.
Erään kerran veljeni Erkki, pari vuotta minua vanhempi, tuli juosten
tätien luo ja sanoi hengästyneenä: ”Äiti leipoo leipoo rieskaa ja mieki
oon paistanu!” Siitä vaan lähdimme kipin kapin juoksemaan Myllärin
pirttiin. Jäin ovensuuhun ujona, josko äiti huomaisi. Ja tottakai äiti
huomasi.
Juuri uunista otettu lämmin rieskanpala käteeni, voi sulana juosten sen
päällä, niin että oli kiiru syömään. Voi rieskan autuutta! Olin onnellinen
ja rakastin äitiä.
Ruotsin evakkoreissun jälkeen, vaikka olin silloin jo kolmevuotias, en
muistanut mitään enkä tuntenut ketään. Vasta luettuani Anna -kirjoja, olen
oppinut ymmärtämään, että synnyin walk-in eli sielunvaihdokkaana. Silloin
sielut ’vaihtavat paikkaa’. Jeesuksen Isoäiti Anna muun muassa syntyi
näin.
Tätä kirjoittaessani on Äitienpäivä. Eilen oli Erkki-veljemme hautajaiset.
Erkki oli Riitalle pienenä ’Eekki -äiti’ . Veljet eivät pitäneet siitä,
että Riitta oli vierailla ihmisillä hoidossa, joten hänet haettiin kotiin
aika pienenä. Kaikki olivat Riitalle ’äitejä’. Arvi -veli oli Avvi -äiti.

|
Riitta-sisko pienenä.
|
Olenko oppinut jotain
Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä naiselta? Olenko
vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä, niin kuin
meidän jokaisen tulisi tehdä?
Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni sekä rohkeuteni, vapauden rakkauteni,
itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös saanut paljon
opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena
tekevänsä.
Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän haaveidensa
todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin
rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni
oli jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen
työssäni.
Menin koko ajan eteenpäin. Tunsin olevani pioneeri, joten uudet asiat
kiehtoivat minua.
Seuraavaksi toteutinkin Marian haaveet. Lyyli-tädiltäni sain teosofisen
maailmankuvan. Hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin
hänen vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti
liityin Ruusu-Risti-seuraan, johon Lyyli-täti itse ei ollut liittynyt,
vaikka olikin sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös
opettajaksi, ensin kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten
pitämään itsetuntemuskursseja. Nyt olen kansainvälinen rauhanpapitar,
Peace Minister sekä Anna -kirjojen suomentaja ja kustantaja.
Kiitos elämäni Suojelusenkeleille
Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria Magdalenaa
kohtaan.
Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse Jeesusta; minulla on
suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan niin ole.
Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta,
kärsivästä Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu,
jonka Jeesus paransi, ei muuta. Äiti Mariakin oli kliseinen kuva Rooman
kirkon raameissa. En tarvinnut kirkkoa.
Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle merkitsevät,
olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat olleet
elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan ja
Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön.
Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni. Olen herännyt tässä elämässä
jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini tekivät. Ja tiedän, että
he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä työssäni ilmentää
Feminiinistä Kristustajuntaa.
Rakastetut Äitini sydämessäni
Kiitollisena ja suurella rakkaudella
Tyttärenne
Maila Maire Marketta
Margie Magdalene
Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:
Anna, Jeesuksen
Isoäiti
Anna, Magdalenejen
Ääni
Margie Magdalene
Teksti: Maija Salmi /Reetta Ahola
Kuvat: Margie

Suomalainen sielunmaisema on pala järveä, yötöntä kesäyötä, tunturia. Jonkun
sielu lepää Lapin kuohuvissa koskissa ja Kolin vaarojen rinteillä, toinen on
kotona viljapeltojen heilimöidessä. Jylhä, kansallisromanttinen näkymä
paksuine petäjineen on useimmille parasta sielunhoitoa.
Ihminen etsii omaa itseään, sielunmaisemaansa, omaa paikkaansa elämän
virrassa. Suomalaisen kesän hersyvää voimasäveltä ja pakkasajan mollista
talvihämärää on vaikea löytää muualta. Mutta voiko sielu hyvin harmaissa
betonilähiöissä, joissa taivas peilaa pienen pienenä kaistaleena ja vihreää
löytää vain kukkapurkeista? Onko sielun hyvä olla siellä, missä on koti?
Löytääkö rauhan vain itsestään - paikalla ei ole väliä?
Rovaniemeläinen Marketta ”Margie Magdalene” Mylläri rakastaa maisemien
korkeuseroja, vettä ja taivasta. Ne ovat voimapaikkoja, joiden avulla hän
elää ja jaksaa.
Silti hän uskoo, että jokainen voi rakentaa maiseman omaan kotiinsa, tehdä
siitä paikan, jonne tekee aina mieli palata. Jos maaseutu on kaukana,
kerrostalostakin pääsee ulos katsomaan taivasta ja halailemaan puiston
puita.
- Toki tämä vaatii myös yrittämistä. Ajatellaan vaikka Nelson
Mandelaa;
hänen on täytynyt vankilavuosinaan käyttää mielikuvitustaan säilyttääkseen
oman maisemansa, Mylläri miettii.
Marketta Myllärikin on pystynyt säilyttämään oman sielunmaisemansa
keskikaupungin hulinassa. Hän ei antanut betonisen ympäristön haitata
elämäänsä; vilkasliikenteisen kadun melusta ja pienestä sisäpihasta viis:
pienessä tamperelaisessa yksiössä hän vietti oman elämänsä luovinta aikaa,
kun hän loi materiaalia suggestopedisille kursseilleen.
Kyllä Hengen todellisuudelle
Kymmenen vuotta sitten Marketta Mylläri palasi pitkän poissaolon jälkeen
synnyinseudulleen, puolen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta.
Ikkunasta hän näkee liki saman maiseman kuin lapsena: Pöyliövaaran, jonka
juurella äidin kotitalo aikoinaan sijaitsi, sekä Kemijoen maisemat
taustalla. Ulos mennessään maisemat moninkertaistuvat. Kemijoki ja Ounasjoki
yhtyvät, Pöyliövaara ja Ounasvaara kohottautuvat koko komeudessaan.
- Kun katson maisemaa, koen sen eheyttävän voiman. Maisema täällä on minulle
todellista sielunmaisemaa, Mylläri sanoo nöyrästi.
Mylläri kertoo syntyneensä kahden suuren virran, Kemijoen ja Ounasjoen
yhtymäkohdassa. Joet muodostavat valtavan Y-kirjaimen kaupungin sydämessä.Y
viittaa yes eli kyllä-sanaan, jossa ihminen kädet ylöspäin kohotettuina
sanaa kyllä Hengen todellisuudelle. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua on
näin ollen Universumin voimakkampia sanoja. Näin Mylläri on
pappiskoulutuksessaan oppinut.
Vaarat, tärkeät voimapaikat
Vaaroja Rovaniemellä näkyy joka puolella.Vaaramaisemat ovat Myllärille
erityisen tärkeiksi muodostuneita voimapaikkoja. Samanlaisena hän kokee oman
kotialttarinsa, jonka luota hän näkee ikkunasta myös vaaramaiseman. Alttarin
luona hänellä on siten vaara, vesi, metsä, ilma ja tuli. Tuli on kynttilän
liekissä.
- En voisi enää kuvitellakaan asuvani missään muualla, ainakaan pitkiä
aikoja.
Puut ja metsät näyttävät luonnon voiman. Mahtavat auringonlaskut ja taivaan
värit puhuvat. Olen ollut täältä niin kauan poissa, että maisema on noussut
minulle entistä tärkeämmäksi.
Mylläri sanoo viettäneensä vuosia maailmalla, myyneensä Rovaniemen-kotinsa
ilman minkäänlaista järkisyytä. Hänen piti vain luopua rakkaimmasta
paikastaan ja lähteä kokemaan uutta. Palatakseen sitten taas uusin innoin
kotiin. Nyt hän haaveilee, että voisi ostaa talonsa takaisin.
- Minussa on sekä rovaniemeläistä maalaistalon emäntää että universaalia
rauhanpapitarta; molemmat elävät sielussani yhtä aikaa, Mylläri summaa.
Suomi elää metsästä
Metsällä on perinteisesti ollut tärkeä sija suomalaisessa elämässä. Se on
antanut toimeentuloa, ruokaa ja virkistystä. Kolme neljännestä Suomesta on
metsän peitossa. Jokaista suomalaista kohden metsää löytyy nelisen
hehtaaria. Ei siis ihme, että suomalaisia pidetään metsäkansana - sekä
hyvässä että pahassa.
Myllärikin tunnustautuu metsäihmiseksi. Kun iso kuusenoksa tanssii
olohuoneen ikkunan takana, hän katsoo sen liikettä, heilumista tuulessa.
Oksan tanssiminen on ihanaa! Katse lepää muutenkin mieluusti puissa, jotka
antavat hänelle sekä rauhaa että energiaa.
- Ja eri vuodenajat täällä pohjoisessa, se ihanuus on jotain ihmeellistä.
Kävelen Kemijoen rannalla, ja koko ajan äiti-vaara on läsnä ja siunaa suvun
rantoja. Muuta en kaipaa.
Maisemaa Tampereellakin
Niin Lappi-ihminen kuin onkin, Marketta Mylläri on löytänyt sielunmaiseman
muualtakin. Tampereen-vuosinaan hän asui kerrostalon lisäksi myös pienessä
talossa, jonka tuntumassa kasvoi isoja voimapuita. Vesikään ei ollut
kaukana, oli sekä Näsi- että Pyhäjärvi.
- Ne auringonlaskut olivat uskomattomia Pyhäjärvellä. Ihmettelin aina, että
ihmiset istuivat ruuhkabussissa Pispalan maisemissa väsyneinä, silmät
kiinni. Ilmeisesti he olivat niin turtuneita lähellä olevaan kauneuteen,
etteivät nähneet sitä ja tajunneet sen voimaa.
Mylläri rakastui tamperelaiseen maisemaan. Hän hiihti Pyhäjärven jäällä, ja
löysi sieltä samanlaisia tunteita kuin Lapista. Vesistöt ja korkeuserot
auttoivat häntä toipumaan Lappi-ikävästä.
- Tampereella oli aina ihana tunne: harjuja sekä vettä, vettä, vettä!
Esimerkiksi Helsingistä en samanlaista rauhaa ikinä löytänyt, vaikka siellä
onkin merimaisemaa. Maisemani tarvitsee korkeuseroja.

Maisemat geeneissämme
Sielunmaiseman ei tarvitse olla kadoksissa maailman turuillakaan. Marketta
Mylläri löysi sen aikoinaan Kreikasta Thassos-saaren pienestä kylästä,
Theologoksesta.
Ekofilosofi Henryk Skolimowskilla oli siellä kesäpaikka, jossa hän piti
seminaareja. Theologos tuli Myllärillekin ympäristöineen tutuksi. Kerran hän
seisoi korkealla paikalla, josta näki suoraan allaolevaan kylään. Näkymä
jätti elinikäisen muiston.
- Kylä oli kuin kämmenelläni. Kaikki, ne talot, ihmiset ja eläimet,
mahtuivat siihen, pieneen käteen.
Se oli ihmeellinen tunne. Vaikka maisemassa ei näkynytkään itselle tärkeää
vettä, näkymä peilautui mieleen kuin Lapin maisemat.
Mylläri kiersi 1990-luvun alussa vuoden verran maailmaa. Intiassa hän koki
samanlaisia tunteita kuin Lapissa - vaikka kaikki oli erilaista! Mylläri
löysi New Delhin kaduilta jotain erikoista.
- Kaupunki velloi ihmisistä. Luulisi että sellainen ahdistaisi, mutta se
kaikki, ihmiset, autot ja eläimet, velloivat eteenpäin kuin meren aalloilla.
Koin sen eräänlaiseksi ihmismaisemaksi, jossa oli kaaosmainen liikenne ja
kova melu, mutta silti kaikki oli sujuvaa, meni eteenpäin. Se peilautui
sieluuni omanlaisena maisemanaan.
Synnyinkoti ja etenkin kotiinpaluu ovat ihmiselle tärkeitä. Mylläri uskoo
sen olevan kiinni geeneistämme: vaikka olisimme ulkomailla monta
vuosikymmentä, kaipaamme takaisin.
- Olemme pieni, vieläkin aika eristyksissä oleva porukka, joka ei mene
sekaisin maailman turuilla. Olemme säilyttäneet jotain alkuperästämme. Siksi
omat maisemammekin ovat meille niin tärkeitä, vaikka pinnallisesti voimmekin
mennä mukaan maailman menoon.
- Erityisesti Lapin maisemat ovat sisäistyneet lappilaisiin; niiden avaruus
ja mahtava luonto. Lapinhulluus iskee myös etelän ihmisiin helposti! Kun
tänne tullaan etelän vesisateesta, kontrasti on valtava. Se näkymä piirtyy
ensimmäisenä sieluumme.
Perinnöksi elämän kunnioitus
Maila Maire Marketta Myllärin juuret ovat syvällä Peräpohjolassa ja sen
vanhassa talonpoikaiskulttuurissa.
Syntymäkoti, Myllärin maatalo, on edelleen Rovaniemellä, Katajarannalla
Kemijoen törmältä – kuin ihmeen kaupalla sodasta säilyneenä, ja edelleen
saman suvun hallussa. Sekä isän että äidin suvut ovat viljelleet Kemijoen
varrella olevia peltoja satojen vuosien ajan.
Mylläri uskoo perineensä sukulaisiltaan kaikenlaisen kunnioituksen elämää ja
äiti-maata kohtaan.
- Arvostan maaseutua ja puhdasta luontoa ja pyrin omalta osaltani
vaikuttamaan sen säilymiseen.
Tärkeimmät elämänarvot Mylläri on löytänyt Jeesuksen Vuorisaarnan etiikasta.
Hän on tietoisesti pyrkinyt opettelemaan ja toteuttamaan Jeesuksen antamia
elämänohjeita:
1. Ole rauhallinen. 2. Ole puhdas ajatuksissasikin. 3. Ole rehellinen. 4.
Vastaa pahaan hyvällä. 5. Kohtele rakastavasti lähimmäisiäsi.
Mylläri avioitui keravalaisen opettaja Jussi Kivelän kanssa; he tapasivat
Ruusu-Risti -seurassa.
- Hänen opiskeluryhmässään sain ensimmäisen kosketuksen kalevalaiseen
kauneuteen ja viisauteen. Se aika loi kaiken kaikkiaan lujan kallion, mille
oma elämäni sittemmin pohjautui. Elämä loksahti kohdalleen
Elämä loksahti kohdalleen
Vuonna 1988 Marketta Mylläri tutustui Lieksan kansallisessa
metsäseminaarissa Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Mylläri
kertoo, että siitä alkoi hänen asteittainen irroittautumisensa vanhoista
työskentelytavoista. Kahta vuotta myöhemmin hän otti virkavapaata, heitti
repun selkäänsä ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa.
Myllärin elämä koki muutoksia; hän löysi muun muassa suggestopedisen
opetusmenetelmän. Mylläri on kuvaillut sen aiheuttaneen hänen aivoissaan
todellisen vallankumouksen. Hyvin merkittäviä ovat olleet myös James
Redfieldin Oivallusten tie -kirjat.
- Elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Olin löytänyt suggestopedisen
opetusmenetelmän ja Redfieldin, ja minulla oli oma elämäni voimavarana
työssä, jossa saatoin auttaa muita ihmisiä heidän henkisessä kasvussaan.

Rauhanpapiksi Italiassa
Marketta Mylläri on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn
pappisvihkimyksen Assisissa Italiassa vuonna 2005. Hän on Minister of Peace
eli rauhanpappi. The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio.
Sen tunnetuin rauhanpappi on James Twyman, kansainvälisesti tunnettu
rauhantrubaduuri, joka on kiertänyt monia vuosia pitämässä rauhankonsertteja
maailman eri konfliktipisteissä, muun muassa Israelissa, Irakissa,
Pohjois-Irlannissa, Kosovossa jne.
Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt
muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, kauppatieteiden ja englannin
kielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana ja kolumnistina.
Jeesuksen isoäiti muutti maailmankuvan
Margie on julkaissut useita kirjoja. Kolmisen vuotta sitten hänen
kirjailijan urallaan kääntyi aivan uusi lehti.
- Maaliskuussa 2015 innostuin kääntämään 2010 ilmestynyttä Claire
Heartsongin kirjaa Anna, The Voice of the Magdalenes (Anna, Magdalenejen
Ääni). Yllättäen sain 400 sivua suomennettua toukokuun synttäreilleni. Oli
syytä juhlimiseen!
- Sain kehotuksen Äiti/Isä/Luojalta ottaa aikaisemman firmani uudelleen
käyttöön. Syyskuussa 2015 syntyi kustantamoni Santa Claus SanctaDivina, joka
julkaisi ensimmäisenä painotuotteenaan kirjan Anna, Magdalenejen Ääni.
Maaliskuussa 2016 Margie sai taas inspiraation suomentaa Anna -kirjan, nyt
vuonna 2002 ilmestyneen Anna, Grandmother of Jesus eli Anna, Jeesuksen
Isoäiti, jossa on myös lähes 400 sivua.
- Se valmistui myös runsaassa kahdessa kuukaudessa ja ilmestyi kustantamana
elokuussa 2016.
Margie kertoo, että Anna -kirjojen myötä hän on tutustunut aivan uuteen
henkilöön, Jeesuksen Isoäiti Annaan.
Aikaisemmin en ole tiennyt mitään Annasta. Hän on se NAINEN KAIKEN TAKANA.
Anna synnytti ja kasvatti suuren, 14 -lapsisen perheen, josta sitten tuli
Jeesuksen tärkein tukiryhmä hänen Suurelle Työlleen maanpäällä.
KEINUVUOPAJA
Keinu keinuni
Keinuvuopajassa
sieluni sisimmässä.
Kuiskaa tuuli,
vie viestini.
Syleile sydämeni
unteni unelmamaata.
Koivuni, keijuni,
enkelten sukua,
hellien kosketan
tähtien utua.
Lämpöistä poskea,
koivun ja keijun.
Valkoista runkoa
aurinkolaivan -
taivaan ja taian.
Missä on keinuni?
Tässä ja nyt,
sieluni sisimmässä.
Aika ja paikka - ei ole rajaa.
Rakkaus kaiken avaa.
Rakkaus on minussa itsessäni.
|
|
(Kirjoitti Margie, Marketta Kivelä
Tampereella koti-ikävässä 1996.)
Keinuvuopaja -sana on minulle edelleenkin tärkeä. Se oli taloni, jonka myin
maailmalle
lähtiessäni. Nimi on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä: keino/ tie ja
vuopio tai vuopaja/
vesireittiä. Sana ’keino’ on aikojen saatossa vääntynyt muotoon ’keinu’.
Tätini antoiuvat talolleen nimen Keinuvuopaja. Talo sijaitsi Keinuvuopaja
-nimisen Kemijoen
uoman rannalla. Nykyisin se on nimenä lähellä olevalle pienelle lammelle,
joka virtaa Kemijokeen.
Visioni on ostaa tämä Keinuvuopaja -taloni takaisin ja perustaa sinne
Henkinen Keskus.
Rukoilen sen toteutumista koko ajan.
Rakkaudella
Margie Magdalene
Teksti pohjautuu suurelta osin Maija Salmen tekemään Margien haastatteluun
”Rauhanpapittaren Sielunmaisemaa” /Sielunpeili 1/2009.
Katso myös: Artikkeleita Margiesta / Sielunpapittaren sielunmaisemaa
/Sielunpeili 1/2009

Margie ja Maiko, joka aikoo kääntää Anna –kirjat japanin kielelle
|

Lina ja Maiko sekä oppaamme Gila, valo/ääniparantaja, joka on juutalaista
syntyperää ja hepreankielen
taitoinen
|
Johannes, Jeshuan ja Myriam Tyanalaisen nuorin poika
Kappadokia, Turkki, 48 AD, ikä 22
Minä olen Johannes, yksi Myriamin pojista, yksi Magdaleneista. Asuin
Intiassa nuoruuteni. Olen parhaillaan 22 vuotta iältäni. Jäin pienenä
asumaan isäni veljen, Josefin (Nuorempi /Joses) talouteen Varanasissa,
kunnes äitini ja Isoäitini Maria Anna tulivat siellä käymään. He viipyivät
Intiassa melkein seitsemän vuotta. Syistä, joita en täysin ymmärrä, isäni,
äitini ja sisarukseni menivät takaisin Galileaan aloittaakseen suuren
tehtävän, ja minut annettiin setäni Josefin hoitoon. Olin tuolloin vain
puolitoista vuotta vanha. Ehkä he ajattelivat, että olin liian nuori
rasittavalle matkalle ja niille epävakaille olosuhteille, joiden he
tiesivät olevan edessä. Vuosien saatossa hyväksyin asian ja vastustin
muuttamista pois siitä ainoasta kodista jonka tunsin.
Matkalla länteen Avaloniin
Nyt matkustamme länteen kohti Suurta Merta ja sen taakse. Liityimme
karavaaniin matkataksemme suurten autiomaiden halki. Se on pitkä matka
monine pysähdyksineen tien varrella. Vierailemme äitini perheen luona
Tyanassa pitemmän aikaa. He eivät ole koskaan tavanneet minua, ja on
paljon juhlimista. Kanssani matkustavat isäni äiti, isoäiti Maria Anna
(Äiti Maria) ja äitini, Myriam, sekä isäni veljet Tuomas, Simon ja John
Mark, ja myös kaksi puolisoani, joita nyt kutsun Ruth ja Salome heidän
sanskriitin kielen nimiensä asemasta. Vaimoni ovat sisaria, ja he ovat
aivan suloisia. Menimme naimisiin vähemmän kuin vuosi sitten, ja meillä ei
vielä ole lapsia. Se oli järjestetty avioliitto, jotka ovat tavallisia
Brahman kastissa. Vaikka emme hyväksy sellaista kontrollia ja
eripuraisuutta aiheuttavia asioita ihmisten parissa, setäni Josef ja hänen
appensa päättivät, että sellainen avioliitto kuninkaallisissa sukupuissa
olisi parasta meille ja tuleville sukupolville.
Olen tavannut monia hyvin mielenkiintoisia ihmisiä matkamme varrella.
Täällä Kappadokiassa tapaan joitakin hyvin viisaita opettajia ja
pyhimyksiä, jotka asuivat aikaisemmin korkealla Himalajalla. On ihanaa
vaihtoa edestakaisin näiden kahden seudun välillä. Pidän heistä hyvin
paljon. On hyvä olla jälleen yhteydessä useisiin sellaisiin opettajiin,
joita tunsin lapsena. Ei kovinkaan kaukana täältä on suuri luola, jota
käytetään kirjastona. Se on täynnä muinaisia aikakirjoja ja kaikenlaisia
-muotoisia ja -kokoisia taideteoksia. Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria) ja
äitini ovat kertoneet minulle iso-isoäidistäni Annasta ja siitä kuinka
paljon hän olisi nauttinut näistä aarteista. Odotan innolla tapaavani
hänet ja oppivani häneltä, kuten isä teki.

Viisaita opettajia
Oli eräs aika epätavallinen opettaja, joka liittyi seuraamme matkallamme
sen maan halki, jota nyt kutsutte Afganistaniksi. Olimme pysähtyneet
levätäksemme, ja oli aikaa jakaa yhteisiä mielenkiinnon kohteitamme ja
tuttavuuksiamme. Varmistuen siitä, että meillä oli tasavertainen henkinen
ymmärrys, hän kertoi meille olleensa syvässä retriitissä useiden
rakastettujen mestareiden kanssa. Kävi selville että yksi näistä oli
isäni! Hän sanoi, että hänellä oli myös ollut erittäin voimaannuttava
kokemus erään sellaisen kanssa, jota kutsumme Mahavatar Babaji. Hän ei
avoimesti sanonut tätä - sillä se ei olisi kunnioittavaa tai viisasta -
mutta hän sanoi tarpeeksi niille meistä, jotka tuntevat Babajin ja isäni,
tunnistaaksemme sen, jolle hän osoittaaa niin paljon kunnioitusta.
Sanomatta enempää liityimme uuden ystävämme seuraan rituaalissa, jossa
osoitimme kunnioitusta näille rakastetuille mestareille.
Isoäiti Maria Annalla ja äidilläni oli mahdollisuus olla Babajin kanssa
melkein kuusi kuukautta. Menin heidän kanssaan, mutta en ollut riittävästi
valmistautunut kohtaamaan Mestaria kasvoista kasvoihin. Minulla oli
vierailuja Babajin kanssa sisäisillä tasoilla. Minulla oli myös hyvä onni
käydä siinä paikassa, jossa isäni isä, Josef ben Jacob, ylösnousi. Kivet
luolassa soivat hänen värähtelyään. Ja rakkainta minulle, minun täytyy
tunnustaa, olivat ne viikot jotka isäni vietti yksin minun kanssani niiden
melkein 23 vuoden aikana, jotka asuin Intiassa.
Nuo ajat isäni kanssa, etenkin ylösnousemuksen jälkeen, olivat käännekohta
henkisessä elämässäni. Vuosien varrella olin tullut yhä enemmän
työllistetyksi lääketieteellisillä opinnoillani ja henkilökohtaisilla
asioillani. Mutta näin sanoessani, ole vakuuttunut siitä, ettei maallinen
elämä minua täysin vallannut. Syvennyin pitkiä aikoja monien mestareiden
suuriin opetuksiin (sekä hindu- että buddhalaisiin) ja osallistuin pitkiin
meditaatio-retriitteihin täydellisessä yksinäisyydessä. Tämä valmisti
minua viimeaikaisempiin kokemuksiini isän kanssa. Muistaen että hänen
kirkas Valonsa yhä auttaa minua tietämään Todellisen Itsen, jota etsin
paljastaa ja ilmaista päivä päivältä. Sen jälkeen, kun olen saanut
vilahduksia Absoluutista, koen isäni joka on usein poissa, enemmän Suurena
Sieluna ja vähemmän isänä. Nyt pystyn näkemään polkuni suuremmalla
selkeydellä. On aikoja, jolloin kaipaan isäni fyysistä läsnäoloa; mutta
tiedän myös, että hän on aina kanssani hengessä.
Eräs epätavallinen opettaja liittyi seuraamme. Kävi ilmi, että opettajani
on äitini sukulainen. He ovat serkkuja, joka tekee hänet myös minun
serkukseni. Häntä kutsutaan Apollonius Tyanalaiseksi. Hän syntyi joitakin
vuosia isäni syntymän jälkeen.
Kuten monet perheestäni, olen käynyt läpi monia vihkimyksiä lyhyen elämäni
aikana. Nuorukaisena minua harjoitettiin isäni ja äitini tavoilla. Luulen
että minua motivoi olla ahkera harjoituksissa osaksi se, että saattaisin
viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja että jotenkin syventymällä
olemaan hyvä opiskelija, he tulisivat takaisin Intiaan. Toivoin että he ja
vanhemmat sisarukseni olisivat kanssani, sen sijaan että he olivat niin
kaukana. Saimme viestin, että he olivat menneet kauas läntisille vuorille.

Ayerveda -lääketiedettä ja erakkoelämää
Kuten kävi ilmi, oli paras että jäin Intiaan. Voin nähdä, että vanhempani
ymmärsivät sekä itsenäisen luontoni että myös tarpeeni pysyvyyteen. Luulen
myös, että he pystyivät näkemään, että Intia ja mestari- opettajat, joita
oli runsaasti joka puolella, antaisivat minulle parasta mahdollista
harjoitusta. Hyvin nuorella iällä aloin opiskella Ayurveda -lääketiedettä.
Parantamistieteet tulivat olemaan elämäni kutsumustyö. Tiesin että setäni
Josef myös omasi tätä tietoa nuorena. Hänestä tuli minun luotettava ja
rakastettu mentorini. Sain kaikkein parasta koulutusta, mitä nuori,
kunnianhimoinen nuorukainen voi saada, sekä henkisessä elämässäni että
urallani. Olen kiitollinen, että minulla on viisautta yhdistää molemmat
ponnistukset yhdeksi ja samaksi.
Lääketieteellisten opintojeni ohella vietin kokonaisen vuoden
pyhiinvaelluksella pyhiin temppeleihin ja pyhäkköihin. Sain siunauksia
rakastetuilta mestareilta, jotka seuraavat sekä Krishnaa että Gautama
Buddhaa. Vietin paljon aikaa erakkona. Kuljin kauas vuorille ja vaelsin
myös Gangesin kuumissa, kosteissa laaksoissa. Laitoin iloisesti pois
vaatteeni ja vaihdoin mukavan elämäni kerjäläisen kulhoon ja
lannevaatteeseen; jättäen tukkani leikkaamatta ja sydämeni täytetyksi
täysin. Vaikkakin minulla oli luonnollinen mieltymys sellaiseen ulkoiseen
yksinkertaisuuteen; tiesin myös, että polkuni sisälsi myös
vaikutusvaltaisen aseman, niin että voisin palvella muita jotka kulkevat
monia erilaisia polkuja.
Olin yksin pitempiä aikoja. Oli aika, vähän ennen kuin palasin
opintoihini, jolloin minut suljettiin luolaan samalla tavalla kuin isäni
ja äitini ovat tehneet. Minulla on vielä paljon enemmän vihkimyksiä
koettavana. Tämän vuoksi haluan mennä tälle matkalle isoäitini (Maria
Anna) kanssa, käymään niissä paikoissa, jotka vanhempani tuntevat niin
hyvin. Ehkä menen Egyptiin ja Britanniaan. Haluan kulkea isäni
jalanjäljissä niin hyvin kuin pystyn. Haluan myös olla sisarusteni kanssa:
Joses Simeon, Jude (velipuoli) ja Miriam, jotka asuvat Britanniassa. He
ovat paljon vanhempia kuin minä. En muista heitä. Tulee olemaan siunaus
saada perheemme täysin yhteen.
Setäni Josef on hyvin taitava lääkäri. Hän valmisti minua edistyneempiin
kursseihin, joissa tutkitaan kaikenlaista lääketiedettä. Minulle
näytettiin, kuinka ruumis, mieli ja sielu ovat erottamattomat toisistaan –
mitä laajat aivot kattavat; kuinka valo, ääni ja väri; pyhät geometriset
kuviot; maan ja kosmiset energiat; ravinto, tietoinen hengittäminen,
elämänvoiman kehittäminen, harjoitus, energiasyklit ja harmoniset
ajatukset kaikki vaikuttavat hyvinvointiin. Tulen kaipaamaan setääni ja
hänen suurta perhettään täällä hyvin paljon.

Hylätyksi tunteminen
Kun katson taaksepäin, kuinka olen ylläpitänyt ajatustani ”Se oli minä
joka valitsi jäädä perheenjäsenteni luo Intiaan”, näen että se epäilemättä
poisti piston hylätyksi tuntemisesta. Tosiasiassa tietenkin, koska olin
vain lapsi heidän lähtiessään, vanhempani ja setäni Josef todella tekivät
sen valinnan puolestani. Kuitenkin olen varma, että Isä ja Äiti jättivät
minut hyvin vastahakoisesti. Kun minun oli aika lähteä Intiasta ja palata
Galliaan, he rakastettavasti kommunikoivat kanssani sellaisella tavalla,
että en tuntenut itseäni hylätyksi. Olin liian nuori todella
ymmärtääkseni. Mutta jotenkin tiesin, että he palaisivat kun aika oli
oikea.
Äidilläni, Myriam Tyanalaisella, on hengen suuruutta ja läsnäolon
suloisuutta, ja olen kiitollinen näistä viime vuosista, jolloin olemme
tulleet tuntemaan toisemme paremmnin. Minun täytyy tunnustaa kuitenkin,
että tunnen murheen ja suuttumuksen varjon tulevan mieleni yli. Näen että
ne tunteet, jotka olen kieltänyt siitä, että äitini hylkäsi minut, kuten
sen ymmärsin, aiheuttavat sen etten näe häntä selvästi.
Kiitos sinulle että autat minua tuomaan valon tunnistamattomaan
pimeyteeni. Vien tämän paljastuksen sydämeeni ja tuon enemmän parantumista
sydämeeni ja mieleeni. Koska tiedän, että kaikki aika on olemassa tässä
hetkessä ja että voin muuttaa tulevia tapahtumia viemällä hereillä olevaa
tietoisutta kaikkiin valintoihin, tutkin nyt sitä mitä minulle on
näytetty. Kuinka onnekasta, että voin nyt antaa suurempaa rakkautta,
myötätuntoa ja kunnioitusta rakastetulle äidilleni. Sillä hän oli se, joka
antoi minulle elämän tässä olemassaolon valtakunnassa, missä on niin monia
suotuisia edellytyksiä minun herätä täyteen potentiaaliin tässä ruumiissa.
Stonehenge, Salisbury Plain, Englanti, 53 AD, ikä 28
Menin Egyptiin vaimojeni (joita kutsutaan Ruth ja Salome) ja useiden
Karmelin veljien kanssa. Tapasin Suuren Sedän Josef Arimatialaisen
Efesoksessa. Hän otti kaikki ne jotka olivat käyneet Intiassa, yhteen
rahtialuksistaan ja vei Kesareaan lähellä Karmelin luostaria; sitten
menimme Aleksandriaan. Ne meistä, joiden oli määrä viipyä Egyptissä,
lähtivät Heliopolikseen; toiset palasivat Bugarachiin Ranskassa ja
Britanniaan. Arviolta viisi auringon kierrosta on siitä, kun olin
Tyanassa. Olen asunut Avalonissa viimeiset kaksi vuotta.
Kevätpäiväntasausrituaali
Kävelemme hitaasti ja tietoisina polulla, joka vie meidät määrätyn kuvion
läpi, joka on laitettu Maan pinnalle. Tämä kuvio saa meidät sopusointuun
ylläolevien tähtien ja sähkö-magneettisten linjojen kanssa, jotka
mutkittelevat Maan Äidin ruumiin läpi. Ilta on hämärtymässä. Tähdet ovat
juuri tulossa esiin, kun lähestymme kallellaan olevaa kiveä. Pysähdymme ja
viritämme edelleen ruumiimme/mielemme suurella tietoisuudella. Jatkamme
hitaasti kävelyämme. Lähestymme suuria sinisiä kiviä, joita kutsutte
Henge, joka sijaitsee massiivisessa majesteettisuudessa Salisburyn
tasangolla.

Tämä on Stonehenge. Etenemme pitkänä kulkueena. Monet läheltä ja kaukaa
ovat kokoontuneet tähän paikkaan. Tämä on druidi-rituaali. Molemmat
sukupuolet ovat läsnä, koska uskotaan tasapainoon. Tarvitaan molempia
polariteetteja tasapuolisesti.Tiedämme, että pieni joukko roomalaisia
sotilaita tarkkailee meitä etäisyydeltä. Suuri määrämme herättää huomota.
Meitä on seitsemänkymmentäkaksi, meille on runsaasti tilaa. Olemme vielä
kevätpäiväntasauksen vähenevissä energioissa ja Beltainen (Vappu
/toukokuun 1. päivä) läpikulun kasvavissa energioissa. Olemme tarkkailleet
/ja ohjanneet energioita useiden viikkojen ajan. Tällä varsinaisella
alueella on eri paikkoja. On avausportaali dimensioidenvälisille
energioille, ja on myös sulkemispaikka. Palaamme Hengeen sulkemaan
portaalin, kun tulee uusikuu, sen jälkeen kun on juhlittu Beltainea
Suuressa Kulkueessa Avenburyn Hengessä.
Kerron miesten ja naisten liitosta, vihittyjen kouluttamisesta
inkarnoimaan taivaan valtakunnat ja tekemään sekä miehet että naiset
vastanottaviksi ja hedelmällisiksi. Tällä tarkoitan hedelmällisiä tavalla
kutsua sieluja syntymään, sadonkorjuuta virtaamaan runsaudessa ja
hyvinvointiamme tuntumaan harmonisesti. On aika olla toistemme kanssa,
polttaa rituaalitulia, yhtyä toinen toisiimme ollen siltana taivaan ja
maan välillä.
On aika yhdistyä tähtien ja siellä olevan viisauden kanssa. On aika tuoda
paljon valoa ruumiittemme soluihin ja Suuren Äidin kohtuun. Nämä kivet
auttavat meitä tekemään tämän. Ne ovat kuin kivestä tehtyjä valoaluksia.
Kun yhdistymme mantroilla ja mudroilla, alamme kehrätä energiakenttiämme.
Muodostuu suuri valomandala. Henge alkaa kehrätä. Kivet tulevat hyvin
eetterisiksi – syntyy erittäin voimakas pyörre, ja me kaikki laajenemme
räjähdysmäisesti
yön aikana.
Valoalukset Pleiadeilta ja Stonehenge
Yläpuolellamme on suuri valoalus. Minulle on kerrottu, että sen tietoisuus
on Pleiadeilta. Jotkut meistä ovat opiskelleet ja harjoittaneet
Valohedelmöityksen tapoja, joita ovat opettaneet iso-isoäitini Anna ja
isänpuoleinen isoäitini Maria Anna. Molemmat äitini (Myriam Tyanalainen ja
Betanian Maria) ymmärtävät ja ovat harjoittaneet näitä tapoja lasten
hedelmöittämiseksi; sekä miehen siemenellä että ilman sitä.
Nämä mysteerit ovat erittäin vanhoja ja ne ovat turmeltuneet aikojen
kuluessa. Teemme parhaamme säilyttääksemme ne sellaisilla tavoilla, jotka
kunnioittavat sekä miehiä että naisia. Toiveemme on tuoda ykseyttä ja
tasapainoa. Halumme on luoda puhdas tila kaikkein kehittyneimmille
tietoisuuksille, jotka haluavat saada fyysiset ruumiit. Olen kuunnellut
tarkkaavaisesti Iso-isoäitini Annan, Isoäitini ja äitini viisautta. Olen
myös kuunnellut isääni (Jeshua) ja suuria enojani – Josef Arimatialainen
ja Noah, jotka ovat mahtavia essealais-druideja. He kutsuvat tätä
Magdalene -työksi.
He kertovat ajasta, jolloin näitä keinoja käyttivät naiset ainoastaan
ilman miehen siementä. Sitten tuli aika, jolloin miehet halusivat
personoida ja ruumiillistaa ”jumalat”, joiden kanssa naiset parittelivat
astraalitasoilla. Tämä on totta tänään. Surullista kyllä, on ollut paljon
turmeltumista, väärinkäyttöä, ristiriitaa ja kärsimystä. Etsimme
löytääksemme keinon tuoda miehet ja naiset yhteen tavalla, joka parantaa
erillisyyden tietoisuutta ja avaa portaalit duaalisuuden toiselle puolen.
Etsimme keinoa, joka menee sukupuoli-identiteettien määritelmien tuolle
puolen, mikä ilmenee nyt ylivaltana ja alistamisena ja kaikenlaisena
sotana, ruttona ja nälänhätänä.

Valohedelmöitykset
Naispuoliset esivanhempani ovat kokeneet puhtaan hedelmöityksen, ja myös
hedelmöityksen tietoisten miespuolisten partnereittensa fyysisellä
siementämisellä. Jokaisessa hedelmöityksessä oli kolmiointi, jonka
muodostivat mies ja nainen yhdessä Korkeimman Rakastetun kanssa; sen joka
johti energian virtaa joka suhteessa. Jokaista sielua sen tullessa
fyysiseen inkarnaatioon Maaplaneetalle johtivat hengen tasoilta enkelit
ja Suuret Olennot. Jokaisen sielun matkaa Maaplanetalle tukivat
fyysisesti vihittyjen ankkuroimat energiat, joko lähellä tai kaukana.
Jotkut sukulaisistani, kuten olen sanonut, hedelmöittivät lapset
eetterisellä ”Valo-siemenellä”, mutta eivät heidän isiensä fyysisellä
siemenellä; näin tapahtui isoäitini Maria Annan (Äiti Marian) oma
valohedelmöitys ja isäni Jeshuan valohedelmöitys. Useimmat perheemme
jäsenistä ovat saaneet valohedelmöityksen isiemme fyysisellä siemenellä.
Tämä koskee sisaruksiani ja minua; poikkeuksen muodostaa sisarpuoleni
Lizbett, jonka hedelmöitys (Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen) tapahtui
isäni eetterisellä siemenellä. Äitini (Myriam Tyanalainen) on uskoutunut
minulle, että hän valmistautuu valohedelmöitykseen isäni kanssa, samalla
tavalla kuin Betanian Maria hedelmöitti Lizbettin. Hän on riemuissaan
mahdollisuudesta sellaiseen yhdyntään ja lapsen syntymiseen, vaikka hänen
kuukautisensa eivät enää ole säännölliset.
Siitä kuinka Valoalukset ja Stonehenge auttavat
Valohedelmöityksissä
voisin sanoa paljon. Se on yksi suosikeistani, joita olen tutkinut viime
vuosina suurella mielenkiinnolla. Teen parhaani, jotten ajautuisi liian
kauaksi aiheesta. Haluan kertoa sinulle, että on olemassa aika mutkikas
dimensoidenvälinen energiamatriisi linjassa dimensioidenvälisten
tarkoitusten kanssa, joita toteutetaan Valoalusten ja täällä olevien
kivikehien vuorovaikutuksella, kuten tässä tapauksessa. Tämä pätee myös
muihin valohedelmöityksiin, jotka tapahtuvat vuorten luolissa; kuten
Lizbettin valohedelmöitys, mikä tapahtui Bugarachin vuoren luolassa.
Minulle on myös kerrottu, että oli suuri Valoalusten ja intergalaktisen
tajunnan kohtaaminen, mikä sai aikaan isäni valohedelmöityksen, ja myös
joidenkin tätieni ja setieni, jotka ovat isäni sukupolvea.
Mer Ka Ba
Tilaisuuksissa kuten täällä Stonehengessä, me olemme nyt Pleiadien
Valoalusten valaisemat. Se tarkoittaa, että Valosta – Valo-olennoista,
täydellisesti yhtyneenä Ykseydessä, on yhdessä luotu se mitä kutsutaan
”Tulen Vaunut tai Auringon Vaunut” - jotkut kutsuvat tätä elävää
Valoalusta Mer Ka Ba energiakentän ryhmäksi. Tämä Valoalus ei ole
fyysinen. Vaikka se käyttää Maan energioita, sitä eivät sido fyysisten
planeettafrekvenssien painovoima. Se on enemmän linjassa Valon, Äänen ja
Värin kosmisten frekvenssien kanssa. Se on galaktienvälinen alkuperältään;
vaikkakin sen olennot, jotka ovat läsnä tässä määrätyssä Valoaluksessa,
ovat virittyneet Pleiadien korkeammalle, ylösnousseelle tajunnan
värähtelylle.
Ääniteknologia
Nykyisestä eräänlaisesta kosmisesta teknologiasta ääniteknologia on
erityisen tärkeä siinä uudistavassa työssä, mitä jatkuvasti teemme.
Ääniteknologia erityisesti kohottaa harmoniaa; Valoaluksen, sinisten
kivien ja yhdistyneen tajuntamme - Magdalene-druidien, jotka olemme hyvin
tarkasti virittyneet ja kalibroituneet toistemme kanssa - harmonista
vuorovaikutusta. Kun ymmärrät, että kaikki ilmennyt luominen on
frekvenssien muodostamaa; ja että frekvenssit ovat ääntä; ja että äänen
tajuinen tietoisuus mahdollistaa manifestaation; silloin ymmärrät toisella
tasolla, miksi Stonehenge luotiin.
Ja on niin, että tietoisesti käytämme ääniämme, joita jokaisen kiven voima
vahvistaa. Silloin työskentelemme kivien kollektiivisen harmonisen
järjestelmän kautta, yhdessä Maan sähkö-magneettisten frekvenssien kanssa,
linjassa Maan ytimen ja elementtien kanssa. Ja viimeinen, mutta ei
vähäisin asia on, että kosmiset harmoniat kuuluvat läpi Valo-olentojen/
Valoaluksen Ykseydessä; yhdistäen ja laajentaen kaiken sen, mitä olemme
ankkuroimassa Maahan ruumiillamme. Kaiken kaikkiaan, yhtyneessä
harmoniassa ja tasapainossa ME LAULAMME KIVET!
Riippuen tarkoituksestamme, onko se tuoda hedelmällisyyttä Maahan tai
hyvinvointia mieliimme ja ruumiisiimme; lasten Valohedelmöitys, tai rauhan
ja harmonian vahvistaminen kaikkien olentojen parissa; Ääni, Valo ja Väri
ovat niitä teknologioita, joita käytämme druidi-essealaisina Magdaleneinä.
Äiti Maan, auringon, kuun ja tähtien kanssa konsertissa – me olemme
harmonisessa tasapainossa Sfäärien Musiikin ja Kaiken Mikä On, kanssa.

Ääniparannus-temppelit /Hathorit
Tulin tietoiseksi näistä teknologioista lääketieteellisissä opinnoissani
Intiassa. Isäni ja äitini jakoivat vapaasti kanssani oman tietonsa.
Ollessani Kappadokiassa ja Efesoksessa kävin myös ääniparannus
-temppeleissä; jotka on omistettu kreikkalaiselle lääkärille
Aslepiukselle. Kun menin Egyptiin, kävin Hathorin temppeleissä ja tulin
tietoiseksi syvällisestä galaksienvälisestä elämänvirrastani, mikä kantaa
ylösnousseiden Hathorien tietoisuutta Maan päälle. Sellaisilla tavoilla,
joita et voisi nyt ymmärtää, tuon esille näitä teknologioita kaikkien
ihmisten hyväksi aikanani ja sinun päivänäsi.Teen näin herättääkseni ne
Valonsiemenet, jotka ovat koodattuina Maa Äidin sisään, mukaanlukien
kaikki hänen kivensä, kuten nämä Stonehengen kivet. On myös herääminen
Valon Jumalaisen Äidin (Magdalenejen) Äänen kautta; Valon mikä on
siemennetty vuorten kalkkikivien kristalleihin ja niihin aineisiin, mistä
luusi ja veresi muodostuvat.
Jätän nämä sanat sinulle miettiäksesi ja tutkiaksesi niitä lisää. Kuten
olen sanonut, pidän tätä aihetta, ei ainoastaan erittäin
mielenkiintoisena, vaan myös erittäin tärkeänä Maalle ja ihmiskunnalle
planetaarisen kriisin päivinänne.
Voin sanoa, on että on muita rituaaleja myöskin, jotka tuovat ilmi
Jumalaisen Äidin ääretöntä rakkautta, myötätuntoa ja viisautta. Me
virittäydymme hänen uudistaviin voimiinsa parantaa ja kantaa hedelmää
siellä mistä on tullut tietoisuuden steriili ja kuiva fyysinen taso. En
puhu niin paljon Maa Äidistä, vaikkakin hän viisaudessaan heijastaa
miesvaltaisen yhteiskunnan kuivaa tietoisuutta. Sekä miehet että naiset
ovat kadottaneet yhteytensä myötätunnon feminiiniseen sydämeen ja kaikkien
olentojen keskinäiseen yhteyteen – Ykseyden Lakiin. Me kaikki kärsimme
sen tulosta. Meidän täytyy olla tietoisia ja valppaita yhteisönä
suojellaksemme Suuren Äidin tapoja ja ruumista. Me miehet, jotka olemme
koulutetut Magdaleneiksi, teemme tämän naistemme, lastemme ja tämän
vehmaan maan huolehtimisen puolesta. Me kunnioitamme ja arvostamme
suuresti Jumalatarta ja hänen voimiaan.
Rauha lapsuuden traumasta
Olen tehnyt rauhan sydämessäni koskien lapsuuteni haavaa, kun katsoin
äitini minut hylänneen. Olen tullut näkemään, että meidän kaikkien
tarvitsee parantaa tämä hylkäämisen kollektiivinen haava; itse asiassa
itsensähylkääminen, joka tulee siitä että näkee itsensä erillisenä.
Tuntien olevamme kuin haaaksirikkoutuneita koemme raastavia tunteita,
jotka säälimättömästi kiertävät lävitsemme aiheuttaen meissä tunteen, että
emme ole rakastavia, rakastettavia ja rakastettuja. Surumme ja
suuttumuksemme työntävät Suuren Äidin aina läsnäolevan rakkauden pois.
Sokeina sille rakkaudelle, armolle ja hyvyydelle, jotka aina ovat läsnä
sisimmässämme, me vahingoitamme itseämme ja toisia.
Meidän täytyy tuntea Jumalaisen Äidin rakkaus, niin että voimme rakastaa
kaikkia olentoja, itsemme mukaanlukien. Silloin me kaikki tulemme
kukoistamaan. Äitimme Maa pukeutuu loistaviin valon ja hedelmällisyyden
vaatteisiin. Tämä on visioni ja pyrkimykseni. Omistan elämäni tälle
tarkoitukselle. Nämä suurenmoiset kivet ja loistavat tähdet pääni päällä
todistajinani, tänä yönä ja aina, minä pyhitän sen elämänvoiman, joka
virtaa lävitseni, olentojen hyväksi kaikkina aikoina ja kaikissa
valtakunnissa.
Kaikki on hyvin. Tämä on suuren parantumisen ja hyvyyden aika. Vieläpä
suurimman pimeyden ja kaaoksen keskellä, tämä on suurimpia mahdollisuuksia
rakkauden tulla esiin ja parantaa olentojen mielet ja sydämet. Meidän on
vain rentouduttava, hellitettävä ja sallittava rakkauden, mitä olemme,
yksinkertaisesti OLLA. Tuomitsematta ja ponnistelematta synnytämme
sisäisen viisautemme ja myötätuntoisen toimintamme.
Minua kutsutaan Johannekseksi, ja olen saatavilla auttaakseni sinua
toiselta puolelta parantajana, joka ymmärtää murtuneiden sydänten
hoitamisen. Jos tarvitset fyysistä, emotionaalista ja/tai henkistä
parannusta, olen palveluksessasi.
Olkoon rauha kanssasi.
Johannes
Siunaten ja rakastaen
Margie
Magdalene
 |
Patsas, jossa Isoäiti Anna ja Maria Anna, Pyhän Annan kirkossa
Jerusalemissa
Margie oli 25.10. –7.11. 17 Israel -kiertueella, jonka järjesti toinen
ANNA-kirjojen kirjoittajista, Catherine Ann Clemett.
Matkalla käytiin paikoissa, joita kirjoissa kuvataan. 8 Magdalene Sisarta
(USA, Japani, Suomi, Israel) näin aktivoi Magdalene
verkostoa. |
HISMARIAM
Isoäiti Anna oli ollut Egyptissä 303 vuotta, 510-207 BC, palvellen
jumalaisen Äidin papittarena ja kirjurina, suurimman osan aikaa Egyptin
maanalaisissa saleissa ja temppeleissä. Sen jälkeen hän palasi rakastamaansa
Karmeliin, ja perusti suurperheen. Matiaksen kanssa hän sai Josef
Arimatialaisen ja Martan. Joachimin kanssa hän sai 12 lasta, joista nuorin
oli Maria Anna, Jeesuksen äiti, joka syntyi v. 20 BC. (Jeesus syntyi sitten
huhtikuussa v. 4 BC.)
”Oli eräs, joka oli ollut kanssani Egyptissä ja joka oli ollut kanssani
laivassa palatessani Karmelin luostariin Aleksandriasta. Hänen nimensä oli
Hismariam, ja olen jo sanonut, että tyttäreni Auriannan kautta hän oli yksi
jälkeläisistäni, joka oli onnistunut mestarina hallitsemaan
solunnuorentamisen salaisuudet.
Edellisten elämiensä aikana Veljes-Sisarkunta oli valmistanut häntä
opettamaan ja ilmentämään esimerkillään neitseellistä syntymää ja fyysistä
kuolemattomuutta. Muinaisella Lemurialla hän oli valmistunut Naacal’in
Mysteeriokoulusta. Ja vähemmän kaukaisina aikoina hän oli inkarnoitunut
nimellä Tiye, Josef Israelilaisen, joka myytiin Egyptiin, tyttärenä. Vaikka
hänen identiteettinsä on salattu Raamatussanne, Tiye’stä tuli Amenhotep
III:n kuningatar. Kuningatar Tiye edelleen sulatti Egyptin kuninkaallisia
verilinjoja muinaisten heprealaisten sukulinjojen kanssa synnyttämällä
joukon lapsia mukaan lukien Amenhotep IV, joka otti nimen Akenaton.

Kuningatar Tiye oli tunnettu kyvystään syntetisoida eli yhdistää
egyptiläinen jumalten ja jumalattarien pantheon saman varjon ”Yksi Jumala”
alle. Näin oli, että äitinsä vaikutuksesta Akhenaton toi esille
yksijumalaisuuden vastahakoiselle Egyptin papistolle, joka kutsui häntä
’kerettiläiseksi kuninkaaksi’ ja myöhemmin yritti hävittää juurineen hänen
vallankumouksellisen hallituskautensa jokaisen jäljen. Vaikkakin monilta jäi
tunnistamatta, juuri Tiye oli se, joka vaikutti suuresti poikansa
mysteeriokoulun opetuksiin kuolemattomuudesta ja ylösnousemisesta.
Jumalainen Äiti
Nyt Hismariamista, sanon edelleen, että hän kantoi energiaa, jonka oli
myöhemmin tarkoitus tulla jälleen esiin täysin inkarnoituneena edustajana
sille, josta käytätte ilmausta Jumalainen Äiti. Valintojensa kautta
täydentää vihkimyksiään tässä elämässä, Hismariamia valmisteltiin esittämään
Marian rooli, jota kirkkonne kutsuu Neitsyt Mariaksi.
Olin aina tuntenut Hismariamin olevan väsymätön ja niin omistautunut
ihmiskunnan nousuun, ettei ollut mitään, mikä voisi estää häntä päämäärästä,
johon hän oli keskittynyt. Hän oli valaistunut mieleltään ja ruumiiltaan.
Todellakaan en liioittelisi sanoessani, että hän oli Äiti Jumala
inkarnoituneena lihassa. Kuitenkin hän oli nöyrä ja täydellisen vaatimaton,
aina kysyen mitä hän voisi tehdä muiden eteen. Hän oli yksinkertainen
tavoissaan ja täysin empaattinen, ja hän oli tietoinen jokaisesta energian
vivahteesta, joka kulki hänen lävitseen ja ympärillään
Niinpä Hismariam ja minä rukoilimme, puhuimme ja kävelimme yhdessä pyhäkön
alueella ja Karmelin vuoren ruohoisilla kukkuloilla. Meditaatioidemme aikana
Jumalainen Suunnitelma vähitellen avautui meille. Sen seurauksena hän ja
minä sovimme, että sallimme hänen olemuksensa kerääntyvän kohtuuni sopivalla
ajoituksella. Siihen aikaan olisin taas hänen äitinsä, kuten olin niin usein
ollut aikojen syklien läpi. Olimme esittäneet äidin ja tyttären rooleja,
pitäen Jumalaisen Äidin Graalin Maljaa ihmiskunnan vaalimisenamme. Aika ei
ollut kuitenkaan vielä nyt; sillä oli vielä paljon valmistelua tehtävänä
tien silottamiseksi hänen tulemiselleen lihassa.
Sekä Hismariam että minä olimme pyhän sisar/veljeskuntamme korkeita
papittaria, ja olimme hyvin perehtyneitä fyysisen kuolemattomuuden
prosesseihin. Kun siis tuli aika minun arvioida velvollisuuksiani yhtenä
essealaisen yhteisömme ja mysteeriokoulumme ensisijaisista valvojista,
jokainen ymmärsi, että hänestä tulisi eräs pääavustajistani. Hän oli
todellakin rakkain ystäväni ja seuralaiseni, ja monien vuosien aikana,
jolloin työskentelimme yhdessä Karmelin yhteisössämme, suhteemme jatkuvasti
syveni.
Olimme elämän palveluksessa
”Vuosien varrella Hismariam ja minä keskustelimme siitä, kuinka hänen
siirtymisensä maaplaneetalta toteutuisi. Monia vuosia olimme harjoittaneet
sisäistä alkemiaa, niin että hienojen energiaruumiittemme tajuinen
tietoisuus säilyisi fyysisen ruumiin hajotessa ja siitä, että maantason
kokemusten kaikki muistomme siirtyisivät esteettä henkisille tasoille. Erona
Hismariamin ja minun sekä useimpien ihmisten välillä, jotka kulkevat
kuoleman ja vihkimysten läpi, on se, että me tiesimme kuinka pysyä
tietoisina kuollessamme, sen sijaan että ”nukahtaisimme uneen”. Tiesimme
myös prosesseista, jotka antoivat meille valinnanmahdollisuuden joko ”jättää
karkea fyysinen ruumiimme alas” tai nostaa fyysiset ruumiimme korkeammille
dimensioille.

Molemmissa tapauksissa olimme elämän palveluksessa. Jos valinta oli
tietoisesti pudottaa valoruumiimme pois fyysisestä kohteestaan, fyysiset
elementit, jotka ”jäivät jäljelle”, latautuisivat ylösnousseen tietoisuuden
korkeammilla asteilla. Hautaan lasketut ruumiimme jatkaisivat
hyväntahtoisten siunausten sädehtimistä Äiti Maahan auttaakseen sen
lopullista ylösnousua. Jos valinta olisi nousta fyysisissä ruumiissamme,
fyysisten elementtien frekvenssit/ taajuudet nousisivat sellaisella tavalla,
että me katoaisimme maaplaneetalta, ja näin Maan fyysiset elementit
nousisivat ”hunnun toiselle puolelle”.
Sen tarkoitus, että tietoisesti kulkee kuoleman läpi, ei ollut pysyä
ruumiiseen samaistuneena. Me tiesimme, että olimme paljon enemmän kuin
ruumiimme. Halumme oli laajentaa tietoisuutta sellaisella tavalla, mikä
antaa esimerkin ihmiskunnalle siitä, että elämä on ikuista ja että kaikki,
jotka valitsevat vaatia takaisin yhteyttä Jumalassa, voivat nousta sen
rajoittavan uskomuksen yli, että ovat vangittuina lihaan. Toivomme oli, että
kehittämällä ja hallitsemalla omia sielujamme voisimme vapauttaa
kollektiivista tietoisuutta siitä pelosta, että on eksyksissä erillään
olevien ruumiitten ja mielten erämaassa.
Hismariamin valinta oli nostaa fyysinen ruumiinsa valon valtakuntiin, ja kun
tulisi aika hänen lipua pois maallisen ruumiinsa kohteesta, me olisimme
valmiita. Muistan hyvin sen rauhallisen illan, kun Hismariam uskoutui
minulle, että hänet oli johdettu lähtemään juuri ennen sen päivän
sarastusta, joka jatkui Sapatin auringonlaskun jälkeen. Me molemmat
tiesimme, että hänen oli aika uudelleen yhtyä valon korkeammissa
valtakunnissa sen Yhden kanssa, joka tulisi hänen kupeensa kautta sen
jälkeen, kun hän palaisi maanpinnalle tyttärenä.

Ruusujen ja liljojen tuoksu täytti ilman
”Hismariam oli saanut ohjeen mennä siihen paikkaan lähellä Karmelin vuoren
huippua, missä monta vuosisataa aikaisemmin profeetta Elia oli kumartanut
päänsä maahan rakennettuaan Herran nimeen alttarinsa kahdestatoista kivestä.
Hän kutsui luottamuksellisesti Judithin, Josie Maryn ja minut olemaan
kanssaan. Myöhään tuona yönä lähdimme hiljaa pyhäköstä ja menimme ylös
vuorelle, sen huipulle, joka kylpi laskevan täydenkuun valossa. Hismariam
pyysi meitä istumaan penkeille, jotka oli tehty monista mutkittelevan polun
varrella olevista tasaisista kivistä. Judith istuutui alemmalle penkille, ja
Josie Mary otti paikkansa hiukan edempää. Sitten, ei kovin kaukana vuoren
huipusta, minut pyydettiin istumaan ja rukoilemaan.

Jatkoin Hismariamin katsomista, kun hän meni aivan huipulle. Tuuli kietoutui
hänen hameisiinsa ja huiviinsa ja piiskasi ne hänen pienen, hoikan ruumiinsa
ympärille. Kun hän katosi näkyvistäni, hänen pitkien, mustien hiuksiensa
lonkerot tarttuivat tuulenvireeseen, ja ruusujen ja liljojen tuoksu täytti
ilman. Vaikkakaan ulkoiset silmäni eivät nähneet hänen loistavaa
ylösnousemustaan, sisäiset silmäni katsoivat säteilevän valkoisen valon
laajenevan pallon lähtevän ulos hänen sydänkeskuksestaan. Tunsin hänen
ruumiinsa molekyylien värähtelyn kiihtyvän ja muuttuvan paljon hienompaan
muotoon, kun hän sulautui spiraalimaisen valon kanssa. Sitten, ikään kuin
tuuli yhtäkkiä räjähtäen tyhjiön läpi, hänet nostettiin ylös.
Britannia v. 22 BC
”Yhtenä viimeisimmistä päivistämme Britanniassa, kun olimme käymässä Monan
kivikehillä, Arkkienkeli Gabriel teki yhden odottamattomista vierailuistaan.
Joachim ja minä olimme menneet hiukan sisämaahan eräälle muinaiselle pyhälle
lähteelle, missä Druidi Order luostarikunta harjoitti papittaria. Meitä
kutsuttiin pyhään toimitukseen näiden ihanien sisarien kanssa. Orderin
johtaja oli nimeltään Arianrhod, jolle kerroimme sen viisauden ja
ennustuksen, jonka enkeli Gabriel oli meille ilmoittanut.
Kun kerroin nämä iloiset uutiset, Arianrhod ja hänen papittarensa veivät
minut erityiseen huoneeseen, missä hän otti pyhän öljyn pisaroita ja pyhää
vettä kahdesta pullosta, jota he käyttivät voidellakseen koko kehoni. Sitten
he maalasivat koko kehoni värjätyllä savella tehden muinaisia
spiraalikuvioita ankkuroimaan Jumalattaren signeerauksen ja siunauksen. Näin
minut vihittiin korkeaan kutsumukseeni. Nämä kauniit sisaret kumarsivat
minulle nähden Hänen läsnäolonsa kaikkialla ympärilläni. Loiste virtasi jo
kohdustani. He kertoivat olevansa siunattuja koskettaessaan sitä astiaa,
joka kantaisi Auringon, Maan ja Kuun Tytärtä, jota kutsuttaisiin Maria
Annaksi.

Efesos v. 21 BC
”Joulukuun lopulla, kuukausi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Efesokseen,
Arkkienkeli Gabriel vieraili Joachimin ja minun luona eräänä yönä. Hänellä
oli tapana yllättää meidät, vaikkakin hänen vierailunsa Cornwallissa teki
selväksi, että rakastetun tyttäremme jumalainen läsnäolo oli alkanut saapua.
Meidät molemmat nostettiin ylös Korkeuksiin tapaamaan rakastettu Hismariam,
joka nyt ilmoitti olevansa Maria Anna, jonka aika oli tullut. Otimme hänet
sydämiimme ja tunsimme hänen läsnäolonsa laskeutuvan kehojemme jokaiseen
soluun. Joachim myös tunsi valon, mikä oli hänen läsnäolonsa, kunnes Joachim
myös täyttyi hänen valostaan. Emme yhtyneet kuten muiden yhdentoista lapsen
suhteen, jolloin yhdynnässä kohtuni täyttyi hänen siemenellään. Kohtuuni
tuli Maria Anna kokonaan täyttääkseen neitseellisen synnytyksen lupauksen.
Ja niin oli, että Efesoksessa Jumalainen Äiti inkarnoitui Maria Annana, joka
palasi maan päälle.
Maria Annan syntymä v. 20 BC
”Maria Anna oli kirkas valo. Kirkkaampi kuin mielesi voi kuvitella.
Tunteaksesi hänet silloin ja nyt, sinun tulee olla hiljaa, keskittyneenä ja
avautua läsnä olevalle hetkelle, kuten lapsi. Keskeyttäkäämme hetkeksi ja
sallikaamme tuo rauhallinen hiljaisuus.
Kun Maria Anna syntyi, hän rakasti paistatella auringon valossa. Hän
ojenteli pieniä käsiään valoon, joka tuli vaatimattoman asuntomme ikkunan
läpi Efesoksessa ja äänteli paljon samalla tavalla kuin hänen
delfiiniveljensä, jotka pitivät hauskaa ja hyppivät dimensioiden läpi. Hän
rakasti sitä, kun hänen isänsä vei hänet terassikuistille, josta näkyi
Suuren Meren ulappa, joka säteili sinisenä ja hopeisena kaukana alapuolella.
Tarkoin silmin ja tietävin sydämin delfiinilaumojen saattoi nähdä esittävän
akrobaattitanssejaan.
Maria Annan käsityskyky kehittyi hyvin nopeasti, ja toisena vuotenaan hän
sai paljon iloa esittäessään psalmeja ja sananparsia, joita hänelle
annoimme. Ennen kuin lähdimme Efesoksesta, hän oli alkanut opetella puhumaan
ja lukemaan arameaa, hepreaa ja kreikkaa. Hän oli nopea ja hyvin energinen,
kykenevä tekemään enemmän kuin kahta asiaa kerrallaan. Kuitenkin hän oli
tyyni, kiireetön ja aina sulokas ja vuosiaan paljon viisaampi. Aivan kuten
Hismariam oli ollut, Maria Anna oli kirkkaan empaattinen tuntien energian
kaikki nyanssit, jotka kieppuivat hänen ympärillään.
Elokuun alussa vuonna 17 BC, vähän ennen Maria Annan kolmatta syntymäpäivää,
hänet siunattiin Kaikkein Korkeimmalla Herralle, ja hänen huolehtimisensa,
koulutuksensa ja vihkimyksensä annettiin Karmelin Mysteeriokoulun
tehtäväksi. Todellakin, hän ei ollut enää meidän, jos koskaan olimme edes
niin ajatelleetkaan.

Maria Anna ja Josef
”Ymmärrettiin, että eräät miesehdokkaista, joita myös valmistettiin
Valohedelmöittämiseen, valitsisivat morsiamet valmistuneista naisista.
Niinpä lukuisten suurten sielujen vanhemmat suhtautuivat hartaudella
tehtäviinsä. Joachim ja minä opetimme niitä, jotka oli valittu, sillä meillä
oli ollut paljon kokemusta monien lapsien syntymien kautta. Eräs näistä
ehdokkaista oli Josef, joka oli Joachimin veljen Jacob’in, ja hänen vaimonsa
Lois’in nuorin poika. Josef oli tällöin iältään kolmekymmentäkaksi vuotta,
ja hän oli ollut leskenä viisi vuotta. Hän oli ollut naimisissa vain yhden
vuoden, kun hänen vaimonsa ja vauvansa olivat kuolleet lapsivuoteeseen.
Tiesimme, että Josef oli Jumalan korkeassa suosiossa, sillä hän oli jo
adepti kaikessa siinä, mitä olimme hänelle opettaneet. Hän oli nuorena
aikuisena suorittanut korkeampia vihkimyksiä Egyptissä. Voimme tuntea Hengen
vahvistuksen siitä, että mitä olimme nähneet suuressa Visiossamme, täyttyisi
Josefin ja Maria Annan kautta.
Kun oli kulunut kaksi viikkoa, kutsuimme Karmelin yhteisön jälleen koolle.
Luettuamme Eenokin, Zadokin, Jesajan, Danielin, Miikan ja Malakian hyvin
tunnettuja kirjallisia profetioita koskien Messiasta, paljastimme enemmän
visioistamme, kuten olimme luvanneet. Seuraavaksi kerroimme käsityksemme
siitä, että Josef ja Maria Anna kihlautuisivat, ja annoimme siunauksemme
tälle järjestelylle, mikäli nämä suostuisivat. Kun käännyimme kummankin
puoleen kysyvin katsein, näimme loistavien silmien kimalluksen ja punastunet
kasvot. Näin ymmärsimme, että nämä kaksi olivat jo tehneet salaisen
rakkauden valan, ja olivat ehkä jo tienneet, paljon ennen meitä, sen
suunnitelman, joka tulisi avautumaan heidän kauttaan. Niinpä Josef ja Maria
Anna astuivat esiin ottaakseen vastaan avio-oikeutensa yhteisösiunauksen.
Valon voitelu
”Myöhään eräänä yönä juuri ennen auringonnousua kesäkuun viimeisellä
viikolla vuonna 5 BC Joachim ja minä olimme makuulla patjallamme, kun
valtava valo tuli päällemme. Valossa oli neljä enkeliä: Mikael, Gabriel,
Rafael ja Uriel. Meidät vedettiin ylös kuin pyörteessä suureen valon
täyttämään huoneeseen. Tunnistin tämän huoneen samaksi kuin se, minkä olimme
kokeneet silloin, kun lapsemme valohedelmöitettiin. Pidin ajatuksesta, että
tämä epätavallisen kaunis paikka oli yksi niistä monista huoneista Valon
Kaupungissa, jota kutsuin Uudeksi Jerusalemiksi.
Olimme iloisia nähdessämme Maria Annan ja hänen rakastettunsa Josefin
astuvan huoneeseen. Muut perheestämme ja suurperheestämme, jotka asuivat
lähellä ja kaukana, astuivat myös sisään. Näiden joukossa olivat Magdalan
Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, Rebekah ja Simeon ja Noah,
joka seisoi kauniin tuntemattoman naisen vieressä, jolla oli pitkä
mansikanpunainen tukka. Meille ilmoitettiin, että kaikki nämä parit, samoin
kuin muut osallistuisivat Valohedelmöitykseen, niin että sielut, jotka
esittäisivät heidän olennaisia roolejaan, voisivat saapua. Mahtavia ja
ihmeellisiä asioita näimme ja kuulimme.
Neljä enkeliä, jokainen vuorostaan kertoi, että Maria Anna ja Josef ben
Jacob olivat läpeensä valaistut Ihmisen Pojan täydellä läsnäololla. Kuten
Maria Anna, myös Jeshua syntyisi avatarana, joka pystyisi ankkuroimaan
kosmisen tietoisuuden valtavat kentät. Ja aivan samoin kuin Maria Anna oli
astunut kohtuuni ilman Joachimin fyysistä siementä, niin tulisi olemaan
hänen poikansa hedelmöitys. Ja kuten oli ollut, että Joachimin fyysisiä
geenejä ei oltu tarvittu Maria Annan maalliseen ilmenemiseen, niin samoin
Josefin fyysistä DNA:ta ei vaadittu. Samoin kuin oli ollut Joachimin kanssa,
Josefin eetterisiemen ja DNA läpäistiin valolla, kun hän energeettisesti
sulautui sen suuren kosmisen sielun kanssa, joka olisi hänen poikansa.

Jeshuan syntymä
Jeshua syntyi Oinaan merkissä. Hänen syntymänsä tapahtui noin tunti jälkeen
keskiyön, Nisan (maalis-huhtikuu) aikana kahdeskymmenes-ensimmäinen (21.)
päivä juutalaisen kalenterin mukaan, mikä vastaa huhtikuun alkua vuonna 4 BC
gregoriaanisen kalenterin mukaan.
Pian hänen päänsä, jota peitti kiharainen, tumma, kullanruskea tukka ja jota
seurasi loput hänen pienestä kehostaan, olivat käsissäni! ”Kunnia olkoon
Jumalalle Korkeuksissa. Rauha, hyvä tahto ihmiskunnalle!” raikuivat
enkelijoukkojen kertosäkeet. Huoneemme loisti kultaista, taivaallista valoa.
”Katso, Minun Poikani, jossa Minä Olen tulen kokoamaan Minun omani. Sinuun
minä olen mieltynyt”, olivat ne sanat, jotka Jumala Kaikkein Korkein
syövytti sydämiimme. Näin saimme Ihmisen Pojan. Ja niin kuin Jeshua oli
luvannut ja näyttänyt minulle yli vuosi aikaisemmin, hän oli syntynyt minun
pieniin käsiini! Todellakin, olin siunattu naisten joukossa, samoin kuin oli
hänen kallisarvoinen äitinsä.
Maria Anna Roomassa, syksy 39 AD
”Monet veljistämme ja sisaristamme ovat menettäneet henkensä. On jatkuvasti
riitaa poikani, Jeshuan, seuraajien keskuudessa, jopa enemmän kuin silloin,
kun olin heidän parissaan Jerusalemissa. On niin paljon niitä, jotka
riitelevät tarpeettomasti. Minua surettaa, että perheeni riitelee toistensa
kanssa ja poikani yksinkertaisesta rakastavan lempeyden sanomasta. Kun hän
matkusti avoimesti kanssamme, moni tunsi totuuden hänen sanoissaan.
Pystyimme tuntemaan syvän rauhan sydämissämme. Hänen sanomansa oli
tarkoitettu olemaan yksinkertainen ja suora polku suurempaan rakkauteen ja
rauhaan kaikille.
Mutta nyt, kun Jeshua ei ole enää niin helposti lähestyttävissä, kuten hän
aikaisemmin oli, keskuudessamme on niitä, joiden on vaikea tulkita hänen
sanojaan ja elää niiden mukaan. He ihmettelevät, kuinka kertoa hänen
sanomansa ja elämäntarinansa. Kuka johtaisi? Mitä pitäisi opettaa? Näyttää
siltä, että ajan kuluessa päinvastainen siitä, mitä tarkoitimme, tulee
esille. Tämä on minulle katkeraa.
Hermoni ovat kireällä. En pelkää omasta elämästäni. Olen kohdannut pelon
harjoituksissani nuoresta tytöstä asti. Tiedän suuremman Totuuden, joka
poistaa kuoleman piston. Haluan vain yksinkertaisesti suorittaa sen, mikä
minun on tehtävä äidin rakkaudellani. Haluan tuoda rauhaa lapsilleni. Kun
katson lasteni tulevaisuuteen, olen huolissani; en ainoastaan omien
kupeitteni perheen suhteen, vaan tämän Maapallon suuremman perheen suhteen.
En tiedä, voinko saada aikaan mitään, mutta minun täytyy yrittää. Elämän
Isä/Äiti kulkee kanssani ja antaa minulle voimaa. Tästä olen kiitollinen. On
niitä, jotka ovat neuvoneet minua olemaan lähtemättä tälle matkalle. He
sanovat, että se on turhaa ja vaarallista, mutta minun täytyy seurata
sydämeni ääntä ja tehdä mitä tahansa voinkin.
Jeshuan ylösnousemuksesta on kulunut noin 9 vuotta. Keisari Tiberius on
korvattu erittäin julmalla miehellä, jota kutsutaan Caligulaksi. Hän on
aiheuttanut suurta kärsimystä kaikille Jeshuan seuraajille.
”Minua häiritsee se, että tämä hukattu rakkaus kohdistuu poikaani ja minuun
siinä määrin kuin se tapahtuu. Voin nähdä, että tämä on yksi syy siihen,
että on yhä enämmän riitoja ja eroja Jeshuan opetusten tulkitsemisessa. Kun
katson syvällisemmin, huoleni ovat oikeutettuja koskien joidenkin veljien
motivaatioita. Voin nähdä, että ajan mittaan tulee niitä, jotka käyttävät
hyödykseen niitä yksinkertaisia sydämiä jotka uskovat, että Jeshua on Jumala
jolla on voima pelastaa heidät heiltä itseltään – jotenkin ihmeellisesti
poistaa heidän karmojensa vaikutukset. Ne jotka etsivät valtaa tulevina
vuosina, tulevat saarnaamaan sellaista, mikä antaa minulle aihetta tuntea
tuskaa. Olen kullut näitä kertomuksia, ja nyt näen itse, että asia on niin.

Tietämättömyyttä mysteeriopetuksista
”On valitettavaa, että on niin paljon tietämättömyyttä ja väärinkäsitystä
suurista mysteeriopetuksista, sellaisista kuin Osiris, Isis ja Horus, jotka
muodostavat perustan työllemme Magdaleneinä. Usein se, minkä oli tarkoitus
pysyä vertauksena ja metaforana, otetaan kirjaimellisesti. Kyllä, me
kirjaimellisesti esitimme muinaisen tarinan ”Kuoleva ja Ylösnoussut
Kuningas”, mutta se oli demonstroimisen tarkoitusta varten, että vain Elämä
läpäisee kaikki fyysiset muodot. Kuolema ja syntymä ovat vain ohimeneviä
jaksoja, joiden kautta Absoluutti säteilee syntymättömän / kuolemattoman
Olemuksensa.
Tämän vuoksi Jeshua korosti, että jokainen joka rakasti Jumalaa ja
naapuriaan kaikesta mielestään, kyvystään ja voimastaan Ykseydessä, voisi
suoraan tietää Ylösnousemuksen ja Elämän, kuten hän. Mutta ne, jotka etsivät
pelastajaa ”Kuningasta” eivät näe Jeshuaa oman Äärettömän Jumaluutensa
heijastumisena .. sen sijaan he jumalisoivat hänet ”Kuningasten Kuninkaaksi”
- Jumalaksi lihassa. Ja surullisesti näkevät itsensä arvottomina hylkiöinä.
Tässä suuressa kaupungissa on jumalien palvontaa kaikkialla ympärilläni. Ei
ole ihme, että kaikenlaiset väärät opetukset leviävät kuin voimakkaaseen
tuuleen heitetyt siemenet.
Maria Anna Efesoksessa, Turkissa, 61 AD, Ikä 80
”Olen pienessä yhteisössä, ei kovin kaukana roomalaisesta Efesoksen
kaupungista, joka sijaitsee länsirannikolla; kutsut sitä Turkiksi. Se on
hyvin vanha kaupunki. Se on se paikka, missä rakastettu äitini synnytti
minut. Olen kuullut, että poikani James (Jaakob) on kidutettu kuoliaaksi
Jerusalemissa. (Juutalainen lahko kivitti Jaakobin kuoliaaksi.)
Luuni ovat kipeät surusta. Lapseni John Mark, Esther Salome ja Matteas, ja
useimmat heidän lapsistaan ovat kanssani. He ovat suuri lohtu. Olen
helpottunut, että he ovat päättäneet asua lähellä. Tyttäreni Ruth ja hänen
puolisonsa ovat täällä itäisen Gallian (Ranskan Alpit) suurilta vuorilta.
Siellä John Mark myös asuu, silloin kun häntä tarvitaan aika ajoittain
täyttämään velvollisuuksiaan. Poikani Jude (Juudas) ja hänen vaimonsa Galeah
ovat täällä Nasaretista tähän aikaan. Minulle on kerrottu, että Thomas
(Apostoli Tuomas /Taddeus) ja Simon (Apostoli Simon Kananeus) ovat tulossa
vaimojensa ja joidenkin lapsenlasteni kanssa lyhyeksi ajaksi.
Me suremme suuria menetyksiä – niin paljon enemmän kuin tahdon laskea. Tämä
aika on niin murheellista. Jeshuan seuraajien joukossa on sekoitusta
toivottomuudesta ja kiihkomielisyydestä johtuen räjähtävästä kärsimyksen
määrästä, mikä vaikuttaa niin moniin. Se on kuin salakavala myrkky. Ne,
joilla on auktoriteetin ääni, eivät halua kuunnella, mitä minulla on
sanottavaa. Heillä näyttää olevan jonkinlaista kunnioitusta minua kohtaan,
koska olen Jeshuan äit; mutta muuten näyttää siltä, ettei heillä ole
kärsivällisyyttä minulle tai sanoilleni.

Suurta surua
”Olen nähnyt sukulaiseni, John ben Zebedeen (Johannes, Sebedeuksen poika)
lukuisia kertoja. Hän on suuresti huolissaan minusta. Hänen veljensä James
(Jaakob, Sebedeuksen poika) surmattiin Jerusalemissa sinä aikana, kun olin
Intiassa. (Jaakobilta katkaistiin kaula vuonna 44 AD Herodes Agrippan
käskystä; tarkoituksella miellyttää kiihkomielisiä juutalaisia.)
Voin nähdä, että kuten fariseukset, jotkut niistä jotka väittävät olevansa
opetuslapsia, ovat kääntäneet sydämensä sisältä ulospäin. Heidän mielensä
ovat sumentuneet. He sulkevat pois sen valon, joka loisti niin kirkkaasti.
Kiitos, että he eivät ole niin kovettuneita kuin mitä koin pappien olevan
Jerusalemissa. Mutta minua surettaa, että jotkut veljistä ovat erilaisia
kuin kulkiessaan kanssamme vuosia sitten.
Jeshuan opin vääristämistä
”Tunnustan että tunnen suurempaa yhteyttä miehiin ja naisiin, jotka menevät
Jumalattaren luoliin; kuin moniin näistä veljistä, jotka kutsuvat itseään
Sanan tai Logoksen seuraajiksi, kuten he itseään kutsuvat. Siinä on niin
vähän sydäntä, poikani ja tyttäreni. Kiihkossaan he yrittävät löytää tien
kääntääkseen Jeshuan hienot gnostilaiset opetukset sopiviksi sellaisille
ihmisille, jotka ovat Apollon ja Zeuksen palvonnan kyllästämät; henkisesti
tietämättömiä ihmisiä, jotka ottavat hänen sanansa kirjaimellisesti. He
tekevät Jeshuan jumalaksi; samoin kuin keisari tekee itsensä jumalaksi
saadakseen valtaa.

Naisten asema
”On vaikeaa ajoittain kestää surullisuutta. Ei ole paljon sanottavaa,
rakkaani. Mitä voin sanoa? Itken naisten ja lasten kärsimystä. Sellaisena,
joka tunnen Jumalattaren ja palvelen häntä, vaikerran hänen tapojensa
rehottavaa tallaamista tomuun. Pietari ja ne, jotka seuraavat häntä, puhuvat
Jeshuan rakkaudesta puolisoihinsa Myriamiin (Tyanalainen) ja (Betanian)
Mariaan, jatkuvalla paheksunnalla ja kitkeryydellä. Hän ja muut, kuten
Paavali, puhuvat Suuresta Äidistä ja Magdaleneista halveksunnalla.
Naisten ja Jumalattaren roolia usein demonisoidaan; ja parhaimmillaankin
naiset tehdään alempiarvoisiksi ja miesten alamaisiksi. Neuvoani kuunnellaan
kunnioituksesta minua kohtaan, mutta se hylätään heti, kun minut on saatettu
pois. Etsin keinoa olla avuksi, mutta näyttää siltä että vain harvat todella
kuulevat minua. En tahdo aiheuttaa enempää jakoa, joten yhä enemmän vetäydyn
Suureen Hiljaisuuteen. Jeshua tulee silloin tällöin, mikä on aina suuri
siunaus.
Olkaa lasten kaltaisia
Tuntuu niin hyvältä saada kaikki tämä tunne vapautetuksi – olla vain yhdessä
yksinkertainen ja vapaa. Jumalalle kiitos lapsista! Voisimmepa me kaikki
saada tällaisen olemisen keveyden, mitä lapsilla on. Poikani sanoi usein
niille, joilla oli auktoriteettiasema ja jotka ajattelivat itseään viisaina
ja mahtavina: ”Sanotte olevanne Kaikkein Korkeimman palvelijoita. Sanotte
edustavanne Luojan Voimaa ja että voitte viedä itsenne ja toiset Jumalan
Valtakuntaan. Mutta minä sanon teille, että ellette tule lapsen kaltaiseksi
ja synny uudestaan, ette voi astua sinne sisään.”
Äiti Marian jäähyväissanat
Ei ole enää tarvetta sanoille – on vain tarve OLLA Rakkaus. Rukoukseni on,
että toteutatte todellista Rakkautta kaikissa suhteissanne, koska kaikki se
mikä tulee luoksenne, ilmaisee itsensä olla hyväksytty jokaisena
kallisarvoisena hetkenä. Rakkaus on teille Äidin lahjoista suurin, ja
suurin lahja jonka te voitte antaa. Rakkaus on kuka sinä olet. OLE HILJAA
ja tiedä tämä Totuus Rauha olkoon kanssanne.
Olen aina kanssanne. Jätän teille hellät jäähyväiset.
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar/ Peace Minister
The Beloved Community
|

|
Tekstin lähdeaineisto, kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Grandmother of Jesus
Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, The Voice of the Magdalenes
( suom. Marketta Mylläri)
kärsimyksissä koeteltu, rakastettu Magdalene Sisar
Jeshuan kolme Mariaa, jotka olivat hänelle erityisen rakkaita, olivat
Betanian Maria, Myriam Tyanalainen ja Karmelin Mariam. Mariam oli Jeshuan
serkku ja adoptoitu sisar, jonka valohedelmöitys tapahtui samoihin
aikoihin kuin Jeshuan, Betanian Marian ja Saran. Saran isä oli Isaac,
Annan poika. Mariamin äiti oli Rebekah, Annan tytär.
”Useita viikkoja hedelmöityksen jälkeen Maria Anna uskoutui, että hän oli
saanut ohjeen Arkkienkeli Gabrielilta tehdä pyhiinvaellus
essealaisleiriin Kades-Barneaan. Sitten hänen oli määrä viipyä
Betlehemissä serkkunsa Elizabethin luona tämän raskauden kolmen viimeisen
kuukauden ajan, mikä oli myös Valohedelmöitys. Niin hän ja Josef
valmistautuivat matkaan. Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha
ja Isaac, ja Rebekah ja Simeon seurasivat heitä.
Kaikki saatettiin valmiiksi matkaan Kades-Barneaan, joka oli syrjäinen
essealainen leiripaikka
Paran erämaassa lähellä kauppatietä etelään Siinaille. Juuri täällä Saara
ja Abraham, muinaisten heprealaisten matriarkka ja patriarkka
valmistautuivat hedelmöittämään poikansa, Iisakin. Juuri täällä
jumalaisen valon lisävoitelu annettaisiin Maria Annan kohtuun ja kolmen
muun naisen kohtuun, joiden osana oli synnyttää kolme tytärtä: Maria
Magdalena, Sara ja Mariam.”
Nämä naispuoliset lapset, joista lopulta tulisi Jeshuan
avainopetuslapsia, myös vihittäisiin kuolleista heräämisen ja
ylösnousemuksen suurempiin mysteereihin. Näistä Maria Magdalena, Sara ja
Mariam esittäisivät keskeisiä rooleja Jeshuan elämän ja työn tukemisessa.
Niinpä Maria Anna, Magdalan Maria, Tabitha, Rebekah ja heidän puolisonsa
vastasivat Arkkienkeli Gabrielin kutsuun saada suurempi annos valoa,
vaikkakin se tarkoitti matkustamista haitallisissa olosuhteissa.
……..
Jeshuan lähiomaiset olivat paossa Egyptissä kahdeksan vuotta. Jeshua ja
Mariam olivat lapsena hyvin läheisiä, sillä Mariam ymmärsi Jeshuaa
parhaiten ja oli hänen uskottu, rakas ystävänsä.
Kun perhe kuuli, että kuningas Herodes oli kuollut helmikuussa, vuonna 5
AD, Josef sai sanan enkeli Gabrielilta, että nyt oli aika palata kotiin.
Joitakin viikkoja ennen Jeshuan kahdeksatta syntymäpäivää Josef ja Maria
Anna kutsuivat sukulaisensa kokoontumaan ja tulemaan juhlaan ennen heidän
lähtöään takaisin Karmeliin, mihin sisältyisi pyhiinvaellus Siinain
vuorelle.

Juhlapäivän iltana, ennen kuin he lähtivät Egyptistä uuteen elämään,
Jeshua pyysi Mariamia kävelemään kanssaan. Suuren taatelipalmulehdon
alapuolella, vanhan lähteen vierellä Jeshua ja Mariam syleilivät ja
lupasivat, että he aina olisivat uskollisia toisilleen. Mariam antoi
Jeshualle kaulakorun, jonka hän oli tehnyt värjätystä lasista ja
alabasterihelmistä, simpukankuorista ja pienistä lapispalasista. Jeshua
antoi Mariamille papyruslehden, johon hän oli kirjoittanut psalmeja,
jotka olivat tulleet syvältä hänen sydämestään. Nämä ilmaisivat hänen
rakkauttaan Yhteen Jumalaan, hänen rakkauttaan kaikkeen elämän
anteliaaseen ihmeeseen ja hänen rakkauttaan Mariamiin. Niin he vannoivat
uskollisuutta toisilleen ja jumalaiselle suunnitelmalle, kuinka se
toteutuisikaan ja minne se heidät veisikään. Jeshua suuteli Mariamin
kyynelten kostuttamia poskia, puristi hänen käsiään ja antoi hänen
vastahakoisesti palata musiikin ja tanssin pariin.
Kaksi päivää myöhemmin Josef, raskaana oleva Maria Anna, Jeshua ja hänen
veljensä Jaakob, Juudas ja Josef Nuorempi lähtivät Heliopoliksesta
yhdessä Simeonin, Rebekahin, Mariamin ja useiden muiden aikuisten
serkkujen kanssa.
Siinain vuorella nuorella Jeshualla oli Siirtymäriitti -vihkimys. Kun hän
palasi vuorelta perheen pariin, Mariam, joka katseli pienen matkan
päästä, veti syvään henkeä ja melkein pyörtyi rakkaudesta Jeshuaan, josta
oli hetkessä tullut hänen sankarinsa.
Kotiinpaluussa Karmeliin, jossa Isoäiti Anna oli vastassa perhettään,
Anna:
”Kun tulin Rebekahin luo, joka oli Mariamin kanssa härän vetämässä
rattaassa, sydämeni täyttyi tuskasta hänen koettelemuksensa takia.
Avoimet haavat peittivät hänen kasvonsa aiheuttaen toisen silmän
umpeutumisen. Oli todella vaikeaa katsoa Rebekahin kauneuden
kuihtumista, hänen kasvonsa tuhkanharmaina ja hänen silmänsä tuskan
lasittamina. Katsoin sitten tyttärentyttäreni Mariamin peuramaisia,
kultaisia silmiä. Sellaista viisasta ja jaloa kauneutta en ollut nähnyt
kenenkään muun valon synnyttämien neitojen joukossa, paitsi sen, jota
kutsut Maria Magdalenaksi, Magdalan Marian ja Josef Arimatialaisen tytär.
”
Rebekah kuoli lepraan heti kohta Karmeliin paluun jälkeen. Mariam,
Rebekahin ainoa lapsi, jäi täysin surun valtaan ilman lohdutusta melkein
kahdeksi viikoksi, kunnes eräänä iltana Jeshua tuli hänen luokseen hänen
ollessaan polvillaan äitinsä haudalla. Jeshua nosti hänet ylös ja painoi
sydäntään vasten. Sinne, missä hän oli tullut turraksi hengeltään, Jeshua
puhalsi henkeä, kunnes Mariam alkoi täristä. Viimein katkeran
suuttumuksen viha Jumalaa ja Isoäiti Annaa kohtaan siitä, että hänen
äitinsä ei parantunut, alkoi lähteä pois.

Jeshua jatkoi puhaltaa henkeä hänen sydämeensä, kunnes hänen
nyyhkytyksensä alkoi laantua.
Pitäen serkkuaan tiukasti rintaansa vasten hän odotti, kunnes toinen
surun ja vihan aalto tuli harjaan, ennen kuin jatkoi hengittämistä hänen
sydämeensä. Kyynelten ja huutojen väsyttämänä Mariam hakkasi nyrkkejään
Jeshuan selkään. ”Miksi? Miksi, oi Jumalani? Miksi Jumala otti rakastetun
äitini?” hän valitti. Kaikki, mitä Jeshua osasi tehdä, oli pidellä häntä,
kunnes turhan toivon kuukaudet ja syvä tuska, jotka olivat jäädyttäneet
tyhjäsilmäisen tunnottomuuden, sulivat pois.
Sitten Jeshua vei Mariamin äidilleen. Maria Anna otti Mariamin sydämeensä
ja adoptoi hänet omaksi lapsekseen. Niin Mariamista tuli Jeshuan sisar.
Muistaen lupauksen, jonka hän oli tehnyt Jeshuan kanssa kauan sitten
Egyptissä, hän jatkoi antautumista täyttämään valansa, että hän olisi
Jeshuan ikuinen ystävä ja hänen uskottunsa.
KAKSI MARIAA JA KILPAILU JESHUASTA
Betanian Maria tuli vanhempiensa kanssa Karmeliin tapaamaan sukulaisiaan
näiden palattua Egyptistä. Kun Jeshua ja Nuori Maria katsoivat toisiaan
silmiin, he välittömästi tunnistivat toinen toisensa; kuin läpitunkeva
valo lävisti heidän sydämensä. Molemmista tuntui kuin salama olisi heitä
iskenyt.
Myös kun Mariam ja Nuori Maria katsoivat toisiaan, he kokivat samanlaisen
sielujen tunnistamisen. Heidän tapauksessaan kuitenkin jumalaisen valon
iskua seurasi tumma varjo. Koska he molemmat rakastivat Jeshuaa, heidän
välillään alkoi tuskallinen kilpailu, sillä he molemmat yrittivät saada
Jeshuan täyden huomion osakseen. Tämä kiistelyn piikki Mariamin ja Nuoren
Marian välillä kasvoi vuosien kuluessa heidän varttuessaan neito-ikään.
Tästä piikistä tuli jumalaisen rakkauden suuri testi, joka vei heidät
molemmat kokelaiden vihkimysten läpi.

Seuraavien neljän vuoden aikana Betanian Maria tuli Karmeliin äitinsä
kanssa monissa eri tilaisuuksissa. Ja vaikka Jeshua oli innoissaan
näkemään serkkunsa, hän oli helpottunut, kun tämän oli aika lähteä
Betaniaan. Hän tapasi Mariaa usein unissaan. Vaikka hän kaipasi Mariaa,
hän oli iloinen, että vain Mariam oli läsnä Karmelissa, kun hän kohdisti
energiansa moniin tehtäviin, jotka vaativat hänen huomiotaan.
Mitä Betanian Mariaan tulee, ensimmäinen tapaaminen Jeshuan kanssa
kahdeksanvuotiaana muodosti hänen elämänsä ratkaisevan kohdan. Siitä
lähtien hän alkoi tietää vielä täydellisemmin, kuka hän oli ja mitä
tarkoitusta varten hän oli inkarnoitunut tälle Maapallolle.
Kun Betanian Maria täytti kolmetoista vuotta, hänen vanhempansa
toivat hänet Karmeliin niihin aikoihin, kun Jeshua oli
valmistelemassa matkaansa lähteäkseen Josef Arimatialaisen kanssa
Britanniaan. Hänen äitinsä oli jo alkanut vihkiä häntä Magdalene
Vihkimysten (Magdalene Order) mysteereihin Suuren Äidin luolassa
Magdalassa.
Betanian Marian oli vaikea sopeutua Karmelin mysteeriokoulun kovaan
kuriin. Hän reagoi rajusti määräyksiin ja aloitti nälkälakon
päästääksen takaisin Betaniaan. Mikään ei auttanut, ja hän oli jo
heikentynyt kriittiseen kuntoon. Silloin Mariam tuli avuksi ja
ymmärtävällä hellyydellä ja rakkaudella auttoi serkkunsa taas
henkiin.
Ja niin kävi, että nämä kaksi alkoivat todella oppia tuntemaan
toinen toistaan. He löysivät lohtua tuoden parantavaa salvaa toinen
toisensa sydämeen. Kuitenkin heidän välillään oli edelleen
mustasukkaisuuden oka heidän yhteisestä rakkaudestaan Jeshuaan ja
heidän tukahdutetusta fantasiastaan, että Jeshua jonain päivänä
saattaisi valita toisen heistä puolisokseen. Vaikka tämä piikki
jatkuvasti testasi heitä läpi heidän nuoruusvuosiensa, he avasivat
sydämensä toinen toisilleen, niin kuin sielunkumppanit, jotka
näkevät epäluulon verhon läpi.
Betanian Maria ja Mariam menivät muiden nuorten vihittävien kanssa
Egyptiin saamaan lisävihkimyksiä. Siellä he opiskelivat ahkerasti
motiivinaan auttaa Jeshuaa tämän suuressa missiossa, kun hänen
työnsä alkaisi Palestiinassa.
Kun nuoret neidot tulivat kotiin Egyptistä, he kuulivat, että Jeshua
oli palattuaan Britanniasta avioitunut 17 -vuotiaana Myriam
Tyanalaisen kanssa, ja että he olivat matkustaneet heti sen jälkeen
Intiaan. Molemmille Marioille tieto oli suuri järkytys, ja heiltä
kesti kauan aikaa toipua siitä.
Betanian Marialle tämä oli hänen elämänsä siihen astisesti vaikein
vihkimys koettavaksi.
Mariamin toipumista auttoi se, että hän meni naimisiin vanhan
ystävänsä Natanaelin kanssa, joka asui ja opiskeli myös Karmelissa.
Natanael oli se lammaspaimen, joka 12-vuotiaana oli tullut Jeshuan
seimelle heti tämän syntymän jälkeen, ja siitä asti oli Jeshuan
uskollisista uskollisin ystävä.

Kun Jeshua ja Myriam sitten palasivat Intiasta, kaikki kolme naista
olivat kohta ylimpiä ystäviä. Näin he siitä lähtien yhdessä tukivat
Jeshuaa kaikissa tämän tehtävissä. Näin oli tarkoitettu.
Mariam ja Natanael saivat pojan, Benjaminin, joka syntyi
kampurajalkaisena ja usein tärisi syntymässä saamansa
halvauksen seurauksena.
Jeshuan avulla parani ihmisiä, mutta ensin tuli
parannettavan ymmärtää sairautensa syyt. Benjamin oli jo
nuorukainen, ennen kuin hän parani.
”Asettuen makuulle Benjaminin viereen Jeshua piti hänen
rampoja käsiään omissaan, kun he jatkoivat haltioituneesti
tuijottaen tähtien valaisemaa yötä. Kuu ei ollut vielä
noussut. Vähitellen Benjaminin hengitys alkoi pehmetä ja
syventyä. Kun hänen mielensä tyyntyi, hänen Elämän Kirjansa
avautui hänen sisäiselle näylleen. Hän todisti monien
elämiensä kulkevan edessään kaikkine virheineen, joita hän
ei ollut antanut itselleen anteeksi. Hän näki, kuinka hän
oli heristellyt tiukkoja nyrkkejä, oli potkinut ja
antautunut havaitsemilleen vihollisille kiroten heidät
helvettiin. Hän tarkkaili tuttujen mallien kaikkia tapoja,
joita hän yhä edelleen kertasi, vaikkakin hänen
tarkoituksensa oli olla vahingoittamatta ja palvella
kumppaneitaan. Enemmän kuin mitään muuta hän alkoi ymmärtää,
miksi hänen sielunsa oli valinnut parantua kehon kautta,
joka tärisi ja käveli jäseniltään raajarikkoisena.”
Kun yö kului keskeytyen Benjaminin syvillä huokauksilla ja
tukahdutetulla nyyhkytyksellä, Jeshua asetti hellästi
käsivartensa pojan hennon kehon ympärille asettaen oikean
kätensä pojan sydämelle. Hiljaa heidän tietoisuutensa
yhtyivät, kun he matkasivat astraaliplaneettojen kautta
nostaen vähitellen syyllisyyden ja häpeän taakat. Vapaana
Benjamin nousi spiraalimaisesti ylöspäin korkeampiin
dimensioihin ja suurempaan valoon. He nauttivat sanattomasta
taivaallisesta rauhasta, kun he makasivat yhdessä keinuen
todistavien tähtien ja hymyilevän kuun alla.
Benjamin opiskeli tullakseen rabbiksi. Hänen kohtalonaan oli
se, että 18 kuukautta Jeshuan ristiinnaulitsemis/
ylösnousemuksen jälkeen väkijoukko kivitti hänet
kuoliaaksi.Tämä oli hirvittävä isku Mariamille ja
Natanaelille.

SUUREN PYRAMIDIN VIHKIMYS
Jeshuan läheiset osallistuivat Egyptin Suuren Pyramidin
Vihkimykseen ennen Jeshuan Suuren Mission tapahtumia
Palestiinassa. Tässä Jeshuan vihkimyksessä sekä Betanian
Maria että Mariam esittivät nyt sitä, mitä he olivat
oppineet omissa nuoruuden ajan temppelivihkimyksissään.
Mariam otti hänelle osoitetun paikan aivan Pyramidin kärjen
alla, suoraan ylhäällä olevan Kuninkaan Huoneen alapuolella.
Kuninkaan Huoneessa Jeshuan maatessa sargofagissa vartioi
Betanian Maria. Mariam oli oppinut keskittymisen taitoja ja
oli suorittanut useimmat Haudan Riittien tasot. Kuitenkin
tuntiessaan raskaan pimeyden käärivän sisäänsä hänen
jyskyttävän sydämensä ja muistaen niiden tarinat, joiden
sydän lakkasi lyömästä tässä paikassa, missä hän nyt makasi,
ne saivat epäilysten nousevan kuin aavemaiset varjot hänen
mielensä ruudulle. Mariam otti vastaan pelkonsa, ja hänestä
tuli ”Isis” Suuren Pyramidin kuilussa kolmen päivän ajaksi.
Tämä oli Mariamin ylin testi, joka valmisti häntä siihen
tehtävään, jonka hän tulisi täyttämään myöhemmin, kun tämä
kätketty vihkimys tulisi ulkoisesti dramatisoiduksi Golgatan
vuorella ihmiskunnan tuntea ja nähdä.
…….
Isoäiti Annan suurperhe joutui pakenemaan Palestiinasta
vuonna 32 AD. Annan poika Josef Arimatialainen järjesti
laivamatkan, ensin Aleksandriaan ja sieltä edelleen
eteläiseen Ranskaan, pieneen merenrantakylään, jota nykyisin
kutsutaan nimellä Saintes-Maries -de la-Mer. Matka Ranskaan
oli dramaattinen, koska roomalaiset sotilaat ryöstivät
purjeet ja kaikki tarvikkeet.
Perheen tärkein tukipiste Ranskassa oli Bugarachin vuoren
essealaisyhteisö, jossa Annan perhettä jo asui. Siellä
Mariamia kohtasi taas suuri suru vuonna 38 AD. Hänen
miehensä Natanael päätti olla aktiivinen Jeshuan seuraaja,
ja lähti matkaan eräiden veljien kanssa julistamaan Jeshuan
opetuksia. Matkalla Aleksandriaan heidät pysäytettiin
Karthagon ulkopuolella Pohjois-Afrikassa. Jotkut juutalaiset
papit suuttuivat heidän sanomaansa synagogassa ja
raportoivat Rooman viranomaisille. Natanael kidutettiin
muiden kanssa kuoliaaksi.
Mariamilla kesti kauan aikaa toipua tuskastaan. Hän
sulkeutui luolaan paastoamaan ja halusi kuolla. Isoäiti Anna
ja Äiti Maria pelastivat hänet. Mariam oli paastoamisen
jälkeenkin puhumatta usean vuoden ajan.

” Minusta tuntuu, että minun pitää mennä pitkään retriittiin
löytääkseni rauhan sielulleni. Vaikkakin tiedän, että tämän
maaplaneetan ahdistavat draamat ovat illuusiota, tämä
uutinen Nathanaelista iskee kuin kylmä veitsi sydämeeni. Sen
kestäminen tuntuu liian paljolta kaiken sen jälkeen, kun
menetimme poikamme Benjaminin Jerusalemin roskaväelle. On
kuin suuri pimeys kalvaisi mieltäni. Tunnen itseni niin
ärtyneeksi tämän planeetan kauhuista, valheista,
vilpillisyydestä ja petoksista ja kovuudesta. Yritän niin
epätoivoisesti löytää taas rauhan.
Tiedän, että kun itken, ääneni on kuin Äiti Maan itsensä
itkemistä. Se on kaikki se veri, jota on vuodatettu Äitimme
ruumiiseen, joka itkee tulla kuulluksi ja sulautuneeksi
rakkauden suloisimpaan, puhtaimpaan valoon. Tiedän, että
enkelit tulevat taas, kun parannamme sisäisen sotamme ja
tulemme viattomien lasten kaltaisiksi.”
Skotlannissa, Fortingallissa, kesäpäivänseisauksen aikaan
vuonna 55 AD oli ns. Suuri Kokoontuminen. Tämä tapahtui
juuri ennen Annan suurperheen hajaantumista eri maihin. Koko
perhe, Jeshua ja monet Valon Mestarit eetterikehoissaan,
kuten Babaji ja Maitreya olivat läsnä.
Tämän monta päivää kestäneen suuren kokouksen yhteydessä
kaikki kolme Mariaa saivat Jeshualta Valohedelmöityksen. v.
56 AD Betanian Maria synnytti poikalapsen, Michel. Myriam
Tyanalainen synnytti tyttären, Zariah. Mariam sai
keskenmenon. Tämänkin surun Mariam sai vielä kokea.
Keskenmenoja tapahtui valohedelmöitysten yhteydessä, sillä
tapahtuma oli hyvin hienovarainen.
Oliko Jeshualla ja Mariamilla fyysinen ssuhde?
Mariam: ”Ei, ei fyysisessä mielessä, kuten heillä oli
fyysinen yhdyntä hänen kanssaan, tai samalla tavalla kuin
minulla oli fyysinen suhde Nathanaelin kanssa. Nathanaelin
kuoleman jälkeen suhteeni Jeshuaan kuitenkin muuttui. On
suurempaa läheisyyttä, mutta se on ollut ilman fyysistä
yhdyntää. Kun hänen ruumiinsa tulee yhä enemmän
eetteriseksi, niin tulee myös suhteemme. Tämä koskee myös
Myriamia ja Mariaa. Tunnustan että nuoruudessani suuresti
halusin Jeshuan olevan puolisoni ja rakastajani. Olin hyvin
pettynyt ja jopa loukkaantunut, että hän valitsi mennä
naimisiin Myriamin kanssa.
Astuin syvästi sitoutuneeseen ja tietoiseen suhteeseen
Jeshuan, Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa. Meitä
kunnioitettiin yksinkertaisella kihlausseremonialla noin
vuosi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Avaloniin. Se suhde,
jonka me neljä olimme tunteneet vuosia, välittömästi muuttui
ja syveni. Olimme aina olleet läheinen feminiinisen energian
kolmiyhteys – Myriam, Maria ja minä – vaikkakin meidän
aikaisemmin täytyi työskennellä läpi vaikeiden
mustasukkaisuuden ja epäluottamuksen tunteiden. Ajan
kuluessa meistä tuli sitoutunut ja todellinen sisarkunta
tukemaan Jeshuan toimintaa.”
Mariam toimi Isoäiti Annan yhtenä apulaisena tämän
solunuudistuksissa monen vuoden ajan.
Isoäidin apulaisena vaadittiin tarkkaa havaitsemiskykyä
voidakseen seurata hänen tietoisuuttaan monidimensioisiin
valtakuntiin; samanaikaisesti pitäen puhdasta tilaa/
frekvenssi-aluetta hänen ruumiinsa ympärillä. Kun on aika
”nousta haudasta”, se vaati erityisen tarkkaa, jatkuvasti
keskitettyä huomiota; auttamaan hänen tuomisessaan
harmonisesti ruumiin tietoisuuteen.
Palatessaan Fortingallin kokouksesta Isoäiti Annan seurue
joutui väijytyksiin ja hän loukkaantui pahoin. Hoitaessaan
Isoäitiä Mariam rupesi taas puhumaan kutsuessaan Isoäitiä
palaamaan takaisin kehoonsa. Mariam palveli koko ikänsä
perheensä jäseniä ja oli suuri siunaus kaikille.

MARIAT JESHUAN KANSSA HIMALAJALLE
Mariam: ” Jeshua on voimakkaasti rohkaissut minua tekemään
pitkän, vaivalloisen matkan liittyäkseni hänen seuraansa
Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa Pohjois-Intian
korkeille vuorille. Hän sanoo, että hänen päivänsä Maan
päällä ovat hupenemassa ja hän haluaa, että hänen ”Kolme
Mariaansa” ovat hänen lähellään. Tietystikään en voinut
kieltäytyä rakastettuni pyynnöstä. Ehkä tämä on se Kutsu,
jota varten olen todella inkarnoitunut. Myriam odottaa
Betanian Mariaa ja minua Etelä- Ranskassa. Josef tekee
valmisteluja meidän purjehdustamme varten, kun talvimyrskyt
heikkenevät. Elämäni on täynnä pursuten kaikkea sitä mikä
paljastuu Jeshuan, Myriamin, ja Betanian Marian kanssa; kun
me otamme yhden vihkimyksen toisensa jälkeen niiden pyhien
vuorten sisällä, joita kutsutte Himalajaksi.”
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /Beloved Community

Korkea Veisu:
Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista.
Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset.
Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.
Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on
ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala
loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti
Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi
siis seksuaalisuus on meille arka asia?
Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme
syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys
ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita,
joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt
toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ollut kaikki nämä
vuosituhannet?
Kristikunta pitää Jeshuaa Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi
fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa,
mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu.
Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä
kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän
olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen
usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut
tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei.
Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli
Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.
Jeshuan aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa
maassa. Jeshualle nainen ja mies ovat tasavertaisia. Ilman fyysisten
Rakastettujensa tukea Jeshua tuskin olisi pystynyt tuomaan
Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle suuren missionsa mukaisesti.
Yhdessä mies ja nainen muodostavat pyhän liiton, jossa nais- ja
miesjumaluus yhtyvät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan
taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös
fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeshualla.
Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta.
Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden
kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa
kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu.
Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva
henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on
luonnollista ja pyhää.
Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan, tai kenenkään naisen kanssa, oli
suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten
lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset
tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme
lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta,
Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian,
jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan
Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Gregorius l vuonna 591 julisti,
että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä
mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna
1969. Aikaa siihen meni! Arvonimen Apostolien Apostoli Maria Magdalena
kyllä sai, ja juhlapäivän 22.7. katolisen kirkon kalenteriin.

Konstantinus Suuri oli ruvennut kirkon kanssa luomaan omanlaistansa
Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi
pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin
ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean
kirkolliskokous jo v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen.
Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi
pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin,
syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda
yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.
Neljännellä vuosisadalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean ja
loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan
vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen.
Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa.
Sana helvetti on hepreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin
Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen
tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi
jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja suurelle osalle hänen aikalaisiaan
oli luonnollinen asia.
Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeshuan ja Maria Magdalenan
avioliiton? Se kielsi näin myös Jeshuan, Jumalan ja ihmisenpojan
seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta.
Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa
saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa.
Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan. Mitä tästä
mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen
ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui
salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita,
mitä uskovainen, tai kukaan, voi elämässään tehdä. Tätä törkeyttä
paljastuu koko ajan myös omalla ajallamme.
Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli
maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria
Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän
julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen
Kristuksen tasapaino ihmisessä.
Maria Magdalena on alusta asti tuonut esille feminiinisen ja
maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että
jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

HÄÄT
Nuorena, 17-vuotiaana, pian Britanniasta palattuaan Jeshua tapasi Myriam
Tyanalaisen ja vietti häitä hänen kanssaan ennen heidän matkaansa
Intiaan. Jeshuan kaksi muuta tärkeää Mariaa, Maria Magdalena ja Mariam
olivat silloin Egyptissä saamassa vihkimyksiä. Näin oli tarkoitettu.
Miksi, selviää kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa on myös kuvaus
näistä häistä, nuoren sukulaistytön, Galeahin, kuvaamana. Isoäiti Anna ei
antanut tarkempia tietoja Jeshuan perhe-elämästä ja lapsista kirjassa
Anna, Jeesuksen Isoäiti. Hän tiesi, että ihmiset olisivat
väärinkäsittäneet ja tuominneet. Myriam Tyanalainen mainitaan nimellä
Maria Salome. Myös turvallisuuden vuoksi Jeshuan avioliitot salattiin.
Galeahin kuvaus häistä:
”Meillä on kirjoituksissamme vanha rakkauslaulu, joka on peräisin Salomon
Viisaalta ja Kuningatar Saabalta. Myriam on opettanut meille monille,
miten ymmärtää sitä tasoilla, jotka ovat tavallisen mielen tuollapuolen.
Suuri osa siitä vaatii paljon erilaista näkemistä. Se sytyttää intohimon
rakastettua kohtaan, joka on Jumala inkarnoituneena – Rakastettu. Se
asettaa näyttämön lapsen hedelmöittämiseen rakkauden ja valon tilassa.
Kun katson Jeshuaa ja Myriamia, on kuin ”Laulujen Laulu” olisi
kirjoitettu juuri heille.
….
Sen jälkeen kun olemme syöneet juhla-aterian ja vielä tanssineet, Myriam
tuodaan pimeästä huoneesta ja johdetaan erityiselle paikalle, joka on
valmistettu. On koroke, jonka yläpuolella on punainen silkkinen katos; se
on kiinnitetty niin, että se paljastaa vuoteen runsaine verhoiltuine
tyynyineen, jotka on peitetty kankain, lampaannahoin ja jopa leopardin
nahoin. Tällaista käyttävät egyptiläiset papit, jotka toimittavat
seremonioita Isiksen, Osiriksen ja Horuksen hedelmöitys- ja ylösnousemus
riiteissä. Kun yö lähenee, katoksen verhot avataan ja raskaat punaiset
silkit tulevat eteen. Häävuode kätketään sitten katseiltamme.
….
Nyt olemme valmiita varsinaiseen seremoniaan. Katoksen jalkopäässä on
pitkä penkki, missä Jeshua istuu tyynessä lepotilassa. Myriam tuodaan
seisomaan kauemmas hänen eteensä. Jeshua viittaa hiljaa Myriamia tulemaan
lähelle. Hän polvistuu Jeshuan jalkoihin. Tämän koko ruumis pestiin
aikaisemmin rituaalissa, joka tehdään miesten parissa. Tämä koskee myös
Myriamia, jota avustivat naiset. Myriam polvistuu alas. Hitaasti ja
hellästi hän suutelee Jeshuan jalkoja, pitkät hiuksensa ryöpyten
vesiputouksena ympäriinsä peittäen hänen pyhän olemuksensa. Jeshua
asettaa kätensä hänen päänsä päälle osoittaen että on aika nousta ylös.
Seisoen hänen edessään Myriam ottaa liivistään sinetöidyn
alabasteripullon, jossa on kallista nardusöljyä. Hänen ruumiinsa lämpö on
saanut sen paksun siirappimaisen koostumuksen voiteluöljyksi, jota on
helppo kaataa ja sivellä. Kaikki on hyvin hiljaista, kunnes hän murtaa
vahasinetin pullon päästä. Kun hän kaataa hiukan kirpeäntuoksuista
nardusta Jeshuan päähän, me jotka olemme yleisönä, päästämme pehmeän
yhteisen huokauksen. Sitten Myriam asettaa molemmat kätensä Jeshuan
päälaelle. Tämän tukka, joka oli aikaisemmin solmittuna, riippuu pitkänä
ja putoaa pehmeästi hänen selkäänsä. Kiihtyvävärähtelyinen energia alkaa
nousta, kun Myriamin vatsa värisee ja hänen lantionsa alkaa tuskin
havaittavan aaltoilun. Jeshuan pää putoaa taaksepäin, hänen silmänsä
suljettuina, hänen kätensä leväten tasapainossa reisillä. Myriam
polvistuu vielä kerran rakastettunsa jalkojen juureen ja alkaa kaataa
öljyä niille. Jotkut jousisoittimet aloittavat hitaan surinan ja
lyömäsoittimet hyvin pehmeän, värisevän rytmin. Äänten kuoro alkaa hitaan
vibraton.
...
Miesurkuri alkaa laulaa kokonaista ”Laulujen Laulua”- avautumisen tietä
Rakastetulle Korkeuksissa. Myriam nostaa hellästi Jeshuan kummankin
voidellun jalan syliinsä ja hieroo niitä hyvin sensuellilla tavalla.
Hitaasti hän hieroo Jeshuan jalkojen pohjat, jokaisen varpaan ja
varpaiden välin. Yhä hyvin hitaasti hän voitelee ja hieroo hänen
pohkeensa. Hän nousee ylös taivutetuille polvilleen ja ulottuu hänen
pukunsa alle voitelemaan ja hieromaan hänen reitensä, jotka ovat kuin
pehmeät, valkoiset marmoripilarit. Musiikki tulee yhä kiihkeämmäksi ja
soinnut yhä monimutkaisemmiksi.

Äänemme tekevät kyyhkysten kujertavan äänen. Keskuudessamme naisäänen
sooloesitys yhtyy mieskanttoriin melodisilla ja enenevästi
hurmioituneilla kertosäkeillä. Hän solmii kauniin äänensä läpi koko
kuvakudoksen soinnun.
….
Jumalaisen Feminiinin, taivaan ja maan Kuningattaren ääni kutsuu
kuninkaitten Kuningasta laskeutumaan. Hän herättää tuulia neljästä
suunnastaan. Hän kutsuu esiin maan, tulen, veden ja ilman enkeleitä
olemaan todistajina. Hän saa kaiken luomisen ja rajattoman avaruuden
äänet tulemaan ja olemaan läsnä täällä. Myriam voitelee Jeshuan pään
vielä kerrana, nyt voidellen jokaisen aukon ja pinnan hänen kasvoissaan,
niskassaan, hartioissaan, selässään ja käsivarsissaan. Hän ottaa kätensä
ja nostaa ne suulleen ja suutelee niitä. Laittaen Jeshuan kädet
lantiolleen, hän vetää tämän pään rinnoilleen. Hänen rintansa ovat kuin
granaattiomenat, kypsät, täyteläiset ja ravitsevat. Hän jatkaa energian
houkuttelemista nousemaan ylös Jeshuan selkärankaa, toinen käsi hänen
päälaellaan ja toinen hänen sydämensä takana.
...
Ruumiimme alkavat aaltoilla silmämme märkinä kyyneleistä. Tunnemme kaikki
käärmeen voiman nousevan selkärangoissamme. Kyyneleet valuvat Myriamin
silmistä. Hänen ruumiinsa värisee. Mies- ja naispuolinen kanttori
vaihtelevat laulaen yhdessä ja laulaen toinen toisilleen. Ekstaasin
rakastettu laulu herättää intohimon sydämissämme ja kupeissamme. Myriam
kumartuu ja laittaa suunsa Jeshuan pään ylle. Oinaan sarvi nostetaan
taivaalle. Myriam puhaltaa elämän henkäyksen rakastettunsa päälakeen, ja
torvi saa esiin kiihtyvävärähteisen äänen – kirkkaan ja kiihkeän.
Tunnemme heräävän vavistuksen ruumiittemme läpi. On ikään kuin se, mitä
Myriam tekee Jeshualle, hän tekee myös meille. Edustaen Suurta Äitiä hän
voitelee ja herättää lapsensa.
...
Jeshua nousee penkiltä. Hänen läpikuultava pukunsa tarttuu kiinni hänen
voideltuun rumiiseensa. Hän ottaa Myriamin kädet ja pyytää häntä ottaaan
paikan penkillä. On Morsiamen vuoro olla kunnioitettu ja voideltu.
Mieskanttorin tenori- ja naisen contra-alto -osuudet punoutuvat
toisiinsa, tyynnyttäen ja houkutellen yhä nousevamman energiavirran.
Muinainen, alkukantainen ”Kuolevan ja Nousevan Kuninkaan avioliitto
Taivaan ja Maan Kuningattaren kanssa”- heidän ruumiittensa omistautuminen
synnyttää liiton lapsi – näytetään silmiemme edessä.
Kun Jeshua voitelee rakastettunsa, on kuin saisimme tuntea elämää antavan
lähteen tarjoavan vesiään, vapaasti levittäen viheriöiväksi tekevää
märkyyttään maan kuiville aavikoille. Voimme tuntea Suuren Äidin
sammuttavan kaikkien olentojen janon. Kun hänen kätensä voitelevat
Myriamin kädet, sydämen ja vatsan, me myös tunnemme tulisen energian
nousevan maan keskuksesta. Se tunkee läpi ruumiittemme, ikään kuin
kosmisen tulen liekki syöksyen ylöspäin sulautuakseen tähtien, auringon
ja kuun valoon.
Sitten hän puhaltaa elämän hengityksen Myriamin päälaelle – torvi raikuu!
Taas kerran värähtelymme kiihtyvät. Kenelläkään ei ole silmät
kuivina.
...
Heidän väliinsä laitetaan iso tyyny ja he polvistuvat sille kasvot
toisiinsa päin. Pieni lasinen malja ojennetaan ensin Myriamille. Siinä on
punaista tahnaa, joka on tehty maan mineraaleista ja oliiviöljystä.
Myriam kerää tahnaa oikean kätensä keskisormella ja vetää punaisen juovan
Jeshuan otsaan, nenään, huuliin, leukaan, kurkkuun, ja pysähtyy sitten
sydämen kodalla. Jeshua ottaa maljan ja tekee samoin Myriamille. Koko
ajan he katsovat syvälle toistensa silmiin. Se saa minut haluamaan
pyörtyä! Myriam värisee. Jeshua värisee. Sitten Jeshua kohottaa kätensä
ja Myriam ottaa punaisen tahnan ja painaa sitä syvälle Jeshuan kämmeniin
ja ranteisiin. Jeshua tekee samoin Myriamin kämmenille ja ranteille. He
panevat kätensä ja ranteensa vasten toisiaan ja painavat kiinni. Hitaasti
he tuovat ruumiinsa lähelle toisiaan, kun heidän kätensä ja
kyynärvartensa ojentuvat sivulle. Lopulta he lepäävät yhdessä sydän
sydäntä vasten, reisi reittä vasten, otsa otsaa vasten ja suu suuta
vasten.
Niille jotka pystyvät näkemään, ylhäällä heidän päittensä yläpuolella on
kirkas kullan-valkea valo, joka pyörii ympäri. Se laskeutuu ja kerääntyy
kuin pilari heidän ympärilleen. Täydellisessä sopusoinnussa he nousevat
seisomaan valopilarin sisällä. On monivärisen energian kudelma, joka
tunkeutuu ja kutoo heidän ruumiinsa yhdeksi kietoutuneeksi ruumiiksi. On
syvä hiljaisuus. Korvia huumaavassa hiljaisuudessa meistä tuntuu, kuin
meidät nostettaisiin ylös taivaiden katokseen.”
Kirjassa Anna Jeesuksen Isoäiti, joka ilmestyi 8 vuotta ennen kirjaa
Anna, Magdalenejen Ääni, ei vielä annettu kaikkea tietoa Jeshuan
perhe-elämästä. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut niin, että
ihmisten vastaanottokyky ja tietoisuus on myös kasvanut riittävästi.
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar / Beloved Community
Eräs tärkeimmistä tukijoista Jeshuan perheelle oli Josef Arimatialainen,
joka oli Annan vanhin poika, Jeshuan eno ja Maria Magdalenan isä. Hän oli se
henkilö, joka rikkaudellaan, vaikutusvallaallaan ja palveluksillaan Rooman
keisarille pystyi helposti auttamaan uusien essealaissiirtokuntien
perustamista Välimeren maihin. Suurella laivastollaan hän kuljetti sekä
malmia Englannista Rooman keisarille, että salaa vihittyjä ja kaikkia
tarvikkeita näille. Hän oli kuin ’kameleontti’, yhtä aikaa etevä kauppamies
ja diplomaatti, jo lapsena nero tiedoissaan ja taidoissaan, sukunsa tukija
ja korkea vihitty. Ilman häntä Annan perhe tuskin olisi pystynyt
toteuttamaan sitä suurta Visiota, mikä heille oli annettu. Kaikki hänen
työssään palveli Jeshuan ja koko perheen suurta missiota.
Josef eli vuosina 57 BC- 62 AD, joten hän myös käytti solunuudistamista,
kuten äitinsä Anna. Josefin isä oli Matias, joka oli ollut aikaisemmassa
elämässään Hannahin kihlattu, nimeltään Tomas, kun hänet vietiin kansansa
mukana Babylonian pakkosiirtoon. Tämän suhteen tytär oli Aurianna, jonka
syntyessä Anna ’walk-in’ vaihdokkaana astui 16-vuotiaan Hannahin kehoon, kun
tämän sielu vuorostaan meni taivastiloihin. (Anna ja Hannah olivat saman
ylisielun ilmentymiä ja olivat sopineet asiasta.) Tämä oli tapahtunut v. 596
BC, siis satoja vuosia aikaisemmin. Anna sitten kasvatti Auriannan omana
tyttärenään, joka muutti hänen ja perheensä kanssa myöhemmin Egyptiin. Hänen
jälkeläisensä siellä palvelivat Annan suurperhettä toimien Egyptin
tukipisteenä. Matiaksen kanssa Anna sai myös tyttären, Martan, (joka
myöhemmin Betaniassa hoiti veljensä Josefin taloutta.) Matias tunsi
’menettäneensä’ poikansa Josefin Annalle, koska tämä janosi sitä viisautta,
jota hän sai Annalta. Vanhimpien neuvoston luvalla Anna ja Matias erosivat,
ja Matias muutti Qumranin essealaisyhteisöön. Hän kuoli v. 37 BC taistelussa
Rooman legioonia vastaan, kun nämä polttivat Qumranin maan tasalle. Kaikkien
muiden Annan 12 lapsen isä oli Joachim, hänen liekkiparisielunsa. Heidän
nuorin lapsensa oli Maria Anna, Jeshuan äiti. Anna kuoli vasta v. 82 AD.
Josef oli lahjakas ja osasi monia kieliä jo lapsena: parin vuoden ikäisenä
kansallista aramean kieltä. Sitten heprean ja keltin kieliä, kuudenikäisenä
persian ja sanskriitin kieliä, sitten kreikkaa, egyptin kieltä ja latinaa.
Hänen mielensä oli kuin sieni, imien kaiken sen tiedon, mitä etenkin Anna
hänelle antoi. Jo kahdentoista ikäisenä hän tunsi vetoa matkustaa viisaiden
magien kanssa ja meni Egyptiin opiskelemaan Aleksandrian suureen kirjastoon.
Sitten Intiaan ja Himalajalle. Palattuan Karmeliin parikymppisenä hän käänsi
tuomansa itämaisten viisaiden kääröt ja vei eri essealaisyhteisöihin. Eräs
Magi Orderin jäsen kutsui hänet v. 32 BC Britanniaan suorittamaan Druidien
Neuvoston oppien mukaisia vihkimyksiä. Druidit olivat jäänne, joka varjeli
muinaisen Atlantiksen ja vieläkin muinaisemman Pangaian viisautta.
Myöhemmällä iällä tämä pitkä vihkimysprosessi teki Josefista Arkkidruidin.

Palattuaan Britanniasta Josef kehitti idean operoida rahtialuslaivasto, joka
etupäässä kuljetti tina-ja lyijymalmia. Hankittuaan myös kahden kaivoksen
osa-omistuksen Britanniassa hän oli kvalifioitunut tulemaan
kaivosministeriksi Rooman imperiumissa. Rooman kansalaisuus, nämä
valtakirjat ja rahavarat antoivat hänelle täydellisen suojan kuljettaa salaa
vihittyjä ja dokumentteja Britanniaan ja muihin essealaisten kirjastoihin
Välimeren maissa. Näin Josef kehitti yrityselämän ja diplomatian kykyjään.
Hän osti ja kokosi druidineuvostojen avulla kahdentoista laivan laivaston.
Siitä lähtien hän teki ainakin yhden matkan vuodessa Britanniaan.
Nimi Arimatialainen tulee siitä, että Josefin huomasi varakas hasmonialainen
prinssi, Arimathea, joka oli jäsenenä juutalaisessa juridisessa ja
lakiasäätävässä elimessä, Sanhedrissa. Hän oli perinyt maita Samariassa
makedonialaisilta esi-isiltään. Nämä isot tilukset sijaitsivat eteläisessä
Samariassa Galilean ja Juudean välisen karavaanitien varrella. Arimathea
mieltyi suuresti Josefiin ja tarjosi tavoiteltua tytärtään, Eunice Salomea,
hänelle puolisoksi. Avioliitto solmittiin Jerusalemissa kesällä 29 BC. He
saivat kaksi tytärtä, Lois Salomen ja Susannah Marian.
Arimathea näki Josefissa huippulahjakkuuden, joka voisi laittaa ojennukseen
Jerusalemissa rehottavan korruption. Josef rupesi opiskelemaan
sovittelumenettelyn lainkäyttöä appensa kanssa, joka otti Josefin
rinnalleen, ei vain vävynään, vaan myöskin adoptoituna poikanaan. Josefista
tuli Galilean ja Samarian lisäedustaja Jerusalemin Sanhedriin. Hän muutti
Jerusalemiin asumaan vauraiden ja oppineiden keskuuteen, toimien
sovittelijana monien suuntauksien ja lahkojen välillä. Hänen kielitaitonsa
ja hänen ihmisluonnon tuntemuksensa tekivät hänet kaikkien kunnioittamaksi.
Josefin kolme asuinkiinteistöä Jerusalemissa sijaitsivat strategisesti niin,
että hänellä oli pääsy maanalaisiin käytäviin, jotka Salomonin salaisten
veljeskuntien Veljet tunsivat. Näiden salaisten sääntökuntien jälkeläiset
tulivat myöhempinä aikoina tunnetuiksi kataareina, temppeliherroina ja
monina hallitsevina perheinä Euroopassa.
Josef oli mukana kaikissa järjestelyissä koskien perheen turvallisuutta,
hyvinvointia ja matkoja. Hän rahoitti perheenjäsenten matkat – myös Jeshuan
– niin Egyptiin, Kreikkaan, Ranskaan, Englantiin, Intiaan kuin Himalajalle.
Josef myös ohjasi Avalonissa nuoren Jeshuan druidivihkimystä Tor’in
sisäkammioissa, missä tämä kohtasi Torak’in ja Torhannah’in. Torak oli yksi
niistä korkeista papeista, jotka olivat selvinneet Atlantiksen vajoamisesta,
ja hän tuli morsiamensa Torhannah’in kanssa saattaakseern Jumalaisen
Feminiinin tasapainoon Maan ihmisille. Näin Jeshua sai oppia Jumalaisen
Äidin tärkeästä asemasta ollessaan Britanniassa nuoruudessaan13-16 ikäisenä.
Josefin Jerusalemin residenssissä tapasivat niin Itämaan tietäjät kuin
Jeesuksen Viimeiseen ateriaan osallistujat. Hänen maaseutukartanossaan
Betaniassa asui hänen lähiperheensä. Hänen puolisonsa Eunice Salomen kuoltua
hän myöhemmin avioitui Magdalasta kotoisin olevan Marian kanssa, joka oli
Suuren Äidin korkea papitar. He saivat kaksi tytärtä: Vanhempaa kutsuttiin
Nuoreksi Mariaksi (nykyisin Maria Magdalenaksi) ja nuorempaa Martaksi
tätinsä mukaan. Lisäksi he adoptoivat Magdalan Marian sisaren orvoksi
jääneen lapsen, Lasaruksen, josta tuli Josefille oma rakas poika.
Nuoren Marian suhde isäänsä ja äitiinsä oli erikoislaatuinen, jopa omistava.
Hän kaipasi isäänsä jatkuvasti tämän ollessa monilla matkoillaan ja
tehtävissään. Isän ollessa kotona Betaniassa Nuori Maria säteili ja oli
onnellinen. Hän jumaloi isäänsä ja olisi halunnut olla mukana tämän
matkoilla.
Hän ei ymmärtänyt sitä ristiriitaa, mikä vallitsi hänen harmonisen, kauniin
kotinsa ja perheensä ja ympäröivän maailman suhteen. Hän kulki äitinsä
kanssa kodin ulkopuolella vain tämän mennessä sukulaisten tai Pyhän Äidin
seremonioihin Magdalassa ja muissa pyhissä paikoissa. Magdalan Maria oli
Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar. Juutalaiset eivät katsoneet
hyvällä Jumalaisen Äidin palvomista. Josefin tärkeä asema pakotti hänet ja
hänen perheensä elämään hyvin tarkasti ja hienovaraisesti. Tätä Nuori Maria
kapinoi koko nuoruutensa ajan. Kaikissa elämän vaikeissa hetkissä Josef oli
kuitenkin tyttärensä tukena ja rakasti tätä koko sydämestään. Hän antoi
anteliaasti varoja vaimonsa ja lastensa harjoittamaan hyväntekeväisyyteen,
rakentaen sairaaloita, orpokoteja ja saattokoteja Betaniaan ja muualle.

Joka tilanteessa, kun oli vaara läsnä, Josef auttoi viisaudellaan ja
varoillaan Annan suurperhettä. Hän vei vastasyntyneen Jeshuan vanhempineen
laivallaan turvaan Aleksandriaan. Myöhemmin Jeshuan suuren mission
huipentuassa Golgatalla Isoäiti Annan perheen jokainen jäsen tiesi oman
paikkansa ja tehtävänsä. Josef joutui Sanhedrissa myös tilanteeseen, jossa
äänestettiin Jeshuan kohtalosta. Hän ei ottanut kantaa, mikä vaati ääretöntä
itsensä hallintaa ja vihityn adeptin viisautta. Josef järjesti kalliohaudan
ja Annan poika, lääkäri Luukas ja muut avustavat perheenjäsenet olivat
valmiina haudassa vastaanottamassa Jeshuan kehon, mikä puhdistettiin ja
voideltiin parantavilla yrteillä. Jeshua ei kärsinyt ristillä, sillä hänen
tietoisuutensa ei ollut kehossa. Ristin tapahtumat olivat julkista
demonstraatiota siitä, että kuolemaa ei ole. Se oli Jeshualle nuoresta
pitäen opittua Haudan Riitin suorittamista. Jo nuorena Karmelissa Isoäiti
Anna vihki Jeshuan tähän Riittiin. Suuren Pyramidin Haudan Riitti, johon
koko perhe osallistui, oli tätä samaa Suurta Vihkimystä.
Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Sar’h oli saanut Valohedelmöityksen
edellisenä iltana, sen jälkeen kun Josefin omistamassa asunnossa oli
vietetty Viimeistä Ateriaa suvun ja lähimpien ystävien kanssa.
Ristiinnaulitsemistapahtuman jälkeisinä aikoina tuli selväksi, että Marian
oli vaarallista jäädä Jerusalemiin. Niin Josef laivallaan vei raskaana
olevan tyttärensä Marian Aleksandriaan, jossa oli juutalainen siirtokunta ja
sieltä edelleen Mareotis -järven lähellä olevaan sukulaisten yhteisöön,
jossa Sar’h sitten syntyi v. 30 AD.
Tilanne Jerusalemissa kärjistyi ja se vaikutti myös Isoäiti Annan perheen
turvallisuuteen, niin Palestiinassa kuin Egyptissäkin. Palattuaan
matkoiltaan Palestiinaan, Josef nopeasti päätti viedä perheen turvaan
eteläiseen Ranskaan, jossa asui Annan poikia, kuten Andreas, Josephus, Noah,
Jacob ja Isaac perustamissaan essealaisyhteisöissä, ja missä Josefilla oli
monia liikekumppaneita. Josef järjesti heti kaksi laivaansa lähtemään
Aleksandriaan ja vei Isoäiti Annan koko lähiperheen sinne. Siellä odotti
hänen tyttärensä Maria pienen kaksivuotiaan tyttärensä Sar’hin kanssa.
Jeshua oli kehottanut Mariaa lähtemään Ranskaan, jossa he taas tapaisivat.
Jeshua olisi neljäkymmentä vuotta maanpiirissä ja tapaisi omaisiaan.
Kohtalo puuttui asioiden kulkuun. Josef oli erotettu Sanhedristä ja ollut
vähän aikaa vangittuna Jerusalemissa. Hänet kuitenkin vapautettiin pian,
koska hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Kun Josef oli Aleksandrian
torilla poikansa Lasaruksen sekä Filippuksen ja Natanaelin kanssa
hankkimassa varusteita kahteen laivaansa ja merimatkaa varten, hän yhtäkkiä
törmäsi samaan kenturioon/ sadanpäämieheen, joka oli hänet vanginnut
Jerusalemissa. Yksi legioona oli juuri siirretty Aleksandriaan ja upseerit
olivat rantautumislomalla.Tämä kenturio tunnisti Josefin ja oletti hänen
karanneen, ja vangitsi hänet taas. Lasaruksen asiakirjat vakuuttivat taas
Josefin syyttömyyden ja hänet vapautettiin. Kenturio kosti antamalla pieksää
Josefin ja ryöstämällä laivan kaikista tarvikkeista, purjeista ja jopa
airoista.
Josef lähti matkaan yhdellä laivalla ilman tarvikkeita, jopa ruokaa ja
vettä. Perhe oli suuressa vaarassa ajelehtiessaan merellä. Silloin Isoäiti
Anna ymmärsi, että oli aloitettava nonstop yhteisrukoilu. Vain se voisi
pelastaa heidät. Sar’h oli kaksivuotias ja muita pieniä lapsia oli mukana.
Näin laivassa syntyi mysteeriokoulu, jossa pienet lapsetkin oppivat rukoilun
tärkeyden. Ja niin tapahtui, että tuuli kääntyi vieden heitä länteenpäin,
sade toi juomavettä ja kalat hyppivät veneeseen. Delfiinit tanssivat laivan
ympärillä tuoden iloa ja lohtua. Perhe tunsi Jeshuan siunaavan läsnäolon.
Niin laiva sitten rantautui pieneen ranskalaiseen kalastajakylään nimeltään
Saintes-Maries-de-la Mer eli Meren Pyhät Mariat. Perhe oli pelastunut. Josef
lähetti heti sanan Annan pojille ja liikekumppaneilleen.
Ranskassa perheen tärkein tukipaikka oli Bugarachin vuoren juurella oleva
essealaisyhteisö ja Englannissa Avalonissa olevat yhteisöt. Josef kuljetti
perheenjäseniä ja muita essealaisia kätevästi rahtilaivoissaan näiden
kulkiessa Ranskan ja Englannin väliä ja Välimeren maihin. Hänen tyttärensä
Lois Salome jäi Ranskaan ja jäätyään leskeksi avioitui Narbo Martiuksessa
asuvan varakkaan ja ylevää, roomalaiskelttiläistä sukua olevan Aonghasin
kanssa, joka oli Josefin vanha liiketuttava. Myöhemmin kun Josef ei enää
jaksanut hoitaa laivastoaan ja kaupankäyntiä hän jätti ne Aonghasin
vävyille. Jäätyään toisen kerran leskeksi Josef meni vielä naimisiin
kelttiläisen, Silurien heimoon kuuluvan Nuemen kanssa v. 41 AD ja sai hänen
kanssaan kaksospojat. Hän eli viimeiset 20 vuottaan ansaitsemaansa
rauhallista perhe-elämää arvostettuna Arkkidruidina ja neuvonantajana.
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community
Marketta Mylläri
www.margie.fi

Menkäämme tilavaan yläkerran huoneeseen Josef Arimatialaisen asunnossa
lähellä Temppeliä, mihin Jeshua ja Maria Magdalena olivat tulleet
viimeiselle aterialleen yhdessä uskollisten perheittensä ja kumppaneittensa
kanssa, joita oli noin 70. Se oli ilta ennen sitä päivää, jota kutsutte
Pitkäperjantaiksi, Jeshuan ristiinnaulitsemisen päivä. (Isoäiti Annan
kertomaa)
Santelipuun, frankinsensin ja mirhan tuoksu tervehti meitä ylhäältä ja
sekoittui keittiön suloisiin tuoksuihin alakerrasta. Pitkä matala pöytä oli
asetettu huoneen keskelle ja sen ympärille penkkejä nojausasentoon. Suuret
käsintehdyt tyynyt, itämaiset matot ja jalopuiset tuolit ympäröivät sisempiä
penkkejä. Palmujen, granaattiomenien ja viikunapuiden ylemmät oksat
piirtyivät auringon siluetissa. Kultainen valo ja violetit varjot hyväilivät
säteillään meitä jokaista, kun hiljaa valitsimme paikkamme. Miehiä ja naisia
oli pyydetty istumaan yhdessä pareina ja ystävinä. Maria Magdalena istui
mukavasti puolisonsa viereen tämän vasemmalle puolen. Johannes, Sebedeuksen
poika, ja hänen vaimonsa Abigail olivat Jeshuan oikealla puolella. Jeshua
viittoi äitiään ja minua ottamaan paikan häntä vastapäätä. Hyvin rento
Jeshua istui käsivarsi rakastettunsa Marian ympärillä, jota hän aika ajoin
avoimesti suuteli suulle.
…..
Jeshua kaatoi hellästi kourallisen vettä päähämme, ja pesi kätemme ja
jalkamme, mitkä hän kuivasi pyyhkeellä, joka oli vyötettynä hänen
ympärilleen. Viimeisenä tuli Maria Magdalena, jota hän rakastavasti auttoi.
Saatuaan puhdistavan rituaalin Maria Magdalena poisti valkoisen tukkanauhan,
joka sitoi taakse hänen tiheästi kiharaisen tukkansa, ja antoi sen pudota
mahonginvärisenä putouksena vyötäisilleen. Sitten Maria kumartui Jeshuan
eteen pesten hänen jalkansa. Hänen kyyneleensä virtasivat ylenpalttisesti
hänen silmistään läikkyen vesiastiaan ja virraten Jeshuan jaloille, mitkä
hän kuivasi hiuksillaan. Marian kontra-altto ääni lauloi Salomonin Laulujen
Laulun ja Daavidin 23. Psalmin sellaisella läpitunkevalla rakkaudella, että
jopa parvekkeen ulkopuolella pesivät kyyhkyset heräsivät ja yhtyivät
lauluun. Sitten Maria voiteli nardusvoiteella Jeshuan jalat, kämmenet,
ranteet, sydämen ja pään, huomioiden erityisesti ristiinnaulitsemiskohdat
ranteissa ja jaloissa.
…..
Seisten hiljaa, katsoen jokaiseen kyynelten täyttämin silmin rakastettu
lapsenlapseni viittasi läheisilleen, että oli aika heidän erota.
Maria otti Jeshuaa kädestä ja he poistuivat yhdessä huoneeseensa. Heidän
tyttärensä Sar’h sai Valohedelmöityksen sinä yönä. Marian kohtu avautui
ihmeellisellä tavalla oltuaan hedelmätön siitä asti, kun hän Egyptissä
Suuren Pyramidin vihkimyksessä vuosia aikaisemmin oli kokenut Kundalinin
energian rajun nousemisen ja polttavan kuumuuden. Maria ei ollut silloin
valmis Haudan Riitin läpikäymiseen, ja hän menetti tajuntansa ja oli
vaarassa kuolla. Jeshua oli silloin Himalajalla laajassa retriitissä, josta
hän valokehossaan tuli heti Marian avuksi.
…...
Sar’h syntyi Egyptissä v. 30 AD Aleksandrian eteläpuolella sijaitsevan
Mareotis-järven rannalla, jossa koko Jeshuan lähiperhe oli paossa. Sar’h oli
kaksivuotias, kun perhe pakeni edelleen eteläiseen Ranskaan. Laivamatka
Ranskaan oli dramaattinen, ja kuvaa hyvin myös nykyistä maailman tilannetta,
jossa Välimerestä on tullut hauta monelle pakolaiselle. Josef
Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka oli tärkein henkilö kaikissa
perhettä koskevissa järjestelyissä, oli ollut vangittuna vähän aikaa
Jerusalemissa, mutta päässyt heti vapaaksi, koska hän oli vaikutusvaltainen
ja hänellä oli tarvittavat asiakirjat. Aleksandriassa ollessaan torilla
Lasaruksen, Filippuksen ja Natanaelin kanssa hankkimassa laivatarvikkeita
hän yhtäkkiä törmäsi samaan roomalaiseen kenturioon/ sadanpäämieheen, joka
oli hänet vanginnut Jerusalemissa. Hänet vangittiin taas, ja vapautettiin
taas papereitten avulla. Kostoksi tämä kenturio ryösti Josefin kaksi laivaa
kaikista tavaroista, purjeista ja jopa airoista. Jeshuan perhe lähti vesille
ajelehtimaan. Perhe oli kuolla sään armoille. Isoäiti Anna ymmärsi, että
koko perheen piti aloittaa yhteisrukoilu, myös lasten. Näin matkasta tuli
suuri mysteeriokoulu ja opetus myös pienille lapsille rukouksen tärkeydestä.
Niin sitten tuuli kääntyi, sade toi juomaa ja kalat hyppivät veneeseen. Alus
lipui tuulen saattamana pieneen ranskalaiseen kalastajakylään
Saintes-Maries-de-la-Mer. Perhe oli pelastunut. Josefilla oli liikeystäviä
auttamaan ja Ranskassa asui jo Annan poikia essealaissiirtokunnissa, joista
tärkein oli Bugarachin vuoren juurella sijaitseva yhteisö.
James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon toukokuussa
2013. Olin siellä mukana, ja tällä matkalla löysin myös nämä tärkeät ANNA
-kirjat.

Ryhmämme tapasi Marseillessa, ja matkamme jatkui heti kuuluisaan
Saintes-Maries-de-la-Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen
merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe rantautui Egyptistä. Saavuimme
parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan
Pyhän Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot
täyttävät pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä
kannettiin takaisin kirkkoon.
Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa James suoritti
meille kaikille kastamisen meressä. Seuraavana päivänä toiset menivät taas
kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se kiehtoi minua
enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivat minut täysin. Koko Languedocin
alue on täynnä onttoja kalkkikivivuoria, joissa on valtavan isoja, kauniita
luolia; jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten ”La Caune” luola, jossa
Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät seremonioita. Sieltä
on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan katossa on iso aukko.
Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot aurinkoa
kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien säteiden
kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen.
Euroopassa on 450-500 mustan madonnan patsasta, puusta tai kivestä tehtyjä,
sekä paljon ikoneja pyhäköissä. Tunnettuja ovat Puolassa Chestochowan
Jumalanäiti, sekä Chartresin ja Montserratin madonnat.
Sar’hin musta patsas on parivuotiaan lapsen kokoinen, niin kuin Sar’h olikin
iältään. Se miksi Sar’h on kuvattu mustaksi, ei tarkoita hänen ihonväriään,
vaan jotain aivan muuta. Perhe saapui Egyptistä, ja tämä vaikutti siihen,
että kylässä syntyi tarina mustasta madonnasta.
Äiti Maria kertoo Mustan Madonnan alkuperästä näin: ”Hän oli Isiksen
edustaja, jota roomalaiskatolinen kirkko toi esille. Suurella Äidillä,
Isiksellä oli alkuperänsä Egyptissä ja Atlantiksella ja muissa
sivilisaatioissa ennen sitä. Sillä Suuri Äiti on aina ollut keskuudessamme,
vaikka häntä on kutsuttu muilla nimillä. Hän on musta, koska hän edustaa
sitä, mikä on kätkettynä heräämättömän kuolevan mielen verhojen tuolle
puolen. Hän on musta myös siksi, että hän on käyttänyt pimeyden ihoa
Afrikassa, Mesopotamiassa ja Intiassa, joiden alkuperät menevät vielä
kaukaisempiin paikkoihin. Hänen veljensä/ sielunkumppaninsa Osiriksen ja
heidän poikansa Horuksen kanssa heidän alkuperänsä oli Atlantiksella. He
muuttivat Egyptiin ja aloittivat mahtavan sivilisaation. He kasasivat suuria
henkisiä voimia ja poliittista vaikutusta. He vihkivät monia sieluja
heränneen mielen ja ikuisen elämän mysteereihin. Heidän opetuksensa
kukoistivat minun päivääni saakka. Monet perheestäni yhä harjoittavat näitä
mysteereitä. Ne meistä, jotka kantavat Magdalenen viittaa, kantavat myös
Isiksen viittaa, sillä todellisuudessa ne ovat yksi ja sama.”
Sar’h nimi kirjoitetaan egyptiläisittäin näin. Hänen nimensä viittaa myös
Aabrahamin vaimoon Saaraan, joka myös oli korkea vihitty. Sar’h meni
naimisiin Andreaksen kanssa, jonka hän tapasi Bugarachissa jo nuorena. He
saivat neljä lasta. Vainojen takia Annan suurperhe joutui hajaantumaan.
Silloin Sar’h ja Andreas matkustettuaan ensin Välimeren maissa, etenkin
itä-Euroopassa (nyk. Makedonia, Bulgaria ja Romania) asettuivat Ibizan
saarelle, jossa he jatkoivat perheen perinteitä perustaen sairaaloita,
saattokoteja ja orpokoteja tarvitseville. Palveleminen ja rakkauden työt
käytännössä ovat aina olleet Annan perheenjäsenille tärkeitä.
Sar’h: ”Joskus ehkä käyt pienessä kirkossa Suuren Meren äärellä,
Saintes-Maries-de-la-Mer, missä on patsas tehty kunniakseni. Mutta tiedä,
että se edustaa paljon enemmän kuin yksinkertaista tyttöä, jota kutsutaan
nimellä Sar’h. Kun kuljet paikoissa, joissa olen kulkenut, paikoissa tämän
suloisen Maan puutarhasta, jota perheeni rakastaa ja josta pitää huolta
yhdestä tietoisesta inkarnaatiosta seuraavaan – ole tietoinen niistä Valon
siemenistä, joita olemme kylväneet joka paikkaan. Se sama valo on
siemennetty sinuun, koska kannat geneettisiä koodejamme ja ylösnousevan Maan
värähtelyä luittesi alkuaineissa.
Virittäydy sopusointuun ja tunne meidät aina lähelläsi – kantaen sinua ja
kaikkea elämää käsivarsillamme. Älä ole hämmästynyt huomatessasi, kun
muistat kuka olet; että käsivartesi myös kantavat niitä nukkuvia, jotka myös
voivat valita heräämisen.
Lähetän suudelman pyhäköstäni Suuren Meren ääreltä. Lähetän sen kyyhkysen
siivin. Lähetän loputtoman rukouksen, niin että rakkauden ja rauhan
suudelmani voi löytää paikan jokaisen ihmisen sydämessä.

ALKUPERÄINEN ISÄMEIDÄN RUKOUS
Kopio alkuperäisestä Isä meidän rukouksesta, joka on kirjoitettu valkoiseen
marmorikiveen Jerusalemissa Öljymäellä siinä muodossa kuin Joosua sen
lausui. Rukous on käännetty suoraan arameasta, joka oli myös Jeshuan
kotikieli.
Isä-Äiti, Elämän Henkäys, Soinnun Lähde, Sanaton toiminta,
Kosmoksen Luoja!
Anna valosi loistaa sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme, jotta
voisimme käyttää sitä hyödyllisesti.
Auta meitä kulkemaan polkuamme hengittäen vain sinun Sinusta
säteilevää tunnetta.
Salli itsemme kulkea samaa tahtia Sinun kanssasi, jotta kulkisimme kuin
Kuninkaat ja Kuningattaret kaikkien kanssa.
Anna meidän tuntea Maan Henki sisimmässämme, sillä siten tulemme
tuntemaan kaikessa olevan Viisauden.
Älä salli maallisten asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää
meitä, vaan vapauta meidät kaikesta siitä, mikä estää kasvuamme.
Älä anna meidän vaipua unohdukseen, että Sinä olet maailman Voima ja
Kunnia, alati uudistuva Laulu, joka kaunistaa kaiken.
Olkoon Sinun rakkautesi siellä, missä toimintamme syntyy.
Näin olkoon! Aamen
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar / The Beloved Community
Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi margie(at)mariamagdalena.fi
Jeesuksen Isoäiti Anna kertoo Totuuden / Sielunpeili 2/2017
ANNA – kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Jeesuksen Isoäiti (engl. 2002 suom. 2016)
Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, Magdalenejen Ääni (engl.
2010 suom. 2015)
Suomentaja/ Kustantaja: Marketta Mylläri/ Santa Claus SanctaDivina,
Rovaniemi
Kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen
elämän tapahtumiin uskomattomalla tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja
epätodellista. Sitten kaikki avautuu pala palalta ja ihmettelee vain sitä,
miten aikaisemmin ei ole tästä tiennyt, ei edes sitä, että sellainen
henkilö kuin Anna on ollut olemassa. Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei
pienintäkään epäilystä, että Anna tai Jeesus puhuisivat pötyä.
Kirja alkaa Annan syntymisellä, joka jo sinänsä on ainutlaatuinen, mutta ei
sittenkään – omassa elämässäni on tapahtunut vastaavanlaista. Annan elämä
kesti reilusti yli 600 vuotta. Hän osasi uudistaa solunsa, niin että hän
säilytti noin 35 -vuotiaan naisen olemuksen – nuoruuden ja kauneuden.
Kerran kuukaudessa hän sulkeutui luoliin tai pyhäkköihin käydäkseen läpi
solujen uudistumisprosessin– ei itserakkaudesta, vaan välttääkseen
tarpeettomat kuolemiset ja syntymiset. Hänellä oli kiire synnyttämään ja
kasvattamaanm sitä porukkaa, joka tulisi tukemaan Jeesuksen suurta
missiota, mikä oli valtava, tietoisuuden planetaarinen nousudraama. Tulee
hauskoja tilanteita, kun Annan synnyttämät sukupolvet vanhemmalla iällään
kohtaavat ikinuoren esiäitinsä! Vain harvat hänen jälkeläisensä ryhtyivät
samaan rankkaan solunuudistamiseen. Pojista vanhin ja nuorin, Josef
Ariamatialainen ja Noah olivat näitä.
Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen
kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat
vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa
Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna,
valmistauduttuaan Egyptissä noin 300 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti
14 lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen
Karmelin mysteeriokoulussa.
Tärkeä oli Jeesuksen äidin, Maria Annan, saaminen tähän fyysiseen
maailmaan. Se vaati paljon vihkimyksiä. Joachim, liekkisielupari oli se
henkilö, joka oli Annan puoliso ja rakastettu. Useimmat lapset syntyivät
Valohedelmöityksellä. Se voi tapahtua joko fyysisesti tai ei-fyysisesti –
aina suuren rakkauden innoittamina. Ja sitten Jeesuksen syntymä Maria Annan
ja Josefin kautta. Jeesuksen syntyminen Annan käsiin oli suuri tapahtuma
Annalle, kaiken vaivannäön huipentuma siihen mennessä.
Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä missä
hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme
Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa.
Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle
lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri,
nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori
säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta
jotain ainutlaatuista oli Hänen ja Annan välillä – ehkä leikki helpotti,
kun vastuut molemmilla painoivat raskaina.
Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja
Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko
Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa
hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä
nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso
ja lastensa isä.
Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä, mutta bilokaatiolla
(tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla (kaukosiirtymisellä) hän pystyi
seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli useilla hänen lapsillaan, joista
useat olivat korkeita adepteja, ja Maria Anna ja Jeesus avataroja /
tietoisina syntyneitä. Jeesuksen isä Josef oli kaikkea muuta kuin
tavallinen puuseppä. Hän oli korkea adepti, joka Jeesuksen ensimmäisellä
Himalajan matkalla opasti tätä kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari
Babajia. Jeesus kertoo hauskan tapahtuman, kun hän ensimmäistä kertaa
levitoiden ylitti vuoristossa korkean rotkon isänsä ja Babajin vanavedessä.
”He eivät edes katsoneet, selviydynkö. Myönnän ensin, että olin hiukan
pettynyt, ettei minulle annettu tunnustusta tästä suuresta saavutuksesta.
Sitten huomasin, että tämä oli Hengen lahja, ei egoni tekemistä.”
Se mitä tapahtui Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja
opetuksensa, saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus esittää rakkaittensa
kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa näin esimerkin meille
kaikille, osoittaen käytännössä ettei kuolemaa ole. Tätä draamaa ei kirkko
koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen opetuslapset. Ei ole kyse
yksilön syntien sovittamisesta, vaan jälleensyntymien kautta jokainen
vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat tätä.
Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta
ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysillisesti, sitten
vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää
mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan.
Syvästi mukanaeläen.
Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta saatua. Ei
tarvitse kenenkään enää pähkäillä
tiedon siruista ja väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat.
Ei enää kirkon manipulointia!
Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Isoäiti Anna ja 19 muuta perheenjäsentä
kertovat tarinansa määrättynä aikana ja hetkenä omassa elämässään. Kirjassa
on annettu tarkat historialliset faktat, myös henkilöiden perhesuhteet, ja
useimpien syntymä- ja kuolinvuodet. Jos tällaista joku pystyisi keksimään,
hän ansaitsisi kyllä Nobelin Nobelin!
Punaisena lankana tässä kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen rakkaittensa
elämäntapahtumat, se että Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville.
Jeesukselle Jumala oli tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen
ja mies ovat tasaveroisia ja heistä tulee Yksi.
Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus:
Suun avaus
Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä,
Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä
egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus.
On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi.
Jo riitttää! Jo riittää!
JO RIITTÄÄ !!!
(Puhuttu suurella painotuksella ja intohimolla)
Tässä uudemmassa kirjassa Isoäiti Anna ja perheenjäsenet paljastavat
perheen kauan kätkössä pidettyjä salaisuuksia Jeesuksen perhe-elämästä ja
lapsista. Niiden paljastaminen kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, olisi
ollut liian aikaista. Ihmisten vastaanottokyky ei olisi riittänyt, koska
aika ei vielä ollut kypsä.
Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni, ja minullekin teki aluksi
tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen
”Kolme Mariaa” - Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne
tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin
vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi
Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis/ Ylösnousemuskokemuksen
jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti.
Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten
hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä
hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus.
Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla.
Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen ja tässä Annan
suurperheen jälkeläisillä, mukaanlukien Jeesus, on avainasema.
Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat pariliekkisielut,
niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin
mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty
heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi
paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua,
joka synnyttää pelkoja ja varjoja; mutta myös suurta rakkautta, jota
Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme.
Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community
Kirjoja saa parhaiten suoraan:
Marketta Mylläri
margie(at)mariamagdalena.fi
www.mariamagdalena.fi
Katso myös:
https://www.facebook.com/sanctadivina/
https://www.facebook.com/margie.myllari
Kaiken takana on nainen - Jeshuan isoäidin Annan jälkeläiset
Edellisessä kolumnissani lupasin kirjoittaa Claire
Heartsongin kirjoista ”Anna, Grandmother of Jesus” ja ”Anna, The Voice of the
Magdalenes” (www.claireheartsong.com).
Tilanteeni on nyt kuitenkin sellainen, etten mielelläni ole koneella kovin
pitkään. Olen toipilaana leikkauksesta, jossa rinnastani otettiin pois kasvain. Kaikki on sujunut hienosti ja olen
kylpenyt rukousten ja siunausten valossa. Kasvain oli jo silloin kun
osallistuin Maria Magdalena Caminoon keväällä. Kaikella on tarkoituksensa, ja
olen suuresti kiitollinen Elämälle ja kaikille auttajilleni saamastani tuesta.
Elämä on ihmeellistä seikkailua ja uudestisyntymistä joka hetki. Edelleen
rukoukset ovat tervetulleita ja otan ne kiitollisena vastaan.
”Kaiken takana on Nainen”. Näin voisi lyhkäsesti sanoa
Jeshuan Äidinäiti Annasta. Hän eli yli 700 vuotta. Hänen tehtävänsä oli
valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä
joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä
olivat Adepteja ja korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset
vihkimykset. Hän tiesi muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa,
miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua ja miten
lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille
lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan
tukena syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeshua antoi hänelle
lempinimen Isoäiti Nana.

Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on myös Josef Arimatialainen,
Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC-62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä
ja Jeshuan eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin
jäsen. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan
perheenjäsenten matkat - myös Jeshuan - niin Egyptiin, Intiaan, Himalajalle,
Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri laivasto; hän kuljetti
Englannista tinaa Rooman valtaapitäville ja sain näin erikoisoikeuksia.
Laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan
uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Isoäiti Annan
lempiyhteisö oli Carmelin luostari Palestiinassa, joka Quamranin yhteisön
ohella oli merkittävin essealaisluostari. Ranskaan perhe perusti muun muassa
essealaisyhteisön Bugarachin vuoren juurelle, samoin Englantiin Avaloniin (nyk.
Glastonbury) ja useisiin muihin paikkoihin. Hän oli myös se, joka
henkilökohtaisesti vei Jeshuan perheen laivallaan turvaan Ranskaan.
”Anna, Grandmother of Jesus”, joka on julkaistu jo v. 2002,
kertoo Isoäiti Annan elämästä satoja vuosia ennen Jeshuan syntymää. ”Anna, the
Voice of the Magdalenes”, julkaistu v. 2010, kertoo Annan ja hänen
perheenjäsentensä omia kertomuksia. Kirjailija Claire Heartsong aivan
ilmeisesti kuuluu Annan ”klaaniin” ja pystyy ottamaan tekstiä suoraan häneltä.
Olen ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se,
että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin
Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aina tuntenut suurta
läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että
tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon
omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.
Lopuksi kerron pienen hauskan jutun sairaalassaolostani.
Leikkauksen jälkeen herättyäni tunsin pahoinvointia, mutta kun heräsin
nukuttuani useamman tunnin, tunsin oloni ihmeen pirteäksi. Kerroin
sairaanhoitajalle, että ”tunnen olevani kuin uudestisyntynyt”. Tähän hoitaja,
joka osoittautui kätilöksi, vastasi: ”Sehän sopii, meillä syntyy uusia ihmisiä
koko ajan.” Olin Naistenosastolla, ja samalla käytävällä oli myös
synnytyshuoneet ja vauvat äiteineen. Elämä on Suuri Ihme.
Kiitollisena rukouksista ja siunauksista siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar
Marketta Mylläri www.mariamagdalena.fi
| |
Pyhiinvaelluksella Maria Magdalenan jalanjäljillä
James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon
viime toukokuussa. Meitä oli lähes 30, useimmat USA:sta. Oppaanamme oli
tanskalainen Benedicte miehensä Clausin kanssa. Parin viikon ajan kävelimme ja
kiipesimme vuoria niissä maisemissa, joissa Maria Magdalena ja Jeshuan omaiset
asuivat ja vaikuttivat Palestiinan dramaattisten tapahtumien jälkeen. Olen koko
kesän sulatellut kokemaani ja myös ihmetellyt, kuinka selvisin. Matka oli sekä
fyysisesti että henkisesti erittäin haastava. Jo pelkästään käveleminen ja
jatkuva kiipeäminen vuorille ja kataarilinnoituksille vaati voimia. En ole
mikään vuorikiipeilijä. Selvisin rukousten avulla.
Tapasimme kaikki Marseillessa, ja matkamme jatkui heti
kuuluisaan Saintes Maries de la Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen
merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe aikoinaan rantautui Egyptistä. Saavuimme
parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan Pyhän
Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot täyttävät
pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä kannettiin
takaisin kirkkoon. Suuremman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Wesakin täysi
kuu, jota ihailimme yöllä palatessamme juhlilta.
 Oppaita, MM ja Lisa Marie oikealla, Montsegur taustalla
Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa
James suoritti meille kaikille kasteseremonian meressä. Seuraavana päivänä
toiset menivät taas kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se
kiehtoi minua enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivast minut täysin.
Matkamme jatkui Pyreneitten vuorille.Vapaana juoksevat
valkoiset hevoset kedoilla ja teiden varsilla olivat viehättäviä ja toivat
mieleen tarujen yksisarviset. Ne tulivat kävellessä aivan lähelle. Bussimme jätti
meidät aina sopivan tullen, ja jatkoimme sitten kävellen. Onneksi sää oli
poikkeuksellisen vilpoinen ja helpotti kävelyä. Alue, jossa kuljimme oli Salve
Terra eli Pyhä Maa. Se on kataarien vanhaa aluetta ja täynnä heidän
linnoituksiaan, useimmat raunioina, mutta jotkut kunnostettuja turvallisiksi
kulkea. Queribus ja Peyrepertuse linnat muun muassa.
 La Baume luolakirkossa MM patsaan juurella
Koko Languedocin alue on täynnä onttoja vuoria, joissa on
valtavan isoja luolia, hyvin kauniita, jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten
”La Caune” luola, jossa Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät
seremonioita. Sieltä on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan
katossa on aukko. Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot
aurinkoa kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien
säteiden kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen.
Kuljimme todella pyhällä maalla. Kuvauksellisia maisemia,
kyliä, linnoja, kirkkoja patsaineen joka askeleella. Ihastuttava Cucugnan, jossa
oli vanha mylly leipomoineen ja kirkkoineen, joka oli täynnä Maria-patsaita
vuosisatojen ajoilta. Galamus Gorge, rotkojen ympäröimä luolakirkko patsaineen
ja lähteineen, sekä siellä asuva erakko.
Rennes- les- Bains oli unohtumaton kokemus, jo senkin vuoksi,
että siellä saimme upean majoituksen. Viehättävä paikka, jossa joki virtaa
keskellä kaupunkia. Saimme taas Jamesilta kasteen, Fontaine des Amours
-lähteillä, joissa Maria Magdalena oli kastanut ihmisiä. Hänen läsnäolonsa oli
käsin kosketeltava. Kylän lähistöllä on myös kuumia lähteitä.
 Flamingojärvellä
Seuraava etappimme oli kuuluisa Rennes-le-Chateau. Kävelimme
koko matkan, suurimman osan sateen kastamina. Matka oli todellista
pyhiinvaellusta ja paikoin raskastakin. Ohitimme paikan, josta näkyi Bugarachin
vuori. Siitä opas kertoi, että siellä nähdään usein ufoja. En tiennyt paikasta
mitään. Oli suuri yllätykseni myöhemmin lukea matkalla ostamastani kirjasta,
että juuri tämän vuoren juurella on sijainnut se essealaisten yhdyskunta, jossa
Jeshuan perhekunta asui Ranskassa.
Rennes-le-Chateau ja Rennes-les-Bains ovat kaksi pyhää
keskusta – toinen ylhäällä kukkulalla ja toinen alhaalla laaksossa. ”Kuten
ylhäällä, niin alhaalla”, sanotaan hengen toimivan.
Erikoista ovat kirkon geometrian suhteet sisällä ja ulkona;
yhteydet astronomiaan; kirkon henkiset symbolit; mies- ja naispuolinen
tasapaino; arkkitehtuurin ja symbolien takana oleva mahdollinen ryhmä; yhteydet
muihin lähellä oleviin kirkkoihin.
Rennes- le-Chateau on ollut pyhiinvaelluspaikka 500-luvulta
asti, ja se on kuuluisa papistaan nimeltä Sauniére. Hän löysi v. 1891kirkosta
jotain sensaatiomaisen arvokasta (ei tiedetä tarkalleen mitä), restauroi sitten
rikastuttuaan Maria Magdalenan kunniaksi kirkon, tuli kuuluisaksi ja jäi kai
ikuiseksi mysteeriksi. Henkinen geometria näyttelee suurta roolia hänen
kirkossaan. Pyhä linja kulkee kirkon keskellä ja osuu Maria Magdalenan päähän,
joka on polvistuneena voitelemassa Jeshuan jalkoja. Magdala -tornin läheltä
näkyy maiseman muodostama 5-sakarainen tähti eli pentagrammi. Yksi sakara osuu
Bugarachin vuoreen, jonka juurella sijaitsi se essealaisyhteisö, jossa Jeshuan
perhekunta asui useaan otteeseen. Sen luin vasta jälkeenpäin sieltä ostamastani
kirjasta ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, jonka on kirjoittanut Claire
Heartsong.
 Matkan varrella kuvattua
Matkamme seuraava kohde oli Montsegur, kataarien viimeinen
linnoitus. Sen tuhosi paavi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa v. 1244.
Linnoituksen asukkaat, joita oli useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella
olevalla niityllä. Kävely Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä
lähemmäs saavuimme pientä Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely.
Satuin kävelemään yksin suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin
uhkaavilta. Jalkani painoivat tonneja ja melkein uuvuin kesken.
Yövyimme viehättävässä vanhassa hotellissa ja saimme voimia
seuraavan päivän rankkaan nousuun. Ennen vuorelle kiipeämistä suoritimme
paikallisten oppaittemme Richardin ja Anne Mien kanssa ruususeremonian niityllä
vuoren juurella. Jokainen laski ruusunsa rakkauden ja rauhan osoituksena,
anteeksiantaminen sydämessään. Monet itkivät ääneen. Meistä tuntui, että olimme
kataareja, ja muistot elivät meissä. Itse kiipeäminen polulla oli jyrkkää ja
vaarallistakin. Ilman Davidin vetoapua ja rukoustani ”Kristus auta minua” tuskin
olisin päässyt turvallisesti huipulle. Alastulo oli vielä vaarallisempaa. Sain
onneksi opas Anne Mien avukseni pitämään kädestä kiinni. Montsegur on 1200
metriä merenpinnan yläpuolella; se oli minun Himalajini.  Jamesin kanssa Montsegurin kylässä
Oppaat kertoivat kataareista. Kataari tarkoittaa puhdas. He
olivat kirkon mielestä kerettiläisiä, koska he eivät nöyristelleet paavia tai
ketään muutakaan pappia. Heillä oli suora yhteys Jumalaan. He elivät
vaatimattomasti ja nöyrästi. Eräs porukastamme kertoi ihmeissään, että oppaiden
mukaan kataarit söivät juuri sellaista ruokaa kuin minäkin. Syön
makrobioottista ruokaa (ei lihaa, kalaa, maitotuotteita eikä gluteenipitoisia
jauhoja). Siitäpä kummastus nousi. Itsekin arvelen, että vanhana kataarina
solumuistissani on tämä tieto puhtasta ravinnosta. Jos olen jostain syystä
lipsunut tästä ruokavaliosta, jonka terveysterapeuttini Liisa Kinnunen on
minulle opettanut, olen saanut tuta rankalla kädellä, että seis: nyt olet
haksahtanut väärälle tielle! Tällä reissulla ruoan laatu oli kehno.
Viimeisenä matkakohteena meillä oli vielä iki-ihana La
Sainte Baume. Vuori, jonka sisällä on suurenmoinen, iso luola. Siellä Maria
Magdalenan sanotaan eläneen viimeisinä vuosinaan. Kiipeäminen tälle vuorelle
oli erilaista, sillä leveä polku nousee ylös kauniin metsikön läpi. Itse luola
korkealla vuorella on valtava katedraali. Sinne on pystytetty vuosisatojen
aikana useita patsaita ja alttareita. Patsaat kuvaavat Maria Magdalenaa. Näin
vain yhden alttarin, jonka yläpuolella oli krusifiksi ja Jeesus. Näkymä
korkealta vuorelta alas laaksoon on niin kaunis, että voi hyvin kuvitella, että
siellä vihityt viihtyvät, meditoivat ja elävät korkeissa energioissa.

Matkan jälkeen uppouduin lukemaan ostamaani kirjaa ”Anna,
The Voice of the Magdalenes”. Se on julkaistu 2010, ja sitä on edeltänyt kirja
”Anna, Grandmother of Jesus”. Olen lukenut ja lukenut. Kirjan päähenkilö on
Jeshuan äidinäiti Anna. Annan ”klaani” eli Jeshuan perhekunta esiintyy
kokonaisuudessaan omilla kertomuksillaan. Kirja on täynnä yksityiskohtaista
tietoa ja vuosilukuja. Uskomatonta, mutta näin on. Monet lukijat varmaan
haukkovat henkeään, niin epätavallista tietoa kirja on tulvillaan. Loppujen
lopuksi kaikki käy kuitenkin yksiin aikaisemman tiedon kanssa. Tätä tietoa on
vain pimitetty. Tulen kirjoittamaan seuraavan juttuni tästä kirjasta. Kaiken
sulattelun jälkeen voin sanoa, että kokemani kevät ja tämä kesä ovat olleet
erittäin tärkeää aikaa elämässäni. Olen suuresti kiitollinen Elämälle ja
kaikille Isoäiti Annan perheenjäsenille saamastani tiedosta ja rakkaudesta.
Lisa Marie USA:sta, joka tarkistaa englanninkieliset
versioni, oli myös matkalla, ja pyysin häntä vierailemaan luonani Rovaniemellä.
Parin päivän jälkeen jatkoimme Utsjoelle Karigasniemeen tapaamaan Maaritarta ja
osallistumaan muistoseremoniaan, jossa hänen rakkaan ystävänsä, Alinan, tuhka
vapautettiin taivaan kirkkauteen.
Veimme näin Lisa Marien kanssa Maria Magdalena -energian suoraan Salve Terrasta Suomi Neidon
kruunutshakraan säteilemään siunaustaan ja kauneuttaan meille kaikille.
Kiitollisin sydämin siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar
| |
Áilu – Rauhaa rakastava ravistelija
Lähdeteos: Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset – historia,
yhteiskunta, taide (1997)
Olen viime aikoina tutkinut kirjallisuutta koskien
Nils-Aslak Valkeapäätä. Olen löytänyt ihmeellistä yhteyttä ja sielunrakkautta
tähän hengen jättiläiseen. Hän oli aikaansa edellä ja hyvin rohkea, eikä hän
kumarrellut nöyristelevästi ketään.
Tätä ”jatkokertomusta” kirjoittaessani sain sähköpostissa
positiivista palautetta Leena Valkeapäältä, jonka puoliso on Áilun sisarenpoika
Oula-Antti. Leena on julkaissut Áilusta teoksia, joihin aion tutustua. Leena
selvensi Áilun kotioloja:
Nils-Aslak
Valkeapää (23.3.1943-27.11.2001) eli Áilu syntyi jutaavaan porosaamelaiseen
perheeseen maaliskuussa, kun perhe oli lähtemässä talvilaitumilta kohti pohjoista.
Heidän talvilaitumensa olivat Palojoensuussa ja siellä Áilu siis syntyi (sattui
syntymään).
Perheellä
oli kesätalo Aatsassa noin 100 km Palojoensuusta pohjoiseen, jossa perhe viipyi
osan kesää ja syksyn. Perheen poroja paimennettiin keskikesällä Kilpisjärven
maisemissa ja siellä myös vasat merkittiin. Áilun
lapsuudessa sydäntalvi vietettiin mäntymetsässä ja kesä puuttomassa tunturissa.
Heidän kotiseutunsa oli 150 kilometria pitkä alue, ei siis mikään tietty kylä.
Áilu
asettui aikuisena asumaan Pättikkään, johon perheen kesätalo siirtyi Aatsasta. Äiti oli Norjan saamelaisia, isä Ruotsin
puolelta. Nils-Aslak muutti itsekin norjaan Yykeänperään Skibotniin pysyvästi
vuonna 1996. Sinne hän rakensi talonsa, Laśságámmin, kunnan lahjoittamalle
tontille.
Áilulla oli itse asiassa kaksi elämää: elämä ennen
autokolaria 1996 ja sen jälkeen. Hän ei koskaan täysin palautunut
onnettomuudesta, mutta sopeutui ihmeen hyvin tilanteeseen. Hän aloitti uuden
elämän. Kun hän heräsi sairaalassa, hän luuli tulleensa taivaaseen, sillä hänen
huoneensa oli täynnä kukkia. Sama tapahtui hänen siunaustilaisuudessaan. Kirkko
oli kukkamerenä. Áilu oli ja on edelleen suuresti rakastettu.

Áilu oli taiteen alalla monilahjakkuus. Hänen taiteessaan
risteävät eri taiteenlajit. Sana, kuva ja sävel muodostavat erottamattoman
kokonaisuuden. Joiku yhtyy jazziin, musiikki saamen kieleen, kuvataide
kirjallisuuteen.
Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja
saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia
(Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčažan (Aurinko Isäni 1992)
Áilu tiesi jo nuorena, millaisen elämäntyön tekisi. Hän
pyrki runoteoksissaan hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Hän halusi luoda
kokonaiskuvan saamelaiskansan ajattelumaailmasta ja perinnöstä. Ruoktu váimmus
– trilogia (1985) kuvaa saamelaislapsen kasvamista. Se on kuitenkin myös
runollinen näkemys kahden kulttuurin ja ajattelutavan törmäyksestä. Teoksen
kieli muistuttaa lyyrisen joiun sanoituksia.
KOTI SYDÄMESSÄ Ruoktu
váimmus -teos osoittaa Ailun runoiljahahmon
monipuolisuuden ja myös tietoisen kehityksen. Alun perin erillään julkaistuista
kokoelmista runoilija on rakentanut elävän kehittyvän kokonaisuuden, jossa
maailma ja tietoisuus laajenee koko ajan. Se on yhden ihmisen ja koko kansan
tarina.
Ensimmäinen osa kuvaa luonnollista, lapsenomaista tilaa,
jossa omaa itseä ei vielä ole. Kielensä kautta ihminen on sisällä maisemassaan:
”Päivät menevät, kuut, ja vuodetkin/ Elämän tarkoitus vain on/ yhtä
tietymättömissä/ illalla istahdan/ ja annan silmien vaeltaa/ Päivät menevät,
kuut/ ja vuodetkin.”
Toisessa osassa on edessä lähtö turvallisesta lapsuudesta,
turvallisesta Ádjagorsasta suureen maailmaan. Siellä aika on erilainen, päivät
pitemmät, kieli on toinen, ja ”jos kalastusmieli yllätti/ piti salaa hiipiä
pikkulammelle/ ja onkia pieniä punasilmäisiä outoja kaloja”. Kuvaus
saamelaislapsen vaikeuksista vieraassa asuntolaympäristössä kasvaa runolliseksi
näkemykseksi kahden kulttuurin ja kahden ajattelutavan törmäyksestä:
Sinä tiedät sen veli sinä ymmärrät sisko mutta mitä sanon näille vieraille jotka peittävät kaiken mitä sanon kysymyksiinsä jotka tulevat eri maailmasta
Miten voi selittää että ei asu missään tai asuu kyllä mutta minä asun kaikilla näillä tuntureilla ja sinä seisot minun sängyssäni minun vessani on noiden pensaiden takana aurinko on minun lamppuni järvi kylpyamme
Viimeisessä osassa lähdetään suureen laajaan maailmaan, joka
”pieneni kun matka venyi”. Päähenkilö löytää maailmalta”veljet ja
siskot”, muut alkuperäiskansat. Kaikilla on samankaltainen ristiriita
voimakkaamman kulttuurin kanssa, kaikilla samat uhat, mutta kaikilla myös sama
toivo:”ilmankinhan joskus/ meidän äänettömät palkisemme huutavat”.Veljien
ja siskojen myötä runoihin astuu myös aiempi rauhallisuus, ajatusten laajuus.
Palaa muistiin se tosiasia, että elämä on ”puhalluksella kirjoittaa ilmaan/
sormella piirtää veteen”. Kuten eepokselle sopii, teos alkaa maailman
luomisesta, maailmankaikkeudesta ja ”elämän sikiöstä maailman kohdussa”,
Valokuvat tässä vaiheessa esittävät kallioita ja seitoja, kivipaasia, jotka
hämärästi muistuttavat ihmistä.
Ihminen ilmaantuu runoihin vähitellen: ensimmäinen ihmiseen
liittyvä runokuva on kuutamo räppänäaukossa. Syntynyt ihminen on kuvantekijä:
hän tekee kuvia kallioon, noitarummun kalvolle, näkee näkyjä shamaanien tapaan.
Hän on perinteinen taiteilija, poikkeusihminen, joka etääntyy kaikesta vain
tarkkailemaan:
ei minulla ole mitään sanatkin lennähtävät ilmaan
unet unet minulla on rikas elämä
ja aikaa myöten tulemme osaksi tätä maata jossa juuremme leviävät
niin kulutamme nuoruutemme, voiman, elämän ajan näiden tunturien yön ja päivän puolella niin kohisee veri suoniemme joet kirjoo elämä elämän koristaa iloista rakentaa suruista vasannahan pehmeäksi leikkaavaksi kuin terä niin pärskyy elämän putous kumajavat syksyn äänet rajuilmat karjuvat
ja elämää on, että vanha katoaa ja tekee tilaa uudelle kasvulle ihmiset tulevat ja menevät kansat syntyvät, katoavat niin huokailee elämän meri laineita laine laineen jälkeen niin katoavat kansat vaahdoksi elämän virtaan niin on vain aalto se isokin niin keinuvat elämän meressä nekin jotka ylitsemme nyt huokuvat
eikä kukaan tiedä kuinka kauan mikin elää (Suomennos Pekka Sammallahti)
Áilu olevansa ”instrumentti, jota elämä soittaa”. Juuri
tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta hänen
filosofiaansa ja elämäntyötänsä kohtaan. Näen hänessä voimakkaan esimerkin,
miten toimia. Se että löysin Áilun juuri Marianpäivän juhlilta Hetassa, viestii
minulle taas kerran Äiti Maria Magdalenan johdatuksesta elämässäni. Kiitän
tästä suuresta Siunauksesta.
Kiitollisena Margie rauhanpapitar
| |
Suuri sielu joka osasi antaa anteeksi
MARIANPÄIVILLÄ HETASSA
Voi iloa, voi iloa
Nils-Aslak
Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat kevät sydämessä ja aurinko
paistaa, pääsiäispyhät lähellä ja minulla uusi valkkopeski Voi iloa, voi iloa sinun luoksesi pääsen.
Toteutin vanhan haaveeni ja lähdin Hettaan
Marianpäiväjuhlille. Siitä tuli vaikuttava matka, sillä tutustuin samalla
saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapäähän (1943 -2001), jonka syntymän
70-vuotissyntymäpäivää on juhlittu monin tavoin. Kutsumanimeltään Ailu/ Áillohaš
oli monitaiteilija, joka sävelsi, joikasi, maalasi, valokuvasi, kirjoitti
runoja ja näytelmiä, ja vaikutti tienraivaajana, innoittajana ja tukijana
muille saamelaisille.
Koin suorastaan ”herätyksen” saamelaisuuteen tällä
reissullani. Olen aina tietänyt, että Nils-Aslak Valkeapää oli suuri taiteilija
monessa suhteessa. Mutta vasta nähtyäni Tunturi-Lapin luontokeskus Skierrissä
kaksi Áillohaš filmiä, jotka kertovat hänestä, tajusin kuinka suuri sielu hän
on ollut. Hänessä kiteytyy koko Saamen kansan identiteetti. Hän osoitti, kuinka
suurenmoinen ja henkisesti korkeatasoinen on tämä kulttuuri, jonka kristinusko
teloi lähes hengettömäksi.
Tunsin häpeää siitä, että en ollut tiennyt hänestä juuri
mitään. Hän antoi saamenkansalle takaisin heidän identiteettinsä, jonka papit
ja suomalaiset 'valistajat' olivat heiltä riistäneet. Hänessä eli
saamelaisuuden identiteetti ja kulttuuri; siksi hän saattoi välittää sen
takaisin nujerretulle saamenkansalle. Tajusin hätkähtäen, että me suomalaiset
olemme kohdelleet saamelaisia juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin
riistäjät alkuperäiskansoja. Tunsin todella häpeäväni suomalaisuuttani – outo
tunne, jota en muista aikaisemmin koskaan kokeneeni.
Hetan kirkossa oli Marianpäivän konsertteja. Iloitsin
värikkäistä saamenasuista. Etenkin Enontekiön puku väriloistossaan on upea.
Saamenkieli on pehmeää ja kuullostaa aivan musiikilta. Tunsin itseni lähes
saamelaiseksi. Hetan kirkko on lempikirkkoni ja sen alttarifresko mielestäni
yksi Suomen kauneimmista. Siinä Jeesus
on ylhäällä siunaten alapuolella olevaa maisemaa, jossa porot jutaavat kaukana
siintäviin tuntureihin. Yksi iso poro ja kaksi saamelaista ovat myös taulussa.
Kävin jopa ehtoollisella – en muista koska viimeksi.
 Nils-Aslak Valkeapää on pukenut saamen kansan perintöä sanoiksi Kuva: Jaakko Heikkilä
Täällä Rovaniemellä on myös näyttely Ailusta. Otin lainaksi
Veli-Pekka Lehtolan kirjan ”Saamelaiset, historia, yhteiskunta, taide”, josta
olen ottanut myös materiaalia tähän juttuuni. Marjut Aikio, joka valmistelee
kirjaa Ailusta, piti kirjastossa hienon esitelmän, ja sain myös häneltä paljon
ajateltavaa.
Ailun suurisieluisuutta osoittaa se, että hän ei syyttänyt
mitään, kertoi vain faktat, olipa sitten kuuntelijana Norjan pääministeri tai
kuka tahansa. Hänessä oli ylpeyttä ja nöyryyttä yhtä aikaa. Hän osasi antaa
anteeksi.
Ailu syntyi Enontekiön kunnassa ja eli nuoruutensa Pättikän
kylässä Palojoensuulla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän oli opettaja
Kemijärven seminaarista, mutta toimi elämänsä aikana kansainvälisenä
monitaiteilijan ja hän ehti saada useita palkintoja eri taiteenaloilta. Hän
sanoi, että syynä saamelaistaiteilijoiden monipuolisuudelle oli se, että piti
osata melkein kaikkea, ja myöhemmin se että yhdellä taidemuodolla ei Saamenmaassa
elä. Taustalla oli kuitenkin saamelainen ajattelutapa laajemminkin.
Yksityiskohtia ei erota kokonaisuudesta, eikä ihminen voi irrottautua
umpäristöstään ja luonnosta.
”Kun minä maalaan, kuulen sen musiikkina ja sanoina; kun
teen musiikkia, näen sen väreinä ja sanoinakin; kun kirjoitan, minulla soi
mielessä koko ajan ja näen värejä. Rajojen ja lajien ylittäminen on aina
tuntunut minusta luonnolliselta. Oudolta tuntuu se, joka vain kirjoittaa ja
vain piirtää.”
Ailun maalaukset sekoittivat vanhaa saamelaista symboliikkaa
uuden ajan väri- ja muotomaailmaan. Peruselementteinä ovat kalliopiirroksista
ja noitarummuista tutut figuurit shamaaneineen ja aurinkokuvineen. Ne on
kuitenkin tuotu esiin uudenlaisina sommitelmina ja häikäisevän runsaissa
väreissä.
Ailu oli läpileikkaus saamelaiskulttuurista ja -taiteesta.
Hän oli porosaamelaiseen perheen kasvatti, joka kouluajoista lähtien imi
vaikutteita myös länsimaisesta kulttuurista. Hänet tunnettiin 1970-luvulta
lähtien ”saamelaisten suurlähettiläänä”, joka edusti saamelaisia taiteilijana
ja kulttuuripoliitikkona kaikkialla maailmassa ja toimi aktiivisesti
alkuperäiskansojen toiminnassa
järjestäen muun muassa festivaaleja tunturissa Karesuvannossa.
Lillehammerin olympialaisten avajaisissa 1994 hän esitti tervetuliaisjoiun. Hän
kävi hyvin mielellään Japanissa, jossa häntä arvostettiin suuresti. Sieltä hän
oli palaamassa silloinkin, kun sairauskohtaus hänet yllätti Espoossa matkalla
kotiin. Ailu oli ollut muutama vuosi aikaisemmin lumipyryn aiheuttamassa autokolarissa,
eikä hän koskaan toipunut siitä täysin. Filmissä hän sanoo olevansa ”valmis
lähtemään koska vain”.
Joiku on aina ollut eräs saamelaisidentiteetin kulmakivi,
keskeinen saamelaisten erilaisuuden ilmentäjä. Joikuun on liittynyt me-henkinen
piirre, ”meidän” näkökulmamme. Joikumusiikin on sanottu olevan ”maailman
alkuperäisimpiä laulumuotoja”, jossa on säilynyt jotain ihmiskunnan tai ainakin
arktisen elämänpiirin vanhimmista kulttuurikerrostumista. Joiun kohteena voi
olla luonto, eläin, useimmiten henkilö, josta se piirtää kuvan
sanallisesti, melodisesti, rytmisesti, esityksellisesti sekä ilmein ja elein.
Luonnehdinta on usein viitteellinen, tiivistäen kohteesta vain jonkin, juuri
sille olennaisen kohdan. Joiku poistaa etäisyyden: poissaolevan ystävän saa sen
kautta paikalle. Siksi ei ole ihme, että pyrkiessään hajottamaan saamelaista
uskontoa ja maailmankuvaa papit kävivät nimenomaan joiun kimppuun. Sadan vuoden
ajan joiku oli kielletty ja sen esittäminen oli rangaistavaa.
Sotienjälkeisenä aikana joikuperinne oli kadota kokonaan.
Siitä tuli kuitenkin keskeinen symboli ”saamelaisrenessansissa”. Ailu nosti
vuonna 1968 aloittamillaan julkisilla esiintymisillä joiun uuteen
kukoistukseensa ja uuden identiteetin symboliksi. Salattujen koodiensa ja
kätketyn sanomansa antamien mahdollisuuksin takia se sopi myös taisteluaseeksi
saamelaisuuden puolesta. Kaiken mitä Ailu teki, hän teki saamelaisuuden
hyväksi.
Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja
saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia
(Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčážan (1988, suom. Aurinko Isäni
1992)
Ailun runouden keskeisiä teemoja ovat saamelainen
identiteetti, rakkaus, ihmisyys sekä erityisesti ihmisen ja luonnon välinen
yhteys. Ailu oli intohimoinen perinteisen saamelaisen elämäntavan ja luonnon
puolustaja. Suomalaiselle yleisölle Ailun runot ovat jääneet melko
tuntemattomiksi, koska kahdeksasta saamenkielisestä runoteoksesta on
suomennettu vain kaksi, Gida ijat cuov'gadat (Kevään yöt niin valoisat)
ja Beaivi, áhčážan (Aurinko isäni). Norjalaiset pitävätkin Ailua
omanaan.
Beaivi, áhčážan on tietoinen yritys luoda
saamelaiskansallinen eepos. Ailun ilmaisu on niukkasanaista ja jättää sanojen
väliin paljon tilaa. Eepoksesta on kaksi versiota: erikieliset käännökset ilman
valokuvia sekä pohjoissaamenkielinen kokonaistaideteos, jonka runojen lisäksi
muodostavat eri puolilta maailmaa kerätyt vanhat valokuvat saamelaisista,
tekijän omat piirrokset ja valokuvat. Ailu on usein sanonut, että teos on
saamelaisten perhealbumi, sisäryhmäkulttuuria. Sen vuoksi valokuvia ei saanut
lisätä käännöksiin.
”Minä olen aito, mutta minä en tahdo olla aito säilyttävässä
mielessä. Minun tahtoni on luoda uutta, elää siinä kulttuurissa jossa olen
sattunut syntymään, hengittää sen mukana myös vaikutteita uusista
kulttuureista. Kaikissa asioissa eleitä ja kieltä myöten olen tahtonut pyrkiä
osoittamaan, etten ole muinaishistoriallisen kansan jäännöstä, vaan todella
yksi elävän kansan elävistä ihmisistä.”
On upeaa, että tämän hetken nuoret ovat löytäneet omat
juurensa ja kulttuurinsa. Skierrissä avattiin Marianpäivänä näyttely, jossa
äiti ja tytär, Maria-Liisa ja Nea-Maria Valkeapää, Nils-Aslakin sukulaisia,
esittävät räiskyvän upeita taulujaan. Äiti Maria Magdalena riemuitsee.
Siunaten ja rakastaen. Margie rauhanpapitar
| |
Siunausta sataa sydämiin
Suoraan edessäni keskellä ikkunaa paistaa aurinko säteillen
pieniä lumihiutaleita kuin timantteja. Aamulla en olisi halunnut nousta petistä
lainkaan, sillä näky oli niin lumoava, kun tummaa isoa kuusta vasten satoi
näitä siunaavia tähtiä. YK:n Naisten päivä alkaa siunausten merkeissä!
Olen viime päivinä lukenut James Twymanin kirjaa ”The Barn
Dance”. Nimen voisi suoraan kääntää ”Latotanssit”. Luin sen heti sen
ilmestyttyä pari vuotta sitten, mutta nyt tunsin tarvetta lukea se uudelleen.
Kirja on hämmästyttävä tosikertomus siitä, kuinka James tapasi ex-vaimonsa
Lindan tämän kuoleman jälkeen ”taivaan ja maan välissä” olevassa paikassa.
Linda surmattiin raa'asti teräaseella kotonaan Chicacon
esikaupungissa v. 2005. Vasta kolmen ja puolen vuoden kuluttua toinen miehistä
tunnistettiin; hän oli silloin jo vankilassa. Mitään motiivia teolle ei
löydetty. Tytär Angela sattui olemaan isänsä luona ja välttyi näin surmalta.
James kertoo valtavasta syyllisyyden tunteestaan, jota hän
oli kokenut siitä asti kun hän jätti pienen perheensä parin avioliittovuoden
jälkeen. He olivat nuoria, eikä James sopeutunut perheenisän rooliin, vaikka
rakasti perhettään suuresti. Hän ei löytänyt paikkaansa eikä työtä, miten
elättää perheensä. Työ myyntimiehenä oli hänelle vastenmielistä. Hän tiesi,
että hänellä oli elämässään tehtäviä, jotka koskivat koko ihmiskuntaa. Hän
sattui näkemään filmin Franciscus Assisilaisesta, ja se laukaisi hänessä
kaikenkattavan halun lähteä etsimään itseään ja elämäntehtäväänsä.
Hän uskoi 10 vuotta, että Linda ymmärtäisi ja antaisi
anteeksi hänen lähtönsä, ja että he palaisivat yhteen; siksi hän ei suostunut
avioeroon moneen vuoteen. Juuri kun he olivat taas löytämässä toisensa, Linda
surmattiin. Tätä seurasi valtavat tunnontuskat. James oli ajamassa autollaan
Oregoniin Angelan ja tämän ystävättären kanssa, Lindan tuhka mukanaan. He
joutuivat lumimyrskyssä vuoristotiellä kallionkielekkeelle, josta juuri ja
juuri selvisivät hengissä. Kolmeen vuoteen James ei saaanut rauhaa, vaan hänen
oli pakko palata kielekkeelle. Sieltä hän laskeutui alas ja joutui outoon maailmaan, erämaahan, josta
hänet eräs erikoinen mies löysi. Tämä Richard vei Jamesin kolmena yönä
mystiseen paikkaan, jota hän kutsui Latotanssi -paikaksi. Tässä paikassa
kokoontui sieluja, jotka olivat jättäneet fyysisen tason ja vaelsivat
välitilassa, kukin oman sieluntilansa johdattamana. Kaikilla oli jokin läksy
opittavana. Joka ilta paikka muuntui erilaiseksi. Latotanssit, hieno ravintola,
teatteritila. Täällä James tapasi Lindan -
siis fyysisenä ihmisenä. Richardin mukaan vain harvat ihmiset pystyvät
siihen.
Linda ja James paransivat toistensa haavat. Kumpikin näytti
toiselleen oman näkemyksensä heidän liitostaan. Toistensa silmien kautta he
pystyivät siirtymään ajassa taaksepäin kokemiinsa hetkiin. James koki omat
pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa, oman kykenemättömyytensä huolehtia
perheestään ja Lindasta tämän kuolinhetkellä. Linda vei Jamesin
kuolinhetkeensä. Siinä hän näytti, ettei hän ollut yksin. Paikalle tullut
poliisi piti häntä käsivarsillaan ja katsoi Lindan silmiin tämän kuollessa.
Linda ei ollut yksin ja hylättynä, niin kuin hän oli tuntenut olevansa
avioliiton ajan.
Kumpikin antoivat anteeksi toisilleen. James sai valita,
jääkö Lindan luo taivasmaailmaan, vai palaako hän fyysiseen maailmaan. Angela
tytär sai hänet palaamaan ja myös jatkamaan maanpäällistä työtään ihmiskunnan
hyväksi. Lindan rakkaus seuraisi heitä molempia koko elämän ajan. Kirja on
kertomus sitä, että rakkaus ylittää kuoleman rajan; se säilyy aina. Se on myös
kertomus siitä, kuinka anteeksiantaminen vapauttaa ihmisen peloista ja
syyllisyydestä.

Heti perään luin Jamesin uusimman kirjan ”Love, God, and the
Art of French Cooking”. Se kertoo siitä, kuinka James sattumalta löysi Toronton
läheltä pienen ravintolan, jonka omistaja, ranskalainen kokki Roger Dufau,
osoittautuu mystikoksi, joka jakaa opetuksia rakkaudesta ja Jumalasta yhtä
helposti kuin valmistaa herkullisia aterioita. 'Ruoka on läheisin asia
todelliseen henkisyyteen.' Hän antaa esimerkin valkosipulin kuorimisesta. Se
pitää kuoria nopeasti murskaten, että neste pääsee täysin virtaamaan ulos ja
maustamaan heti ruoan. ”Elämäsi on samoin. Sen ei ole tarkoitus kulkea hitaasti
.. sen on tarkoitus murskautua. Silloin mehu sisälläsi virtaa ulos ja lisää
mausteensa kaikkeen mihin tartut. Jos yrität kontrolloida olosuhteita ja
ihmisiä ympärilläsi, teet sen pelosta. Älä myös anna liian paljon, tai sinulle
jää liian vähän. Pysäytät elämän virran heti kun se alkaa. Sinun on annettava
pelon mennä ja antaa sen pirskoutua maailmaan kuten valkosipulin nesteen.”
Yksinkertaisuus ja laadukkaat raaka-aineet ovat kaiken ruoanlaiton perusta.
Näin on myös elämässä. Kun Roger valmistaa ruokaa, hän kommunikoi sen kanssa ja
tietää siksi miten kokata.
Kaiken ruoanlaiton
ohessa Roger auttaa Jamesia vapautumaan tuskastaan ja suhtautumisestaan
naisiin. James on koko elämänsä ajan peräytynyt peloissaan naissuhteissaan. Hän
ei ole uskonut ansaitsevansa rakkautta. Se koski hänen avioliittoaan Lindan
kanssa, mutta myös kaikkia muita naissuhteita. Roger johdattaa Jamesin myös
lapsuuteen ja mustasukkaisuuteen äidistään, kun pikkusisko syntyi ja vei äidin
huomion. James työstää viimeinkin pelkonsa rakkautta ja läheisyyttä kohtaan.
Hän löytää itsestään kaiken sen, mitä hän on itse opettanut toisille
vuosikausia. Roger opettaa hänelle myös sen, että eheytyminen tapahtuu
auttamalla muita, joilla on samanlaisia pelkoja. Niin miehillä kuin naisilla on
samanlaisia pelkoja suhteessaan toiseen sukupuoleen.
Jamesin sisällä rupesi soimaan runo, jossa hän pyytää
anteeksi kaikilta naisilta kaikkien miesten puolesta. Se jumalainen
feminiinisyys, joka meissä kaikissa ihmisissä elää, ansaitsee tulla
huomioiduksi ja rakastetuksi ilman pelkoja.
Jamesin runo:
Sisar, tuntuu siltä että olen kääntynyt kulmasta, jota
en hetki sitten tietänyt olevan olemassakaan. Olitko se sinä joka inspiroit
tämän? Vai oliko se jotain jota kumpikaan meistä ei olisi voinut nähdä ennen
tätä hetkeä. Syvempi kuin hengityksemme tai haavat, jotka ovat ajaneet meidät
varjoihin, jonne kätkeydyimme.
Siemen, joka oli haudattuna, murtautuu läpi elämiemme
pinnan. Ja kun ojentaudumme aurinkoa kohden kätemme ja sydämemme avoimina, me
uudistamme sitoutumisemme rakkauteen ja toinen toisiimme. Meidän kesti näin kauan
vihdoin saapua tähän paikkaan. Ja nyt kun olemme täällä, ojennan käteni omaasi
kohden ja astumme eteenpäin – maailmaan joka odottaa luomistamme. On kuin
olisin avannut silmäni ensi kertaa, ja voin nähdä sinun katsovan minua,
hauraana ja hereillä. Kuinka olisimme voineet ymmärtää sisällämme tapahtuvat
muutokset? Kuka oli todistamassa elämiemme kaunista avautumista?
Valo alkaa laajeta sydämissämme, täyttäen meidät paljon
suuremmalla energialla kuin koskaan aiemmin olemme tienneet. Onko mahdollista,
että juuri tätä olemme odottaneet? Oliko tämä se lupaus, jonka aistimme kun
seisoimme varjoissa. Odottaen taivaan äkillistä avautumista? Tunnen vain, etten
enää voi jäädä sinne missä kerran seisoin. Ikään kuin yksi ovi on auennut ja
toinen yhtäkkiä katoaa.
Olen yrittänyt pysyä hiljaa, toivoen viivyttäväni
askelta, joka nyt on edessäni. Mutta sitten muistan miksi tulin – en
häipyäkseni, vaan pyytämään anteeksi; en hylätäkseni, vaan vapauttaakseni
levottoman hengen joka on vaatinut tähän asti. Kiitos sinulle itsepintaisesta
kaiusta, joka yhä soi lävitseni. Kiitos, että muistutat minua siitä, että
eilinen on hylätty. Ja huominen ei ole muuta kuin usva, joka häipyy kun aurinko
nousee.
Olen valmis seisomaan edessäsi juoksematta pois. Olen
valmis pitämään sinut lähtemättä pois. Olen valmis pysymään se mikä olen. Olen
täällä, läsnä ja kokonaisena – ehkä ensimmästä kertaa, Sen tähden, koska olin
halukas katsomaan meidän molempien sydänten sisään enkä perääntymään silloin
kun ukkonen myrskysi ympärillämme.
Kiitos, rakkain Sisareni, että arvostat minua kaikesta
siitä mitä olen, Ja kaikesta siitä mitä saatan olla. Se on ainoa asia joka
minusta on jäljellä. Ja aika ei unohda tätä täydellisen armon hetkeä.
Iloitkaamme, sillä me Sisaret ansaitsemme tämän kaiken. Siunaten ja rakastaen Margie
| |
SERENADI ANNALLE
Olin suunnitellut viettäväni pari viikkoa etelän auringossa
heti pyhien jälkeen. Enkä suinkaan pohjoisen paukkupakkasissa. Mutta taas
kerran sain opetuksen: miksi suunnittelet asioita mielessäsi turhan aikaisin.
Eikö olisi somempaa antaa asioiden soljua luonnolliseen tahtiinsa, ja mennä
virran mukana rimpuilematta. Eikö joustavuus olekin se mitä juuri nyt
opiskelet? Kyllä vain, näin on.
Kun peruin matkani, ajattelin, että en halua juhlia Uutta
Vuotta yksin vieraalla maalla. Näin tapahtuikin. Vietin juhlapyhät läheisteni
kanssa. Sisareni järjestivät kotonaan vuoropäivin juhlat meille omaisille.
Uuden Vuoden juhlan järjestivät suvun nuoret kotitalossamme Myllärillä.
Kun yöllä kävelin kotiin, tapasin kadulla iloisen nuorten
ryhmän. He sanoivat tulevansa helluntaiseurakuntansa juhlasta. Kun kerroin
olevani rauhanpapitar, he innostuivat niin, että alkoi yleinen halaus keskellä
katua. Totesimme, että kylläpäs Uusi Vuosi alkoi onnekkaasti! Kun tulin kotiin,
kohta soi puhelin. Maaritar ja Niilo olivat alaovella. He olivat palaamassa
Tampereelta Utsjoelle. Vietimme vielä pari tuntia yhdessä juhlien. Ennen heidän
lähtöään pidimme päivällä
Rauhanrukoukset Lähettilään pyörän ympärillä. Yksin en siis todellakaan
juhlinut Uutta Vuotta!
Toiseksi, sain inspiraation kirjoittaa pienen lehtijutun,
jossa kommentoin presidentti Sauli Niinistön pitämää uudenvuodenpuhetta. Se
julkaistiin parin päivän kuluttua kahdessa lehdessä. Joku on joskus minulta
kysynyt, että missä minun seurakuntani on; olenhan vihitty rauhanpappi. Olen
sanonut, että kaikki ihmiset ovat seurakuntaani. Kirjoitan tavallisille
ihmisille.
Beloved Communityn pappisvihkimyksessä sitouduin niihin
kolmeen suoraan käskyyn, jotka Jeesus
on antanut meille. Kaikille opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Rakastakaa
toinen toistanne sillä rakkaudella jolla minä teitä rakastan.” Pietarille hän
sanoi:” Ruoki minun lampaitani.” Ja ristillä hän sanoi Johannekselle:” Pidä
Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa hänet maailmalle.”
Nyt on aika antaa Äiti Maria maailmalle. Olen tähän
sitoutunut ja siksi teen tätä työtä Äiti Maria Magdalenan välineenä. Kun olen
Jeesukselta kysynyt, miten voin ruokkia Hänen lampaitaan, olen saanut
vastaukseksi, että teen sitä koko ajan sanoillani ja välittämilläni teksteillä.
Tämäkin juttuni ”Onnellista oleskeluyhteiskuntaa kaikille” on yksi näitä
inspiraation tuotteita.
”Presidenttimme taisi tietämättään uudenvuodenpuheessaan
lanseerata upean sanan. Hän todennäköisesti tarkoitti jotain muuta tällä oleskeluyhteiskunnalla
kuin mitä tässä esitän.
 Margie Venlan ja Ilmarin kanssa
Meidän tulisi pyrkiä elämässämme toteuttamaan juuri tätä:
Elämän tarkoitus on Oleminen, ei tekeminen. Me olemme henkiolentoja, jotka
tulemme kerta kerran jälkeen tänne fyysiselle tasolle opiskelemaan sitä mitä on
olla Ihminen. Väkinäinen puurtaminen kaikenlaisten pakkovaltojen alla kyllä
kasvattaa luontoa, mutta hyvin useissa tapauksissa se lannistaa, kovettaa ja
voi tehdä ihmisen julmaksi. Se on kauhistus etenkin niille, jotka ovat
jaloimpia ja ihanimpia ihmisiä ja jotka eivät halua olla tekemisissä näiden
'globaalihirmujen' kanssa. Niille jotka eivät halua antaa panostaan muiden
ihmisten nöyryyttämiseen, joille raha ei ole Jumalan korvike.
Ajatelkaamme, onko maailmamme jotenkin edistyneempi nyt kuin
vaikkapa sata vuotta sitten. Onko viisautemme vienyt ihmiskuntaa henkisesti
paljonkaan eteenpäin. Ovatko ihmiset jotenkin jalompia ja henkisesti
kehittyneempiä nyt. Ovatko he kuolemansa hetkellä, katsoessaan mennyttä
elämäänsä kuin filminauhalta, tyytyväisiä itseensä. Kertovatko ihmiset
lempeästä, ymmärtäväisestä johtajasta, joka rakasti ja jota rakastettiin.
Ovatko kehitysmaat nyt onnellisempia, kun heiltä on riistetty luonnollinen
elämäntapansa, saastutettu heidän maansa ja raiskattu heidän itsetuntonsa.
Sallikaamme sellaisten jalojen sielujen, jotka haluavat
todella edistää ihmiskunnan ja kauniin planeettamme elämää, vaikuttaa siihen
omalla hiljaisella tavallaan, rukouksin ja siunauksin. Se joka rakastaa, häntä
rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat.”
Seuraavaksi sain yllättäen kutsun Helsinkiin edesmenneen
mieheni Jussin pojan, Jorman muistotilaisuuteen. Vuosien varrella olen saanut
kyvyn keskustella muilla tasoilla olevien rakkaitteni kanssa. Jussi on kertonut
minulle usein, että hän haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa.
Kun menimme naimisiin, olin 33-vuotias ja Jussi 66-vuotias
leskimies, jolla oli kolme lasta. Jos ajattelen itseäni vastaavaan
tilanteeseen, niin mitenkähän olisin isäntyttönä sopeutunut siihen, että isä
menee naimisiin ikäiseni naisen kanssa. Tässä elämässä isäntyttö ja isänvaimo
eivät oppineet tuntemaan toisiaan. Annikki kuoli aika pian isänsä
jälkeen.Toinen tytär, Päivikki perheensä kanssa sopeutui tilanteeseen, ja
olimme paljonkin kanssakäymisissä lasten synnyttyä. Poika, Jorma, oli lojaali
ja suurpiirteinen miehisellä tavallaan, mutta kun perhe asui aika kaukana,
jäivät tapaamiset siihen, että he kävivät joskus kesälomalla luonamme
Rovaniemellä. Jari myöhemmin silloin tällöin kavereineen poikkesi luonani
Norjan reissuillaan.
Tapaamiset harvenivat. Oli myös mitättömiä tapahtumia, jotka
saivat turhan isot mittasuhteet, ja jotkut suhteet katkesivat. Muutin myös
kauas pohjoiseen, oman ison sukuni luo. Uppouduin uudestaan kotiseutuni
sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiini täällä.
Nyt sain kutsun Jorman lapsilta heidän isänsä
muistotilaisuuteen. Jäätyään leskeksi vajaa vuosi sitten Jorman terveys
heikkeni nopeasti. Jorma oli kuten isänsä, filosofi, ajattelija ja suuri
kirjojen ystävä. Muistotilaisuudesta muodostui sydämellinen tapaaminen. Sain
yhtäkkiä suuren perheen ja valtavasti pieniä suloisia lapsukaisia, joita en
ollut nähnyt koskaan. Tapasin taas Jorman kolme poikaa, nyt perheineen. Heidän
lapsensa, Jukan Sampo ja Sonja, sekä Jaakon Ilmari ja Venla veivät sydämeni.
Jarin vaimo, Jian on kiinalainen ja tuo näin kansainvälistä
väriä perheeseen. Jian pyysi koskettaa vasenta korvaani ja nenänpäätäni. Ne
ovat hänen mielestään ”onnelliset”. Oikea korva myös, mutta hiukan vähemmän.
Jin, vasen puoli on naisellinen ja yang miehinen on oikea puoli meissä
ihmisissä. Sopii hyvin rauhanpapittarelle, joka on omistautunut feminiisen
Kristuksen esiintuomiseen! Jarin ja Jianin mielestä meitä yhdistää ”aasialainen
ajattelu”.
Päivikin perheen kanssa olimme Jussin kanssa paljonkin
tekemisissä, kun lapset, Ville, Anna ja
Maija olivat pieniä. Kävimme usein heidän kotonaan Sipoossa, jossa perhe
asui pienessä, vihreässä talossa metsän reunassa. Kutsuin heitä
satutupalaisiksi. Meillä oli aina hauskaa yhdessä.
Jussi siunattiin Helsingissä Hietaniemen kappelissa, ja
muistotilaisuus pidettiin Laulumiesten ravintolassa. Tilaisuudessa esiintyi
Keravan Mieslaulajien kuoro, jossa Jussi oli laulanut yli 40 vuotta. Kävi niin
somasti, että Anna täytti viisi vuotta juuri samana päivänä. Sain paikan päällä
idean, että mieskuoro laulaisi serenadin Annalle. Sanoin, että vaari varmaan
pitäisi siitä. Näin sitten tapahtuikin. Anna seisoi tuolilla suloisesti
hymyillen kuin pikkuprinsessa, kun iso mieskuoro lauloi hänelle. Se oli
todellinen jymyjuttu. Anna muistaa sen vielä nytkin, kun hän itse on pienten
suloisten tyttöjen, Saiman ja Elsan äiti.
Mikä onkaan ollut punainen lanka näissä jutuissani viime
aikoina? Se näyttää olevan kuolema ja
lapset. Koko elämän kiertokulku. Elämän jatkuvuus. Äiti Maria Magdalenan hellä
huolenpito ja johdatus. Palaaminen läheisten luo. Anteeksianto. Olemisen kirkas
oivaltaminen ja kauneus.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar
| |
PIPPURIHENKÄYS JA PRIMADONNA
Taivas näyttää satumaisen kauniilta keskipäivällä. Aurinko
loistaa pastellinpunaisena Pöyliövaaran yllä. Pakkasta on parikymmentä astetta.
Se tuntui aika kirpeältä, kun käväisin postilaatikolla viemässä Jaakon
synttärikortin, joka nippanappa ehtii ajoissa itsenäisyyspäiväksi Turkuun.
Eeva-siskomme siunauksen viime lauantaina Rovaniemen
kirkossa suoritti viehättävä naispastori. Sydämeni kaipasi siunata Eevan. Se
tapahtuikin sitten laskiessani omat kukkaseni arkun ääreen. Tunsin Eevan
läsnäolon hyvin voimakkaana js sanoin: ”Tiedät, että tiedän sinun tietävän.
Olemme puhuneet näistä asioista. Kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi,
on vain on siirtyminen toisenlaiseen tajunnan tilaan. Silloin kun hopealanka
katkeaa ja sielu on valmis siirtymään Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen
objektiivisesti elämäänsä kuin filminauhalta. Se joka rakastaa, häntä
rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat. Sinä täytät nämä
molemmat ehdot. Kiitän ja siunaan sinua rakas isosiskoni, Eeva Kaisa Maria.”
Muistotilaisuudessa luin myös osia Sielunpeilin artikkelistani.
Seuraava yö oli minulla hyvin erikoinen. Heräsin jo ennen
neljää johonkin ääneen, ja tämä jatkui 12 kertaa ja vielä pari kertaa
puoliltapäivin. Eeva oli läsnä ja puhui minulle. Hänellä oli suuri tarve
kertoa, että hän elää ja kaikki tuntuu ihanalta rajan toisella puolen. Hän
tähdensi sitä, että kaikki se mitä olin kertonut hänen arkkunsa ääressä, on
totta. Minun tulisi kertoa tämä lapsille, kaikille omaisille ja ystäville.
Hänellä oli jotenkin suuri hätä. Sain selville, että hän oli hyvin huolestunut
lapsenlapsistaan. En nukkunut koko yönä, rukoilin ja siunasin kaikkia omaisia.
 Maria Magdalena, maalannut Kristiina Alatalo
Samoin Äiti Maria Magdalena puhui minulle ja pyysi minua
lukemaan Raamattua siten että avaan sen summassa, samoin kuin Margaret Starbird
kertoo eräässä kirjassaan. Tein näin pitkin aamuyötä.
Tuli jakeet profeetta Eliasta, jossa Elia herättää henkiin
leskenpojan. Jakeessa 24 nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet
Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”
Sitten tuli Psalmi 41 Sairaan rukous. Jakeet 11-14 ”Ole
sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille,
mitä he ovat ansainneet. Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä
tiedän, että sinä rakastat minua. Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä
annat minun aina olla lähelläsi. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen.
Seuraavaksi avautui Miikan kirja, 4. luku ”Tuleva rauhan
valtakunta” kokonaisuudessaan. ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin
Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen
polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemissa kaikuu Jumalan
puhe. Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville
kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät
vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä
harjoittele sotataitoja.” … ”Sinä vartiopaikka, tytär Siionin temppelivuori, sinä saat
takaisin entisen valtasi, Jerusalemin kuninkuuden.”
Nämä Raamatun kohdat ovat minulle hyvin tärkeitä
entuudestaan. Rauhanrukouksissa on juutalaisten rukouksiin otettu juuri
yllämainittu kohta. Margaret Starbird kirjoissaan tähdentää sitä, kuinka
profeetta Miika ennusti jo kauan ennen ajanlaskuamme Jeesuksen ja Maria
Magdalenan pyhän avioliiton, jossa Daavidin ja Benjaminin suvut yhtyvät. Näin
maskuliininen ja feminiininen Kristus yhdessä tulivat lunastamaan ihmisen
maanpäällä. Sana ”Magdalen” tulee hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa
vartiotornia, linnaketta tai korkeaa paikka, josta paimen vartioi
lammaslaumaansa. Maria Magdalena saa takaisin sen arvonannon, mikä hänelle
kuuluu feminiinisen Kristuksen ilmentymänä.
Samana aamuna kävin Adventtikirkossa, jossa laulettiin
Hoosiannaa. Sieltä tultuani tuli taas kehotus avata Raamattu. Tuli Toinen
Kuninkaiden kirja ja sieltä Elisan ihmeteot: Elisa tekee ihmeen Jerikossa ja
Betelissä, Elisa auttaa köyhää leskeä, Elisa herättää henkiin sunemilaisen
naisen pojan, Elisa poistaa myrkyn ruoasta, Elisa ruokkii sata miestä, Elisa
parantaa syyrialaisen Naamanin, Elisa saa kirveen nousemaan veden pinnalle.
Kohdassa ” Syyrialaiset vainoavat Elisaa”, on jae 23, ”Niin kuningas järjesti
syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä
rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää
hyökänneet Israeliin.”
Vielä aukeni Sananlaskuista luku 15 ”Herra näkee ihmisten
sydämiin” Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa
vihan. Viisauden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran
katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe
antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä
opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus
lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän
ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous
on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen
pyrkivää hän rakastaa.”
Se mitä Maria Magdalena näinä yön hetkinä minulle kertoi,
vahvisti taas kerran sen kuinka minun tulee toimia. Suunnittelematta mitään.
Antautua, luottaa ja olla aina kiitollinen. Oli tärkeää kertoa kirkossa, että
kuolemaa ei ole. Se tapahtui täysin
luontevasti sisareni arkun ääressä. Näin sen oli tarkoitus tapahtua.
Minulle tuli kiire saada yhteys lapsiin. Sain selville Maaritilta,
että lasten isä, hänen ex-miehensä, oli sairaalassa aivoinfarktin saaneena.
Lapset olivat hyvin huolissaan isästään. Samoin monet Eevan rakkaat olivat
autoillaan matkalla etelään erittäin huonossa säässä. Rukouksia tarvittiin.
Itsenäisyyspäivänä tänä vuonna vietetään Eevan lapsenlapsen
Jaakon 16. syntymäpäivää Turussa. Kirjoitin aikoinaan Tampereella jutun hänen
5-vuotissynttäreistään Länsi-Sanomien Auringonkukkia -kolumniini. Tässä pieni
ote tuolloisesta jutusta:
”Nuoriherra Jaakko Aleksanteri on valinnut syntymähetkekseen
arvokkaan liputuspäivän. Aamulla ensimmäiseksi kokoonnuimme Jaakon sängyn
ääreen lahjojen ja tarjottimen kera. Lauloimme onnittelulaulun ja isosisko
Katariinan ehdotuksesta myös Maamme -laulun. Olipa vaikuttava juhlan avaus!
Juhlan kunniaksi haastattelin sankaria: Jaakko, tiedätkö
miksi tänään liputetaan? - Koska on itsenäisyyspäivä ja liputuspäivä. Mitä
tarkoittaa itsenäisyyspäivä? - Minun synttäripäivä. Mikä ero on
olla 4 vuotta tai 5 vuotta vanha? - En tiedä asiaa. Oletko isompi nyt?
- Eilen yletyin tähän, nyt yletyn tähän asti (seinään). Oletko sä kasvanut
yön aikana? - En mä kasvanut yöllä, vaan aamulla kun synnyin klo 7. Mikä
tekee syntymäpäivästä kivan? - Se kun saa paljon lahjoja (jouluna saa kyllä
enemmän). Mikä on kivoin saamasi lahja? - Digimoni jonka sain itse
valita äidin kanssa. Se on motimon/tentimon. Se muuttaa muotoaan ja on kivan
näköinen. Kaikki liputtavat syntymäpäivänäsi. Miltä se tuntuu? -
Tylsältä. Miksi? - No kun ei kaikesta tartte tykätä. Mikä sinusta
tulee isona? - Se on salaisuus, enkä sitäpaitsi tiedä sitä.
Kun ihmettelin, kuinka hurjan näköisiä digimonit olivat,
sain vastaukseksi Jaakolta: ” Ei se haittaa, sillä valo voittaa aina pahan.”
Niinpä niin.
Katselimme illalla TV:stä Linnan juhlia. Kysäisin Katariinalta,
olisiko hänestä kiva päästä joskus Linnan juhliin. Hän vastasi tyynesti, että
kuuluisana ballerinana hän saa kutsun juhliin. Jaakkoa moiset juhlat eivät
kiinnostaneet tippaakaan. Hän esitti yhden miehen näytelmää digimoneista.
Väsymättä, aina uudestaan ja uudestaan hän teki hurjia syöksyjä:
Pippurihenkäys!
Rakkaudella Margie rauhanpapitar
Maila Maire Marketta Mylläri www.mariamagdalena.fi
| |
EEVA KAISA MARIA
Maisema on hopeanharmaa. Koivut ovat kuin pitsin peitossa,
isot kuuset käpyineen kuin joulukuusia ja lammen pinta valkoisen lumipeitteen
alla. Kun kävin päivällä lenkillä Kemijoen rantaa pitkin, aurinko näyttäytyi
salaperäisenä hunnun takaa Pöyliövaaran yläpuolella. Joki oli valkoisena,
paitsi Korvanniemen ison kaarroksen jälkeinen vesi, joka soljui verkkaisesti
vieden pieniä rihmamaisia jääpeitteitä jokea alaspäin. Maisema eli, vaikka kuva
olikin lähes pysähtynyt.
Pysähtynyt on ollut myös perheemme elämän rytmi kahden
kuukauden ajan. Eeva Kaisa Maria Vainio, joka on 81-vuotias ja ison sukumme
Äitihahmo, on ollut saattohoidossa tämän ajan. On ollut hämmentävää ja
raskastakin jättää usean kerran jäähyväiset.
Eeva on näyttänyt poisnukkuvalta, ja sitten hän on taas
herännyt jutellen aivan kirkkaasti kanssamme. Hän on aikaisemmin loukannut
päänsä useamman kerran ja siellä on kasvaimia, joita ei voida leikata, mutta
silti hänen aivonsa ovat toimineet ja hän on pystynyt juttelemaan kanssamme.
Yhtä herttaisena ja aurinkoisena kuin aina. Olemme todenneet, kuinka kauniiksi
kuoleman läheisyys tekee ihmisen. Posket siliävät, silmät loistavat
orvokinsinisinä. Vaaleanpunainen silkkihuivi päässä hän on näyttänyt
abbedissalta tai madonnalta.
Rakas sisareni Eeva syntyi Rovaniemen Katajarannalla
10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon Myllärin maataloon, jossa työtä riitti
jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä kymmenestä, Riitta, oli puolen vuoden
ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat
lähistöllä, ottivat huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon
vastuu tuntui varmaan raskaalta parikymppisestä naisesta. Eeva ei lannistunut
eikä myöskään ruvennut sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi
itsensä irti ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Sieltä tultuaan hän
löysin rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse seitsemän
lasta. Perhe asui monta vuotta Petäjäskoskella, jossa Ernst eli kaikkien
tuntema ”Ensu” työskenteli Kemijoki Oy:n palveluksessa poliisina voimalaitoksen
rakentamisen ajan.

On ollut hellyttävää seurata Eevan ja lasten läheistä
suhdetta ja sitä, kuinka lapset ovat vuorotelleet koko ajan äitinsä vuoteen
vierellä sairaalassa. He ovat järjestäneet itselleen työstä vapaata ja
lentäneet tänne useamman kerran. Olemme joutuneet miettimään sitäkin, että
estääkö rakkautemme Eevaa lähtemästä, pidämmekö hänestä liikaa kiinni. Olen
myös miettinyt, miten jatkuva kipulääkitys vaikuttaa sielun erkanemiseen
tilanteessa, jossa elämänkipinä jo selvästi on hiipumassa fyysisestä kehosta.
Minulla on kokemusta siitä, kuinka läheiset antavat
kuolevalle energiaa. Se tapahtuu tiedostamatta ja rakkaudesta. Näin tapahtui
mieheni Jussin viimeisenä elinvuonna. Olin kauppaopettajana ja rakensimme taloa
tätien pienen talon jatkeeksi. Jussin elämänlanka oli jo hyvin hauras. Oma
elämänlankani oli lähes yhtä heikko ja pysyin tuskin pystyssä luokan edessä.
Annoin koko ajan energiaa Jussille, tiedostamatta ja tietenkin rakkaudesta.
Olisimme ilmeisesti kumpikin kuolleet, ellei eräs
parantajaporukka Unton johdolla olisi kutsumatta tullut luoksemme. Sain
yhtäkkiä energiaa niin paljon, että pääsin ylös sängystä ja lähdin hiihtämään
Ounasvaaralle. Uusi talomme valmistui muutaman kuukauden päästä keväällä, Jussi
kuoli elokuussa. Kiitän ja siunaan Untoa ja hänen parantaporukkaansa. Hän kertoi, että hän saa
käskyn lähteä autolla johonkin suuntaan, ja sitten hän seuraa sinistä nuolta.
Nuoli pysähtyy siihen paikkaan, missä tarvitaan apua.
Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme.
Nainen on vanhempiensa tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja lastenlastensa
isoäiti. Lisäksi hän on sisar ja täti lähisukulaisilleen, samoin työtoveri, mahdollisesti johtaja alaisilleen.
Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille.
Suhde jokaiseen ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire
säilyy samana. Se joka itse rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa,
sille annetaan. Kaikki meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys
näkyy ihmisessä pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva on käynyt sairaaloissa ja
vanhainkodeissa tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti.
Itse hän on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän on virkeänä
ja iloisena käynyt tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja mukaansa
tempaavaa.
Eevan ja Ernstin lapsille ostettiin Tampeelta yliopiston
läheltä yksiö opiskeluajan asunnoksi. Samassa yksiössä Itsenäisyydenkadulla
minäkin asuin ensimmäisen vuoteni, kun myöhemmin muutin isosta talostani
Rovaniemeltä colliekoirani Ladyn kanssa Tampereelle. Eevan yksiössä vietin
erään luovimmista ajoistani suunnitellen suggestopedisiä kursseja. Piirsin
lattialla kurssien materiaalia ja rekvisiittaa ja Lady tepasteli sulassa
sovussa pitkin lattiaa papereiden seassa.
Jossain vaiheessa, Eevan jo ollessa leski, ja yksiön
vapautuessa hän yllättäen päättikin itse lähteä ”opiskelemaan” ja otti yksiön
kakkosasunnokseen. Hän tutustui heti tamperelaisiin. Hän kutsui ensi töikseen
porrassiivoojan kahville ja heistä tuli niin hyvät ystävät, että Eeva kutsui
siivoojan kylään Rovaniemelle.
Lähikaupoissa hän kertoi terveisiä Rovaniemeltä ja jutteli
tuttujen myyjien kanssa. Hänellä on aina ollut ilmiömäinen kyky tutustua
ihmisiin ja ystävystyä. Ja tottakai tällaisesta ihmisestä pidetään!
Kun aika oli kypsä jättää Tampereen asunto, Eeva jätti sen
nuoremman opiskelijan käyttöön, nimittäin nuorimman tyttärensä tyttärelle, Pia
Marielle.
Itse en olisi pystynyt asumaan Rovaniemen talossani ilman
Eevaa. Hän hoiti Ladya pentuna, ja matkoilla ollessani hän kasteli kukkani ja oli muutenkin
tuiki tärkeä apu joka suhteessa.
Jouluna tietenkin aina juhlimme Eevan päivää. Joko aattona
tai myöhempinä vuosina joulupäivänä olemme kokoontuneet Eevan luo koko suvun
voimin. Tästä se suvun Äitihahmo onkin muodostunut. Kun koko porukka on yhdessä
ja keskushenkilönä tietenkin rakastamamme Eeva.
Meitä sisaria on ollut viisi, joista Kristiina on kuollut jo
aikaisemmin. Me neljä olemme pitäneet yhteyttä tiiviisti. Kaikki nimi- ja
syntymäpäivät on juhlittu yhdessä. Helenan talo on vastapäätä Eevan taloa,
joten Helena on ikkunasta pystynyt seuraamaan, näkyykö valoa ja eloa Eevan
talolta. Sisaruksista välittäminen on suuriarvoinen asia. Eevan sairaus on entisestään
lähentänyt meitä.
Äiti on tärkeä ihminen jokaiselle. Pyhä Jumaläiti on meissä
kaikissa oleva lempeys ja anteeksiantava rakkaus. Äiti Maria näyttäytyy meille
toisten ihmisten kautta. Silmissä, hymyssä, pienissä rakkauden eleissä.
Kun seisoin kuukausi sitten lentokenttäbussissa Helsingissä,
edessäni istui nuori äiti puolen vuoden ikäinen vauva sylissään. Vauva katsoi
minua koko ajan, ei hymyillyt, mutta ilme oli ihmeellisen keskittynyt ja
intensiivinen.Vasta illalla ystävättären luona totesin ääneen, että siinähän se
taas oli. Maria Magdalena tervehti minua esitelmämatkallani.
Vauvojen kautta on suora yhteys taivaaseen. Muistan hyvin
erään ensitapaamisen. Tulin käymään Eevan luona. Ovesta astuessani näin
ensimmäiseksi pienen vauvan, joka istui äitinsä Maaritin sylissä. Vauva rupesi
nähtyäni hihkumaan riemusta, ja kun otin hänet syliini, hän suukotteli kasvoni,
etenkin korvani innoissaan. Tämä vauva, Eevan lapsenlapsi, syntyi
itsenäisyyspäivänä ja sai komeasti nimekseen Jaakko Aleksanteri.
Elämän rikkaus ja rakkaus on arjen pienissä hetkissä.
Sydämellisyydessä ja hellyydessä toinen toisiamme kohtaan. Siunattuja ovat ne,
jotka säteilevät ympärilleen Pyhän Jumaläidin huolehtivaa rakkautta.
Tiedämme, että kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi
on todellisuudessa vain siirtyminen toiselle tajunnan tasolle, kun elämän
hopeinen lanka katkeaa. Se tapahtuu silloin, kun sielu on valmis jatkamaan
matkaansa Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen objektiivisesti elämäänsä kuin
filminauhalta.
Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen
annoksen valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko
elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko. Kiitän ja
siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.
Margie rauhanpapitar
Eeva Kaisa Maria Vainio, o.s. Mylläri s. 11.3.1931 k. 7.11.2012
| |
JEESUKSEN JA MARIA MAGDALENAN AVIOLIITO
Tänään, keskiviikkona 19.9.12, löytyi Ylen nettiuutista
aikamoinen uutinen. Tässä toimittaja Jussi Hanhivaaran teksti
kokonaisuudessaan:
TUTKIJAT LÖYSIVÄT VIITTEITÄ JEESUKSEN JA MARIAN AVIOLIITOSTA.
Vasta julkistetun tekstin uskotaan olevan ainoa teksti,
jossa viitataan mahdollisuuteen, että Jeesus oli naimisissa. Tutkijan mukaan
kreikankielinen teksti on kirjoitettu toisen vuosisadan toisella puoliskolla,
ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa vaimoonsa. Yhdysvaltalaisen
tutkijan mukaan jotkut varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen
naimisissa. Historiantutkija Karen King Harvardin yliopistosta on kertonut
papyruslöydöstä, jossa kysymys Jeesuksen mahdollisesta avioliitosta nousee
esiin.
Kingin mukaan kreikankielinen teksti on kirjoitettu
neljännellä vuosisadalla, ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa
vaimoonsa. Kyseisen tekstin osan katsotaan viittaavan Maria Magdalenaan, ja se
kuuluu: - Jeesus sanoi heille, minun vaimoni.
King on auttanut tekstin kääntämisessä, ja kertoi siitä
konferenssissa Roomassa tiistaina. Hänen mukaansa teksti ei todista, että Jeeus
olisi ollut naimisissa, vaan se puhuu perhettä ja avioliittoa koskevista
kysymyksistä, joita varhaiset kristityt pohtivat. Kingin mukaan oppilapset
keskustelevat kappaleessa Marian kelpoisuudesta, ja Jeesus sanoo, että tämä voi
olla hänen oppilaansa.
Teksti kuuluu yksityiseen kokoelmaan, jonka nimettömänä
pysynyt omistaja otti yhteytä Kingiin sen analysoimiseksi. Sen uskotaan olevan
alun perin peräisin Egyptistä. Raamatuntutkija Ben Witherington kehottaa
ihmisiä varovaisuuteen dokumentin epämääräisen alkuperän vuoksi. Monet
asiantuntijat pitävät dokumenttia aitona, mutta lopullinen päätös sen
aitoudesta tehdään vasta jatkotutkimusten jälkeen. Niihin kuuluu muun muassa
musteen kemiallisen koosteen tutkinta.
Tekstin ohessa oli kuva papyryspalasesta.
Olipa uutinen! Oikeastaan en ihmettele lainkaan. Aika on
kypsä tosiasioiden tulla suuremman yleisön tietoisuuteen.
Olen viime viikot tutkinut taas materiaaliani ja kirjoja
koskien Maria Magdalenaa. Monen vuoden tauon jälkeen olen aloittamassa
esitelmien ja kurssien pidon tästä minulle niin rakkaasta aiheesta. Keskeinen
aihe on Maria Magdalenan ja Jeesuksen avioliitto. Koko kirkon olemassaolo on
syystä vaakalaudalla. Kieltämällä tämän avioliiton kirkko on ajanut itsensä
nurkkaan. Kieltämällä puolet jumaluudesta ihmiskunta on joutunut kurjuuteen ja
epätasapainoon. Rukoilemalla kaksi vuosituhatta vain Isä Jumalaa, Äiti Jumala on
tukahdutettu ja ihmiskuntaa kuristettu maskuliinisella raivolla ja vihalla.
Jeesuksen eli Jeshuan rakastettua, puolisoa ja lasten äitiä, Maria Magdalenaa
on häväisty ja nöyryytetty. Ja samalla kaikkia naisia maapallollamme aina
näihin päiviin asti.
 Stephen Adam (d. 1910), stained-glass window, Kilmore Church, Dervaig, Isle of Mull, Scotland. Photograph courtesy of John Shuster. Margaret Stgarbirdin kirjasta “Mary Magdalene, Bride in Exile
Todistusaineistoa on hyvin paljon jo ennestään. Itselleni
rakkaita kirjoja, joita olen jo vuosia tutkinut, ovat Margaret Starbirdin
kirjat: The Woman with the Alabaster Jar (1993), The Goddess in the Gospels
(1998), Mary Magdalene, Bride in Exile (2005), sekä viimeisin Joan Morton and
Margaret Starbird: 14 Steps to Awaken the Sacred Feminine (2009).
Myös James Twymanin kirjat, etenkin Valon lähettiläs (1997)
ja Opetuslapsen salaisuus (2000) ovat minulle rakkaita. Samoin Dan Browin kirja
Da Vinci Koodi (2003).
Jo vuonna 1945 löydettiin Egyptistä papyruskääröjä, ns. Dag
Hammadi kirjat, joista löytyvät muun muassa Filippoksen ja Marian evankeliumit.
Vuonna 1947 löydettiin Quamranin kääröt Israelista. Samoin koptinkielinen
Pistis Sophia tuli julkisuuteen. Joten nyt löydetyt tekstit ovat samalta
ajalta.
Filippoksen evankeliumi:
”HEITÄ OLI KOLME, JOTKA
KÄVELIVÄT AINA HERRAN KANSSA, HÄNEN ÄITINSÄ MARIA, TÄMÄN SISAR JA MAGDALENA,
JOTA SANOTTIIN HÄNEN ELÄMÄNKUMPPANIKSEEN.”
JA VAPAHTAJAN ELÄMÄNKUMPPANI
ON MARIA MAGDALENA. MUTTA KRISTUS RAKASTI HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MUITA OPETUSLAPSIA
JA SUUTELI HÄNTÄ USEIN SUULLE. MUUT OPETUSLAPSET LOUKKAANTUIVAT SIITÄ JA
ILMAISIVAT PAHEKSUNTANSA. HE SANOIVAT HÄNELLE:” MIKSI SINÄ RAKASTAT HÄNTÄ
ENEMMÄN KUIN MEITÄ KAIKKIA?” VAPAHTAJA VASTASI JA SANOI HEILLE: ”MIKSI MINÄ EN
RAKASTA TEITÄ NIIN KUIN HÄNTÄ?” ... JEESUS: ”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ LIHAA
ÄLKÄÄKÄ RAKASTAKO SITÄ. JOS PELKÄÄTTE SITÄ, SE PÄÄSEE VOITOLLE TEISTÄ. JOS
RAKASTATTE SITÄ, SE AHMAISEE JA LAMAANNUTTAA TEIDÄT.” … ”SUURI ON AVIOLIITON IHME! ILMAN SITÄ MAAILMAA EI NÄET
OLISI OLEMASSA. MAAILMAN OLEMASSAOLOHAN RIIPPUU MIEHESTÄ JA MIEHEN OLEMASSAOLO
AVIOLIITOSTA.” ... ”ON OLEMASSA IHMISEN POIKA JA
IHMISEN POJAN POIKA. HERRA ON IHMISEN POIKA JA IHMISEN POJAN POIKA ON HÄN, JOKA
ON LUOTU IHMISEN POJAN KAUTTA.”
Marian evankeliumi:
JA PIETARI SANOI: ”PUHUIKO VAPAHTAJA TODELLA NAISEN KANSSA
MEIDÄN TIETÄMÄTTÄMME? ONKO MEIDÄN KAIKKIEN KÄÄNNYTTÄVÄ KUUNTELEMAAN TÄTÄ
NAISTA? PITIKÖ VAPAHTAJA HÄNTÄ PAREMPANA KUIN MEITÄ?”
JA LEEVI VASTAS: ” PIETARI,
OLET AINA OLLUT KIIVAS. NYT NÄEN, ETTÄ KIIVAILET NAISTA VASTAAN KUIN HÄN OLISI
VASTUSTAJASI. JOS VAPAHTAJA ON TEHNYT HÄNESTÄ ARMOLLISEN, MITÄ SYYTÄ SINULLA ON
HÄNET TORJUA? TOTISESTI VAPAHTAJA TUNTEE TÄMÄN NAISEN HYVIN. SIKSI HÄN RAKASTI
HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MEITÄ.” … PIETARI: ”SISAR, ME TIEDÄMME,
ETTÄ VAPAHTAJA RAKASTI SINUA ENEMMÄN KUIN MUITA NAISIA. KERRO MEILLE VAPAHTAJAN
SANAT, JOTKA SINÄ MUISTAT, JOTKA SINÄ TIEDÄT, MUTTA ME EMME.”
….(myöhemmin)
PIETARI KYSYY NÄRKÄSTYNEENÄ MUILTA OPETUSLAPSILTA: ”PUHUIKO HÄN TODELLA KAHDEN
KESKEN NAISEN KANSSA EIKÄ AVOIMESTI MEILLE? PITÄÄKÖ MEIDÄN KÄÄNTYÄ YMPÄRI JA
KUUNNELLA KAIKKIEN TUOTA NAISTA? PITIKÖ HÄN ENEMMÄN TUOSTA NAISESTA KUIN
MEISTÄ?”
...(ja yksi opetuslapsista
vastaa Pietarille:) ”VARMAAN VAPAHTAJA TUNTEE TUON NAISEN HYVIN. JUURI SIKSI
HÄN RAKASTI NAISTA ENEMMÄN KUIN MEITÄ.”
Pistis Sophia:
JEESUS:”
SIELLÄ MISSÄ MINÄ TULEN OLEMAAN, SIELLÄ TULEVAT OLEMAAN MYÖS 12 OPETUSLASTANI.
MUTTA MARIA MAGDALENA, JOHANNES JA NEITSYT TULEVAT OLEMAAN YLÄPUOLELLA KAIKKIA
OPETUSLAPSIA JA KAIKKIA NIITÄ JOTKA SAAVAT MYSTEEREITÄ SANOIN KUVAAMATTOMASSA.
JA HE TULEVAT OLEMAAN MINUN OIKEALLA JA VASEMMALLA PUOLELLANI. JA MINÄ OLEN HE,
JA HE OVAT MINÄ.
Matteuksen evankeliumi:
JEESUS: ” ETTEKÖ OLE
LUKENEET, ETTÄ LUOJA JO ALUSSA 'LOI HEIDÄT MIEHEKSI JA NAISEKSI'.. SEN TÄHDEN
MIES LUOPUKOON ISÄSTÄNSÄ JA ÄIDISTÄNSÄ JA LIITTYKÖÖN VAIMOONSA, JA NE KAKSI
TULEVAT YHDEKSI LIHAKSI.”
Johanneksen evankeliumi:
KUUSI PÄIVÄÄ ENNEN PÄÄSIÄISTÄ
JEESUS SAAPUI BETANIAAN, JOSSA LASARUS ASUI, HÄN, JONKA JEESUS OLI HERÄTTÄNYT
KUOLLEISTA. SIELLÄ VALMISTETTIIN HÄNELLE ATERIA, JA MARTTA PALVELI, MUTTA
LASARUS OLI YKSI NIISTÄ, JOTKA OLIVAT ATERIALLA HÄNEN KANSSAAN. NIIN MARIA OTTI
NAULAN OIKEATA, KALLISARVOISTA NARDUSVOIDETTA JA VOITELI JEESUKSEN JALAT JA
PYYHKI NE HIUKSILLAAN, JA HUONE TULI TÄYTEEN VOITEEN TUOKSUA.
Maria Magdalena ja Jeesus ovat maan päällä eläessään
yhdistäneet Feminiinisen ja Maskuliinisen Kristuksen pyhässä avioliitossaan.
Nyt feminiininen jumaluus vihdoinkin pääsee vaikuttamaan ihmiskunnassa.
Rukoilkaamme siis Äiti/Isää, että saamme tasapainon aikaan. Se tuo iloa,
kauneutta ja rakkaudellista rauhaa sydämiimme.
Margie rauhanpapitar
| |
Viisi Tiibetiläistä riittiä
Annan teille vaihteeksi kuvakertomuksen tiibetiläisistä
riiteistä, joita myös luostariharjoituksiksi kutsutaan. Tiibetiläiset munkit
ovat tehneet näitä liikkeitä kuntonsa ylläpitämiseksi iät ja ajat. He tarvitsevat
voimaa kiivetessään kantamusten kanssa ylös rinteitä. Riitit ovat samalla
voimakkaita hengitysharjoituksia ja tukevat näin henkisiä meditaatioita.
Kerrotaan, että eräs brittiarmeijan upseeri sai vihjeen
luostarista ”Nuoruuden lähde”, jonne hän sitten päätyi elämään munkkien kanssa.
Kun hän palasi neljän vuoden päästä, hänen ystävänsä eivät tunteneet häntä,
sillä tämä 70-vuotias mies näytti 35-40-vuotiaalta. Uskon tämän täysin, sillä
olen itsessäni huomannut kuinka voimat lisääntyvät ällistyttävästi ja tunnen
todellakin itseni nuoremmaksi. Olen tehnyt näitä riittejä jo vuosia, mutta
välillä on ollut pitkiäkin taukoja olosuhteiden pakosta. Hyvin nopeasti olen
aina kuitenkin päässyt riitteihin taas kiinni.
Hyvin tärkeää on oikea hengittäminen. Ennen jokaista
liikettä otan muutaman voimakkaan sisään- ja uloshengityksen, sitten syvä
sisäänhengitys nenän kautta ja itse riitti. Hengitys menee luonnollista
rytmiään. Liikkeiden välillä, ja myös jos tarvitsee levähtää, on muistettava
rytminen hengitys.Vasta-alkajan on syytä aloittaa tekemällä jokaista riittiä
vaikkapa viisi kertaa viikon ajan, sitten lisäten toiset viisi, kunnes lopuksi
riittejä tehdään kaikkiaan 21 kertaa. Itse ”fuskaan” tarpeen tullen, jos siltä
tuntuu. Mitään en tee pakonomaisesti. Kroppa kyllä tottuu liikkeisiin.
Nämä kuvat kotonani otti minusta serkkuni Matti Hakavuori
lomareissullaan. Matti tekee nämä riitit myös päivittäin.
Liike 1 Kädet suoraan sivulle, sormet yhdessä, kämmenet alaspäin.
Pidän käsivarret tässä asennossa ja pyörin ympäri yhtäjaksoisesti myötäpäivään,
siis vasemmalta oikealla sopivalla nopeudella, niin ettei huimaa. Kiintopisteen
ottaminen pyörähdysten välillä auttaa. Liike nopeuttaa energiakeskusten
pyörimistä ja vahvistaa myös välikorvan tasapainoastia.
 Liike 2 Makaan selälläni jalat suorana yhdessä, kämmenet alustalla
vartalon vieressä. Hengitän sisään nenän kautta ja vedän leuan rintaa vasten,
katson varpaisiin ja nostan sitten jalat suoraan ylös kattoon päin (vähän yli
90 astetta). Jalat ovat siis ylhäällä suorana ja ristiselkä alustaa vasten.
Tässä asennossa pidätän hengitystä hetken ajan. Sitten hengitän voimakkaasti
puhaltaen ulos laskien pään ja jalat hitaasti alustaa vasten. Tämä tekee makeaa
vatsalihaksille. Yleensä teen tämän liikkeen napakan patjan päällä. 
Liike 3 Polvistun lattialla pehmusteen päällä. Polvet ovat sopivan
etäällä toisistaan, varpaat taivutettuna eteenpäin. Laitan kädet reisien taakse
pakaroiden päälle. Selkä on suorana ja leuka alas rintaa vasten. Hengitän
sisään taas nenän kautta ja taivutan vartaloa taaksepäin, kädet tukevasti
pakaroista tukea ottaen. Vedän olkapäät taakse ja annan pään pudota taaksepäin,
niin että rintakehä avautuu. Pidätän hengitystä ja pidän tämän asennon hetken.
Sitten uloshengitys ja ojentautuminen lähtöasentoon. 
Liike 4 Istun alustalla jalat suorina, varpaat ylöspäin. Selkä on
suorana, käsivarret sivuilla, kämmenet alustalla sormet eteenpäin ja leuka
rintaa vasten. Otan muutaman sisään-uloshengityksen. Syvään sisäänhengittäen
taivutan jalkoja polvista, jalkapohjat tukevasti alustalla. Vedän hartiat
taaksepäin rinta voimakkaasti eteentyöntyen, käsivarret suorana alaspäin
kämmenet alustalla. Ponnistan sisäänhengittäen ”pöytäasentoon” pitäen
keskivartaloa mahdollisimman korkealla. Polvet, alavatsa ja kasvot kohden kattoa
muodostavat yhden suoran horisontaalisen linjan. Pidätän hengitystä jonkin
aikaa ja sitten uloshengittäen palaan alkuasentoon. Tämä liike vaatii aika
ajoittain eniten fuskaamista, mutta ei se mitään, kyllä se siitä taas
luonnistuu! 
Liike 5 Makaan alustalla vatsallaan käsivarret sivuilla. Otan
muutaman sisään-uloshengityksen ja sitten sisäänhengittäen ponnistan ylös
alustalta käsivarsien varaan, jalat sopivalla etäisyydellä, varpaat alustalla.
Käsivarret ovat suorina, kämmenet alustaa vasten, sormet eteenpäin. Pää on
taaksepäin, leuka ylhäällä. Sitten uloshengittäen nostan pakarat ylös ja
taivutan vyötäröstä alaspäin, pää alhaalla ja kämmenet edelleen eteenpäin. Mitä
enemmän saan kantapäät pysymään lattiassa, sitä makeammalta tuntuu
reisilihaksissa. Polvia koukistan pehmeästi ennen suoristamista aina tarpeen
mukaan. 

En ole tiibetiläinen munkki ja teen liikkeet itselleni
sopivina. Tarkempia ohjeita saat netistä (ks. viisi tiibettiläistä
riittiä).Tiibetiläiset riitit ovat ainoat voimisteluliikkeet, joihin minulla on
elämäni varrella ollut kestävyyttä. Voimistelua ja kuntosalilla käyntiä olen
kaihtanut, jopa konstikkaita joogaliikkeitä vieroksunut. Olen löytänyt näistä
riiteistä ja sauvakävelystä oman kuntoni salaisuuden, unohtamatta tietenkään
uintia, hiihtoa ja tanssimista. Suosikkiohjelmani radiossa on ”Muistojen
bulevardi” joka arkipäivä Ylellä klo 9-10. Tulisen tangon tahtiin on mukava
verrytellä tanssien ja taivutellen omaan tahtiin.
Margie rauhanpapitar
Marketta Mylläri
| |
VENUKSEN TANSSI AURINGON KANSSA

Edessäni näkyy ikkunasta kaksi mahtavaa mäntyä, joiden
rungot ovat kivasti kiertyneitä, johtuen siitä, että rungot oksineen taipuvat
aina auringon suuntaan. Takana pilkottaa mahtava Tenon rajajoki, joka on
kuuluisa suurista lohistaan. Majailen muiden leidien kanssa Olavi Moilasen
Unien Majatalossa. Paikka on uskomattoman upea maisemineen, seitakivineen ja
ympäröivine maastoineen. Se sijaitsee Poroniemessä, 17 km Karigasniemeltä
Utsjoen tietä ylöspäin. Suomen valtion naishahmo kartalla on kuin Vapauden
patsas New Yorkin edustalla. Suomi Neidon päälaella, sen kruunuchakrassa, jossa
juuri majailemme, on kolme pyhää tunturia eli Ailigasta: Karigasniemen,
Nuvvuksen ja Utsjoen Ailiggaat, kuin Egyptin Gizan kolme pyramidia. 
Maaritar Rantamaa, nykyinen utsjokinen, on kutsunut meidät
tänne juhlimaan Venuksen ylikulkua ja tanssia auringon kanssa. Toin mukanani
kankaisen ison Lähettilään Rauhanpyörän, jonka asetimme lattialle ylähallin
kolmioikkunan eteen. Kolmiolasin takana näkyy alttaritauluna Tenojoki ja nämä
satumaisen kauniit männyt. Porukassamme on kaksi taiteilijaa, Marja Pessi
Ivalosta ja Kristiina Alatalo Tampereelta. Marja oli tuonut mukanaan sädehtivän
kauniin, ison maalauksen, jossa keltainen ruusu loistaa valoaan alapuolella
olevaan maamaljaan, jota kaksi delfiiniä kannattelee. Laitoimme sen toiseksi
alttariksi ikkunaa vastapäätä. Sen alapuolelle laitoimme Maarittaren
Maria-patsaan ja maapallon. Alttaritaulun viereen laitoimme Kristiinan taulun
nimeltään Wise Woman, jossa pyramidin sisällä istuva naishahmo pitää kädessään
Merkuriuksen/Hermeksen sauvaa. Taulussa on kolme kultaista kolmiota, kuten
Gizassa pyramideja - ja Utsjoella Ailiggaita! Naishahmon ylle on kuvattu
valkoinen Pyhän Hengen kyyhkynen. 
Venuksen tanssi auringon kanssa tapahtui keskiviikkona 6.6.
aamuyöstä. Lähdimme ajelemaan Utsjoen kirkolle puolen yön maissa, Maaritar ja
hänen saamelainen ystävänsä Niilo Johannes Rasmus sekä minä. Marsin energiat,
neliössä Venukseen, olivat olleet aika hurjia, ja myös osa meistä leideistä
kalisteli sarviaan niin, että Marja halusi lähteä kotinsa voimapaikalle
Inarijärven rantaan ottaakseen omassa rauhassaan vastaan Venuksen jumalaista
valoa. Näin meidän neliömme muuttui kolmioksi. Kristiina ryhmämme tasapainottavana
voimana halusi meditoida pyörän ääressä ollakseen yhteydessä myös muihin
Lapissa meditoiviin ryhmiin, etenkin Kilpisjärven Saanalla. Myöhemmin hän
kertoi, kuinka hän näki Rauhanpyörän leijuvan koko Lapin yllä. 
Tapasimme Onnelan törmällä Ursan ryhmän ja parisenkymmentä
innostunutta ja lähdimme heidän kanssaan kiipeämään läheisen Annakurran
tunturin huipulle. Monikaan ei arvannut, mihin lähti mukaan. Polku oli
äkkijyrkkä ja kiduttavan pitkä, kuin seinää vasten olisi kiivennyt. Vaikkei
sentään oltu kiipeämässä Himalajan Annapurnalle! En olisi selvinnyt
kiipeämisestä ilman apua. Maaritar kantoi mukaani ottamaa huopaa, nuori neito,
saamelaislehden toimittaja otti tuulitakkini ja Niilo reppuni. Olisin saattanut
horjahtaa liukkaalta polulta rotkoon, ellei suojeleva enkeli Niilo olisi
ottanut lujalla otteellaan kädestäni kiinni. Kuntoni ei todellakaan ollut
kestää tätä haastetta. Keuhkot ja sydän osoittivat, että olin kylmiltään
lähtenyt tähän rankkaan nousuun.
Huipulla Ursan vetäjällä Juhani Harjunharjalla oli
kaukoputki asennettuna. Aurinko sädehti kultaisena ja täydellä loistollaan
muodostaen kaksoisauringon Kalkujoenlammen pinnalle. Se oli satumainen näky.
Kello yhdeltä näkyi pieni piste auringon reunassa kaukoputkessa, mutta ei vielä
silmille. Laavussa porukka sai tietoa taivaallisesta tapahtumassa
avaruusfysiikan professori Kalevi Mursulalta, ja saamelaisnuorukaisen lempeää
musisointia ja laulua saamen kielellä. Tunnelma oli kiehtova. Tunsin Venuksen
säteilyn ja voiman valtavana valona olemuksessani ja ympärilläni. Äiti Maria
Magdalena oli läsnä koko ajan. 
Lähdimme ajelemaan kolmen jälkeen takaisin majapaikkaamme,
muut kokoontuivat vielä neljältä juhlimaan ja seuraamaan Venuksen kulkua
Onnelan törmältä käsin. Ajoimme takaisin Norjan puoleista rantatietä, ylittäen
maiden välisen Saamensillan. Tullessamme oli aurinko säteillyt voimallisesti
kullaten Suomen rannan, nyt se paistoi kullaten Norjan puolen. Noin vartin yli
neljä pysäytimme auton ja rupesimme taas katsomaan aurinkoa tummennetuilla
laseillamme. Ja siellä se loisti: Venus selvänä mustana pallona keskellä
aurinkoa! Pomppasimme kaikki tanssimaan tiellä, myös Niilo, joka mielestään ei
ole mikään tanssija. Porotokka tien varressa todisti iloamme. Näimme myös kolme
hirveä aivan tien poskessa, kaksi naarasta ja vasan. Olipa vauhdikas,
ikimuistettava yöttömän yön yö, jossa Venus Jumalatar tanssi ja tanssitti
meitä! Pyysin muita leidejä kertomaan omista kokemuksistaan.

Kristiina: Venuksen
Juhlaa
Keskiviikkona 060612 oli Venuksen ylikulku. Ylikulun kesto oli
kaiken kaikkiaan noin seitsemän tuntia ja h-hetki Utsjoen korkeudella klo
04:29. Venuksen ylikulku näkyi Suomessa kokonaisuudessaan vain pohjoisen
yöttömässä yössä.
Ylikulku tapahtuu aina 8-vuoden sykleissä ja seuraava sykli
on vuosina 2117 – 2125. Tuolloin 2117 sanotaan Vesimiehen Ajan varsinaisesti
vasta alkavan. Edellinen ylikulku tapahtui kahdeksan vuotta sitten 08.06.2004,
jolloin olin vastaanottamassa Venuksen voimallisia energioita Vaasan
saaristossa.
Venus edustaa rakkauden lisäksi mm. arvomaailmaamme ja
suhdettamme rahaan; voi hyvinkin nähdä miten arvot ovat muuttuneet tänä aikana
vuodesta 2004 vuoteen 2012. Esoteerisessa mielessä Venus edustaa
Aurinkoenkeliämme, Sieluitseämme, joka ylikulun hetkellä voimakkaasti vuodattaa
meille rakkauttaan ja valoaan, vahvistaen näin sielunsuunnitelmaamme ja
korkeimpia henkisiä visioitamme.

Ylikulun aikana olin täällä Unien Majatalossa Lähettilään
Rauhanpyörän äärellä lukemassa rauhanrukouksia, mietiskelemässä ja
meditoimassa. Kokemus kaiken ykseydestä ja yhteydestä omaan sieluperheeseen ja
aurinkoenkeliin oli hyvin voimallinen. Yöttömän yön aurinko Utsjoen korkeudella
oli vaikuttava kokemus jo sinällään. H-hetkellä koin valtavan valon vuodatuksen
ja näin miten Aurinkoenkeliltä vuodattuva valo kulki rauhanpyörässä olevan
valkoisen keskuksen läpi leviten kaikkialle ja miten rauhanpyörän mystinen
kuvio leijui todella suurena Lapin yllä.
Venuksen ruusu
Venus muodostaa
kahdeksan vuoden aikana, matkatessaan auringon ympäri, 5-terälehtisen
RUUSUN ja kun tuo geometrinen kuvio on jälleen kokonainen, sanotaan Venuksen
syntyvän aina uudelleen. Eli tähän 060612 tapahtumaan liittyy lisäksi vielä
Venuksen uusi syntymä! (www.luoja.org.)

Maaritar:
Pyhän KolmiNaisuuden päivän aattona kokoontui Ihmeellisten
Unien majataloon Suuren virran, Deatnun, Tenon rannalle neljä Pohjan neitoakkaa
saamelaisjumalatar Madderakan maille tarkkailemaan taivailta Rakkauden
planeetan, Venuksen yhtymistä Aurinkoon. Ja Suomineidon saamelaiskruunussa Utsjoella
oltiinkin paraatipaikalla, kun valotanssiaiset kestivät peräti seitsemän
tuntia!

Viestejä Venukselta
”Rakkauden
Jumalattaren Tahto”
Oi ihmiset, kaikki te
ihmeelliset toinen toistanne
lempikää hyvänä pitäkää hyväilkää
suudelkaa koskettakaa toisistanne nauttikaa koko sydämellänne kehollanne rakastakaa
iloitkaa leikkikää yhdeksi yhtykää toinen toistanne
pyhinä pitäkää
kaikessa rauhassa kaikessa rakkaudessa valossa rakastakaa rakastakaa rakastakaa
sydämenne avatkaa
Oi ihmiset, kaikki te
ihmeelliset kaikessa rauhassa kaikessa rakkaudessa toinen toistanne lempeästi hymyillen hyvänä pitäkää hyväilkää
Äidin, Tyttären ja Pyhän Kehon nimeen
A Mama
Venuksen Rakkaus sydämissämme Margie rauhanpapitar
| |
ELI ELI LAMA SABAKHTANI
Eli, Eli, lama Sabakhtani minun Jumalani, minun Jumalani, kuinka sinä minua näin kirkastat, kuinka minun osakseni saa tulla tällainen kunnia, että sinä minua näin rakastat, pidät minusta huolta ja johdatat minua olemaan se, mikä Minä Olen
 Pääsiäisruusuja Margien pöydällä
Jeesuksen on väitetty kirkon oppien mukaan sanoneen
ristillä: ”Eli, Eli, lama Sabakhtani, minun Jumalani, minun Jumalani, miksi
minut hylkäsit?” Olen vakuuttunut siitä,
mitä monet oppineet sanovat, että käännös on väärä. Uskon sen täysin. Sain
tämän erilaisen tekstin jo vuosia sitten. Äskettäin lisäsin siihen nämä neljä
viimeistä riviä. Rukous on nyt minun aamu- ja iltarukoukseni.
Pääsiäisen vietto on aina ollut minulle erilainen juhla.
Nuoresta lähtien tunsin vastenmielisyyttä kirkon tuputtamaa tietoa vastaan. Ristillä
roikkuva Jeesus on minulle vieläkin luotaantyöntävä. En ymmärrä, miksi kirkko palvoo kärsivää
Jeesusta. Sitä ei muuksi muuta se, että kärsimyksen jälkeen iloitaan
ylösnousemuksesta.
Teosofisessa Ruusu-Risti seurassa, johon liityin
kolmikymppisenä, on aina juhlittu pääsiäistä, mutta pitkäperjantai ei ole
niissä juhlissa korostunut minään kärsimysnäytelmänä. Juhlitaan kylläkin
useampi päivä monine kokouksineen, juhlallisine seremonioineen ja matineoineen.
Jeesus on läsnä.
Kumpanakin pääsiäispäivänä oli tänä vuonna loistava
auringonpaiste koko maassa. Vietin nämä jumalaisen kauniit päivät kauneimmassa
tuntemassani temppelissä, luonnossa. Kemijoen jäällä oli paljon ihmisiä
hiihtämässä. Niin minäkin. Yhteyteni 'yläkertaan' ovat aina olleet suoria yhteyksiä.
En ole koskaan ollut kiinnostunut välikäsistä, olivatpa ne sitten kirkonmiehiä
tai meedioita. Keskustelen henkimaailman kanssa yhtä luonnollisesti kuin
fyysisten ihmisten kanssa. Keskusteluni ovat henkilökohtaisia, eivät mitään
ennustuksia kenellekään. Voin ottaa itse yhteyden tai sitten minulta kysytään,
haluanko jutella. Hyvin usein Maria Magdalena, Jeshua, Energiaperheeni ja viime
aikoina myös Äiti/Isä/Jumala/Minä Olen on ollut keskustelukumppanina.
Jäällä hiihtäessäni Jeesus eli Jeshua, joka oli hänen oma
arameankielinen nimensä, halusi keskustella kanssani nimenomaan pääsiäisen
vietosta. Hän kertoi, että nykyinen tapa viettää pääsiäistä ei ole hänen
mieleensä. Kristityt ristiinnaulitsevat hänet joka pääsiäinen. Vuosi vuodelta
hänet pakotetaan ristille kärsimään, fyysisesti. Se on suorastaan masokistinen
tarve kristityillä. Samalla tavalla ristiinnaulitaan hänen puolisonsa Maria
Magdalena, unohduksella ja häpeällä.
Jeshua pyysi minua käyttämään näin voimakkaita ilmaisuja,
koska asia on hyvin vakava ja vääristää
pääsiäisen todellisen sanoman. Hänen sanomansa on Ylösnousemus ja
kuoleman voittaminen. Se riittää. Muuten pääsiäinen on vanha juutalainen tapa,
eikä ole Jeshuan asettama.
Jeshua ei olisi pystynyt siihen, mitä varten Hän tuli
maailmaan, ilman Rakastettuaan, Maria Magdalenaa. He muodostivat täydellisen
parin. He ilmensivät maskuliinista ja feminiinistä Kristusta. Nämä kaksi
Kristusprinsiippiä yhtyivät heissä yhdeksi Universaaliksi Kristukseksi. He
yhdessä toivat tämän Kristustajunnan fyysiseen maailmaan, ensimmäistä kertaa
ihmiskunnan historiassa, ja näin jokaisen ihmisen ulottuville.
Kirkko loi omien tarpeittensa mukaisen kuvan Jeshuasta.
Maria Magdalena poistettiin kaikista teksteistä, paitsi niistä kahdesta
kohdasta, joita oli vaikea väärentää, koska sana oli ehtinyt jo kiiriä monille.
Maria Magdalena ristin juuressa yhdessä Jeesuksen äidin ja apostoli Johanneksen
kanssa. Sekä Maria Magdalena ensimmäisenä Jeshuan haudalla sekä ensimmäisenä
todistamassa ylösnoussutta Jeshuaa. Naisella ei ollut todistusarvoa. Nimetön
mieskin oli arvokkaampi kuin nimeltä mainittu nainen. Näin oli silloin, ja näin
on vielä nykyäänkin hyvin monissa maissa. Kaikki tämä historiallisten tosiasioiden raaka vääristely on
masentavaa ja surullista. Totuuden on vihdoinkin aika tulla esille. Ja se on jo
täällä. Koko ajan vanhat valheet murenevat ja romahtavat niiden niskaan, jotka
niitä edelleen esittävät. Mikään ei voi estää niiden paljastumista.
Pääsiäisen jälkeen sää yllättäen lauhtui välillä
nollakeliksi. Oma hiihtämiseni jäi siihen. Löysin taas vesielementin ja uimisen
riemut. Siihen sain vauhtia, kun tapasin Matan, joka oli käymässä Ikaalisista
siskoni Riitan luona. Kun muut lähtivät Ounasvaaralle mäkeen, me lähdimme
urheiluhallille uimaan. Innostuimme uimisesta niin, että päätimme lähteä
päiväseltään käymään Levillä kylpemässä.
Sää oli aamulla sumuinen ja satoi räntää. Pyysin enkeleitä
tuomaan meille aurinkoisen päivän. Levitunturilla pääsee autolla huipulla
olevalle Tuikku maisemaravintolalle asti. Jo noustessamme aurinko tuli
yllättäen esiin. Sanoin enkeleille, että antakaa kolme näyttöä, niin uskomme
että olette kanssamme. Kun Mata haltioituneena upeista tunturimaisemista otti
kameransa esille, juuri silloin rävähti aurinko taas paistamaan. Se kolmas
kerta tuli sitten kylpylässä, kun istuimme ulkona porealtaassa luminen rinne
taustalla kimmeltäen. Suoraan kasvoihimme se paistoi. Ei voinut muuta kuin
kiittää enkeleitä ja iloita kaikesta.
Kylpylässä on myös uintiallas, joten saatoimme uida
rakastamaamme kuntouintia. Erikoinen elämys oli ylätasanteella oleva
kaunispohjainen, matala lämminvesiallas, jossa oli vettä vain puolisääreen.
Siinä selällään kelluessa pääsi pintakelluntaan ja oli sellainen olo, kuin
kelluisi avaruudessa ilman painovoimaa. Se oli minulle ihmeellinen kokemus.
Aina vedessä ollessani siunaan veden. Kehomme on täynnä vettä, joten yhteys
veteen on mutkaton. Siunaan aina veden ympärilläni, ja kaikki maailman vedet,
pienet ja suuret aina valtameriä myöten. Tiedän, että se toimii. Kaikki
siunaaminen toimii. Se on vain muistettava tehdä. Myös ihmisten siunaaminen on
tärkeää. Ja etenkin sellaisten ihmisten, jotka tuntuvat jotenkin hankalilta.
Meri on latinaksi mare ja meret on maria. Nimi Maria on
yhteydessä veteen ja Äiti energiaan. Koin, että Äiti Maria Magdalena oli
kanssamme koko ajan, etenkin kylpylässä.
Takaisin ajaessamme Mata bongasi tienvarren puusta
lapinpöllön kaksi kertaa. Aika erikoista sekin. Emme kumpikaan muista nähneemme
pöllöjä näin läheltä. Käväisimme vielä tervehtimässä matkan puolivälissä
koulukaveriani ja hyvää ystävääni Pietaria Jääskön kylässä. Hän on palannut
kotiseudulleen ja toimii siellä poromiehenä. Hän oli juuri tullut kotiin
poroaidalta ja kertoi odottavansa, että joki avautuu, jolloin porot voidaan
vapauttaa aitauksesta ilman pelkoa, että ne karkaavat joen toiselle puolelle.
Ihailimme Pietarin ikkunasta avautuvaa upeaa panoraamaa Ounasjoelle ja
herkuttelimme poromiehen poimimilla kultaisilla hilloilla.
Kiitollisuus ja ilo täyttävät sydämeni. Maailma on niin
kaunis ja ihmiset ihania ja sydämellisiä. Siunaan myös sitä, että
kotikaupungistani on vain puolentoista tunnin matka lähituntureille, niin
Leville kuin Pyhä/Luoston suuntaan. Sekin on siunaus, että välttämättä ei
tarvitse lähteä kauemmas, kun luontoon pääsee jo kotiovelta. Siunaamista
suosittelen kaikille. Se on rakkaudellinen ratkaisu ongelmiin, mielenrauhaan ja sisäiseen,
todelliseen elämään.
Siunaten ja rakastaen Margie Marketta Mylläri puh 040 7626454 rauhanpapitar
| |
Valon Jumalattaret
Valo on taas tullut esiin lepotilasta pimeästä huoneestaan.
Se tulvii jo aamuvarhaisella tajuntaan, kun avaa silmät. En käytä verhoja sen
takia, että heti aamulla herätessäni haluan nähdä taivaan. Valolla on ihmeellinen
vaikutus. Olen syntynyt toukokuussa, jolloin valo näillä leveysasteilla oli
lähes ympärivuorokautista. Kun sielu syntyy valoisaan aikaan, sen on helppo
samaistua valoon ja muistaa, mistä on kotoisin. Me synnymme valosta ja lähdemme
sitten aikanaan täältä valoon. Kaikki sillä välillä on valon ja sen varjon
kanssa elämistä. Ilman varjoa ei voi tajuta valoa. Myös kaikki tapahtumat
elämän aikana ovat tätä samaa kanssakäymistä.
Maaliskuu on se aika, jolloin lappilainen yleensä herää
talven horroksesta ja pakkasesta. Viime viikonloppu aloitti kaupunkilaisilla
jäähiihdon. Mahtavat joet Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät keskustassa ja
virtaavat yhtenä uomana, Kemijokena etelä-länsisuunnassa kohti merta.
Keskipäivän aurinko hyväilee hiihtäjää. Joen jää on kuin suuri olohuone, jossa
kaupunkilaiset tapaavat toisiaan. Asun kahden lammen, Harjulammen ja
Kirkkolammen välisellä kannaksella aivan keskustassa. Kumpaakin lampea pitkin
pääsee joelle. On helppoa ja vaivatonta lasketella jäälle, ja hiihtäminen
tasaisella hyvällä ladulla etenee sujuvasti. Ympäröivät vaarat luovat maisemaan
selkeyttä, kun avaruus ympärillä saa kiintopisteitä. Riemuitsen joka kerta
siitä, että saan asua täällä omassa, rakkaassa, lappilaisessa
sielunmaisemassani.
Viime kuukaudet olen elänyt erittäin terveellisesti. Aloitin
taas makrobioottisen luomuruokavalion. Kävin hakemassa siihen potkua
Espanjasta. Rakas ystävättäreni ja terveysterapeuttini Liisa Kinnunen asuu
nykyisin talvikuukaudet Fuengirolassa, jossa sain asustaa hänen luonaan. Liisa
laittoi minut oitis kokonaisvaltaiseen hoitoon. Liisa syö vain makrobioottista
luomukasvisruokaa. Ainekset hän hakee luomukaupasta ja valmistaa itse kaiken
ruoan. Liisan ruokaan eivät kuulu liha, kala, maitotuotteet, kotimainen vilja
tai mitkään keinotekoiset lisäaineet. Erittäin tarkka hän on
happo/emästasapainosta ruoan suhteen. Liisan ruoka on paitsi terveellistä, myös
herkullista ja vaihtelevaa. Innostuin taas tästä ruoasta, joka on minulle
tuttua kymmenen vuoden takaa.
 Taiteilija Otto Suutarin Margielle maalaama taulu "Kullerot"
Viime vuosina aloin jossain määrin lipsua tästä
terveellisestä ruokavaliosta, ja etenkin tulipalon jälkeen viime vuonna
lipsuminen jatkui. Tästä rupesi kuitenkin tulemaan seurauksia terveyteni
suhteen. Monenlaiset stressit vuoden mittaan lisäsivät paineita. Kun yhdestä
selvisin, uusia haasteita tuli eteen. Edelleenkin on tutkimuksessa kadonneiden
arvoesineitteni kohtalo. Ja kodin luominen uudestaan oli sekin valtava urakka.
Onneksi aina välillä otin lomaa ja lähdin etelään uusiin maisemiin. Mutta
kaikki haasteet on kuitenkin kohdattava ja käsiteltävä aikanaan.
Ihminen tarvitsee apua, ja siihen Liisa on aina ollut
valmis. Hänen ruokansa, öljynsä, turvekylpynsä,
hoitonsa ja kokonaisvaltainen ajattelunsa terveydenhoidossa saavat
ihmeitä aikaan. Lisäksi Liisalla on nyt mainio Bemer laite, joka nopeuttaa
kaikkea hoitamista ja parantumista. Kehoni on ruvennut elpymään ja
tervehtymään. Hiihtäminen jäällä saa myös voimat palautumaan. Tämä ei ole
ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Olin kauppaopettajana täällä
Rovaniemellä, rakensimme taloa ja mieheni Jussi Kivelä eli viimeistä vuottaan
sairaana ja hyvin hauraana. Olimme kumpikin hyvin lähellä hiipumista rajan yli.
Sitten tuli aurinko, lumi ja hiihtäminen. Silloin hiihdin Ounasvaaralla.
Yhtäkkiä heräsin kuin unesta ja voimani elpyivät aivan ihmeellisesti. Se kaikki
oli hiihtämisen ansiota. Luonto, liikunta ja raikas ilma kauneuden keskellä
ovat suurenmoisia asioita. Ja nyt voin taas vakuuttaa, että ruoka on myös
elintärkeää terveydelle.
Ystävättäreni Maaritar käväisi hiihtolomallaan minua tapaamassa.
Hän opiskelee Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja on innoissaan
matkailulinjan mahdollisuuksista. Tamperelaisesta näyttää tulevan pysyvä
lappilainen. Maaritar kirjoittaa TAR-runoja ja tässä yksi hänen 'Tanssiva
Jumalatar' kokoelmastaan:
TAAS TANSSIVAT JUMALATTARET Maaritar Rantamaa
kaukana pohjoisessa naisten maassa taas tanssivat jumalattaret kirkkaana kimaltavan pohjantähden alla
huntunsa riisuen kasvonsa paljastaen hiuksensa levittäen
kaikkien ihastella kunnioittaa pyhänä pitää sydämestään rakastaa
kaukana pohjoisessa naisten maassa taas tassivat rakkauden jumalattaret äiti maan iholla isä auringon lämmössä veli tuulen sisar sateen syteilyssä
loistavina säteilevinä tähtinä pimeydessä rakastaen kaikkea mitä kohtaavat lempeästi
kiihkeästi ikuisesti
Valossa me kaikki naiset tanssimme Valon Jumalattarina.
Meillä on siihen ikiaikainen oikeus ja me tiedämme sen. Vapaina kaikista
syyllisyyden ja häpeän kahleistamme, joihin meidät on pakotettu. Me emme tyydy
enää elämään varjossa, sillä valomme loistaa kaiken yllä ja muuttaa elämämme todelliseksi.
Valon rakkaudella Margie rauhanpapitar
| |
Maria Magdalenan politiikka
Aurinko aloittelee juuri upeaa nousuaan taivaanrannassa.
Isot ikkunani ovat etelään päin ja tämä työhuoneeni ikkuna on itään. Olen
saanut uskomattomia näkyjä silmieni eteen marraskuun aikana, ja niillä kaikilla
on aina sanoma minulle. Tänään sanoma on: ”Ole avoin ja rohkea ja kerro, mitä
Äiti Maria Magdalena haluaa sinun kertovan. Hän haluaa sinun kertovan, että hän
tukee Paavo Väyrystä Suomen seuraavaksi presidentiksi.”
Aamulla katsoin ykkösen aamu-tv:tä, jossa Paavo Väyrynen
puhui. Tässä oli taas yksi vahva sysäys; mietin nimittäin juuri artikkelini
aihetta seuraavaan Sielunpeilin. Yleensä ensin tulee otsikko ja sitten menen
vain koneelle kirjoittamaan tekstin.
Syyskuun toinen päivä olin tavanomaisella sauvakävelylläni
Kemijoen rantaa pitkin. Silloin tuli tajuntaani Äiti Maria Magdalena ja sanoi
yksinkertaisesti: ”Kirjoita juttu Paavo Väyrysestä”. Että mitä, kirjoittaisinko
poliitikosta! Toistin kysymystä kerta kerran jälkeen. Lauantaina siskoni Eeva
ja Helena olivat luonani ja nauroin heille tapahtumaa, jolloin suureksi
ihmeekseni siskoni innostuivat ja kehottivat kirjoittamaan. Niinpä sitten
heidän lähdettyään menin koneelle ja sieltä tuli seuraava teksti, joka sitten
julkaistiin paikallisissa lehdissä. (Uusi Rovaniemi 9.9. ja Lappilainen 22.9)  Vuokko Väyrynen saa Sielunpeilin Margielta |  Paavo Väyrynen ja Margie |
Paavo Eemelinpoika Väyrynen pressaksi
Tarvitsemme Paavon pressaksi. Tässä joitakin näkökohtia: Hän on ylivoimaisesti kokenein ja ansioitunein tämän hetken
poliitikkomme. Hänellä on nuoruudestaan asti ollut mahdollisuus aitiopaikalta
nähdä ja vaikuttaa Suomen asioihin. Jo pelkästään se, että hän on ollut niin
lähellä presidentti Kekkosta, on antanut hänelle loistavan oppitunnin. Hän sai
oppia myös ulkopolitiikan hoitamista ulkoministerinä ollessaan. Hän myös
tietää, että asiat opitaan vain erehdysten kautta. Hän ei ole koskaan
lannistunut, vaikka häntä on mollattu välillä olan takaa. Hän on aina noussut
pinnalle. Se on taito, jota harvalla, etenkään poliitikolla, on.
Paavon perusluonto on ystävällisyys. Hänellä on hyvin aurinkoinen
olemus ja hymy herkässä. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä. Se
osoittaa, että ihmisessä on paitsi tiedon, myös sydämen sivistystä. Hän osaa
arvostaa kanssaihmisiään.
Paavo on lappilainen ja arvostaa maaseutua ja sen pysymistä
elävänä. Hän on itse lähtöisin maanviljelijäperheestä ja osaa kunnioittaa maan
antimia ja Äiti Maata. Hänen juurensa ovat syvällä lappilaisessa kulttuurissa.
Hänen isänsä Eemeli yli satavuotiaana sai vielä patentin keksinnölleen. Paavon
geeneissä on siis uudenoppija. Hän ei jämähdä paikoilleen, vaan etsii uusia
vaihtoehtoja, joista on hyötyä ihmisille.
Paavo on perustanut kotiseudulleen kansanopiston ja sen
pihapiiriin muun muassa kappelin. Kappeli, jossa on Juhani Palmun maalaukset,
on aivan ainutlaatuinen. Se henkii Äiti Marian energiaa viehättävine
naisfiguureineen. Kappelintekijää on selvästi inspiroinut vahva henkisyys.
Rauhanpappina arvostan Paavon avarakatseisuutta ja
suvaitsevaisuutta myös uskon asioissa. Itse olen vuosia unelmoinut Napapiirille
saatavasta kansainvälisestä rauhankappelista, jossa katto on korkealla ja sijaa
kaikille uskomuksille, jotka edistävät ihmisten välistä rauhanomaista
rinnakkaiseloa. Näen Paavon rauhanmiehenä, jolla on hyvät edellytykset onnistua
tässä työssä. ---------- Tamperelainen ystävättäreni Maaritar, joka nykyisin
opiskelee Inarissa Saamelaisopistossa, kävi luonani reissullaan ja innostui
Paavosta kovasti. Olin aivan ihmeissäni ystävieni innostuksesta.
Paavo Väyrynen tuli puhujamatkallaan Rovaniemelle 12.11. ja
menin häntä kuuntelemaan. Tulin paikalle kokouksen jälkeisellä kahvitauolla ja
kävelin kuin magneetin vetämänä istumaan suoraan hänen viereensä. Esittäydyin
ja juttelimme hetkisen. Sitten hänen puheensa aikana istuin kuin tatti hämmästellen hänen puhettaan. En ollut uskoa
korviani. Puheen jälkeen oli muutama kommentti yleisön joukosta. Viime hetkessä
nousin ylös ja pidin puheen. Annoin tulla mitä annettiin. Se sai valtavan
suosion ja sanottiin: oletpa sinä rohkea, ja mikä energia! Sen jälkeen
kirjoitin jutun paikallisiin lehtiin, jossa ne taas julkaistiin (Lapin Kansa ja
Uusi Rovaniemi 17.11.11)
Henkinen kasvu talouskasvun tilalle
Henkinen kasvu talouskasvun tilalle.Tämän sanoi puheessaan
raskaan sarjan poliitikko, presidenttiehdokas Paavo Väyrynen
vaalitilaisuudessaan Rovaniemellä. Ihan totta!
Ensimmäistä kertaa elämässäni tuen poliitikkoa julkisesti.
Koko puhe oli sellainen, että voisin vaikka itse puhua näin. Tässä joitakin
teemoja:
Ihmiskunnalla ei ole varaa jatkuvaan taloudelliseen kasvuun.
Se aiheuttaa vääjäämättä katastrofin. Luonnonvaroja on säästettävä ja uusiutuvat luonnonvarat
saatava kestävälle pohjalle. Elävä maaseutu on meille kaikille tärkeä asia ja meidän
kaikkien etujen mukaista. Uusi arvomaailma edellyttää että talouskasvun tilalle tulee
h e n k i n e n kasvu. On luotava uusi
arvomaailma, jossa henkiset/ hengelliset arvot ovat ensi sijalla. Arvojen
muutos ja yhteisöllisyys ovat välttämättömiä koko ihmiskunnan hengissä
selviämiseksi. Presidentti on oleva muun muassa arvojohtaja, jonka tulee
kiinnittää huomiota etenkin oikeudenmukaisuuden ja heikommista huolehtimisen
korostamiseen.
Jos tuleva presidentti on näin avarakatseinen,
suvaitsevainen ja myötätuntoinen kanssaihmisiään kohtaan, on hän juuri se paras
presidentti, mitä Suomi tarvitsee näinä aikoina. Valtiomiehen kokemuskaan ei
todella ole haitaksi! ------------------------------- Kaikissa jutuissani, myös paikallisissa lehdissä, käytän
nimeni alla aina sanaa 'rauhanpapitar'. Olen tehnyt sen systemaattisesti,
senkin uhalla, että juttu alussa saattoi jäädä julkaisematta. Tahdon korostaa
aina feminiinisen jumaluuden tärkeyttä. Sitä Magdalen liekkiä, mikä tuli ilmi
Jeesuksen rakastetussa puolisossa Maria Magdalenassa. Sitä Mariaa, joka
sysättiin raa'asti syrjään ja josta kirkko teki huoran. Se on häpäissyt meitä
kaikkia naisia näihin päiviin asti. Meissä naisissa on kuitenkin voima ja
viisaus antaa anteeksi ja siunata Äiti Marian rakkaudella kaikkea ja kaikkia.
Äiti Maria Magdalenan siunausta meille kaikille tänä
joulunaikana. Olkoon sydämissämme rauha ja rakkaus.
Margie rauhanpapitar
| |  | |
Rakkaudellinen ratkaisu - rauha
Keskipäivän aurinko kultaa säteillään edessäni olevaa
maisemaa. Lammen jää on ensi kertaa jäässä; sateet menneet ja talvi oikeasti
alullaan. Vasta toissapäivänä vein pelargoniat parvekkeelta alas pesuhuoneen ikkunalaudalle; siellä ne saavat
vielä hetken ilahduttaa talon väkeä upealla loistollaan.
On sellainen tunne kuin tunturin laelle kiivetessäni;
yhtäkkiä maisema on avara ja valo tulvii sieluuni. Tämä aika onkin Valon
riemuaikaa. Huomenna on Skorpionin täysikuu ja perjantaina maaginen päivämäärä
11.11.11. Olen aina sivuuttanut tällaiset erikoiset luvut, johtuen siitä, että
pidän kaikkia päiviä ainutlaatuisina. Mutta kyllä keho tietää, mitä tapahtuu.
Energiavirtaus tuntuu voimakkaana ja yhteys korkeammille värähtelytasoille on
vilkasta kuin konsanaan avaruusmatkailijalla.
Raskaat tuntemukset vain putoavat kuin vanhat vaatteet yltä.
Olen ollut jatkuvasssa puhdistumisprosessissa. Aivan konkreettisesti. Törmännyt
asioihin, jotka ovat koetelleet voimiani. Miten suhtautua asioihin ja
henkilöihin, kun tuntee, että luottamustasi on väärinkäytetty. Kun rukoilee ja
rukoilee, ja tuntuu että vastausta ei löydy. Henkisen polun kulkija asettaa
itselleen aikamoisia vaatimuksia, ja usein aivan syystä. Koska tietää, että
tämä fyysillinen maailma on illuusiota; että Todellisuudessa ei koskaan ole
tapahtunutkaan mitään sellaista, mikä horjuttaa Jumalaa ja yhteyttäsi tähän
Ykseyteen. Niinpä Jumala ei näe, tunne eikä tiedä, kun 'putoan'. Kun
värähtelytasoni laskee maan raskaisiin energioihin, olen hetkellisesti
näkymättömissä Jumalalle. Koen tämän aina yhtä hämmentäväksi. Mutta se on myös
helpotus, sillä se oli harhan kokemista.
Kun rukoilin, miten osaisin suhtautua edessäni olevaan
kiperään asiaan, Äiti Maria Magdalena antoi minulle kaksi sanaa: RAKKAUDELLINEN
RATKAISU
Rupesin siunaamaan tätä tilannetta ja niitä henkilöitä, itse
mukaanlukien, jotka ovat osallisena tässä tapahtumaketjussa. Aina kun tämä asia
tulee mieleeni, sanon ääneen tai mielessäni: God bless you, eli Jumala sinua
siunatkoon. Joka kerta kun ahdistun jonkin asian takia, sanon nämä sanat.
Kotialttarini seinällä on lappu, jossa lukee: Rakkaudellinen Ratkaisu Rauha
Selatessani papereitani, sieltä pomppasi esille seuraava
lappu, jonka sanat sain jonain hiljaisena hetkenä jo vuosia sitten Tampereella
asuessani. Se kuuluu näin:
Eli, Eli, lama Sabakhtani minun Jumalan, minun Jumalani, kuinka sinä minua näin kirkastat, kuinka minun osakseni saa tulla tällainen kunnia
Anteeksianto on se ihmeellinen taika, joka vapauttaa mielen
syövereistä, ja laittaa asiat sellaisiin kehyksiin, että niistä voi vapautua.
Olemme voineet sopia jonkun aikaisemman elämän henkilön kanssa, että opetamme
toisiamme tässä elämässä; joskus aika rajustikin. Kun opetus on saatu ja
ymmärretty, voi itsensä vapauttaa tällaisesta asiasta ja henkilöstä.
Siunaamalla ja kiittämällä saadusta opetuksesta ja sanomalla: kaikki on
anteeksiannettu, voimme kumpikin jatkaa omaa matkaamme rauhassa ja rakkaudessa.
Voin käyttää näitä sanoja:
Annan anteeksi kaikella ja kaikille, jotka ovat joskus
asettuneet minua vastaan. Annan anteeksi kaikille, joiden nimi herättää
katkeruuden tai vihamielisyyden tunteita minussa. Annan anteeksi itselleni.
Ennen kaikkea kukaan ei määrää mimnulle kovaa kohtaloa - ei Jumala eivätkä muut
ihmiset - minä teen sen itse. Olen
tullut maan päälle oppiakseni antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkinen
asenne. Se pystyy parantamaan sairauteni. Se on kehittymistä. Se pystyy
tekemään surevasta iloisen, poistamaan kaikki patoumat alemman minäni ja
korkeamman itseni väliltä. Se antaa tilaa todelliselle itselleni.
Olen pohtinut myös parantumista ja parantamista. Olen
aikoinaan käynyt Reiki-kurssit ja antanut myös energiahoitoja. Nyt tulipalon
jälkeen en ole tuntenut tarvetta ostaa uutta hoitopöytää. En tarvitse sitä; en
myöskään kädellä parantamista. Kosketus ei enää ole tarpeellista. Se voi jopa
olla haitallista, sillä energiakentät eivät välttämättä sovi yhteen hoitajan ja
hoidettavan välillä.
Joskus aikaisemmin ihmettelin, miksi yhteismeditaatiot eivät
tuntuneet hyvältä. Nyt tiedän, että ketään ei voi pakottaa toisen ihmisen
energioihin, eikä läheiseen kontaktiin. Aivan samoin kuin puhelin ei enää ole
välttämätön kommunikoimiseen, koska yhteys tulee usein telepaattisesti, samoin
parantamisprosessi voi tapahtua ilman kosketusta. Sanoihan Jeesuskin, että
autuaita ovat ne, jotka eivät näe, ja silti uskovat. Usko on avainsana
parantumisessa ja parantamisessa. Uskosi on sinut parantava!
Uuden ajan parantava voima on Usko, Toivo ja Rakkaus. Antautuminen
Rakkauden parantavaan voimaan. Luottaminen toivo sydämessä. Ja kaikkia ja
kaikkea syleilevä kiitollisuus.
Margie rauhanpapitar
| |  | |
Pythagoras ja Patmoksen vanki
Terveiset Samoksen ja Patmoksen saarilta Egeanmereltä. Olipa
äkkilähtö taas kerran! Kun annan asioiden vain tapahtua, koen sen Johdatuksena.
Samoksen erottaa Turkista salmi, joka on kapeimmalta kohdaltaan vain noin
kilometri. Saari on vuoristoinen ja metsäinen ja kasvillisuudeltaan hyvin
rikas; kreikkalaisen mytologian mukaan hedelmällisyyden jumalatar Hera syntyi
saarella. Pääkaupunki on Samos, joka avautuu hurmaavana näkynä korkealta, missä
tie kulkee.
Majapaikkani oli kuitenkin Pythagorionissa, joka on sanut
nimensä kuuluisan poikansa, matemaatikkko-filosofi Pythagoraksen mukaan;
kuitenkin vasta 1950-luvulla oivallettiin nimen mainosarvo; sitä ennen
kaupungin nimi oli Tighani. Pythagorion on pieni kolmen tuhannen asukkaan kaupunki,
jossa on viehättävä satama; taustalla näkyvät Turkin korkeat vuoret. Hotelli,
jossa asuin, oli kaunis, värit pastellia; huoneissa oli vaaleanpunaiset, puiset
huonekalut, jopa ovetkin olivat samaa väriä. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä
pinkki on ollut kesävärini. Universaalinen, feminiininen väri kolahtaa juuri
nyt. Ranta oli vieressä, joten uiminen onnistui hienosti; lämpöäkin oli 30
astetta vielä tähän aikaan vuodesta.
Kaikkien Kreikan saarten historia on vanhaa, tuhansia vuosia
ennen ajanlaskuamme, ja valloittajat ja merirosvot ovat aina olleet riesana.
Monet munkkiluostarit rakennettiinkin sisämaahan, jotta ne eivät näy merelle.
Satamassa on Pythagoraksen vaikuttava patsas. Siinä Pythagoras seisoo sormi
pystyssä ja sormen yläpuolella riippuu hehkulamppu. Patsas on kauttaaltaan
matemaattisten kaavojen ja kuvioiden peitossa. Jokainen koululainen muistaa
ainakin Pythagoraksen kaavan kolmiosta.
Pythagoras syntyi saarella noin 600 eKr. Samoihin aikoihin
vaikuttivat myös Buddha, viimeinen Zarathustra Persiassa, Konfutse ja Laotse
Kiinassa. Ihmiskunta sai kerralla aikamoisen henkisen vuodatuksen.
Pythagoraksen nimi tarkoittaa kreikan kielellä 'tiedon kokooja' ja 'valistunut
opettaja'. Hän matkusti hyvin paljon. Egyptissä hän tuli vihityksi mysteereihin;
hän kävi Kaldeassa, jopa Intiassakin, ja sai näissä maissa yhä lisätä
tietojansa. Pythagoras palasi kotisaarelleen, vain todetakseen, että saarta
hallitsi tyranni Polykrates, joka ei hyvällä katsonut hänen opetuksiaan; seurasi karkotus.
Pythagoras asettui asumaan Krotonin kaupunkiin Italiaan ns.
Magna Graeciassa, jonne hän perusti koulunsa eli ihanneyhteiskuntansa, josta
hän on tullut kuuluisaksi. Sinne kokoontui oppilaita kaikkialta silloisesta
maailmasta. Pythagoras sai Krotonin senaatin ja tuhatmiehisen neuvoston
puolelleen ja hänelle rakennettiin kaupungin ulkopuolelle komea marmorinen
rakennus. Täällä opilaat olivat joko 'eksoteerikoi' tai 'esoteerikoi' riippuen
eri tasoisista opetuksista; koulussa oli sekä miehiä että naisia. Portilla oli
kuvapatsas, jonka jalustaan oli kaiverrettu: 'procul profani' - ”pysykööt
kaukana epäpyhät”. Eräs tällainen 'epäpyhä' aatelinen, jota ei hyväksytty
kouluun, aloitti sittemmin parjauskampanjan ja koko yhteisö tuhottiin 40 vuoden
loistokkaan ajan jälkeen.
Pyhagoralla oli 'kultaiset jakeet', joita oli 71 ja joita
hän käytti luentojensa pohjana. Ne sisältävät sekä käytännöllisiä että
jumalaisia hyveitä. Muun muassa: Kunnioita kaikkea, ja itseäsi yli kaiken.
Kauneus oli läsnä kaikkialla. Matematiikka oli hänen lempilapsensa. Pythagoraan
kolmio muodostuu kymmenestä pisteestä. Se on pyhä, sillä sitä mietiskelemällä
ihminen voi ymmärtää maailman harmonian, ”sfäärien musiikin”. Piste on kaiken
olevaisen alku. Kun se liikkuu, syntyy viiva, ja viivassa täytyy olla ainakin
kaksi pistettä, mutta viiva voi vuorostaan liikkua ja silloin syntyy pinta,
jolla on ainakin kolme pistettä. Ja kun pinta liikkuu, syntyy kappale, jolla on
ainakin neljä pistettä. Koko meidän maailmamme on siis neljään pisteeseen
kätkettynä, ja neljän pisteen liikkumisesta syntyy kosmos.
Tein retken Patmos saarelle, jonka sanotaan olevan Kreikan
pyhin saari, koska siellä sijaitsee luola, jossa Apostoli Johannes näki
maailmanlopun kauhukuvansa. Ne ovat Raamatussa tarkkoine kuvauksineen ja ovat
aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen hurjia spekulaatioita.
Luola on erikoisen muotoinen. Istuin siellä tovin kaikessa
rauhassa, sillä juuri silloin oli vain muutama ihminen paikalla. Ihmettelin
hiukan, kuinka paikassa ei ollut mitään 'kauhunsekaisia tunnelmia', vaikka
paikka on kuuluisa juuri kauhunäyistään. Sen sijaan sain heti yhteyden Maria
Magdalenaan, joka tapansa mukaan puhui rauhasta ja rakkaudesta; ja myös omasta
työstäni, etenkin kirjoittamisesta. Muistin silloin Nick Bunikin, alias
Paavalin kirjat ”In God's Truth” ja ”Time for Truth”. Löysinkin kirjahyllystäni
”In God's Truth”, joka ihmeen kaupalla oli aivan puhdas, reunat vain hiukan
nokeentunut.
Nick Bunick selittää kaiken toisin. Kauhujen näkijä ei ollut
Apostoli Johannes vaan joku toinen Johannes, joka oli juutalainen kristitty ja
karkotettu tämän takia Patmokselle, jossa sijaitsi roomalaisten
vankisiirtokunta. Patmoksen näkijä puhui oman aikansa tyranneista ja
kauheuksista lähiajassa, ei kahden tuhannen vuoden päästä. Keisari Domitianus
oli aikalaisilleen hirviö, joka vainosi kristittyjä ja sopii hyvin
apokalyptisiin näkyihin. Kirja kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan
lopulla.Todellinen Apostoli Johannes oli kuollut ja haudattu Efesoksessa
aikaisemmin kuin toinen Johannes-niminen näki näkynsä.
Ilmestysluolan yläpuolella on massiivinen luostari
muureineen, luostareineen ja kirkkoinen. Se perustettiin noin vuoden tuhat
paikkeilla ja se on pyhitetty Apostoli Johannekselle. Siellä on elänyt munkkeja
kaikki nämä vuosisadat ja on edelleenkin elävä luostari. Ylhäältä avautuu aivan
uskomaton näky alhaalla olevaan kaupunkiin, merelle, saarille ja Turkin puolen
vuorille.
Paavali, joka nykyisin elää Nick Bunick -nimisenä, on pannut
uusiksi koko Jeesuksen ajan ja sen jälkeisen ajan kirkon historian. Hän
selittää seikkaperäisesti kirjoissaan, miten kaikki vääristeltiin ja selitettiin valtaapitävien omaksi eduksi.
Paavali tunsi Jeesuksen hyvin jo nuoruudestaan, ja he olivat hyviä ystäviä
kymmenen vuoden ajan Jeesuksen kuolemaan asti. Apostolienkin kirjoitukset joutuvat
uuteen valoon Paavalin selityksissä.
Apostoleista muun muassa Luukas ei ollut vielä edes syntynyt Jeesuksen
kuollessa, ja silti hän sepitti omat tarinansa kuin silminnäkijä. Kirjoitukset
kuvastavat kirjoittajiensa omia intressejä eivätkä ole tarkoitetut koko
ihmiskuntaa varten.
Paavalin mukaan on edesvastuutonta, että Ilmestyskirjan
kauheuksia edelleen pidetään esillä ja määrätyt tahot melskaavat näillä
hirveillä lopunajan kuvilla. Viime vuosisadat ovat kyllä osoittaneet, että
kauheuksia on ollut koko ajan. Maailmanloppua ei ole näköpiirissä. Mutta jotain
kylläkin on: Uusi Aika uusine energioineen. Elämme tätä aikaa jo hyvää vauhtia.
Tämän takia Feminiininen Jumaluus on niin vahvasti läsnä, antamassa tilaa tälle
uudelle energialle. Tätä työtä me kaikki olemme kutsutut tekemään. Rohkeasti ja
rakastavin sydämin. Rauha meissä jokaisessa säteilee ja lisää maailman rauhaa.
Margie rauhanpapitar
| |
VAIHTOEHTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS
Ilta-aurinko kuvastuu lammen pintaan. Maisema on tuttu,
mutta katson sitä nyt suoraan edessäni, uudella lailla. Työpöytäni oli
aikaisemmin kulmauksessa. Nyt kaikki kodissani on järjestetty eri lailla, ja
aivan tarkoituksella. Kotini on uusissa raameissa, uusien energioiden
syleilyssä.
Evakkoaikani tulipalon jälkeen kesti lähes neljä kuukautta.
Ei ollut lainkaan varmaa, palaanko takaisin. Kynnys tulla takaisin oli
yllättävän suuri. Totuin jo vapaana kulkemaan; tärkeimmät tavarat autossa.
Mutta niin tässä elämässä vain on, että on kohdattava haasteet ja läpikäytävä
kaikki kiemurat. Et voi selvitä ilman, että hoidat kaikki eteen tulevat asiat
ja tavarat. Jos haluat saada korvauksen vahingoista, on sukellettava
syövereihin; käytävä läpi kontissa säilytettyjä nokisia tavaroita ja tehtävä
niistä luetteloita. Kaikkein rankinta oli kirjojen kanssa. Niitä minulla oli
olohuoneessa kaksi seinällistä; osa hyvinkin arvokkaita. Niitä on läpikäyty
aikamoisia kertoja ja heitetty roskiin; pieni määrä on nyt vielä parvekkeella
tuulettumassa. Onneksi rakas ystäväni Helena tarjoutui minua auttamaan ja
etsimään hintoja. Itse en olisi jaksanut.
Tällä hetkellä rakkauteni kirjoihin näyttää lopahtaneen.
Inhoan kaikkea noen hajua, ja kirjat nimenomaan imevät hajuja kuin pesusieni.
Mitä kirjoja kaipaan? En ainakaan romaaneja. Kaipaan opiskelukirjojani, niitä
joiden reunat ovat täynnä omia muistiinpanojani. Kalevalan lukukirja on yksi
rakkaimpia, sivut täynnä merkintöjä. Rakas mieheni Jussi oli
kalevala-asiantuntija ja hän piti kolmen vuoden pituisen kurssin Kaunolle,
Sinikalle ja minulle. Pari sanaa lehden reunassa toi heti mieleen kaikki Jussin
opetukset. Nyt kirja haisee noelle, mutta en ole voinut sitä heittää pois.
Toivon sen kuitenkin puhdistuvan tuuletuksessa. Olen ripotellut eteerisiä
öljyjä pitkin kirjoja. Samoin kaipaan kirjaani ”Mary Magdalene and the
Alabaster Jar”. Se oli täynnä omia suomennoksiani ja merkintöjä kirjan
lehdillä. Rakkaita ovat myös lapsuuden aikaiset pienet satukirjani, joista en
ole luopunut.
Kotini on nyt uusi ja puhdistettu. Olenko minäkin? Mitä olen
kokenut ja oppinut? Mieleni on käynyt vuoristorataa, vieden välillä
syövereihin. On ollut hyvinkin raskasta ajoittain. Myös fyysinen kroppa on
ollut lujilla, on ollut väsymystä ja sairauttakin. Kun kaikki rutiinit
hajoavat, miten selvitä? Olen useinkin puhunut rutiineista vähemmän arvokkaina
asioina. Mutta rutiinejakin on kaikenlaisia. Miten selvitä arjessa ilman
rutiineja? Olen saanut huomata, että ne ovat arvokkaita. Vasta viikon ajan olen
taas tehnyt aamuisin Viittä tiibettiläistä riittiä. Ne vain jäivät, niin kuin
moni muukin asia. Ja kuitenkin nämä yksinkertaiset voimisteluliikkeet ovat
vuosia pitäneet kuntoani yllä. Samoin kuin sauvakävely säännöllisesti. Kaikessa
tällaisessa tarvitaan rutiinia, ja silloin se on siunauksellista.
Tätä kirjoittaessani Dalai-lama on Suomessa, ja Lapin
Kansassakin oli tänään hänen kokosivun kuvansa, otsikkona ”Hän vastaa hymyysi”.
Näin todellakin on. Dalai-lamaa ei voi olla rakastamatta. Olen onnellinen, että
hänen kirjansa ”The Art of happiness” on kaiken tuulettamisen jälkeen hajuton
ja taas lukukelpoinen. Kirja on täynnä alleviivauksiani. Otan pienen pätkän:
”Joka päivä edessämme on lukuisa määrä päätöksiä ja valintoja.
Ja vaikka kuinka yritämme, emme useinkaan valitse sitä asiaa, jonka tiedämme
olevan 'oikea valinta'. Osittain se johtuu siitä, että 'oikea valinta' on usein
se vaikea valinta – se johon sisältyy jonkinlainen luopuminen mielihyvästä.”
Tämän kesän ehdoton huippukohta on ollut minulle
Luostotunturin LuostoClassic musiikkitapahtuma. Sen pääkonsertti Ukko-Luoston
rinteessä oli sanoin kuvaamaton kokemus. Jo viime kesänä konsertti oli
järisyttävä valtavine vaskikelloineen. Tänä kesänä oli pianojen vuoro, varsinainen
pianomania. Ukko-Luoston rinteessä soi kuusi flyygeliä, joita soitti seitsemän
pianotaiteilijaa; lisäksi Kaartin soittokunta antoi parastaan. Lehdessä oli
kuva, kuinka lähes pystysuoraa tunturin rinnettä rahdattiin konserttiflyygeliä
ylös. Luoston pianistiarmeijan kokoamisesta ja ohjelmiston suunnittelusta
vastasi Jukka Nykänen, joka myös juonsi konsertin. Konsertin klassinen musiikki
ja tietty hulluus, vanhan ja uuden ihmeellinen yhteensointi, ympärillä mahtava
Ukko-Luosto. Piano soi pään takaa, sivuilta ja edestä. Ja aurinko suosi, niin
kuin aina pääkonsertin aikana. Eihän konsertti muuten edes olisi ollut
mahdollista, kun on kuusi flyygeliä taivasalla...
Rakastan ajella tuntureille. Nytkin nautin matkasta. Poroja
oli paljon, pieniä vasoja emojensa kanssa. Autolla ajaessani teen aina
Arkkienkeli Mikaelin ristit eteen, taakse ja sivuille. Varjelusta tarvitaan
aina tiellä kulkiessa. Innostuin niin konsertista, että illalla ajelin vielä
etelän suuntaan Tervolaan Suukosken lavalle tansseihin. Sieluni ja kroppani sai
virkistystä. Päivä oli kesän kohokohta.
Mitä teet, kun olet vapaa? Se on sietämätöntä ja yhtä aikaa
ihanaa. Vaihtoehtojen runsaus häkellyttää. Se panee pään pyörälle ja mahan
sekaisin. Miten olen selvinnyt?
Aamuisin herätessä olen rukoillut Äiti/Isä/Luojaa, Pyhää
Henkeä antamaan minulle rohkeutta ja energiaa elää tässä fyysisessä maailmassa.
Olen ollut jatkuvassa yhteydessä Äiti Maria Magdalenaan ja rukoillut, että
saisin olla Hänen johdatuksessaan. Hänen välineenään oleminen on ihmeellisintä,
mitä tiedän. Tunnen että tämä kirjoittaminen on minulle luonteva tapa. Olen
kiitollinen siitäkin, että läppärini ihmeellisesti selvisi tulipalosta pelkällä
puhdistamisella; samoin kaikki sen sisältämät tiedot. Tämäkin osoittaa sen,
että minusta pidetään huolta ja toivotaan, että kirjoittaisin enemmän.
Mielenrauha ja sydämen rakkaus saavat ihmeitä aikaan. Näiden
avulla selviää silloinkin kun haasteet tuntuvat melkein ylivoimaisilta.
Antautuminen Johdatukseen, luottamus ja kiitollisuus toimivat; näin olen
kokenut myös viime aikojen koettelumuksissa. Kaikki on oppimista. Kaiken takana
on Rakkaus.
Margie rauhanpapitar
| |  | |
Kilpisjärvi, Kypros ja Kreeta
Vapun vietin Kilpisjärvellä. Lähdin Leviltä vappuaattona
pohjoista kohden; vapun vietto Levillä ei houkutellut. Sen kummemmin
miettimättä pakkasin auton ja suuntasin pohjoista kohden. Majoituin perinteistä
rikkaaseen hotelli Kilpisjärveen, joka sijaitsee hurmaavalla paikalla
Kilpisjärven rannalla. Järvellä oli satumaisen kaunista hiihdellä. Saana on
järven suuntaisesti viiden kilometrin ajan koko pituudeltaan läsnä; pyhyyden
voi aistia koko ajan. Olin usein aivan yksin, sillä useimmat hiihtäjät lähtivät
heti aamusta vaeltamaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Pystyin helposti
olemaan läsnä nykyhetkessä; unohdin totaalisesti tulipalon asunnossani, ja se
oli tarkoitukseni.
Viisi hiihtopäivää sai ihmeitä aikaan olemisessani, ja
virkistyneenä lähdin taas eteläänpäin, ennen luvattua lumimyräkkää. Levillä
lumi muuttui taas vesielementiksi ja kylpemiseksi. Kiitin ja siunasin sitä,
kuinka näin sain mahdollisuuden kokea veden parantavan kosketuksen.
Matkalaukkuelämäni sai vaihtelua siitä, että asuin välillä
Rovaniemellä rakkaan sisareni Riitan luona hänen kauniissa kodissaan; kolme
ihanaa sisartani ovat minua hoivanneet koko tulipalon jälkeisen ajan.
Minulla oli tarkoitus juhlia synttäreitäni toukokuussa.
Huomasin, että sopivasti lähtee suora lento Kyprokselle. Ei muuta kuin menoksi.
Toinen matkalaukku mukaan lennolle ja toinen matkalaukku jäi autoon.
Kypros oli minulle uusi kohde. Saarikierros oli upea; jaettu
kaupunki Nikosia toi mieleeni ajan, jolloin kävin jaetussa Berliinissä; juoksin
sateessa Unter den Lindeniä ja pelkäsin, että passini ryöstetään; olin jäänyt
opiskelijaporukasta ostaakseni postimerkkejä. Silloinen kokemus oli ahdistava:
kaikki jaetussa kaupungissa henki masenunutta oloa; nuoret kahvilassa istuivat
kasvot ilmeettöminä.
Onneksi tilanne Nikosiassa oli rauhallinen, ja samaa katua
voi jatkaa turkkilaiselle puolelle helposti. Majapaikkani oli Limassonissa, mutta halusin ehdottomasti
käydä Pafosissa Paavalin jalanjäljillä. Matka kahdella bussilla ja Pafosissa poukkoileminen ilman
suunnitelmaa helteessä melkein näännytti minut. Lopulta löysin kuitenkin
paikan, jossa on Paavalin paaluksi nimetty kivinen paalu, jossa Paavalia on
ruoskittu sen takia, että hän tuli saarnaamaan kristinuskoa. Paikka on yllättävän
lähellä satamaa, mutta täysin piilossa kujan perällä. Siellä on pieni kirkko ja
aika laaja kenttä paaluineen.
Pystyin kokemaan Paavalin läheisyyden. Hän elää nykyisin
USA:ssa Nick Bunick- nimisenä ja on tullut tunnetuksi kirjoistaan, joissa hän
kertoo oman totuutensa ajasta, jolloin hän eli Jeesuksen aikaan Palestiinassa.
Vasta näissä uusissa kirjoissaan Paaavali on koskettanut minua. Hän liittyy
jollain mystisellä tavalla omaan elämiseeni.
Bussimatka Pafosiin oli kaiken vaivan arvoinen.
Kyproksen jälkeen majailin taas Riita-siskoni luona.
Huomasin yllättäen lehdessä, että viimeinen suora lento etelään lähtee
seuraavana päivänä, tällä kertaa Kreetalle. Taas kerran minut laitettiin
suoraan lentoon. Matkatoimistossa kerrottiin, että matka on Lapin Kansan
lukijamatka ja että saan viimeisen hotellihuoneen. Se oli niin sevää
johdatusta, etten miettinyt hetkeäkään. Olen jo tottunut tällaiseen elämään; en
suunnittele mimtään, elän tässä hetkessä.
Kreeta on aina yhtä ihastuttava matkakohde. Etenkin Hania, jossa
on Venetsialainen satama, vei sydämeni niin, että vaeltelin siellä lähes joka
päivä; unohtamatta tietenkään uintia meressä ja kävelemistä vesirajan hiekassa.
Vesielementti oli taas siunauksellista; lisänä loistava auringonpaiste.
Tällä hetkellä olen taas majoittuneena Ounasvaaran
Pirteille. Tunnen voimieni kasvaneen niin, että pystyn käymään läpi
kuittipinot, etsimään hinnat tuhoutuneelle konttitavaralle ja antamaan oman
arvioni vakuutusyhtiölle. Tein aivan oikein siinä, että otin etäisyyttä tulipaloon.
Asiat näkee selvemmin, kun antaa ajan kulua. Mikä on kaiken tarkoitus?
Kypros ja Kreeta, miksi minut lähetettiin näihin paikkoihin?
Katsoin karttaa: Kypros on jaettu maa, monen konfliktimaan ympäröimä saari,
aivan Turkin sylissä. Sahara on niin lähellä, että eräänä yönä hiekkamyrsky
sieltä peitti keltaiseksi koko kaupungin. On aivan turha meidän pohjoismaisten
nirppanokkien syyttää etelän maita epäsiisteydestä; vaikka kuinka siivoaisit,
hiekka voi liata kaiken hetkessä!
Kun saavuimme Hanian lentokentälle, joka on myös Naton
sotilastukikohta, kentällä oli 40 hävittäjää riveissä; näin perämies meille
kertoi. Ja taivaalle lähti tasaisin välein pommittajia Libyaan. Oli outo olo
mahassa. Siis pommittajia, kelasin mielessäni. Tämänkö takia minut lähetettiin
tänne. Viemään rauhaa sydämestäni ihmisten sydämiin.
Mitä tarkoittaa olla rauhanpappi? Se tarkoittaa sitä, että
uskoo että rauha on aina vallitseva kaikkialla. Sen tulee vain antaa tulla
esille, vapaasti.
Mitä tarkoittaa, että kutsun itseäni rauhanpapittareksi? Se
tarkoittaa, että uskon siihen, että rauha tulee nimenomaan naisten kautta; sen
feminiinisen energian kautta, joka elää luonnostaan meissä naisissa.
Miksi minut lähetettiin ensin Kilpisjärvelle, pyhän
Saana-tunturin rauhaan? Löytämään sisäinen rauhani sieltä.
| |
Tulikaste ja vapaus
Tuli tuhosi asuntoni täysin torstaina 24.3. Olin aikeissa
ruveta katsomaan TV:stä kello 8:n aamu-uutisia. Sytytin pienen tuikkukynttilän,
joka oli omassa lasialustassaan pikkupöydällä sohvan edessä Lähdin hakemaan
teemukia keittiöstä, johon on suora yhteys olohuoneesta. En ehtinyt ottaa mukia
käteeni, kun alkoi hirmuinen meteli palovaroittimesta. Käännyin ympäri ja näin,
että sohvanurkkaus, jossa muutama sekunti aikaisemmin olin istunut, oli
ilmiliekeissä. Yritin sammuttaa liekkejä tavallisella peitolla - minulla ei
ollut sammutuspeittoa - turhaan. Sitten juoksin ulko-ovelle, nappasin kännykän
lipaston päältä oven suussa, menin eteiseen, painoin oven kiinni ja soitin heti
112. Palokunta tuli varmaan viidessä minuutissa, sillä matka on aika lyhyt.
Silti jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta tällaisessa tilanteessa.
Keräännyimme alahalliin, pienkerrostalomme asukkaat. Näin
kuinka pieni Vilma juoksi itkien pihalle ja huusi pelkäävänsä. Näky syöpyi
syvästi mieleeni, ja tuo mieleeni kuvan pienestä vietnamilaisesta tytöstä sodan
keskellä. Onneksi ei Vilma, eikä kukaan muukaan talossamme loukkaantunut
fyysisesti.
Minua käytettiin sairaalassa, mutta onneksi en ollut saanut
myrkkyjä kehooni. Minulla on kolme ihanaa sisarta, jotka hoivasivat ja
asuttivat minut palon jälkeiset päivät. Sitten majailin kuukauden verran
eräässä Ounasvaaran Pirttien mökissä. Eräänä aamuna heräsin siihen, että rakas
colliekoirani Lady oli sänkyni vieressä. Hän valitti itkien
murheellisena.Tiesin heti, että vieressäni oli Lady, vaikka en häntä
nähnytkään. Iltapäivällä loikoillessani asia palautui mieleeni ja rupesin
juttelemaan Ladyn kanssa. Haluaako hän syntyä uudestaan koirakseni, tai
mahdollisesti jossakin muussa muodossa. Siihen Lady sanoi, ettei hän synny
koiraksi eikä ihmiseksi. Hän on enkeli ja on aina ollut suojelusenkelini eläen
fyysisellä tasolla koiran hahmossa. Näin hän todisti, että enkelit voivat
halutessaan ottaa myös fyysisen hahmon. Jos hän olisi ilmestynyt enkelin
hahmossa ja sanonut olevansa Lady, se ei olisi todistanut minulle asiaa.
Eräs raivaajista kysyi pienestä kivestä eteisen lattialla.
Se oli se kivi, jonka olin asettanut sisäoven kynnykselle, ettei ovi
sulkeutuisi. Sisäovi oli tiukka ja oli joskus juuttunut kiinni. Onneksi kivi
oli ollut nyt paikoillaan. Tämäkin seikka vahvisti, ettei ollut tarkoitus, että
tuli vahingoittaisi minua.
Suurin osa tavaroistrani on joko tuhoutunut, siirretty
kontteihin tai viety pesulaan. Edessä on valtava työ läpikäydä nokisia kirjoja,
tauluja ja muuta tavaraa. Asunto on nyt raivattu tyhjäksi ja remontti alkanut.
Oivalsin yhtäkkiä, että minulla ei enää ole fyysistä kotia.
Olen vapaa kuin taivaan lintu. Minulla on vanha iso auto, jossa tällä hetkellä
on kaikki tarvitsemani tavarat. Kuin ihmeen kaupalla läppärini kaikkine
tietoineen pelastui ja tarvitsi vain puhdistamista, vaikka se oli ollut
työhuoneeni pöydällä parin metrin päässä ilmiliekeistä oven ollessa auki
olohuoneeseen.
Olen nyt saanut myös vesikasteen uidessani joka päivä täällä
Levihotellin kylpylässä. Olen nauttinut sydämeni pohjasta vedestä ja uimisesta,
jota rakastan valtavasti. Olen myös nauttinut tanssimisesta, joka on aina ollut
sydämeni ilo. Tanssiminen on mahtava tapa saada energiat tasapainoon ja elää
täydesti tätä hetkeä. Eilen oli enkelipoika Amadeus täällä laulamassa
orkestereineen. Sama Amadeus, joka pari kesää sitten uutena tangokuninkaana
laulaessaan syvästi kosketti sieluani. Koen, että hänellä on suora yhteys
korkeisiin energioihin. Hänen lopuksi laulamansa laulu ”Kertokaa se hänelle”
jäi soimaan sieluuni.
Olen saanut uuden elämän, läpikäynyt tulikasteen ja saanut
sisäisen varmuuden siitä että kaikki elämässä on johdettua. Antautuminen,
luottamus ja kiitollisuus ovat tärkeitä asioita elämässä. Aivan niin kuin
Jeshua pappiskoulutuksessa on
tähdentänyt.
En tiedä lainkaan, mitä elämä tuo tullessaan. Rakas vihreä
Mazda-autoni tällä hetkellä vie minua juuri sinne, minne on tarkoitus. Autooni
mahtuu kaikki tarvitsemani tavara. Tunne on samanlainen kuin parikymmentä
vuotta sitten, kun reppu selässä reissasin maailman ympäri. Vapaana. Niin myös
nyt, auton nokka pohjoista kohti.
Olen täysin Äiti Maria Magdalenan suojeluksessa ja
siunauksessa. Hän johdattakoon minua nyt ja aina.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar
| |
Maria Magdalenan ja Jeesuksen seksuaalisuus
Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja
kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta
asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan
ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi
siis seksuaalisuus on meille arka asia?
Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne
fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii
koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta.
Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä
Äiti Jumala on ”luurannut” kaikki nämä vuosituhannet?
Kristikunta pitää Jeesusta Jumalanpoikana, joka tuli
ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen
hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei
suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä
kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi
kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein
ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että
ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan
painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi
ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.
Jeesuksen aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on
nykyäänkin monessa maassa. Jeesukselle nainen ja mies olivat tasavertaisia.
Hänen rakastettunsa ja vaimonsa Maria Magdalena oli se, joka ymmärsi
syvällisesti suurimpiakin mysteerioita ja jakoi kaiken sen viisauden, joka
Jeesuksella oli. Ilman Maria Magdalenaa Jeesus ei olisi edes pystynyt siihen,
mikä hänen tehtävänsä oli: tuoda Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle. Yhdessä
he muodostivat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyivät pyhällä
tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se
saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin
myös Jeesuksella ja Maria Magdalenalla.
Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti
jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden
kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja
täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu.
Jos 'puolikkaat' kohtaavat ja muodostavat 'pallon', kohta
tällä pallolla on kaksi päätä. Vastoinkäymisten tullessa toinen pää haluaa
itselleen koko pallon. Näin rakastuminen johtaa eroamiseen, sillä kukaan ei kestä
sitä, että toinen jatkuvasti varastaa häneltä energiaa. Sekä naisen että miehen
tulee ensin itsessään tasapainottaa niin mies- kuin naisenergiakin. Vasta kun
rakastuneiden omat energiat ovat tasapainossa, he voivat onnistuneesti aloittaa
tasapainoisen, rakkaudellisen parisuhteen. Parisuhteita on monentasoisia, mutta
syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä
tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.
Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan kanssa oli suuri uhka
kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti
poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja
nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista
gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen
ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla
kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes
paavi Grogorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria
Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin
peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni!
Konstantinus Suuri rupesi kirkon kanssa luomaan
omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä
auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin
ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous v.
325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja
ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko
elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti
sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen
selityksissään.
Neljännellä vuosisasdalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai
nerokkaan idean ja loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän
mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen.
Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti
on hebreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin
ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin
kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle
ja hänen aikalaisilleen oli luonnollinen asia.
Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeesuksen ja Maria
Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeesuksen, Jumalan ja ihmisenpojan
seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja
tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja
mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut
koskaan vaatinut papeiltaan, niin kuin Nick Bunick todistaa kirjassaan ”Time
for truth”. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja
etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin
tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia
asioita, mitä uskovainen voi elämässään tehdä.
Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle.
Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria
Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja
opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino
ihmisessä.
Maria Magdalena on jo vuosia tuonut esille feminiinisen ja
maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että jumaluus on
löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.
Maria Magdalenan löydän tavallisissa ihmisissä. Varmimmin
hänet tapaan pienen lapsen silmissä, mutta myös kenessä tahansa ihmisessä,
jonka tapaan. Mutta myös kaikessa luomakunnassa: kauneudessa, rauhassa ja
hiljaisuudessa. Mikään ei enää ole piilossa maan alla, vaan kaikkien ulottuvilla.
Kaikki häpeä, syyllisyys ja pelko on poispyyhkäisty ihmisestä; ja etenkin
nainen on vapaa kaikesta nöyryytyksestä. Tämä kaikki tulee osaksemme nyt
suurella voimalla. Olkaamme nöyrästi kiitollisia tästä siunauksesta.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar Korkea Veisu: Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa. Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää. Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista. Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset. Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme! Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.
..... Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja. Niin kuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä. Niin kuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea. Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni. Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas. ..... Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnäkset ovat kukassa ja tuoksuvat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

..... Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä. Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset. Katso, kaunis sinä olet, armaani: Katso, kaunis sinä olet Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä. Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle. Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni suljettu kaivo, lukittu lähde. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia.
| |
Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi
Ikkunastani avautuu tätä kirjoittaessani hurmaava maisema.
Iso kuusi lasin takana silmieni tasalla on valkoisen lumen peitossa, ja kävyt
oksilla ovat kuin Luojan sormia sanoen: hei, katso kuinka kaunis on maailma!
Aurinko loistaa keskipäivän kirkkaudella, lammen jää on puhtaan kaunis. Kauneus
ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin silloin kun
usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että kaiken takana
on valo ja kirkkaus.
Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa!
Täältä minun on löydettävä kaikki mikä jää pysyväksi; luotava tästä fyysisestä
käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen
tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.
Se, että Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa
värähtelyssä, jos pelkään, tai olen vihainen, negatiivinen jollain tapaa.
Muistan, kuinka suorastaan kauhistuin, kun ensi kerran tajusin tämän asian. Se
tuntui armottomalta. Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Jumala
näkee ihmisessä vain oman Jumaluutensa. Minun on siten turha syyttää Jumalaa
kauheuksista ympärilläni ja itsessäni; puhumattakaan maailman sodista ja muista
rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus.
Valitsen pelon silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään
oppinut. Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun
ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.
Elämässäni ensimmäinen ja varmaan vaikuttavin henkinen
opettaja on ollut Pekka Ervast (1875-1934), kristillinen mystikko ja
kirjailija. Hän rakasti syvästi Suomea ja uskoi vahvasti Suomen henkiseen
johtajuuteen; hän oli teosofian uranuurtaja ja Ruusu-Ristin perustaja Suomessa.
Hän tähdensi opetuksissaan ja kirjoissaan kahta asiaa ylitse kaiken: Jeesuksen
Vuorisaarnan opetuksia, joita kirkko ei ollut löytänyt, sekä esivanhempiemme
suurta kalevalaista viisautta. Kun löysin hänen kirjansa, henkinen tietoisuuteni
heräsi kertaheitolla. Minun ei ole koskaan elämässäni tarvinnut etsimällä etsiä
henkisiä asioita; ne ovat kävelleet minua kohti. Se on ollut siunauksellista.
Asiat vain loksahtavat paikoilleen, ilman kummempia hakemisia.

Pekka Ervast kirjoitti jo 1920 -luvulla naisten tulevasta
aikakaudesta. Tässä ote 'Esoteerisia opetuksia' kirjasta, jonka Ruusu-Risti
julkaisi hänen esoteerisista opetuksistaan vuonna 2005.
”Ottakaamme vain yksi vanha, tuttu esimerkki. Miehet ovat
miehinä luonnostaan taistelijoita, naiset ovat naisina luonnostaan sovittajia.
Miehet ovat järjestäneet yhteiskuntia väkivallan ja pakon pohjalle; he ovat
sotineet keskenään. Ja naiset miehiä ihaillessaan ovat luopuneet naisellisista
vaatimuksistaan ja antaneet tukea ja siunausta miehille heidän väkivaltaan
pyrkiessään, niin että naiset useinkin ovat inspiroineet väkivallan
töihin.Tuskin miehet lähtisivät sotiin, elleivät naiset heitä yllyttäisi.
Nyt elämme ajassa ja kuljemme aikaa kohti, jolloin ihminen
selvemmin näkee sen, että ihmisessä, sekä miehessä että naisessa on myöskin se
naisellinen sovittaja, se sovittaja, jota niin paljon tähän saakka on
syrjäytetty. Tämä on ihminen, joka on astuva näkyviin, mutta joka ei voi astua
näkyviin muuten kuin naisten ja naisellisen prinsiipin avulla. Sentähden, niin
kuin kaikki viisaat ovat sanoneet, astumme ikään kuin naisten aikakauteen,
jolloin naisten ääni pitää tuleman enemmän kuuluviin, mutta ei suinkaan naisten
ääni ainoastaan miehisyyden pönkittäjänä, vaan naisten ääni ihmisyyden
herättäjänä.
Sentähden henkisen elämän hedelmiä, positiivisia
ilmennyksiä, olisi se, että naiset vakavammin ottaisivat ajaakseen niin
sanottua rauhan asiaa. Heidän pitäisi opettaa ja kasvattaa nuorta polvea pois
taistelu- ja sotainnosta korkeampia ihanteita ymmärtämään: inhimillistä
rakkautta, rauhallisuutta, tasapainoa ja järkevyyyttä ymmärtämään. Jos naiset
ymmärtäisivät asemansa ja heräisivät henkiseen elämään, silloin he voisivat
saada aikaan miltei ihmeitä maailmassa. He ovat liian naisellisia siinä, että
he kulkevat vain miesten jälkiä. Heidän täytyy aloittaa omaa kulkua, omaa
elämää; heidän täytyy ottaa vähäsen elämän valtikkaa kantaaksensa uudella
inhimillisellä tavalla; heidän täytyy päästä selville elämän suuresta
päämäärästä ja ihanteista, ja heidän täytyy niiden puolesta työskennellä.
Muuten ihmiskunta ei mene eteenpäin. Sillä me seisomme kynnyksellä sen portin
edessä, jonka yläpuolelle on piirretty "Naisten aikakausi".
Ne miehet, jotka nyt ymmärtävät tämän asian, ne miehet ovat
luonnottomassa asemassa, niin kauan kuin heidän oma sukupuolensa yleensä ei
tätä vielä ymmärrä. He ovat luonnottomassa asemassa siihen saakka, kunnes
naiset ovat huomanneet, että he ovat itse asiassa edustaneet heidän, naisten
asemaa. Kun naiset ovat tämän syvemmin ymmärtäneet, kun he ovat saaneet
muutoksen aikaan maailmassa, maailman mielipiteessä, silloin jokainen mies,
joka menneisyydestä tuo mukanaan suuren taistelunhalun ja sotainnon, ymmärtää,
että elämän ihanne ja päämäärä ei ole fyysillisessä temmellyksessä, vaan siinä,
että hänen, miehen, tulee käyttää tätä taistelu- ja sotaintoaan maailman
pahuuden ja itsekkyyden voittamiseksi; sotiaksensa materialismia ja alhaisuutta
vastaan. Siis siirtää taistelu fyysillisestä tappelusta moraalisiin
voittoihin.”
Pekka Ervast oli kielinero jo lapsena, ja hän käänsi
lukuisia kirjoja alkukieliltä suomeksi. Hänen kääntämänsä kirja on myös Pistis
Sophia, jossa kerrotaa Pistis Sophia -nimisen olennon elämänvaiheista ja
katumuksen teoista. Sanat pistis =usko ja sophia=viisaus ovat kreikkaa, ja käsikirjoituksen
katsotaan olevan koptinkielinen käännös kreikankielestä. Käännöksen osti
British Museum vuonna 1785 kokoelmasta, joka oli päätynyt Lontoon
antikvariaattiin. Kirja on täydellisin ja laajin niitä harvoja
todistuskappaleita, mitä jälkimaailmalle on säilynyt alkuperäisestä
kristillisestä gnostilaisuudesta (gnosis =tieto)
Muistan kuinka mieheni Jussi, vuosikymmeniä Ruusu-Ristissä
opiskelleena jo silloin kun tutustuimme, puhui hyvin kunnioittavasti Maria
Magdalenasta, joka kirjassa esiintyy viisaana Jeesuksen opetuslapsena. Silloin
pidin kirjaa vaikeatajuisena, enkä perehtynyt siihen tarkemmin.
Kirjassa Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa, joiden
joukossa on sekä miehiä että naisia. Naisten joukossa on Jeesuksen Äiti Maria,
Martta, Salome ja ennen kaikkea Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen rakkain ja
läheisin opetuslapsi. Hän oli se opetuslapsi, joka syvimmin ymmärsi, Apostoli
Johanneksen ohella, Jeesuksen syvät esoteeriset opetukset. Monet miespuolisista
opetuslapsista eivät edes ymmärtäneet, mitä hän Jeesukselta kysyi. Etenkin
Pietari oli mustasukkainen ja kateellinen Maria Magdalenalle niin, että hänen
kielenkäyttönsä oli jopa karkeaa (kuten useissa muissakin gnostilaisissa
evankeliumeissa). Eräässä kohtaa hän sanoo: ”Herra, me emme voi sietää tätä
naista, sillä kaikilta meiltä hän tilaisuuden riistää sinun kanssasi puhua,
mutta itse hän monta kertaa puhuu.” Jeesus ei moittinut Pietaria, mutta antoi
ymmnärtää, että hän suuresti arvosti Maria Magdalenaa ja hänen viisauttaan.
17 luku Pistis Sophiassa: Kun hän (Jeesus) näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin
hän lausui heille: ”Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.” Tapahtuipa, kun
Maria (Magdalena) oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän
kiinteästi tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: ”Herra, mua käske Sinun
kanssasi avoimesti puhua.” Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen:
”Sinä siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa
mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle on
tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.”
Kaikella on aikansa, mitä milloinkin opiskelen. Nyt on Maria
Magdalenan aika elämässäni.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar

| |
ÄITI, MARIA JA MARTTA ELÄMÄSSÄNI
Kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen
heistä oli sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli
ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen
Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko
rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle suvun
vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen Keinuvuopaja
(nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä), koska
Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla. Tästä pienestä talosta
käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko sukuun. He olivat tukena ja
turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle perheelle. Ja erityisesti sen
jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua nuorimman ollessa vain puolen
vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja sai siihen luvan, vaikka
oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta huolehtimaan. Myös kuopus Riitta
tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli
kaksi lasta huollettavinaan; sen lisäksi että he olivat fyysisinä
suojelusenkeleinä muillekin sisarustensa lapsille.
Ajattelin jo varhain, että tätini olivat kuin Betanian Maria
ja Martta Raamatussa. Kumpikin ihania ihmisiä ja kumpikin omalla tavallaan niin
erilaisia. Kuinka he iäkkäinä, lähes jo eläkeläisinä, sopeutuivat asumaan
yhdessä. Maria hoiti 'sisätalouden' ja Martta ulkopuolisen käytännön talouden.
Maria oli hiljainen, säteilevän tyyni. Hän oli se ihminen
suvussamme, joka ei koskaan moittinut ketään, vaan aina kannusti ja rohkaisi,
ja jonka luokse oli helppo mennä niin iloineen kuin suruineen. Kun Anna-tätini
yritti joskus - aika harvoin kylläkin -
'kasvattaa' minua, Lyyli-tätini istui sänkyni reunalla illalla ja sanoi:
”Älä välitä, unohda koko asia.” Olin jo pienenä hyvin omanarvontuntoinen; minua
ei saanut moittia mistään. Opettajan työssään Lyyli-täti oli tunnettu hyvästä
järjestyksen pidostaan, jonka hän loi luontaisella auktoriteetillaan. Hän oli
yhtä aikaa lempeä ja luja. Hän on ollut minulle aina esikuvana niin opettajan
työssä kuin henkisenä opastajana.
Martta oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän
rakennutti talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän
järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja
aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen. Anna-tätini on opettanut
minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin muistan silittäessäni, että
kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti rypisty'. Opin sellaisenkin asian,
että on kaksi asiaa kunniaksi talolle: tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu
komposti. Mainio opetus! Opin myös
hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja kirjoitti
artikkeleita lehtiin ollen tässäkin asiassa esikuvana nykyiselle
kirjoitustyölleni.
Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut
mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona äitinsä apuna.
Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa sodan
aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan tallista ja
ajoi pari kilometriä jokivartta alas
tarkastamaan tilanteen kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli
huolehdittava kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista. Häntä kuvaa hyvin
seuraava tarina:
Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä.
Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti kuoli evakossa ollessaan
Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon, että Myllärin kotitalo oli
säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän päätti heti lähteä kotiin, ilman
mitään lupaa. Seuraavana päivänä evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin
epidemian takia; hän ehkä aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput
Haaparannalle. Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin,
että osa lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui
saamaan avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa. Rovaniemen torilla oli
ihmeellinen sattuma. Isäni Mikko oli siellä jonkun toisen miehen kanssa
hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut suomalaisten sotilaiden
etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut taloaan asuttavaan kuntoon, niin
että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään ensimmäisen joulukirkon Myllärin
pirtissä.
Mikko-isä oli ihmeissään, kun autonlavalta hyppäsi alas koko
hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva, lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut
vielä lupaa saapua hävitettyyn, poltettuun kauppalaan!
Olin tällä evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin
sairaalaan; en tiedä syytä. Huusin itseni äidin ikävästä lähes kuoliaaksi ja
putosin tajuttomana sängystä. Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto; näin
minusta nyt tuntuu. Äiti ei minua tuntenut enkä minä äitiä enää sen jälkeen.
Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän
trauman takia muutin tätien luokse asumaan.
Kymmenen vuotta sitten sairastuin rintasyöpään. Luule
Viilma, Viron tunnetuin lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti
vaikutti parantumiseeni ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi
suhteeni ja sen katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että
”tämä taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet
pettänyt”. Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain
43-vuotias. Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'.
Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä
naiselta? Olenko vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä,
niin kuin meidän jokaisen tulisi tehdä? Äidiltäni olen saanut rohkeuteni,
vapauden rakkauteni, itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös
saanut paljon opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena
tekevänsä.
Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän
haaveidensa todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin
rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni oli
jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen
työssäni.
Seuraavaksi toteutin Marian haaveet. Häneltä sain teosofisen
maailmankuvan; hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin hänen
vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti liityin
Ruusu-Risti-seuraan, johon hän itse ei ollut liittynyt, vaikka olikin
sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös opettajaksi; ensin
kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten pitämään
itsetuntemuskursseja. Nyt olen vihitty rauhanpapitar Beloved Communityssä,
jonka perustivat Maria Magdalena ja Apostoli Johannes 2000 vuotta sitten
Palestiinassa.
Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria
Magdalenaa kohtaan. Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse
Jeesusta; minulla on suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan
niin ole. Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta
Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu, jonka Jeesus
paransi, ei muuta.
Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle
merkitsevät, olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat
olleet elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan
ja Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön. Olen
herännyt tässä elämässä jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini
tekivät. Ja tiedän, että he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä
työssäni ilmentää Feminiinistä Kristustajuntaa.
Kristus on lähellä meitä kaikkia juuri nyt Joulun aikaan.
Tässä pieni joulumuisto opiskeluajaltani: Olin AIESEC-harjoittelijana vuoden
New Yorkissa. Työni oli tylsää toimistotyötä, joten pyysin päästä firman
tavarataloon myyjäksi. Tämä oli ensimmäinen palveluammattini. Franklin Simon
sijaitsi vastapäätä Empire State Buildingiä. Joulua ei USA:ssa juhlita kuin
Jouluyönä ja -päivänä. Oli valtava lumimyräkkä ja koko kaupunki valkoisena;
työni päättyi aattoiltana kuudelta; roikuin maanalaisen kattohihnassa
typertyneenä voimakkaasta valkosipulin hajusta ympärilläni; nousin ylös
maanpinnalle ja löysin viimein joulukukan Harrietille ja Johnille, joiden luona
asuin Brooklynissa.
Yöllä lähdimme kävelylle. Se oli uskomaton kokemus. Kaikki
talot olivat monin värein koristetut, lunta kinoksittain. Mutta ihmeellisintä
kaikesta oli sanoinkuvaamaton hiljaisuus; aivan kuin suuri kissaeläin olisi
vetänyt henkeä ja huohottanut hetken hiljaa. Tuntea tällainen hiljaisuus
suurkaupungissa! Se oli suurkaupungin Jouluyön Kristusihme.
Siunausta meille kaikille Margie rauhanpapitar

| |
AIKA KERTOA TOTUUS
Olen viime aikoina lukenut Nick Bunickin kirjoja, 'In God's
Truth' ja 'Time for Truth'. Kiinnostuin Nick Bunickista jo silloin, kun käänsin
James Twymanin kirjaa 'The Secret of the Beloved Disciple'. Siinä James parissa
johdannon lauseessa mainitsee tavanneensa Nick Bunickin yhteisillä
luentomatkoilla. Tämä samainen Nick oli kertonut olevansa Paavalin
reinkarnaatio. Aluksi James oli sitä epäillyt, mutta keskusteltuaan hänen
kanssaan tullut siihen tulokseen, että asia hyvinkin on näin.
Tilasin Jamesin viimeisimmän kirjan 'The Barn Dance', jossa
James kertoo tapaamisestaan entisen vaimonsa Lindan kanssa, joka surmattiin
raa'alla tavalla v. 2005. He tapaavat Lindan kuoleman jälkeen hyvin erikoisessa
tilassa ja paikassa. Kaikki heidän kokemansa todistaa sen, että kuolemaa ei
ole. Elämä jatkuu rajan toisella puolella, ja fyysisen tason ihmisen on
mahdollista tavata henkilö, joka on siirtynyt muille värähtelytasoille. Kirja
on kaunis ja avaa kirkkaita näkymiä
Samalle Amazonin sivulle oli laitettu esille Nick Bunickin
kirjoja. Koin valtavan impulssin, että minun on saatava myös hänen kirjansa. Ja
olenkin suorastaan ahminut näitä kirjoja. Aina kun joku kirja pomppaa
silmilleni, sillä on tärkeä viesti. Näin myös näissä kolmessa kirjassa.
Elämme todella ihmeellistä aikaa. Keskuudessamme vaeltaa ns.
tavallisia ihmisiä, jotka ovat samalla kertaa kaikkea muuta kuin tavallisia.
Useat ovat ylösnousseita mestareita, jotka vapaaehtoisesti ovat tänne syntyneet
jatkaakseen entisten elämiensä työtä. Ja ennen kaikkea he yrittävät korjata
kirkon valheita ja vääristeltyjä tietoja. Sillä nyt on Totuuden aika.
Nick Bunickin muisti 2000 vuoden aikaisiin tapahtumiin alkoi
palata monella tapaa. Hän kävi muun muassa puolen vuoden aikana regressiohypnoosissa
läpi elämäänsä Paavalina. Hän tutustui Jeshuaan/Jeesuksen 21-vuotiaana Jeshuan
ollessa tuolloin 23-vuotias. Toisin kuin Raamatussa selitetään virheellisesti.
Damaskus-kokemuksessa oli kysymys Paavalin antamasta Sitoutumisesta Jeshualle levittää
Hänen sanomaansa, ei mistään kääntymisestä kristinuskoon. Paavali ei tarvinnut
mitään kääntymistä; kristinuskoa ei tuolloin vielä edes ollut olemassa; Paavali
itse loi perustan sille, kun hän viisi vuotta Jeshuan kuoleman jälkeen lähti
lähetystyöhön Juudean ulkopuolella. Nick Bunick tietää, miten asiat
todellisuudessa olivat. Tämä tieto välittyy suoraan lukijan sydämeen.
Paavali eli siis Nick Bunick tuntee velvollisuudekseen
kertoa siitä, miten maailma toimi 2000 vuotta sitten. Hän haluaa korjata ne valheelliset
tai vääristetyt tiedot, mitä Raamatussa on pantu Jeshuan ja hänen sanomikseen.
Sen kuinka rakkauden sanoma vääristettin pelon sanomaksi; kuinka myötätunnon
sanoma vääristettiin syyllisyydeksi. Kuinka luotiin perisynti, helvetti ja se
että vain kirkon kautta voi pelastua. Kaikki tämä sen takia, että kirkko voi
hallita tietämätöntä kansaa.
Hän selittää kuinka Jeshuan kuolema sälytettiin juutalaisten
harteille. Ne kolme juutalaisten neuvoston, Sanhedrin, jäsentä, jotka olivat
läsnä Pilatuksen kuulustelussa hänen kutsuminaan todistajina, pesivät kätensä
Jeshuan surmaamisesta, ei suinkaan Pilatus. Eivät juutalaiset tuominneet
Jeshuaa, vaan roomalaiset. Tämä hirvittävä valhe on vaikuttanut juutalaisten
vainoamiseen tähän päivään asti.
Jeshua menetti malttinsa kuulustelussa Pilatuksen kanssa,
kun tämä ei ymmärtänyt, minkälaisesta kuninkuudesta oli kysymys. Ja Pilatus
määräsi suuttuneena Jeshuan heti samana päivänä ristiinnaulittavaksi.
Alkukirkko 400-luvulla ei halunnut syyllistää roomalaisia pelosta saada näiden
vihat päälleen, vaan etsi syylliset juutalaista. Kirkko myös perisynnin kautta
saattoi kaikki kristityt syyllisyydentuntoon, josta vapautui vain kirkon
avulla.
Jeshuan ja Paavalin käsitys naisista oli tasavertainen.
Jumala on Äiti/Isä. Paaavali ei koskaan tuominnut naista vaikenemaan
seurakunnassa. Päinvastoin, hänellä oli useita naispappeja. Useat naispuolisten
pappien nimet korjattiin valheellisesti miesten nimiksi tai teksteihin
kirjoitettiin, että he olivat puolisoita. Paavali ei koskaan määrännyt pappeja
naimattomuuteen ja selibaattiin. Alkukirkon johtajat halusivat pappien
omaisuuden kirkolle, ei menevän näiden jälkeläisille. Tässä syytä riittämiin
pappien naimattomuuteen.
Ensimmäinen kirja, joka julkaistiin Nick Bunickista, on 1997
julkaistu 'Messengers', joka kertoo, kuinka menestyvä liikemies alkoi saada
ihmeellisiä enkelikokemuksia ja enkelikoodeja 444, jotka täysin muuttivat hänen elämänsä. Hän
saattoi muun muassa herätä usein aamuyöstä klo 4.44. Tämä numero 444 on
edelleen kuvioissa mukana, ja kertoo enkeliyhteyksistä. Myös kirjojen lukijat
ovat alkaneet saada tällaisia heräteviestejä enkeleiltä.
'Messengers'- kirja sai valtavan huomion USA:ssa, ja tästä
alkoivat Nick Bunickin luentokiertueet, TV- ja radio-ohjelmat. Kunnes hän sitten
rupesi julkaisemaan omia kirjojaan. 'Time for Truth' on ilmestynyt v. 2010,
joten tämän kirjan anti on todella uutta.
Minua kiinnostaa tietenkin, mitä Nick Bunick kertoo Maria
Magdalenasta. Hän kertoo, että Jeshua ja
Maria Magdalena rakastivat toisiaan. Ja sen, että Jeshua aina Jerusalemiin
tullessaan asui Betaniassa Marian, Martan ja heidän veljensä Lasaruksen
talossa. Hän mainitsee Maria Magdalenan useissa kohdissa.
Vaikka Paavali olikin erittäin läheinen ystävä Jeshuan
kanssa, hän ei kuulunut juutalaisten opetuslasten sisäpiiriin. Hän kritisoi
usein heidän menettelytapojaan. Paavali oli oppinut maailmanmies, joka osasi
hebrean lisäksi myös kreikkaa ja latinaa;
hän oli hyvin varakkaasta perheestä, joka mahdollisti opiskelun
parhailta opettajilta ja filosofeilta. Toisin kuin oppimattomat kalastajat,
jotka eivät osananneet lukea ja kirjoittaa (vain 2 % ihmisistä tuolloin osasi);
nämä eivät aina häntä ymmärtäneet. Tämä sai aikaan myös sen, että myöhemmin
Paavalin sanomisia vääristeltiin tahallisesti. Jeshuan ja Paavalin keskustelut
tapahtuivat eri tasolla kuin opetuslasten kanssa.
Kirjassaan Nick Bunick kertoo myös nykyisistä yhteyksistään
Jeshuaan, joka elää halutessaan myös fyysisellä tasolla fyysisenä ihmisenä.
Jeshualla on Anna -niminen henkilö usein yhteyshenkilönä muihin ihmisiin.
Erikoista on se, että yhteys Jeshuaan voi tapahtua jopa puhelimen tai
sähköpostin kautta.
Sähkölaitteet nykyisin toimivat toisinaan erikoisesti. Oma
sähköpostini on konstaillut omiaan, korvakuulokkeet rätisseet ja muuta
senkaltaista. Kun luin Time for Truth -kirjaa, pohdin jotain kohtaa,
mahtaakohan se ja se pitää paikkaansa, ja samassa huomasin, että palovaroitin,
joka on vinosti pääni yläpuolella, rupesi vilkkumaan. No, ei se mitään,
ajattelin, kunhan ei rupea ulvomaan. Sitten huomasin, että sehän kommunikoi
kanssani kuin järkevä olento. Jos esitän jonkin asian, jonka todenperäisyyttä
kysyn, saan aika pian vahvistuksen asialle vilkulla. Tapa tämäkin kommunikoida,
ajattelen hiukan leikkisästi.
Tässä yksi Nick Bunickin saama viesti:
”Nick, sinun pitää uskoa itseesi kaikkina aikoina. Et saa
koskaan menettää uskoasi siihen, että pystyt toteuttamaan elämässäsi mitä
tahansa valitsetkin tehdä. Ja sinun pitää aina valita korkein hyvä. Ei ole
tarpeeksi, että valitset erinomaisuuden saavuttamisen. Sillä sinun täytyy uskoa
itseesi tarpeeksi toteuttaaksesi senkin, mitä muut eivät saavuta
Uskoaksesi itseesi sinulla pitää olla sellaista rohkeutta,
joka ylittää tarpeen harkita rohkeutta. Sen pitää olla luonnollinen osa
elämääsi tehden tarpeettomaksi kaiken miettimisen siitä, onko sinulla rohkeutta
tehdä sitä mitä sinun täytyy tehdä. Tämän täytyy olla sellaista uskoa, joka on
kaiken henkilökohtaisen kyseenalaistamisen ja epäilyn yläpuolella. Niin ettei
sitä voi enää pitää rohkeuden asiana, vaan elämäntapana. Sen pitää olla näin,
sillä sinä uskot itseesi.
Sinulla pitää olla sellainen luonteenlaatu, että se on
arvostelun yläpuolella ja on pysyvä osa sinua. Se ei ole kuviteltua eikä
teeskenneltyä. Jokainen elämäsi hetki pitää olla eletty luonollisella
ylpeydellä ja arvokkuudella, niin ettei sitä voi hämmentää ylimielisyydellä,
vaan tunnustaa kunnioituksella.
Luonteenlaatusi täytyy aina sisältää myötätuntoa ja muiden
huomioonottamista. Tämä huolenpito on aitoa, sillä sinä et koskaan menetä
näkyvistä vaatimatonta taustaasi yrittäessäsi ymmärtää niitä, joihin sinulla on
vaikeuksia samaistua. Nämä ihmiset ovat enemmistönä maailmassa, ja he ovat
niitä, jotka eniten tarvitsevat apua.
Sinun pitää uskoa itseesi niin, että luonteesi ei koskaan
taivu, ei koskaan tee kompromisseja, ja on johdonmukainen. Sinun pitää uskoa
järkeesi – että mikään työ ei ole kykyjesi ulottumattomissa. Järkesi on on
lahja, jota sinun ei tule tuhlata, ja sinä käytät sitä sen suurimmassa
kapasiteetissa. Sinulla on kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta tajuta, että
toiset eivät aina ole samaa mieltä kanssasi tai ymmärrä sinua. Mutta sen
sijaan, että löytäisit virheitä heissä, sinun pitää yrittää yhä enemmän
lähestyä heitä, sillä sinun velvollisuutesi tulee olemaan heidän palvelemisensa.
Tämä on kutsumuksesi. Sinä et voi asettaa sitä kyseenalaiseksi. Sinun pitää
hyväksyä se.”
Lukiessani näitä kirjoja olen elänyt voimakkasti aikaa 2000
vuotta sitten. Kaikki tuntuu hyvin rakkaalta ja todelliselta. On kuin olisin
palannut kotiin. Tuntuu hyvältä, että nyt elämme aikaa, jolloin valheet ja
vääristelyt korjataan. Niin kuin myös se, kuka Maria Magdalena todellisuudessa
on – Jeshuan Rakastettu ja Feminiinisen Kristuksen ilmentymä täällä
keskellämme.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar

| | SIELUN KYMMENEN TILAAJames Twymanin
ensimmäinen vierailu Suomessa sujui miellyttävissä merkeissä. Hän saapui
lauantaina suoraan Chicagosta, joten mitään konserttia hän ei pitänyt; ei ollut
alun perin tarkoituskaan. Mutta hän esitti kuitenkin joitakin laulujaan ylimääräisenä
ohjelmana. Lauantain esitelmä ja workshop Mooses koodista antoi minulle
lisämietittävää, vaikka olenkin lukenut hänen kirjansa ja käyttänyt koodia jo
toista vuotta.
Mooses koodin käyttäminen
antaa sen käyttäjälle supervoiman, niin kuin antoi Mooseksellekin, joka teki
ihmeitä. Jumalan nimeä ei siihen mennessä oltu annettu kenellekään, ei
Abrahamille, ei Iisakille eikä muillekaan profeetoille. Jumalan nimeä MINÄ
OLEN, eivät saaneet käyttää Mooseksen jälkeenkään muut kuin ylin papisto juuri
sen voiman takia. Jeesus rikkoi jatkuvasti tätä juutalaisten ankaraa lakia. Hän
käytti sanoja MINÄ OLEN Rakkaus, MINÄ OLEN Tie, Totuus ja Elämä jne. Tämä oli
juutalaisen papiston mielestä suurta jumalanpilkkaa ja oli anteeksiantamaton
rikos Jeesuksen taholta. Mooses koodi ei ole enää salainen, mutta sen käyttäjän
tulee olla tietoinen, käyttääkö voimaa itsekkäästi omaksi vai muiden hyväksi.
Kun Jumala puhutti
Moosesta palavan pensaan muodossa, joka ei palanut loppuun, hän aloitti itse
asiassa vuoropuhelun Mooseksen kanssa. Kun Mooses sai Jumalalta tehtävän lähteä
vapauttamaan Israelin kansa egyptiläisten orjuudesta, hän kysyi Jumalalta, mitä
hän kertoo juutalaisille. ”Kenen minä sanon minut lähettäneen?” Silloin Jumala
antoi Moosekselle oman nimensä MINÄ OLEN SE, MINÄ OLEN.
James kertoo kirjassaan
siitä oivalluksesta, että PILKKU on ratkaisevan tärkeää sanojen välillä, jotta
ymmärtää, mistä on kysymys. Jumala puhuu Moosekselle ja Mooses vastaa. He käyvät
keskustelua, ja koska Jumala tunnistaa Mooseksessa olevan jumaluuden, niin he
ovat Yhtä. Se voima, mikä on Jumalassa, on myös Mooseksessa. Tähän perustuu
Mooses koodin voima. Esimerkiksi, jos sanot ’MINÄ OLEN Rakkaus’, niin Jumala
vastaa ’MINÄ OLEN’. Tällöin ulos hengittäessä sanotaan MINÄ OLEN Rakkaus ja
sisään hengittäessä (äänestä tulee kuiskauksenomainen) MINÄ OLEN. Mitä tahansa
asiaa voidaan näin affirmoida ja kutsua itseensä. On vain muistettava koodin
suuri voima. Samoin se, että tekee näin yhteisen hyvän vuoksi, ei itsekkäistä
syistä. Puhdassydäminen ihminen voi nykyäänkin saada aikaan suuria ihmeitä.
James on hauska huumorimies.
Hän kertoi seuraavan vitsin, joka toimi erikoisen hyvin Bushin aikana.
Presidentti Bush tapasi kadun kulmassa pitkäpartaisen, kaapuun pukeutuneen
miehen ja sanoi tälle: ”Olette Mooseksen näköinen.” Mies ei vastannut mitään, ja Bush toisti
sanomansa. Taaskaan mies ei vastannut. Silloin Bushin henkivartija sanoi
miehelle:” Ettekö tiedä, että mies, joka puhuttelee teitä, on presidentti Bush.
Miksi ette vastaa hänelle? Tähän pitkäpartainen vastasi: ”Viimeksi kun
puhuttelin Bushia (bush/pensas/), maa järisi liitoksistaan.”
Maanantain esitelmä Balderin
salissa Helsingissä sai uuden aiheen. Jamesin kirja The Proof, jota hän
ilmeisesti olisi tarvinnut, oli loppuunmyyty messuilla. Kirja kertoo ihmisten
välillä olevasta resonanssin laista, joka ilmenee samana energiataajuutena. The
Proof kertoo kokeesta, jossa James löysi kirjan, jonka koehenkilö oli kätkenyt
Seattleen määrättyyn paikkaan. James todisti, että olemme värähteleviä ykseyden
ilmentymiä. Sinä olet minä, minä olen sinä; samaa jumalaista tajuntaa.
James päätti tehdä maanantaina
pikavierailun laivalla Tallinnaan ja sillä reissulla hän kehitti iltaesitelmäänsä varten kokonaan
uuden aiheen, SIELUN KYMMENEN TILAA. Se kertoo siitä, kuinka egolla ja sielulla
on kummallakin oma kielensä.
1. Ego pyrkii
erillisyyteen, kun taas Sielu pyrkii ykseyteen.
Teemme koko ajan
valintoja. Joko pelosta tai rakkaudesta. Pelkäämme erityisesti ihmissuhteissamme,
ja etenkin avioliittosuhde on useille rankka tässä mielessä.
Viime artikkelissani
kerroin rauhan vaelluksestamme Assisista Roomaan Jamesin ja muiden vaeltajien
kanssa. Huomasin yhtäkkiä olevani yksin vilkasliikenteisen tien penkareella;
muita vaeltajia ei näkynyt missään. Sain pakokauhun pelosta. Levähdyspaikalla
en voinut mennä muiden joukkoon, vaan menin erilleen syrjään. Se oli
täydellinen putoaminen pelkotilaan, ja siitä seuranneeseen erillisyyden
tunteeseen. Selvisin tästä tilasta anteeksipyytämisellä ja sitä seuranneella
yhteisyyden kokemisella. Opetus oli minulle hyvin tärkeä.
2. Ego kiinnittää
huomionsa siihen, mikä on erilaista, kun taas Sielu kohdentaa huomionsa siihen,
mikä on samanlaista.
James on 15 vuoden ajan
matkustanut ympäri maailmaa ja todennut, kuinka useimmat ihmiset ovat
pohjimmiltaan samanlaisia. Kun Saddam Hussein kutsui hänet v. 1998 Irakiin
pitämään rauhankonserttia, häntä pelotti aluksi erilaiset ihmiset, mutta hyvin
pian hän huomasi, että heitä kaikkia yhdisti samankaltaisuus.
3. Ego pitää tärkeänä
olla oikeassa, kun taas Sielu on mieluummin onnellinen.
Ego haluaa olla korkealla
ja parempi kuin kaikki muut. Sielu taas tietää, että sillä tavalla ei saavuta
onnellisuutta. Onnellinen ihminen ei mahtaile eikä kerskaile omalla
ylemmyydellään. Miksi pitäisi olla aina mielipide joka asiaan; miksi pitäisi
tuntea olevansa oikeassa? Kuka ylipäätänsä voi sanoa olevansa oikeassa? Ei ole
olemassa oikeaa, ei väärää; ei hyvää, ei pahaa. Kaikki riippuu siitä, miltä
kantilta asiaa katsoo, ja kuka katsoo. Viisas valitsee onnellisuuden tilan.
4. Ego pyrkii saamaan
aikaan vaikutuksen, kun taas Sielu ilmaisee itsensä yksinkertaisesti.
Useat suuret opettajat,
kuten Dalai-Lama ja Äiti Teresa, ovat ilmaisseet itseänsä yksinkertaisin
sanoin. He tietävät, että totuus on yksinkertainen. Miksi tehdä asiat
monimutkaisiksi? Viisas puhuu usein pelkällä olemuksellaan, ilman sanoja.
5. Ego haluaa vetää
huomion itseensä. Sielu taas kohdentaa huomion siihen, mikä on pyhää ja totta.
Sielu iloitsee aina, kun kuulee totuuden, vaikka kuinka monta kertaa, ja etsii
yksinkertaisuutta.
6. Ego sanoo: ”Katso
minua.” Sielu sanoo: ”Katso itseäsi.”
7. Ego antaa, koska se
haluaa saada. Kohutussa ’Secret’ –filmissä tämä näkyy selvästi. Ihminen haluaa
itsekkäästi omaa hyvää, vain saada itselleen. Sielu tajuaa, että saaminen ja
antaminen on sama asia. Kun antaa muille, antaa itselleen. Ei voi antaa pois
sellaista, mitä ei itsellä ole. ”Kun olen nälkäinen, anna minulle joku ketä
ruokkia…” Vain antamalla anteeksi, saa
itse anteeksi, jne.
8. Ego on tavaroiden
perään, kun taas Sielu etsii hyvyyttä.
Ego on materian lumoissa,
eikä piittaa keinoista. Sielu etsii ja näkee pinnan alla olevan jumalaisen
hyvyyden, joka on kaikissa ihmisissä ja kaikessa. ”Vain Rakastettu Jumala MINÄ
OLEN on todellista; nähdä kuten Jumala näkee, tuntea kuten Jumala tuntee,
tietää kuten Jumala tietää.”
9. Ego luulee, että sen
pitää puolustautua jotakin sellaista vastaan, joka voi sitä haavoittaa tai
aiheuttaa harmia. Sielu tietää olevansa haavoittumaton. Sen ei tarvitse pelätä
mitään. Tämä johtaa rauhaan sisimmässä. Näin myös kaikki sotiminen käy turhaksi
ja tarpeettomaksi.
10. Ego uskoo kuolevansa.
Sielu tietää, että kuolema ei ole todellista.
Olen usein ajatellut,
kuinka suuri vastuu on kirkolla, joka ei kerro totuutta ihmisille siitä, että
olemme jälleensyntyviä sieluja. Äärettömän tärkeää olisi kertoa se, että
kuolemaa ei ole. Moni itsemurha jäisi toteuttamatta, jos meille kerrottaisiin
asioista niiden oikeilla nimillä. Moni uupunut sielu ajattelee, että ”minä
vapaudun kaikista tuskista ja ongelmista, kun vapaaehtoisesti jätän tämän
fyysisen maailman.” Tämä on harhaluulo. Todellisuus on karua, sillä kuoleman
hetkellä ja sen jälkeen ihminen käsittelee oman elämänsä, ja voi vain todeta,
että ongelmat on selvitettävä rajan toisella puolella, jos ei niitä ole
selvittänyt fyysisessä maailmassa.
Saimme kuulla Jamesin
esitelmien välissä hänen koskettavaa musiikkiaan. Samoin hän teki Assisin retriitin aikana ja
rauhan vaelluksellamme Assisista Roomaan. Joka aamu ennen vaellustamme kävimme myös
läpi 12 Suuren uskonnon rauhanrukoukset. Nämä rauhanrukoukset ovat Beloved
Communityn kaiken rauhantyön perusta. Sen oivaltaminen, että jokaisessa
uskonnossa on rauhanrukouksia. Jumalalla
ei ole uskontoa. ’God has no religion’ on Jamesin uusi
CD nimeltään.
Kun rukoilee jotakin, se
merkitsee, että myöntää sen puutteen. Ja silloin kohdistaa huomionsa tähän
puutteeseen, joka näin lisääntyy. Mutta kun rukoilee rauhaa tulemaan esiin
pinnan alta, se on aivan eri asia. Rauha on aina vallinnut maailmassa. Meidän
tehtävämme on rakastaa se esille. Meissä ihmisissä rauha ilmenee mielen
rauhana, rauhallisuutena, joka sitten säteilee maailmaan sydämestämme. Näin
Äiti Maria Magdalenakin minulle jatkuvasti sanoo:” Ole rauhallinen.”
Kaunis kiitos Leena
Sarkkiselle, joka rohkeasti kutsui Jamesin Suomeen ja näin mahdollisti Jamesin
ensi vierailun. Ja kiitos Jamesille, jonka toivon tulevan seuraavaksi pitämään
retriitin tänne Lappiin!
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar  | James ja hänen kaksi suomalaista rauhanpapitartaan,
Margie ja vaasalainen Raija Maria Rintapää. Kuva on otettu Järvenpään
Tietoinen valinta -messuilla. |
| | TERVETULOA SUOMEEN JAMES TWYMANJames
Twyman tulee ensimmäistä kertaa Suomeen nyt syyskuussa. Hän on
pääpuhujana Henkisen Hyvinvoinnin messuilla, jotka järjestää
Järvenpäässä Tietoinen valinta, Leena Sarkkinen. James esittää
musiikkia yhdessä Girilal Baarsin kanssa lauantaina 11.9 ja 12.9. hän
puhuu messuilla Mooses Koodista ja pitää workshopin. Lisäksi hän puhuu
13.9. Helsingissä Balder-salissa. James on tullut maailmalla
tunnetuksi alun perin rauhantrubaduurina. Vuodesta 1994 lähtien hän on
pitänyt rauhankonserttejaan ympäri maailmaa, ja nimenomaan kaikkein
vaikeimmissa oloissa, kuten Bosniassa, Serbiassa, Kroatiassa, Irakissa,
Pohjois-Irlannissa ja Israelissa useita kertoja. Vuonna 1999 hän oli
muun muassa Makedoniassa Kosovon mutaisella pakolaisleirillä ja lähetti
sieltä rauhanvigilian, joka radioitiin kautta maailman. James on
kirjoittanut lukuisia kirjoja, joista v. 1996 julkaistu ”Valon
lähettiläs” sai heti paljon huomiota. Siinä hän kertoo Valon
lähettiläiden yhteisöstä, jonka hän löysi Bosnian vuorilta
sotatantereelta. Tätä kirjaa seurasi v. 2000 ”The Secret of the Beloved
Disciple”. Olen kääntänyt sen, ja sen on julkaissut Unio Mystica
nimellä ”Opetuslapsen salaisuus”. Samana vuonna James julkaisi myös
”The Prayer of St. Francis.” Nämä kaksi viimemainittua ovat
suosikkikirjojani. James on koko ajan käyttänyt Internetiä. Hän
on pitänyt lukuisia kursseja ja saavuttanut valtavan yleisömäärän.
Jeshuan (Jeesuksen) opetuksista hän julkaisi kirjan ”The Art of the
Spiritual Peacemaking”. Se levisi jo ennen kirjaa sähköpostina Veronica
Witikan suomentamana. Sittemmin hän on julkaissut ”The Moses Code” ja
yhdessä Philip Gruberin kanssa ”The Cabbalah Code”. Syksyllä hän
julkaisee uusimman kirjansa ”The Barn Dance”, jossa hän kertoo entisen
vaimonsa Lindan murhasta ja sen jälkeisestä yhteydestään Lindaan.. James
on myös useiden filmien tekijä. Hänen ”Indigo Children” on ollut hyvin
merkittävä, kertoen uuden ajan lapsista ja heidän synnynnäisistä
kyvyistään. Itse olen käynyt lukuisia Jamesin kursseja ja
opiskellut myös hänen pappisseminaarissaan rauhanpapiksi. James on
Beloved Communityn vihitty rauhanpappi ja sen mysteeriokoulun johtaja.
Olen saanut pappisvihkimykseni häneltä vuoden 2005 Assisin
rauhanretriitin yhteydessä. Tätä retriittiä seurasi rauhanvaellus
Assisista Roomaan, johon myös osallistuin. Beloved Community on
sama ”Rakastetun opetuslapsen yhteisö”, jonka Maria Magdalena ja
apostoli Johannes perustivat Palestiinassa omana aikanaan. Tämä yhteisö
on aina ollut olemassa, joskin useimmiten salassa toimien, koska
katolinen kirkko on vuosisatojen ajan vainonnut sitä ja sen kannattajia. Nykyisen
Beloved Communityn tarkoituksena on saada yhdentyminen Pietarin
maskuliinisen, eksoteerisen kirkon, ja Maria Magdalenan ja apostoli
Johanneksen feminiinisen, esoteerisen kirkon välillä. On aika saada
Jumalainen feminiininen energia taas voimakkaammin vaikuttamaan
ihmiskunnassa. Tarkoituksemme rauhanvaelluksellamme v. 2005 oli
kulkea Franciscus Assisilaisen jalanjäljillä Roomaan tapaamaan paavia.
Franciscus oli rohkea ja itsenäinen ja sai paavin myöntymään monien
epäkohtien poistamiseen ja myös uuden luostarikunnan perustamiseen.
Myös Franciscuksen rakastettu St. Claire vaikutti uudistavasti ja
puhdistavasti naisten vastaavaan luostarilaitokseen. Opin
tuntemaan Jamesin tällä rauhanvaelluksella hyvin lämpimänä,
huumorintajuisena ja viisaana ihmisenä. Haluan jakaa lukijoideni kanssa
seuraavan pienen episodin rauhanvaelluksen matkanvarrelta. Kuljimme
kävellen Assisista Roomaan sitä reittiä, mitä Franciscus aikanaan oli
kulkenut; teitä pitkin, jotka nykyään ovat hyvinkin vilkkaita ja jopa
vaarallisia liikenteen takia. Mutta niinhän oli Franciscuksenkin
aikana. Hänet vangittiin matkansa aikana monta kertaa, ja hän joutui
usein virumaan vankilassa. Hän oli nuoruudessaan ollut sotilas, joten
karu ja raaka elämä oli hänelle tuttua. Reittimme oli
Assisi-Foligno-Trevi-Spoleto-Terni-Orte-Civita Castellana-Fiano
Romano-Rooma. 8 vrk/ noin 170 km. Koimme kaikenlaista matkan varrella.
Romanttiset kuvat karisivat, joskin myös kokemukset vahvistivat meitä.
Kolmas päivä oli minulle iki-muistoinen. Kuljimme yleensä pienissä
ryhmissä, jotka elivät tilanteen mukaan. Joku saattoi jäädä levähtämään
hetkeksi ja liittyi sitten myöhemmin jäljessä tulevien mukaan. Porukkaa
oli noin 60-70, riippuen siitä, oliko matkaan liittynyt joku vain
pieneksi matkaksi. Tavaramme olivat huoltobussissa, ja tarpeen mukaan
bussi saattoi ottaa kyytiinsä. Reittimme Trevistä Spoletoon oli
loppupäästään moottoritietä. En tiedä, miksi, mutta näin vain oli. Oli
iltapäivän ruuhka-aika ja liikenne erittäin vilkasta, kun lähestyimme
Spoletoa. Huomasin yhtäkkiä olevani ypöyksin tienvarressa.
Moottoritiellä ei ole tienpiennarta, eikä siellä edes saa kulkea
jalkaisin. Siinä sitten huomasin kulkevani liikenteen seassa
rauhanlippu selässä liehuen. Tiesin, että edessäni ja takanani oli
kyllä porukkaa, mutta en nähnyt ketään. Sain miltei paniikin; en
tiennyt mitä tehdä, taapersin tien varta ja rukoilin, että selviäisin
hengissä. Yhdessä vaiheessa huomasin tien toisella puolella
poliisiauton ja poliiseja. Henkeni kaupalla ylitin tien ja menin
poliisien luo. Yritin selittää, että veisivätkö he minut Spoletoon.
Poliisit vain nauroivat ja pitivät minua kai hulluna turistina. Taas
henkeni kaupalla ylitin tien ja jatkoin kurjaa vaellustani. Mielessäni
oli koko ajan Franciscus ja hänen vaelluksensa, samoin henkensä
kaupalla, Roomaan paavia tapaamaan. Vihdoin saavuin johonkin
levähdyspaikkaan, jossa näin meidän porukkaa; siellä oli myös James.
Olin niin typertynyt kaikesta kokemastani, etten voinut mennä heidän
luokseen. Jäin hieman sivummalle enkä mennyt ollenkaan heidän
lähelleen. En kerta kaikkiaan voinut. Olin mielessäni käynyt läpi
kysymyksiä: Mitä tämä on; onko tässä mitään rakkautta; onko kaikki vain
sanahelinää; onko tämä minua varten ollenkaan? Lähdenkö saman tien
takaisin kotiin? Kun aikani seisoin syrjässä, Jimmy (kuten häntä
kutsuimme) tuli luokseni. Olin katkera ja sanoin hänelle päin naamaa:
”It was terrible, it was dangerous”, ja annoin hänen ymmärtää, että hän
oli syypää tähän kaikkeen. Jimmy ei sanonut mitään; mutta kun
muut lähtivät jatkamaan matkaa, hän jäi taakseni kulkemaan, ja kulki
koko matkan Spoletoon kanssani. Kerroin hänelle, miten olin ajatellut
Franciscusta koko ajan ja hänen vaarallista matkaansa Roomaan; että
olin samaistunut häneen hyvin vahvasti. Illallispöydässä itkin
koko ajan, kun kerroin kanadalaisille sisarilleni kaikesta kokemastani.
Sitten näin Jimmyn ja menin hänen luokseen; pyysin häneltä anteeksi ja
kerroin, kuinka paljon rakastan häntä ja kaikkia näitä sisariani ja
veljiäni. Hän antoi suukon poskelleni ja sanoi hymyillen ”I love you”. Seuraava
päivä Spoletosta Terniin oli ihanin matkapäivä. Kuljin kanadalaisten
sisarieni Lindan ja Julian kanssa. Hulluttelimme kuin kolme veijaria.
Julia otti kuvia koko ajan, tutustui paikallisiin ihmisiin jopa niin,
että eräs maanviljelijä ehti häntä kosia matkan varrella. Sitten
saavuimme ihanille putouksille, jossa tapasimme muuta porukkaa ja
nautimme olostamme kauneuden keskellä. Elämä on tällaista. Jos ei
olisi tuskallisia hetkiä, niin olisivatko ihanatkaan niin suloisia.
Roomassa paavi ei juuri sinä päivänä ottanut mitään ryhmää vastaan;
mutta olimme Vatikaanin edessä häntä tervehtimässä ja viemässä hänen
kirkolleen omaa rauhansanomaamme. Siunattu oli tämä rauhanvaelluksemme.
| |
AJAN AJATTOMUUS JA YÖN
YÖTTÖMYYS
Kesäaurinkos kanssa ma
valvonut oon, ja viettänyt yötöntä
yötä. Ja vaipuen vienoon
haaveiloon vain katsonut Luojan
työtä. En tenhoas tuota voi
unhoittaa, oi kymmenen, kymmenen
virran maa.
Aurinko laskee täällä
Rovaniemellä vasta tasan kuukauden päästä 7. heinäkuuta. Tämä
ihmeellinen, taianomainen aika on taas täällä. Aika jolloin aikaa
ei ole. On vain valoa ja sen tuomaa iloa. Aika on illuusiota, niin
kuin kaikki muukin tässä fyysisessä maailmassa. Kaikki tapahtuu
tässä ja nyt. Aika on ajattomuutta.
Parhaiten tämän
ajattomuuden mieltää juuri yöttömän yön aikaan. Se on minulle
aina yhtä suuri ihme. Ja samalla täysin luonnollista. Olen tottunut
lapsesta asti tähän valon määrään. Puutarhassakin saattoi
puuhastella milloin vain, ja nukkua milloin väsytti. Koskaan en
nykyäänkään pidä verhoja ikkunan edessä. Se ahdistaisi.
Elämä on sisään- ja
uloshengitystä. Hiljaiseloa ja toimintaa. Veden tyyneyttä ja
virtausta. Vedessä virtaa elämän eliksiiri. Ja meissä ihmisissä
suurin osa on tätä virtaavaa nestettä. Siksi on suuri kaipuu nähdä
ja kokea tätä virtausta.
Kun jäät vapautuivat
Kemi- ja Ounasjoesta, ja vesi rupesi ryöppyämään kohti merta,
tunsin sen joka solullani. Sauvakävelen päivittäin jokirantoja ja
suorastaan huumaannun virtaavan veden ja auringon säteiden
yhteisestä kuplivasta ilosta. Askeleeni kevenevät ja hengitys on
helppoa ja kevyttä.
Ajan ajattomuuden koin
hyvin selvästi myös viime viikonloppuna, kun juhlimme
luokkatovereitteni kanssa vanhalla Lyseollamme. Meidät julistettiin
riemuylioppilaiksi. Juhlimme koko viikonlopun yhdessä, kaksi
rinnakkaisluokkaa. Pari vuotta sitten juhlimme Lyskamme
satavuotisjuhlia ja nyt omia juhliamme. Koimme olevamme kuin ’silloin
ennen’.
Miten tämä ihmeellinen
ajattomuus meissä ilmenee? Siten, että vaikka vuosia tulee, niin ne
eivät tunnu oikeastaan missään. Joka kerta kun tanssin nopeaa
rokkia tai jiveä, tunnen olevani teinityttö. Juuri silloin opimme
nämä tanssit. Ja ihme ja kumma ne ovat kaikki nämä vuosikymmenet
olleet muotitansseja. Se, miltä minusta tuntuu, on tärkeintä. Se
määrittelee, mitä aikaa elän. Voin itse sen ratkaista. Valitsenko
ilon vai murheen, rakkauden vai pelon. Sitä, miten suhtaudun
asioihin, ei voi kukaan määrätä. Tapahtuipa tässä fyysisessä
maailmassa mitä tahansa, itse ratkaisen, miten sen koen.
Olen viime viikkoina
ajellut milloin mihinkin suuntaan näitä upeita Kemi- ja Ounasjoen
rantoja, ihaillut mahtavia jokitörmiä ja niiltä näkyviä
maisemia. En yhtään ihmettele, että meidän ikioma laulumme on
nimenomaan ’Kymmenen virran maa’. Vesi virtaa kymmenissä
virroissa yhtyen kahdeksi isoksi virraksi kaupungin sydämessä
matkallaan kohti valtamerta.
Matkani suuntautui pari
viikkoa sitten myös tuntureille. Kävin Luostolla sopimassa kesän
kursseista hyvän ystäväni Pirjon kanssa, joka ylläpitää ja
järjestää Luostonlinnassa kaikenlaista toimintaa. Rupean siellä
pitämään Maria Magdalena kursseja ja tapaamisia. Nyt on minulla
alkanut taas uloshengitysvaihe aivan selvästi. Olen tehnyt tähän
asti paljon energiatyötä kotopyhäkössäni. Rauhanrukoukset ja
Lähettilään pyörä kuuluvat jokapäiväiseen rauhantyöhöni
kotonani.
Kirjoittaminen on myös
viime vuosina kuulunut sydämeni iloihin. Kiitänkin lämpimästi
kaikkia niitä, jotka äänestivät minua ’The Next Top Spiritual
Author’ kilpailussa. Se oli hieno kokemus. Se, että en olen näiden
250 joukossa, jotka jatkavat kisaa, ei tarkoita, että
kirjoittamiseni olisi lakannut, päinvastoin. Opin paljon ja sain
paljon vastarakkautta ja tukea. Kaikella on aina tarkoituksensa
elämässämme. Ken tietää, mitä jännää tästäkin seuraa,
ovathan energiani lähteneet riemullisesti maailmalle. Meidän ei
tarvitse tietää välttämättä työmme tuloksista, energia kyllä
tietää minne mennä ja kenet saavuttaa. Näin on.
”Miten voin palvella
Sinua Äiti Maria Magdalena?” Tämä on minulle kaikkein tärkeintä.
Olla suorassa yhteydessä ja antautua Hänen ohjaukseensa luottaen
siihen ja kiittäen jokaisesta hetkestä elämässäni. Muistaa se,
että tämä elämä fyysisessä maailmassa on illuusiota, mutta
tärkeää elämää. Jumalolentoina tehtävämme on tässä harhojen
maailmassa löytää oma jumaluutemme sisältämme ja sitten
heijastaa tätä jumaluutta ympärillemme. Vain tällä tavalla voin
auttaa ja vaikuttaa. Rauha fyysisessä, illuusioiden maailmassa ei
ole mahdollista. Rauha tulee siten, että ihmismieli rauhoittuu ja
valaistuu, sydän herää ja sielu ymmärtää tämän kaiken. Aivan
niin kuin Lähettilään pyörä opettaa. Tätäkin haluan opettaa
kursseillani niille, joita Äiti Maria Magdalenan energia kutsuu ja
jotka sitä haluavat kauttani.
Rakastan maisemia
koti-ikkunoistani. Usein istun keittiön sohvalla ja katselen
hurmaavaa maisemaa Harjulammella, johon taivas kuvastuu veteen
satumaisina väreinä, jotka muuntuvat joka hetki. Olen ottanut
satoja kuvia tästä samasta maisemasta eri aikoina. Napsin kuvia
keittiössä askarrellessani koko ajan. Se on helppoa valokuvausta.
Siunattu on tämä maisema.
Nukkumaan en malta mennä
nyt kesällä juuri lainkaan. Istun yöllä keittiön sohvalla ja
katson taivasta ja vettä. Usein myös selaan oraakkelikortteja,
joita minulla on monenlaisia. Viime yönä kun tuli sydämeeni tämä
artikkelin kirjoittaminen, otin Magdalene Oracle –korteista yhden.
Siinä tuli itse Maria Magdalena- kortti. Suomenna sen tekstin tähän
lukijoitteni iloksi.
Kulje eteenpäin ja ole
uskollinen itsellesi Uskalla olla erilainen Tehdä virheitä
Luoda, sillä juuri
luomisessa olet olemassa Maailmassa täynnä
unelmia, joilla on juurensa sydämessäsi Ykseydessä, rakkaudessa
ja vihassa Ihmeessä ja
kunnioituksessa, pehmeydessä ja kivussa, ilossa ja valossa.
Hiljaisuudessa tuntematon
odottaa Tyhjyys tahtoen täyttyä. Astu siihen rohkeudella ja
voimalla Kuten puhkeava ruusu valoa
kohden Rakkaus johtaa sinua
vihreämmille niityille.
Pidä taskusi täynnä
unelmia, Sillä elämä on uskon
testi. Salli valosi loistaa Ei ole alkua eikä loppua,
On vain rakkaus!
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar
| | LÄHETTILÄÄN
PYÖRÄ
Tuhansia vuosia vanha
Lähettilään pyörä on geometrinen esitys ihmisen henkisestä
olemuksesta, täydellisestä tasapainosta, Korkeimmasta Itsestäsi.
Sitä kutsutaan myös Viisauden ja Rakkauden pyöräksi. Tämä pyörä
on ollut käytössä muinaisissa Egyptin mysteeriokouluissa ja
esoteerisissä traditioissa, kuten apostoli Johanneksen ja Maria
Magdalenan Rakastetun opetuslapsen yhteisössä. Valon lähettiläät
ovat viimeksi ylläpitäneet tätä traditiota. He meditoivat pyörän
muotoisessa kappelissa, kuusi naista ja kuusi miestä ympyrässä ja
keskellä henkilö, jota kutsuttiin Opettajaksi.
Sen jälkeen kun James
Twyman löysi Valon lähettiläiden yhteisön Kroatian vuorilta 1999
ja sai tehtäväkseen tuoda maailmaan tämän salassa olleen yhteisön
henkisen sanoman, on Lähettilään pyörä ollut julkinen kaikille
haluaville. James julkaisi kokemuksensa kirjassaan Valon lähettiläs.
Valon lähettiläät kertoivat Jamesille, että heitä ei enää
tarvita; jokaisesta ihmisestä itsestään tulee halutessaan
tällainen lähettilään pyörä.
Keväällä 2003 James
lähetti paljon sähköposteja maailmalle ja sai tuhannet ihmiset
osallistumaan Henkisen rauhanrakentajan internetkurssiin. Kurssi
pidettiin 4.3.- 8.6.2003. Siihen sisältyi 33 opetusta 99 päivän
aikana, sisältäen 999 englanninkielistä sanaa. Opetusta annettiin
joka 3. päivä. Aika erikoista kolmosen numeron voimaa! 33 ei ole
tavallinen numero; se on Kristustietoisuuden numero. Opetukset
annettiin joka kolmas päivä, sillä Jeshua makasi liikkumattomana
haudassa kolme päivää, niin että elämä saattoi ottaa hänet
itseensä. Opetus tuli Jeshualta eli Jeesukselta. Myöhemmin James
julkaisi nämä Jeshuan opetukset kirjana ”The Art of the Spiritual
Peacemaking”. Nämä opetukset aloittivat Jamesin pitämän
maailmanlaajuisen mysteeriokoulun ja monitahoisen henkisen työn
konsertteineen, kirjoineen, filmeineen ja monine rauhanprojekteineen.
Sain myös näitä Jamesin
lähettämiä Jeshuan opetuksia. Joku lähetti minulle sähköpostin
ja näin alkoi oma kouluni. Kävin monia Jamesin kursseja
internetissä, kunnes aloitin varsinaisen pappiskoulutuksen hänen
seminaarissaan. Opiskeluun kuului tämän Lähettilään pyörän
opiskelua huipentuen Rakastetun yhteisön rauhanpapiksi vihkimiseen.
Olin silloin ensimmäinen suomalainen. 
Lähettilään pyörä on
vaikuttanut elämääni kaikki nämä vuodet. Tampereella asuessani
rakensin sen olohuoneeni lattialle pienistä kivistä, jotka olin
maailmalla kerännyt. Kiviä oli juuri oikea määrä, huomasin
ihmeekseni. Rovaniemellä rakensin pyörän uudestaan kivistä
keskelle keittiön lattiaa. Ja siellä se on edelleenkin. Loikin
pitkin päivää sen ympäri. Pari vuotta sitten tilasin USA:sta
kankaisen ison pyörän. Se on arvokasta käsityötä ja sen
tekemiseen meni Rakastetun yhteisön Jane Shaw Steinilta yli vuosi,
ja se maksoi 500 dollaria. Nyt tämä varmaan maailman pohjoisin
Lähettilään pyörä on keskellä olohuoneeni lattiaa ja odottaa
vain suurempaa tilaa Maria Magdalena temppelissä.
Aloitan ja lopetan
jokaisen päivän tämän pyörän kanssa. Pyörässä on monta tasoa
ja kuviota. Annan niiden vaikuttaa itseeni intuitiivisesti. Uloin
kehä kuvaa Mieltä, sisäkolmio Sydäntä ja sisäympyrä Sielua.
Ulkokehällä on 12 puolaa jotka johtavat keskukseen. Ulkopisteet
ovat työkaluja ja kuvaavat henkisen rauhanrakentajan ominaisuuksia.
Kellotaulun mukaisesti kohdasta 12 lähtien ne ovat myötäpäivään:
Rohkeus, Kärsivällisyys, Viisaus, Varmuus, Myötätunto, Ilo,
Selkeys, Ymmärtäminen, Syvyys, Anteliaisuus, Runsaus ja Agape eli
Jumalrakkaus. Kaikkia näitä ominaisuuksia käsitellään suhteessa
kolmeen Valaistumiseen: Valaistunut mieli (ulkokehä) Herännyt
sydän (kolmio keskellä) ja Ymmärtänyt sielu (sisäkolmio).
Keskeinen opetus Pyörässä
on Antautuminen, Luottamus ja Kiitollisuus. Mieli antautuu, Sydän
luottaa ja Sielu on kiitollinen. Mieli uskoo, Sydän tuntee ja Sielu
tietää. Temppelin perustana on Rauha, Armo ja Totuus.
Aamuin illoin kierrän
Pyörän 12 kertaa kohdistaen huomioni jokaiseen ominaisuuteen
kerrallaan. Täten vahvistan itsessäni näitä ominaisuuksia. Käytän
hyvin paljon Jumalan nimeä ”Minä Olen” ja vahvistan sitä
Mooses koodin tapaan: ”Minä Olen se, Minä Olen”.
Katson Pyörää kädet
ylhäällä Y ja sanon: Lähettilään Pyörä Yesh, Minä Olen se,
Minä Olen. Sitten kädet alas rintaan ja taas ylös Y: Yesh, Minä
Olen se, Minä Olen. Näin sanon ennen jokaista kohdettani.
Kierrettyäni pyörän 12 kertaa, sanon katsoen ulkokehää: Minä
Olen Valaistunut Mieli…. Seuraavaksi katson kolmiota ja sanon: Minä
Olen Herännyt Sydän…. ja sitten katson keskiympyrää sanoen:
Minä Olen Ymmärtänyt Sielu…
Seuraavaksi katson taas
ulkokehää ja sanon: Minä Olen Antautuminen… kolmiota: Minä Olen
Luottamus… ja sitten sisäympyrää: Minä Olen Kiitollisuus…
Otan kynttilän pois
keskustasta (jossa se yleensä aina palaa kotona ollessani) ja astun
ympyrän keskelle. Sanon: Lähettilään Pyörän keskus… Vain
Rakastettu on todellisuutta. Nähdä kuten Jumala Minä Olen näkee,
Tuntea kuten Jumala Minä Olen Tuntee, Tietää kuten Jumala Minä
Olen tietää. Rakastettu näkee vain Rakastetun. Antautuminen,
Luottamus, Kiitollisuus. Armo, Rauha, Totuus. Pyyteetön Rakkaus.
Äiti Maria Magdalena.
Teen saman olohuoneen
lattialla olevan pyörän edessä ja keskellä pyörää. Yleensä
puhun sekä englanniksi että suomeksi, niin kuin
alttaripalveluksissanikin.
Olohuoneen kankainen pyörä
on lähellä meditointisohvaani ja olen huomannut, että Pyörän
vaikutus on erittäin voimakas. Otan ”värienergia”-kylpyjä
kääriytyneenä värillisistä villatilkuista tehtyyn
päiväpeitteeseeni; seinällä on iso suopursutaulu ja ikkunasta
näen suuren kuusen tuulessa tanssivat oksat. Tämä on todellinen
voimapaikkani.
Kankainen Lähettilään
pyörä on myös seremonioita varten. Se toimii vihkimattona, jonka
päällä vihkipari saa pyhän siunauksen liitolleen. Tunnen, että
kodistani on tullut todellinen pyhäkkö.
Kun ajattelen Rovaniemen
sijaintia kartalla, en ihmettele, että täällä on niin voimakkaat
energiat. Kaksi valtajokea yhtyy kaupungin sydämessä muodostaen
suuren Y-kirjaimeen. Y viittaa Jeesuksen nimeen Jeshua/Yeshua ja yes
eli kyllä sanaan. Kun ihminen laittaa kätensä ylös, hän on
Y-kirjain ja silloin hän antautuu Korkeammille voimille luottaen
niihin ja kiittäen kaikesta elämässään.
Rovaniemeä ympäröivät
vaarat joka puolelta. Ounasvaara kaupungin sydämessä on aina ollut
kaupunkilaisille voimapaikka. Ikkunastani näen Pöyliövaaran,
äitini kotivaaran, jonka juurella hänen kotitilansa sijaitsi.
Tunnen Äitienergian virtaavan tässä kaupungissa ja koko Lapissa.
Äiti Maria Magdalena on
minulle kaiken sydän. Hän on tuonut minut kotiin tänne
esivanhempieni maahan ja näyttänyt minulle luonnon mahtavuuden. Hän
on kanssani myös tuntureilla, niin ruskaretkillä kuin nyt talvella
laskettelemassa. Hän innosti minua laskettelemaan 15 vuoden tauon
jälkeen. Olin tunturin huipulla ja katsoin alas. Pelkäsin hurjasti:
Mitä minä täällä teen? Miksi olen täällä? Auta minua Äiti
Maria Magdalena ja arkkienkeli Mikael laskettelemaan alas
turvallisesti. Ja näin kävi. Voitin pelkoni ja tulin alas
turvallisesti. Nyt sitten suorastaan rakastan laskettelua. Korkealta
tunturin huipulta näkee kauas ja taivas on lähempänä. Voi
vapaasti hengittää ja tuntuu kuin siivet kasvaisivat selkään.
Tuntureilta olen saanut
inspiraatiota kansainväliseen kirjoituskilpailuun, jonka järjestävät
James ja kustantaja Robert Evans. James on julkaissut 13 kirjaa,
joista kaksi on ollut New York Timesin bestselling -kirjojen kärjessä
ja yksi Amazon -kirjojen ykkösenä. Hän haluaa auttaa muitakin
kirjoittajia saamaan julkaisusopimuksia. Kirjani koostuu
lehtiartikkeleistani ja ideani on se, että kirjoitan kaikille
ihmisille. Näin ainakin Maria Magdalena minua kehottaa kirjoittamaan
ja tukee tätäkin yritystäni. Kotisivuiltani löytyy linkki ja
suomenkieliset ohjeet äänestykseen. Kiitän sydämestäni tuestasi
ja rakkaudestasi.
Siunaten ja rakastaen Margie rauhanpapitar, M.
Div. | |
RAKASTETUN
OPETUSLAPSEN SALAISUUS
On kaksi kirjaa, jotka
ovat minulle erityisen rakkaita koskien Maria Magdalenaa. Toinen on James Twymanin kirja ”The
Secret of the Beloved Disciple” ja toinen on Margaret Starbirdin
kirja “The Lady with the Alabaster Jar”.
Kun opiskelin James
Twymanin Spiritual Peacemaking pappisseminaarissa Beloved
Communityssa, kurssikirjoihimme kuuluivat nämä molemmat kirjat.
Käänsin Jamesin kirjan; sain siihen yhtäkkisen inspiraation Uuden
vuoden yönä 2006 ja käänsin kirjaa yötä päivää kolme
viikkoa. En edes miettinyt, julkaiseeko sen joku; sisäinen polte sen
kääntämiseen oli suuri.
Kirjan julkaisi
sitten Unio Mystica Delfiini Kirjoissaan vuonna 2007. Kirjan nimeksi
he laittoivat ”Opetuslapsen salaisuus”. Alkuperäinen
kirja ”The Secret of the Beloved Disciple” on julkaistu vuonna
2000.
Rakastetun opetuslapsen
salaisuus – kirja on kiehtova kuvaus ja jatkoa James Twymanin
kirjalle ”Valon lähettiläs”. Tässä edellisessä kirjassaan
James aloitti seikkailun sodan repimien Bosnian ja Kroatian halki.
Sieltä vuorten kätköistä hän löysi henkisten mestarien
ikivanhan yhteisön, jonka sanotaan olleen olemassa tuhansien vuosien
ajan. Rakastetun opetuslapsen salaisuus- kirjassaan James oppii
lopulta tuntemaan Valon lähettiläiden salaperäisen alkuperän, ja
tapaa Belgradin kaduilla järjestetyn rauhanmarssin yhteydessä
hämmästyttävän naisen nimeltä Maria. Jälkeenpäin hän saa
tietää, että Maria on Jeesuksen Äiti Maryn ilmentymä. Samalla
matkallaan hän tapaa Marian uudestaan pienessä pyhiinvaeltajien
kansoittamassa kylässä, Medjugorjessa, Kroatiassa. Myöhemmin hän
vielä tapaa Marian eri hahmoissa pakolaisleirillä Kosovon ja
Makedonian rajoilla. Marialta James saa paljon opetusta.
On mielenkiintoista, että
James käyttää sekä Maria että Mary nimiä kirjassaan. Tein
samoin suomennoksessani. Nimien eri käytöillä on oma
tarkoituksensa. James kuuluu Irlannista kotoisin olevaan perheeseen,
ja he ovat hartaita katolisia. James antoi jo 10-vuotiaana lupauksen
Äiti Marylle, Jeesuksen Äidille, että hän pyhittää elämänsä
hänelle.
Tässä joitakin otteita
kirjasta:
Maria: Se, mikä palaa
maailmaan, on se mitä kutsuisit sanalla ”energiasigneeraus”,
Kristus on kokemus, ei persoona… Se opettaja, jota odotat, ottaa
saman viitekehyksen kuin Jeesus. Se tulee olemaan sama, ja kuitenkin
se tulee olemaan erilainen. Se tulee olemaan Jeesus, mutta vielä
enemmän.
Maria: Minä olen Rauhan
kuningatar. Voit sanoa minua Feminiiniseksi prinsiipiksi. Myötätunto,
ymmärtäminen, suvaitsevaisuus ja rauha ovat ne polut jotka johtavat
minun luo. Nämä ominaisuudet ovat perinteisesti feminiinisiä
ominaisuuksia, ja juuri tähän energiaan ihmiskunnan täytyy nyt
astua.
Maria: Voit kutsua sitä
taivaaksi jos haluat. Monessa mielessä se on hyvin samankaltainen
kuin sinun käsitteesi taivaasta. Ja kuitenkin siellä on niin paljon
enemmän, monia muita tasoja, jotka ovat niin vaikeasti
määriteltäviä, että et mitenkään voi niitä ymmärtää.
Mestarit eivät palaa näiltä tasoilta fyysisesti, ellei se ole
tällaisessa muodossa, jonka juuri nyt havaitset. Olen ottanut tämän
ruumiin itselleni tarkoituksella opettaa sinulle määrätty opetus.
Kun opetus on annettu, ruumis häviää.
Maria: Seuraava opettaja
on aina ollut kanssasi, ja sinä tulet tietämään mitä tehdä kun
se aika tulee.
Ionan saarella
Skotlannissa James tapasi ennen Kosovon matkaansa mystisen, vanhan
naisen. ”Voit kutsua minua ’Vanhaksi Naiseksi’, tämä sanoi.
”Olen ollut täällä yhtä kauan kuin nämä kalliot. Voin kertoa
sinulle asioita, joita kukaan ei voi… asioita, jotka haluat
kuulla.”
”Olet tavannut
tyttäreni. Kyllä, sinä tiedät mitä tarkoitan. Olet tavannut
hänet, ja hän tietää kuka sinä olet. Hän on se, joka tulee
johdattamaan sinua…johdattamaan jokaista. Olen ollut täällä
kauan aikaa, mutta nyt on hänen vuoronsa. Olen tehnyt särön
kallioon ja hän on pääsevä sisään siihen säröön ja murtava
sen rikki. Älä ole noin hölmistynyt. Tämä on se, minkä tiesit
tapahtuvan, minä vain näytän hiukan erilaiselta kuin mitä
odotit.”
”Ovi on jo auki. Se on
aina ollut auki. Ja minä olen liian vanha jatkamaan tätä
naputtelua. Tässä, mikset sinä tekisi sitä.”
”Hän, tyttäreni, tulee
kertomaan sinulle sen mitä sinun tarvitsee tietää, samoin kuin
minä kerroin hänelle. Mutta ole tarkkana. koska se on tärkeää.
Ja jatka kallion naputtamista. Tulet nauramaan sitä vielä jonain
päivänä … jonain päivänä, kun ymmärrät sen.”
On merkittävää, että
Pietarin nimi tarkoittaa ’kalliota’. Pietarin maskuliinisen
kirkon ja apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan feminiinisen
kirkon on aika sulautua taas yhteen. On aika murtaa Pietarin kallio
naputtamalla sitä Äiti Marian jatkuvalla innolla ja rakkaudella. On
aika tunnistaa ja tunnustaa, että on kaksi Kristusta: maskuliininen
ja feminiininen. Feminiininen Kristus on ollut taustalla kaksi
tuhatta vuotta, mutta se on nyt murtautumassa ulos luonnon pakosta.
Shrinat Devi (Jamesin
ystävä, shamaani): Kristuksen Valo on jo palannut. Enkä sanonut
mitään Jeesuksesta. Hänellä (Jumalaisella Äiti Marylla) ) oli
kaksi lasta, mutta toinen on ollut unessa hyvin kauan aikaa. Ne ovat
oikeastaan sama, mutta ilmentyvät kahdella eri tavalla. Sinun on
määrä löytää se toinen, joka oikeastaan on ensimmäinen.
Johanneksen linja Rakastetun Yhteisössä odottaa Kristuksen toista
tulemista.
Maria: Ennen kuin Jeesus
kuoli ristillä, hän pani minut, äitinsä, Johanneksen
huolenpitoon. Hän (apostoli Johannes)
on jatkanut fyysisenä mestarina perustamalleen Rakastetun
yhteisölle, ja hän on suojellut kaikkein
suurinta mysteeriä – Kristuksen paluun todellista luonnetta.
Todellisuudessa Kristuksen energialle on kaksi ilmenemismuotoa.
Viimeiset kaksi tuhatta vuotta Jeesus, maskuliinisen Kristuksen
identiteetissään, on personifioinut sitä ilmenemismuotoa. Se Uusi
Maailma, josta puhun, on olennaisesti napojen siirtyminen. Kristuksen
energia, kuten kaiken täytyy, on löytämässä tasapainon.”
James: Vielä kerran,
minun täytyy kysyä tätä. Oletko sinä Feminiininen Kristus?
Maria: Kannan Feminiinistä
Kristusta sydämessäni. Ja koska sydämeni on avoin, sinä aistit
vain sen Valon. Mutta jokainen meistä kantaa sitä Valoa, vaikkakin
se on ollut satoja vuosia pelon ja epäluulon kahlitsemana. mutta
heräämisen aika on käsillä, ja te olette kaikki täytetyt
kaikkien valon Valolla. Valo kasvaa sinussa, kunnes tulet
odottamisesi päähän. Silloin Valo syntyy ja tulee maailmaan
jälleen. Kun sanon sinä tarkoitan teitä kaikkia, sillä
Feminiininen Kristus ei tule yhden, vaan kaikkien kautta. Tämä on
Rakastetun Opetuslapsen sanoma, ja se on nyt sinun sanomasi.
Melkein jokainen henkinen
traditio tunnustaa ja kunnioittaa Jumalan feminiinistä, myötätunnon
olemusta. jotkut kutsuvat tätä nimeltä Tara, Quan Yin, Sofia tai
Saraswati, mutta kaikkien niiden takana sykkii Äidin
sydän, Jumalaisen Universaalin Äidin. Kristityt kutsuvat häntä
Siunatuksi Äidiksi.
Belgradissa James tapaa
Marian. Medjugorjessa hän tapaa myös Marian, mutta puhuu paljon
Äiti Marysta, jota siellä palvotaan. Kirjansa loppusanoissa hän
sanoo: ”En vieläkään oikein tiedä, keneen viittaan hänestä
puhuessani. Onko hän se Mary, jota minut opetettiin lapsesta pitäen
rakastamaan, se Siunattu Äiti, jonka sanottiin valvovan minua, ja
huolehtivan minusta hellästi?”
Jamesin teksti on
salaperäinen ja selvä yhtä aikaa. Näin viisaiden tietäjien
teksti yleensäkin on. Jameskaan ei anna valmiita vastauksia. Minua
on kiehtonut ensi lukemastani asti tämä asia: kuka on kuka? Mikä
on Maria Magdalenan osuus tässä kirjassa? Se että James käyttää
myös Maria -nimeä, on yksi selvä vihje. Minua on askarruttanut se,
miksei hän puhu suoraan Maria Magdalenasta. Tiedän kuitenkin, että
hän pappiskoulutuksen yhteydessä näin teki. Hän on omistanut
paljon laulujaan Maria Magdalenalle.
Luulen, että syynä on
se, että James on halunnut painottaa Universaalin Jumaläidin
olemusta. Tämä Magdalen Flame/Liekki ilmeni Jeesuksen aikaan juuri
hänen Äidissään Maryssä ja hänen Rakastetussaan Maria
Magdalenassa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan Pyhässä avioliitossa
nämä kaksi energiaa, Feminiininen Kristus ja Maskuliininen Kristus,
yhtyivät. Nämä energiat ovat universaalia ja kattavat kaikki
uskonnot ja kansat – nekin uskonnot jotka eivät puhu mitään
Jeesuksesta ja Maria Magdalenasta.
Kuka on Rakastettu
Opetuslapsi? Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Sekä apostoli
Johannesta että Maria Magdalenaa on arvuutettu täksi henkilöksi.
Entäpä jos he ovat yksi ja sama henkilö eräässä mielessä.
Raamattu on taidokkaasti salannut Maria Magdalenan olemassaolon
Jeesuksen rakastettuna ja puolisona. Koska häntä ei voitu poistaa
historiasta sen takia, että niin monet ihmiset tiesivät hänen
osuutensa Jeesuksen viimeisiin hetkeen, sekä ristillä että
Jeesuksen haudalla, hänestä tehtiin ”nimetön mieshenkilö”,
”se opetuslapsi jota Jeesus rakasti”. Nimetönkin mies oli
parempi kuin nainen noihin aikoihin. Varsinkin todistamaan niin
suurta asiaa, kuin Jeesuksen ylösnouseminen. Naista ei siihen
kelpuutettu.
Entäpä jos Rakastettu
opetuslapsi todella on apostoli Johannes. Sekään ei ole tuulesta
temmattua. Sekä apostoli Johannes että Maria Magdalena olivat
Jeesukselle tärkeitä, hyvin rakkaita ihmisiä. He perustivat
Rakastetun Yhteisön, joka on aina ollut olemassa, kaksi tuhatta
vuotta; se on se yhteisö johon James ohjattiin Kroatiassa.
Maria Magdalena joutui
pakenemaan heti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hänetkin
ristiinnaulittiin: häpäistiin, unohdettiin ja karkotettiin. Hän ei
voinut jäädä johtamaan Rakastetun Yhteisöä. Se jäi täysin
Apostoli Johanneksen tehtäväksi. Nämä kaksi Jeesuksen läheisintä
opetuslapsea ymmärsivät syvällisimmin Jeesuksen opetuksen.
Jeesuksella ja Maria
Magdalenalla oli monien kirjojen antaman tiedon mukaan kolme lasta:
kaksi poikaa ja yksi tytär. Paetessaan Egyptiin Maria Magdalena oli
raskaana. Tytär Sarah syntyi Egyptissä. Egyptistä he muuttivat
sitten eteläiseen Ranskaan. Koko eteläinen Eurooppa on täynnä
Maria Magdalenaa esittäviä patsaita, muun muassa ”Mustan
Madonnan” patsaita. Musta on viite ”maanalaiseen, salattuun
elämään pakolaisena”. Muun muassa Puolan suojeluspyhimys on
tällainen Musta Madonna.
Entä James? Mikä on
hänen osuutensa tässä kaikessa? Kirja antaa koko ajan vihjeitä,
mutta James ei sano suoraan mitään itsestään. Lukija voi itse
päätellä asioita rivien välistä.
Olen opiskellut Beloved
Communityn pappisseminaarissa henkiseksi rauhanpapiksi. Rakastetun
opetuslapsen kirjan lopussa James sai tehtäväkseen perustaa
mysteeriokoulun. Tajusin pappisseminaaria käydessäni ja
tutustuttuani Jamesiin lähemmin rauhanvaelluksella Assisista Roomaan
syyskuussa 2005, että koulu jota olen käynyt, on juuri tämä
mysteeriokoulu. Muistini kahden tuhannen vuoden takaisin aikoihin ja
asioihin myös palasi. Aivan luonnollisesti palasi myös muistini
Maria Magdalenaan. Alkoi myös säännöllinen kommunikointini Hänen
kanssaan.
Olen syvästi kiitollinen
Elämälle ja Maria Magdalenalle tästä ihanasta siunauksesta saada
olla Hänen instrumenttinaan.
Elämä on tarua
ihmeellisempää!
Rakastetun Opetuslapsen
–kirjan Valon lähettiläiden sanoma:
On olemassa kaksi
yksinkertaista totuutta, jotka sinun tarvitsee hyväksyä, jos aiot
siirtyä vaivattomasti Uuteen Maailmaan, maahan, joka perustuu
rakkauden lakeihin.
Ensimmäinen viesti on -
SINÄ OLET VALMIS
Sinä olet valmis
päästämään irti ne pelottavat uskomukset, jotka ovat pidättäneet
sinua sidottuina eristäytyneisyyden kuvitelmaan. Sinä olet
valmis hyväksymään rakkauden todellisuuden, mikä on olemassaolosi
perusta. Ja sinä olet valmis antamaan rakkautta jokaiselle kaikin
tavoin, sillä se on ainoa tapa, miten itse sen koet.
Toinen viesti on - SINÄ
OLET PYHÄ
Se kuka sinä todella
olet, on mielikuvituksesi tuolla puolen. Jos sinä olet yhtä
luomisen Jumalisen Sykkeen kanssa, silloin sinä olet yhtä myös
Jumalan pyhyyden kanssa. Kun sinä tajuat tämän, kun alat tajuta
tämän totuuden jokaisessa jonka kohtaat, mukaan lukien itsesi,
silloin maailma muuttuu itsestään. Sinä olet pyhä, ja se ei voi
muuksi muuttua.
Kun hyväksyt, että sinä
olet valmis, ja että totuus sinussa on pyhyyden ydin olemus, silloin
tunnistat seuraavan opettajan – RAKKAUDEN LÄHETTILÄÄN. Juuri
tämä opettaja vie sinut läpi Ikuisuuden Ovesta sielun todelliseen
tilaan.
Siunaten ja rakastaen Margie Marketta Mylläri rauhanpapitar
|
|
SIELUNRAKASTAVAISET – AIKAMATKAAJAT NYKYHETKESSÄ
Sielunpeili 7/2009

Jokaisessa
miehessä ja naisessa on sekä mies- että naisenergiaa, koska Jumala loi
ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Naisenergiaa ei ole
viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana kuitenkaan noteerattu juuri
lainkaan. Naista on alistettu, halveksittu ja nöyryytetty, ja usein
vielä nykyäänkin asianlaita on näin.
Jeesuksen
aikana oli kuitenkin vielä paljon Egyptistä tulleita vaikutteita, joten
nainen saattoi myös olla ylipapitar ja korkeassa asemassa. Näin myös
Jeesuksen rakastettu, Maria Magdalena, oli paitsi Jeesuksen puoliso ja
lasten äiti, myös korkea-arvoinen ylipapitar. Hän oli myös se Jeesuksen
opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvällisimmin ymmärsi
Jeesuksen esoteerisen, sisäisen opetuksen. Pistissophia ja Maria
Magdalenan Evankeliumi ovat muun muassa niitä kirjoja, jotka todistavat
tämän asian.

Margien ottama kuva ikkunastaan
Viime
vuosikymmeninä on naisenergia tullut esille voimallisesti. Se tulee
itsestään ilmi, sillä tälle energialle on nyt paljon avoimia sieluja,
jotka toimivat instrumentteina tällaiselle jumalaiselle, feminiiniselle
energialle. Energioiden tasapainottaminen on meneillään.
Jeesuksen
Äiti Maria ja Jeesuksen rakastettu Maria Magdalena ovat omalla
elämällään tuoneet naisjumaluuden esille hyvin selkeäsi. Etenkin Maria
Magdalenan elämän tutkiminen avaa monia ovia. Jeesuksen ja Maria
Magdalenan avioliitossa nämä jumalaiset voimat yhtyivät tavalla, miten
Luoja on sen tarkoittanut.
Itselleni Maria Magdalenan
elämä avautui, kun Beloved Communityn pappisseminaarissa sain
luettavakseni monia häntä käsitteleviä kirjoja. Etenkin Margaret
Starbirdin kirja ”The Woman with the Alabaster Jar” avasi silmäni ja
muistini näihin asioihin. Kaikki mitä olin opiskellut vuosikymmenten
aikana aikaisemmin, sai palaset loksahtamaan kohdalleen ihmeellisellä
tavalla.
Pappisvihkimykseni yhteydessä annoin kolme
pyhää sitoumusta. Ne ovat ne käskyt, jotka Jeesus antoi ristinsä
juurella olleille läheisilleen:
- Tunne pyyteetöntä rakkautta.
- Kaitse lampaitani.
- Pidä Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa Hänet maailmalle.
Tästä on nyt kysymys: saada tasapainoon jumalaiset nais- ja
miesenergiat ihmiskunnassa. Ja naisen ja miehen välillä se tapahtuu
heidän vihkimisseremoniassaan, ja sitten heidän jumalaisessa
yhdynnässään. Aivan luonnollisesti, kauniisti ja pyhällä tavalla.
Beloved
Communityn avioliittoon vihkimisseremoniassa on Pyhän öljyn seremonia,
jossa morsian ja sulhanen yhdistetään Nardus- ja Frankinsensi
-öljyillä. Nardus- öljy on samaa, millä Maria Magdalena voiteli
rakastettunsa Yeshuan eli Jeesuksen. Vihkimisessä on myös
Kynttiläseremonia, jossa kaksi kynttilää yhdistyy yhdeksi liekiksi.
Lisäksi vihkimisessä on Sormus- ja Siunausseremoniat.
Maria Magdalena ja Yeshua ovat meille kaikille esimerkkejä Pyhästä Avioliitosta.
Me
kaikki voimme kokea samaa jumalaista pyhyyttä avioliitossamme.
Yhdynnässä nainen ja mies kokevat jumalaisen ykseyden. Itsestämme
riippuu, kuinka voimallisesti sen koemme. Henkinen yhteys on avain myös
fyysiseen kokemiseen. Kun kaksi sielua kokee autuaallisen yhdynnän, se
on pyhä asia. Olen vakuuttunut, että useimmat meistä ovat ainakin
joskus kokeneet näin.
Omasta kokemuksestani voin
kertoa, että on mahdollista kokea kahden sielun yhteensulautuminen.
Olin 33 -vuotias ja tuleva mieheni 66-vuotias, kun menimme naimisiin.
Teosofeina ja ruusu-ristiläisinä meille oli alusta asti selvää, että
olimme olleet rakastavaisia jo aikaisemmissa elämissä.
Uskon,
että meillä ihmisillä on useitakin ns. parisieluja, sillä lukemattomien
elämien aikana olemme kohdanneet valtavan määrän ihmisiä. Niin viha
kuin rakkaus sitoo ihmisiä. Jotkut voivat olla naimisissa entisten
vihamiestensä kanssa. Kunnes sitten oppivat vähitellen rakastamaan
toisiaan. Vihamiehiä todellisuudessa ei ole; on vain opettajia.
Toisinaan sielut saavat kuin ’lepoelämän’ ja saavat rauhassa rakastaa
ilman vastoinkäymisiä; näin omistautuen täysin toinen toisilleen.
Olen
julkaissut kirjan mieheni ja minun välisistä rakkauskirjeistä, jotka
kirjoitimme seurusteluaikanamme 1970-luvulla. Tapahtui ihmeellinen
asia, että hän rupesi kirjoittamaan uusia kirjeitä väliin, kun koneella
puhtaaksikirjoitin kirjeitä. Se oli yllättävää ’aikamatkailua’. Liitin
kirjeet kirjaan. Olen edelleen yhteydessä Jussin kanssa. Hän kuuluu
’energiaperheeseeni’.
Jälkeenpäin tajusin sellaisen
asian, että Jussi auttoi minua saamaan rintasyövän, jonka
avulla
pystyin käsittelemään nykyisen elämäni, ja etenkin aikaisempien
elämieni traagisia traumoja. Kirjeitä kirjoittaessani nimittäin
yhtäkkiä tajusin, kuinka hän mustasukkaisuudessaan oli epäillyt
rakkauttani. Tämä laukaisi valtavan tunnemyrskyn sisälläni, jopa
raivon. Kun kolmessa viikossa kirjoitin tekstiä monta sataa sivua, se
oli sekä fyysinen että henkinen prosessi.
Suuri rakkaus voi siis toimia näinkin.
Tässä on joitakin otteita näistä yhteisistä kirjoistamme ”Keinuvuopaja Trilogia”

Yksi ainoa katse – se yhdisti meidät tässä elämässä
Marketta:
Istun luennon jälkeen kellarikahvilassa Sinua vastapäätä. Näen silmäsi.
Katseemme kohtaa aivan yllättäen. Koemme tuon ihmeellisen välähdyksen,
kun sekunnin murto-osassa katsomme toistemme sisimpään. Näennäisesti
toisilleen vieraat ihmiset yhtyvät sielutasolla ja tunnistavat
toisensa. Käsittämätön, taivaallinen kokemus fyysisellä tasolla.
Marketta:
Luin äskeisen kirjeeni Sinulle. Muistan tuon tunteen, minkä vallassa
sen kirjoitin. Sen että todella olisin halunnut olla samanikäinen
kanssasi. Syynä tietenkin se, että sydämessäni tiesin ajan tulevan,
jolloin jään yksin. Ja näinhän luonnonlakinen mukaan sitten kävikin.
Vuosia on nyt kulunut täällä fyysisessä maailmassa ilman Sinua. Ja nyt
yhtäkkiä olet taas luonani tietoisuudessani. Kommunikoit kanssani aivan
kuin olisit tuossa vierelläni. Keskustelemme. Kun hiljennyn hetkeksi,
kuulen heti äänesi. Sinä olet alusta asti halunnut, että kirjoitan
tämän kirjeenvaihtomme kirjaksi. Sinä rakkaani olet nytkin läsnä tässä
hetkessä. Ei ole mennyttä, ei tulevaa, on vain TÄMÄ NYKYHETKI. Rakas,
olen niin onnellinen siitä, että jälleen olet luonani.
Sinua rakastava
Aikamatkaaja Margie
Omasi
Jussi:
Veri,
tuo kummallinen elämänneste, on sielujemme koti ja parhaimmillaan
tuntuu kuin yksi ainoa sydän pumppaisi sitä. Juuri käsite sinäminä –
minäsinä – Jussimarketta – Markettajussi kuvaa tuota tunnetta
parhaiten. Onko se vain tunnetta? Voitko kuvitella elämää ilman
tunnetta, tai kääntäen: tunnetta ilman elämää. Rakkaus on tunnetta,
mutta ennen kaikkea se on elämää. Ota rakkaus pois elämästä, mitä jää
jäljelle? Toivoton tyhjyys. Että rakastamme toisiamme, merkitsee
samalla sitä, että elämme toisissamme ja samalla toisillemme. Tunnemme
vain yhdessä ollen olevamme kokonaisuus, ykseys vailla äärtä ja rajaa.
Kuinka paljon meissä on rakkautta, niin paljon meissä on Jumalaa, sillä
Jumala on rakkaus.
Maila Markettani. Elän Sinussa ja
Sinulle. Sinun kauttasi ja avullasi tajuan ja koen eläväni. Hänessä,
Rakkaudessa, Jumalassa me liikumme ja olemme – Elämme.
Elämä on Suuri Seikkailu.
Sinua rakastava Jussisi
Marketta:
Kun hyväilet minua, tunnen ikään kuin valtavan orgasmin – koko ihoni
pinnalla, valtavalla voimalla, tunne voi myös olla kuin untuvainen uni,
johon haluan raueta. … En ollenkaan aliarvioi yhdynnän tuottamaa
mielihyvää ja taivaallista tunnetta, sulautumisen riemua ja hurmosta. …
Minulle hyväily ei ole koskaan ’vain’ esileikki, vaan täydellinen
kokonaisuus alusta loppuun. Se –hyväily – voi loppua raukeuteen,
johtaen vienoon nirvanaan, uneen, tai se voi jatkua leikitellen sinne
tänne tai se voi johtaa yhdyntään. Jokainen hetki on
ainutkertainen, oma, yksilöllinen hetkensä – se voi silmänräpäyksessä
muuttaa suuntaa, mutta ei koskaan yksin minusta lähteneenä – vain
yhteisenä impulsiivisena haluna se ilmenee. Siis: en voi haluta
sellaista, mitä Sinä rakkaani et halua samanaikaisesti. Rakas, näin
tunnen.

Jussi:
Huurteisten puiden jääkristallit välkkyvät ja sädehtivät hiljaisessa
aamutuulessa kuin enkelien silmät. Ne siirtävät väkisin ajatukseni
autuaitten maahan, josta Rakkaus sädehtien virtaa näkevän ja tuntevan
etsijän sydämeen. Taivas on niin lähellä, se on silmissä ja sydämessä,
se on kaikkialla. Saan hetkeksi astua sinne, elää siellä ja
tajuta totuuden: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. On tosiaan näky
ja tunnelma, jota ei haluaisi menettää. Auringonlämpö, rakkaus,
kuitenkin sulattaa nuo välkkyvät kiteet. Ja sammuessaan niiden hohtavat
säteet pyrkivät sydämiimme täyttääkseen sen säteillään ja lämmöllään
kaikkea, se on Jumalaa, kohtaan. Saamme elää Jumalan tulen säteilevässä
lämmössä ja uudeksi luovassa voimassa. Suuri, sanomaton rakkaus täyttää
meidät kokonaan ja meillä on autuas olla Hänen kanssatyöntekijöinään.
Kiitos, kiitos elämälle ja sen Luojalle. On niin äärettömän hyvä olla.
Kiitos. Kiitos!
Rakas Markettani. Olet minulle näkyvä kristallisäde. Kiitos, että katsot minut arvolliseksi rakkautesi kohteeksi!
Jussisi |
Siunaten ja rakastaen
Marketta ”Margie” Mylläri
rauhanpapitar
Jussimarketta Kivelä: Keinuvuopaja Trilogia
v. 2001, MC-Pilot Oy, nyk. Mediapinta Oy
Kirjaa voi tiedustella myös
Margielta |
|
RAUHANRUKOUKSIA RUSKATUNTUREILLA
Koko syyskuu on ollut suurta juhlaa. Olen vaeltanut kotivaaroilla,
tuntureilla, metsissä ja luontopoluilla. Rovaniemellä on luonto heti
ovella ja lähitunturit ovat jo parin tunnin päässä. Ei tarvitse raahata
varusteita halki Suomen. Voi lähteä liikkeelle, kun aika on sopiva ja,
mikä parasta, silloin kun sää on hieno ja retkeilyyn kiva.
On hengen ja sielun vapaus kulkea Äiti Maria Magdalenan johdatuksessa. Vapaus onkin minulle tärkein asia, jota hengitän!
Olen tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta sää on
ollut aurinkoinen, ja ruska, varsinkin maaruska hieno. Syyskuun toisena
viikonloppuna teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan
Ylläksen jylhään maastoon. Maaruska oli upea sillä korkeudella. Olipa
kokemus kiivetä äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat
ympärillä. En kyllä uskaltanut seistä loppumatkasta, vaan käsikopelolla
kiipesin huipulle. Tuskin olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos
olisin arvannut, mitä edessä oli. Varjelus ja siunaus olivat selvästi
läsnä.

Sisäinen polte tuntureille
Yleensä olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut
tunne, että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan. Aivan kuin happi
loppuisi muuten. Sisäinen polte on vienyt yhä uudestaan tuntureille.
Yksin on kiva vaeltaa senkin takia, että kulkiessani käyn mielessäni
läpi rauhanrukouksia, pysähtyen välillä jollekin korkealle paikalle
niitä ääneen esittämään.
Kävellessä ei muuten ole hyvä jutella, se vie energiaa. Sisäänhengitys
nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän opin Italian vaelluksella, kun
James Twymanin porukan kanssa kävelimme Assisista Roomaan Fransiskus
Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex tämän kertoi; hän oli
Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja hengitystavan. Se
tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä tipotiessään, kun
keskittyy hengittämiseen.
Seuraavaksi pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä
Pyhä/Luostolla, mutta tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan
pohjoiseen. Selvää johdatusta, ajattelin. Ehdin iltapäiväksi perille ja
sain edullisen huoneen yhdeksi yöksi. Ei muuta kuin suoraan maastoon!
Avaran maiseman huikeus
Saariselkä on vanhaa tuttua maastoa. Siellä aina hiihdettiin ja
vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä voimallisesti markkinoitu.
Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli vastaan, he
ihmettelivät suuntaani. Sain vaeltaa aivan yksin. Rumakurun
päivämajalla pidin rauhanrukoukset ja lähdin takaisin. Vain porot
olivat seuranani.
Kun
kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan
kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset. Viivyttelin huipulla aika kauan.
Uppouduin avaraan maisemaan ja pyörin ympyrää. Avaruuden tunne oli
huikaiseva. Tuli jo kiire, koska pitkospuita ja jyrkänteitä pitkin on
vaarallista kulkea hämärässä. Varjelus oli kuitenkin kanssani ja
suojeli minua hellästi.
Maria Magdalena ja auringonsäteet
Aamulla lähdin suoraan aamiaisen jälkeen maastoon. Nytkin sain vaeltaa
aivan yksin. Ja mikä ihana asia tapahtuikaan! Pilvien raosta aurinko
rävähti paistamaan ja suoraan kasvoihini. Äiti Maria Magdalena taas
leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon säteiden kera. Tunsin
itseni hyvin onnelliseksi.
Ehdin vielä suihkuun ja syömään eväitäni, ennen kuin huone oli
annettava pois. Kun ajelin hiljakseen kotiin päin, rupesi loppumatkasta
hienoisesti satamaan. Juuri näin, ajattelin. Sade teki hyvää, puhdisti
ja rauhoitti mieltä.
Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä
Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Etenkin Virikkolammen reitti
Pöyliövaaran maastossa on kiva kohde. Nautin kotivaaroista.
Vanha nostalginen Pallas
Seuraavaksi suunnistin Muonion suuntaan. Kittilän puolivälissä kävin
moikkaamassa vanhaa koulukaveriani, poromies Pekeä, jolle porojenhoito
on rakas elämäntapa. Sitten ajelin Levin suuntaan, jonka ohitin, sillä
se ei kutsunut tällä kertaa. Suuntana oli suoraan Pallas ja sen monet
kerot.
Vanha
kunnon Pallas, toinen nostalginen kohde, jonne Saariselän ohella
mentiin ennen hiihtämään ja laskettelemaan. Kun ajaa ylös hotellille,
matkaa on parikymmentä kilometriä aivan hurmaavaa tietä, joka nousee
ylös tunturiin. Tie menee erämaassa, kerot rupeavat näkymään. Muistan
kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme
sydämemme pohjasta, kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Se on
aina yhtä sykähdyttävä näky!
Ajattelin yöpyä
Pallaksella, mutta hotelli oli juuri aamulla suljettu kesäsesongilta.
Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus oli auki.
Lähdin heti kipuamaan ylös keroa. Ja aurinko taas paistoi. Pidin
rauhanrukoukset samalla kivellä kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin
kiipeämään Hettaan lähtevää reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen
naisporukan, joka oli menossa Taivaskerolle. En sentään lähtenyt
vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km. Mutta saavuin kuin
saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä kertyi
runsaasti enemmän.
Hetta on pyhä paikka
Saavuin Hettaan iltasella ja yövyin Hetan Majatalossa, joka
juhlii tänä vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt
vieraitaan vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa
päärakennuksessa. Tuntui siltä, että neljän sukupolven vaeltajat
huokuivat huoneessani. Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat
onnellisina nukahtivat ihanan Pallas-Hetta patikoimisen ja muun
vaeltamisen jälkeen.

Kuva: Marketta Mylläri
Aamulla lähdin virkeänä maastoon. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten
vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli
upeinta, mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä näkynyt
polullani. Pidin taas rauhanrukouksiani, söin eväitäni ja nautin
olemassaolostani joka solulla.
Kun kysyin Maria Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani
juuri Hettaan, hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja
muillekin. Minun piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihanat
rauha, ruska ja kauneus sieltä löytyivätkin. Sydämeni iloitsi joka
solulla.
Jätin huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen Tiinalta luvan.
Lähdin ajelemaan kotiinpäin. Aurinko oli taas kerran seuranani. Kuinka
nautinkaan tästä ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa
Torniojoen vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät
kaukaa ja Torniojoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.
Auringonkutsu Pyhätunturiin
Neljännen kerran lähdin vielä tunturiin syyskuun viimeisenä lauantaina.
Aurinko paistoi niin ihanasti, että sen kummemmin miettimättä pakkasin
kamppeet ja lähdin ajamaan Pyhätunturille. Lähdin heti tunturiin
Isokurua alas ja huikaisevat portaat ylös ja eteenpäin Pyhänkasteen
lammelle. Karhunjuomalammen laavulla oli iloisia vaeltajia. Seurasin
polkua eteenpäin ja kohta huomasin auringon valaiseman rinteen, joka
kutsui ihmeellisesti. Kiipesin sitä ja näin ison pyramidinmuotoisen
kiviröykkiön. Sitten muistin, että juuri tällä paikalla pidin
rauhanrukouksia kaksi vuotta sitten. Kuinka ollakaan aurinko rupesi
taas paistamaan, kun aloitin ääneen rukoukseni. Juuri tänne minun piti
vielä tulla tänä ruskana. Äiti Maria Magdalena helli minua säteillään
ja puheellaan.
Auringonpaiste
ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen, kuinka
kauneus on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa. Olen elänyt
Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen
rukoillut rauhaa ja rakkautta. Olen tuntenut, että kaikki on hyvin
maailmassa. Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon
Sinullekin, rakas lukijani.
Siunaten ja rakastaen
Marketta "Margie"Mylläri
rauhanpapitar |
|
MARIA MAGDALENA SYDÄMESSÄNI
Maria Magdalena oli Jeesuksen rakkain ja läheisin ihminen. Hän oli myös
ylipapitar ja se opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvimmin
ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen viisauden. Minulle oli
suuri ilo löytää Maria Magdalena jo vuosia sitten opiskellessani
naisjumaluutta.
Tukholmassa on aivan ihana, vanha
1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan
Slussenin yläpuolella. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan
kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria
Magdalena todellisuudessa oli. Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen,
pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet
siunaavat lasta ja kaksi jumalattaren patsasta on molemmin puolin
taulua. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva
medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja
sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli
kaunis - kuin ilmetty Maria Magdalena.
Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa
sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Eräs unelmani onkin
luoda tänne pohjoiseen Maria Magdalenalle oma pyhäkkö, temppeli.
Maria Magdalenan instrumenttina
Sain
Maria Magdalenalta tehtäväksi perustaa Maria Magdalena Sisters. Sen
perustava meditaatio oli helluntaina, 31.5. Täällä Rovaniemellä meitä
oli kolme: Marianne Oulusta, pikkusiskoni Riitta ja minä. Tähän
meditaatioon liittyivät monet sisaret ja ystävät eri maissa, kuten muun
muassa SanctaDivina-järjestö, johon kuulun.
Maria
Magdalena Sisters on täysin vapaamuotoinen, henkinen yhteisö, ilman
mitään rajoittavia sääntöjä tai johtohenkilöitä. Sisar auttaa toinen
toistaan tarpeen mukaan, niin kuin sisar tekee luonnostaan. Miten tämä
yhteisö toimii jatkossa, on täysin Maria Magdalenan toiveiden
johdatuksessa. Pääasia on tiedostaa tällainen henkinen yhteisö, jolta
saa energia-apua pelkästään ajattelemalla Maria Magdalenaa. Minulle voi
myös lähettää rukouspyyntöjä, joita välitän eteenpäin.
Siitä
asti kun Beloved Communityn pappisseminaarissa opiskellessani luin
kirjoja Maria Magdalenasta, on sydämeni kuulunut hänelle. Iloitsen joka
hetki siitä, että saan olla häneen yhteydessä ja olla yksi hänen
instrumenteistaan. Antaudun, luotan ja olen kiitollinen tästä suuresta
siunauksesta elämässäni. Ne visiot, jotka hän on antanut minulle,
toteutukoot juuri siten kuin hän haluaa niiden toteutuvan.
Y on voimakas merkki
Pari
vuotta sitten palasin kotikaupunkiini Rovaniemelle. Tunsin kuinka
sydämeni juuret kutsuivat minua. Nämä ihanat jokivarret, jossa Kemijoki
ja Ounasjoki yhtyvät keskellä kaupunkia ja muodostavat suuren
Y-kirjaimen.
Y-kirjain on hyvin voimakas merkki.
Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua antaa englanninkielisen Yes
-sanan eli kyllä sanan. Kun ihminen laittaa kätensä ylöspäin, hän on
Y-kirjain. Silloin hän avautuu kosmiselle rakkaudelle ja pyytää tätä
ilmenemään elämässään. Rovaniemen kaupungissa on tällainen voimakas
merkki. Kaupunki myös on vaarojen syleilyssä, kotivaarana Ounasvaara.
Minun henkilökohtainen Äitivaaranani on kuitenkin Pöyliövaara, jonka
juurella äitini kotitila aikoinaan sijaitsi. Se näkyy myös ikkunastani,
kun kotialttarillani pidän päivittäisiä rauhanrukouksia.
Sukuni
esiäidit ja esi-isät ovat asuneet täällä jokivarressa satoja vuosia
viljellen Kemijoen varren peltoja. Suuri osa kaupungin ihmisistä on
sukulaisiani. Lapin sodassa kaupunki hävitettiin maantasalle, vain joku
talo siellä täällä säilyi. Näitä säilyneitä taloja ovat kotitaloni,
isänäidin kotitalo ja isänäidinäidin kotitalo. Ne muodostavat kolmion
ja ne sijaitsevat parin, kolmen kilometrin säteellä keskustasta.
Tunnen, että tässä on suuri siunaus ja mysteeri ainakin minulle
itselleni. Olenkin usein miettinyt tätä asiaa ja sen merkitystä.
Syvä ja ihmeellinen hiljaisuus
Maria
Magdalena on minulle usein kertonut, että hän on johdattanut minut
juuri tänne syntymään. Valoisaan toukokuun aikaan, jolloin pimeys
muuttuu valoksi täällä pohjoisessa. Sitten johdatus maailmalle ja nyt
takaisin kotiin. Kaikella elämässämme on tarkoitus. Niin tälläkin
asialla. On vain kuunneltava sydämensä ääntä. Hiljaa ja nöyränä. Näin
vastaukset löytyvät sisimmästä.
Hiljaisuus on syvä ja
ihmeellinen asia. Viime vuosina olen nauttinut juuri hiljaisuudesta.
Voin maata sohvallani, katsella suurta kuusta ikkunan takana ja ihailla
kuusenoksien tanssia ja olla ajattelematta mitään. Silloin juuri Maria
Magdalena usein puhuu minulle. Niin kuin myös aamuisin ja iltaisin
ennen nukahtamista uneen. Puhe on lempeää ja rauhoittavaa. Ole
rauhallinen. Se on aina tärkein viesti. Ja sen jälkeen voi keskustella
kaikista asioista. Kun antautuu, luottaa ja on kiitollinen, avautuu
ihmeellinen kanava ja voi antaa tilaa korkeammille energioille
vaikuttaa itsensä kautta.
Puhutulla sanalla suuri voima
Tänä
kesänä on Lapissakin ollut hyvin lämmintä ja vedet sopivan lämpöisiä
myös uimiseen. En muista milloin olisin uinut niin paljon. Asun
pienkerrostalossa, joka on aivan veden ääressä. Harjulampi on keskellä
kaupunkia oleva puhdas, kaunis lampi, joka laskee Kemijokeen. Vesi
vaihtuu koko ajan, joten se on puhdasta. Uidessa siunaan veden ja
tiedän, että kaikki maailman vedet ovat siunatut.
Pidän
joka päivä tunnin mittaisen palveluksen kotialttarillani. Pukeudun
valkoiseen papinasuun ja siniseen papinstoolaani ja niihin koruihin,
jotka sain pappisvihkimyksen yhteydessä Assisissa. Suurten uskontojen
rauhanrukoukset kuuluvat teksteihini. Samoin sellaisia tekstejä, jotka
ovat minulle tulleet vuosien kuluessa tärkeiksi. Puhun ääneen suomeksi
ja englanniksi, sillä tiedän, että puhutulla sanalla on suuri voima.
Näin olen oppinut Kalevalaa opiskellessani.
Olen energiapappi!
Seurakuntani
on koko ihmiskunta. Tunnen olevani nimenomaan energiapappi. Kutsun
itseäni rauhanpapittareksi erottuakseni vanhakantaisista miespapeista.
Peace Minister voi olla sekä mies että nainen. Suomessa on toinenkin
Beloved Communityn papitar, nimittäin Raija Maria Rintapää Vaasassa.
Suoritamme muun muassa avioliittoon vihkimisseremonioita. Tässä
seremoniassa yhdistyy nais- ja miesjumaluus ihmeellisellä, pyhällä
tavalla.
Tunnen eläneeni sinä aikana, jolloin Jeesus
ja Maria Magdalena elivät. Niin kuin moni muukin henkinen ihminen on
elänyt silloin Palestiinassa. Siksi nämä asiat ovat minulle niin
tuttuja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus ja Maria Magdalena
olivat naimisissa ja heillä oli myös lapsia. Heissä mies- ja
naisenergia täydensivät toisiaan, niin kuin Luoja on sen tarkoittanut.
He ovat minulle hyvin läheisiä, rakkaita ystäviä.
Nyt on aika kaiken tulla esille
Maria
Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Rakastetun Yhteisön. Se on
aina ollut olemassa, useimmiten kuitenkin maan alla toimien, koska
kirkko on aina vihannut ja vainonnut sitä ja sen kannattajia. Nykyisin
se toimii julkisesti Beloved Communityn nimellä ja sen tunnetuin
rauhanpappi on rauhantrubaduuri, kirjailija James Twyman. Järjestön
tarkoituksena on saada ihmiset heräämään ja vaikuttamaan siihen, että
eksoteerinen, Pietarin kirkko ja esoteerinen, Maria Magdalenan ja
apostoli Johanneksen perustama kirkko voisivat yhdistyä. Jotta
tasapaino mies- ja naisenergian välillä vihdoinkin toteutuisi. Tämä
aika on nyt käsillä hyvin voimallisesti.
Nyt on aika
kaiken tulla esille. On aika antaa valon loistaa pimeydessä. Tätä valoa
esille tuomaan on meidät kaikki kutsuttu. Valo tarvitsee välineitä,
instrumentteja, joiden kautta loistaa. Siksi tänä aikana elää niin
paljon valaistuneita sieluja, jotka vapaaehtoisesti ovat halunneet
tänne syntyä. Se on ihmeellinen kutsu sydämessä. Siitä ei voi erehtyä.
Se soi iloa ja riemua. Niin kuin minullakin palatessani
kotiin Rovaniemelle.
Tanssissa joka solu ilmaisee iloa
Ilo
on suuri, mystinen asia elämässämme. Ilman Iloa ei edes tunne kunnolla
elävänsä. Juuri tätä iloa olemme tänä kesänä saaneet tuntea, kun
aurinko on hellinyt säteillään. Olen ilmaissut tätä iloa myös
tanssimalla. Olen aina rakastanut tanssimista, sen eri muodoissaan,
mutta nimenomaan nopea rokki on lempitanssini. Siinä joka solu ilmaisee
iloa täysin rinnoin. Voi vain antautua musiikille ja rytmille ja antaa
sen viedä mennessään. Olenkin tanssinut paljon kesälavoilla. Kaunis
ympäristö veden ääressä, raitis ilma, reipas musiikki ja ihanat ystävät
ovat riemastuttaneet minua hurmaavalla tavalla.
Eräs
ihanimpia tanssikokemuksia minulle tänä kesänä on ollut uuden
tangokuninkaamme, Amadeuksen esiintyminen heinäkuun viimeisellä
viikolla suositussa tanssipaikassa Valdemarissa, joka sijaitsee
Kemijoen rannassa aivan kaupungin sydämessä. Talostamme lähti iloinen
naisporukka Amadeusta kuuntelemaan. Olimme niin kuin kaikki muutkin
ihastuneita tähän nuoreen hurmuriin. Hän laulaa hyvin, on vaatimaton ja
nöyrä. Hän kulkee ihmisten parissa ja juttelee miellyttävästi. Kun hän
pysähtyi lähelleni, Maria Magdalena sanoi kauttani: "Olet yhteydessä
korkeisiin energioihin. Ne suojelevat sinua. Muista se aina." Amadeus
katsoi minua silmiin ja sanoi: "Niin, tiedän sen." Ja sitten hän halasi
lämpimästi.
Tunsin itseni koko illan teinitytöksi.
Amadeus, tanssiminen, iloiset ystävät ja kaunis ympäristö loivat upeat
energiat tapahtumalle. Ja ennen kaikkea valtava Ilo oli läsnä.
Se
mikä tuottaa iloa elämään, on suurta. Se saa ihmisen suoraan yhteyteen
korkeisiin energioihin. Kaikki nämä kesän ilot: sauvakävely, uiminen,
tanssiminen, mansikoiden syöminen, mustikoiden napsiminen,
ystävät ovat saaneet minut rakastuneeseen oloon. Voin sanoa, että olen
rakastunut Elämään. Elän joka solullani.
Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar
Kuvat otti Ville Ojansivu. |
|
LAPIN LUONTO LUO AITOA TAIKAA
Koko
syyskuu on ollut suurta juhlaa. Olen vaeltanut kotivaaroilla,
tuntureilla, metsissä ja luontopoluilla. Rovaniemellä on luonto heti
ovella ja lähitunturit ovat jo parin tunnin päässä. Ei tarvitse raahata
varusteita halki Suomen. Voi lähteä liikkeelle, kun aika on sopiva ja,
mikä parasta, silloin kun sää on hieno ja retkeilyyn kiva.
Olen
tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta on sää
ollut aurinkoinen ja ruskakin kaunis. Syyskuun toisena viikonloppuna
teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan Ylläksen
jylhään maastoon.
Olipa kokemus kiivetä
äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat ympärillä. Tuskin
olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos olisin arvannut mitä edessä
oli.

Kuva: Margie
Yleensä
olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut tunne,
että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan. Sisäinen polte on
vienyt yhä uudestaan tuntureille. Yksin on kiva vaeltaa senkin takia,
että kulkiessani käyn läpi rauhanrukouksia ja puhun ääneen jollakin
kivellä seisten.
Kävellessä ei ole hyvä jutella; se
vie energiaa. Sisäänhengitys nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän
opin Italian vaelluksella, kun James Twymanin porukan kanssa kävelimme
Assisista Roomaan Fransiskus Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex
tämän kertoi; hän oli Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja
hengitystavan. Se tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä
tipotiessään, kun keskittyy hengittämiseen.
Seuraavaksi
pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä Pyhä/Luostolla, mutta
tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan pohjoiseen.
Pyhätunturilla kävin sitten myöhemmin.
Saariselällä
aina hiihdettiin ja vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä paljon
markkinoitu. Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli
vastaan ja ihmetteli suuntaani. Sain aivan yksin vaeltaa. Rumakurun
majalla pidin rauhanrukoukset. Palatessani näin vain poroja. Kun
kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan
kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset.
Seuraavana aamuna aikaisin lähdin Iisakkipäälle kipuamaan. Ja kuinka ollakaan, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihini,
paistamaan ja suoraan kasvoihini.
Äiti
Maria Magdalena taas leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon
säteiden kera. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja rauhalliseksi.
Kotimatkalla
rupesi hiljalleen satamaan. Sade teki hyvää, puhdisti ja rauhoitti
mieltä. Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä
Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Myös Virikkolammen polku on
kiva; siellä tapaa usein iloisia, nuoria lapsiperheitä.
Seuraava
kohteeni oli vanha kunnon Pallas, toinen nostalginen
kohde. Kun ajaa ylös hotellille, matkaa on parikymmentä kilometriä
aivan hurmaavaa tietä, joka nousee ylös tunturiin. Muistan
kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme,
kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Näky on aina yhtä
sykähdyttävä. Pallas on minulle rakkain tunturialue.
Ajattelin
yöpyä Pallaksella, mutta hotelli oli aamulla suljettu syyssesongilta.
Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus on
yleensä auki. Auringonpaisteessa pidin rauhanrukoukset samalla kivellä,
kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin kiipeämään Hettaan lähtevää
reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen naisporukan, joka oli
menossa Taivaskerolle.
En sentään lähtenyt vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km.
Saavuin
kuin saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä
kertyi tuplasti. Yövyin Hetan Majatalossa, joka juhlii tänä
vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt vieraitaan
vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa päärakennuksessa aivan
yksin.

Kuva: Margie
Tuntui
siltä, että neljän sukupolven vaeltajat huokuivat huoneessani.
Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat onnellisina nukahtivat ihanan
Pallas-Hetta patikoimisen ja muun vaeltamisen jälkeen.
Aamulla
lähdin taas heti vaeltamaan. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten
vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli
upeinta mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä
näkynyt polullani. Pidin rauhanrukoukset ja Siunaamiset Energiahoidot
kaikessa rauhassa.
Kun kysyin Maria
Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani juuri Hettaan,
hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja muillekin. Minun
piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihana rauha, ruska ja
kauneus sieltä löytyikin. Sydämeni iloitsi joka solulla.
Jätin
huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen luvan herttaiselta
Tiinalta, neljännen polven perheyrittäjältä. Lähdin ajelemaan
kotiinpäin. Aurinko taas kerran seuranani. Kuinka nautinkaan tästä
ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa Tornionjoen
vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät kaukaa ja
Tornionjoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.
Auringonpaiste
ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen kuinka kauneus
on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa.
Olen
elänyt Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen
rukoillut rauhaa ja rakkautta ja siunausta. Olen tuntenut, että
kaikki on hyvin maailmassa.
Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon Sinullekin.
Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar |
|
MARIA MAGDALENAN MATKASSA
Aikamme
historian eräs pahiten väärinymmärretty, parjattu ja häväisty ihminen
on Maria Magdalena. Vuonna 591 paavi Gregoriuksen eräässä
kirjoituksessa "Homily 33" vihjailtiin epämääräisesti, että Maria
Magdalena olisi sama henkilö kuin evankeliumien nimetön nainen, ja että
uskovaisten tulisi pitää Maria Magdalenaa katuvana huorana. Tästä alkoi
kahden tuhannen vuoden ajan kestänyt häväistys.
Vuonna 1969 katolinen kirkko julkisesti kumosi tämän väitteen ja myönsi näin oman virheensä.
Tiesitkö tämän? En minä ainakaan, ennen kuin luin sen Maria Magdalenan
evankeliumin esipuheesta jo vuosia sitten. Näinhän se on. Vielä tänäkin
päivänä ihmisen maine viedään hetkessä. Sitten se muka puhdistetaan
jonkin kirjan alaviitteessä, jota useimmat ihmiset eivät edes näe,
saati sitten usko, vaan jatkavat mielessään samaa panettelevaa
valhetta.

Derelicta by Botticelli | Maalaus
on vuodelta 1495. Yksinäinen, hylätty nainen on käpertyneenä suljetun
oven eteen, punavärisen vaatteen riekaleet hajallaan hänen ympärillään.
Derelicta on pilkattu ja haavoitettu nainen, estetty yhteisön täydestä
osallistumisesta; hänen latinalainen nimensä tarkoittaa "hylätty". Derelicta
on Korkean Veisun morsian, jonka muurinvartijat pieksivät ja ottivat
hänen viittansa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan rakkaussuhde on
kuvattuna Raamatun Korkeassa Veisussa: "5.6....Mutta
rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni
vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä
huusin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä huusin häntä, mutta hän ei
minulle vastannut. 5.7. Kohtasivat minut vartijat,
jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut;
päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat." Margien käännös Margaret Starbirdin kirjasta "The Woman with the Alabaster Jar, Mary Magdalen and the Holy Grail" |
Viime vuosikymmeninä on Egyptin ja Kuolleen meren erämaasta löydetty
vanhoja kirjoja ja evankeliumeja, jotka kätkettiin sinne aikamme
ensimmäisellä vuosisadalla ja aikaisemmin. Niitä ei käy kiistäminen. Ne
kätkettiin sitten uudestaan, etenkin Vatikaanin taholta, museoiden
hämärään. Nykyään mikään ei kuitenkaan pysy salassa, koska enää mikään
tutkija ei saa arvokasta materiaalia yksin haltuunsa, vaan
nykytekniikka tulee avuksi tässäkin asiassa.
Maria
Magdalena oli Jeesuksen rakkain ja läheisin ihminen. Hän oli myös
ylipapitar ja se opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvimmin
ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen viisauden. Minulle oli
suuri ilo löytää Maria Magdalena jo vuosia sitten opiskellessani
naisjumaluutta. Kahden tuhannen vuoden ajan naisia on kidutettu,
häväisty ja poltettu noitina, ties minkä syyn nojalla. Kirkko on aina
vihannut toisinajattelijoita ja etenkin itsenäisesti ajattelevia
naisia.
Tänä aikana ei mikään pysy salassa. Kaikki
paiseet ja valheet puhkeavat itsestään. Olemme hyvää vauhtia nähneet
tämän tapahtuvan elämässämme.
Kävin
pääsiäisreissullani Tukholmassa. Siellä on aivan ihana, vanha
1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan
kaupungin sydämessä. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan
kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria
Magdalena todellisuudessa oli.
Kirkko
on hyvin
kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa.
Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta ja molemmin puolin taulua on
jumalattaren patsas. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan
kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja
sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli
kuin ilmetty Maria Magdalena.
Sydämessäni on
suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen
ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Maria Magdalena on sydämessäni.
Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar |
|
Ad Astra
Istun
junassa matkalla Jyväskylään. On aurinkoinen, kesäinen
lauantai-iltapäivä. Vastapäätä istuu viehättävästi vanhentunut kaunis
rouva. Juttelumme alkaa luontevasti, kun kysyn, saanko istua hänen
seuraansa. Hän hymyilee herttaisesti, ja hetken päästä olemme jo
vilkkaassa keskustelussa. Hän kertoo käyneensä poikansa perheen luona
Loimaalla ja on nyt palaamassa kotiin Kuopioon. Hän kertoo olevansa 90
-vuotias, vaikka en sitä aluksi oikein uskokaan. Kuinka ollakaan, ennen
kuin saavumme Jyväskylään, hän on ehtinyt kertoa elämästään hyvin
paljon. Hänen tyttärensä asuu Saksassa ja hän on usein käynyt myös
tämän perhettä tapaamassa. Itsekin huomaan kertovani omasta elämästäni.
Kun juna lähestyy Jyväskylää, olemme jo kuin vanhoja hyviä ystäviä ja
vaihdamme osoitteita. Hänen nimensä on Maria. Siltä hän myös näyttää,
Maria-sieluiselta enkeliltä. Aivan kuten Lyyli-tätini, joka myös eli
vanhaksi ja oli kuollessaan 93-vuotias.
Näin
luontevasti se käy, ajattelen mielessäni. Tapaamme uuden ystävän ja
kuljemme hetken yhdessä, ehkä tapaamme vielä, ehkä emme, mutta kumpikin
saa paljon yhteisestä kohtaamisesta. Alunperin minun oli tarkoitus
jäädä useammaksi päiväksi Jyväskylään, mutta illalla päätänkin
yllättäen lähteä takaisin Tampereelle. Junamatka tuntuu paljon
pidemmältä. Ympärillä on nuorisoa, joka puhuu kännykkään tai katselee
elokuvaa kannettavasta tietokoneesta. Tiedän sydämessäni, että matkani
syy Jyväskylään oli Marian kohtaaminen.
Sunnuntaina, Marian päivänä, päätän käydä Tampereen taidemuseon
näyttelyssä "Akseli & Nuori Suomi, Akseli Gallen-Kallela
suomalaisuuden rakentajana". Se on avoinna syyskuun loppuun asti, joten
sinne toivottavasti löytää tiensä moni muukin.
Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), maatalonpoika Tyrväältä, ilmoitti jo
varhain helsinkiläisille koulutovereilleen aikovansa taiteilijaksi. Hän
maalasi ensimmäisen öljymaalauksensa 16-vuotiaana vuonna 1881 ja
toteutti seuraavan viiden vuosikymmenen aikana lupauksensa monella
taiteen saralla.
Taidemuseon yläkerrassa heti portaiden yläpuolella ovat upeat
Kalevala-aiheiset maalaukset Sammon taonta, Väinämöinen ja Aino,
Marjatta ja Kristus-lapsi sekä Väinämöisen lähtö. Näitä ja muita
Kalevala-aiheisia maalauksia katsellessa tuntee pyhyyttä ja jää
miettimään sitä, kuinka Gallen-Kallela on luonut meille suomalaisille
kuvallisen muodon Kalevalan runoille. Se mitä näemme mielessämme
Kalevalaa lukiessamme, on hänen luomaansa hyvin voimakkaasti. Hän oli
näkijä ja lahjoitti meille näkynsä. Aivan samoin kuin Sibelius
musiikissaan, Eino Leino, Aleksis Kivi ja monet muut suuruudet
runoissaan ja teoksissaan ovat päässeet yhteyteen Suomen kansan sielun
ja hengen kanssa.
Lempitauluni näyttelyssä on Ad Astra. Tästä taiteilija kertoo itse näin:
"Aloin sen vuonna 1894 asuessani Sääksmäen Rapolassa... Teos kuvaa
ylösnousemusta. Aiheeseen ja sen käsittelyyn on kertomus
ristiinnaulitusta vaikuttanut huomattavalla tavalla. Maailman
vapauttajan asento ristipuulla , - eikö se voisi symbolisoida myöskin
sitä mitä ihminen, joka on kaiken kärsinyt ja kaikesta vapautunut,
tuntee? Tytölle maalasin ensin stigmat käsiin ja kylkeen, mutta poistin
ne myöhemmin, harkittuani asiaa tarkemmin. Punaista valoa heijastelevat
pilvet, joista tyttö nousee, ovat vielä maapalloon kuuluvaa.
Tulevaisuuden elämää verhoo takana oleva valo." Per aspera ad astra -
kärsimysten kautta kirkkauteen on maalauksen johtava ajatus. Taulusta
tuli taiteilijalle läheinen. Eräänlainen yksityinen alttaritaulu se oli
mm. lasten ristiäisjuhlassa. Pitsimäisen kultakehyksen teokseensa
taiteilija on myös itse veistänyt.
Tämä sama taulu oli esillä kolmisen vuotta sitten Tampereen taidemuseon
näyttelyssä "Mystiikan portit". Se oli yläkerrassa aulan keskellä,
museon näkyvimmällä paikalla. Nuoren tytön suloinen Kristus-hahmo, pään
ympärillä kultaiset hiukset tähtiä tavoitellen, vangitsi tulijan omaan
mystiseen otteeseensa.
Junamatka Jyväskylään ja Marian kohtaaminen punoutuvat minulla yhteen
Ad Astra -maalauksen kanssa. Kummassakin koin samanlaista pyhyyden
tunnetta, ykseyttä ja rakkautta.
Heinäkuun helteessä,
Margie |
|
Kiireetön kirjailija
Istumme
siskoni Eevan kanssa puutarhakeinussa kauniissa puutarhassani ja
kerromme kuulumisia toisillemme. Eeva on tehnyt kierroksen lastensa
luona, Tukholmasta Turkuun ja nyt Tampereelle. Ihailemme kukkapenkkini
kultaisia kulleroita, jotka olen joskus tuonut kotipelloiltamme
Rovaniemeltä. Kullerot ovat meille lappilaisille hyvin rakkaita kukkia,
ovathan ne Lapin keltaisia ruusuja. Myös kielot ja lemmikit ovat
suloisia kukkasia, ja ilokseni nekin ovat levinneet puutarhassani vähän
joka puolelle, tien vartta myöten. Omenapuut ovat jo melkein kukkineet,
mutta pienin, pari vuotta sitten istuttamani valkoinen kuulas omenapuu
on vielä valkoisen kukkameren peitossa. Myös erikoiset ja erilaiset
iirikset, jotka eräänä kesänä toin Viron matkaltani, ovat avautuneet
viehättävästi. Kaikki tämä kauneus ja auringonpaiste herkistää sielun
ja tekee onnelliseksi. Ei tarvitse tehdä mitään, vain olla ja nauttia
olemassaolosta, tai sitten pohtia erilaisia asioita mielessään.
Eräs mielenkiintoisimmista aiheista viime aikoina on ollut Da Vinci
Koodi -elokuva, joka on tehty samannimisen kirjan pohjalta. Itsekin
kävin sen katsomassa ja suosittelen kaikille, jotka haluavat avartaa
maailmankatsomustaan ja heittää luutuneita uskomuksiaan romukoppaan.
Tästä lähinnä on kysymys. Ei siitä, kuinka hyvin elokuva on tehty, tai
kuinka historiallisia tosiasioita on kuvattu. Jo kirjan luettuaan
tajuaa, että kukaan ei jaksaisi lukea tiiliskiven paksuista historiaa
2000 vuoden ajalta. Juonellinen kertomus on ainoa järkevä tapa esittää
tällaisia asioita. Jokainen saa näin myös itse vapaasti valita mitä
uskoo ja mitä ei.
Itselleni Da Vinci Koodin perusasiat ovat hyvinkin tuttuja. Olen vuosia
lukenut ja tutkinut Maria Magdalena -kirjallisuutta ja pitänyt hänestä
myös esitelmiä. Olen myös ihmetellyt, kuinka valtavan paljon
kirjallisuutta ja tietoa hänestä onkaan. Ja etelä -Ranska on täynnä
konkreettista tietoa hänestä kirkkojen, kappeleiden ja patsaiden
muodossa. Samoin perimätietoa hänestä on valtavasti vielä
nykypäivänäkin paikallisten asukkaiden parissa.
Miksi siis juuri nyt hän on niin ajankohtainen? Yksinkertaisesti siksi,
että NYT on hetki totuuden paljastua hänestä. Kaksi tuhatta vuotta hän
on ollut kirkon tietoisesti unohtama ja halveksima, aivan
käsittämättömällä tavalla. Raamatussa ei missään kohtaa häntä
panetella, päinvastoin hänen sanotaan olevan Apostolien Apostoli. Mutta
mitä tapahtuikaan hänen kohdallaan?
Vuonna 591 paavi Gregorius I aikana ruvettiin esittämään hämäriä
viittauksia Maria Magdalenan maineeseen ja hänestä tehtiin kaikkien
katuvien huorien symboli. Ja mitä tapahtuikaan vuonna 1969? Katolinen
kirkko pyysi anteeksi erehdystään ja niin sanotusti "palautti" Maria
Magdalenan kunnian. Ihme ja kumma, näinkö todella! Onko joku
mahdollisesti kuullut tällaisesta asiasta? Lähes 1500 vuotta siis
väärinkäsitystä, ja oikaisu hyvin vaatimattomasti. Näinhän se
useimmiten on vielä tänäkin päivänä. Kun jonkun henkilön maine
mustataan, se korjataan pienellä präntillä jossain alaviitteessä, niin
että tuskin kukaan kiinnittää mitään huomiota koko asiaan.
Joka puolelta tulvii nyt tietoa Maria Magdalenasta. Siltä ei voi kukaan
välttyä. Kun jonkun asian on aika paljastua, se vain tapahtuu. Kun
valhe valheen päällä on paisunut riittävän suureksi, se puhkeaa
itsestään kuin paise. Tästä on kysymys myös Da Vinci Koodi -elokuvan ja
kaiken Maria Magdalena käsittelevän kirjallisuuden kanssa. On aika
arvioida historiaa uudelta kannalta, luopua maskuliinisesta
herra-ajattelusta ja muistaa, että meidät on luotu sekä naisiksi että
miehiksi. Enää puolta ihmiskuntaa ei voi vähättelemällä nitistää ja
alistaa olemattomaksi.
Suvussamme on aina ollut vahvoja naisia, ja näin on nykyäänkin. Etenkin
nuoret naiset ovat iloisia, reippaita ja aikaansaavia. Heille maailma
on avoin ja mielenkiintoinen kaikkine haasteineen ja uusine
ulottuvuuksineen. Heidän ei tarvitse kilpailla miesten maailmassa,
sillä on itsestään selvää, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia ja
yhtä arvokkaita.
Eevan 9-vuotias tyttärenpoika Jaakko sanoi, kun häneltä kysyttiin
ihanneammatista, että hän haluaa isona olla "kiireetön kirjailija".
Jaakko on Eevan mielestä sellainen maanläheinen filosofi. Ei yhtään
hassumpi ammatti ja elämänasenne. Asioita kun voi funtsata kaikessa
rauhassa ja sitten panna ajatuksiaan paperille toistenkin iloksi ja
ihmetykseksi. Lykkyä tykö kaikille pienille ja isoille oman tien
kulkijoille.
Siunaten ja rakastaen,
Margie |
|
Krookuksia nurmella
Tänään
on ollut kesäisen aurinkoista ja lämmintä. Pitkä ja kylmä kevät on
vihdoinkin antanut periksi ja lumet haihtuneet pikavauhtia. Vain tien
varrella ja pihan perällä on hiukan lunta jäljellä. Olen koko päivän
haravoinut nurmikkoa. Syksyllä haravoin hyvin, mutta kevyt rapsuttelu
saa ihmeitä aikaan, ja nurmi näyttää hetkessä alkavan viheriöidä. On
hauska nähdä työnsä tulos saman tien. Olen myös ihaillut puutarhani
ensimmäisiä kukkasia. Keltaiset ja violetit krookukset suorastaan
hehkuvat loistossaan ja nauttivat siitä, että saavat kukkia
ensimmäisinä. Mikä valtava vaikutus näillä pienillä kukkasilla onkaan!
Niissä on viesti tulevasta kesästä, lupaus lämmöstä ja auringon
paisteesta.
Äiti Maa kertoo rakkaudestaan
meitä kaikkia, koko luomakuntaa, kohtaan. Elämämme sykkii samaan
tahtiin maan kanssa. Äiti huolehtii siitä, että välillä lepäämme pimeän
talven sylissä, sitten taas heräämme valoon kuin horroksesta. Elämän
rytmikkyys virtaa suonissamme. On helppoa tuntea olevansa yhtä niin
Äiti Maan kuin kaikkien luotujen kanssa.
Olen elänyt Äiti-energioissa jo pitemmän aikaa. Jumaläiti on ruvennut
kiinnostamaan minua. Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin
silloinhan Jumala on sekä Äiti että Isä. Miksiköhän sitten rukoilemme
"Isä meidän", aivan kuin meillä olisi vain isä, eikä äitiä ollenkaan.
Olenkin ruvennut rukoilemaan "Äiti/Isä/Luoja meidän..." ja se tuntuu
hyvältä. Olen myös ruvennut pitämään esitelmiä Jumaläidistä ja
suhteestamme häneen. Olen huomannut, että aihe kiinnostaa monia
ihmisiä. On hyvä pysähtyä pohtimaan elämän suuria ihmeitä ja ihania
asioita. Pienissä asioissa näkee parhaiten suuria ihmeitä. Kun vain
avaa silmänsä ja katsoo itse asian ytimeen, pintaa syvemmälle, näkee
vain kauneutta. Jokaisessa ihmisessä on sisimmässään jumala. Se näkyy
parhaiten silmien kautta. Ja mitä pienempi lapsi, sitä kirkkaammin se
loistaa.
Tänään oli myös hauska halata Oonaa. Se olikin ensimmäinen kesähalaus.
Kun Oonan kirkas ääni kutsui minua puutarha-aidan takaa, tuntui siltä,
että nyt on lähes kesä. Oona laskee päiviä, jolloin tarhassa on
vappukarkelot ja hän saa pukeutua prinsessamekkoon. Ah tätä riemua,
silmien kirkkautta ja lapsen iloa! Mitä elämä olisikaan ilman lapsia.
Riemuitsen siitä, että naapureiden lapset leikkivät jo ulkona
leikkejään ja saavat ilon meissä aikuisissakin pulppuamaan.
Kirjahyllyssäni on monta runokirjaa, useat hyvinkin vanhoja. Käteeni
osui Lauri Pohjanpään Valitut Runot. Ja löytyihän sieltä myös runo
nimeltä KEVÄT. Tuokoon se meille tuulahduksen tästä ihanasta
vuodenajasta.
Hei vaan! puro huus ohi rynnäten,
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
Kevät-hienohelman tulla!
Pois alta, tai kera vanhan muun
sinut laastaan, vanha veli!
Puro silmää iski ja nauraen
ohi mennä pärskytteli.
Oli nuori metsä ja nuori maa,
sini taivaan nuorna väikkyi.
Koko metsä viritti viulujaan,
koko metsä laulua läikkyi.
Kevät saattoi tulla tänään jo!
Oli kiirettä siks joka puolla.
Sinivuokot, silmät pestyinä,
piti vartiota jo tuolla.
Kas vaan! Oli palannut peippokin
jo etelän kylpylästä.
Akustiikkaa metsän tarkisti
se jo kaiun helinästä.
Ja varisten lentoharjoitus
oli sinisten ilmain alla.
Koko metsä nauroi äänehen
ja aurinko taivahalla.
Iloista Vappua toivotellen,
Margie |
|
Eeva Kaisa Maria
Loistava
valon kimmellys valkoisella hangella. Silmät suorastaan sokaistuvat
tästä kaikesta valon määrästä. Joka kevät sama ilmiö. Tuntuu kuin
henki, sielu ja ruumis yrittäisivät valtavalla nopeudella päästä
keskenään tasapainoon pimeän ja pakkasen jälkeen. Niin oudolta kuin se
kuulostaakin, tämä kaikki ottaa alussa lujille. Koska valo paljastaa
kaiken nuhraantuneisuuden ja myös mielen ikävät sopukat, on pakko
ruveta siivoamaan, ei ainoastaan nurkkiaan, vaan myös itseään.
Olen hiihdellyt rakastamallani Pyhäjärven jäällä ja tuntenut auringon
herättävän itseni kuin horroksesta. Ladut ovat upeassa kunnossa ja
hiihtäminen on ollut helppoa ja hauskaa. Aurinko kasvoilla hyväilee ja
lämmittää ihoa. Jo parin lenkin jälkeen olo tuntuu mahtavalta ja
uudistuneelta. Tervetuloa aurinko ja kevät!
Auringon loiste tervehti myös isosiskoani Eevaa, joka juhli viime
lauantaina 75-synttäreitään Porissa. Annu oli järjestänyt äidilleen ja
sisarusten perheille hilpeät juhlat kotonaan. Nautimme kaikki hänen
vieraanvaraisuudestaan, söimme herkkuja ja juttelimme hauskoja. Eeva
sai lahjoja ja rakkaudenosoituksia runsaasti. Eikä ihme. Eeva Kaisa
Maria on sellainen ihminen, jolla on lämpöinen sydän ja ystäviä sen
mukaisesti paljon. Vävyt ovat aina häntä rakastaneet erityisen paljon.
Ihmeellistä on se, että entiset vävykokelaat ja vävyt pitävät häneen
yhä yhteyttä ja ilmaisevat kunnioitustaan ja ihailuaan. Hän aivan
ilmeisesti on ihanneanoppi.
Rakas sisareni Eeva syntyi 10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon
maataloon, jossa työtä riitti jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä
kymmenestä oli puolen vuoden ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli
vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat lähistöllä, ottivat
huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon vastuu tuntui
kuitenkin varmaan raskaalta. Eeva ei kuitenkaan lannistunut ja ruvennut
sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi itsensä irti
ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Ja sieltä tultuaan hän löysin
rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse 7 lasta.
Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme. Nainen on
vanhempiensa lapsi ja tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja
lastenlastensa mummo. Lisäksi työtoveri, mahdollisesti johtaja
alaisilleen. Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille. Suhde jokaiseen
ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire säilyy samana. Se joka itse
rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa, sille annetaan. Kaikki
meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys näkyy ihmisessä
pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva käy sairaaloissa ja vanhainkodeissa
tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti. Itse hän
on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän virkeänä ja
iloisena käy tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja
mukaansa tempaavaa.
Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen annoksen
valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko
elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko.
Kiitän ja siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.
Kiitos sydämessäni,
Margie |
|
MAAN ÄITI JA ÄITI MAAN
Meillä
kaikilla suomalaisilla on nyt yhteinen äiti, Maan äiti. Viimeistään
eilen TV-lähetyksessä se kävi ilmi. Uudesta presidentistämme huokui
lämpä ja sydämellisyys, jota aikaisemmista esityksistä ei ole yhtä
helposti huomannut. Helpottuneisuus ja uusi tilanne ovat nyt jo saaneet
Tarja Halosen olemukseen aivan uutta säteilyä. Huomasin hämmästyneenä,
kuinka hurmaava hymy hänellä todella onkaan. Veikeät hymykuopat ja
pilke silmissä saivat minut hetkessä avautumaan hänen olemukselleen.
Kuinka ollakaan, tunnustan olevani myyty. Olen ylpeä siitä, että meillä
on näin upea, pätevä ja sydämellinen nainen presidenttinä.
Meillä on Isä Jumala ja äiti Maa. Näinhän yleensä sanomme. Sekä isä
että äiti ovat meille ihmisille tärkeitä. Jumaluuden moni-ilmeisyys
tulee myäs esille tässä ajattelussa. Jumaluus on käsite, ei
persoonallisuus. Kaiken kattava, kaiken käsittävä ja kaiken
sisäänsäsulkeva.
Parissa aikaisemmassa artikkelissani olen puhunut sisäisestä karismasta
ja siitä, kuinka jokaisella kansakunnalla ja ryhmällä on sellaiset
johtajat, kuin he ansaitsevat. Näin uskon olevan. Koska kansa ja
jokainen ryhmä yleensäkin on jäsentensä kooste, niin myäs johtajat
heijastavat jäsentensä ajatuksia. Näin tietenkin todellisessa
demokratiassa tapahtuukin. Mutta myäs laajemmin ajateltuna. Oli
vallalla demokratia tai ei, johtajana kuka tahansa, se on aina heijaste
kansan sisimmästä. Kuka antaa vallan johtajille? Ei valtaa oteta, se
annetaan. Ei ole johtajaa olemassa ilman johdettavia. Jokainen johtaja
tämän tietää. Ja odottaa pelko sisimmässään sitä hetkeä, jolloin
mahdollinen karmea totuus paljastuu hänen johdettavilleen. Pudotus on
nopea ja säälimätän. Historia viimeistään antaa tuomionsa.
Olen täysin vakuuttunut sydämessäni siitä, että me suomalaiset olemme
nyt a n s a i n n e e t presidentiksemme Tarja Halosen. Tarvitsemme
juuri nyt johtajaksemme äiti-hahmon. Viisaan, lempeän ja sydämellisen.
Näytämme myäs muulle maailmalle esimerkkiä tasa-arvoisuudessa. Niin
nainen kuin mieskin ovat ensisijaisesti aina i h m i s i ä. Se on
kaikkein tärkeintä.
Yksi syy, miksi nyt on syytä painottaa äiti-olemusta, on se, että äiti
Maa tarvitsee kipeästi huomiotamme. Koko olemassaolomme perusta on tämä
avaruudessa kiitävä pieni pallo, nimeltään äiti Maa. Niin kuin äiti
huolehtii lapsistaan, niin tulee lasten myäs rakastavasti suhtautua
äitiinsä. Tämä tosiasia ei aina ole itsestäänselvyys kaikille maan
lapsille.
äiti Maa on kärsivällisesti ja rakastavasti suhtautunut
ajattelemattomiin lapsiinsa. Mutta kuinka kauan äiti jaksaa, jos lapset
käyvät yhä ylimielisemmiksi, yhä itsekkäämmiksi? Missä on raja
vallattomuuden ja ilkivallan välillä? Tulee aika, jolloin lempeäkin
äiti joutuu panemaan rajat. Silloin se voi johtaa lapsen kannalta
vähemmän miellyttäviin toimenpiteisiin.
Tarvitsemme kaikki niin äidin kuin Isänkin rakastavaa ohjausta. Siksipä
tarvitsemme myäs Maan äitiä muistuttamaan meille äiti Maan rakkaudesta
ja huolenpidosta. Maan ja maapallon lapsina tehtävämme on
kunnioittavasti suhtautua Elämään ja kaikkiin sen ilmiäihin. Näin Isän
ja äidin suojeleva siunaus kantaa meitä jokaista eteenpäin elämässämme.
Näin kirjoitin sanasta sanaan tässä kolumnissani 8.2.2000. Näin kirjoitan myäs tänään.
Siunaavin, rakastavin ajatuksin,
Margie |
|
LUMOTTU LAPSUUS
Katson
pienen, kaksi kuukautta vanhan vauvan silmiin. Vauva on uusi naapurini
Touko, Pihlan ja Pyryn pikkuveli. Silmät tuikkivat hellyttävästi
kertoen viisaita asioita. Innokas jokeltelu tehostaa kerrontaa. Hymy on
vastustamaton. Kun otan hänet syliin, tunnen syleileväni enkeliä. Ja
näinhän onkin, sillä taivaasta hän on tullut tänne fyysiseen maailmaan,
mukanaan kaikki taivaallinen viisaus ja rakkaus. Kauneus on läsnä. Myös
koti on jo joulunlämpöinen. Nautimme yhdessäolosta, ja tuskin maltan
erota Toukosta ja hänen perheestään.
Ulkona
pysähdyn naapureitteni pihalle ihailemaan heidän kynttilälyhtyjään
huvimajan seinustalla. Isot koivut ovat kuin pitsiverhossa. Kadun
toisella puolella oma punainen taloni tuikkii valkoisen lumen ja puiden
keskellä. Kauneus on joka puolella, ollut jo toista viikkoa koko
maassa. Ja mikä ihmeellisintä, näinä vuoden lyhyimpinä päivinä on myös
aurinko paistanut harva se päivä. Kun pakkasta on vielä sopivasti
kymmenisen astetta, ulkoilu on riemullista.
Perjantaina ulkoilin parin kilometrin matkan Tesoman uimahallille
perinteiseen kynttiläuintiin. Se on aina myös riemullinen kokemus.
Kynttilöiden valossa uiminen on taianomaista. Kaikki luonnon elementit
ovat läsnä: vesi, tuli, maa ja ilma. Maa huurteisine puineen ja
sinihämärä taivas ikkunoiden takana mukaan lukien. Uintiin liittyy
tietenkin myös saunominen. Saunanlauteilla istuin pienten ja isojen
kanssa. Kolmivuotias Eetu ja vuoden ja neljän kuukauden ikäinen Helvi
olivat äitiensä kanssa seuranani. Vesselit nauttivat selvästi
saunomisesta ja yhdessäolosta.
Joulunaika alkaa perheessämme Itsenäisyyspäivänä Turussa. Silloin
juhlitaan Jaakon synttäreitä. Usean jutun olenkin tehnyt näistä
tapahtumista ja haastatellut sankaria. Viimeksi Jaakko kuulokkeet
korvilla lauloi hurmioituneena idols-lauluja. Nyt hän soitti kitaralla
Bachin menuettia ja joululaulua "Nyt syttyy valot tuhannet". Hauska
sattuma muuten, että tänä vuonna suvun vanhin, Pirra-serkku, juhli
Rovaniemellä 90-vuotissynttäreitä, kun taas nuorin Jaakko 9-vuotista
taivaltaan. Molemmat itsenäisen Suomen juhlapäivänä syntyneitä.
Juhliminen kuuluu joulun aikaan, niin myös tunnelmoiminen. Tampereen
keskustassa on siihen iki-ihana paikka aivan keskustan ytimessä. Se on
Tallipiha, jonka tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti
1800-luvulla hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Nykyisin tämä
historiallinen kohde on ympäri vuoden avoinna oleva ilmainen retkikohde
kahviloineen ja käsityöläisputiikkeineen; suklaapuoti niistä makoisin.
Karusellikin on keskellä pihaa näin jouluna. Kodassa voi istuskella
syömässä lättyjä ja juomassa lämmintä mehua. Olin siellä eilen ja
nautin todella paljon tunnelmasta. Savun tuoksu jäi iholleni ja
vaatteisiini kiehtovasti.
Aivan Tallipihan vieressä on Finlaysonin kirkko. Ohi kulkiessani
pistäydyin sisälle ja siellä oli meneillään lasten kirkko. Vuodesta
1996 tämä kaunis, pieni kirkko on kesäisin ja suurten juhlapyhien
aikaan lasten oma katedraali. Joulun aikaan kerrontanuket seikkailevat
alttareille kuvatuissa Raamatun maisemissa. Kirkkovarteissa lapset
saavat lastenohjaajan opastamina eläytyä kertomuksiin kaikkein aistein.
Kirkon seimet ja enkelit ovat viehättäviä. Istuin kirkossa hyvän tovin
ja eläydyin pieneksi lapseksi jälleen.
Bussin ikkunasta olen katsonut Tampereen Taidemuseon oven päällä olevia
sanoja "Lumottu Lapsuus". Sanat ovat kiehtoneet minua. Tänään sitten
menin tutustumaan tähän kansainväliseen valokuvanäyttelyyn. Sain
eläytyä lapsen lumottuun maailmaan hyvin monipuolisesti ja
koskettavasti. Yläkerrassa portaiden yläpäässä takaseinällä on yleensä
näyttelyn hätkähdyttävin teos. Niin nytkin. Suuri videokuva pienestä
vauvasta. Vauvan pää liikkui ja eli, välillä näkyi hiukan äidin kättä
ja syliä. Vauvan ilmeet olivat ilon ja onnen säteilyä. Aivan samoin
kuin pienen naapurini Touko-vauvan kasvoilla. Valloittavaa
vauvaenergiaa.
Jos haluat nähdä taivaan, katso lasta syvälle silmiin. Sama pätee kyllä
aikuiseenkin, jos vain pääset lähelle katsomaan. Silmät kertovat
ihmisestä totuuden. Ihminen näkee myös peilikuvana oman todellisen
itsensä toisessa ihmisessä. Ilman naamiota, aidosti ja rehellisesti.
Joulun siunausta ja iloa,
Margie |
|
AURINKOSADETTA IHOLLANI
Pehmeä,
lämpöinen kosteus tuntuu kivalta kasvoilla. Kosteus virkistää ja
hyväilee ihoa. On helppo hengittää. Tavakseni on tullut Italian reissun
jälkeen hengittää kävellessä oikeaoppisesti: sisään nenän kautta, ulos
suun kautta. Yhtä monta askelta niin sisään- kuin uloshengityksen
aikana. Keinuva kenkäkin on muistissa, samoin rento askeltaminen.
Pimeydessä kulkijaa piristää se, että valot ovat alkaneet tuikkia
ikkunoilla. Itsekin laitoin tänään pikkulamput ikkunoille, ja heti tuli
taianomainen tunnelma. Laitoin myös seinälle viehättävän kuvan, jonka
tulostin saamaltani kuvalevyltä. Siinä kanadalaiset ystäväni Linda ja
Julia poseeraavat kanssani rauhanvaelluksellamme. Julia otti paljon
kuvia ja hän tutustui vaivattomasti paikallisiin maalaisiin. Saimme
pussikaupalla hedelmiä, rypäleitä ja muita herkkuja. Eräs vanhempi
maanviljelijä ehti jopa kosia Juliaa. Nauroimme ja hulluttelimme ja
olimme kuin kolme iloista veijaria seikkailumatkalla.

Claudia.Henzler (at) henzlerworks.com
Kun halloween eli amerikkalaisten hulluttelupäivän aikaan minulta
kysyttiin, mikä hassu hahmo haluaisin olla, sanoin että
"auringonkukka". Kaipaan auringon lämpöä ja silmäni haluaisivat levätä
laajoissa, keltaisissa auringonkukkapelloissa, joita näimme teiden
varsilla. Ja mikään ei estä minua sulkemasta silmiäni ja näkemästä
auringonkukkia, vaikkapa nyt juuri. Sielun silmin ja aistein pimeys on
tipotiessään ja vain valo ja ilo ovat todellisia.
Syksyllä on hyvää aikaa lukea. Viimeksi olen lukenut opiskelukirjanani
Deepak Chopran tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa "Peace Is the Way".
Deepak Chopra on syntyperältään intialainen, nykyisin Kaliforniassa
asuva kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia arvostettuja
bestsellerkirjoja. Tämänkertainen kirja on selkeä ja monipuolinen
kuvaus rauhasta.
Kirjansa alkusanoissa Chopra siteeraa Mahatma Gandhia: "Rauhaan ei ole
tietä. Rauha on tie." Maailmassa, missä jokainen tie rauhaan on
osoittautunut turhaksi, ainoa strategia, jota ei ole kokeiltu, on itse
rauha. Meidän ei tule yrittää lopettaa sotia, vaan itse sodan idea. Ja
miten tämä saavutetaan? Tajuamalla se tosiasia, että sota luo
tyydytystä, ja sitten korvaamalla nämä tyydytyksen tunteet uusilla,
sellaisilla, että väkivalta ei enää kiehdo. Sillä sodasta on tullut
meille tapa. Me takerrumme siihen kuin ketjupolttaja savukkeeseen,
luvaten lopettaa, mutta koskaan pääsemättä siitä tavasta eroon.
Chopra kertoo, että rauhalla on oma voimansa. Meidän tehtävämme on
ohjata tätä voimaa ja moninkertaistaa se yksilön kautta. "Sinua ei
pyydetä olemaan pyhimys tai luopumaan jostain uskomuksesta. Sinun tulee
vain lakata reagoimasta pelosta ja muuttamaan väkivallan uskollisuutesi
rauhan uskollisuudeksi". Käytännöllisessä seitsemän askeleen
ohjelmassaan Chopra näyttää lukijalle, kuinka tulla todelliseksi
rauhantekijäksi. "Väkivalta voi olla luontaista ihmisluonnolle, mutta
niin on sen vastakohtakin: rakkaus. Seuraavaa ihmiskunnan astetta ohjaa
rakkauden voima, mikä antaa jokaiselle yksilölle voimaa lopettaa sota
meidän aikanamme."
Chopra ei ole haihattelija. Hän tunnustaa ihmisen raadollisuuden. Mutta
hän myös uskoo ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja haluun elää sovussa
toisten kanssa. Kukaan ei hyödy väkivallasta. Suurin uhri on itse
väkivallan tekijä, joka kuvittelee saavansa tyydytystä vääristyneeseen
tyhjyyden tunteeseensa. Rauhaan ei ole mitään tietä. Rauha on itsessään
tie ja keino.
Ihminen kaipaa aurinkoa ja valoa. Auringonkukka sopii hyvin tämän
vertauskuvaksi. Siinä yhdistyy myös ihmisen sisäinen kauneus ja
sopusointu luonnon kanssa. Rakkauspyörän keskuksesta lähtevät
auringonsäteet kulkevat sydämestä sydämeen. Ne muodostavat suuren
auringonkukan, joka loistaa iloa, valoa ja rakkautta meille kaikille.
Aurinko sydämessäni,
Margie |
|
PYHIINVAELLUKSELLA ASSISISTA ROOMAAN
Pää
pensaassa on hyvä mietiskellä. Olen koko päivän valkannut omenoita
nurmikolta ja pensasaitojen alta kolmeen kasaan: syötävät, kompostiin
menevät ja vialliset roskiin. Päivä on ollut aurinkoinen ja hyvin
lämmin. Tajuntani on vielä jossain muualla. Olenko nähnyt ihanaa unta?
Missä oikein olen? Enkö viime viikolla vielä ollut tienpäällä
vaeltamassa uusien ystävieni kanssa Italian mahtavissa maisemissa.
Viikko sitten saavuimme juuri Roomaan ja hurrasimme: "Me teimme sen!"
Kävelimme matkan Assisi - Foligno - Trevi - Spoleto - Terni - Orte -
Civita Castellana - Fiano Romano - Rooma kahdeksassa vuorokaudessa,
noin 170 kilometriä.
Lähes kolme viikkoa
Italiassa Rauhan Trubaduuri James Twymanin ja hänen porukkansa kanssa
on ollut unohtumaton elämys monella tasolla. Italian luonto
maisemineen, vanhat historialliset rakennukset, linnat ja kirkot,
kulttuuri ja taideaarteet. Tärkeimpänä kuitenkin henkinen anti ja
rauhan asia.
Tapahtumia oli useampia. Ensin oli Assisissa seminaarilaisilla neljän
päivän Retreat, joka kuului osana Jamesin Spiritual Peacemaking
-koulutukseen. Samalla viikolla oli Assisissa lukuisia rauhan
tapahtumia. Vuotuinen 10. rauhanmarssi Perugiasta Assisiin oli
sunnuntaina 11.9, jolloin satoja tuhansia ihmisiä marssi yhdessä tämän
päivämatkan. Menimme heitä vastaan ja liityimme heidän joukkoonsa kun
he saapuivat kaupunkiin ja lähtivät nousemaan ylös Rocca Maggioren
linnoituksen huippua. Juuri kun etujoukko saapui Assisin keskustaan,
ukkossade kasteli koko porukan. Se ei haitannut tahtia. Muitakin
maailmanlaajuisia rauhantapahtumia sattui Italiassa viettämälle ajalle.
17.9 oli Rauhantanssin yleinen meditaatio ja 21.9 oli YK:n Rauhanpäivä.
Omalle rauhan vaelluksellemme lähdimme seuraavana päivänä. Luotin
siihen, että kotipuutarhurin hyötyliikunta on riittävä kunnon perusta.
Näin olikin. Ilman sen kummempia treenejä kävely sujui joustavasti,
ilman ainuttakaan rakkoa tai hiertymää jaloissa. Kunnon kengät ja sukat
kun ovat kaiken A ja O. Lisäksi kolme hyvää asiaa. Alex, rakastettava
nuori mies Venäjältä, aina aulis toisia auttamaan, opetti heti eka
päivänä oikean hengitystavan: sisäänhengitys nenän kautta, ulos suun
kautta, yhtä monta askelmaa laskien oman tahdin mukaan. Ja kävellessä
ei tule puhua, se vie energiaa. Jos on puhuttavaa, tulee pysähtyä sen
ajaksi. Toinen asia, minkä opin, on keinuva kenkä kantapäästä päkiään.
Kolmas asia, jonka osaan itämaisesta tanssista, on "löysät" lantiot.
Näillä eväillä matka sujui kuin tanssien. Ja jos ylämäessä keskipäivän
helteessä tuntui tukalalta, rukoilin ja pyysin apua. Ajattelin hyvin
paljon Franciscus Assisilaista, jonka jalan jäljillä kuljimme. Hänenkin
matkansa kulki Assisista Roomaan tapaamaan silloista paavia.
Yövyimme hotelleissa. Eräät, kuten Assisissa ja Civita Castellanassa
olivat keskiaikaisia palatseja, joissa silloiset ylimykset asuivat
aikoinaan. Samoin Rooman keskustassa oleva upea hotellimme. Toiset
olivat vaatimattomampia, mutta silti hyvätasoisia. Joskus pitkän päivän
jälkeen oli vielä edessä kävely kaupungin halki ja nousu kapeita katuja
pitkin kukkulalla olevalle hotellille. Usein aamuvaellus alkoi pitkillä
nousuilla ylös alas kukkuloita kiertäen. Ja näkymät olivat joko
henkeäsalpaavia maalaismaisemia tai suurempia kaupunkeja lähestyessä
ruuhkaisia valtateitä.
Jokaisen vaelluspäivän aloitimme Jamesin johdolla rauhanrukouksilla.
Maailman 12 suuren uskonnon rauhanrukoukset, jotka myös muodostavat
rungon Jamesin Rauhankonserteille, ovat se ydin, jolle maailman rauha
rakentuu. Rauha on vallitseva, jo olemassa oleva todellisuus. Se
tarvitsee vain löytää itsestään ja sitten säteillä ulospäin. Jokaisella
on rauha sydämessään jo syntyessään.
Roomassa vietimme kolme päivää. Jatkoimme kävelyä kun olimme siihen
tottuneet. Päätimme Rauhanmarssimme virallisesti Pietarin kirkon aukion
edessä. James soitti kitaraa ja lauloimme ja esitimme vielä kerran
rauhanrukouksemme. Nuorin vaeltajamme, 4-vuotias Gabriel, piti
kädessään rauhansoihtua, jonka eräs italialainen rauhanjärjestö oli
antanut meille Assisissa Roomaan vietäväksi. Vanhin osanottaja oli 77
-vuotias nunna Julian, joka käveli joka päivä ihailtavan matkan. Suuri
ihme oli myös 4-vuotias Gabriel, joka oli mukana kaikessa, välillä
pienissä rattaissa, joita hänen äitinsä työnsi, välillä huoltoautossa.
Menimme Vatikaaniin paavin vastaanotolle tuhansien muiden kanssa. Emme
päässet yksityiselle audienssille, niin kuin olimme toivoneet, mutta
istuinpaikkamme oli aika edessä, joten tunnelma oli läheinen ja hyvin
lämmin. Rauhan adressi, johon on kerätty nimiä rauhan puolesta,
luovutetaan paaville myöhemmin. Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin
taideteoksiin tutustuminen vaati taas kävelyä, mutta mehän olimme jo
siihen tottuneet. Lukuisat kirkot, Colosseum, ja muut nähtävyydet
olivat myös kohteinamme.
Ryhmämme koko vaihteli, eräät vaelsivat koko matkan, toiset vähemmän,
mutta keskimäärin 60-70 vaeltajaa oli mukana. Suurin porukka oli
USA:sta. Ainoana osanottajana Suomesta tunsin, että minulla on ilo ja
kunnia kutsua James konsertoimaan Suomeen. Hän sanoikin tulevansa
mielellään. On kiva nähdä, mikä taho/tahot ottavat haasteen vastaan ja
järjestävät hänelle tilaisuuksia rauhankonsertteihin ensi vuoden
puolella. Käy Jamesin sivuilla: www.belovedcommunity.org ja klikkaa sieltä "Assisi to Rome Peacewalk", niin näet kuvia tältä vaellukselta ja paljon muuta.
Vietin vielä yhden ylimääräisen päivän Roomassa. Kun muu porukka lähti
23.9 menin heidän kanssaan kentälle, jätin sinne kamppeeni ja lähdin
juna/maanalaisella takaisin kaupunkiin. Yön vietin sitten
lentokentällä. Elämys sekin. Kun sitten istuin koneessa, vieressäni
ihmeekseni istui lähes naapureita, eräs pariskunta Ristimäen kadulta.
He olivat 10 hengen porukassa vuokranneet talon Italian "saappankoron"
maisemista ja nauttineet siellä italialaisesta elämästä. Olipa kotoisa
kotiinpaluu. Pyhiinvaeltajan oli hyvä tulla kotiin pieneen punaiseen
taloonsa ja omenapuutarhaansa.
Rauha sydämessäni,
Margie |
|
 |