Sielun henkäyksellä, täydestä sydämestä

Margie kannustaa tekemään kiittämisestä mielipuuhaa. Hän korostaa kiitollisuuden ihmeitä tekevää voimaa. Se, mitä kiittää, kasvaa ja enenee.

Ikkunastani avautuu tätä artikkelia kirjoittaessani hilpeä maisema. Iso kuusi lasin takana silmieni tasalla kujeilee. Aamuauringossa tanssivat oksat ovat kuin Luojan sormia, jotka sanovat: Hei, katso, kuinka kaunis on maailma!

Aurinko loistaa kesän kirkkaudella. Lammen vesi kimmeltää sinisenä kilpaa taivaan kanssa. Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin silloin, kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että kaiken takana on valo ja kirkkaus.

Jumalallisen rakkauden kipinöitä

Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun on löydettävä kaikki, mikä jää pysyväksi. Luotava tästä fyysisestä käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.

Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään tai olen vihainen - negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka kauhistuin, kun tämä ajatus iski ensi kertaa tajuntaani. Se tuntui armottomalta.

Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Olemmehan kipinä jumalaisesta rakkaudesta. Näin ollen Jumala näkee ihmisessä vain oman itsensä. Minun on turha syyttää Jumalaa kauheuksista ympärilläni ja itsessäni, puhumattakaan maailman sodista ja muista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut. Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.

Intuiivisen tiedon lähteellä

Mitä on suunnittelu? Teen suunnitelmia ja yritän järkevästi ratkoa ongelmiani. Joskus onnistun ja useimmiten en.

Mikä on syynä? Kuvittelen, että osaan laittaa kaikki palaset onnistuneesti yhteen. Tarvitaan korkeampaa ajoitusta, ennen kuin asiat voivat loksahtaa paikoilleen. Kuinka voisin etukäteen tietää vaikkapa sitä, miten joku toinen henkilö reagoi määrätyssä tilanteessa, puhumattakaan maailman tilanteesta. En mitenkään.

Emmehän tienneet koronastaakaan mitään muutama kuukausi sitten. Vain suurempi tietoisuus näkee asian kokonaisuuden ja oikean hetken. Vasta jälkeenpäin voin todeta, miksi joku asia meni niin kuin meni, ja mitä mahdollisesti opin.

Mitä voin tehdä, vai voinko tehdä mitään muuta kuin ’ajelehtia’ ajan aalloilla. Voin tehdä paljonkin. Voin rukoilla viisautta niin kuin kuningas Salomo aikoinaan. Viisautta elää Jumalan Johdatuksessa ja kuunnella sisimpäni ääntä. Tätä ääntä kutsutaan myös intuitiiviseksi tiedoksi, joka pulppuaa, kun maltan kuunnella sitä. Sitä voi myös kutsua rukoukseksi tai hiljentymiseksi.

Minulla hiljentyminen johtaa yleensä kirjoittamiseen. Hetken kuljeskelen kodissani miettimättä mitään, sitten, jos inspiraatio suo, menen koneelle ja saan idean kirjoittaa jotakin.

Oikeus itsenäiseen ajatteluun

Sen sijaan, että kuluttaisimme itsemme hengiltä ostamalla kaiken maailman krääsää, joka täyttää koko maapallon, meidän on löydettävä elämäämme uusia ulottuvuuksia. Löydettävä oma sisäinen henkinen minuutemme. Tultava avoimiksi ja rohkeiksi oman elämämme suhteen, eikä juostava orjallisesti muiden käskytettävinä.

Ihmisellä on oikeus olla itsenäinen ajattelija. Siksi meille on annettu aivot, että oppisimme itse päättelemään, mikä kulloinkin on viisasta ja sopivaa. Vain rohkeat, avarakatseiset ihmiset vievät ihmiskuntaa eteenpäin. Jokainen ymmärtää, että taloudellisen holtittomuuden aika on maapallollamme auttamattomasti ohi.

Henkinen kasvu oikeaa

Jatkuva talouskasvu on illuusio. Ihmisten henkinen kasvu on ainoaa oikeaa kasvua. Se tuo myös oikeudenmukaista vaurautta. Kulttuurillinen evoluutio on juuri tätä: ihmisen henkistä kehittymistä kulttuurista toiseen, aikakaudesta toiseen, kunnioittaen ja vaalien kaikkea Jumalan luomaa, ja tuoden aikain saatossa oman panoksensa ihmiskunnan yhteiseen hyvään.

Valta, joka on hyvin pitkälle väkivaltaa, on aina kielteinen asia. Se vähentää voimaa. Voima on positiivista. Valta on negatiivista.

Kotikaupunkini Rovaniemi ja koko Lappi tuhottiin viime maailmansodassa. Monen sukupolven elämäntyö oli tuhkakasoina ja raunioina. Mitä ihminen kuvittelee olevansa ja tekevänsä pienillä asioillaan tässä kaikessa? Mitä pysyväistä jää jälkipolville? Kenen työ jättää siunauksen jälkeensä?

Ihmiselle on annettu suuri vastuu maapallosta. Emme suotta ole saaneet jumalaista älyä, viisautta ja rakkautta sydämiimme. Se on annettu siksi, että osaisimme käyttää sitä viisaasti ja sopusoinnussa kaiken elämän kanssa. Vain siten ihminen täyttää oman osansa Luojan luomassa maailmassa ja on siunaukseksi itselleen, kaikille ja kaikelle. Antamalla itsensä nöyrästi Luojansa kanssaluojaksi, antautumalla johdatukseen, luottamalla ja kiittäen kaikesta.

Paljon aiheita kiittää

Meillä jokaisella on paljon aihetta kiitokseen. Katso ympärillesi. Näe se kaikki. Tutkaile sydäntäsi. Koe se kaikki. Jokainen hetki on kallisarvoinen, vaikka se kiitääkin pian ohi. Tämänpäiväinen on jo kohta eilinen.

Mitä jää jäljelle tästä hetkestä? Maapallommekin on miljoonia vuosia vanha. Mitä merkitsee yksi kiitävä hetki, yksi sukupolvi ihmiskunnan elämässä. Puhumattakaan yhdestä elämästä. Voi kulkea hautausmaalla ja miettiä, kuka kukin on. Muistaako tätä ihmistä joku? Kuka muistaa päivänpolitiikkaa hetkisen kuluttua?

Kiitoksella on ihmeellinen vaikutus. Se, mitä kiittää, kasvaa ja enenee. Se, mihin kohdistamme huomiomme, saa energiaa ja voimistuu.

Ajatukset ovat valtavan voimakkaita, olivatpa ne minkälaisia tahansa. Varjelkaamme ajatuksiamme, niin että ne levittävät ympärilleen siunausta ja lievittävät kanssaihmistemme elämää. Olipa kyseessä jokin katastrofi tai pienen ihmisen arkipäivän murhe. Myötätunnollamme ja rakkaudellamme on eheyttävä voima.

Tulen juuri hoidattamasta jalkojani. Olen oppinut, että on ihanaa ylellisyyttä kerran kuukaudessa helliä jalkojaan. Jalkapohjissa on akupisteet joka elimelle. Jalkamme kantavat koko painoamme päivästä toiseen. Eikö siis ole aihetta kiittää jalkojaan ja hoitaa niitä!

Kiitän kaikkia, joiden palveluja käytän. Kiitän jalkojenhoitajaani, kampaajaani, hammaslääkäriäni ja kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka iloisesti ja ystävällisesti palvelevat. Annan kiitoksen kaupassa, josta löydän raikkaita luomuvihanneksia ja –hedelmiä.

Kiitän tämän lehden toimittajia ja niitä, jotka mielipiteillään valaisevat ja tuovat esille meille kaikille tärkeitä asioita. Olen kiitollinen Sielunpeili-lehden lukijoiden ja kaikkien ystävieni ja omaisteni rakastavista ajatuksista ja rukouksista terveyteni suhteen.

Olen mahdollisesti lähiaikoina menossa rintaleikkaukseen. Tämä asia on minulla ollut pitkä prosessi vuosien saatossa. Olen sitä siirtänyt käännöstyöni ja kirjoittamisen sekä Israelin matkan takia moneen kertaan. Jumalallinen ajoitus ja tahto tapahtukoon nytkin.

Uskon todella, että kiittäminen luo hyvyyttä maailmaan. Se tuo iloa itselle ja toisille. Tehkäämme kiittämisestä mielipuuhaamme.

Sydämeni iloitsee jumalattarista

Tukholmassa on aivan ihana, 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan Slussenin yläpuolella. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli.

Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta. Jumalattaren patsas on molemmin puolin taulua. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja sulokkuutta.

Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Eräs unelmani onkin luoda tänne pohjoiseen Maria Magdalenalle oma pyhäkkö, temppeli.

Yes, kädet ylöspäin

Y-kirjain on hyvin voimakas merkki. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua antaa englanninkielisen Yes-sanan eli kyllä sanan. Kun ihminen laittaa kätensä ylöspäin, muodostuu Y-kirjain. Silloin hän avautuu kosmiselle rakkaudelle ja pyytää tätä ilmenemään elämässään.

Rovaniemen kaupungissa on tällainen voimakas merkki. Aivan kaupungin keskustassa kaksi mahtavaa virtaa, Kemijokí ja Ounasjoki, kohtaavat. Vesi virtaa sitten Kemijokena alas mereen Kemin kohdalla.

Kaupunki on myös vaarojen syleilyssä, kotivaarana Ounasvaara. Minun henkilökohtainen Äitivaaranani on Pöyliövaara, jonka juurella äitini kotitila aikoinaan sijaitsi. Se näkyy myös ikkunastani, kun kotialttarillani pidän päivittäisiä rauhanrukouksia.

Sukuni esiäidit ja esi-isät ovat asuneet täällä jokivarressa satoja vuosia viljellen Kemijoen varren peltoja. Suuri osa kaupungin ihmisistä on perheellemme sukua. Kun Lapin sodassa kaupunki hävitettiin maan tasalle, vain jokunen talo siellä täällä säilyi. Näitä säilyneitä taloja ovat kotitaloni, Mylläri ja isänäidin kotitalo, Pöykkölä, sekä isänäidinäidin kotitalo, Alaruokanen. Ne muodostavat kolmion, ja ne sijaitsevat parin, kolmen kilometrin säteellä keskustasta. Tunnen, että tässä on suuri siunaus ja mysteeri ainakin minulle itselleni.

Hiljaisuuden ihmeellinen voima

Maria Magdalena on kertonut minulle usein, että hän on johdattanut minut juuri tänne Rovaniemelle syntymään. Valoisaan toukokuun aikaan, jolloin pimeys muuttuu valoksi pohjoisessa. Sitten johdatus maailmalle, ja nyt takaisin kotiin. Kaikella elämässämme on tarkoitus. On vain kuunneltava sydämensä ääntä. Hiljaa ja nöyränä. Näin vastaukset löytyvät sisimmästä.

Hiljaisuus on syvä ja ihmeellinen asia. Viime vuosina olen nauttinut hiljaisuudesta. Voin maata sohvallani, katsella suurta kuusta ikkunan takana, ihailla kuusenoksien tanssia ja olla ajattelematta mitään. Silloin Maria Magdalena usein puhuu minulle. Niin kuin myös aamuisin ja iltaisin ennen nukahtamista uneen. Puhe on lempeää ja rauhoittavaa.

Ole rauhallinen. Se on aina tärkein viesti. Sen jälkeen voin keskustella kaikista asioista. Kun antautuu, luottaa ja on kiitollinen, avautuu ihmeellinen kanava, ja voi antaa tilaa korkeammille energioille vaikuttaa itsensä kautta

Tunnen, että seurakuntani on koko ihmiskunta. Tunnen olevani nimenomaan energiapappi. Kutsun itseäni rauhanpapittareksi erottuakseni vanhakantaisista miespapeista. Peace Minister voi olla sekä mies että nainen.

Valo loistaa pimeydestä

Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Rakastetun Yhteisön. Se on ollut olemassa, useimmiten kuitenkin maan alla toimien, koska kirkko on aina vihannut ja vainonnut sitä ja sen kannattajia.

Nykyisin se toimii julkisesti Beloved Communityn nimellä. Sen tunnetuin rauhanpappi on rauhantrubaduuri, kirjailija James Twyman. Järjestön tarkoituksena on saada ihmiset heräämään ja vaikuttamaan siihen, että eksoteerinen (ulkoinen) Pietarin kirkko ja esoteerinen (sisäinen) Maria Magdalenan ja apostoli Johanneksen perustama kirkko voisivat yhdistyä. Jotta tasapaino mies- ja naisenergian välillä vihdoinkin toteutuisi. Tämä aika on nyt käsillä hyvin voimallisesti.

Nyt on aika kaiken tulla esille. On aika antaa valon loistaa pimeydessä. Meidät kaikki on kutsuttu tuomaan esille tätä valoa. Valo tarvitsee välineitä, instrumentteja, joiden kautta loistaa.

Siksi tänä aikana elää niin paljon valaistuneita sieluja, jotka ovat halunneet vapaaehtoisesti syntyä tänne. Valo on ihmeellinen kutsu sydämessä. Valon kutsusta ei voi erehtyä. Se soi iloa ja riemua. Niin kuin minunkin sydämessäni palatessani jälleen maailmalta kotiin Rovaniemelle.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi

Ikkunastani avautuu tätä kirjoittaessani hurmaava maisema. Iso kuusi lasin takana silmieni tasalla on vapautunut valkoisen lumen peitosta, ja aamuauringossa tanssivat oksat ovat kuin Luojan sormia sanoen: hei, katso kuinka kaunis on maailma! Aurinko loistaa toukokuun kirkkaudella, lammen jää on juuri vapautumassa jääpeitteestään ja muodostaa ihastuttavia taideteoksia kuvioillaan. Toukokuu on minun ikioma kuukauteni, sillä olenhan syntynyt toukokuussa täällä pohjoisessa, valoisaan aikaan.

Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin silloin kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että kaiken takana on valo ja kirkkaus.

Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun on löydettävä kaikki mikä jää pysyväksi; luotava tästä fyysisestä käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.

Se, että Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään, tai olen vihainen, negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka suorastaan kauhistuin, kun ensi kerran tajusin tämän asian. Se tuntui armottomalta. Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Jumala näkee ihmisessä vain oman Jumaluutensa. Minun on siten turha syyttää Jumalaa kauheuksista ympärilläni ja itsessäni; puhumattakaan maailman sodista ja muista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut. Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.

Elämässäni ensimmäinen ja varmaan vaikuttavin henkinen opettaja on ollut Pekka Ervast (1875-1934), kristillinen mystikko ja kirjailija. Hän rakasti syvästi Suomea ja uskoi vahvasti Suomen henkiseen johtajuuteen; hän oli teosofian uranuurtaja ja Ruusu-Ristin perustaja Suomessa. Hän tähdensi opetuksissaan ja kirjoissaan kahta asiaa ylitse kaiken: Jeesuksen Vuorisaarnan opetuksia, joita kirkko ei ollut löytänyt, sekä esivanhempiemme suurta kalevalaista viisautta. Kun löysin hänen kirjansa, henkinen tietoisuuteni heräsi kertaheitolla. Minun ei ole koskaan elämässäni tarvinnut etsimällä etsiä henkisiä asioita; ne ovat kävelleet minua kohti. Se on ollut siunauksellista. Asiat vain loksahtavat paikoilleen, ilman kummempia hakemisia.

Pekka Ervast kirjoitti jo 1920 -luvulla naisten tulevasta aikakaudesta. Tässä ote Esoteerisia opetuksia kirjasta, jonka Ruusu-Risti julkaisi hänen esoteerisista opetuksistaan vuonna 2005.

”Ottakaamme vain yksi vanha, tuttu esimerkki. Miehet ovat miehinä luonnostaan taistelijoita, naiset ovat naisina luonnostaan sovittajia. Miehet ovat järjestäneet yhteiskuntia väkivallan ja pakon pohjalle; he ovat sotineet keskenään. Ja naiset miehiä ihaillessaan ovat luopuneet naisellisista vaatimuksistaan ja antaneet tukea ja siunausta miehille heidän väkivaltaan pyrkiessään, niin että naiset useinkin ovat inspiroineet väkivallan töihin.Tuskin miehet lähtisivät sotiin, elleivät naiset heitä yllyttäisi.

Nyt elämme ajassa ja kuljemme aikaa kohti, jolloin ihminen selvemmin näkee sen, että ihmisessä, sekä miehessä että naisessa on myöskin se naisellinen sovittaja, se sovittaja, jota niin paljon tähän saakka on syrjäytetty. Tämä on ihminen, joka on astuva näkyviin, mutta joka ei voi astua näkyviin muuten kuin naisten ja naisellisen prinsiipin avulla. Sentähden, niin kuin kaikki viisaat ovat sanoneet, astumme ikään kuin naisten aikakauteen, jolloin naisten ääni pitää tuleman enemmän kuuluviin, mutta ei suinkaan naisten ääni ainoastaan miehisyyden pönkittäjänä, vaan naisten ääni ihmisyyden herättäjänä.

Sentähden henkisen elämän hedelmiä, positiivisia ilmennyksiä, olisi se, että naiset vakavammin ottaisivat ajaakseen niin sanottua rauhan asiaa. Heidän pitäisi opettaa ja kasvattaa nuorta polvea pois taistelu- ja sotainnosta korkeampia ihanteita ymmärtämään: inhimillistä rakkautta, rauhallisuutta, tasapainoa ja järkevyyyttä ymmärtämään. Jos naiset ymmärtäisivät asemansa ja heräisivät henkiseen elämään, silloin he voisivat saada aikaan miltei ihmeitä maailmassa. He ovat liian naisellisia siinä, että he kulkevat vain miesten jälkiä. Heidän täytyy aloittaa omaa kulkua, omaa elämää; heidän täytyy ottaa vähäsen elämän valtikkaa kantaaksensa uudella inhimillisellä tavalla; heidän täytyy päästä selville elämän suuresta päämäärästä ja ihanteista, ja heidän täytyy niiden puolesta työskennellä. Muuten ihmiskunta ei mene eteenpäin. Sillä me seisomme kynnyksellä sen portin edessä, jonka yläpuolelle on piirretty "Naisten aikakausi".

Ne miehet, jotka nyt ymmärtävät tämän asian, ne miehet ovat luonnottomassa asemassa, niin kauan kuin heidän oma sukupuolensa yleensä ei tätä vielä ymmärrä. He ovat luonnottomassa asemassa siihen saakka, kunnes naiset ovat huomanneet, että he ovat itse asiassa edustaneet heidän, naisten asemaa. Kun naiset ovat tämän syvemmin ymmärtäneet, kun he ovat saaneet muutoksen aikaan maailmassa, maailman mielipiteessä, silloin jokainen mies, joka menneisyydestä tuo mukanaan suuren taistelunhalun ja sotainnon, ymmärtää, että elämän ihanne ja päämäärä ei ole fyysillisessä temmellyksessä, vaan siinä, että hänen, miehen, tulee käyttää tätä taistelu- ja sotaintoaan maailman pahuuden ja itsekkyyden voittamiseksi; sotiaksensa materialismia ja alhaisuutta vastaan. Siis siirtää taistelu fyysillisestä tappelusta moraalisiin voittoihin.”

Pekka Ervast oli kielinero jo lapsena, ja hän käänsi lukuisia kirjoja alkukieliltä suomeksi. Hänen kääntämänsä kirja on myös Pistis Sophia, jossa kerrotaa Pistis Sophia -nimisen olennon elämänvaiheista ja katumuksen teoista. Sanat pistis =usko ja sophia=viisaus ovat kreikkaa, ja käsikirjoituksen katsotaan olevan koptinkielinen käännös kreikankielestä. Käännöksen osti British Museum vuonna 1785 kokoelmasta, joka oli päätynyt Lontoon antikvariaattiin. Kirja on täydellisin ja laajin niitä harvoja todistuskappaleita, mitä jälkimaailmalle on säilynyt alkuperäisestä kristillisestä gnostilaisuudesta (gnosis =tieto)

Muistan kuinka mieheni, Jussi Kivelä, vuosikymmeniä Ruusu-Ristissä opiskelleena jo silloin kun tutustuimme, puhui hyvin kunnioittavasti Maria Magdalenasta, joka kirjassa esiintyy viisaana Jeesuksen opetuslapsena. Silloin pidin kirjaa vaikeatajuisena, enkä perehtynyt siihen tarkemmin.

Kirjassa Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia. Naisten joukossa on Jeesuksen Äiti Maria, Martta, Salome ja ennen kaikkea Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen rakkain ja läheisin opetuslapsi. Hän oli se opetuslapsi, joka syvimmin ymmärsi, Apostoli Johanneksen ohella, Jeesuksen syvät esoteeriset opetukset. Monet miespuolisista opetuslapsista eivät edes ymmärtäneet, mitä hän Jeesukselta kysyi. Etenkin Pietari oli mustasukkainen ja kateellinen Maria Magdalenalle niin, että hänen kielenkäyttönsä oli jopa karkeaa (kuten useissa muissakin gnostilaisissa evankeliumeissa). Eräässä kohtaa hän sanoo: ”Herra, me emme voi sietää tätä naista, sillä kaikilta meiltä hän tilaisuuden riistää sinun kanssasi puhua, mutta itse hän monta kertaa puhuu.” Jeesus ei moittinut Pietaria, mutta antoi ymmnärtää, että hän suuresti arvosti Maria Magdalenaa ja hänen viisauttaan.

17 luku Pistis Sophiassa: Kun hän (Jeesus) näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin hän lausui heille: ”Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.” Tapahtuipa, kun Maria (Magdalena) oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän kiinteästi tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: ”Herra, mua käske Sinun kanssasi avoimesti puhua.” Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen: ”Sinä siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle on tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.”

Yksi Pekka Ervastin kääntämistä kirjoista on myös Laotsen Tao-Te-King. Minulleon tullut tavaksi päivittäin aamurukousten yhteydessä lukea joku kohta tästä kirjasta. Yksi lempiluvuistani on:

Lapseksi tuleminen

Joka ollen mies, pysyy naisena, hän tulee kaikkeuden kanavaksi. Kun hän on kaikkeuden kanava, ei ikuinen hyve häntä koskaan jätä. Hän tulee uudestaan pieneksi lapseksi.

Alaviite 1: Jokainen mystikko tietää, että Kristus syntyy hänessä vasta sitten, kun hänen sielunsa on muuttunut neitsyeellisen puhtaaksi. Toisin sanoen: jumalallinen tahto ihmisessä herää vasta silloin, kun hänen järkensä on miehellisen vapaa ja hänen tahtonsa naisellisen puhdas ja lempeä.

Joka tultuaan valoon pysyy hämäryydessä, hän tulee kaikkeuden malliksi.

Alaviite 2: Henki on aina nöyrän salaperäinen siinä merkityksessä, että se aina piiloutuu aineen ja muodon taakse.

Hänen ollessaan kaikkeuden malli, ei ikuinen hyve häntä sivuuta.

Hän palaa takaisin kaikkitäydellisyyteen.

Joka tuntien kunnian samalla jatkaa nöyryydessä olemistaan, hän tulee kaikkeuden laaksoksi.

Hänen ollessaan kaikkeuden laakso täyttää hänet ikuinen hyve. Hän palajaa ensimmäiseen olemukseen.

Ensimmäinen olemus on se, mikä moninaisuudessa saattaa aikaan lukemattomat asiat.

Alaviite 3: Joista kukin on hyödyksi omalla tavallaan.

Viisas mies käsittää sen ja tulee hallitsijoista viisaimmaksi.

Vapaamielinen hallitus on sellanen, mikä ei halveksi eikä loukkaa ketään.

Pekka Ervast löysi myös suomalaisuuden juurilta syvää viisautta.

Pekka Ervastin teos Kalevalan avain vuodelta 1916 on edelleen pätevä avain Kalevalaan.

Kalevala kuvaa syvässä merkityksessä etsijän tietä. Se jakaantuu kahteen pääosaan: Ensin on Puhdistuksen tie eli Kosioretkeläisen tie, joka päättyy Häihin Pohjan Neidon, ihmisen korkeamman minän, kanssa. Häiden jälkeen alkaa varsinainen Tiedon tie eli Samporetkeläisen tie.

Pyhä Kolminaisuus eli Trimurti, joka esiintyy kaikissa Suurissa Uskonnoissa, on myös Kalevalassa. Väinämöinen edustaa tahtoa, Ilmarinen tietoa ts. järkeä ja Lemminkäinen tunnetta, ts. rakkautta. Kaikki ihmisen kolme olemuspuolta siis. Ja kaikki nämä sankarit kosivat ihanaa Pohjan Neitoa. Kuka saa neidon lopulta ansiotöiden jälkeen omakseen? Kukapas muu kuin jumalaisen järjen edustaja Ilmarinen, joka Sammon osaa takoa.

Kalevalan naiset ovat todellisia Voimanaisia, kuten muun muassa Ilman Impi, Pohjan Neito, Lemminkäisen Äiti, Aino, Annikki, Kyllikki, Marjatta ja Louhi.

Kalevala ja Jeesuksen oppi

Kalevala on rauhaa rakastava eepos. Verrattuna monien muiden kansojen eepoksiin ero on huomattava. Ainoa kerta, jolloin pääsankari Väinämöinen suuttuu, on silloin kun ylimielinen ja koppava Joukahainen Väinämöisen kanssa tiellä vastaan tullessaan ei peräydy ja uhkaa laulaa tämän siaksi. ”Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi.”

Sotiminen Kalevalassa tapahtuu sanan voimalla. Väinömöinen nukuttaa Pohjolan kansan uneen, kun Sampoa lähdetään Pohjolasta hakemaan. Taistelua käydään hengen miekalla.”Kun tulet tulen tuville, valkean varustimmille, siellä kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: miesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan päättimiksi”. Samoin Paavali: ”...ottakaa päällenne pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.”

Vanha Testamentti, joka kertoo juutalaisten historiasta, on hyvin sotaisa kertomus tämän kansan menneisyydestä. Mooses antoi kansalleen 10 käskyä.

Jeesus antoi uudet, viisi käskyä

Jeesus julisti aikanaan: ”Olette kuulleet sanotuksi vanhoille, mutta minä sanon teille....” Seuraajilleen hän antoi nämä viisi käytännön elämänohjetta.

1. Älä suutu, sydämessäsikään; ole aina rauhallinen.
2. Ole puhdas ajatuksissasi, sanoissasi ja teoissasi.
3. Älä ensinkään vanno; olkoon puheesi aina totuudenmukainen.
4. Älä vastusta pahaa; voita paha hyvällä.
5. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jeesuksen opin kulmakivi on pahan vastustamattomuus; koston vastakohta. Se on eettisesti paljon korkeammalla kuin Mooseksen antamat 10 käskyä.

Olen onnellinen, että olen saanut käydä Ruusu-Ristin koulua ja tutustua suurten filosofien, teosofien, suurten uskontojen perustajien sekä suomalaisten ikioman eepoksen Kalevalan esoteeriseen viisauteen. Rakas mieheni Jussi oli suotu minulle oppaaksi ja innoittajaksi tässä elämässä.

Pekka Ervast tuli suomalaisille tiennäyttäjäksi esoteeriseen viisauteen sata vuotta sitten. Hän perusti Ruusu-Ristin 14.11.1920, joten tämä vuosi on suuri juhlavuosi järjestölle. Hän loi mahtavan perustan kansakuntamme henkiselle kehitykselle, joka jatkuu nyt voimallisena virtana.

Jopa Naisten Aikakausi on tänä päivänä Suomessa todellisuutta. Johtaahan meitä Naisten Viisikko -hallitus ja lukuisa joukko muita viisaita naisia.

Olen saanut viime vuosina tutustua Annaan, Jeesuksen Isoäitiin ja hänen suureen perheeseensä. Olen saanut myös ilon ja siunauksen suomentaa hänen kirjojaan. Koen, että kaikki elämässäni on tähdännyt tähän, kaikki lukemani ja kokemani. Ne kirjat, jotka tällä hetkellä minua todella kiinnostavat, ovat nämä Isoäiti Annan antamat kirjat, jotka antavat totuudenmukaista tietoa Jeesuksesta, hänen opetuksistaan, elämästään ja perheestään. Kristus-Magdalenet ovat kautta aikojen vaalineet Jumalaista tietoa siitä, että Jumala on Rakkaus ja jokaisella ihmisellä on suora yhteys Ykseyteen.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Israel, Jumalan Silmäterä

Anna-kirjoja suomentaessani koin vahvasti eläväni juutalaisena ja Isoäiti Annan jälkeläisenä siinä maassa, jonka Jumala antoi Israelin kansalle jo tuhansia vuosia sitten. Ihmeellinen aikamatka siitä tulikin! Tein sitten myös marraskuussa vuonna 2017 fyysisen matkan Israeliin pienen ryhmän kanssa, jota johti Catherine Ann Clemett, toinen Anna -kirjojen tekijöistä. Karmel, Annalle rakas vuori, jolla sijaitsi se mysteeriokoulu, josta puhutaan paljon Anna-kirjoissa, ja joka sijaitsee Välimeren rannalla Haifan kaupungin lähettyvillä, oli ryhmällemme ensimmäinen tärkeä paikka. Tutustuimme tietenkin myös Jerusalemiin, Galileaan, Suolamereen, Betlehemiin ja muihin Raamatun paikkoihin, joissa myös Jeesus elinaikanaan vaelsi.

Israel on edelleen häkellyttävän kaunis maa vuorineen, järvineen ja ikivanhoine paikkoineen, joita koko ajan kaivetaan esiin. Jerusalemin vanhan kaupungin alla on toinen kaupunki, maanalainen maailma, tuhansia vuosia vanha, joka on kaivettu päivänvaloon. Magdalan kaupunki on myös äsken kaivettu esiin.

Tunsin Israelissa tulleeni takaisin kotiin. Tunsin olevani juutalainen niin kuin Jeesus, hänen isoäitinsä Anna ja kaikki ne Magdalenet, joista näissä Anna -kirjoissa kirjoitetaan. Anna -kirjat tulivat vielä todellisimmiksi kuin suomentaessani ja lukiessani niitä. Jäi myös valtava kaipuu päästä takaisin tähän maahan.

Ymmärrän nyt kuinka erityistä elämää juutalaiset ovat eläneet kaikkina näinä tuhansina vuosina. Heitä on todella koulittu ja kohdeltu kovakouraisesti, niin ihmisten kuin Jumalan taholta. Joku syy siihen täytyy olla! Jumalalla on aina pätevä suunnitelma omille rakkailleen.

Itse en aikaisemmin nuorempana suuremmin välittänyt juutalaisista. Raamattuakin pidin kouluikäisenä juutalaisten historiakirjana eikä se minua kiinnostanut. Jeesus oli joku mies, joka roikkui ristillä, niin kuin roomalaiset tekivät yleisesti rikollisilleen. Äiti Mariakin oli vain kliseinen kirkon kuva.

Sanoin Lyyli -tädilleni, että ”en tarvitse Jeesusta, minulla on suora yhteys Jumalaan”. So, so, sanoi tämä ihana ihminen, ruusuristiläinen teosofi ja elämäni esikuva, jonka kirjahyllystä luin sitten myöhemmin Pekka Ervastin ja muiden teosofien viisaita kirjoja.

Jälleensyntyminen avasi tietoisuuteni kertaheitolla! Tuli jotain järkeä tähän elämään! Vielä enemmän järkeä tuli tähän elämään Jeesuksen isoäidin, Annan kirjoissa. Kerralla tuli käytyä kahden tuhannen vuoden historia, ja vielä kauempaakin Israelin historiaa.

Olen aina pitänyt historiasta, mutta nämä kirjat olivat sellaista aikamatkaamista, että hyvät hyssykät….löysin jopa itseni sieltä! Niin kuin varmaan moni muukin lukija!

Miksi tätä kansaa on aina vainottu? Joku syy siihenkin täytyy löytyä, ajattelin. Ja kirkastuihan se minulle, miksi arabit ovat niin kovasti aina vihanneet juutalaisia. On mentävä historiassa useampi tuhat vuotta taaksepäin Mesopotamian Urista kotoisiin olevaan Abrahamiin ja Saaraan, Israelin kantavanhempiin asti. He olivat jo iäkkäitä ja Abraham halusi perijäkseen pojan. Saara oli kuitenkin jo iäkäs hänkin. Saara tuumi, että mitä jos hänen egyptiläinen orjattarensa, Hagar, makaisi Abrahamin kanssa. Näin sovittiin ja siten sai alkunsa poika, nimeltään Ismael.

Kaikki hyvin, vai oliko? Naiset kun ovat naisia, niin tapahtui, että orjatar Hagar ylpistyi ja nakkeli niskojaan Saaralle, emännälleen. No, eihän Saara siitä mielistynyt. Ja niin Hagar poikineen sai lähtöpassit (Iisakin synnyttyä), vaikka se pahalta Abrahamista, isästä, tuntuikin.

Wikipedian kertomaa Ismaelin historiasta:

”Ismaelin jälkeläisinä pidetyt ismaelilaiset olivat pohjoisarabialainen beduiiniheimo, josta on muutamia mainintoja myös Vanhan testamentin myöhemmissä kohdissa. Myöhempinä aikoina sekä juutalainen että islamilainen perinne ovat pitäneet Ismaelia muidenkin arabien kantaisänä. Sen takia Ismael on muslimeille erityisen tärkeä hahmo ja yksi islamin profeetoista. Ismaelia pidetään islamissa myös Muhammadin esi-isänä.

Muslimien käsityksen mukaan Jumalan käsky uhrata "ainokainen poikansa", jonka nimeä ei mainita Koraanissa, voi viitata vain Ismaeliin (arab. Ismail), eikä nuorempaan velipuoleen Iisakiin (arab. Ishaq) joka nimi mainitaan Raamatussa. Muslimien mielestä Iisakin maininta uhrauksen yhteydessä on juutalaisten lisäys, koska heidän taas katsotaan periytyvän Iisakista. Lisäksi muslimit katsovat väitteen siitä että Hagar (arab. Hajira) oli orja, olevan loukkaava ja hänen katsotaan olevan Abrahamin toinen vaimo, joka oli ollut jonkinlaisessa palvelijan asemassa.”

Sittemmin Saara koki ihmeen ja hänen kupeensa aukenivat saamaan pojan, joka sai nimekseen Iisak. Ja siitä se suku sitten aukeni vuosisatojen saatossa nykyiseksi Israelin kansaksi. Oli monenlaista valloittajaa sillä pienellä maakaistaleella, joka nyttemmin tunnetaan Israelina. Oli Nebukadnessarin sota, noin 600 eKr, ja Salomonin aikaisen loiston menetys. Jerusalemin mahtava temppeli hävitettiin ja kansa pakkosiirrettiin Babyloniaan 70 vuodeksi. Näihin aikoihin syntyi Anna, Jeesuksen isoäiti ja Marian äiti, Betlehemin lähistöllä. Sitten Persian kuningas Kyyros voitettuaan Babylonian, oli armeliaampi ja päästi kansan taas kotiin.

Israelin lisähistoriaa pähkinänkuoressa:
Sitten Iisakin poika Jaakob (joka myöhemmin sai nimen Israel, josta sitten valtiokin sai nimensä) sai 12 poikaa:

Jaakobilla oli kaksitoista poikaa: Lean synnyttämiä olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon, hänen orjattarensa Silpan lapsia olivat Dan ja Naftali, Raakelin orjattaren Bilhan lapsia olivat Gad ja Asser, ja Raakelin lapsia Joosef ja Benjamin.

Nämä Jaakobin pojat myivät veljensä Joosefin, isänsä lempivaimon Raakelin pojan, orjaksi Egyptiin. Sieltä oli sitten paluu Mooseksen johdolla. Mutta farao ei halunnutkaan päästää juutalaisia, koska tarvitsi edelleen orjatyövoimaa. Jumala auttoi faraon valintaa antamalla sataa muun muassa heinäsirkkoja taivaalta, ja tuli monenlaista nälänhätää ja suurta vaivaa.

Voisi verrata noita tapahtumia tämän ajan vaivoihin. Olisikohan tämän päivän koronavirus samaa luokkaa. Mielenkiintoista muuten, että äskettäin oli lehdessä, että heinäsirkat ovat vallanneet Iranin eteläosassa monta maakuntaa, ja tätä ennen niitä on ollut paljon Afrikassa.

Israelin historiassa edetäksemme:

Pyhään Maahan tulivat myös kreikkalaiset ja sitten roomalaiset Jeesuksen syntymän aikoihin alistamaan kansaa. Missä nämä kaikki valloittajakansat ovat nyt? Hävinneet kaikkine loistoineen tuhka tuuleen! Niin Aleksanteri Suuri kuin Rooman keisarit. Jokunen patsas siellä täällä. Ja Roomaa ja koko Italiaa vaivaa tänä päivänä koronavirus. Ei näköjään näillä valloittajilla ollut suurempaa Jumalan siunausta!

Entä Israelin kansa, juutalaiset? Tämä pieni porukka on aina sinnitellyt, missäpäin lieneekin on sattunut elämään, muslimien kalifaateissa tai kuusi miljoonaa tuhottuina natsien kaasu-uuneissa. Mutta aina juutalaiset ovat säilyneet!

Kaikki nämä vuosituhannet Ismael, Abrahamin ja orjatar Hagarin poika, on hakenut omaa paikkaansa ja kostoa Saaran, heidän mielestä katalalle karkoitukselle. Islamisaatio, jossa muslimit haluavat vallata koko maailman, etenee tänä päivänä hurjaa vauhtia. Juutalaiset, niin ortodoksit, kuin kristityt, ovat tappolistalla.

Siinähän on selitys (ainakin minulle) kun Hagarin poika Ismael karkotettiin ja hylättiin tuhansia vuosia sitten. Miksi tästä ei puhuta?

Onko jotain tolkkua siinä, että Israelin naapurit, ns. palestiinalaiset, jotka eivät ole edes kansa, jolla olisi oma identiteetti, vaan sukupolvesta toiseen ovat halunneet, ainakin johtajiensa pakottamina, elää pakolaisina, tekemättä mitään muuta kuin odottaneet saavansa tuhota Israelin, ja opettaneet lapsensa vain tappamaan juutalaisia. Ei edes miljoonista dollareista, mitä USA:n presidentti on äsken tarjonnut, he välitä. He eivät halua muuta kuin odottaa vain sitä autuutta, että pääsevät suoraan taivaaseen tapettuaan kaikki juutalaiset maanpäältä.

Mitä tämä vainoaminen kautta aikojen on tehnyt juutalaisista? Maailman älykkäimmät ihmiset! Heidän on ollut pakko koko ajan matkata maailmalla säilyäkseen hengissä. Heidän on ollut pakko oppia selviytymään. Siksipä heistä on tullut koko ihmiskunnan älykkäin, kekseliäin ja fiksuin kansa. Kuvitella, että suurin osa ihmiskunnan etevimmistä tiedemiehistä ja kulttuurin vaikuttajista on juutalaisia! Sitähän todistaa jo se, että suuri osa maailman Nobel-palkinnon saajista on juutalaisia.Tänäkin päivänä he pärjäävät pienellä sotajoukollaan, jolla on etevimmät aseet ja fiksuimmat järjestelmät, puolustaakseen itsenäisyyttään.

Entä sitten Jeesus, eli aramean kielellä Jeshua? Ilman tätä juutalaista Jeshuaa meillä tuskin olisi edes tätä ihmeellista planetaarista Kristus-tietoisuuden nousua, joka on tapahtumassa aikanamme.

Tätä siis tarkoittaa olla Jumalan ikioma kansa, Jumalan silmäterä! Miten Raamatussa sanotaankaan:

Sitä joka siunaa Israelia, sitä Jumala siunaa.

Näistä tapahtumista saat enemmän tietoa Anna -kirjoista, jotka nyt voit ostaa e-kirjoina: PDF ja EPUB -versioina Margien sivuilta ja PDF -versiona: www. Astro.fi Myöhemmin saat ne myös äänikirjoina.

Rakastavin Siunauksin
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

ANNA -kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Grandmother of Jesus /Anna, Jeesuksen Isoäiti
Claire Heartsong & Catherine Ann Clemett: Anna, The Voice of the Magdalenes / Anna, Magdalenejen Ääni

Rakastetut Magdalenet sydämessäni

Claire Heartsong julkaisi v. 2002 kirjan ”Anna Grandmother of Jesus”, jossa Jeesuksen isoäiti Anna kertoo elämästään vuosia ennen Jeshuan syntymää ja sen jälkeen. Jatkokirjassa ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, julkaistu v. 2010, Anna ja hänen 18 perheenjäsentään antavat omia kertomuksiaan tiettynä hetkenä omassa elämässään. Tässä kirjassa avustajana toimii Catherine Ann Clemett, joka tekee kysymykset ja Claire Heartsong saa vastaukset. Tekstit ovat alunperin siis ’puhuttua’ tekstiä. Olen suomentanut molemmat kirjat.

Olen alusta asti ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aikaisemminkin tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.

Lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen elämän tapahtumiin uskomattomalla tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja epätodellista. Sitten kaikki avautuu pala palalta ja ihmettelee vain sitä, miten aikaisemmin ei ole tästä tiennyt, ei edes sitä, että sellainen henkilö kuin Anna on ollut olemassa. Hänestä on kylläkin maalauksia joissakin vanhoissa kirkoissa, mutta yleisesti hänestä on ollut niukasti tietoa saatavilla. Jerusalemissa on Pyhän Annan patsas Pyhän Marian kirkossa. Siinä ovat yhdessä Anna ja Maria tyttö. Patsas on valloittava ja rakastan sitä suuresti.

Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei pienintäkään epäilystä, että Anna tai Jeesus puhuisivat pötyä!

Kaiken takana on Nainen
Anna oli Jeshuan äidin ja Maria Magdalenan isän äiti. Hän eli lähes 700 vuotta, v. 612 BC- 82 AD. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat adepteja ja korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa, miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua pitkään, ja miten lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan tukena syntymästä kuolemaan ja sen jälkeenkin. Jeshua antoi hänelle lempinimen Nana.

Miten löysin Anna -kirjat?
”Camino Maria Magdalena” pyhiinvaelluksella Etelä-Ranskassa James Twymanin porukan mukana alkukesästä 2013 kävellessämme Rennes-les-Bainsin alangolta kuuluisalle Rennes-les-Chateaun vuorelle ohitimme Bugarachin vuoren, mutta silloin en vielä tiennyt tämän vuoren tärkeydestä. Vasta luettuani Anna -kirjan, jonka ostin Rennes-les-Chateaun myymälästä, ymmärsin mitä polkuja olin kulkenut tällä pyhiinvaelluksella; olin ollut kaikkien Magdalenejen pyhällä maalla. Magdalene tarkoittaa kaikkia Annan perheeseen kuuluvia vihittyjä, sekä nais- että miespuolisia.

Pyhiinvaelluksella mukana ollut rakas opiskelukaverini James Twymanin Beloved Communityn pappisseminaarin ajalta, Lisa Marie Teubel USA:sta, näytti minulle Rennes-les-Chateaun myymälän hyllyllä olevaa kahta kirjaa ja mainitsi, että ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Kirjoja oli kaksi, Anna, Grandmother of Jesus ja uudempi, Anna, The Voice of the Magdalenes. Koska en halunnut kantaa molempia kirjoja vaelluksemme aikana repussani, ostin vain uudemman kirjan.

Tällä pyhiinvaelluksella koin paitsi suurta iloa, mutta myös tuskaa omista menneisyyden koettelumuksistani. Kiipesimme muun muassa Montsegurin vuoren huipulle. Se oli kataarien viimeinen linnoitus, ja sen tuhosi paavi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa v. 1244. Linnoituksen asukkaat, joita oli jäljellä useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella olevalla niityllä. Jo kävely Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä lähemmäs saavuimme pientä Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely. Satuin kävelemään yksin suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin uhkaavilta. Jalkani painoivat tonneja ja melkein tuuperruin tien päälle. Olen aivan ilmeisesti ollut näiden elävänä poltettujen kataarien joukossa.

Kataarit
olivat niitä, jotka säilyttivät esoteerista traditiota loppuun asti. Mikään ei kuitenkaan ole estänyt Jeshuan esoteerisen rakkauden opin leviämistä myöhemminkään. Valo on aina pimeyttä voimallisempi.

Kotiin päästyäni aloitin välittömästi ostamani kirjan lukemisen ja tilasin heti myös aikaisemmin ilmestyneen kirjan. Näin tulin lukeneeksi ja sitten kääntäneeksi kirjat päinvastaisessa järjestyksessä. Aika nopeasti minulle tuli ajatus kirjojen suomentamisesta, sen kummemmin ajattelematta, kustannetaanko kirjoja vai ei. Minulla oli kotini tulipalossa tuhoutunut kaksi seinällistä kirjoja, enkä enää ollut kiinnostunut kirjoista. Mutta nämä kirjat olivat ihmeelliset! Kirjoitin kirjailija Claire Heartsongille, ja kahden kuukauden päästä hän vastasikin. Claire antoi sitten siunauksensa suomennostyölleni ja antoi jopa oman maalauksensa isoäiti Annasta kirjojen kansikuvaksi.

Kummankin kirjan suomentaminen tapahtui sitten peräkkäisinä vuosina, 2015 ja 2016, kumpikin kirja ihmeellisessä kahden kuukauden flow’ssa, valtavassa energiavirrassa. Tunsin Annan läsnäolon. En ole kääntäjä, mutta kylläkin englanninkielen opettaja. Sitten myös kustansin, painatin, myin ja postitin näitä kirjojani.Yritin pistää hanttiin: ”en osaa kustantaa” jne, ja sain aina ’Yläkerrasta’ vastaukseksi: ”vaihe vaiheelta...” Näin sitten tein. Uusin vaihe on se, että nämä ANNA -kirjat ovat juuri nyt ilmestyneet e-kirjoina. Seuraava vaihe on varmaan äänikirjat. Myyn edelleen suoraan kotisivuiltani ja Fb:ssa. Onneksi e-kirjat eivät paina mitään! Uusi Aika – uudet keinot!

Kirjailija Claire ei ensin pitänyt siitä, että suomensin ja kustansin kirjat ’väärässä järjestyksessä’. Ymmärsin varsin pian, miksi hän näin ajatteli. Aika pian huomasin, että Isoäiti Anna antoi Jeesuksen perhe-elämästä muunneltua totuutta ensimmäisessä kirjassa, Anna, Jeesuksen Isoäiti, etenkin koskien Jeesuksen puolisoita ja lapsia, joita hän mainitsi adoptoiduiksi. Se, että Jeesus oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, jopa useamman naisen kanssa, oli todella tulenarka aihe – ja on monille varmaan tänäkin päivänä! Siinä syy joidenkin asioiden salailuun.

Jeshualla oli useita lapsia Maria Magdalenan kanssa
Lapset olivat Sar’h s. 30 AD, Lizbett s. 33 AD ja Michel s. 56 AD, joka syntyi Jeshuan kuolleista heräämisen jälkeen. Lapset syntyivät valohedelmöityksellä, niin kuin useimmat Annan perheen jäsenet. Jeshuan tarkoituksena ei koskaan ollut saada aikaan dynastista sukuperää hallitsemaan ihmisen poikia ja tyttäriä. Kaikki Isoäiti Annan jälkeläiset jo ennen Jeshuan syntymää olivat tärkeissä tehtävissä perustamassa essealaisia siirtokuntia kautta silloisen maailman. He kaikki valmistivat tietä Jeshualle ja he saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja läpikävivät tarpeelliset vihkimykset, ensin Karmelin luostarissa, sitten Pyramideissa ja Intian ja Himalajan temppeleissä.

Kun Jeshua aloitti työnsä, hänen läheisensä olivat hänen kanssaan. Jotta Maria Anna pystyi synnyttämään Jeshuan, hän syntyi useita kertoja valohedelmöityksellä Annalle eri aikoina; näin hänen kehonsa pystyi vastaanottamaan Jeshuan valtavat energiat. Myös Jeshua sai alkunsa valohedelmöityksellä.

Jeshuan isä Josef oli kaikkea muuta kuin tavallinen puuseppä. Hän oli korkea adepti, joka Jeshuan ensimmäisellä Himalajan matkalla opasti tätä kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari Babajia. Hän myös ylösnousi Himalajalla. Myöhemmin Josef inkarnoitui muun muassa Euroopassa hyvin tunnettuna St. Germainina. On kiehtovaa lukea näitä Anna-kirjoja. Vihdoinkin on saatavilla totuudellista tietoa Jeshuasta ja hänen perheestään. Ymmärtää myös sen, miksi katolinen kirkko on aina vainonnut kiihkomielisesti Magdaleneja, jotka kautta vuosisatojen ovat varjelleet ja ylläpitäneet Jeshuan esoteerisia opetuksia. He ovat olleet myös kirjureita ja merkinneet tapahtumat muistiin, niin kuin Isoäiti Anna heitä opetti.

Minulle henkilökohtaisesti on täysin selvää, että Anna-kirjojen antama tieto on totuudellista. Siitä lähtien, kun pappisseminaarin aikana luin Margaret Starbirdin kirjan ”The Woman with the Alabaster Jar”, muistini avautui. Samalla lailla koin lukiessani nuorena tätini hyllystä ensimmäisen teosofisen kirjan. En ole koskaan tietoisesti etsinyt henkisiä asioita. Olen aina tullut johdatetuksi tiedon ääreen, ihmeellisesti ja samalla yksinkertaisesti. Olen elänyt omassa elämässäni todeksi henkisiä asioita.

Jeesuksen Isoäiti -kirjassa Anna kertoo koko elämänsä, joka kattaa myös Jeesuksen elämän kaikki vaiheet syntymästä lähtien; mukaan lukien vihkimykset ja matkat, myös kaukaisiin maihin. Kaikki se, mitä kirkko on teksteistä poistanut tai väärentänyt, on Annan kertomana kaikkien luettavissa nyt myös suomeksi. Tieto on historiallisesti tarkkaa ja ällistyttävää. Anna paljastaa historian puuttuvat palaset; sen keitä hän, Maria Anna ja Jeesus todella olivat; sen mitä Kristusdraama tarkoitti; sekä Äiti ja Isä Jumaluuden tasapainottamisen tärkeyden. Kristus on jokaisen ihmisen sisällä oleva tietoisuus, joka herää ihmisen henkisesti kehittyessä.

Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on Josef Arimatialainen,
Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC- 62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeesuksen eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan perheenjäsenten matkat - myös Jeesuksen - niin Egyptiin, Intiaan, Himalajalle, Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri laivasto; hän kuljetti Englannista tinaa Rooman keisarille ja sain näin erikoisoikeuksia. Josef oli kuin kaksoisagentti: laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Josefin rikkaus perustui alunperin hänen avioliittoonsa Eunice Salomen kanssa, jonka isä oli vaikutusvaltainen Hasmonian prinssi; tämä ihastui Josefin viisauteen ja diplomaattisiin kykyihin ja halusi Josefin naivan tyttärensä.

Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna, valmistauduttuaan Egyptissä 303 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti 14 lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen Karmelin mysteeriokoulussa.

Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä missä hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa.

Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri, nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta jotain ainutlaatuista oli hänen ja Annan välillä – ehkä huumori helpotti, kun vastuut molemmilla olivat niin suuret.

Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa kirjoissa hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso ja lastensa isä. Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä, mutta bilokaatiolla (tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla (kaukosiirtymisellä) hän pystyi seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli useilla hänen lapsillaan, joista useat olivat korkeita adepteja, ja Maria Anna ja Jeesus avataroja / tietoisina syntyneitä.

Se mitä tapahtuu Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja opetuksensa, saavat Anna -kirjoissa aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus esittää rakkaittensa kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa näin esimerkin meille kaikille, osoittaen käytännössä ettei kuolemaa ole. Tätä draamaa ei kirkko koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen opetuslapset. Ei ole kyse yksilön syntien sovittamisesta, vaan jälleensyntymien kautta jokainen vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat tätä.

Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysisesti, sitten vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan. Syvästi mukana eläen.

Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta ja hänen perheeltään saatua. Ei tarvitse kenenkään enää pähkäillä tiedon siruista ja väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat. Ei enää kirkon manipulointia!

Punaisena lankana uudemmassa kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen rakkaittensa elämäntapahtumat, perhesuhteet ja lapset, myös se, että Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville. Jeesukselle Jumala oli tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen ja mies ovat tasaveroisia ja heistä tulee Yksi.

*******************

Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus:

Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä, Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus.

On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi.

Jo riitttää! Jo riittää!

JO RIITTÄÄ !!!

*******************

Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni, ja minullekin teki aluksi tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen ”Kolme Mariaa” - Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis/ Ylösnousemuskokemuksen jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti. Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus. Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla. Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen ja tässä Annan suurperheen jälkeläisillä, mukaan lukien Jeesus, on avainasema.

Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat pariliekkisielut, niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua, joka synnyttää pelkoja ja varjoja; mutta myös suurta rakkautta, jota Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme.

Tunnen Isoäiti Annan perheenjäsenet hyvin läheisiksi ja tiedän sydämessäni, että olen elänyt Jeesuksen aikaan.

Israelin matkalla vuonna 2017,
jota veti Catherine Ann Clemett, koin hyvin selvästi yhteyden Israeliin. Meitä oli matkalla 8 Magdalenea: Japanista Maiko ja Lina, USA:sta Catherine Ann, Jean, Karen ja Gila (Israelista kotoisin) ja Suomesta Sirkku ja minä. Maiko sai tällä matkalla inspiraation Anna -kirjojen kääntämiseen japaniksi, ja on jo toteuttamassa haavettaan. Tunnen sydämessäni olevani Magdalene ja kaipaan syvästi takaisin juurilleni Israeliin.

***************************

Liitän tähän kirjoitukseen Maria Magdalenan kokemuksen Egyptiläisessä Hautavihkimyksessä. Hän oli juuri läpikäynyt tuskaa ja menetyksen tunnetta, Jeshuan mentyä yllättäen naimisiin ja matkustettua Intiaan Myriamin kanssa. Kertomus opettaa meille suhtautumista henkivaltoihin ja demoneihin. Se on nöyrä kuvaus sielun saamasta opetuksesta vaikeassa asiassa.

Maria Magdalenan Haudan Riitin Vihkimys
”En käsittänyt ennen kuin palasin Egyptiin saamaan vielä korkeampaa vihkimystä, että oma itsetuntemukseni parantajana oli vielä hienompi muoto itsekkäästä omahyväisyydestä. Tämä ei paljastunut, ennen kuin kävin läpi vielä voimakkaamman kokemuksen kohdaten kuoleman kasvokkain ja vielä korkeampia kuolemaprosesseja, jotka otetaan tietoisina Sepulchren (Haudan) Riiteissä.

”Valassani lievittää kärsimystä alkoi olla suuri voima, joka nousi ylös sisälläni. Se tuntui kuin suuren äiti tiikerin tai leijonan suojaava raivokkuus. Olin määrätietoisen päättäväinen parantamaan ja poistamaan kärsimyksen niin monilta ihmisiltä kuin mahdollista. Olin erityisen päättäväinen löytämään tavan poistaa kärsimys niiltä, joita syvästi piinattiin sieluissaan – ne joita kutsuttiin tylsistyneiksi – mielen ja sielun vääntämät. Saatoin nähdä ja tuntea sen suunnattomuuden, mitä he kantoivat. Saatoin nähdä kiinnittyneiden aineettomien henkien energiat. Huomasin, että saatoin auttaa näitä energioita jättämään kantajansa ja siirtymään eteenpäin matkallaan. Halusin oppia taitavampia ja tehokkaampia tapoja tehdä tällaista parantamista.

”Kuten aikaisemmissa egyptiläisissä vihkimyksissäni, menin taas alas pimeisiin luolamaisiin temppelikammioihin, mihin minut suljettiin pieniin tiloihin, kuten sargofagiin. Kun olin ollut Egyptissä aikaisemmin, olin oppinut joitakin perustaitoja, joita käytettiin hiljentämään elinvoiman merkit. Luulin olevani nyt tarpeeksi valmis harjoittamaan Haudan Riitin korkeampia puolia. Kun sain tätä opetusta, minut tutustutettin taistelija jumalattareen – ”Pimeisiin Äiteihin” – Sekhmet, Durga, Kali, Demeter ja monet muut. Oli jotain ”pimeän” Äidin energiaa; ehdottoman rakkauden läsnäolo, joka on halukas laskeutumaan helvetin valtakuntiin, missä hän löytää kadotetut ja kärsivät lapsensa ja palauttaa ne Valoon. Halusin näin paljon ilmentää ja harjoittaa tätä rakkauden kykyä. Halusin tuhota illuusion kuolemasta ja hävittää kärsimyksen syyt.

”Ongelmana oli se, että minua motivoi egon halun oveluus. Koska en ollut vielä käsittänyt kaikkien ajatusten, tunteiden ja muotojen harhanomaista tyhjyyttä, olin vielä kiinnittyneenä identiteettiin, joka luo erillisyyttä ja kärsimistä. Ollen edelleen kaksinaisuudessa ruokin energiaa väärään itseen – ”Parantaja/Pelastaja” joka taistelee sen kanssa, minkä se arvostelee olevan sairauden ja kärsimyksen ”paha” syy. Vaikka olin vilahdukselta nähnyt, mitä on olla ”minän” tuolla puolen, olin vielä kiinni jonkin sellaisen ”parantamisessa”, jonka ”minä” tuomitsi pahaksi ja vahingolliseksi – jotakin josta ”minä” oli sitä mieltä, ettei sillä ollut oikeutta ilmaista itseään ”juuri sellaisenaan” duaalisuuden pelissä. Ehdollistuneessa mielessäni en ollut vielä hyväksynyt kärsimystä ”sellaisenaan”, sallien sen olla kuten on; tietämättä että myötätunnon sydämeni olisi tarpeeksi iso syleilemään sitä ja antamaan kärsimyksen lukemattomille ilmauksille tilaa kyllin paljon levätä. En ollut vielä kokenut mielessäni tilaa, jota johtaa myötätuntoinen sydämeni; jossa väliaikaisuuden ja hyväksymisen vapauttava luonto voisi antaa ”kärsimiselle” tarpeeksi tilaa rentoutua ja sulautua takaisin Valoon ja tyhjyyteen, jota se todella on.

”Koska näin itseni erillisenä ”toisesta”, tässä tapauksessa helvetin valtakuntien pahantahtoisista kärsivistä energioista, loin näyttämön jossa näytellä ”oikeudenmukaista närkästystä” ja ”henkistä ylemmyyttä”. Sargofagin sisälle suljettuna olin päättänyt, etten tulisi takaisin ennen kuin olisin kukistanut ”vihollisen”; tai ainakin saanut suurempaa ymmärtämystä siitä, kuinka olla vahingollisten olentojen kanssa, jotka saarnaavat, vainoavat ja raiskaavat kantajansa. Olin päättäväinen tekemään sen, mihin pystyn, saadakseni ne lopettamaan aiheuttamasta vahinkoa.

”Naiiviudessani ja tietämättömyydessäni halusin poistaa nämä aineettomat henget heidän kärsimyksistään ja parantaa ja eheyttää ne. Jotenkin minusta tuntui, että voisin olla niin voimakas ja että tämä taistelu oli minun käytävä. En tiennyt, että minun itsepintaisuuteni niiden parantamiseen oli se uhriksivalitseva tietoisuus, joka vastusti tulla parannetuksi. Se että se tuli taas vastaan ja vastusti samanlaista soturienergiaa, jota käytin, oli minun tuhoni. Kun demoniset joukot ja minä kohtasimme toisemme, ja ennen kuin pystyin tekemään mitään, koin spontaanisen Kundalinin energian nousemisen. Olin avoinna sanoinkuvaamattomalle tuskalle ja kärsimykselle. Näin helvetin valtakunnat niiden äärimmäisessä alastomuudessaan.

”En ollut riittävästi valmistautunut sanoin kuvaamattomaan kauhuun. Hämmennyin tehtävässäni parantaa höyryksi muuttuneet raa'at karkeudet, jotka ympäröivät minua. Menetin tajuntani. Luulin kuolevani. Sitten kuulin äänen tyhjyydessä. Äänessä tunsin Jeshuan kiistattoman läsnäolon ja rakkauden. Sillä aikaa kun kehoni pysyi koomassa, minua palvelevien pappien ja papittarien tukemana, henkeni lensi Rakastettuni Jeshuan luo luolaan, missä hän oli ollut suorittamassa laajennettua meditaatioretretiä Himalajalla. Synkimpänä hetkenäni hän oli heti tullut minusta tietoiseksi. Hän, kuten Suuri Äiti, lensi luokseni, laskeutui ja nosti minut (hienot tietoisuuskehoni) Valoon, kantaen minua rakkautensa siivillä.

”Kului viikkoja, ja vasta sitten, kun isäni tuli luokseni, palasin tajuihini. Sen jälkeen kun palasin toipilaana äitini kotiin Betaniaan, kului monta viikkoa ilman kuukautisiani. Tajusin hitaasti, että Kundalinin polttava kuumuus oli jättänyt minut hedelmättömäksi. Tämän syvästi muuttavan kokemuksen kautta tulin tietämään sen, mitä en ollut tietänyt aikaisemmin. Sanomaton rakkaus ja kiintymys Jeshuaan alkoi herättää sydäntäni henkiin – täällä murtuneen sydämeni luolassa sinetöin valani sieluni todelliselle Gurulle ja Rakastetulle – ja löysin vihdoin parantavan eheyden. Totisesti tulin tietämään, että juuri Jeshuan rakkaus tuuditti minua ja toi sieluni takaisin sen fyysiseen temppeliin.

”Tulen ikuisesti osoittamaan kunnioitustani Rakastetulleni ja Suurelle Äidille uuden elämän lahjoista. Luolan loistavassa Valossa, missä Jeshua oli retretissä, yhdistyimme sanoinkuvaamattomassa suloisuudessa ja liitossa. Vapaana kehostani muistin, että olen hänen ikuinen morsiamensa ja hän on minun ikuinen sulhaseni. Lupasimme, että me jotenkin saisimme täyttymyksen olla yhdessä fyysisesti Maan päällä, ja se saisi Myriam Tyanalaisen siunauksen.

”Tunsin itseni nöyräksi, mutta en murtuneeksi, sellaisella tavalla kun sielu musertuu ja luovuttaa. Murruin ylpeydestäni ja ylimielisyydestäni sekä omapäisyydestäni.

*******************************

Mareotis järvi, lähellä Aleksandriaa, Egyptissä, 30 AD, pian Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen. Maria Magdalena odottaa lasta.

”Elämäni on tuntenut rakkauden vapahtavan ihmeen. Sillä tapahtui, että kupeeni ihmeellisesti aukenivat sinä yönä, jonka olette oppineet tuntemaan ”Viimeisenä Ehtoollisena”. Sen tyttölapsen hedelmöitys, joka nyt tuntuu kohdussani; se lapsi tulee pian syntymään valona maailmaan.

”Leväten nyt Jeshuan käsivarsilla hän pehmeästi kuiskaa, että hän näkee enemmän lapsia minulle – meille, jotka syntyvät paikoissa, joissa en ole vielä ollut. Olen kuullut, että me jonain päivänä menemme Mount Bugarachiin Galliassa ja Avaloniin Britanniassa. Isoäiti Anna ja Jeshua ovat kertoneet näistä paikoista ja siellä asuvista perheenjäsenistämme. Ehkä tämä on se paikka, jossa muut lapset tulevat elämään. Tulevaisuutta ei anneta minun nähdä. Olen tyytyväinen. Olen rauhassa.

***************************

Olen syvästi kiitollinenen, että Isoäiti Anna on sallinut minun olla mukana tässä tärkeässä työssä, näiden Anna -kirjojen saattamisessa suomalaisille lukijoille.

Saakoon Jumalainen Äiti äänensä kuuluville yhdessä Jumalaisen Isän kanssa!

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Teksti perustuu kirjoihin: Anna, Jeesuksen Isoäiti ja Anna, Magdalenejen Ääni

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Toivon Sanoma

Tämän suuren kaaoksen aikana, kun suurin osa ihmiskuntaa tuntee toivottomuutta ja epätoivoa, on elintärkeää juurruttaa rohkeutta ja toivoa. Ei ainoastaan toivoa, joka perustuu älylliseen kyselyyn tai lapselliseen fantasiaan, vaan Suuremman Voiman ja Ikuisen Elämän rohkeaa kokemusta, johon voidaan täysin perustaa määrätty luottamus ja ”jonkin paremman” odotus. Laajemmasta näkökulmasta voit myös hyvin persoonallisella tasolla ottaa Jeshuan ja Maria Magdalenan ikuisen esimerkin anteeksiannosta ja voimaannuttavasta rakkaudesta oman elämäsi nykyisiin valintoihin ja kokemuksiin. Näin tekemällä voit vaikuttaa harmoniseen muutokseen maailmassa ja auttaa Maata seuraavaan rauhan Kultaiseen Aikakauteen – rauhan, joka on ymmärryksen tuolla puolen, koska se täysin lohduttaa Jumalaisen Feminiinin sydämen kautta sitä, mikä on tuntunut lohduttomalta.

Oletko ystäväni löytänyt uskoa itsessäsi ja rakkauden korkeammassa lähteessä, joka rohkaisee sinua elämään täysin tässä maailmassa, eikä olemaan toivoton ja epätoivoinen? Tie takaisin uskoon seuraa aina havaitsemisen ja asenteen korjaamista – kykyä asettua harmonisesti Jumalallisen Äidin kykyyn kiittää ja tuntea tunnetta ilman tuomitsemista ja reagoimista. Kun on kiitollisuutta, anteeksiantamista ja vaadittua viattomuutta, on rohkeutta ja toivoa elää rakkauden yhdenmukaisissa malleissa, riippumatta ympärillä olevasta kaaoksesta.

Se, mitä nyt tarjoan sinulle, on malli tai kaava, josta voit tarkastella Jeshuan ja sinun vihkimyksiäsi ollessasi keskellä kaoottista planetaarista ristiinnaulitsemista ja ylösnousemista. Tämä on yhdenmukaisuuden dynamiikan uusi malli, joka perustuu kvanttimekaniikan tieteeseen ja kaoottisuusteoriaan. Aikanasi tehdään tutkimuksia, jotka osoittavat, että henkilön hyvinvointi ja terveyden todellinen tila kohenevat, kun henkilön mieli, tunteet ja keho ovat harmonisessa suhteessa toisiinsa – yhtenäinen energiakenttä.

Tätä tutkimusta tekevät ovat huomanneet, että yhtenäisintä kenttää kutsutaan subjektiivisesti rakkaudeksi ja kiitollisuudeksi. Kun epäharmoninen, rajoittava aika-tila havainto siirtyy kvantti-todellisuuteen, holistinen tietoisuus (laaja, syleilevä rakkaus ja kiitollisuus) siinä saa aikaan parantumisen tai palautetun järjestyksen, tasapainon ja eheyden. Toinen tapa katsoa tähän on nähdä ristiinnaulitseminen, kuolleista herääminen ja ylösnouseminen niinä prosesseina, jotka palauttavat epäyhtenäisyyden yhtenäisyyteen.

Voit valita käyttää tätä uutta perspektiiviä mahdollisuutena vapauttaa itsesi kiistattomista, sokeista uskomuksista, jotka ovat pitäneet sinua tietämättömänä ja pelokkaana. Jotkut kutsuisivat tätä ristiinnaulitsemisen ja kuolleista heräämisen yhdenmukaisuusmalliani kerettiläiseksi. Ja jotkut kutsuisivat herjaavaksi sitä, mitä kerron sinulle planeettojen välisestä ymmärryksestäni koskien Jeshuan kokemuksia. Vaikkakin se mitä tarjoan, on eräänlainen paljastus tarkoituksella tuoda ilmi se mikä on ollut kätkettyä, sitä ei taatusti ole tarkoitettu korvaamaan yhtä totuutta tai dogmia toisella. Tarkoitukseni on ravistella vanhoja, rajoittuneita ajatusmalleja ja herättää yhtenäisempiä, itsevoimaannuttavia ja rakastavia tapoja olla suhteessa Luojasi, itsesi ja naapureittesi kanssa.

Tämän päivän ylösnousemusprosessi, joka tuo globaaleja yhtenäisyyden ja ykseyden malleja, ei vaadi menemistä luostarimaisten seinien taakse tai pidennettyä pyhittämistä mestariopettajien kanssa, kuten me teimme vanhassa mallissa. Äiti Maa ja elämäsi on voimaannuttava koulu. Sinulla on kaikenlaista apua saatavilla auttamaan sinua saavuttamaan itsesi hallinnan. On ylösnousevan Maa Äidin tuki, heräävät ystäväsi, kirjat, seminaarit, vaihtoehtoiset parannuskäytännöt ja laaja synteesi ”siitä mikä toimii”, suodatettuna monista henkisistä poluista. On myös apua, jota saadaan syntyviltä lapsilta, jotka tuovat valtavan rakkautensa ja mestaruutensa maaplaneetalle. Vaikkakin näkymättömänä, voit myös saada ohjausta ylösnousseilta mestareilta ja enkeleiltä.

Sinun vihkimyskokemuksesi tulevat erittäin todennäköisesti olemaan erilaisia kuin Jeshuan (kuten olla naulattuna ristille), mutta olennaisesti ne ovat samanlaisia. Ennen kuin tutkimme tätä edelleen, salli minun antaa täydempi selitys siitä, mitä tarkoitan vihkimyksellä. Vihkimys on sisäisesti johdettu kokemus, joka vie sinut peruuttamattoman muutoksen kynnyksen yli. Kuolleista heräämisen ja ylösnousemuksen vihkimyksissä aikaisempi rajoittunut identiteettisi muuttuu luontaisens potentiaalin laajempaan tietoisuuteen. Tätä kuvaa muutoksen vihkimysprosessi, jota demonstroi perhonen, joka syntyy ”uuteen elämään” ylösnousseena ristiinnaulitusta toukan elämästään.

Kun luet seuraavat vihkimyksen viisi puolta, jotka voisivat vaikuttaa omaan elämääsi, ole hyvä ja kysy itseltäsi, millä näistä näyttää olevan sinulle henkilökohtaista tarkoitusta tänä päivänä.

*Merkittävä asenteen muutos, joka tuo sitoutuneen halukkuuden mukauttaa rajoittunut tietoisuus korkeampaan Tahtoon ja Tarkoitukseen.

*Fyysiset muutokset, joissa myrkyt puhdistetaan ja uinuvat DNA koodit, umpirauhaset, aivo- ja neurologiset tehtävät aktivoidaan, mikä kaikki johtaa kohentuneeseen terveyteen ja kasvaneeseen potentiaaliin demonstroida paranormaaleja kykyjä.

*Emotionaalinen puhdistaminen ja suurempi emotionaalinen kypsyys ja vakaus.

*Muutokset itsehavaitsemisessa, missä on suurempi tuntu jumaluudesta, suvereniteetista, keskinäisestä yhteydestä, kohonneesta luovuudesta ja/tai ylitietoisista kyvyistä, kuten telepatia ja selvänäköisyys.

*Suurempi tunnistaminen avarien yhdistyneiden kvanttimaailmoiden kanssa se sijaan, että vain havaitsee ja reagoivasti dramatisoi rajoittunutta, ohimenevää ajatusta, että on erillinen mieli, joka sijaitsee erillisessä kehossa.

Kun olet tarkastellut näitä erilaisia vihkimyspuolia, näetkö että mitkään näistä vihkimyskriteereistä ovat näkyvissä omassa elämässäsi? Mitkä ovat reaktiosi tämän päivän muutosvihkimyksiisi?

On ollut paljon väärinkäsityksiä ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen luonteesta. Nämä ovat kuitenkin voimaannuttamisen perustavanlaatuisia vihkimyksiä, jotka jokainen, joka valitsee ykseyden Jumalassa, kokee. Tarjoan sinulle näkemyksen tuodakseni selkeyttä ja motivoidakseni voimaannuttavampia valintoja. Kristus -ylösnousemusta ei voi ymmärtää, ennen kuin ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus tunnistetaan noiksi muuttaviksi tapahtumiksi, jotka ehkä jo tapahtuvat elämässäsi.

Oletko milloinkaan uskonut, että ristiinnaulitseminen on yhtä kuin kärsiminen – tavallisesti tapana maksaa takaisin velka – alkuperäinen synti, syyllisyys, häpeä? Pidätkö kiinni siitä, että Jeshuan ollakseen Kristus on täytynyt kärsiä ja kuolla lunastaakseen langenneen maailman? Mitä tuntemuksia sinulle tulee, kun mietit Jumalan Pojan kärsimistä ristillä? Entäpä jos hän ei kärsinyt? Entäpä jos hänen ristiinnaulitsemisensa oli yksinkertaisesti demonstraatiota siitä, kuinka voit mukauttaa tahtosi Jumalaisen Tahdon kanssa, vapauttaa kaiken kiinnikkeen rajoittuneeseen identiteettiin ja avata oven olemaan se Säteilevä Yksi, joka jo olet? Ei se väärä itse, joka luulet olevasi, haudattuna aineenmaailmaan - vaan se itse, joka katsoo ja hengittää teeskennellyn naamion läpi!

Oletko jo valmis ottamaan Jeesuksen ja itsesi pois loputtoman kärsimyksen ristiltä? Oletko valmis muuttamaan huomiosi kohteen tietoisuutesi onnellisuuden, ilon ja siunauksen herättämiseen valaistuneisiin tiloihin - sen sijaan, että oikeuttaisit sen, miksi tunnet itsesi petetyksi, hylätyksi, ansaan joutuneeksi, avuttomaksi ja onnettomaksi? Oletko valmis ottamaan takaisin valtasi, sen sijaan että sokeasti antaisit sen välittäville papeille, pyhimyksille, opettajille tai kiistattomasti rajoittuneille uskomuksille. Kun on aika sallia kasvu ja sisäisen auktoriteetin ja jumaluuden laajentuminen - oletko valmis lentämään vapaana itsemääräämistä vankiloistasi, jotka olivat rakenteita ja opettajia, jotka kerran palvelivat sinua? Jos vastauksesi näihin provokatiivisiin kysymyksiin on ”Kyllä!” – silloin minä aidosti onnittelen sinua!

Kun kerran ymmärrät, että Jeshua oppi nuoresta pitäen, kuinka läpäistä ristiinnaulitseminen (kuoleminen rajoitukselle) ja herääminen henkiin (sopusointu ikuisen valon ja alkuperäisen viattomuuden kanssa), voit alkaa ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että hän ei kärsinyt maksaakseen minkäänlaista velkaa. Kun muistat, mitä olen sinulle kertonut Haudan Riitistä, voit myös alkaa ymmärtää, että hän ei kuollut, vaikkakin hänen kaikki elonmerkkinsä lakkasivat tukemasta hänen fyysistä kehoaan tilapäisesti.

Hallittuaan fyysistä sekä hienoaineisia valtakuntia koko elämänsä ajan Jeshua ei kärsinyt julmalla tavalla, kuten sinulle on saatettu kertoa, tai joku alitajunnainen osa itseäsi on saattanut sinulle uskotella. Hän ei kuollut syntiesi tähden! Hän eli ollakseen esimerkkinä rakkaudesta ja anteeksiantamisesta, niin että voisit valita elämisen samalla tavalla, kuin mitä hän demonstroi. Rohkaisen sinua luopumaan sellaisesta ajatuksesta, että muuttumisen ja irrottautumisen rajoituksen nauloista tai ristiinnaulitsemisesta on oltava kova taistelu, täynnä traagista draamaa ja kärsimyksen täyttämää. Kun sallit erillisen tietoisuutesi ”kuolla” ykseyden tietoisuuteen, voit paljon helpommin läpikäydä ristiinnaulitsemisen vihkimyksesi heräämiseen ja ylösnousemiseen elävänä Kristuksena.

Saatat hyvinkin kysyä, miksi Jeshua ja hänen läheiset mies- ja naispuoliset opetuslapsensa matkustivat pitkiä matkoja mysteeriokouluihin Palestiinassa, Egyptissä ja Intiassa osallistuakseen vaikeisiin vihkimyskokemuksiin? Kokemukseni oli, että mysteeriokoulut ja oleminen luostariyhteisössä antoi meille sen tarpeellisen tuen, jota tarvitsimme voidaksemme ilmentää kuolemattomuuden ja ylösnousemisen eläessämme epäuskon vallassa olevassa, tiheässä ulkoisessa maailmassa, joka oli takertunut pelkoon, kuolemaan, kärsimiseen ja erillisyyteen. Samoin kuin meille oli tärkeää tuntea, että meitä tuettiin tietoisuuden nousemisprosessissamme - niin yhtä tärkeää sinun on koota ystävien ja perheen konkreettinen, harmoninen tuki rohkaisemaan henkistä kasvuasi.

Kun olet lukenut kertomuksessani Jeshuan ja perheeni erikoislaatuisista henkisistä kyvyistä ja kokemuksista, olet ehkä tuntenut, että et pystyisi koskaan saavuttamaan sitä, mitä me teimme, koska me olimme enemmän ”erityisiä” - geneettisesti lahjakkaita ja ansioituneempia kuin sinä. Jos kuitenkin etäännytät meidät itsestäsi ajattelemalla, että olet vähempi tai arvoton, et voi tuoda esimerkkiämme ja toivon sanomaamme elämääsi. Totuus on, että kaikki elämä on yhtä lailla lahja, vaikkakin ulkoiset ilmennykset näyttävät osoittavan muuta.

Tässä kohden haluaisin myös jälleen korostaa, että ei ole ketään oman jumalaisen Itsesi ulkopuolella, joka voi pelastaa sinut tai ottaa pois noita voimaannuttavia kokemuksia, joita sielusi haluaa saada. Erityisesti nuo haasteelliset kokemukset, jotka voimaannuttavat kykysi tietää ja ilmaista valaistunutta rakkautta. Tosiasia on, että olisit todennäköisesti vihainen jokaiselle, jonka sallisit sekaantua suvereniteettiisi ja sisäiseen kykyysi saada kaikki tai osa siitä, mitä Jeshua demonstroi.

Millä tahansa tavalla valitset olla rakastavampi, ystävällisempi, anteeksiantavampi, rehellisempi ja anteliaampi, ymmärrät mitä tarkoittaa elää Kristuksena. Kun tietoisuudellasi on hyvin puhdas tietämys, että olet Luoja, joka ilmenee kaikissa muodoissa ja kaikkien muotojen tuolla puolen, tietoisuutesi on tullut Kristukseksi. Sinä olet se henkinen polku, jota kuljet, etkä voi lähteä pois polultasi. Jos haluat tiesi olevan polku, joka laajentaa henkisyyttä, silloin vaaditaan johdonmukaista sitoutumista, kuria ja huomioonottamista (todistavia ajatuksia, tunteita, toimia) mukauttaessasi inhimillisen tahtosi Jumalaisen Tahdon – Jumalaisen Isän kanssa.

Polkusi tulee myös henkisemmäksi, kun tulet sopusointuun Jumalaisen Rakkauden – Jumalaisen Äitisi kanssa. Tämä tapahtuu, kun sinulla on kokemuksia, jolloin voit todella tuntea rakkauden ilmenevän sinussa ja sinun kauttasi laajenevana, syleilevänä, kohottavana energiana. Jokainen harras harjoitus, joka auttaa sinua kokemaan nöyryyttä (olemaan avoin rakkaudelle), ihmetystä, alkuperäistä viattomuutta, myönnytystä ja anteeksiantamista, helpottaa läheisyyttä jumalaisen Sydämen – Elämän Äidin hellän, armeliaan sydämen, kanssa.

Samoin kuin olet saattanut tuntea itsesi ”jälleen kokevan” monia niistä tapahtumista, joita olen sinulle kertonut, niin voit myös ”löytää itsesi kävelemästä Jeshuan kanssa” kertomukseni jäljellä olevissa luvuissa. Auttaakseni sinua helpommin integroitumaan siihen, mitä vielä voidaan katalysoida, haluan tarjota sinulle perspektiivin tai mallin, josta tarkastella Jeshuan ristiinnaulitsemista ja henkiinheräämistä. Tällä tavalla voit voimaannuttaa omaa vihkimysprosessiasi.

Keinona saada selvempi vaihtoehtoinen näkemys on, että kuvittelet itsesi istumassa mukavasti ja turvallisesti korkealla korokkeella suuren teatterin sisällä. Tästä korkeasta paikasta voit helposti katsoa alas valtavan näyttämön kokonaisuutta alapuolellasi, josta voit nähdä Jerusalemin, Getsemanen ja Golgatan. Kun olet muuttanut ”normaalin”, ehkä pinttyneen suuntautumisesi, joka on nähnyt vain osan siitä, mitä on tapahtumassa alapuolella olevalla näyttämöllä, saatat alkaa nähdä draaman puolia, joita et huomannut aikaisemmin. Sen lisäksi että koet suuremman täyteyden siitä, mitä tapahtuu alapuolella, rohkaisen sinua katsomaan ympärillesi. Tästä korkeammasta perspektiivistä voit nähdä mitä kauneimman näyttämön täynnä rauhallisia ihmisiä ja kaikenlaista elämää kukoistaen yhdessä harmoniassa. Tähän Jeshua ja hänen opetuslapsensa kohdistivat huomionsa, vaikkakin me näytimme olevan hysteeristen väkijoukkojen kanssa, jotka näyttelivät epäsointuista näytelmää alapuolella.

Tämä kaiken kattava perspektiivi, joka sisältää lukemattomia tasoja ylä- ja alapuolella, on se miten valaistuneet olennot, kuten Jeshua, elävät elämää. Jeshua tiesi, että hän oli sitä kaikkea: dimensioiden väliset näyttelijät, mukaan lukien näyttämöt, roolit, lavastukset, yleisöt ja myötätuntoinen, vaikkakin vapaa, koordinoiva Johtava, joka oli asetettu ”kaiken sen yläpuolelle”. Tästä näkökulmasta on helppo huomata, että tapahtuu paljon enemmän, kuin olisi saattanut aikaisemmin ajatella olevan totta. Se, mitä Jeshualla ja hänen läheisillä opetuslapsillaan oli kyky tehdä, oli olla näyttämöllä, missä suurin osa voimakkaasta toiminnasta tapahtui, ollen samalla myös tietoinen hienommista todellisuuksista tai ulottuvuuksista ”yläpuolella” ja yhtä aikaa ilmaisten muita potentiaaleja. Toisin sanoen Jeshua oli esimerkkinä ”Olla maailmassa, mutta ei maailmasta”.

Missä näistä tasoista tunnet olevasi eniten kotona? Alhaalla näyttämöllä vai rauhallisessa todellisuudessa, mitä Jeshua koki? Huomaatko valitsevasi sen, että laitat tietoisuutesi useammin rakkauden ja kiitollisuuden johdonmukaiseen maailmaan? Ajattele aikaa, kun tunsit itsesi toivottomaksi, avuttomaksi, surulliseksi, vihaiseksi tai pelokkaaksi. Kuinka kauan viivyit siinä? Kuinka menettelet saadaksesi takaisin mielenrauhasi, toivosi ja rohkeutesi jokapäiväiseen elämään, kun olet kadottanut sen? Voitko tehdä kuten Jeshua ”olemalla sen yläpuolella” – elämäsi näytelmän dimensioiden välisenä johtajana? Ole hyvä ja ymmärrä, rakastettu ystäväni, että sinua ei ole jätetty yksin ja ilman lohtua – valitse olla yhteydessä – se on avain. Ja kun ”sielun tumma yö” kestää sitkeästi, älä vastusta syntyvää prosessia, vaan löydä jokin keino rentoutua Jumalaiseen Rakkauteen, mikä jo todella olet.

Tarjoan sinulle nyt kaksi yksinkertaista henkistä harjoitusta, jotka voivat auttaa sinua ”olemaan maailmassa, mutta ei maailmasta”, kun koet ristiinnaulitsemisen, henkiin heräämisen ja ylösnousemisen vihkimyksesi.

Etsi rauhallinen paikka, missä istut mukavasti. Laittaen tietoisuutesi läsnä olevaan hengitykseesi ole keskittyneenä täydellisesti NYT -hetkeen. Ei ole menneisyyden pohtimista tai tulevaisuuteen tähyilemistä. Tämän hetken hengittämisessä voit astua helposti sisään ikuisen Olemisen Totuuteen. Sinä ja sinun hengityksesi olette yksi jatkuva, keskeytymätön jumalaisen rakkauden virtaus. Tiedä, että sinä sallit ja ilmaiset rakkautta, yhtä voimallisesti kuin tekivät Maria Anna, Jeshua ja Maria Magdalena. Jokaisella hengityksellä ole NYT -hetkessä ja sitten tietoisesti astu epäuskon verhon toiselle puolelle. Tule tietämään tuntemalla laajennetun rakkauden ja valon energia, että sinä OLET toteutunut valaistunut Kristus-Magdalene maskuliinisen ja feminiinisen energian tasapainoisessa kokonaisuudessa! Yksinkertaisesti on vain valinnan asia olla enemmän tietoinen siitä, mihin kohdistaa huomionsa.

Sana viisaille: Tämä harjoitus ei aseta syrjään ristiinnaulitsemisvihkimystä. Ymmärrä, että tämä suora toiminta, kun se koetaan johdonmukaisesti toistaen, voi johtaa rajoittuneen identiteettisi transformaatioon (ristiinnaulitsemiseen), jollainen ajattelit itsesi olevan, ja rajoittuneen elämäsi ilmaukseen, kuten olet sitä elänyt. Egosi, joka on fokusoitunut fyysiseen kehoosi, ei voi pysäyttää sielusi väistämätöntä henkistä kasvua, vaikkakin vaaditaan kehon kuolema sen vapauttamiseen. Se, koetko sielusi loputtoman kasvun kärsimyksenä, riippuu siitä, kuinka ja missä pidät tietoisuuttasi. Tämän harjoituksen hallitsemisen tarkoituksena ei ole jättää kasvun mahdollisuuksia maantasolla taaksesi. Se ei poista sinua siitä ilosta, että harjoitat olemista Jumalainen Rakkaus, joka syleilee ja nostaa KAIKEN tietoisuutesi, mukaan lukien kehosi.

Vaikka vain sinä voit astua epäuskon kynnyksen yli sen ymmärtämiseen, että olet mahtava ”MINÄ OLEN” täydellisesti ilmeten Kristuksena, et ole yksin saadessasi pyytämääsi apua. Et ole yksin, kun tajuat ne monet mahdollisuudet, mitkä sinulla on antaa ja ilmaista rakkautesi voimaa muiden kanssa. Muista, että missä kaksi tai useampi kokoontuu, siellä MINÄ OLEN – älä aliarvioi yhdistyneen rukouksen voimaa toiminnassa.

Annan vielä toisen yksinkertaisen harjoituksen, jonka Jeshualle opettivat hänen vanhempansa ja isovanhempansa. Jos sinulla ei vielä ole ylösnousemusharjoitusta, tarjoan sinulle tämän yksinkertaisen henkisen harjoituksen, joka voi auttaa sinua vapautumaan erillisyyden ohjelmiin kiinnittymisestä, mikä panssaroi sinua täydellisesti tuntemasta ja ilmaisemasta Jumalaista Rakkautta – Luojaasi sinuna.

Aloita viidellä minuutilla päivässä valiten astua heränneen Kristuksen tietoiseen olemukseen, mikä sinä jo olet. Ei yrittäen nousta, vaan todella tuntien energian nousevan, kun virityt oman ”MINÄ OLEN” kanssa. Sitten toimi voimaantuneesta, ystävällisestä, anteeksiantavasta ja suloisesta ylösnousseesta rakkaudesta. Kun voit kestää viisi minuuttia olemista täysin läsnä rakkauden kanssa, mikä virtaa esteettä sinun lävitsesi hyödyntäen elämää sisälläsi ja ympärilläsi, lisää vielä viisi minuuttia, kunnes voit tehdä kolme viiden minuutin lisäystä joka päivä. Sitten venyttele viidestä kymmeneen minuuttiin ja niin edelleen, kunnes vaivatta elät olemuksesi totuutta jokaisessa nyt -hetkessä, päivin ja öin.

Koko elämänsä ajan Jeshua jatkuvasti valitsi astumisen oman ”MINÄ OLEN” todelliseen kuningaskuntaan, kunnes jokainen solu hänen kehossaan tiesi ja hyväksyi liiton Luojansa kanssa. Tällaisella yksinkertaisella, suoralla tavalla Jeshua samanaikaisesti meni läpi ristiinnaulitsemisen, kuolemasta heräämisen ja ylösnousemisen - ja niin voit myös sinä!

Valmistautuneena uusin linssein katsoa ”Suurinta Tarinaa, jota koskaan on kerrottu” jatkamme nyt niihin viikkoihin Jeshuan elämässä, kun hän demonstroi maailmalle sitä, kuinka tulla toteutuneeksi, ylösnousseeksi Kristukseksi. Kuten hän osoitti esimerkillään ikuisen elämän totuuden ja rakkauden voiman, niin tekivät monet hänen rakastetuista opetuslapsistaan, ja niin voit sinäkin tänä päivänä! Sinä olet vihkimysprosessissa, joka auttaa sinua olemaan halukas ja rakastava osanottaja kosmisessa ja globaalissa Jumalaisessa Suunnitelmassa. Rakastettu ystäväni, huomioi – se todellinen tarkoitus, jota varten olet syntynyt, on juuri nyt tapahtumassa!

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tekstin lähde: Anna, Jeesuksen Isoäiti -kirja

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Suuren Pyramidin Vihkimys

Egyptissä Jeshua, hänen veljensä Jaakob ja serkkunsa Johannes kävivät läpi kaikki korkeammat Horuksen valaistumisvihkimykset, jotka edustavat ihmisen matkaa, joka yhdistää henki/materia -yhteyden ja nousee ruumistuneena sieluna. Dendarahista he menivät Abydosiin, muinaiseen temppelipaikkaan, joka on pystytetty Osiriksen ylösnousemuksen muistoksi. Täällä he osallistuivat täydellisesti Haudan Riittiin.

Kuten olen kertonut teille aikaisemmin, Haudan Riitti ei ollut Jeshualle uutta. Jeshuan ensimmäinen haudan riitti oli Karmelissa, kun hän oli kaksitoistavuotias. Oli etuoikeuteni ja velvollisuuteni esitellä lapsenlapselleni ikivanha ”kuolemisen” ja ylösnousemuksen rituaali. Hän suoritti lopullisen riitin Maha Babajin kanssa Intiassa melkein kaksitoista vuotta myöhemmin. Käyden prosessin taas Abydosissa se antoi hänelle uusia oivalluksia, samoin kuin mahdollisuuden auttaa veljeään ja serkkuaan.

Samoin kuin edustin Isista Jeshuan ensimmäisessä kokemuksessa, niin Isis itse esitti Jumalaisen Äidin täyden läsnäolon Abydosin haudassa, jossa nämä kolme uskollista ystävää makasivat kolme päivää. Kun hänen rakkautensa siivet käärivät heidät, kaikki pelko lakkasi ja elämänvoima hänen laajassa energiakentässään herätti henkiin jokaisen atomin ikuisen elämän uuteen tietoisuuteen. Jeshua omi jokaisen ajatuksen ja vaati takaisin sen energian, jonka hän oli aikaisemmin projisoinut ulos astraalimaailmoihin, jotka pitävät ristiriitaisia tunteita ja ei-voimaannuttavia ajatusmuotoja.

Abydosin salaisissa huoneissa Jeshua tapasi valaistuneita olentoja, jotka ovat ohjanneet ylösnousemuskoodien siementämistä inhimilliseen DNA:han, mukaan lukien hänen muinainen esi-isänsä Akenaton. Hän kävi myös maan, ilman, tulen, veden ja eetteri -elementtien vihkimyksen. Hän meni syvälle kehonsa atomirakenteeseen ja löysi kokonaisen kosmoksen itsessään. Hän tutki loppumatonta valon kudontaa nousemisen matriisiin, jota kutsutaan Elämän Kukaksi. Sähkömagneettisten kenttien, pyhän geometrian ja valon, äänen ja värin kolminkertaisen luonteen ymmärtämisen kautta hän vei kehonsa valon kenttään, joka oli läpäisemätön involutionaalisille pyörähdystekijöille (involutional spin factors). Tällä tavalla Jeshua otti täyden kontrollin elämänvoimista ja kuoleman illuusiosta. Hän pohti mielessään jatkuvasti ja lausui mantraa, jonka sai Intiassa: ”MINÄ OLEN Ylösnousemus ja Elämä!”

Abydosin ja aika rauhallisen proomumatkan jälkeen alas Niiliä, kun he kävivät Memphisin temppeleissä, Jeshua, Jaakob ja Johannes lepäsivät useita kuukausia Heliopoliksessa odottaen niiden paluuta, jotka olivat vielä lopettelemassa vihkimyksiään. Jeshuan tädin, Mariamnen, tilava talo tarjosi hiljaisen ja rauhallisen ympäristön, joka salli kaiken sen yhdistämisen, minkä läpi he olivat käyneet. Jeshua nautti tästä lepoajasta, yksinäisyydestä ja perheyhteydestä. Jos Britannian ja Himalajan koettelemukset olivat olleet voimakkaita, egyptiläiset vihkimykset, jotka kaikki oli käyty suhteellisen lyhyen periodin aikana, olivat vielä rasittavampia ja sielua koettelevia.

Jeshua oli kiitollinen siitä valmistuksesta, jota hän oli saanut, kumppaneittensa tuesta ja viisaista opettajista, jotka olivat tukeneet hänen matkaansa itsenhallintaan. Nyt hän toivotti tervetulleeksi virvoituksen ajan ja uudelleen yhteyden serkkujensa Mariamin ja Maria Magdalenan kanssa. Mariamin kanssa hän löysi syvän lohdullisen rauhan, ja tämän puolison, Natanaelin, kanssa hän saattoi rentoutua nauruun ja juhlimiseen. Maria Magdalenan kanssa Jeshua tunsi heränneen halun seurusteluun. He molemmat aistivat jumalaisen ajoituksen yhdessä olemiseensa Egyptissä. Nyt vapauden henki auttoi heitä kehittämään intiimin, vaikkakin selibaatinomaisen suhteen.

Tämän elpymisen aikana, odottaessaan muiden kumppaneittensa palaamista Heliopolikseen, Jeshua vietiin sisäisesti neuvoston kokouksiin Valon Veljes-Sisarkunnan kanssa. Hänelle esiteltiin yleiskaava henkiinheräämisen ja ylösnousemisen julkiseen demonstraatioon ihmiskunnalle. Suunnitelma oli laadittu auttamaan hyvin tietämätöntä ja itsepäistä kansaa tajuamaan, kuinka he voisivat voittaa kaiken pelon. Koska suurin pelko oli kuoleman pelko, hänelle kerrottiin, että ryhdyttäisiin monimutkaiseen, moniulotteiseen prosessiin, mikä pysyvästi painaisi henkiinheräämis- ja ylösnousemusprinsiipit kaikkeen elämään kaiken ajan ja tilan läpi. Näin siis luotiin Egyptissä perusta Jeshuan myöhemmälle missiolle.

Jeshuan lopullinen vihkimys Egyptissä, kuten kaikkien vihittyjen suhteen, oli Suuressa Pyramidissa. Tämä suurin pyramideista, mikä edusti huonetta ihmisaivoissa, missä valaistuminen tapahtuu, oli luotu kauan sitten palvelemaan sekä yksilöllistä että planetaarista nousuhuonetta. Vaikkakin se on jokseenkin uinuva teidän päivinänne, sen todellinen tehtävä tullaan täysin palauttamaan, kun riittävä määrä ihmisolentoja on valmis siirtymään erillisyyden tietoisuudesta ykseyden tietoisuuteen. Kun tämä ratkaiseva kohta saavutetaan, tapahtuu ketjureaktio, joka synergeettisesti herättää muut vorteksit eli pyörteet, jotka fokusoivat energian monissa eetteriverkoissa eli grideissä, joita on sijoitettu Äiti Maan päälle, yläpuolelle ja sisälle.

Annan sinulle nyt lyhyen katsauksen Jeshuan vihkimyksestä Suuressa Pyramidissa, joka sijaitsee Gizan nekropoliksen ylätasangolla Niilin länsirannalla. Natanael matkasi maitse Suurelle Pyramidille elintarvikkeiden ja vaunujen kanssa, kun taas Jeshua ja kuusi kumppania alkoivat maanalaisen matkansa sisäänpääsyllä muinaiseen maanalaiseen huoneeseen Heliopoliksen alapuolella. Raskaan, huoneeseen johtavan rautaoven vieressä seisoi hyvin vanha valvojapappi, joka oli ollut heitä odottamassa. Hän vei heidät monien huoneiden läpi, joiden ovet toimivat äänifrekvensseillä ja yhteensopivalla resonanssilla. He pääsivät läpi vahingoittumattomina.

Sitten he kulkivat pitkän, kapean alaspäin laskeutuvan tunnelin kautta Niilin alle, missä he toisinaan tulivat katakombeihin, joihin oli pinottu luita ja niiden ihmisten lahonneita ruumiita, joilla ei ollut varaa hautajaisiin nekropolissa. Siellä oli monenlaisia liittymiä; joissakin oli portti, jotkut olivat tummia, ammottavia aukkoja. Kaikilla oli lamput, pienet juomavesipullot ja riittävästi uskoa, että he jotenkin läpäisisivät tämän koettelemuksen.

Valvovat papit kohtasivat heidät kolmessa eri liittymässä. Vihittyjä testattiin päättämään valmiudestaan jatkaa, ja sitten paikalla seissyt pappi johti heidät pitkän matkan seuraavan osan läpi. Kun he lopulta saapuivat hyvin suureen huoneeseen, joka sijaitsi suoraan Sfinksin alapuolella, useita satoja jalkoja maanpinnan alapuolella, he olivat hämmästyneitä, etteivät he enää tarvinneet lamppujaan. Täällä heitä tervehti kahdentoista ylösnousseen mestarin konklaavi, mukaan lukien Serapis Bey ja Toth, jotka ilmaisivat itsensä fyysisissä ruumiissa. Jeshua tunnisti tämän huoneen lapsuutensa kertomuksista, joita hänen isänsä ja äitinsä olivat hänelle kertoneet, kun hän aikaisemmin asui Egyptissä. Hänelle kerrottiin, että Sfinksillä oli ollut ”kaksoispuoliso”. Vielä näkyvä Sfinksi edusti maskuliinista auringon prinsiippiä. Toinen Sfinksi, joka edusti feminiinistä kuun prinsiippiä, oli häpäisty – hänen kivensä käytetty rakentamaan joitakin pienempiä Gizan pyramideja.

Mestarit antoivat monenlaisia ohjeita ja salasanoja, jotka veivät vihityt edelleen allaan olevaan maanalaiseen kaupunkiin. Saatuaan virvokkeita jokaiselle määrättiin erityinen rooli, joka tukisi Jeshuan vihkimystä Suuressa Pyramidissa. Jaakob meni yksin toiseen huoneeseen Sfinksin alapuolella, missä hänelle opetettiin kuinka pitää määrätyt äänifrekvenssit, jotka ”lähetettäisiin” Suureen Pyramidiin. Papit johtivat Andreaksen ja Jaakobin (Sebedeuksen poika) vierekkäisten, yhdistävien tunneleiden läpi huoneisiin pienessä ja keskimmäisessä pyramideissa. Siellä näissä strategisissa pisteissä, missä koordinaatit ja sopusoinnut voivat kohdata, he myös lähettäisivät erityisiä äänifrekvenssejä Suureen Pyramidiin.

Jeshua, Maria Magdalena, Mariam ja Johannes (Sebedeuksen poika) saatettiin salaperäisesti valaistujen käytävien kautta pystysuoraan kuiluun, jota nyt kutsutaan ”Kaivoksi”. Heitä pyydettiin sitten etenemään omillaan kierteisen, nousevan tunnelin läpi, minkä tunnet Suuren Pyramidin ”Kuoppana”.

Nousu ”Kuoppaan” oli täynnä haasteita. Koska he olivat menestyksellisesti käyneet läpi erilaisia vihkimyksiä, jotka olivat vieneet heidät perustavien pelkojen läpi, he jatkoivat helposti ylöspäin vastoin painovoimaa ja magneettisia voimia, jotka painoivat heitä alas. Oli aikoja, jolloin he tunsivat olevansa melkein painottomia ja kehonsa höyrymäisiksi. Sitten he huomasivat olevansa täydellisessä pimeydessä – pimeys niin tiivistä, että liekki ei voinut kestää. Jokainen tunsi olevansa täysin yksin. Voidakseen jatkaa vaadittiin muistamaan ja ottamaan käyttöön kaikki se viisaus, jota he olivat saavuttaneet kaikkien aikaisempien vihkimystensä kautta. Oli aikoja, jolloin he tunsivat itsensä niin heikoiksi, pyörryksissä ja eksyksissä oleviksi, että jatkaminen oli mielenlujuuden ja toistensa tukemisen valtava testi.

Kumppanukset jatkoivat eteenpäin läpi käytävien, jotka äänilaitteenne ja psyykkiset ihmiset ovat havainneet. Heidän yliaistilliset kykynsä kohosivat heidän edetessään. He alkoivat kokea loistevalon säteilevän sisältään ja kultaisen fotoni energian, jota atlantilaiset kutsuivat ”vrill” virtaavan kiviseinistä, melkein kuin eteerinen fosforiloiste. He alkoivat myös kuulla ääniä, jotka kaikuivat sellaisella tavalla, että jos he kuuntelivat tarkoin, heitä ohjattiin nousemisessaan. Se oli testi erilaisten sävyjen ja geometristen kulmien hienosta havaitsemisesta, jotka oli painettu heidän mieliinsä ja jotka loivat eräänlaisen mentaalisen kartan.

Kun ”Kuoppa” oli saavutettu, he lepäsivät, meditoivat ja kasvoivat päättäväisyydessä suorittaa tehtävänsä loppuun. Mariam otti hänelle osoitetun paikan aivan Pyramidin kärjen alla, suoraan ylhäällä olevan Kuninkaan Huoneen alapuolella. Mariam oli oppinut keskittymisen taitoja ja oli suorittanut useimmat Haudan Riittien tasot. Koska hänellä oli Jeshuan ja Maria Magdalenan siunaus ja hän tiesi, että Natanael rukoili hänen puolestaan aivan pyramidin ulkopuolella, hän vakuuttui siitä, että hän ei ollut yksin. Kuitenkin tuntiessaan raskaan pimeyden käärivän sisäänsä hänen jyskyttävän sydämensä ja muistaen niiden tarinat, joiden sydän lakkasi lyömästä tässä paikassa, missä hän nyt makasi, ne saivat epäilysten nousevan kuin aavemaiset varjot hänen mielensä ruudulle. Mariam otti vastaan pelkonsa, ja hänestä tuli ”Isis” Suuren Pyramidin kuilussa kolmen päivän ajaksi. Tämä oli Mariamin ylin testi, joka valmisti häntä siihen tehtävään, jonka hän tulisi täyttämään myöhemmin, kun tämä kätketty vihkimys tulisi ulkoisesti dramatisoiduksi Golgatan vuorella ihmiskunnan tuntea ja nähdä.

Jeshua, Maria Magdalena ja Johannes jatkoivat vielä. He nousivat matalia, jyrkkiä, kaltevia portaikkoja. Lopulta he saavuttivat huoneen, jota kutsutte ”Kuningattaren Huoneeksi”. He lepäsivät taas ja meditoivat useamman tunnin, kunnes he saavuttivat sisäisen signaalin, että oli aika jatkaa. Ohjeitten mukaisesti Johannes jäi ”Kuningattaren Huoneeseen”, missä hän rupesi lausumaan erityisiä äänifrekvenssejä. Jeshua ja Maria Magdalena jatkoivat Vihityn symbolista Polkua, kun he nousivat ”Suuren Gallerian” käytävää pitkin ja sitten kumartuen matalaksi lopulta astuivat ”Kuninkaan Huoneeseen”.

”Kuninkaan Huone” oli suunniteltu toimimaan suurena resonanssihuoneena. Kun he olivat sitten sisäpuolella, he alkoivat aistia niiden äänifrekvenssien loistavan yhdistelmän, joita esittivät kaikki ne, jotka olivat erilaisissa annetuissa paikoissa, mukaan lukien joukko pappeja ja papittaria, jotka olivat paikoillaan salatuissa huoneissa Suuren Pyramidin sisällä ja alapuolella. Tällä tavalla heidän mentaalisen, emotionaalisen ja fyysisen kehonsa kaikki puolet tulivat sopusointuun, ja kalibroituivat sfäärien dimensioiden väliseen musiikkiin - virittäen heidän tietoisuutensa erityisillä solaarisilla, planeetallisilla ja galaktisilla energioilla. Vaikkakin paljon siitä energiasta, jota oli lähetetty vihityille aikaisempina aikoina, ei enää ollut saatavilla - planeetta Maan synnyttämät energiat, lisättyinä ylösnousseiden mestarien energioilla - olivat yhä riittäviä muuttamaan Suuren Pyramidin äärimmäisen voimakkaaksi virtuaalitodellisuuden huoneeksi.

Mariam ja Maria Magdalena olivat molemmat käyneet vihkimyksen Kuninkaan Huoneessa kahdeksan vuotta aikaisemmin. Näin ollen he olivat päteviä palvelemaan Isiksen palvelevina papittarina Jeshuan vihkimyksessä. Jätettyään rakastetun serkkunsa punaiseen graniittisargofagiin, jossa hän olisi seitsemänkymmentäkaksi tuntia, Maria Magdalena otti paikkansa ”Kuninkaan Huoneen” oviaukossa ja sinetöi sisäänkäynnin energisesti mudroilla ja sävelkuluilla. Toimien Isiksen korkeana Magdalene papittarena, joka oli harjaantunut keskittymisen ja samanaikaisten todellisuuksien voimiin, hän energisesti yhdisti kaikki osallistuvat opetuslapset ykseyden grid -verkostoon. Jokainen, joka oli mukana tukemassa Suuren Pyramidin yksilöllistä ja planeetallista nousuvihkimyksen laajuutta, alkoi lähettää frekvenssejä, jotka fokusoivat valon, äänen ja värin värähtelyt sargofagiin, jossa Jeshua makasi.

”Kuninkaan Huone” alkoi värähdellä hienovaraisella soinnilla, kun sargofagin ympärille luotiin moniulotteinen geometrinen matriisi. Tässä atomikiihdyttimessä Jeshuan fyysinen keho alkoi hehkua läpikuultavalla valolla, kun se kevyesti suli Kosmisen Kristuksen jumalaiseen suunnitelmaan (blueprint). Ja niille, jotka todistivat - kukin kapasiteettinsa mukaan – vastaanottaa tämä blueprint, me myös heräsimme täyteen potentiaaliimme.

Sanon vielä, että sargofagi ”Kuninkaan Huoneessa” oli sijoitettu sellaisella tavalla, että hienovaraiset energiat, jotka Suuren Pyramidin voimakas pyörre (vortex) synnytti, kulkivat suoraan sargofagissa makaavan vihityn käpylisäkkeen läpi. Täten, kaikkea muuta kuin palvellen monumentaalisena hautana yhdelle muinaisen Egyptin faaraoista - Suuri Pyramidi oli ja on - ei ainoastaan vihkimyshuone - mutta myös epätavallisen voimakas ylösnousemushuone. Se suunniteltiin auttamaan vihittyjä heräämään heidän todellisen identiteettinsä muistamiseen. Tämä, rakastettu ystäväni, on pyramidin salaisuus.

Tässä tapauksessa kuitenkaan vihkimysseremonia ei ollut vain auttaa Jeshuan yksilöllistä henkisen heräämisen prosessia. Huolellisesti orkestroidulla tavalla Jeshuan ristiinnaulitseminen, henkiin herääminen ja ylösnousemus suoritettiin Suuressa Pyramidissa, niin että koko Maa ja koko ihmiskunta voitaisiin siementää kollektiivisesti planetaariseen ylösnousemiseen teidän päivinänne. Pyytäisin sinua, ystäväni, miettimään kuinka sinä voisit hyötyä tästä ylösnousemustietoisuuden siementämisestä. Varmasti, kun tajuat, että sinulla on mahdollisuus suureen avunsaantiin joka päivä, voit selvitä haasteistasi uskolla ja toivolla pelottavan pelkäämisen sijaan.

Jokainen sielu, jonka kohtalona oli esittää merkittävää osaa Jeshuan tukemiseksi ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen julkisessa esittämisessä, oli läsnä tässä erityisessä valmistautumiskohdassa. Jeshuan ja hänen läheisten kumppaniensa lisäksi oli niitä, jotka hallitsivat teleportaation (kaukosiirtymisen fyysisesti) ja bilokaation (tajunnan siirtämisen toiseen paikkaan), jotka tulimme Suureen Pyramidiin osallistumaan. Toiset, jotka esittivät pienempi rooleja, tulivat valokehoissaan nukkuessaan, ja myöhemmin muistivat katkelmia siitä, mitä olivat nähneet uniensa aikana. Kaikille meille, jotka osallistuimme tietoisesti, tämä harjoitus auttoi olemaan emotionaalisesti takertumatta, niin että voisimme esittää osamme jumalaisessa suunnitelmassa. Tällä tavalla Jeshuan mission jokainen askel oli orkestroitu ja painettu planetaariseen tietoisuuteen.

Vaikka oleellinen osa Jeshuan vihkimyksestä Kuninkaan Huoneessa tapahtui ensimmäisen kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä, hän viipyi sargofagissa vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia sen merkin mukaisesti, jonka Profeetta Joona oli antanut. Kertomuksen mukaan Joonalla oli syvällinen, shamaaninen kokemus kuolemasta ja uudestisyntymisestä, jolloin hän vietti kolme päivää ja kolme yötä ”suuren kalan vatsassa, joka oli niellyt hänet”. Ja älkäämme unohtako, että kuten Jeshua teki, niin tekivät muutkin. Tänä aikana Jeshua ja muut tukea antavat opetuslapset saivat paljon kokemusta siitä julkisesta ylösnousemuksen demonstraatiosta, joka oli vielä tulossa interaktiivisena virtuaalitodellisuutena. Olimme avoimia ratkaiseville valinnoille, jotka ojensivat elämämme korkeimpaan persoonalliseen toteutumiseen ja planetaarisen palveluun. Kun Suuren Pyramidin vihkimys oli päättynyt, kaikki sisällä osallistuneet poistuivat helposti kätkössä olevan oven kautta.

Kun päätämme tämän yhteenvedon Jeshuan egyptiläisistä vihkimyksistä, haluan edelleen korostaa yhtenäisen ryhmätyön tärkeyttä, mitä tämä kertomus kuvaa. Jeshua ei olisi voinut suorittaa sitä, mitä hän teki, ilman halukkaita kumppaneita, jotka tulivat yhteen valmistautuakseen olemaan mahdollisimman pätevänä tukitiiminä. Samoin emme olisi saavuttaneet sitä, mitä teimme, ilman laajaa tietoisuutta, fokusoitua omistautumista ja sitä moitteetonta esimerkkiä, jota Jeshua meille antoi.

Kuten olen sanonut, ja tulen jatkossakin painottamaan, ”kaiken sen, minkä Jeshua teki, sinä voit myös tehdä, ja vielä enemmänkin”. Salli minun selittää, että sinun vihkimyskokemuksesi voivat ilmetä erilaisesti kuin Jeshuan. Kyllä, Jeshua oli ja on epätavallinen olento, jonka tehtävä käsitti ylösnousemisen planetaarisen ja kosmisen laajuuden. Sinun henkilökohtainen elämäsi, joka yhtä tärkeästi edesauttaa planetaarisen ylösnousemisen onnistumiseen, ei saata vaikuttaa niin moniin kuin Jeshuan. Vaikka sinun velvollisuutesi ihmiskuntaa kohtaan eivät olekaan yhtä suuret kuin lapsenlapseni Jeshuan - niin sinulla myös on sama henkilökohtainen vastuusi kasvaa itsen hallinnassa, luoda yhdessä harmoniaa siellä missä on konfliktia ja lisätä valaistunutta, rakastavaa läsnäoloasi tietoisuuden kollektiiviseen nousevaan kehoon.

Ihmisen Poikana ja Vanhempana Veljenä Jeshua asetti esimerkin siitä, mikä on mahdollista jokaiselle ihmiselle, kun on antautumista rakkaudella ja ykseydellä. Koska Jeshuan ja Maria Magdalenan missio oli kosminen laajuus auttaa koko ihmiskuntaa heräämään, he vuorostaan vastaanottivat kosmisten tasojen apua. Mikä tahansa missiosi on, sinulla myös on kaikki tuki, mitä tarvitset onnistuaksesi. Tässä tietoisuudessa sinä, kuten Vanhempi Veljesi, voit saada rohkaisua ja toivoa matkallasi, kunnes tunnistat itsesi Kristukseksi.

Sinun ei tarvitse mennä Suureen Pyramidiin tässä elämässä. Kuitenkin kysyisin sinulta, onko sinulla ollut kokemuksia, joissa tunsit ikään kuin olevasi haudassa, rajoitettu identiteettisi ja elämäsi kuolemassa, koska uusi identiteettisi ja elämäsi tuli esille? Oletko tunnistanut lisääntyneen halukkuuden kuvion virittää egosi luonto suuremmalla voimalla, laajentuneella tunteella huolehtia toisten hyvinvoinnista, ja kyvyn olla myötätuntoisemmin läsnä kaikissa suhteissasi? Näillä yksinkertaisilla, vaikkakin merkittävillä tavoilla, olet myös onnekas Kristusvihkimyksissäsi.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tekstin lähde: Anna Jeesuksen Isoäiti -kirja

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Tanssiva Tuuli – Dancing Wind

Avalon, 49 AD

Minulla on monia nimiä. Tätä kirjaa varten voit kutsua minua nimellä Dancing Wind (Tanssiva Tuuli). Olen yksi Noahin vaimoista. Jos haluat tietää, olen se nuorempi.

Noah on Anna Viisaan nuorin poika. Olen antanut Noahille kolme lasta. Hän meni naimisiin monia vuosia sitten naisen kanssa, jota en koskaan tavannut. Noah kutsui häntä nimellä Ariadne. Hän oli Siluren heimokuninkaan tytär; nyt jo kuolleen kuninkaan, nimeltään Arviragus (ei tule sekoittaa kuninkaasen, nimeltään Caradoc) tytär. Tämä suuri kuningas, joka on isoisäni isä, kutsui puolisoni, joka oli silloin vain poika, ja hänen vanhemmat veljensä, Josef Arimatialainen, Andreas ja Josephus, asumaan Omenien Saarille, jota kutsuttiin Ynes-Witrin tai Isles of Glass (Lasin Saaret), kuten keltit niitä kutsuvat. Ariadne synnytti Noahille viisi tervettä lasta, ja sitten hän kuoli vuotta aikaisemmin kuin synnyin. Heidän viimeinen lapsensa, Vivian, valohedelmöitettiin samalla tavalla kuin muutkin Anna Viisaan lapsenlapset.

Ariadnen viimeisinä vuosina, kun hän oli hyvin sairas, Noah meni naimisiin Rhian kanssa, joka on tätini. Noah ja Rhia huolehtivat Ariadnesta syvällä rakkaudella, mikä auttoi häntä siirtymään rauhallisesti autuaallisille maille. Rhia on hyvin viisas ja kaunis. Hän vietti suurimman osan nuoruuttaan harjoituksissa Monan Druidi -pyhäkössä. Nyt kun Anna on täällä viisauksineen solujen uudistamisesta, Noah, Rhia ja minä, ja muutamia muita, olemme olleet hänen tarkassa ohjauksessaan. Tämä on hyvin haastava ja joskus vaarallinenkin polku, mutta me olemme sitoutuneet jatkamaan tätä muinaisten viisaiden suurta työtä. Olemme juuri ruvenneet näkemään tuloksia laajentuvien energiatasojemme ja nuorekkaamman ulkomuodon merkeissä.

En halua olla rajoittunut yhteen nimeen, koska olen niin paljon enemmän kuin mitä nimi voi kuvata. Olen iloinen, että Noah kutsuu minua monilla nimillä. Mutta parhaiten pidän tästä nimestä Dancing Wind. Haluan olla vapaa kuin tuuli, joka tulee ja menee. Otan mielelläni monia muotoja ja olen mielelläni näkymätön fyysisille silmille. Eniten pidän siitä, että tunnen olevani rajaton, yhtä kaiken avaruuden ja kaikkien olioiden valtavuuden kanssa. Nautin syvästi siitä, että kadotan tuntemuksen erillisestä ruumiista, kuten pieni vesipisara meressä tai lumihiutale talvisessa lumessa. Nautin opettaa näitä tapoja tuntea itsensä vapaaksi; ja nautin myös oppia monia uusia asoita, kun edistyn tasolta tasolle vihittynä.

Nyt kun Anna Viisas on täällä, pystyn oppimaan paljon enemmän kuin mitä oli mahdollista aikaisemmin. Hän on ihana esimerkki minulle. Hän inspiroi minua myös olemaan viisas ja rakastava. Kun ajattelen häntä rakastettuna opettajanani, ajattelen häntä suurena druidina. Kun nuorena naisena luotan häneen, koen hänet rakastettuna isoäitinäni. Kun istun puolisoni ja Rhian vierellä, kunnioitamme häntä tasaveroisesti Suurena Äitinä. Joskus kun tunnen itseni epävarmaksi hänen silmissään Noahin puolisona, ajattelen häntä anoppinani. Mutta todesti pitäydyn leimaamasta häntä ollenkaan, koska tunnen, että hän kuten minä ja kaikki olennot, olemme paljon enemmän kuin nimi tai monet nimet. Tämä on nyt 34. vuoteni.

Haluaisin kertoa sisarkunnan tavoista, Magdalene-Kristuksen, Graalin Äidin tavoista ja heidän valokoodeistaan. Haluaisin kertoa sielun, ruumiin ja mielen puhdistustavoista. Nämä käytännöt ovat tärkeitä, koska näin suojelemme tarkoituksen puhtauttamme, niin että voisimme olla siunauksena elämälle, kirouksen sijasta. Haluan kertoa siitä, kuinka saatamamme valo-olentoja tulemaan usvien toiselta puolelta tälle maapallolle auttamaan meitä. Me kutsumme heitä, koska tiedämme, että me ihmisolennot emme voi olla onnellisia eläessämme yksinäisiä elämiä mentaalisten rajoitusten itsetehdyn linnoituksen sisällä; ja niityt eivät voi olla hedelmällisiä, jos olemme sodassa.

Näemme todistusta siitä, mitä inhimillinen pöyhkeys saa aikaan, samoin kuin kurjuus tuo nälkää ja kärsimystä kaikille, kun viattomia kasveja kuolee ja ahneus panee metsät mataliksi. Kaikki olennot kukoistavat, kun ravitsemme toinen toistamme ja kunnioitamme keskinäistä riippumattomuuttamme. Tosiasiassa me, jotka kävelemme kahdella jalalla, olemme pieniä ja heikkoja. Riippumatta siitä, mitä mielemme yrittävät luoda vaikuttaakseen muita sen teeskennellystä voimasta, mielemme tosiassa ei hallitse mitään. On parasta olla Suuren Äidin nöyriä palvelijoita ja solmia hyödyllisiä liittoja kaikkien, niin näkyväisten kuin näkymättömien parissa.

Niiden joukossa, joilta etsimme apua, ovat enkelit, kuten Anna Viisas kutsuu niitä energia-olentoja, jotka osoittavat meille, kuinka kulkea maallista polkuamme kevyesti. Nämä rakkaat olennot auttavat meitä olemaan ihmisen muodossa. Ne muistuttavat meitä, että ruumiimme ovat kallisarvoinen hetkellinen lahja, joka sallii meille määrättyjä kokemuksia ja mahdollisuuksia, joita voi löytää vain täällä maanpäällä. Kun kuljemme kuten enkelit kulkevat, siunaamme kaikkea Äiti Maan ruumiista syntynyttä elämää. Kun olemme hereillä ja tietoisia, kuten siunatut enkelit ovat, siunaamme kaikkia hänen luotujaan niiden kaikissa muodoissaan. Kun näemme Suuren Äidin ja hänen enkeltensä silmin, näemme kaikkien luotujen tanssivat energiakentät. Rakastan nähdä kauniit värimuodot, jotka säteilevät yhteensekoittuvista valoruumiistamme. Kauneus on sanoin kuvaamatonta. Kun puhdistamme aistejamme olemaan enemmän enkelten aistien kaltaisia, meillä on kyky tuoda suurempaa tietämystä niistä puhtaan valon paikoista, mistä olemme tulleet, mutta minkä olemme unohtaneet.

Voimme tietää ne tavat, miten kasvikunta säilyttää enkeli-olemuksensa, äänensä ja parantamis-ominaisuutensa. Voimme kommunikoida monien luotujen muotojen kanssa ja tietää suhteemme erilaisten lajien kanssa. Vaikkakin kaikki asiat menevät ohi silmänräpäyksessä, niinä muutamina hetkinä mitä meillä on, voimme kokea rauhallista harmoniaa, runsasta kauneutta ja terveitä ruumiita. Kun olemme täysin läsnä joka hetki, jonka Suuri Äiti antaa meille, voimme tuntea iloa ja runsaan rakkauden lähteen.

Tämä on totta jopa niinä aikoina, kun menetyksemme ja fyysinen kipumme ovat suuria. Tietoisuudella ja kurinalaisella harjoituksella voimme pidentää maallista oleskeluamme, kunnes olemme hyvin kypsiä viisaudessa. Silloin pitkällinen läsnäolomme on todellinen siunaus monille olennoille. Kaiken tämän käytännön ovat tuoneet ne Loistavat Olennot, jotka tulivat ensin tähdistä ja sitten muuttivat muinaiseen maahan, jota te kutsutte Atlantis -saariksi.
(Mietteliäs tauko)
On joitakin asioita, joita haluaa sinulle kertoa ja jotka voivat tuntua sinusta oudoilta. Olen jokseenkin haluton puhumaan niistä, koska voit käsittää väärin.

Minun täytyy tutkia sydäntäni. Me turvaamme nämä sanomiset ja opetukset hyvin tarkasti. On niitä teidän aikananne, jotka muistavat osan siitä mitä olemme kätkeneet epäpyhiltä. Nämä sielut ovat jäänteitä siitä sukulinjasta jota turvaamme. Tämä on ensisijainen syy miksi olen täällä tänään. Me pystymme kommunikoimaan, koska meillä on yhteinen resonointi. Me ymmärrämme toisiamme, koska me jaamme samassa tarkoituksessa ja muodossa mikä on painettu meidän geneettiseen pottiimme. (Tauko)
Jatkan katsomista, ja kun katson, tunnen meidän tutun resonanssimme. Sen lisäksi että minulla on kerrottavaa, näen olevani täällä, tässä hetkessä, yksinkertaisesti toivottaakseni sinut tervetulleeksi.

Meitä on lukuisia, jotka haluavat esittää tarinansa toivoen, että voit tuntea ja muistaa värähtelymme. Me näemme, että se mitä tuot piiriimme, on suurempi selvyys itsestämme, heitettynä eteenpäin sinun aikaasi, sinun olemusaikaasi. Näemme, että jotkut teistä ovat meidän tulevia itsejämme. Me tuomme viisautta ja selvyyttä toinen toisillemme molemmista suunnista yli sen mitä kutsutaan ajaksi.
- Miksi kutsut piiriäsi?
- Et ymmärtäisi kelttiläisiä sanoja. Mutta Suuren Äidin ymmärtämisessäsi tunnet meidät Magdalenejen piirinä. (Hymyillen ja nauraen)
Minut tekee hyvin onnelliseksi kuulla nämä sanat puhuttuina.

Jotkut meistä ovat tämän yhteisön veljien vaimoja Avalonissa. Jotkut meistä valitsevat se, että ovat selibaatissa jonkin aikaa, niin että voimme mennä läpi rituaaleja, jotka valmistavat meitä siirtymään dimensioiden välisten kynnysten yli. Olemme harjoituksen ja taitavuuden erilaisilla tasoilla. Jotkut meistä, jotka haluavat edistyneempää tietoa, viettävät aikaa myös Avalonin suurella Saarella (Mona tai Ynes Mon Walesin luoteisosan rannikolla) kaukana rannikolla säteilevän meren äärellä. Monet näistä veljistä ja sisarista, jotka on koulutettu Monan suurenmoisessa viisauskoulussa, palaavat tänne ollakseen suuren viisauden opettajia. Jotkut vihityistä, jotka valmistautuvat Monaan ensimmäistä kertaa, ovat puolisoni Noahin sukulaisia. He tulivat Avaloniin anoppini, Anna Viisaan kanssa.

Älä ole huolissasi, että me saattaisimme tuoda esille vain pienen osan kaikesta siitä, mitä voitaisiin sanoa tänä aikana. Meistä näyttää siltä, kun tarkastelemme niitä jotka osallistuvat tähän yhteiseen luomiseen, että on oleva sopiva-aikainen paljastuminen, kunnes jokainen saa hänelle luvatun osuutensa. Ei ole syytä huolestua. Se on kuin avaisi hitaasti peitettä, joka koostuu monista erilaisista, yhteensovitetuista malleista ja värispektreistä. Me avaamme täällä ja me avaamme siellä, mutta lopulta kaikki paljastuu. Kaikki se mitä on määrä tulla tietoon, annetaan - joko isoäitini tarinan kautta tai toisten tämän sukulinjan tarinoiden kautta. Se kaikki kerrotaan aikanaan, voit olla siitä varma. Olen iloinen voidesssani sanoa, että kaikki se mikä on ollut kätkettynä, tulee paljastetuksi.

Nyt olemme ajassa rakentaen siltoja ja avaten ovia, jotka ovat kauan olleet lukittuja. On siten kuin ne, jotka ovat olleet vartioimassa tietä, ovat kasvaneet suolapatsaiksi ja vanhan, raskaan oven saranat ovat ruostuneet. Lukot ja avaimet ovat sulaneet yhteen. Kestää aikaa kaiken sen, mikä on ollut hiljennettynä kylmään pimeyteen, herätä. Ovi täytyy avata sisältäpäin ulos. Mutta avaaminen ei voi tapahtua, ennen kuin heräämisen aika on täällä. Tiedämme, että aika on tullut, koska sinä seisot ovella ja kolkutat. Me kuulemme sinut. Nyt me teemme osamme avataksemme oven sisäpuolelta, niin että me voimme ylittää kynnyksen. Silloin yhä useampi meistä tulee kohtaamaan ja syleilemään toinen toistaan ajan molemmilla puolilla.

Olemme hiukan vastahakoisia puhumaan asioista, joita emme olisi uskaltaneet tuoda vihkimättömän korvalle meidän aikanamme. Opetuksemme pyytää meitä olemaan hyvin, hyvin varovaisia ja huolellisia. Seuraamme adeptien neuvoa: ”Tiedä, ole, tee ja ole hiljaa.” Olkaa varmoja, että varmistamme, että se mitä jaamme, palvelee hyvää tarkoitusta eikä tuo vahinkoa. Me ihmettelemme, että niin useat korvat voivat nyt kuulla meidät. Olemme hämmästyneitä, että niin monet asiat voivat nyt tulla huuliltamme. Olemme kiitollisia että näin on.

- Olemme kiitollisia, että on tullut aika teidän jakaa viisauttanne. Saanko kysyä, onko ruusujen tuoksulla ja symbolilla jotain tekemistä Magdalenejen kanssa?
- Oi kyllä, etenkin punaiset ja valkoiset ruusut. Punainen ruusu edustaa kohtuamme, ja valkoinen ruusu edustaa veljiemme siementä.

- On ollut aikoja, kun jokainen meistä on haistanut ruusuja, ilman mitään ilmeistä tuoksun aiheuttajaa. Osoittaako se Magdalenen lähelläoloa?

- Kyllä, tai se voisi olla Äidin itsensä tuoksu. Yksi Magdalenejen tehtävistä, paitsi auttaa henkistä heräämistä ja mystistä liittoa, on esitellä sinut Kaikkien Asioiden Äidille. Ruusujen tuoksu saattaa sinut sopusointuun hänen Läsnäolonsa ja suuren rakkautensa kanssa. Sinut nostetaan hänen Sydämeensä, kun virittäydyt ruusujen korkeaan värähtelyyn. Mystisen ruusun enkelit vievät sinut siivillään perille, niin että voit nousta Suuren Kaiken sydämeen. Ruusu auttaa sinua siltana ylittämään sen kuilun, joka näyttää erottavan ihmisen alueen hengen alueesta. (Mietteliäs tauko)

Pyydämme anteeksi hiukan, mutta ei täysin, sitä vakavuutta miten tulemme esiin niin usein. Aina ei ole niin. Meillä on aikamme ja ajankohtamme juhlimiseen, jolloin tulemme ulos viitoistamme tanssimaan kuunvalossa. Tanssimme useimmiten hänen valossaan, koska kuu liikkuu sykleissään useammin kuin aurinko. Lähteet ja kedot, kukkulat ja kummut, kivikehät ja lehdot toivottavat laulumme ja tanssimme tervetulleiksi; joko yöllä tai päivänvalossa. Me laulamme ja tanssimme musiikki-instrumenttien kanssa tai ilman niitä; vaatteet päällä tai ilman. Elementaali- ja keijuvaltojen olennoilla on energia-kanssakäymistä kanssamme. On sellaisia aikoja, jolloin olennot tulevat suurissa valosfääreissä muista maailmoista ja ulottuvuuksista.

Olen tullut tietämään sen, jota kutsutaan Jeshuaksi, puolisoni sisarenpoika, joka on vieraillut joukossamme ajoittain näiden viime vuosien aikana. Hän on vienyt meidät henkisille matkoille ja on antanut meille viisausopetuksia. Joskus hän ottaa jonkun jumalan tai jumalattaren muodon ja esittelee meidät muille suurille olennoille, joita hän on tavannut monilla matkoillaan. Hän esittelee nämä olennot edessämme ”esiintyen heinä” tai sulautuen heidän kanssaan. Sitten hän kertoo heidän vaikuttavat kertomuksensa. Me, joita on harjoitettu muodonmuutoksen taitoon ja kertomusten suullisiin traditioihin ja teatteriin, erityisesti nautimme hänen kuuntelemisestaan tuntikausia. Olen hyvin onnellinen, kun hän kutsuu meidät esittämään roolia tai tanssimaan jumalien ja jumalatarten tansseja. Hänen äitinsä ja Myriam Tyanalainen ovat taas luonamme pitkän poissaolonsa jälkeen Intiassa. Vaikkakin he tulevat ja menevät enemmän kuin haluaisin, olemme suuresti siunatut heidän epätavallisella viisaudellaan ja hengen lahjoillaan. Niinpä kuten näet, aina ei ole niin vakavaa ja asiapitoista.

Joskus vihkimättömät väärinymmärtävät ne tilaisuudet, kun me olemme siltana maailmoiden välillä, ja teemme maan hedelmälliseksi sen aikoina ja ajan sykleissä. Sellaisille ihmisille juhlimisemme ja asiat joita teemme, voivat näyttää oudoilta. Usein uteliaat ja naiivit, vaikka tarkoittavatkin hyvää, ymmärtävät väärin. Koska he yrittävät tehdä mitä eivät ymmärrä, heillä on usein pettyneitä ja joskus jopa tuskallisia kokemuksia. Tämä johtuu siitä, että heillä ei ole tarpeeksi sisäistä näkemystä ja mieltensä ja ruumiittensa valmistamista hyötymään siitä, mitä he pintapuolisesti huomioivat tai kuvittelevat meidän tekevän.

Vielä suurempaa vahinkoa ja harmia ovat tehneet ne, jotka kunnianhimoisilla asioilla suurentelevat itseään tai pahansuovasti satuttavat muita. He yrittävät tehdä tämän opettelemalla käyttämään maan, auringon, kuun ja tähtien energiaa kontrolloidakseen muita itsekkäisiin tarkoituksiinsa.

Useimmat näistä ovat tietämättömiä sisäisistä varjoistaan, jotka hämärtävät ja vääristävät sen viisauden ja rakkauden, joka on kätkettynä heidän mielissään ja sydämissään. Jotkut viattomasti liittyvät meihin, kun taas toiset teeskentelevät vilpittömyyttä. Luemme heidän energiakenttänsä ja mielensä, ennen kuin hyväksymme ketään edes perusharjoituksiin. Jotkut käännytetään pois välittömästi. Ne, joiden sallitaan tulevan, laitetaan koeajalle. Heitä seurataan tarkasti ja heille annetaan alkeistestejä, mitkä määrittelevät heidän valmiutensa edetä toiselle tasolle. Mutta jotkut, ennen kuin ovat parantaneet mielensä ja sielunsa tarpeellisesti, jättävät harjoituksen ja viisaat opettajat, jotka voivat auttaa heitä parantumaan. Näiden joukossa on niitä, jotka kieltäytyvät käyttämästä hankkimiaan kykyjä vastuullisesti. Nämä epäonnekkaat sielut hitaasti, mutta varmasti, alkavat tietää ne tuskalliset seuraukset, jotka välttämättä tulevat, kun voimakkaita energioita käytetään väärin.

Salli minun sanoa, vaikkakin toistan itseäni; niin että voit selvästi ymmärtää sen tärkeyden, mitä annamme valoillemme olla vahingoittamatta mitään. Jokaisen, joka tulee yhteisöömme, täytyy käydä läpi puhdistumisprosessit ennen kuin enempää annetaan. Tämä valmistautuminen on vastuuta, johon emme suhtaudu kevyesti. Ne, joilla on itsekkäät motiivit, jotka ovat mieltensä myrkkyjen valtaamat, huomaavat nämä yhä haastavammat alkuvaiheet liian vaikeiksi kestää. He joko lähtevät omasta tahdostaan, usein suuresti paheksuen, tai heidän voimallisesti käsketään lähteä, heidän mielipahakseen ja häpeäkseen. Jotkut näistä yrittävät saada jonkinlaista kunnioitusta ja hallintaa käyttämällä sitä vähäistä tietoa, jota he ovat saaneet jossain vähemmässä psyykkisyydessä ja astraalimeediona. Mutta usein tämä kohtaa turhautumista.

Ne, joiden tarkoitus on pahantahtoinen alusta lähtien, oppivat alkemian ja magian alempia muotoja muualla. Sellaiset käyttävät noitakeinoja, koska tämä on kaikki, mitä heidän pelokkaat sydämensä välittävät tehdä. Tämä tuo paljon vahinkoa heidän sieluilleen, ja vahinkoa muiden sieluille. He eivät ole avanneet sydämiään rakastavan lempeyden tärkeydelle ja alkemian korkeammalle muodolle, joka hyödyttää kaikkia. Olen todistanut tämän, ja se aiheuttaa paljon tuskaa sydämelleni. Olen suuresti huolestunut heidän sieluistaan. Yhdessä muiden vanhempien kanssa estämme tällaisia yksilöitä vahingoittamasta yhteisöämme. Se on kuin mädäntynyt omena, joka vahingoittaa koko omenakorin. On parasta saattaa sellaiset pois, ennen kuin he saapuvat ovellemme.

Nyt voit alkaa ymmärtää, miksi olemme haluttomia luopumaan huolistamme ja ehtoihin perustuvasta kontrollistamme, missä on erilaisia salaisuuden muotoja. Kun katsomme monia herääviä sieluja sinä aikana jolloin elät, näemme suuremman hyvän tulevan esiin siten, että kerron sinulle enemmän. On niin, että alamme hellittää. Tajuamme, että kontrollista kiinnipitäminen, vaikkakin tarkoitamme sillä hyvää, voi myös vahingoittaa. Tämä on herkkää toimintaa. Paljastaa tarpeeksi tuodakseen esiin viisautta, mutta ei niin paljon että siitä on vahinkoa.

- Sanoit, että olet naimisissa Noahin kanssa ja että olet hänen nuorempi vaimonsa. Kertoisitko enemmän suhteestasi häneen ja tavasta, että on useampi kuin yksi vaimo. Miten koet sen?

- Niiden ihmisten keskuudessa, joita tunnen, olen tullut tietämään, että silureilla ja muilla lähellä asuvilla kelttiheimoilla on tapana pitää useita partnereita. Kuitenkin paria, joka haluaa olla yksiavioinen, tuetaan tasapuolisesti. Kun sellainen pari sopii hyvin toisilleen, me rohkaisemme elinikäistä avioliittoa. Olemme myös käytännöllisiä ja tiedämme elämän olosuhteiden tuovan odottamattomia muutoksia. Pariskunnalle, tai toisenlaiselle kokoonpanolle, annetaan ”käsienliittämis” seremonia, joka sitoo heidät määrätyksi ajaksi. Sitten kun aika päättyy, he voivat harkita uudelleen ja purkaa liiton, jos he niin päättävät, tai tehdä toisen sitoutumisseremonian sovitulle ajalle. On sellaisia, kuten Noah, Rhea ja minä, jotka olemme sitoutuneet olemaan uskollisia toisillemme elämän ajan. Olen myös tietoinen, että jotkut perheklaanit käyttävät väärin vastuitaan puolisoina ja vanhempina. Haluaisin nähdä elettävän ihanteiden mukaisesti; kuitenkin olen tietoinen, että joskus epäonnistutaan, ja monet kärsivät sen seurauksista.

Viittaaminen siihen, että osallistumme monien partnereiden suhteisiin, ei tarkoita sitä, että rohkaisen siveettömyyttä tai että puollan moniavioisuutta – olen tietoinen, että paljon kärsimystä johtuu näistä käytännöistä, silloin kun puuttuu rakkaus ja syvempi ymmärtäminen. Koska me teemme näin, kuten on ollut tapamme monia sukupolvia, ei tarkoita sitä, että se on hyväksi jokaiselle tai kaikille yhteiskunnille; minun aikanani tai teidän. Meidän yhteisössämme otamme hyvin vakavasti vastuumme siitä, että olemme uskollisia pariskuntia ja rakastavia vanhempia.

Tässä samassa valossa emme tuomitse vastuullista valintaa useammasta kuin yhdestä partnerista. Miehellä on mahdollista olla enemmän kuin yksi nainen, ja naisella enemmän kuin yksi mies, sen pituiselle ajalle kuin he yhteisesti sopivat. Tämä koskee myös samaa sukupuolta olevia. On parempi, etten kuvaile niitä moninaisia keinoja, joita käytetään estämään valojen väärinkäyttöä. Haluan vain yksinkertaisesti korostaa, että me Avalonissa kannamme hyvin vakavasti vastuumme siitä, etteivät suhteemme aiheuta vahinkoa.

Yleisesti ottaen, katsomme että avoimesti toisiaan kunnioittaminen tällä tavalla palvelee yhteisöämme paremmin kuin salaisten rakkaussuhteiden pitäminen. Perheemme ovat sukupolvia ylittäviä, ja usein serkukset menevät naimisiin keskenään. Perheen sukupuut tutkitaan huolellisesti, niin että lapset ovat niin terveitä kuin mahdollista. Joskus avioliitot ovat järjestettyjä erilaisista syistä, kuten Noahin ja Ariadnen. Yritämme parhaamme olla hienovaraisia parin avioliittoon mieltymykselle, kun se perustuu aidosti rakkauteen, vaikka vanhemmat ovat aikaisemmin tehneet järjestelyn mennä naimisiin jonkun muun kanssa. Lapset ovat aina rakkaudella tervetulleita, ja he saavat suurta huolenpitoa, etenkin täällä Avalonin yhteisössämme.

Myönnän auliisti, että on monia odotuksia tälle ihanteelle, kuten olen sitä kuvannut, yleisesti brittien keskuudessa, ja erityisesti Avalonin kelttiläis-essealaisten keskuudessa. Olemme kaukana täydellisestä. Toisinaan keskuudessamme on riitoja ja mustasukkaisuutta. Joissakin heimoissa on käyty sotia ja monia julmuuksia toinen toistaan vastaan valojen ja liittoutumien rikkomisesta. Näissä tilanteissa on kaikenlaisia poliittisia vehkeilyjä ja pitkäaikaisia vihanpitoja. Mutta enimmäkseen me Avalonissa olemme henkisten vihittyjen yhteisö, joka pitää aisoissa inhimilliset ruokahalut ja heikkoudet. Tietäen keskinäisen yhteytemme me ulotamme hyvämme ihmiskunnan ja kaikkien olentojen suuremmalle piirille.

- Onko tämä käytäntö monista partnereista yhtäpitävä Magdalene -piirin kanssa vai onko se vain kelttien tapa?

- Olen oppinut monia asioita mieheni perheestä koskien suuria viisausmysteereitä, erityisesti Anna Viisaalta, jonka harras oppilas olen. Magdalenejen työ herättää tietoisuus ja palauttaa Ykseyden Tietoisuus on ollut Maaplanetalla kautta aikojen. Nimet voivat olla erilaisia, mutta henkisten linjojen lähde on sama. Meillä on pitkä suullinen historia, joka kertoo että meillä on hyvin vanha alkuperä. Yritämme säilyttää ne käytännöt, jotka ovat auttaneet meitä olemaan onnellinen ja pohjimmiltaan ystävällinen kansa. Anna on kertonut, että tämä tapa kunnioittaa suhteita on hyvin vanha käytäntö, joka voidaan löytää ei ainoastaan kelttien, vaan Magdalenejen parissa monissa muissa kulttuureissa. Joitakin muinaisista käytännöistämme pidetään salassa, ja ne annetaan vain päteville vihityille. Nämä ovat energiaharjoituksia, joilla on enemmän tekemistä valaistuneen tietoisuuden ja itsensä hallitsemisen kehittämisen kuin seksin kanssa; sen, miten useimmat kokevat seksuaalisuutensa.

Näemme, että muinaisia energiaharjoituksiamme ymmärretään väärin, vääristellään ja käytetään väärin. Sen seurauksena tulee paljon kärsimystä. Yksiavioisuus on parempi vaihtoehto, kunnes on suurempaa kunnioitusta elämän pyhyyttä kohtaan; ja vielä sittenkin, yksiavioisuus on parasta useimmille pareille, jotka tietoisesti valitsevat suhteen henkisen heräämisen polkunaan.

Monet ovat harhautuneet Ykseyden ja rakkauden totuuksista. On paljon paikallisia taisteluita ja paljon tietämättömyyttä, sairautta ja köyhyyttä. Monet valloittajat muista maista - tietämättömiä ja karkeita olemuksessaan - ovat käyttäneet hyväkseen naisia ja lapsia niin kauan kuin jokainen voi muistaa. Miehet tuntevat itsensä oikeutetuiksi pitämään monia vaimoja; despooteilla on haaremeita; ihmislihalla käydään kauppaa orjamarkkinoilla. Suurta kärsimystä on tullut tästä perustietämättömyydestä. Me Avalonissa taistelemme säilyttääksemme tietoisemman elämäntavan, joka vähentää kärsimystä ja tuo rauhaa sodan ja nälänhädän sijasta. Joskus onnistumme ja joskus emme. Nyt kun roomalaiset ovat palanneet pyhille maillemme, olemme hyvin huolestuneita hyvinvoinnistamme ja kyvystämme säilyttää totuudenkantajien katkeamaton linja.

Olemme huomanneet epämiellyttävän vaikutuksen, joka on tullut piiriimme niiden taholta, jotka ovat muuttaneet tänne niistä maista, missä mieheni syntyi; samoin kuin ne ihmiset, jotka tulevat muista Suuren Meren maista. Valitettavasti tämä näyttää olevan erityisen totta niistä, jotka ovat kuulleet Jeshuan opetuksia ja jotka ovat hämmentyneitä niiden todellisesta merkityksestä. He yrittävät ymmärtää vanhojen tapojensa mukaisesti, miten heitä on opetettu. Monet niistä, jotka ovat äskettäin tulleet Avaloniin, yrittävät erottaa hengen ja materian, mielen ja sydämen, miehen ja naisen, hyvän ja pahan. Minusta tuntuu, että kun on tällainen jako heidän mielissään, on epäsointu ja epätasapaino heidän suhtautumisessaan toisiin ihmisiin; Maan Äitiin ja hänen vuodenaikoihinsa ja elämän sykleihinsä. On kuin he olisivat erossa itsestään. Se on surullinen asia. Näemme enemmän väärinkohtelua ja hyväksikäyttöä. Tämä on pimeää aikaa maalle.

Mutta me, Magdaleneinä, teemme mitä voimme pitääksemme Maa Äidin ruumiin, mukaanlukien omat ruumiimme (hänen lahjansa meille) ja seksuaalisen ilmaisumme ja luovuuden tavat täysin yhtenäisinä ja pyhinä. Koskeepa se lasten hedelmöittämistä ja muodostumista kohduissamme, ja niiden kasvattamisesta huolehtimista, kuvioiden luomista kankain ja kivin, tai muita luomisen muotoja; me kunnioitamme elämän pyhyyttä. Me ilmaisemme tämän siten, että me kudomme tarinamme ja tanssimme tanssimme tai sulamme seksuaalisessa rakkaudessa. Me ylistämme ja löydämme suurta iloa fyysisissä tunteissamme, kun syleilemme kaikkia muotoja yhden jumaluuden ilmauksina. Sillä ei ole väliä, että Suuri Äiti ottaa eri muotoja, kuten peura, muurahaiset, pilvet, kivet, puut, virtaava vesi ja tyyni vesi. Me olemme kaikki yksi perhe. Minulla on olemukseni näissä kaikissa. Ne ovat kaikki minun veljiäni ja sisariani, ilmaisten Äidin monia muotoja. Me annamme niille monia nimiä, mutta yhä niillä on olemuksensa minussa, ja minulla on olemukseni niissä.

Sinun täytyy tutkia syvällisemmin sanojani ymmärtääksesi. Sydän tietää kaiken eheydessä. Mieli ja sen sanat erottavat sen mikä on erottamaton – alastomuus nimien ja käsitteiden toisella puolen.

Kelttien keskuudessa on traditioita, jotka ovat aina vaivanneet minua, kuten erilaisia veriuhreja tai sodankäynti- tai toisten kiroamistapoja. Joko miesten tai naisten ilmaisemina; koen niiden olevan ulkoista ilmenemistä syvästi kärsivistä sydämistä ja mielistä, jotka takertuvat ajatukseen olemisesta erillinen, kiinteä ja yksinäinen identiteetti. Olen huomannut, että miehet enemmän kuin naiset kannattavat näitä synkkiä tapoja. Tunnen näin, koska miehet yleensä näkevät veren ja elämän kunnioittamisen erilailla kuin naiset.

Olen myös nähnyt poikkeuksia. Huomaan naissoturit lyhytnäköisiksi ja koviksi, kun he tulevat yhteisöömme hakemaan tukea sodankäynnille, ikään kuin sota oikeuttaisi elämänveren vuodattamisen. Olen todistanut kylän naisten vihaisina yrittävän korjata väärinkäytöksen. Heissä näkyy olevan enemmän paheksuntaa ja suuttumusta kuin eunukeissa, jotka tuntevat että heiltä on leikattu pois heidän voimansa. Olen nähnyt miessotureita täydessä voimassaan enemmän huolehtivina, kuin pelokkaat naiset, jotka tuntevat itsensä voimattomiksi muuttamaan kohtaloaan. Siitä lähtien kun keisari Claudius marssitti joukkonsa tähän pyhään maahan, näen lisääntyvää huolestumista ja levottomuutta sekä miehissä että naisissa. Tukahdetut eloonjäämisvaistot ovat nousemassa pintaan yhä enemmän. Me kutsumme harmoniaa ja rauhaa, mutta sanamme näyttävät kaikuvan yhä useammin kuuroille korville.

Kälyni, Maria Anna (Äiti Maria), palattuaan äskettäin Roomasta ja Kaukoidästä, on kertonut meille, että tämä sotahenki näyttää olevan vallalla yhä enemmän. Jeshuan vaimot, Myriam Tyanalainen ja Betanian Maria, myös kertovat meille, kuinka useimmat miehet heidän matkoillaan eivät tiedä Suuren Äidin tavoista; feminiinisen sydämen hoitavista tavoista, tietämisestä tuntemisen kautta. Surullista kyllä, yhä useammat naiset unohtavat Jumalattaren mysteerit, joissa kunnioitetaan heidän vertaan; niiden syklejä ja aikoja. Kiitän Jumalatarta, että Noah ja Rhia eivät ole näiden epäonnekkaitten sielujen kaltaisia, jotka ovat luoneet itsetehdyn autiomaan. Olen iloinen, että Jeshua ja toiset yhteisössämme kunnoittavat ja pitävät näitä voimakkaita energioita pyhinä suhtautumisessaan kaikkiin naisiin, lapsiin ja koko elämään.

Dancing Wind'in Ohjattu Meditaatio

Haluaisin kutsua sinut kanssani mielikuvitusmatkalle. Haluan sinun kuvittelevan mitä kauneimman yötaivaan. Makaamme yhdessä käsivarsi toisen käsivarrella pehmeässä ruohossa, joka peittää Avalonin suuren Tor'in. Päittemme vierellä on suuri pystykivi, joka on osa kivikehää. Kehä sulkee sisäänsä sisäpyhäkön, paikan jossa lohikäärmelinjat yhtyvät ja sukeltavat syvälle Maa Äidin kohtuun.

(Dancing Wind viittaa sähkö-magneettisiin linjoihin tai ley -linjoihin, jotka kulkevat Maan pinnan erilaisten tasojen läpi; yläpuolella, pinnalla ja alapuolella. Nämä linjat huomataan psyykkisesti taikavarvuilla tai tarkoilla instrumenteilla. Tor'issa nämä linjat kutovat kuvion, mitä druidit seremoniallisesti seuraavat labyrintin tapaisena. Sähkö- ja magneeettilinjat yhtyvät eli ”menevät naimisiin” Tor'in kärjesssä ja luovat hyvin voimakkaan energiapyörteen. Niitä kaikkia kutsutaan lohikäärmelinjoiksi niiden aaltoilevien ominaisuuksien tähden. Druideja, joita opetetaan geomantiassa, kutsutaan usein lohikäärmeiksi.)

Jalkamme osoittavat pyörän keskustaa kohti, missä on pieni pyhä tuli. Katsomme ylös ja näemme taivaat. Tähdet sykkivät valolla.

Sykkivät energiat tulevat alas rakastellakseen kanssamme. Me hengitämme allamme olevan Äiti Maan energiassa. Hän kutsuu meidät liittymään kanssaan saumattomalla tavalla, mikä yhdistää meidän yhteisen kaipuumme Isä Hengen paritteluun kanssamme. Ruumiimme ovat kuin puut ja seisovat kivet, jotka syvästi vahvistavat ja fokusoivat laskeutuvat ja nousevat energiat. Kun makaamme tässä tällä muinaisella kukkulalla, voimme tuntea kaikkien asioiden Ykseyden. Tämä on ollut tiemme ajan sarastuksesta lähtien, kun me kaikki puhuimme samaa kieltä. Muistamme, että olemme niitä Muinaisia, jotka palasivat luomaan pyhän temppelin, jossa taivas ja maa voivat koskettaa, syleillä ja sulautua. Maa Äiti kantaa häikäisevimpiä hääpukujaan. Kaikki olennot ovat rauhassa.

Voimme tuntea allamme suuret tilat lähettäen valoaan. Voimme tuntea Maan sisäisen auringon ja suurten kristalliolentojen valon, jotka muistavat tämän sfäärin historian. Valon, äänen ja värin kuviot kutovat monimutkaisia kuvioitaan kaikkialla ympärillämme. Kuulemme hienoa musiikkia, kellojen kilinää, herkkiä symbaaleja ja jousisoittimia, torvia ja taivaallisia ääniä. Kookkaat olennot seitinohuesta valosta laskeutuvat; enkeleitä, Pan ja keijukaisia kerääntyy ympärillemme. Ne kaikki tanssivat ja hyppivät kutoen sisäisiä kuvioita, jotka säkenöivät sateenkaaaren valoa. Kun virittäydymme niiden kanssa, me tunnemme keveyttä ja kohoamista. Fyysiset ruumiimme lepäävät tyynessä levossa, kun eetteriset kaksoispuolemme nousevat ylös liittyäkseen tanssiin ja ilonpitoon.

Palatessamme avaruudesta ajan tuolta puolen eetteriset ruumiimme kiihdyttävät fyysisten ruumiittemme solujen värähtelyä. Tunnemme pyhän tulen kuumuuden kivikehän keskuksessa. Sydämemme ja vatsamme ovat tulessa ekstaasissa. Nousemme ylös ja tanssimme tulen ympärillä, joka koskettaa tähtiä. Vaivatta ja iloisesti me hyppäämme lieskojen läpi. Ympäri ympäri me tanssimme. Olemme Suuren Rakkauden sytyttämät ja huumaamat, joka räjähtää ja virtaa lävitsemme.

Me olemme tanssivat liekit, liehuva ilma, hedelmällinen maa, nektaarivesi ja Suuri Tyhjyys – Rakastettu vetäen meidät huulilleen – hengittäen meidät Rakkauden Pyhään Graaliin. Me antaudumme täydellisesti Hengitykseen, hengittäen haltioitunutta tanssiamme. Me punomme itsemme luomisen kaikkin muotoihin pikarimaljassa! Me sulamme tyhjyyteen mieltemme ymmärtämisen tuolla puolen; tietoisina vain kaiken autuudesta ja pyhyydestä – hellittäen – on vain Oleminen kuten me olemme!

Kutsun sinut olemaan osa tätä tanssia, ikuisesti ja aina, kutoen ruumiisi uudestaan valon astiana. Sinä olet pyhän graalin, pyhän veren, muistin avaimien ja koodien pitäjä; maailmojen joista me olemme tulleet; ja Suuren Kodin, joka on muodon kaikkien maailmojen tuolla puolen. Kuten muistat minut ja Graalin perheemme, voit muistaa elämäsi pyhyyden ja tämän magiantekemisen pyhyyden.

Olen tullut olemaan kanssasi, niin että me voimme luoda suurempaa onnellisuutta olemaan jokaisessa sykkivässä sydämessä. Olkoon se sydän virraten verta tai mahlaa, kutokaamme magiamme ajan ja sanojen tuolle puolen Suuren Hiljaisuuden sisässä.

Sinä voit ajatella minua tanssivana tuulena, joka vie sinut Kotiin, josta et koskaan ole lähtenyt. Paikkaan, jota kutsumme Avaloniksi, kaukaisimman rannan tuolla puolen.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Veli Geoffrey - Magdalenejen Äänet säilyvät tulevaan aikaan , Sielunpeili 2_2019

Avalon, 186 AD

Veli Geoffrey on druidi-essealainen vihitty ja Annan jälkeläinen, joka asuu kasvavassa kelttiläis-kristityssä luostarissa Glastonburyssä. Sata vuotta on juuri kulunut siitä, kun Annan tietoinen kuolema tapahtui vuonna 82 AD. Veli Geoffrey kertoo meille hartaan tarinansa, joka säilyttää Magdalenejen Äänet tulevaan aikaan – ja se aika on nyt.

Minulla on päälläni ruskea villainen munkin kaapu. Käteni ja jalkani ovat miehen ja vatsani on aika pullea. Jalkani ovat paljaat, vain yksinkertaiset nahkasandaalit ovat jalassani. Minulla on parta, ja olkapäille ylettyvä tukkani on leikattu suoraan malliin. Minulla on punottu nahkainen vyö, josta riippuu joitakin avaimia. Kaavussa on isot syvät taskut ja huppu on iso, aika suippo. Se putoaa takaa olkapäilleni.

Asun lähellä kelttiläistä kylää nimeltään Ynes Witrin tai Isle of Glass. Te kutsutte tätä paikkaa Glastonburyksi. Jotkut teidän päivinänne tietävät, kuten mekin, että nämä ovat mystisiä saaria, joita kutsutaan nimellä Avalon.

Gregoriaanisen kalenterin mukaan nyt on vuosi 186 AD. On alkamassa suurempi rakentaminen, joka lopulta, kun katson tulevaan aikaan, tunnetaan Glastonbury Abbey´nä. Olemme rakentamassa pientä, mutta tärkeää kivirakennusta, jota tullaan käyttämään miesten makuusalina ja ruokasalina.

Jotkut pienessä kylässä kutsuvat minua Isä Geoffreyksi. Mutta tavallisesti munkkiveljeni ja -sisareni kutsuvat minua Veli Geoffreyksi.

Valmistan päivittäiset rukoukset ja iltamessut. Pääasiallinen työni on kirjastossa, missä teen kopioita fragmenteista, joita kirkkoisät ovat tuoneet Roomasta ja Antiokiasta. Fragmentit sisältävät useita Paavalin kirjeitä ja joitakin varhaiskirkon muiden veljien kirjeitä.

Kertoakseni sinulle totuuden, minulla on sekalaisia tuntemuksia (epäröiden). Olen vastahakoinen sanomaan mitään, koska paljon siitä mitä teen, on tekemistä salaa (hiljainen ääni). Ei se, mitä juuri äsken sinulle kerroin, se on avointa kaikille; mutta on muita asioita joita teen, joista vain hyvin harva on tietoinen.

Ne asiat joita teen salaa – teen omalla luvallani. Se on minun työtäni, koska katson että minun kuuluu se tehdä. Se on totuuden puolesta.

Olemme nähneet paljon sekasortoa monien viimeisten vuosien aikana. Roomalaisten valloitus jatkuu; mutta se ei ole enää niin paljon vakava huoli kuin se oli aikaisemmin. Heillä on huolensa Roomassa ja kautta koko imperiumin. On ollut piirityksiä ja taisteluja. Oli aikoja, jolloin pelkäsimme henkemme puolesta ja tämän Jumalan Talon puolesta. Enimmäkseen tunnemme olomme turvatuksi; mutta koskaan ei tiedä milloin toinen sisäinen konflikti tapahtuu, tai rosvot tulevat ryöstelemään.

Tämä työ on salaista – tunnen että säilytän osaa totuudesta. Uskon vahvasti, että juuri tätä teen. Tämä tieto, jota pidän salassa, koskee pyhää perhettä. Ne valat, jotka olen tehnyt pitääkseni tämän tiedon salassa, ovat vaikeita ylittää.

(Veli Geoffrey voi huonosti ja hengittää hyvin nopeasti.) - Sinuun ollaaan nyt yhteydessä toisesta ajasta kaukaa tulevaisuudesta. Se on aika, jolloin totuudet, joita suojelet, ovat paljastumassa. Valasi palvelevat tärkeää tarkoitusta omana aikanasi, koska näitä totuuksia säilytetään suurempaa tarkoitusta varten; jotka nyt voidaan toteuttaa, kun olet halukas jakamaan tietosi kanssamme. Työmme yhdessä on tehty sisäisillä tasoilla, ja kenenkään ei tarvitse tietää, että jaat salaisuutesi. Olet turvassa kertoessasi mitä tahansa mikä palvelee ihmisiä; jotka ovat valmiita kuulemaan sen, mitä sanottavaa sinulla on. Voit poistaa hiljaisuuden valasi työtämme varten; jos valitset näin.

- Se mitä pidän arvokkaana ja mikä tarvitsee suojelua, on kuin liekki, jota haluan pitää sytytettynä niin monien voimien keskellä; jotka tekevät kovasti työtä sammuttaakseen Mestari Jeshuan kallisarvoiset sanat - ja hänen perheensä ja niiden jotka tunsivat hänet läheisesti. Haluan suojella niitä asiakirjoja, jotka sisältävät näitä opetuksia ja muistoja, jopa oman elämäni riskillä.

Olen valmistanut huolella lisälaatikoita, jotka on vuorattu erilaisilla metalleilla, missä suojella tätä aarretta luonnonvoimilta, varkailta tai niiltä, jotka tuhoaisivat tai turmelisivat sen. Jotkut dokumenteistä ovat irrallisia pergamenttisivuja. Muutamat ovat rullattuja papyruskääröjä. Jotkut ovat sidottuja papyrusarkkeja, joita pidetään raskaiden nahka-, puu- tai metallikansien välissä. Jotkut ovat ohuita puulevyjä, joiden päälle on laitettu vahaa, ja sitten sanat on etsattu vahaan kirjoituspuikolla. On kaksi rullaa, jotka on tehty etsatusta kuparista. Parhaillaan työstän kantta, joka lukitsee irralliset pergamenttisivut paikalleen. Se on tehty puusta.

Yhä enemmän minun on oltava varovainen niiden lyhyiden tilaisuuksien aikana, jolloin nämä asiakirjat ovat poissa piilosta. Pidän niitä hyvin kallisarvoisina. En sen takia, mistä ne on tehty, vaan koska nämä dokumentit sisältävät sanoja; joita ovat kirjoittaneet sellaisten ihmisten kädet, jotka kulkivat rakastetun Mestarin kanssa. Olen tietoinen, että asiakirjat kuten nämä, ovat todella harvinaisia.

Olen saanut tietää, että on paljon juonitteluja, salaliittoja ja kaikenlaista ristiriitaa; niiden taholta, jotka vaativat oikeutta johtaa uskovaisten hyvin hajallaan olevia seurakuntia. On paljon skismoja ja opettajia, jotka kilpailevat apostolisen auktoriteetin asemistaan; käyttäen hyväkseen ihmisten räjähdysmäisesti kasvavia määriä - useimmiten orjia, jotka haluavat parempaa elämää – haluten uhrata elämänsä ja kaiken sen mitä pitävät rakkaana; tarkoituksella vaatia taivaallista perintöä Jumalan lapsina. On paljon sieluja, jotka haluavat liittyä ”kuolevaan Kristukseen ristillä”; ja nousta hänen kanssaan, sitten kun maailma tehdään uudeksi. He kutsuvat itseään kristityiksi.

Olen kuullut, että jotkut alkuperäisistä suullisista opetuksista - joita kirjoittivat ne jotka tunsivat Jeshuan - on tuhottu; toiset on turmeltu käännettäessä kreikaksi ja latinaksi – heijastamaan hellenistisiä filosofisia ennakkoluuloja, ja kääntäjien henkisen ymmärtämisen puutetta.

On yritystä vahvistaa uskoa omatekoiseen ja idealisoituun pelastajaan ainoana todellisena tienä. He sanovat, että suora henkilökohtainen ilmoitus – Tietäminen /Gnosis on pakanallista: eikä siihen pidä luottaa, koska se on linjassa heidän uskoonsa pahaan – jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi. Naistenviha rehottaa; Jumalainen Äiti on poljettu maan alle; Magdalenet, jotka synnyttivät Jeshuan lapset ja jotka tukivat hänen julkista toimintaansa, on vaiennettu; ja naiset yleensä ovat vähemmän arvoisia kuin miehet. Tämä on täysin vastakohtaista sille, mitä Mestari Jeshua opetti ja miten hän eli. Olen kuullut hänen puhtaita sanomisiaan, joita olen kuullut omin korvin minulle kerrottavan. Nämä kirjoitukset, jotka ovat edessäni, todistavat että sanani ovat totta.

Ja vieläkin oleellisempaa minulle on oma todistukseni koskien näitä opetuksia. Olen opiskellut ja syvällisest pohtinut niitä hiljaisessa retriitissä. Olen läpikäynyt omien kokemusteni kautta tietoisuuden muutoksen. Olen huolellisesti soveltanut näitä sanomisia, ja olen löytänyt Jumalan ja Taivaan asuvan sisässäni. En ole havainnut ”Jumalan” olevan ihmisenkaltainen, enkä ole havainnut paratiisin kadonneen tästä maailmasta. Olen astunut niihin olemisen tiloihin, missä tunnen Ykseyden kaiken elämän kanssa. Olen tuntenut Suuren Hiljaisuuden ja Äärettömän Valon, missä Nimeämätön asuu syntymän ja kuoleman tuolla puolen, ja ajan ja paikan tuolla puolen; ja kuitenkin on läsnä hengtyksessäni, ruumiissani, ruoassani ja luonnollisessa työssäni.

Olen lukenut hoitooni uskottuja epistolakopioita; joiden sanotaan olevan Pietarin, Paavalin ja Johanneksen, ja muiden opetuslasten; ja heidän seuraajiensa kirjoittamia. Ne aiheuttavat minulle huolta. Niissä huomaan yrityksen vakuuttaa sieluja siitä, että Jeshua on Jumalan ainoa inkarnaatio. Sen, että hän on yläpuolella kaikkia olentoja ja että pelastus tulee uskomalla häneen yksin. Ne pitävät kerettiläisenä, että ”Taivaan Kuningaskunta meissä” - on jokaisen sisässä. Tekee kipeää sielulleni kokea, että se mitä opetetaan Roomassa, Efesoksessa, Antiokiassa ja Galliassa, tekee myös tunkeutumistaan tähän luostarikeskukseen. Sana on levinnyt erinäisiin Paavalin ja Johanniittain keskuksiin mantereella ja Vähä-Aasiassa - että me pidämme yllä traditiota, jota he väittävät kerettiläisyyden ja poikkeavien oppien raja-alueeksi. On lähetetty lähettiläitä tarkkailemaan meitä - ja löytämään tapa pakottaa lisääntyvä näkemys luomaan universaali kirkko ja uskojen kaanon.

Tänne tuli äskettäin epäilyttäviä lähettejä, jotka oli lähettänyt Irenaeus, mahtava teologi ja piispa, joka asuu Galliassa. Nämä miehet, nöyryyden kaapuun puettuina, yrittivät vakuuttaa meitä tarpeesta epäillä essealaisten, terapeuttien ja gnostikkojen teoksia. He tekivät pakonomaisia väitteitä, että vain Johanneksen, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit sisältävät Jumalan täyden sanan; mutta ne ovat itse asiassa kirjoitettua kuulopuhetta, koottu monia vuosia Mestarin julkisen toiminnan jälkeen. Kiitokset Isä-Äiti Jumalalle, että niillä jotka tulivat tutkimaan luostariseurakuntaamme - oli vain kuiskuteltuja epäilyksiä siitä perinnöstä jonka ne todistajat jättivät, jotka todellisuudessa kulkivat Mestari Jeshua ben Josefin kanssa – ne samat miehet ja naiset, jotka elivät täällä ja vaelsivat näitä Britannian maita. Kätkettyinä epäpyhien silmiltä nämä rakastetut sielut jättivät jälkeen suuren aarteen – ei vain perintöä, joka on kirjoitettu pergamentille; vaan verilinjan joka virtaa suonissani ja niiden suonissa, joiden nimet ja olinpaikat pidän salassa.

Vainoaminen rehottaa; ei ainoastaan roomalaisten käsistä, vaan niiden taholta jotka tunnustavat Kristuksen ja kutsuvat itseään kristityiksi. Ja juutalaiset vielä suuremmalla kostolla edelleen vainoavat niitä, jotka seuraavat messiaanisia profeettoja. Luulen, että tämä osaksi johtuu heidän omasta kärsimyksestään; mikä lisääntyi traumaattisesti, kun roomalaiset hävittivät Salomonin ja Daavidin Temppelin – heidän uskonsa todellisen keskuksen – Jerusalemissa vuonna 70 AD.

Monet niistä, jotka vaativat auktoriteettia opettaa ja johtaa seurakuntia, eivät ole ottaneet vain ensimmäistä kastetta vedellä, vaan myös vaativat hengen kastetta. He sanovat olevansa uudestisyntyneitä; mutta silti he ovat riidanhaluisia ja avoimesti luovat eripuraa keskenään; ja käyttävät koulutettua etuaan tukahduttaakseen tietämättömät. Se on pimeää aikaa.

En kestä, että tämä irvikuva koskettaa näitä kallisarvoisia jäljellä olevia kirjoituksia, jotka ovat vastuullani; nämä asiakirjat, puhutut sanat ja esivanhempiemme jälkeläisten olinpaikat; niiden jotka kirjoittivat ne. En voi paljastaa perheen eri sijaintipaikkoja, jotka ovat hajallaan tuuleen riepoteltuina.

On kolme muuta yhteisössämme jotka tietävät näistä asioista. Kaksi työskentelee kanssani. Kolmas on enemmän hallintovirkailija yhteisössämme. Luotamme suuresti häneen varmistaaksemme tiemme. Laajentunut salainen toimintamme alkoi vuosia sitten. Aloimme luoda maanalaista tunnelia, joka jatkuu useisiin suuntiin kammiosta alapuolellamme – kryptan ulkopuolelle. On toinen sisäänkäynti, joka johtaa tähän ja muihin tunneleihin ja kammioihin Torin sisällä. Me tapaamme tilaisuuden tullen näissä salaisissa kammioissa; missä meillä on pieni kokoelma kirjoja, rullia ja arkkuja, kuten se jota parhaillaan olen tekemässä. Jotkut asiakirjoista pidetään läheisessä holvissa kirjaston seinässä; jotkut ovat itse asiassa täysin näkyvissä kirjastossa ja lukitussa kirjoitushuoneessa. Tämä arkistointi ja suojelutoiminta alkoi kauan sitten niiden vuosien aikana, kun Karmelin luostarikunnan Anna toimi aloittelevan kirjastomme päänä.

On kopioita, joita me ja muut ovat tehneet ennen meitä. On myös alkuperäisiä teoksia. On lukuisia poimintoja, otteita ja täydellisiä kopioita hyvin muinaisista teksteistä, jotka tulivat Idästä, Egyptistä, Kreikasta ja Israelin profeetoilta ja mystikoilta. On useita alkuperäisiä tekstejä. Isoäiti Anna oli hyvin intohimoinen kirjastonhoitaja ja palvelija, joka tiesi näiden asiakirjojen arvon. Hän opetti myös lapsiaan ja jälkeläisiään arvostamaan sitä valoa, joka näiden monien sanojen sisällä oli. Ja vielä tärkeämpää oli, että hän näytti esimerkkiä; kuinka soveltaa tätä viisautta jokapäiväiseen elämään ja kuinka luoda harmoniaa suhteisiin.

Sanoisin, että useimmat asiakirjoista, suuri osa niistä ovat Annan kädestä. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta sen viisaan kanssa, jota kutsutaan Annaksi. Tiedän että hän vei tätä linjaa eteenpäin, ja minä kannan tätä verilinjaa itse. Luulen että se on yksi syy, miksi tunnen kutsumusta säilyttää ja pitää tätä aarretta vahingoittumasta.

Tulemme hyvin harvoin arkistoihin yhtä aikaa. Vuorottelemme; tulemme tarkoin harkittuina aikoina, jolloin voi aiheutua mahdollisimman vähän epäilyä. Meitä ilahduttaa suuresti lukea ja uudelleen lukea kaikkia kirjeitä, päiväkirjoja, asiakirjoja ja opetuksia. Minulla on suurta uteliaisuutta näihin kirjoituksiin, joista huolehdin. Joitakin en voi lukea, kuten sanoin, mutta suurimmaksi osaksi minulla on kielellisiä taitoja huomata niiden sisältämä viisaus. Käytän niitä syventääkseni henkistä harjoitustani päästäkseni sydämeni ja sieluni syvyyteen.

- Kun menet tunneleihin ja maanalaisiin kammioihin, tapaatko kenenkään kanssa?
- En. Juuri nyt meitä on vain me neljä. Voi olla, että meihin liittyy enemmän. En tiedä. Se on vakava vastuu.

Me rukoilemme, etteivät tiedä. Ja niille, jotka ovat johtajan asemissa ja jotka tukevat enemmän meidän kirjanpitoamme, kerrotaan vain sellaista mikä tyydyttää heitä; suojelemme hyväksyttyjä rukouskirjoja ja epistoloita, joita meille on lähetetty Rooman, Efesoksen ja Antiokian kirkoista. En erityisemmin pidä siitä, että minulla on salaisuuksia; mutta en näe muuta keinoa kuin teeskennellä tietämättömyyttä kaikista huhuista; jotka vihjaavat että on olemassa muinaisia ja silminnäkijöiden todistuksia.

Sukupolvien ajan on ollut miesten ja naisten seura, jota sitoo pyhä vala turvata nämä asiakirjat ja pyhän perheen jälkipolvet. Olemme kätkeneet kirjalliset asiakirjat ja olemme opetelleet ulkoa asioita, ja niiden suullista siirtämistä. Olemme ottaneet peitenimiä ja keksineet vääriä sukutauluja. On legendoja, jotka antavat vihjeitä, jos korvat ovat valmiit kuulemaan koodatun totuuden. Joko nämä totuudet kuiskataan henkilökohtaisesti tai tarjotaan julkisesti; puhuttuina eeppisiä taruina tai lauletaan runovärssyinä; on mahdollista jokaisen, joka on kypsä ja valmis - vastaanottaa se Valo, jota jokainen aito opettaja osoittaa elävällä esimerkillään ja opetuksillaan. Tämä sisältää Mestari Jeshuan ja ne muut jotka ovat voidellut Jumalaisella Valolla.

Legendojen pääteema on se, että pyhä perhe oli täällä. On sanoja ja asiakirjoja, joita pitivät suuri matriarkka Anna, Siunatun Neitsyen äiti, ja Herramme isoäiti. On ihana pieni rukouskirja, jonka on kirjoittanut käsin Neitsyt Äiti. Kun sanon neitsyt äiti, tiedän että hän ei ole neitsyt sanoilla, joilla puhun hänestä. Hän eli syvän mystisen tradition, joka on nyt suurimmaksi osaksi kadonnut keskuudessamme. On muita kirjoituksia, joita ovat kirjoittaneet Betanian Maria ja Myriam Tyanalainen, Jeshuan serkku Mariam, ja hänen tyttärensä Elizabeth Hannah (Lizbett). Suurta historiallista kokoelmaa piti Annan poika Andreas; ja hänen poikansa Josef Arimatialainen jätti alkemian tutkielman. Annan poika Noah jätti suurenmoisen perinnön salaista suullista historiaa ja viisausopetuksia.

Jotta totuus tulisi tietoon, olen saanut joitakin Noahin laajoja opetuksia suoraan häneltä, omin silmin ja korvin. Oli muita, jotka olivat hänen oppilaitaan ja jotka saivat paljon enemmän. Jotakin siitä mitä he saivat, pidetään niissä asiakirjoissa, joita säilytän ja pidän salassa. Useimmat näistä suurista sieluista ovat hajaantuneet muihin maihin; ja he ovat vieneet viisautensa mukanaan. Useat pysyvät, mutta en voi paljastaa heidän nimiään.Vain kahdeksan vuotta sitten Noah asetti ruumiinsa sarkofagiin Tor'issa äitinsä ja vaimojensa viereen. Jotkut sanovat yksityisesti, että hän ja hänen vaimonsa eivät ole kuolleet, vain nukkuvat. Tiedän että he elivät pitkän iän; minkä mahdollisti se, että he käyttivät ikivanhaa alkemiaa, joka tulee Egyptistä ja Kaukoidästä. Tämä on kätkettyä taidetta ja tiedettä (Haudan Riitit). En tiedä ketään, joka harjoittaisi sitä tänä päivänä. Mutta sitten, kuten olen sanonut, paljon pidetään salassa. Ehkä nämä silmät näkevät tämän suuren opettajan taas, ennen kuin ruumiini lepää.

Olen Annan jälkeläinen. Mielenkiintoista kyllä, oli kaksi Annan lasta, jotka ovat suoria esivanhempiani. On Josef Arimatialainen ja Noah. Näistä kahdesta veljestä oli serkkujen keskinäinen avioliitto, jotka olivat Annan lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Näitä oli Elizabeth Hannah, jonka tunnet Lizbettinä, ja Jeshuan ja Betanian Marian tyttärenä. Betanian Marian isä taas oli Josef Arimatialainen. Esivanhemmissani on myös Jeshuan ja Myriam Tyanalaisen lapset Joses ja Johannes; ja näiden lapset ja jälkeläiset. Niiden lisäksi, jotka ovat suoraan Annan lasten jälkeläisiä; on niitä kelttiheimoja, jotka ovat esivanhempiani; kuten Annan rakastetun seuralaisen Johnin poika; ja ne alkuperäiset britit, jotka menivät naimisiin Josefin ja Noahin kanssa.

Mikä minua motivoi liittymään luostariin Glastonburyssä?

Monille meistä näyttää olevan järkevintä tehdä niin. Se on tapa varmistaa jokseenkin vakaa eläminen, ja se on paikka joka rohkaisee meditatiiviseen elämään. Meitä eivät enimmäkseen vaivaa huolet ja häiriötekijät, joita useimmat kohtaavat elämässään. Kuitenkin näissä olosuhteissa uskon; että pääasiallisin syy minulla on se, että perheeni on asunut tällä pyhällä maalla sukupolvien ajan; monet heistä valitsivat seurata esivanhempiemme mietiskelevää polkua. Se näyttää myös olevan ihanteellinen paikka, mihin kätkeä Mestarimme todellinen testamentti.

Nunnaluostari on matkan päässä, alueella Chalice Hill, missä naiset asuivat Annan aikana. Mutta täällä asuu enimmäkseen miehiä. Tulemme yhteen juhlimaan, rukoilemaan ja opiskelemaan. Jotkut meistä ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Olin kerran naimisissa ja nautin siitä, että vaimoni oli täällä kanssani. Hän myös oli Annan jälkeläinen Elizabeth Hannahin kautta. Meillä oli ilo saada neljä lasta. Nyt pidän parempana elämää selibaatissa ja antautumista siihen, että tarjoan kaiken energiani Isä-Äiti Jumalalle. Sanoisin, että täällä on tähän aikaan enemmän selibaatissa eläviä kuin niitä, jotka ovat naimisissa. Jäljittelemme, kuten parhaiten osaamme, rajoittuneella ymmärryksellämme sitä, kuinka essealaiset esivanhempamme elivät Karmelissa.

- Miten koet sen hämmennyksen, joka johtuu niistä erilaisista opetuksista, joiden sanotaan olevan Jeshuan todellisia opetuksia?

- On niin paljon väärinymmärrystä; ja se näyttää olevan kasvamassa vähenemisen sijasta. En tunne, että tehtäväni on selvittää se. On parempi antaa karman pyörän jatkaa kulkuaan kuten se haluaa. Mieluummin velvollisuuteni on antaa huomiotani tietoisena olemiseen, miten elän joka päivä. Auringonlaskiessa jätän täyden läsnäoloni jokaiseen hetkeen, mitä elämä tarjoaa minulle lahjana; olkoon se mahdollisuus ystävälliseen eleeseen; tai johinkin myötätuntoiseen toimintaan, joka antaa suurempaa rauhaa ja lohtua muille sieluille; tai yksinkertaisesti levätä jokaisen henkäyksen ihmeessä. Kysyn itseltäni päivittäin illan suussa tämän kallisarvoisen päivän aikana, kun teen tiliä: ”Olenko palvellut elämää kiitollisuudella, rakastavalla lempeydellä ja anteeksiantaen - kuten Mestari Jeshua ja Magdalenet tekivät?”

Sydämeni käskee minua olemaan hiljaa siitä mikä on hoidossani, ja tuntemaan kiitollisuutta siitä, että minulla on tämä aarre lähelläni. Minulle on suuri siunaus todella tuntea sen fyysisyys; ja osallistua sen viisauteen, kauneuteen, suurenmoisuuteen ja, ennen kaikkea, sen intiimiin läheisyyteen elämäni näytöksessä. Se vie minut hyvin lähelle Herraani, ja lähelle niitä jotka ovat kulkeneet ennen minua. Minun kolme muuta veljeäni samoin pitävät arvokkaana säilyttää näitä totuuksia. He myös ovat tätä perhettä. He myös kantavat tätä verta. Me olemme seura, yhdistys toisillemme. Emme anna sille mitään erityistä nimeä. Minulle on kerrottu, että sillä tulee myöhemmin olemaan monia nimiä. Juuri nyt se on vain hyvin puhdas ja yksinkertainen.

- Onko kenelläkään teistä lapsia? Oletko huolissasi siitä, miten se tieto menee geneettisen linjan läpi? - Emme ole niin paljon huolestuneita geneettisestä linjasta tässä tehtävässä. Olemme enemmän huolissamme täydellisestä uskollisuudesta totuuksille näissä asiakirjoissa; kuin siitä, kantaako niistä huolehtija perheeni verta vai ei. Nyt näyttää siltä, että useimmiten seuramme muodostuu läheisistä perheenjäsenistä. Mutta ajan oloon siementäminen laajenee räjähdysmäisesti. Tiedän, että Anna ja useimmat hänen lapsistaan eivät yrittäneet luoda eliitti -perhedynastiaa. Ja aivan varmasti tämä ei ollut koskaan Jeshuan ja Magdalenejen tarkoitus. Niinpä sanoisin, että enemmän värähtely ja karmallinen virittäytyminen - kuin kirjaimellinen verilinja - kutsuvat tämän seuran yhteen ja säilyttävät sen sukupolvesta toiseen.

On eräs nainen, jota yksi veljistämme kosiskelee ja joka näyttää kantavan tätä syvällistä resonanssia. Hänellä on henkinen valmius viedä eteenpäin tätä työtä. Tämä on suuri siunaus, koska hänen suloinen feminiinisyytensä ja intuitiivinen luonteensa tulevat olemaan suuri lahja pyrkimyksillemme. Ehkä työmme voi siirtyä heidän lapsilleen.

Katson hiukan tulevaisuuteen.

(Veli Geoffreyn äänestä tulee käheä kuiskaus)
En tiedä, onko tarpeellista raportoida kaikkia yksityiskohtoia. On riittävästi sanoa, että näen itseni käyttämässä kainalosauvoja; jalkani on rikottu, kieleni on mustunut ja hampaani ja leukani ovat murskatut. Mutta pahinta kaikesta on se, että näen joitakin asiakirjoja kadonneen, koska niitä ei viety toiseen paikkaan ajoissa. On hyvä saada tämä ennakkotieto. Huolehdin siitä, että kallisarvoisimmat asiakirjat viedään toisiin säilytyspaikkoihimme, erityisesti Skotlannissa oleviin.

Se, mitä näen tapahtuvaksi ruumiilleni, on epäilemättä karma, ja mahdollisuus tuoda suurempaa myötätuntoa jokaisena päivänä niille jotka kärsivät. Eikö ole totta, että me kaikki kärsimme jossain määrin tai toisessa, kunnes me olemme palanneet Suuren Äidin povelle? (Suuri huokaus) Lähtemiseeni ei mene enää kauan. Minun pitää käyttää hyvin jokainen kallisarvoinen päivä.

Ei ole enää enempää sanomista, kuin antaa siunaukseni sinulle omana päivänäsi: Saakoon ihmiskunta kiihtyvää värähtelyä tällä samalla Valolla, jota olen yrittänyt suojella omalla elämälläni. Tietäkööt kaikki olennot Rauhan, joka menee yli ymmärryksen, ja joka avaa heidän sydämensä samalle Rakkaudelle, joka ilmeni rakastetun Mestarimme ja Magdalenejen kautta kauan sitten.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Matka Glastonburyyn
Sirkku K-L

Matkasimme keväiseen Glastonburyyn 9 hengen voimalla 3.4.-7.4.2019. Osalle matka oli ensimmäinen ja osalle jo kolmas kerta peräkkäisinä vuosina. Tällä kertaa havaitsimme, että rakkaassa Isoäiti-kirjassakin kuvatuilla paikoilla oli tapahtunut muutoksia. Päällisin puolin kaikki oli ennallaan, mutta energeettisesti ja selvänäköisesti tarkastellen oli paljon muuttunut aiemmasta.

Ensimmäinen havainto oli, että Glastonbury Abbeyn raunioluostarialueella syvän rauhan tyyssija Lady Chapel (alunperin Josef Arimatealaisen rakentama pyhättö) kärsi nyt epäharmonisesta tilasta. Päätimme tehdä parhaamme, jotta tämä Äiti Maan sydänchakra eheytyy ja niinpä onneksi onnistuimme tässä laulamalla kauniita lauluja ja lausumalla "The Great Invocation"-rukouksen sanat sekä lisäksi kukin omien muiden henkilökohtaisten taitojensa avulla toimien.

Toinen keskeinen havainto oli, että Tor-kukkulan päälle kiivettyämme ja alkaessamme kuuntelemaan sen sisäistä elämää, havaitsimme kukkulan aiemmin hyvin aktiivisen pippurimyllymäisen energian pysähtyneen eivätkä kukkulan isäntä Tor ja emäntä Torhannahkaan näyttäneet olevan paikalla. Ryhmämme alkoi selvittää asiaa yhdistämällä kunkin selvänäkö, -tieto ja -tuntokykyä. Ilmeni, että Tor:iin puhdistumaan virtaava maailman raskas energia oli käynyt liialliseksi Torille ja Torhannahille ja koko kukkulan toimintakyvylle, Tor ja Torhannah olivat joutuneet muuttamaan pois. Tämän jälkeen Tor-kukkula oli laitettu energeettiseen "remonttiin" ja siellä oli menossa uudistus, jonka tuloksena Tor-kukkula alkaa jatkossa toimia monin verroin aiempaa tehokkaampana ollen valmis käsittelemään uusillä erittäin tehokkailla menetelmillä maailman raskasta energiaa. Kukkulan puhdistusvoimaa oltiin siis nostamassa uudelle tasolle! Kiinnostavaa tulee olemaan, kuka tai ketkä muuttavat kukkulalle asumaan Torin ja Torhannahin seuraajiksi. Keskityimme jälleen 9 hegen voimalla kukkulan energiaan ja sen elävöittämiseen, minkä ansiosta kukkula alkoi jälleen hengittää ja hijalleen käynnistyä. Varsinaista täyttä tehoa ei vielä kuitenkaan ollut edes tarkoitus aikaansaada, sillä yhteyksien veto tämän energeettisen koneiston rakennustöissä oli vielä kesken.

Laskeuduimme aurinkoiselta ja tuuliselta Tor-kukkulalta alas Chalice Gardeniin, missä nautimme narsissien ja tulppaanien kauneudesta sekä kukkivista kirsikkapuista. Söimme eväitä ja torkuimme ruohikkorinteellä auringon lämmittäessä. Puutarhassa oli täydellinen pumpulimainen rauha ja Avalonin harmonia, kuin taivas maan päällä.

Kokemuksemme osoitti konkreettisesti sen, että maailma on muutoksessa. Vanhat ei-toimivat rakenteet muuttuvat ja muovautuvat vastaamaan uusia tarpeita, jopa nämä muinaiset ja ikiaiset paikat ovat muuttuvia. Muutos sekä puhdistuminen tarvitsevat monesti hieman apua myös meiltä ihmisiltä, jotta autamme henkimaailmaa ankkuroimaan heillä työn alla olevan muutoksen tähän fyysiseen maailmaan. Monesti riittää, että kuka tahansa meistä vain menee käymään paikoissa ja niissä käydessään ajattelee paikkoja sydämellään ja mahdollistaa siten energeettisen muutoksen tapahtumisen. Ja paljon tapahtuu, vaikka ei sitä itse pystyisikään aistimaan. Antoisinta on toki matkustaa sellaisen ryhmän joukossa, jossa on ihmisiä, joista aina joku vuorollaan pystyy saamaan kiinni siitä, mitä näkymättömässä maailmassa on juuri nyt tapahtumassa.

Avalonin terveisin,

Yhdeksän sydämen matkalaista

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Anna paljastaa Ylösnousemusmysteerit, Sielunpeili 1_2019

Isoäiti Annan kertomaa:

Ylösnousemusmysteerit
Niiden 150 vuoden aikana, jotka yhdistivät paluuni Egyptistä Karmelin vuorelle ja elämäni sen vaiheen, jolloin aloin synnyttää lukemattomia lapsiani, tehtiin monia muutoksia Palestiinan poliittisessa elämässä.

Sen jälkeen, kun Aleksanteri Suuri kuoli kuumeeseen vuonna 323 BC 33 vuoden iässä, hänen makedonialaiset kenraalinsa jakoivat saaliin keskenään. Vaikkakin he olivat olleet taitavia sodassa, he olivat useimmissa tapauksissa anteeksiantamattoman kyvyttömiä, mitä tuli poliittiseen hallitsemiseen ja sosiaaliseen reformiin. Oli vain ajan kysymys, ennen kuin heidän jälkeläisensä alkoivat taistella toistensa kanssa perimiensä maiden kontrollista. Piakkoin Karmeliin paluuni jälkeen myrskypilvet alkoivat kerääntyä.

Kun hellenististä kulttuuria pakotettiin juutalaisille, siitä johtuva poliittinen jännite vähitellen kasvoi, kunnes lopulta vuonna 167 BC se kulminoitui makkabilaiskapinaksi. Lopulta vuonna 142 BC perustettiin itsenäinen juutalainen valtio, jota hallitsi Hasmonian dynastia. Eräs tämän dynastian jälkeläisistä oli kuningas Herodes, joka tunnetaan teidän Uuden Testamentin kertomuksessa. Paljon siitä sysäyksestä, joka myöhemmin loi juutalaiset selootit, kiihkoilijat ja yllytti Qumranin esselaisten fundamentalismia, juontui tästä hajottavasta kapinasta, jota edelleen vahvisti valloittajien, roomalaisten sotilaiden ja kuvernöörien läsnäolo. Juuri tähän poliittisen kuohunnan yhteyteen asetuin elämäni päivittäisessä rutiinissa Karmelissa.

Tämä oli tilanteemme noina vaikeina päivinä, jolloin aloin lähteä ulos Karmelin vuorelta vaeltaakseni Palestiinan hedelmällisillä kukkuloilla muiden essealaisten tovereitteni kanssa. Ensin menimme lähellä oleviin kyliin Galileassa ja sitten Samarian ja Juudean kaupunkeihin etelässä. Matkasin usein Kapernaumiin Galilean meren rannalla ja Ouamraniin Suolajärven tai Kuolleenmeren luona, kuten sitä nyt kutsutte. Suuren Meren rannikolla, mitä nyt kutsutte Välimereksi, menin laivalla Ptolemaioksesta Tyyroon pohjoisessa ja Joppaan etelässä. Sharonin tasanko, mikä ulottuu rannikkoa pitkin Karmelin vuorelta Joppaan, oli minulle hyvin tuttu.

Patikoin myös pohjoiseen päin seuraten Jordan-virtaa Galilean meren toiselle puolelle sen lähteille, ja kiipesin ylöspäin muinaiseen pyhäkköön lähellä Hermon vuoren huippua. Tein pyhiinvaelluksen vieläkin vanhempaan pyhäkköön korkealla Araratin vuoren rinteillä. Sen enempää en matkannut noina vuosina lihallisessa ruumiissani maitse tai laivalla, kuten useimmat pyhiinvaeltajat; matkasin kuitenkin kaukosiirtymisen (teleport) ja tajunnan kaksoissijainnin (bilocate) avulla moniin paikkoihin monina aikoina.

Essealais-luostarikunnan korkeana papittarena minulla oli nyt pyhä velvollisuus tavoittaa kansaamme. Me, jotka olimme Karmelista, emme kuitenkaan olleet kiihkoilijoita tai fanaatikkoja opetuksissamme, kuten jotkut saattaisivat luulla. Mieluumminkin työmme oli hiljaista. Niille, joilla oli korvat kuulla, toimme Oikeamielisyyden Opettajan Tien (viisausopetuksia, jotka paljastavat energian oikean käytön). Kuitenkin vain ne, jotka olivat vastaanottavaisia sanomallemme, kutsuimme liittymään luostarikuntaamme.

Syyni pyhiinvaelluksiini oli kaksitahoinen. Ensimmäisen olen jo selittänyt; toinen on kuitenkin paljon kätketympi. Esitän sinulle nyt joitakin vähän ymmärrettyjä ylösnousemus-prosesseja, joita käytin Oikeamielisyyden Opettajana säilyttääkseni fyysisen ruumiini sukupolvesta sukupolveen.

Syvän, päivittäisen meditaation lisäksi, jossa irrottauduin heimouskomuksista kärsimykseen, sairauteen ja tajuttomana kuolemiseen, menin pitkiksi ajoiksi eristyksiin hiljaisuuteen, pois kaikesta mahdollisista häiriötekijöistä. Kuten muistatte, kerroin suorittaneeni mestaruuden Haudan Riitissä Egyptissä. Sen tähden minun oli mahdollista mennä sellaisiin tietoisuuden tiloihin, joita hindut kutsuvat samaadhiksi tai liitoksi Jumalassa, jonka aikana fyysiset, elämänvoiman merkit olivat huomaamattomia ja joissain tapauksissa niitä ei ollut olemassa. Ruumiini kuitenkin pysyi pehmeänä ja elinvoimaisena. Koska valitsin jatkaa maanpinnalla pysymistä laajentaakseni palveluni päiviä, en käyttänyt samaadhin korkeampia tiloja, jotka olisivat saaneet minut täysin sulautumaan Jumalaan. Täten, saavuttaakseni tarkoitukseni maanpäällä oli aikoja, jolloin minua vaadittiin astumaan samaadhin alemmille tasoille, ei ainoastaan joiksikin nuorentumisen ja levon viikoiksi, vaan pysymään elinvoiman keskeytetyissä tiloissa monia vuosia.

Oli todellakin aikoja, jolloin fyysinen ruumiini säilyi sellaisissa tiloissa useamman sukupolven ajan, niin että kun jatkoin kulkuani Maanpäällä, tavallinen yhteiskunta ympärilläni piti minua yhtenä heistä, ilman että herätin kysymyksiä tai pelkoa. Ne essealaistoverimme, jotka tunsivat Oikeamielisyyden Opettajan Tien, varjelivat tiukasti sen käytäntöjä ja tukivat toisten ruumiita ”lomiemme”, lavastettujen hautajaistemme aikana, järjestivät salanimiä ja tarjosivat ymmärrettäviä selityksiä jokseenkin mystisille tulemisillemme ja menemisillemme.

Jos pysähtyisit kuvittelemaan itsesi kronologisesti vanhemmaksi kuin kukaan ympärilläsi, olen varma, että saattaisit alkaa ymmärtää sen aika herkän tilanteen, jota fyysisesti kuolematon kokee. Ennen kaikkea, kuinka selittäisit jollekin, joka ei ymmärtänyt fyysistä kuolemattomuutta, kuinka voit elää satoja vuosia? Vaikkakin saattaisit näyttää nuorekkaalta aikuiselta, myöntäisitkö avoimesti, että olit satojen jälkeläistesi esivanhempi, joista useimmat olivat kuolleet ja joista jotkut parhaillaan elivät ja näyttivät vanhemmilta kuin sinä?

Usein kun lähdin ympäröivälle maaseudulle palvellakseni essealaisia yhteisöjämme ja vieraillakseni jälkeläisteni luona eri kylissä, menisin salaisiin paikkoihin, jotka tukivat lepoa ja nuorentumista. Valon Veljes-Sisarkunnat tuntevat nämä paikat, ja niitä on säilytetty kautta sivilisaation nousujen. Niitä on aina suojeltu vihkimättömiltä, naiiveilta uteliailta tai ryösteleviltä varkailta. Oli kolme ensisijaista pyhäkköä, jotka tukivat solujen nuorentumistani. Se, jossa useimmin kävin, oli Karmelin vuoren luola. Toiset kaksi olivat luolia lähellä Quamrania ja Hermonin vuorta. Nämä kolme luolaa toimivat kolmioidun energian fokuksena, jota jatkuvasti pitivät papit ja papittaret, jotka huolehtivat luolien kunnosta ja palvelivat adepteja, jotka kävivät siellä.

Näiden luolien sisällä oli kivisiä arkkuja, jotka oli veistetty tarkoin mitoin, merkitty maagisin kirjoituksin ja elämää ylläpitävin ainein, ja täytetty erikoisella elävällä plasmalla, joka oli sisällöltään ammoniakkinestettä. Joka kerta kun halusin levätä ja nuorentua, menin aina puhdistumisjakson ja pitkän paaston läpi, jota seurasi syvä meditaatio. Jos minun oli aika olla ”poissa” jonkun aikaa, minua valmistauduin täyteen Haudan Riittiin.

Saatat hyvinkin kysyä: ”Miksi niin kehittynyt sielu kuin minun valitsisi läpikäydä Haudan Riitin ankaruuksia ja mahdollisia vaaroja maatessaan elämänvoima pysäytettynä?” Syyni tähän olivat monitahoiset. Ensinnäkin minua ohjattiin syvästi sisältäpäin muistamaan, kuinka säilyttää ja nostaa kuolleista fyysinen keho lyhyiksi ja pitkiksi periodeiksi; minkä myöhemmin tulin ymmärtämään olevan minulle valmistautumista opettamaan lapsenlapselleni, jota kutsutte Jeesukseksi, kuinka herättää henkiin ruumiinsa. Toiseksi pidin parempana säilyttää fyysinen ruumiini, niin kauan kuin se palvelisi sieluni tarkoitusta, sen sijaan että kulkisin synnytyskanavan ankaruuden ja varhaislapsuuden läpi tai jälleen ”kävellen ruumiiseen”.

Haluni oli hallita fyysisen tason ja henkisen kuolemattomuuden lait, pysyä ihmiskunnan palveluksessa sellaisena, joka esiintyi aika normaalina; ja sitten kun sieluni olisi saavuttanut kaiken sen, mitä se oli tullut tekemään, lopulta nousisin ylös. Harvat kokemukseni ylösnousseiden mestarien kanssa informoivat minua siitä, että heidän vierailunsa maantason tiheyteen olivat harvinaisia, ja kun he tulivat auttamaan ihmiskuntaa, se oli lyhyeksi ajaksi. Jossain mielessä ”sisään ja ulos piipahtaminen” ylösnousseena mestarina olisi myös minun valintani, mutta nyt olin tyytyväinen viipymään lähellä ihmiskuntaa ja Äiti Maata, niin kauan kuin minua ohjattiin niin tekemään.

Käytyäni läpi asianmukaiset puhdistautumisrituaalit Haudan Riittiä varten etenin syvästi muuttuneeseen aivotilaan. Kun saavutin halutun tilan, missä ruumiini oli unessa ja tietoisuuteni samaistui täydellisesti korkeampien valoruumiitteeni kanssa, voideltu fyysinen ruumiini eli Khat käärittiin kapalovaatteisiin. Nämä ovat samanlaisia kuin puuvillaiset ja pellavaiset käärinliinat, joita käytetään muumioimisessa. Vaatteet kasteltiin märiksi tarpeellisilla öljyillä, joiden tiedettiin säilyttävän ja uudistavan kudosta. Jos aioin käydä läpi suhteellisen lyhyen nuorennusprosessin, kapaloitu ruumiini asetettiin arkun päälle tai sisälle, ilman että kantta laitettiin päälle. Sellaisissa olosuhteissa kasvoni olivat paljastetut, lukuun ottamatta liinaa, joka kohoili palaavan hengityksen kanssa, antaen merkin huolehtivalle papille tai papittarelle siitä, että ruumiini oli tulossa eloon.

Jos aioin olla ”poissa” useita kuukausia tai monien vuosien pidennetyn ajan, koko ruumiini käärittiin huolellisesti ja laitettiin arkun sisälle, johon oli kaadettu hoitavaa ’amniotic-like fluid’ tai ’molekulaarisesti muutettua vettä’, jotka helpottivat säilymistä tai antigravity. Huolehtivat papit ja papittaret sitten hermeettisesti sinetöivät sargofagin kannen sen jälkeen, kun se oli nostettu tarkkaan asentoonsa. Näin ollen Haudan Riitin kaikki elementit toimivat täydellisessä synergiassa, yhteisvaikutuksessa.

Aika ajoin, ilmestyen eetterisessä kaksoispuolessani (Ka) palasin luolaan ja leijuin lähellä fyysistä ruumistani eli Khat ruumistani tukeakseni sen nuorentumista. Sellaisina aikoina olin täysin näkyvä niille, jotka valvoivat arkkua, ja me kommunikoimme yhdessä ja annoin fyysiselle ruumiilleni parantavaa energiaa, jota se saattoi tarvita. Suurimman osan aikaa tietoisuuteni oli muualla käyden jopa muilla planeetoilla. Nautin erityisesti käymisestä Hathor’in parannustemppeleissä Venuksella ja jatkaen opintojani korkeammissa henkisissä yliopistoissa, jotka sijaitsevat Plejadeissa ja Sirius B:ssä. Siellä minua valmistettiin rooliini olla Marian äiti ja Hänen isoäitinsä, joka julkisesti demonstroisi Oikeamielisyyden Opettajan Tietä - Kristuksen tietä.

Kun minun oli aika palata maanpäälle, tein läsnäoloni tiettäväksi valvovalle papille tai papittarelle, joka tuki minua täydellisessä paluussani fyysiseen ruumiiseeni. Hopealanka tai salainen kanava, joka aina säilyi kiinnittyneenä kaikkiin ruumiisiini, ladattiin elämänvoimalla ja sitten tulin spiraalimaisesti takaisin, paljolti samalla tavalla kuin olin mennyt ulos. Kannen sinetti poistettiin ja minut nostettiin arkusta, käärittiin auki, kylvetettiin ja annettiin nesteitä juotavaksi. Tavallisesti minulla kesti useita päiviä, joskus viikkoja saadakseni täysin takaisin fyysiset kykyni. Kaikki nämä kokemukset auttoivat sieluani kehittymään ja valmistumaan tulevaan työhöni maan päällä.

Voit ajatella, että sepitän satua tai parhaimmillaan tiedefiktiota. Vakuutan sinulle ystäväni kuitenkin, että kun lähestyvä Kultainen Aika paljastaa tämän fyysisen ja henkisen kuolemattomuuden muinaisen tieteen, voit herätä supertietoisuuteen ja muistaa sen, mitä me kutsumme Oikeamielisyyden opettajan Tieksi. Valon Graalin Koodit, jotka parhaillaan uinuvat arkussa, jota kutsut ruumiiksesi, ja suuremmassa arkussa, joka on tiedostamaton materiaalinen maailma, ovat nousemassa haudasta ylös tietoisina. Vaikkakin voit ajatella, että elämäni oli merkittävämpi kuin sinun ja että minun omat mestaruuteni suurempia kuin mitä voit saavuttaa, olen taas pakotettu korostamaan sitä, että muistat sielusi menneet ja tulevat mestaruuden elämät, jotka nyt kulminoituvat jokapäiväisessä elämässäsi. Voit tehdä erilaisia valintoja palvellaksesi muita omalla mestaruudellasi, kuin niitä joita minä demonstroin. Kuitenkin huolimatta siitä kuinka ilmaiset täyttä jumaluuttasi, olen täällä katalysoimassa sinua ylösnousevaan Kristukseen, sinun todelliseen Itseesi, joka aina tietää tien.

Joten voit nähdä, että tiesin hyvin vihkimysprosessin, jossa ”ristiinnaulitsin” erillisen identiteettini fyysisenä ruumiina ja egona, laittaen tuon pienen itsen lepäämään, ja nostaen ylös laajemman tietoisuuden, joka on aina liitossa Luojani kanssa. Ristiinnaulitsemisvihkimys, kuten sitä ovat opettaneet ne, jotka yrittävät kontrolloida massoja pelolla, haluaisivat sinun uskovan, että sovitus – olla yhtä Jumalan kanssa – suoritetaan kärsimisen ja veriuhrin kautta. Vakuutan sinulle, että vain kun ”erillinen itse” vastustaa olemista yhtä Jumalan kanssa, on seurauksena kärsimystä. Kun ymmärretään Jumala-Jumalatar rakkauden lähteenä, ainoa vaadittu uhraus on halukkuus uhrata erillisyyden ylimielinen tunne, niin että rakkaus voi vaatia omansa.

Monien vuosien aikajaksoina jatkoin osallistumista Haudan Riitin rituaaleihin. Kun aikaa kului ja mestaruuteni kasvoi, minulla oli mahdollisuus vihkiä muita ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemusvihkimysten mysteereihin. Seuraavana ajanjaksona saavutin vähitellen selvemmän ymmärryksen tehtäväni luonteesta valmistaa tietä Hänelle, joka saapuisi pian.

Annan visio vuorella
Ne vuodet, jolloin Maria Anna kasvoi iältään, olivat todellakin vaarallisia. Siihen mennessä, kun hän oli kahdentoista ikäinen, konflikti ja agitaatio erilaisten poliittisten ja uskonnollisten suuntausten välillä jatkuvasti häiritsi sitä pientä rauhaa, mikä meillä oli. Sen seurauksena roomalaiset olivat ottaneet koko Palestiinan haltuunsa, ja vaikka he yrittivät ylläpitää rauhaa, se oli hyvin levoton rauha. Muistan vielä, kuinka järkyttyneitä olimme niistä kauhistuttavista uutisista, että sotilaat käyttivät ristiinnaulitsemista pitääkseen monet lahkot tottelevaisina Roomalle.

Makkabealaisten kapinasta lähtien vuonna 63 BC oli ollut vähittäistä hajaantumista essealais-yhteisöstämme Karmelista Qumraniin, Siinaille, Egyptiin, Vähä-Aasiaan, Himalajalle, Galliaan ja Britanniaan. Tämä sai monet meistä, jotka pysyimme Karmelissa, kääntymään yhä enemmän syvästi sisään päin. Me etsimme myös keinoja suojella sitä, mikä oli meille kaikkein arvokkainta – niiden elämät, jotka olivat sitoutuneita elämään Oikeamielisyyden Opettajan Tietä, ja toiseksi suulliset ja kirjalliset asiakirjamme.

Sen tähden pysyimme ryhmänä ja vältimme mahdollisimman paljon menemistä tiheästi asutuille alueille. Enemmän kuin koskaan ne, jotka olivat kotoisin Karmelista, pitäytyivät veljellisen rakkauden ja kärsivällisyyden ekumeenisiin tapoihin, joskus selvänä vastakohtana Qumranin veljillemme ja sisarillemme, joiden askeettinen munkkilaitos hyväksyi heprealaisen fundamentalismin. Kasvavat skismat essealais-yhteisössämme todella huolestuttivat minua.

Kun tyytymättömyys, väkivalta ja sorto iskevät lähelle kotia, on helppo tuomita niitä, jotka pelkäävät massojen voimaantumista riskinä menettää auktoriteettiasemansa ja vaurautensa. Olen kuitenkin huomannut, että sellainen lisää vain polttoainetta tuleen. Pidin parempana tehdä, mitä pystyin välittääkseni salaista viisautta, joka voimaannuttaa sisäistä valtaa, kuten sitä on aina tehty – hiljaa, ja luottamuksella taustalla olevaan Luojan suunnitelmaan. Tämä on se viisauden ydin, jonka hankin pitkän elämäni aikana. Ja tämä oli se suunta, jota halusin jakaa kaikkien lasteni kanssa, kunnioittaen samanaikaisesti heidän oikeuttaan oppia omasta kokemuksestaan tekemällä omia vapaan tahdon valintojaan.

Niinpä sitten tämän kasvavan kaaoksen keskellä eräänä päivänä päätin kävellä Karmelin vuoren poltetulla kukkularinteellä toivoen löytäväni ja parantavani Rooman aivan äskettäisen poliittisen mielenosoituksen eloon jääneitä. Galilean kedot oli poltettu rangaistukseksi jonkin talonpoikaisväen itsepäisen mielettömyyden takia, jotka nousivat fanaatikkojen kanssa halventamaan Rooman ja Herodeksen rangaistusveroja. Ja nyt kodit sekä pellot ja laidunmaat oli poltettu maan tasalle. Kipeä pimeys kääri sisäänsä kukkulat. Pölysaasteet peittivät taivaan. Korppikotkat liitelivät löytääkseen niukkaa ravintoa.

Tyytyväisenä siitä, että olimme löytäneet jokaisen, jota voitiin auttaa, käännyin kotiin päin. Päivän kuluessa sydämeni tuli äärimmäisen raskaaksi. Auringon melkein kestämätöntä, polttavaa kuumuutta enensi voimakkaasti voimakas aavikkotuuli, joka piiskasi mustaa tuhkaa taivaalle. Peittäen kasvoni shaalilla, ahdistavien tuulenpuuskien ja raunioiden hidastaessa askeleitani, spontaani valitus nousi syvältä sisuksistani.

Puhuin näin Jumalalle: ”Galilean kukkuloilla kävelen poltetun ruohon keskellä. Ja pöly lentää tuulessa. Olen väsynyt ja yksin peloissani siitä, mitä on tulossa. Muinainen pohjaton tunne purkautuu ylös ja painaa sydäntäni. Tunnen tuskaa olemuksessani.

” Voi Jumalani, mitä tulee kansastani? Voi Jumalani, palan olemukseni syvyyksissä kansani Israelin puolesta. Miksi minä näin murehdin sydämessäni? Emmekö ole Valittu, sinun Valitsemasi? Emmekö ole sinun, Jumalamme, suojeluksessa? Mikä on tullut syyksi? Tunnen vähän ajan kulusta ja niiden kipeistä hairahduksista, jotka sanovat tuntevansa, mikä on parasta pienelle yhteisöllemme - jotka ovat Hänen seuraajiaan, jonka aika on lähellä. Kuinka meidän tulee kulkea uskossa, Voi Jumalani, kun on niin paljon mielen ja sielun kärsimystä? Voi, minä vähäuskoinen. Tule Herran Vuorelle, Voi minun sieluni. Näytä minulle kasvosi, Voi Jumalani! Minä vapisen olemukseni pienuudessa, ja sieluni kipu painaa minua. Nouse ylös, Voi minun sydämeni. Älä ole masentunut.”

Näin ajattelin ja ilmaisin valitukseni Jumalalleni, kun kuljin halki Galilean poltettujen kukkuloiden odottaessani Häntä, jonka aika oli lähellä. Niin monet kysymykset painoivat mieltäni.

Kuinka minä teen tämän mitä minulta vaaditaan? Kuinka puhun rakastetulle Joachimilleni tästä hädästä, joka ahdistaa minua ja polttaa sisuksissani? Kuinka kohtaan pienen parveni ja jaan heidän kanssaan tietämiseni sisällön, että aika on tullut, jota olemme kaivanneet niin kauan? Suuren koettelemuksen keskellä olemme anoneet Jumalaa tuomaan meille Oikeamielisyyden ennustetun Opettajan, että meidät voitaisiin nostaa lihan orjuuksista ja sielujemme koettelemuksista tässä syvimpien öitten ajassa. Valon välähdys läpäisi mieleni, kun ajattelin tätä.

Ja niin oli noina päivinä, että minä Anna kuljin Galilean poltettujen ketojen keskellä. Usein väsymyksen vaikeroimiset ottivat minut valtaansa, ja pelko iski minuun. Todellakin oli niin, että Maan kansojen valitus lepäsi raskaana sydämelläni. Saatoin tuntea kaiken Maasta ja tiesin sen suuren väsymyksen tänä sen synkimmistä ajoista. Sillä todellakin oli paljon koettelumusta kansojen keskuudessa. Kukaan ei levännyt hyvin unissamme. Tuntui kuin suuri onnettomuus tulisi päällemme, emmekä tietäneet milloin, tai missä mitassa. Se oli hiljainen kipu sydämessäni ja raskas paino, jota kannoin hartioillani, kun kuljin mustuneen ruohon peittämillä niityillä.

Kun jatkoin matkaani takaisin Karmelin yhteisöön, sain yhtäkkisen inspiraation kiivetä vuoren korkeimmalle paikalle, missä Hismariam oli noussut ylös yli sata vuotta sitten. Kuin näkymättömän käden ohjaamana menin huipulle ja heittäydyin maahan. Hetkessä minut temmattiin ylös saamaan tulevien päivien ilmestys.

Suuri oli sieluni haltioituminen, kun seisoin kasvotusten Olemukseni Herra Jumalan kanssa, sillä Hänen oikealla puolellaan oli Säteilevä, jonka aika oli lähestymässä. Minut vedettiin ylitsevuotavaan valoon, kunnes yksilöllisen identiteettini kaikki tietoisuus sulautui. Sitten verhot vedettiin syrjään ja näin uuden Taivaan ja uuden Maan. Ja tiesin, että paljon koettelemusta tulisi Maan päälle etukäteen, jopa sekin, joka karkaisisi tulella Maan luomisen todellisen olemuksen.

Hän, joka pian tulisi Maria Annan kautta, vei minut syrjään. Kuljimme yhdessä mitä kauneimman puutarhan keskellä. Täällä hän kietoi käsivartensa ympärilleni kutsuen minua ”Pikku Äidiksi”. Läpitunkevalla katseella hän yhdisti olemuksensa minuun, kunnes meidät vietiin Isän tosi Valtaistuimen eteen. En tiedä, kuinka kauaksi aikaa minut otettiin ylös Yhden luo. Kun heräsin erilliseen tietoisuuteeni, hän ilmoitti, että hänen aikansa oli tullut. Seuraava vuosi olisi suurta valmistautumista hänen saapumiseensa Maria Annan kohtuun.

Se, joka oli oleva hänen edelläkävijänsä, oli jo saapumassa Joachimin veljen Jacobin vanhimman tyttären, Elizabethin, kohtuun, joka oli saattanut päätökseen koulutuksensa Karmelissa ja oli palannut Betlehemiin odottamaan aikaansa. Oli muitakin naisia, joita myös kutsuttaisiin. Jokainen saisi vastaanottaa sopimuksensa mukaisesti Hengessä.

Maria Annaa vaadittaisiin käymään läpi useita muita vihkimyksen tasoja. Sen jälkeen, kun nämä olisi suoritettu ja olisi hänen fyysisen ja hienovaraisten kehojensa vakauttaminen, voisi tapahtua hyvin laajojen, korkeiden valovärähtelyiden täydellinen yhtyminen. Ja viimeisin mutta ei vähäisin seikka oli se, että Maria Annan serkku Josef, joka oli Joachimin veljen Jacobin nuorin poika, astuisi esiin kihlaten Maria Annan, tarkoituksella valmistaa tietä, aktivoida Valohedelmöityksen koodit, ja asettaa vahva suojelulinnake ja emotionaalinen lohtu äidille ja lapselle.

Seuraavaksi näytettiin minun osani. Hän näytti minulle, kuinka vihkimykseni suurissa temppeleissä Egyptissä olivat valmistaneet minua Oikeamielisyyden Opettajan Tiellä. Tähän viisauteen turvauduttaisiin hänen nuoruutensa aikana ja se auttaisi Suurta Työtä, jota hän oli tulossa tekemään. Tämän salaisuuden kätkin sydämeeni.

Sitten hän näytti minulle vilauksia kulkemisestaan Maan päällä ja tulevia tapahtumia. Synkin hetki oli myös valoisin; sillä ristiinnaulitsemisessa hän poistaisi kuoleman piikin. Hän kertoi, että hän tulisi täyttämään kaikki profetiat ja voitelemaan koko ihmiskunnan elämän Isä-Äidin lunastavalla rakkaudella. Hänen opetuslapsensa demonstroisivat kaikille; sen mitä hän tekisi, kaikki voivat tehdä, ja vielä enemmänkin. Jumalainen Suunnitelma oli suunniteltu hologrammisesti. Se oli asetettu taivaissa, ja kaikki esittäjät ottivat paikkansa Maan näyttämöllä. Kaikki oli valmiina.

Hän painoi sormensa hellästi käsieni kämmeniin ja puhalsi Elämän Hengityksen niihin. Taivaallinen tuuli tunkeutui syvälle lihaani ja luihini elvyttäen identiteettini tietoisuuden ikuisissa valtakunnissa. Parantava lohtu kietoutui pienen muotoni ympärille, kunnes kaikki surullisuus poistui. Tiesin, että kaikki on hyvin, vaikkakin mysteeriokoulun draama, jota pian esitettäisiin julkisesti, tulisi väärinymmärretyksi eikä sitä täysin vastaanotettaisi moniin tuleviin vuosisatoihin. Tämä oli säädetty aika laittamaan suurempi evoluutio liikkeelle aurinkosysteemissä, linnunradassa ja universumissa.

Sitten hän avasi käteni ja laittaen kummankin kämmenen huulilleen, kuiskasi: ”Näihin käsiin tulen syntymään kirkastaakseni Isä-Äitini. Siunattu olet sinä naisten joukossa. Älä pelkää, Pikku Äiti, sillä kuten tyttäresi, jota nykyisin kutsut Maria Annaksi, joka on taivaallisen Äitini inkarnaatio, sinä olet myös syntynyt nostamaan Ihmisen Pojan, kunnes kaikki palaa Isäni kuningaskuntaan. Pidä nämä sanat sydämelläsi. Vaikka yö vetää raskaan viitan yllesi, seuraa aamusarastus. Sinä hetkenä vieritä pois pelon kivi, joka peittää portaalin, jota kutsutaan kuolemaksi, ja ilmaannu taivaallisen Isä-Äitini puutarhaan, missä odotan sinua.

Sen jälkeen Taivaat työntyivät vielä edemmäs, ja näin edessäni mitä ihanimman näyn – Maa, uudistuneena ja muuttuneena! Sen vedet ja maat olivat häikäiseviä koskemattomassa kauneudessaan. Elämä kuhisi täydessä elinvoimassa ja runsaassa hedelmällisyydessä. Kaikki vihamielisyys ja epäsopu olivat poissa. Kaikki elämä oli kyllästetty loistokkuudella, joka suuresti ylitti ne visiot, joita minua aikaisempien profeettojen sanat olivat välittäneet. Voi, sydämeni ylitsevuoti kiitosta, kun riemuitsin Luojan siunauksista, jotka lepäsivät päälläni, kun vapisin Shekinah’in tulisen, unohtumattoman läsnäolon todistavassa voimassa. Enkelijoukot puhalsivat trumpetteihin: ”Hoosianna! Kunnia, todellakin olkoon Jumalalle! Rauha, Immanuel, tulkoon ihmisille!”

Ilon kyyneleet virtasivat sydämeni läpi, Maan todellinen sydän, todellinen sydän sykkien koko ihmiskunnassa. Todellakin oli vain yksi laaja sydän, joka sykähteli ja oli Kaikki.

Kun rakkauden energioiden virtaus jatkui, tulin tietoiseksi, ettei lapsenlapseni ainoastaan edustaisi Isä Jumalaa, vaan että myös hänen liekkisielunsa inkarnoituisi, ja yhdessä Maria Annan kanssa toisi maan päälle Äiti Jumalan paluun. Sieluni todellakin iloitsi, kun hitaasti kokosin itseni ja löysin tieni vuorta alas Karmelin pohjoisportille.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Jeshuan Valohedelmöitys ja Syntymä, Sielunpeili 8_2018

Isoäiti Annan kertomaa:

Myöhään eräänä yönä juuri ennen auringonnousua kesäkuun viimeisellä viikolla vuonna 5 BC Joachim ja minä olimme makuulla patjallamme, kun valtava valo tuli päällemme. Valossa oli neljä enkeliä: Mikael, Gabriel, Rafael ja Uriel. Meidät vedettiin ylös kuin pyörteessä suureen valon täyttämään huoneeseen. Tunnistin tämän huoneen samaksi kuin se, minkä olimme kokeneet silloin, kun lapsemme valohedelmöitettiin. Pidin ajatuksesta, että tämä epätavallisen kaunis paikka oli yksi niistä monista huoneista Valon Kaupungissa, jota kutsuin Uudeksi Jerusalemiksi.

Olimme iloisia nähdessämme Maria Annan ja hänen rakastettunsa Josefin astuvan huoneeseen. Muut perheestämme ja suurperheestämme, jotka asuivat lähellä ja kaukana, astuivat myös sisään. Näiden joukossa olivat Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, Rebekah ja Simeon ja Noah, joka seisoi kauniin tuntemattoman naisen vieressä, jolla oli pitkä mansikanpunainen tukka. Meille ilmoitettiin, että kaikki nämä parit, samoin kuin muut osallistuisivat Valohedelmöitykseen, niin että sielut, jotka esittäisivät heidän olennaisia roolejaan, voisivat saapua. Mahtavia ja ihmeellisiä asioita näimme ja kuulimme.

Neljä enkeliä, jokainen vuorostaan, kertoi että Maria Anna ja Josef ben Jacob olivat läpeensä valaistut Ihmisen Pojan täydellä läsnäololla. Kuten Maria Anna, myös Jeshua syntyisi avatarana, joka pystyisi ankkuroimaan kosmisen tietoisuuden valtavat kentät. Ja aivan samoin kuin Maria Anna oli astunut kohtuuni ilman Joachimin fyysistä siementä, niin tulisi olemaan hänen poikansa hedelmöitys. Ja kuten oli ollut, että Joachimin fyysisiä geenejä ei ollut tarvittu Maria Annan maalliseen ilmenemiseen, niin samoin Josefin fyysistä DNA:ta ei vaadittu. Samoin kuin oli ollut Joachimin kanssa, Josefin eetterisiemen ja DNA läpäistiin valolla, kun hän energeettisesti sulautui sen suuren kosmisen sielun kanssa, joka olisi hänen poikansa.

Kun kuulimme pyhäkön kellon soivan, tulimme taas kerran tietoisiksi fyysisistä kehoistamme, joita aamusarastuksen ensimmäinen valo kosketti. Pitäen toisistamme hellästi kiinni, kyyneleet valuen ja kehomme täristen me nostimme sydämemme ylistämään Korkeinta Jumalaa. Vihdoinkin hän oli täällä! Ei kauankaan siitä, kun olimme ilmaisseet kiitoksemme, kuulimme pehmeän koputuksen oveltamme, joka sitten hitaasti aukeni.

Siellä seisoivat mitä säteilevimmät Maria Anna ja Josef! Heidän olemuksensa loistivat valkoista valoa. Tietäen sisäisesti, että tiesimme mitä oli tapahtunut, Maria Anna ja Josef liittyivät seuraamme, kun hiljaa polvistuimme yhdessä ja rukoilimme valtavan kiitollisuuden rukouksemme. Mitä suloisin liljojen ja ruusujen tuoksu lehahti ilman. Sydämemme valtasi ylenpalttinen kiitollisuus.

Kuullessamme kutsun aamurukouksiin menimme yhteisön eteen ilmoittamaan, mitä meille oli tapahtunut. Nuoret naiset, jotka olivat valmistautuneet Maria Annan kanssa, itkivät samanaikaisesti ilosta ja surullisuudesta. Jokainen oli arvokas ehdokas, kykenevä Ihmisen Pojan Puhtaaseen Hedelmöitykseen. Kaikki olivat valmistautuneet hyvin ja olivat antaneet sydämensä usein rasittavalle tehtävälle.

Nyt kun Maria Anna oli valittu, monien kuukausien vihkimysten paino tuntui ja kohotti jokaisen neidon, sen asteen mukaisesti, kuinka hän oli kiintynyt olemaan ”Valittu”. Niinpä tässä hetkessä oli vielä toinen vihkimys jokaiselle rakastetulle sielulle. Sen sijaan, että antautuisi pettymykselle, nyt oli aika muuttaa aikomuksensa ja synnyttää muita suuria sieluja, jotka olisivat Jeshuan opetuslapsia, jotka myös demonstroisivat ja tukisivat Kristusvihkimyksiä.

Sen sijaan, että olisimme menneet pelloille työhön, me ensin hoidimme välttämättömät askareet ja sitten kokoonnuimme pyhäkköön paastotaksemme ja rukoillaksemme kokonaisen päivän. Rukoilimme pitkälle yöhön asti. Jotkut jatkoivat tällä tavalla usean päivän ajan. Kun kaikki olivat saaneet todistuksen ja ohjeen seuraaville askeleillemme, Karmelin yhteisö jatkoi tavallista rutiiniaan.

Koska on väärinkäsitystä siitä, kuinka Josef sai tiedon Maria Annan raskaudesta, jatkan tätä selostusta sellaisella tavalla, että voit kulkea kanssani kahden maailman välillä. Paljon tästä väärinymmärryksestä johtuu siitä tavasta, miten gospelienne selostuksia merkittiin muistiin ja käännettiin. Toisaalta on tarina, kuten sen ymmärtää ihmismieli, jota hallitsee pelko ja tasapainottomat polaarisuudet. Toisaalta on myös tarina, jonka elivät ne, jotka eivät olleet sidottuja kolmannen ulottuvuuden rajoituksiin.

Evankeliuminne selostuksessa Josef kuvataan suunniltaan olevana ja tietämättömänä siitä, mitä Maria Annalle oli tapahtunut. Annetaan myös ymmärtää, että Maria Anna tiesi hyvin vähän Valohedelmöityksestä. Sanotaan, että vaadittiin Gabrielin vierailu vakuuttamaan Josef siitä, että ei ollut kyse likaisesta pelistä, niin että hän saattoi hyväksyä Maria Annan vaimokseen, eikä ruvennut syyttelemään häntä. Näin saattoi itsekäs ihmismieli keksiä sellaisen selityksen, niin että ne, jotka eivät tunteneet Valohedelmöityksen mystistä tiedettä, voisivat saada jotain järkeä tarinaan, joka esitti Jeshuan hedelmöityksen ihmeenä.
Seuraavien pimeiden vuosisatojen aikana ne harvat adeptit, jotka tiesivät salaiset mysteerit, verhosivat tarkoituksen ja kätkivät asiakirjat, jotka tulivat niiden käsistä, jotka olivat todistaneet tapahtumat. Jotkut näistä asiakirjoista ovat yhä piilossa, jotkut ovat kirkon ja valtion tukahduttamat, toiset tuhotut. Kuitenkin se, mikä kätkettiin, on nyt tulossa esiin, kun syklit muuttuvat synnyttääkseen valon aikakauden. Monet tulevat olemaan hämmästyneitä, kun Raamattunne monikerroksiset koodit murretaan. Kuten olen jo kertonut teille, Josef hyvin ymmärsi sen, mitä tapahtui.

Useita viikkoja hedelmöityksen jälkeen Maria Anna uskoutui, että hän oli saanut ohjeen Arkkienkeli Gabrielilta tehdä pyhiinvaellus essealaisleiriin Kadesh Barneaan. Sitten hänen oli määrä viipyä Betlehemissä serkkunsa Elizabethin luona tämän raskauden kolmen viimeisen kuukauden ajan, mikä oli myös Valohedelmöitys. Niin hän ja Josef valmistautuivat matkaan. Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, ja Rebekah ja Simeon seurasivat heitä.

Kaikki saatettiin valmiiksi matkaan Kadesh Barneaan, joka oli syrjäinen essealainen leiripaikka Paran erämaassa lähellä kauppatietä, joka kulkee etelään kohti Siinaita. Juuri täällä Saara ja Abraham, muinaisten heprealaisten matriarkka ja patriarkka valmistautuivat hedelmöittämään poikansa Iisakin. Juuri täällä jumalaisen valon lisävoitelu annettaisiin Maria Annan kohtuun ja kolmen muun naisen kohtuun, joiden osana oli synnyttää kolme tytärtä: Maria Magdalena, Sara ja Mariam.

Nämä naispuoliset lapset, joista lopulta tulisi joitakin Jeshuan avainopetuslapsista, myös vihittäisiin henkiin heräämisen ja ylösnousemuksen suurempiin mysteereihin. Näistä Maria Magdalena, Sara ja Mariam esittäisivät keskeisiä rooleja Jeshuan elämän ja työn tukemisessa. Niinpä Maria Anna, Magdalan Maria, Tabitha, Rebekah ja heidän puolisonsa vastasivat Arkkienkeli Gabrielin kutsuun tarkoituksella saada suurempi annos valoa, vaikkakin se tarkoitti matkustamista haitallisissa kesäolosuhteissa. Vaikkakaan en ollut fyysisesti läsnä, virittäydyin ajoittain tajunnan jakamisella (bilocate) ja todistin monia ihmeellisiä asioita, joita minua pyydettiin pitämään sydämessäni.

Tällä tavalla meille avautui elämiemme uusi luku. Nyt kun Jeshua oli hedelmöitetty, katsoimme eteenpäin sen kaiken toteutumiseen, jota hän oli tuleva maanpäällä suorittamaan. Voit hyvin kuvitella sen ilon, mikä täytti sydämemme, kun mietit lapsia, joita olet toivottanut tervetulleiksi elämääsi. Olitpa synnytysvanhempi tai et, oleminen lähellä sielua, joka astuu maan päälle, on olla lähellä taivaallisia valtakuntia. Tämä on myös totta, kun on lähellä niitä, joiden sielut tekevät lähtöään.

Olen kertonut sinulle aikaisemmin, että on monia korkeasti kehittyneitä sieluja, jotka ruumiillistuvat tähän aikaan auttaakseen Äiti Maata ylösnousemusprosessin aikana. Samoin kuin oli totta Jeshualle ja hänen serkuilleen, jotka olivat valohedelmöitettyjä ja joita tietoiset vanhemmat ja tukea antava yhteisö auttoivat, niin on mahdollista osallistua Valohedelmöitykseen tänä päivänä. Maan tiheyteen tulemisprosessi saa ihmeellisesti apua, kun vanhemmat, sukulaiset, synnytystä avustavat ja hoitajat tietoisesti päättävät nostaa värähtelynsä suurempaan valoon. Kun läsnä on johdonmukaista rakkautta, on mahdollista resonoida harmonisesti näiden hyvin herkkien lasten kanssa. Tällaisella tuella nämä ihmeelliset sielut, jotka tulevat kyvyllä ilmaista suurta rakkautta, voivat suorittaa muutostyön korjata yhteiskunnan toimimattomat rakenteet sellaisilla, jotka ovat enemmän tietoisia ja inhimillisiä.

Jeshua ben Josefin (Jeesuksen) syntymä

Häärin Maria Annan ympärillä niin paljon kuin hän suinkin salli. Rakastin laittaa käteni kauniiden naisten paisuneille vatsoille, joiden valohedelmöitetyt vauvat olivat kuin omiani. Opetin heitä kommunikoimaan sielujen kanssa, jotka kasvoivat heidän kohduissaan. Jokainen sielu toi valon korkeita värähtelyjä Jumalan Valtaistuimelta. Autoimme jokaista tulevaa sielua pitämään monitahoisen energian ristikkokuviot täydellisessä harmoniassa. Metatronin ja Arkkienkeleiden, Serafien ja Kerubien kanssa kudoimme ja koodasimme DNA ristikkoja suunnattomilla määrillä tietoa. Yhdessä valmistimme värähtelyjä äitien, puolisoiden ja yhteisön ympärille, niin että nämä kallisarvoiset sielut voisivat tulla niin harmonisesti ja kivuttomasti kuin mahdollista.

Sitten tammikuussa saimme hämmentäviä uutisia Judithin puolisolta, Justinianilta, joka oli juuri palannut Roomasta. Hän kertoi meille, että keisari Augustus oli säätänyt, että keisarikunnan koko väen väestönlaskenta suoritettaisiin kevätpäiväntasausta seuraavan kolmen viikon aikana. Se vaati jokaista taloutta menemään esivanhempiensa alkuperäiseen kaupunkiin tullakseen rekisteröidyksi veronkerääjien taholta ja vannoakseen uskollisuutta Roomalle. Niinpä Karmelin yhteisö kokoontui keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista koskien tätä vaikeutta, jota Keisari meiltä vaati. Monet meistä olivat raivostuneita, kun meidän tuli jakaa uskollisuutemme Jumalan ja Keisarin välillä. Tämän kiistan keskellä huomiomme kiinnittyi Josef ben Jacobin (Marian puoliso) sauvan kovaääniseen tömistämiseen kivilaattalattiaan.

Käännyimme hiljaa Josefin puoleen, joka oli juuri avannut käärön, joka sisälsi profeetta Miikan sanat: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudean sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa ja kunniassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan!”

Näin hän luki profeetta Miikasta, kunnes kaikki alkoivat ymmärtää, että Luoja orkestroi jumalaista tarkoitusta käyttäen keisaria instrumenttinaan täyttääkseen profetian. Josef ehdotti, että mieluummin kuin tuhlaten energiaa väittelyyn, kaikki, jotka olivat Daavidin sukua ja joiden perheet olivat tulleet Betlehemistä, kokoontuisivat ja yhdistäisivät varansa, niin että välttämätön matka voitaisiin tehdä mahdollisimman mukavasti ja turvallisesti.

Myös oli huomioitava ne naiset, joiden raskausaika oli täyttymässä, mukaan lukien Maria Anna ja Rebekah. Teki kipeää ajatella pitkää matkaa, kun vatsat olivat niin lapsesta paisuneita. Sen tähden seuraavien viikkojen aikana Josef organisoi yhteisömme resursseja niin, että olisi runsaasti vaunuja, tarvikkeita ja työkykyisiä miehiä, jotka voisivat tehdä matkan sujuvasti. Talven kylmyys oli ohi ja ilmassa oli kevättä. Pääsiäinen oli pian käsillä, ja aikainen sato viljasta, karitsoiminen ja keritseminen vaativat huomiotamme, ennen kuin voimme aloittaa matkamme. Oli myös veronmaksaminen sadostamme, joka piti toimittaa paikallisten veronkerääjien käsiin.

Tarkoituksella, että yhteisöömme jäisi pieni ydinporukka miehiä kaikkina aikoina, jakaannuimme alkuperäisten heimojemme ja päämääriemme mukaisesti, ja ajoitimme lähtömme eri aikoihin. Kun riittävästi yhteisön jäseniä liikkui seurueissa, olisi vähän huolta varkaiden ryöstelevistä joukoista, jotka ryöstivät varomattomia pääteillä. Sen sijaan, että surkuttelisimme itseämme, päätimme ”vyöttää kupeemme” ja suoriutua parhain päin epäsuotuisista olosuhteista.

Maria Anna ja Rebekah laitettiin huovilla pehmustettuihin kärryihin, joita veti kaksi tukevaa härkää. Sitten tapahtui iloinen yllätys, kun Rebekah synnytti kauniin tyttären, nimeltään Mariam. Hyvin nuoret ja vanhemmat ihmiset matkasivat myös vaunuissa. Minä ratsastin muulilla. Useat toiset naiset ratsastivat aaseilla, kameleilla, tai sitten kävelivät. Useimmat miehistä ja lapsista kulkivat jalkaisin. Toimme mukanamme musiikki-instrumenttimme, ruokaa, telttoja ja rehua eläimille. Lauloimme kävellessämme, kerroimme tarinoita nuotion äärellä ja vuorottelimme välttämättömien velvollisuuksiemme suhteen, jotka veivät meitä matkallamme pitkin roomalaisten mukulakivillä tasoittamia teitä. Kun ohitimme Jerusalemin laitamia, tie leveni ja oli päällystetty kivillä, jotka roomalaiset varuskunnat ja orjat olivat leikanneet ja laittaneet. Vesijohdot ja syvät kaivot matkan varrella tarjosivat runsaasti vettä.

Tunsimme olevamme hyvin suojeltuja ja huollettuja, kunnes saavuimme Betlehemin kapeille kaduille, joissa tungeksi melskeiset joukot ihmisiä, eläimiä ja kulkuneuvoja. Roomalaisia sotilaita oli kaikkialla. Heidän miekkansa ja keihäänsä sojottivat taivasta vasten ja heidän piiskansa ruoskivat selkään orjia ja naiiveja ohikulkijoita, jotka eivät tunteneet soveliasta protokollaa. Sellaista meteliä en ollut todistanut sitten Aleksandriasta lähtöni.

Aivan Betlehemin ulkopuolella, lähellä Etam’ia, jossa olin asunut kauan sitten, oli laakso, jossa oli pieni lähde. Tämä maa kuului kaukaiselle sukulaiselle, joka oli poikani Luukaksen vaimon, Abigail’in isä. Löysimme sieltä turvapaikan, pois paisuneen kylän melusta. Leiriydyimme lähelle lähdettä, jota heidän lampaansa ja karjansa käyttivät. Oli hyvä saada läheiset ystävämme ja perheemme ympärillemme. Odotimme muita perheen jäseniä, jotka tulisivat Galileasta, Juudeasta ja Samariasta. Nostaaksemme mielialaamme käytimme hyväksemme tämän mahdollisuuden luoda ihana perheen yhdistyminen.

Josef ben Jacobin sisar, Elizabeth (joka oli myös Maria Annan isänpuoleinen serkku), oli synnyttänyt Valohedelmöitetyn lapsensa kuusi kuukautta aikaisemmin. Oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Elizabeth oli viimeksi hedelmöitynyt. Hänen kohtunsa oli ollut hedelmätön viimeiset kahdeksan vuotta hänen kuukautisten loppumisen takia. Niinpä olimme innokkaita toivottamaan tervetulleeksi tämän ihmelapsen. Sen ohjauksen mukaisesti, jonka hänen puolisonsa Sakarias oli saanut Arkkienkeli Gabrielilta, heidän lapsensa sai nimen Johannes. Heillä oli myös aikuinen tytär nimeltään Azirah, joka oli äskettäin mennyt naimisiin ja joka odotti ensimmäistä lastaan. Sakarias tarjoutui olemaan Temppelissä Jerusalemissa, missä hän suoritti papillisia velvollisuuksiaan, niin että Maria Anna ja minä voimme viipyä Elizabethin pienessä asunnossa Betlehemin laitamilla. Rebekah jäi leiriin Simeonin ja vauvansa kanssa, koska hän vielä kävi läpi puhdistautumisaikaa, kuten lapsivuoteen jälkeistä vuotoaikaa patriarkaalisesti kutsuttiin. Josef tuli ja meni leiristä joka päivä.

Kun ensimmäinen päivä saapui, jolloin Galileasta tulleiden oli mentävä rekisteröitäviksi, menimme väestönlaskijoiden ja veronkerääjien eteen Betlehemiin. Se oli koettelemus, vaikka kuinka filosofisesti yritin siihen suhtautua. Siihen mennessä, kun olimme lopetelleet siltä illalta, Maria Annan synnyttämisen supistukset olivat alkaneet. Josef laittoi hänet Elizabethin luotettavan aasin selkään, ja kiiruhdimme Elizabethin pieneen ylähuoneeseen, mikä sijaitsi tallin yläpuolella, joka avautui aidatuille tarhoille ja kukkulaluolille, joita käytettiin eläimille ja varastoina. Huoneesta oli helppo pääsy sisäpihalle, joka oli jaettu kolmeen toisiinsa yhteydessä olevaan asuntoon, jotka kuuluivat Sakariaksen veljelle, Zenokselle. Sitten Josef kantoi Maria Annan ylös Elizabethin kapeita kiviportaita ja asetti hänet erikoispatjalle, joka oli valmistettu hänen synnyttämistään varten. Josef oli jo lähettänyt pikalähetin tuomaan Luukaksen toimimaan hoitavana lääkärinä, jos tulisi joitakin komplikaatioita.

Olimme vähemmän kuin kolmen mailin päässä niistä kukkulaluolista ja aidatuista talleista, missä Hannah oli synnyttänyt Auriannan kauan sitten. Pohdin, että oli melkein viisisataa ja yhdeksänkymmentäkaksi (592) vuotta siitä hetkestä, kun Hannah ja minä, hänen suurempi itsensä, sulauduimme vaatimattomassa Naomin vävyn talliluolassa. Nyt taas olin täällä Betlehemissä odottamassa kaikkien hetkien hetkeä, mitä varten olin ruumiillistunut niin kauan aikaa sitten.

Seuraten Josefia ja Maria Annaa Elizabeth kantoi Johannesta lanteillaan ja kääröä egyptiläisiä puuvillalakanoita toisessa kainalossaan. Kannoin vesiastioita. Maria Annan pieni keho tärisi, kun hän huohotti. Hänen supistuksensa nopeutuivat ja tulivat yhä voimakkaammiksi, kun lähestyimme keskiyötä. Muistutimme häntä jatkuvasti hengittämään, kun hän työnsi, ja näin lieventämään synnytyskipuja. Sen lomassa, että hän puri juurta, mikä vähensi kipua, hän kertasi mantroja rakastetulle lapselleen tyynnyttääkseen häntä ja itseään. Silmänsä kääntyneinä ylöspäin Pyhimmistä Pyhimpään aivojensa keskuksessa hän rukoili ja salli itsensä mennä syvään transsitilaan. Tarkistin Jeshuan asennon ja huomasin hänen tulevan alas synnytyskanavaa suotuisasti.

Supistukset voimistuivat vähitellen keskiyön aikaan. Hän ponnisti suurella voimalla ollakseen niin nuori, kuudentoista ikäinen neito. Rohkaisin häntä ilmaisemaan ne tunteet, jotka ottivat hänet valtaansa. Maria Annan kohdunsuu alkoi heti avautua Jeshuan pääkruunulla. Oli hyvä, että olimme valmistaneet hänen kehoaan viime kuukausien aikana synnyttämisprosessia varten. Koska hän ei ollut tuntenut yhdyntää miehen kanssa, olimme auttaneet häntä käyttämällä voiteita, hierontaa ja laajentamalla herkkiä kudoksia, joiden kautta Jeshua nyt oli tulossa.

Jostain syvältä olemuksestani nousi litania ääniä. Kurkustani tuli ulos korkeimman kohtalon tuttu laulu, minkä Hathor -papittaret laulavat vastasyntyneiden sieluille. Korkealla yläpuolellamme, selvästi näkyvillä kiinteänä ”tähtenä” taivaissa, oli Beth Elohim MerKaBa. Joukoittain enkeleitä, valtoja ja elementaaleja kerääntyi ja leijui ilmassa. Oli kuin kaikki elämä pidättäisi hengitystään, kun syvin hiljaisuus läpäisi Taivaan ja Maan tosi ytimen.

Pian hänen päänsä, jota peitti kiharainen, tumma, kullanruskea tukka, ja jota seurasi loput hänen pienestä kehostaan, olivat käsissäni! ”Kunnia olkoon Jumalalle Korkeuksissa. Rauha, hyvä tahto ihmiskunnalle!” raikuivat enkelijoukkojen kertosäkeet. Huoneemme loisti kultaista, taivaallista valoa. ”Katso, Minun Poikani, jossa Minä Olen tulee kokoamaan Minun omani. Sinuun minä olen mieltynyt”, olivat ne sanat, jotka Jumala Kaikkein Korkein syövytti sydämiimme. Näin saimme Ihmisen Pojan. Ja niin kuin Jeshua oli luvannut ja näyttänyt minulle yli vuosi aikaisemmin, hän oli syntynyt minun pieniin käsiini! Todellakin, olin siunattu naisten joukossa, samoin kuin oli hänen kallisarvoinen äitinsä.

Jeshua syntyi Oinaan merkissä. Hänen syntymänsä tapahtui noin tunti keskiyön jälkeen, Nisan (maalis-huhtikuu) aikana kahdeskymmenes-ensimmäinen (21.) päivä juutalaisen kalenterin mukaan, mikä vastaa huhtikuun alkua vuonna 4 BC gregoriaanisen kalenterinne mukaan.

Josef oli pysynyt kanssamme läpi polttojen ja synnytyksen. Toisinaan hän saattoi astella edestakaisin lattialla tuntien, ettei hän voinut sekaantua lapsenpäästöön, johon me vanhemmat naiset olimme uppoutuneet. Josefin kiusallisista pulmaa lisäsi myös ujous, mitä hän tunsi, koska hän ei vielä ollut ollut seksuaalisessa yhdynnässä Maria Annan kanssa, vaikkakin hän oli hänen puolisonsa. Kuitenkin sinä hetkenä, jolloin Jeshuan kruunu alkoi näkyä, Josef oli välittömästi Maria Annan vieressä.

Useita päiviä aikaisemmin Josef oli mennyt alakerrassa olevaan talliin hakemaan pienen puisen kaukalon, mitä käytettiin lampaiden ja vuohien ruokkimiseen. Olimme jo pesseet sen ja vuoranneet lampaanvillalla ja tuoreimmilla oljilla, joita voitiin löytää tähän vuodenaikaan. Näiden päälle lisäsimme taitettuja lakanoita pehmeää egyptiläistä puuvillaa. Tämä vaatimaton kaukalo vastaanottaisi myöhemmin Jeshua -lapsen, niin että Maria Anna voisi levätä.

Johannes makasi kehdossa lähellä Elizabethin patjaa. Hän oli pysynyt täysin hereillä koko syntymisen ajan. Joskus hän saattoi itkeä, ja Elizabeth antoi hänelle rintaa imettäväksi pestessään ja viilentäessään Maria Annan kasvoja ja käsiä. Sitten kun Maria Anna tarvitsi enemmän huomiota, Johannes laitettiin takaisin kehtoonsa tai annettiin Josefin hermostuneisiin käsiin. Johannes oli mieluimmin asioiden polttopisteessä. Niinpä hän tarkkaili serkkunsa syntymistä, jonka tietä hän tulisi avaamaan ja valmistamaan.

Kun Elizabeth huolehti Maria Annan istukasta, laitoin Jeshuan hellästi äitinsä vatsalle napanuora vielä kiinnittyneenä. Laitoin sitten istukan säilöntä-öljyihin erityiseen astiaan, myöhemmin haudattavaksi. Josef hääri poikansa ja rakastetun Mariansa ympärillä, kuten hän tätä kutsui. Kestimme hiljaisuudessa, kunnes elämän pulssi yhdistäen Maria Annan ja hänen vauvansa lopulta laantui, sitten leikkasimme ja sidoimme napanuoran, sekä pesimme vastasyntyneen vauvan.

Tässä hän oli, turvallisesti synnytettynä! Ylistimme Isä-Äiti Jumalaa kaikista sydämistämme, mielistämme ja sieluistamme. Rukoilimme voimaa ja viisautta suojelemaan ja valmistamaan Jeshuaa täyttämään kaiken sen, mitä varten hän oli saapunut.

Ihmettelimme, että Luukas ei ollut vielä saapunut, mutta olimme kiitollisia, että hänen lääkärin taitojaan ei ollut tarvittu. Vaikka ulkona oli vielä pimeää, suuri valo tulvi pienessä huoneessamme, ikään kuin olisi keskipäivä. Sen jälkeen, kun olimme pesseet ja voidelleet Maria Annan, veimme hänet omalle vuoteelleen, mikä oli ripustetun ryijyn takana, joka erotti olohuoneen. Jeshua oli kapaloitu hienoimpaan egyptiläiseen puuvillaan, minkä Maria Anna oli huolellisesti päärmännyt ja kirjonut värikkäillä geometrisilla kuvioilla, jotka olivat Daavidin sukulinjalle ominaisia. Saatoimme tuntea Suurten Olentojen läsnäolon kaikkialla ympärillämme. Yhteydet monien valtakuntien ja dimensioiden välillä kuuluivat sydämiimme, kun istuimme hiljaa yhdessä muutamien seuraavien tuntien aikana, katsoen nukkuvaa vauvaa Maria Annan rinnoilla.

Sitten oli koputus oveen. Elizabeth juoksi avaamaan sen ja löysi isäntänsä ja vävynsä, Zenos’in, seisomassa Luukaksen kanssa, jonka nopea hengitys osoitti, että hän oli juossut. Luukas lähestyi heti nuorinta siskoaan ja Jeshua -vauvaa. Pestyään kätensä hän huolellisesti alkoi tutkia heitä ja oli riemuissaan, että he molemmat olivat terveitä ja kunnossa. Kuten Luukasta oli opetettu nuoruudestaan lähtien, hän myöhemmin teki kirjallisen selostuksen tästä mitä ihmeellisimmästä kertomuksesta. Tämä selostus, vaikkakin muutettuna, on säilynyt suhteellisen koskemattomana vuosisatojen läpi ja tunnetaan teidän päivinänne Evankeliumina Luukkaan mukaan.

Luukas pyysi syvästi anteeksi, ettei hän ollut läsnä synnytyksen aikana, mutta hän selitti, että hän oli ollut hoitamassa synnyttävää äitiä auttaen sekä äitiä että lasta selviytymään hengissä kriittisessä olosuhteessa. Hymyilin sisäisesti, kun tajusin, että minun käteni, eivät Luukkaan, vastaanottaisivat Jeshua ben Josefin, juuri kuten lapsenlapseni oli luvannut!

Hetken päästä Zenos palasi ilmoittamaan, että hänen ovellaan, alla olevalla kadulla, oli kokoontuneena juhlijoita. Eräät olivat paimenia, jotka olivat töissä Luukkaan appiukolla. He kertoivat, että suuri joukko enkeleitä oli ilmestynyt heille, kun he olivat hoitamassa lampaita kukkulalla. Toiset ryhmästä ilmoittivat, että he olivat heränneet hyvin selkeistä unista, joissa heitä pyydettiin tulemaan Elizabethin kotiin. He olivat tienneet, että Maria Anna oli synnyttämässä, kun he viimeksi näkivät hänet. Kaikkia oli kerrottu nousemaan ja tulemaan katsomaan lasta, vastasyntynyttä, jota kutsutaan Immanueliksi, Rauhan Prinssiksi, joka oli Jumalan suosiossa, kuten oli myös Sakariaan poika, Johannes, jota myöhemmin kutsuttaisiin Johannes Kastajaksi.

Kun aurinko aloitti nousunsa, kaikki nämä rakastetut pyhiinvaeltajat kutsuttiin vuorollaan tulemaan Zenosin päätalon takana olevia rappusia ylös, ja kaksin tai kolmisin istumaan lyhyen ajan meditoimassa nukkuvan lapsen kanssa. Silloin tällöin Jeshua saattoi odottamatta avata isot, mantelinmuotoiset, siniharmaat silmänsä katsoakseen näitä perheenjäseniä ja ystäviä, jotka olivat ensimmäiset toivottamaan hänet tervetulleeksi.

Lapsistani läsnä olivat Nathan, Luukas ja Rebekah, jotka tulivat puolisoidensa kanssa. Rebekah toi tyttövauvansa, Mariamin. Joachimin ja minun muut pojat ja tyttäret olivat kaukana. Josef Arimatialainen yhdessä puolisonsa Magdalan Marian ja sisarensa Martan kanssa olivat väestönlaskennassa Betaniassa. Kiehtovassa synkroniteetissa Maria Magdalena syntyi samana päivänä, yhtä monta tuntia auringonlaskun jälkeen, kuin mitä Jeshuan syntymä tapahtui ennen auringonnousua.

Luukaksen appiukon työntekijöiden joukossa oli nuori kahdentoista ikäinen poika, nimeltään Natanael ben Tolmi (bar Tolmi aramean kielellä). Hän oli ollut paimenten joukossa, joka näki enkelit. Hänen käsivarsillaan oli vastasyntynyt orpo lammas, minkä hän toi uhrilahjana Jeshualle. Kun Hän näki Jeshuan, hän lankesi polvilleen itkien, että näyssä useita kuukausia aikaisemmin hän oli nähnyt juuri tämän lapsen, jonka enkeli oli hänelle kertonut olevan luvattu Messias. Itkiessään hänen kyyneleensä putosivat hänen määkivän uhrilahjansa pehmeälle villalle. Kun hän katsoi ylöspäin, Maria Anna kutsui hänet tulemaan eteenpäin. Asettaen lempeän kätensä Natanaelin pään päälle hän katsoi kiinteästi hänen silmiinsä ja sanoi: ”Sinä, lapseni, olet Jumalan suosiossa. Hän, joka on nyt kanssamme, on kutsunut sinut tulemaan maailmasta ja olemaan yksi hänen ystävistään ja opetuslapsistaan ikuisesti.” Sitten hän pyysi Josefia ottamaan lampaan, ja laittoi Jeshua -vauvan Natanaelin ruskettuneille käsivarsille.

Tajuan, rakastettu ystäväni, että tarinani on tulossa yhä monimutkaisemmaksi. Tajuan myös, että paljon siitä, mitä kerron sinulle, on ristiriidassa sen kanssa, mitä kristityt yleensä hyväksyvät. Vaikka riskeeraan sinulle hämmennystä ja ristiriitaa, tarkoitukseni on tuoda selkeyttä ja avarakatseisuutta. On niin paljon kerrottavaa; ja sitä annetaan annos annokselta, aihe aiheelta; energiavirta energiavirralta.

Enemmän kuin tuoda esille uusi versio Kristustarinasta, syvempi tarkoitukseni on valmistaa sinua Kristuksen tulemiseen omassa sydämessäsi. Tällä tavoin sinua valmistetaan suuriin muutoksiin, jotka tulevat sinulle. Sen tähden avaa sydämesi ja muista ne energiat, jotka todistetaan tunteittesi kautta.

Sanon lisäksi, että olen tässä kanssasi. Tulemiseni tosi tarkoitus kauan sitten on olemukseni tarkoitus tässä nykyhetkessä. Sinun ei tarvitse ajatella, että olen kaukaisessa ajassa ja tilassa, tai että se, mikä tapahtui 2000 vuotta sitten, ei ole sinulle relevanttia omana aikanasi. Olet jatkuvasti prosessissa kirjoittamaan uusiksi menneen historiasi. Todellakin, jotkut teistä olette tulleet tulevaisuudesta tarkalleen tätä tarkoitusta varten.

Minä olen Karmelin Anna, joka olen palannut todistamaan Kristusta sinussa. Olen täällä vastaanottamassa sinut, aivan samoin kuin vastaanotin Voidellun 2000 vuotta sitten! Kun tuon sinulle tapahtumien kronologian ja tuttujen henkilöiden tarinat, joita olet opiskellut, tiedä, että tärkeämpää kuin muutosfrekvenssien lähettäminen ovat sanat, joiden kautta ne tulevat. Kun sitten voit kuulla sanojen taakse, voit muistaa, kuka sinä todella olet ja astua eteenpäin täyttämään sen mission, jossa esität osasi tässä suurenmoisessa planetaarisen nousemisen draamassa, mitä luomme yhdessä.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Anna ja Joachim, Sielunpeili 7_2018

Isoäiti Anna eli hyvin pitkän elämän (612 BC- 82 AD), sillä hän hallitsi solunuudistuksen. Hänen tehtävänään oli synnyttää ja kouluttaa lapsia monta sukupolvea tukiryhmäksi Jeesuksen rinnalle tämän tärkeässä tehtävässä.

Annan suurperheen sukutaulut löytyvät kirjoista Anna, Jeesuksen Isoäiti, ja Anna, Magdalenejen Ääni. Molempien kirjojen kansikuvassa on toisen kirjoittajan, Claire Heartsongin, tekemä maaalaus Annasta. Molemmilla kirjailijoilla, myös Catherine Ann Clemettillä, on läheinen suhde Annaan. Nykyään Annan jälkeläisiä on Annan omien sanojen mukaan kaikkialla maailmassa, missä he vaikuttavat edelleen monin tavoin. Nykyään monet Magdalenet, naiset ja miehet, heräävät tietoiseen toimintaan palvelemaan Jumalaista Äitiä, jotta tasapaino Äiti/Isä Jumalan kanssa eheytyy.

Annan ensimmäinen puoliso oli Matias, jonka kanssa hän sai kaksi lasta: Martan ja Josefin, joka sai lisänimen Arimatialainen, kun hänen rikas appensa adoptoi hänet.

Annalla ja Joachimilla oli 12 lasta, joista nuorin oli Maria Anna (20BC-66AD), joka oli Jeesuksen (4BC-72AD) äiti. Joachimin veljen, Jacobin nuorin poika oli Josef, Jeesuksen isä, ja Jacobin vanhin tytär oli Elisabeth, Johannes Kastajan äiti.

Annan kertomaa:

Annan ja Joachimin ensitapaaminen

Rakastettu ystäväni, tunnen ihmissydämen halun todelliseen rakkauteen. Aivan liian usein rakkauden kokeminen maan päällä on turhautunutta, parhaimmillaankin pinnallista heijastumaa siitä, mitä ihminen salaisesti kaipaa ja minkä tietää olevan mahdollista. Kuulen sielusi rukouksen puolisosta, jonka kanssa on yhteisymmärrys kaikilla tasoilla, etenkin henkisellä, missä sielusi täyttymys on kohottaa elämää eheyden ja pyyteettömän rakkauden sitoutuneella esimerkilläsi. Kun sielusi kehittyy, paljastuu voimakas halu liittää elämäsi yhteen jonkun kanssa, jonka kanssa voit syvästi ymmärtää jumalaisen kohtalon.

Onko sellainen rakkaus mahdollista? Kyllä, rakas ystäväni. Kun kaikki on valmiudessa, ja useimmiten, kun vähiten sitä odotat, Rakastettu tulee esiin fyysisessä muodossa peilaamaan Luojasi jumalallista rakkautta. Kun tulet yhä enemmän aina läsnä olevaan, intiimiin suhteeseen oman ikuisen Rakastettusi kanssa, kuten minä tein, sinä voit myös palvella elämän kehitystä vetämällä puoleesi henkiystävän, jonka kanssa voitte täydellisesti peilata toistenne Jumalaisen Feminiinin ja Maskuliinin sisäistä mystistä avioliittoa.

Kerron nyt yhden kokemusteni kallisarvoisimmista muistoista, kun rakastettuni tuli elämääni. Muistini mukaan oli kesäkauden loppua vuonna 52 BC kalenterinne mukaan, kun Neitsyt oli taivaiden merkkinä, että olin kävelemässä aamunkoitteessa puutarhapalstalla pyhäkön luostarialueella. Juuri lähellä naisten makuusalia pysähdyin kuuntelemaan sisäistä ääntä. Tämä ääni oli pehmeä, kuin linnun suloinen liverrys, ja kuitenkin se oli enemmän kuin huilujen ääni. Ihmettelin, mistä se tuli, sillä sisäiset korvani kuulivat sen varmasti. Minua veti puoleensa vastustamaton pakko löytää tämän koskettavan melodian lähde, mikä näytti soittavan sydämeni todellisia jousia. Keräsin nopeasti keräämäni hedelmät ja vihannekset ja vein ne yhteisön varastoon.

Pidin kutsuvat äänet sisälläni, kun huolellisesti pesin lian ja hien käsistäni ja kasvoistani. Vaihdoin aluspukuni pellavavaatteet ja valmistin kehoni ikään kuin sapattia varten. Sydämeni löi kiihtyvästi, kun puin uusimman pukuni hoikan varteni ylle. Kun silitin hienosti kudottua egyptiläistä pellavaa rinnoillani ja lanteillani, tunsin epätavallista tietoisuutta kehostani. Harjasin huolellisesti egyptiläisellä kilpikonnakammallani pitkää, paksua, kastanjanruskeaa tukkani, mikä oli vaalennut pellavan väriseksi niissä paikoissa, missä se oli ollut alttiina kesäauringon polttaville säteille. Otin parfymoitua öljyä käsieni kämmeniin ja hieroin kevyesti sitä vyötärönpituisille hiussuortuvilleni, jotka letitin palmikoksi pääni ympärille. Koska oli niin epätavallista, että annoin näin paljon huomiota ulkonäölleni, ihmettelin vielä suuremmalla uteliaisuudella, mikä minua kutsui.

Katsahdin nopeasti kiillotettuun pronssipeiliini ja lensin ulos luostarista uloimmaisen portin kautta. Juoksin laidunten läpi. Sinkosin kuin naarashirvi pienten lehtojen läpi, joissa kasvoi pähkinöitä, hedelmiä, varjoisia puita ja harvoja jäljellä olevia mäntyjä ja setripuita. Kiipesin ylöspäin vuorelle sydämeni pompottaen kuin paetakseen häkistään rinnassani. Lopulta pysähdyin kootakseni itseni. Ketään en voinut nähdä, paitsi paimenpoikia kaukana alapuolellani ja heikkoja viitteitä niistä, jotka liikkuivat Karmelin ulkoseinien sisäpuolella. Merelle päin näkyi niitä, jotka korjasivat vehnää ja pellavaa laakson alemmilla kukkuloilla. Lämpimät, leppoisat tuulivirrat nousivat ylös Suurelta Mereltä vilvoittaen hikistä ihoani ja pörröttäen huolellisesti kammattua tukkaani. Voin vain nauraa kiihkeälle halulleni Rakastettua kohtaan, mikä toi minut vuoren huipulle tyhjin käsin.

Vaivuin rutikuivalle ruoholle. Kaipauksen kyyneleet sekoittuivat naurun suloiseen vapautumiseen. Paneuduin pitkälleni vasten sileää, lämmintä kiveä. Pehmeä ruoho oli päänalusenani, kun tuijotin koboltinsinistä taivasta, missä pääskyset, haukat ja merilinnut syöksähtivät ja liitivät. Aurinko kasvoi yläpuolella ja vieläkin kuulin sisäisen äänen, niin koskettavana ja tuttuna, että olin kuin sen lävistämä. Makasin edelleen uponneena autuuden rauhoittaviin aaltoihin, suloisen nektarin ravitsemana. Hitaasti sulin liekin valtamereen. Sellainen palo! Olin liian humalassa seisoakseni.

Niin tunnit kuluivat ja vähitellen aloin tulla ennalleni, vieläkään tietämättä spontaanin retkeni tarkoitusta tai sydämellisen äänen lähdettä. Kun sitten olin valmis nousemaan jaloilleni oikoen hameitani, ajattelin itsekseni, että minun pitää kerätä yrttejä, juuria ja kukkia. Menemiselleni täytyy olla jokin selitys. Niin aloin kerätä varsia, lehtiä, marjoja, ruusunmarjoja ja terälehtiä. Kaivoin juuria, kunnes ulompaan hameeseeni ja huiviini ei enää mahtunut enempää. Sitten oli villiruusuja ja kourallinen kesäliljoja, mitkä viimeksi poimin laitettavaksi alttarille.

Olin niin työn touhussa, etten huomannut, kun sisäinen laulu tuli samaksi kuin se, mikä leijui tuulessa. Vasta kun nousin ylös, runsaudensarvisatoni kerättynä, tajusin, että ne suloiset äänet jotka kuulin, tulivat kukkulan harjanteen yli toiselta puoleltani. Kannoin aarteeni huolellisesti jyrkänteelle ja polvistuin kivilohkareiden joukkoon. Ei kovinkaan kaukana alapuolella yksinäisen setrin varjossa oli viittapukuinen, kiertelevä laulaja. Vuorotellen hän soitti lyyraa ja huiluja. Siis tämä oli se musiikki, joka oli soinut syvälle sydämeeni kutsuen minua vuorelle. Tuijotin häpeämättä juoden sisääni melodioita, joita hän lauloi ja soitti. Sitten ikään kuin aistien minut, hän käänsi ruskettuneet, parrakkaat kasvonsa silmäilläkseen harjannetta yläpuolellani. Silmämme lukkiutuivat ikuiseen syleilyyn.

Mikä ilo! Tässä, vihdoinkin fyysisessä muodossa oli se, jonka tiesin peilaavan sieluani täydellisen kokonaisesti! Sammuttamaton polte nousi jostain syvältä sisästäni kuluttaen kaiken jäljellä olevan vastustuksen, niin että saattaisin täysin sulaa Rakastetun laajoille käsivarsille. Täysin tietoisena jokaisesta aistimuksesta, joka jyskytti kehoni läpi, sieluni lähti vapaaseen lentoon.

Kuin magneetin vetämänä, joka oli niin vahva, ettei mikään voisi pitää meitä erillään, jätin arvokkaan satoni, paitsi kourallisen sesongin viimeisiä ruusuja ja liljoja, ja juoksin polulle, joka vei alapuolella olevalle yksinäiselle, ikivanhalle setripuulle. Ennen kuin olin juossut kivenlohkareiden viimeisen kielekkeen ympäri, niin siellä hän jo juoksi minua kohden. Saavuttaen toisemme juuri ajoissa, hiljensimme harkitusti askeltamme katsoen toisiamme, punniten tunnetta ja järkeä, kun lähestyimme totuuden hetkeämme. Kyyneleet pulppusivat ylös johtuen henkisestä paineesta, jota olimme pitäneet rinnoissamme ikuisuuksien ajan kaipuustamme Rakastetun inkarnaatioon. Silmämme liekehtivät valosta. Huuliltamme purkautui tukahdutettu huokaus. Sitten naurun jyrähdykset, kiihtyen syvästä tunnistamisesta, kevensivät askeleitamme, kunnes seisoimme toistemme edessä kasvotusten. Pistin kimpun hänen käteensä ja kuten hirvi melkein pakenin pois, mutta hän ojentui ja otti minut käsivarsilleen. Hellästi hän otti kasvoni käteensä ja silitti poskiani, jotka punastuivat kiiltäen kyynelistä.

Tuskin tiesin mitä tehdä ja tunsin itseni kömpelöksi ja ujoksi. Koska en tiennyt mitä sanoa, sallin itseni hiljaa olla tämän miehen kanssa, joka ilmoitti, että hänen persialaiset veljensä tunsivat hänet nimellä Heli ja hänen veljensä Galileassa nimellä Joachim. Aurinko loisti sädekehänä hänen kasvoillaan. Hänen kiharainen, suolaisen pippurinen tukkansa kiertyi keskiyön sinisen ja hopean värisiksi suortuviksi. Tuona hetkenä hän oli kreikkalainen aurinkojumala. Oli kuin Helios olisi seissyt edessäni. Minulle Joachim ei ikinä kelpaisi. Tuona hetkenä sydämessäni hänestä tuli Heliochim. Kun olin esitellyt hänet Karmelissa, niin yhteisö alkoi kutsua häntä Joachimiksi, kuten minäkin sitten myöhemmin tein.

Rakastettuni kohosi pääni yläpuolelle, pääni hänen sydämensä tasolle. Hänen hartiansa olivat leveät, hänen ryhtinsä voimakas. Hoikka oli hänen muotonsa, joka hahmottui hänen päällään olevan vaalentuneen, pellavaisen viitan alta. Hänen pitkä, tiheästi kietoutunut tukkansa ilmaisi hänet juutalaisnasiiriksi, joka oli ryhmä essealaisia askeetteja, jotka vaelsivat maita samaan tapaan kuin Intian saddhut eläen Äidin armosta. Hänen hiuksensa olivat keskeltä jaetut, kuten Galilean miehillä on tapana, mutta hänen oliivinvärinen ihonsa ja tummat, mantelinmuotoiset, itämaiset silmänsä kertoivat minulle, että hän oli myös persialainen.

Kun seisoimme katsellen toisiamme lukien toistemme energiakenttiä, muistin hetken, useita kuukausia aikaisemmin, kun minut nostettiin valon valtakuntiin Isiksen ja Osiriksen kanssa. Näkyni silloin, kun katsoin edessäni olevaa, joka oli polvistunut Kristusmestarin, Maitreyan, jalkojen juureen, palautui. Sitten tiesin, kuka hän oli ja tajusin, että nyt oli aika toteuttaa sopimus yhdestä sielustamme. Vihdoin, kun sain vedetyksi henkeä, siivekäs sydämeni tyydytettynä lepäämään, esittelin itseni.

Huomasin ääneni olevan tavallista pehmeämmän ja matalamman sävyltään, kun selitin, kuka olin ja mikä oli asemani Karmelissa. Ikään kuin tiivistäen hyvin pitkän historian, kuten lapset esittäessään läksyjämme, annoimme tietoa toistemme tiedonjanoisille mielille, tuntien koko ajan sydäntemme kiistämättömän todistuksen laulavan tuttuja, muinaisia rytmejä. Vasta kun olimme huomanneet auringon säteiden häipyneen vuoren taakse, kätemme pystyivät irtautumaan toisistaan. Kellon ääni kaikui kutsuaan uskollisille tulla iltarukouksiin ja yhteiselle ilta-aterialle. Vastuu ja lapsenomainen kiihko jakaa Joachimin saapumisen jännitys Karmelin perheeni kanssa sai meidät liikkeelle keräämään tavaramme, jotka olimme laittaneet sivuun kohtaamisemme ajaksi.

Laskeuduimme Karmel-vuoren ylimpiä rinteitä iloisesti odottaen Joachimin ensimmäistä kohtaamista Josefin ja Martan kanssa. Ne, jotka olivat kerääntyneet pitkien pöytien ääreen, näkisivät meidät pian pestyinä ja valmiina Joachimin viralliseen esittelyyn. Niinpä rakastettuni ja minä astuimme sisälle ulkoportista tuodaksemme elämämme ja kohtalomme yhdessä Karmelin rauhanpyhäkön sisälle.

Sielunkumppani, parisielu, kaksoisliekki
Nyt kun olen kertonut tarinani kohtaamisestani Joachimin kanssa, joka oli sielunkumppanini, samoin kuin parisieluni ja kaksoisliekkini, selitän lyhyesti sielunkumppanisuhteiden luonteen, joka on suosittu ja väärinymmärretty aihe. Jokaisella sielulla on lukuisia sielunkumppaneita, sekä fyysisiä että henkisiä. Voisit ajatella sielunkumppaneita valtavana laajennettuna perheenä, joka asuu maan päällä ja myös valon valtakunnissa. Kuitenkin ennen kuin voi ymmärtää ulkoisia suhteita sielunkumppaneiden kanssa, on elintärkeää tulla läheiseksi oman sisäisen sielunsa kanssa, johon on ikuinen side.

Vaikkakin tulen selittämään tarkemmin ulkoisia suhteita, haluan korostaa sen tärkeyttä, että luot rakastavan ja hyväksyvän suhteen oman itsesi kanssa – fyysiset, emotionaaliset, mentaaliset ja henkiset puolesi integroituneina olemuksen kokonaisuudeksi. Jotkut henkilöt erheellisesti laittavat elämänsä ”pitoon” ajatellen, että he voivat suorittaa jumalallisen tarkoituksensa vain henkisen partnerin kanssa. Jotkut menevät ohi sopivan sielunkumppanin, koska he eivät voi hyväksyä jotain inhimillistä piirrettä, joka kätkee heidän rakastettunsa sielun olemuksen. Jos huomaat olevasi naimaton, tai partnerin kanssa, joka on joko henkisesti unessa tai hereillä, tiedä että sinun ensisijainen ja tyydyttävin sielunkumppanuussuhteesi on rakastetun Itsesi kanssa.

Sielunkumppanit, kuten jumalaiset täydentävät peilit, täydellisesti heijastavat tietoisuuttasi joka hetki. Joskus heijastus voi ilmaista toisesta vastakkaista polariteettia, jota tietoisesti koet, mutta se mitä havaitset, on vielä energiasi peili, mikä ilmenee saman resonanssin kautta. Vedät puoleesi näitä kokemuksia, niin että voit olla tietoinen alitajuisista tai varjo-olemuksista. Silloin sinulla on mahdollisuus harmonisoida ja tasapainottaa polariteetit sisälläsi, samalla tavalla kuin ne, jotka tulevat esille yhdistyneen suhteen välisessä kemiassa.

Sielunkumppanit eivät ole rajoitetut seksuaalisesti intiimeihin suhteisiin. Ne voivat olla sukulaisia, opettajia, ystäviä ja jopa vihollisia. Ne tulevat aina elämääsi ja sinä heidän elämäänsä täydelliseen aikaan, kun sielusi haluaa kiihdyttää kasvua ja parantumista tietoisuuden erillisyydestä. Koska on niin paljon rakkautta välillänne sielutasolla, sielunne sopivat ennen inkarnoitumista, että löydätte toinen toisenne ja että esitätte sopivimpia rooleja elämänne draamassa.

Nämä suhteet valmistavat teitä kumpaakin korkeimpaan voimaantumiseen ja kohtaloon. Joskus nuo roolit ovat hyvin rakastavia ja harmonisia. Joskus voi olla äärimmäistä kärsimistä. Kuitenkin sielunkumppanisuhteiden lopullinen tarkoitus on astua jumalaisen suhteeseen, jossa itse peilautuu Sitten kun on selkeytynyt anteeksiannon ja myötätuntoisen rakkauden kautta, Rakastettu, joka on aina ollut läsnä, paljastuu. Itsetuntemuksen ja itse-voimaantumisen kautta, joka on saavutettu tietoisessa suhteessa, jokainen sielu muistaa, kuinka olla läsnä sekä itselle että havaitulle toiselle.

Rakkauden antaminen ja saaminen kaikenlaisten suhteiden kautta tulee suurimmaksi ikuisesti laajentuvista lahjoista. Tavalla tai toisella, sielusi tulee ymmärtämään, ettei ole uhreja, tyranneja ja että todella ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kuitenkin anteeksiantaminen on se avain, joka avaa haavoitetun ja särkyneen sydämen tuntemaan rakkautta, jota se on kaivannut ja ikävöinyt. Anteeksiantaminen, myötätuntoinen rakkaus näkee itsensä ja toiset viattomuudessa. Tämä rakkaus ilman rajoja on avoin ovi, joka tuo Taivaan Maahan.

Voisin jatkaa paljonkin voimaantumisesta, joka tulee pyhän suhteen kautta, koko elämän kanssa, mikä sivumennen sanottuna, on jatkuvasti upoksissa jumalaisen seksuaalisen ilmauksen vapaassa virtauksessa. Todellakin, olen tullut juhlimaan koko elämää seksuaalisena!

Inhimillinen seksuaalisuus, kun sitä ilmaistaan tietoisesti ja myötätuntoisesti heränneen sydämen kautta, tulee voimakkaaksi henkiseksi poluksi, jossa voit tulla tuntemaan Itsesi Rakkautena, Rakastajana, ja Rakastettuna. Vaikkakin tämä sydämen alue – niin usein väärinymmärretty – on lähellä ja minulle rakas, lopetan nyt tähän.

Rosa Mystica
Jaan nyt kanssasi runosäkeen, joka syntyi sydämessäni ensitapaamisellamme. Annan sen sinulle ikään kuin olisit rakastettuni; sillä todellakin, näin sinä olet. Annoin tämän runon Joachimille avioliittoriittiemme jälkeen, kun seisoimme seurakunnan edessä, joka todisti liittomme.

Salli minun ensin sanoa, että ruusu on se kukka, johon sieluni on eniten sopusoinnussa, sen tuoksu ja pehmeät terälehdet, ja myös sen piikit. Tässä mysteerissä voit tulla tuntemaan minut. Runo on tällainen:

Rosa Mystica

Vuodenajan viimeisten ruusujen lahja kutsuu sinua ja minua seisomaan avio-lehtimajakatoksen alla. Kultainen iltaruskon loistava tähti, meidän perheemme todistaja, upotettuna hopeamaljan sisään, rakastettu Venuksemme.

Nuo ruusut, jotka kerran olivat nuppuja Kun viimeksi tätä tietä tulimme, Eheyden malja, nyt huudahtaa Ruususydäntemme olevan Pyhän Graalin.

Hengittäkäämme ja olkaamme hengitetyt: Suudelmamme, Ruusun tuoksu. Juokaamme ja olkaamme humaltuneet: Rakastetun Viini virtaa.

On valkean ja kullan ruusu, tämän punaisen sydämen sisällä Jonka haluaisin sinun tuntevan. Tule, Rakastettu, astu morsiusvuoteeseeni.

Tuo esiin noussut liekkisi, Valaise tämä moniterälehtinen huone, Laula kanssani Laulujen Laulu Uudistakaamme Salomonin temppeliloisto.

Ikuisen Rakkauden Kolmoisliekki, Muuta nämä lihalliset kivet, Paljasta timantti Maan tähti Noussut sulautuneiden sydäntemme alttarin yläpuolelle.

Astukaamme Rakastetun Puutarhaan ja löytäkäämme sidotut Ruusut, silkkiset ja kasteiset. Sinun, Taivaan kulta ja hopea Minun, Jumalattaren helmi ja rubiini.

Kätkössä ruusujen puutarhassa Lepää terälehtien ja piikkien Kristussydän. Ruusun Peili heijastaa keitä me todella olemme - Jumala MINÄ OLEN … Yksi Rakastettu.

Siunaen ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti

Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Isin tyttö Lizbett, Sielunpeili 6_2018

ISIN TYTTÖ LIZBETT
Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Elizabeth Hannah

Sielunpeili 6/2018

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Claire Heartsong toimii yhden session vetäjänä tekemällä kysymykset Catherine Ann Clemettille, joka vastaa ”Lizbettinä”. Kun Catherine Ann kuuli Lizbettistä aikaisemmassa sessiossa Annan kanssa, hän ilmaisi halunsa olla Lizbettin Akaashisen Aikakirjan edustaja, koska hän tunsi voimakasta mieltymystä häneen. Catherine Annella on voimakas sielun yhteys Lizbettiin.

Lizbett valohedelmöitettiin talvipäivänseisauksena 32 AD aikana ja hän syntyi Neitsyen merkissä seuraavana syyskuuna 33 AD.

Mount Bugarach, Etelä-Ranska, 36 AD

Isin tyttö Lizbett
Isi seisoo kehtoni jalkopäässä, josta olen melkein kasvanut ulos. Olen noin kaksi- tai kolmevuotias. Kun katson häntä, hän on todella, todella kookas ja minä olen hyvin pieni. Hän katsoo alas ja hän hymyilee minulle. Minun on määrä mennä nukkumaan, mutta haluaisin mieluummin leikkiä hänen kanssaan. Hän on minun isini. En näe häntä kovin usein. Pidän siitä kun hän on täällä. Hän on tosi hauska.

Isi on siirtynyt huoneen toiselle puolelle, missä Mama istuu suurella tyynyllä lattialla. Isi laittaa käsivartensa Maman ympärille ja tämä laittaa päänsä hänen olkapäälleen. He vain istuvat hiljaa. Voin kertoa, että he rakastavat toisiaan paljon.

On aika hämärää. On pieni tuli mikä on sammumassa, ja Nanan luona on kynttilä. On pieni lamppu, jossa palaa jonkinlaista öljyä. Valoa ei ole paljon, on aika hämärää. Lähellä on muita. Mariam ja Martta, äitini sisar, istuvat yhden lampun ääressä neulomustensa kanssa. Jokaisella on oma projektinsa. Kuulen toisten puhuvan hyvin pehmeästi, mutta he ovat enimmäkseen hiljaa. Kuulen pöllön ja kuulen tuulen. Ulkona on kylmä. On helmikuu.

Isi tulee ja menee Isi ei yleensä viivy kauaa. Isi leikkii meidän kanssa. On paljon lapsia ja hän nauraa kanssamme – juosten ja hyppien. Hän voi olla joskus aika hassu. Hän leikkii mielellään lasten kanssa. Hän on hauska. Hän ei ole niin ankara ja etäinen kuin jotkut aikuisista. Hän vain menee maahan ja tekee mutakakkuja kanssamme. Hän kutittaa meitä ja me kaikki nauramme. Rakastan hänen nauruaan.

Aurinko paistaa. Isillä on hyvin yksinkertainen pitkä tunika housujen päällä. Hän on pukeutunut kuten muut täällä asuvat miehet. Kangas on kudottu pellavasta. Se tuntuu aika karkealta. Minulla on pikkutunika samasta materiaalista. Mutta se ei ole niin karkea paljasta ihoani vasten. Se menee alas melkein nilkkoihini. Jaloissani ei ole mitään. Joskus minulla on pienet nahkasandaalit, mutta otan ne aina pois. Tykkään kävellä avojaloin. Vaikka maa ei vielä olisikaan lämmin, otan aina kenkäni pois jaloista ja kuljen avojaloin. Joskus kun on todella lämmin, otan tunikani pois. Jotkut aikuiset yrittävät panna sen päälleni – mutta useimmat heistä eivät todella välitä. Mariam ei tykkää siitä, että juoksen ympäriinsä ilman tunikaa. Hän pelkää että vilustun. Hän tuntee olevansa vastuussa minusta ja haluaa varmistua, ettei mitään pahaa satu minulle.

Mariam
Mariam on hyvin sievä. Hänellä on pitkä, tummanruskea tukka – se on melkein musta. Se on todella paksu ja hiukan kihara. Kun se ei ole sidottuna taakse, se todella työntyy ulos. Tykkään juoksuttaa sormiani sen läpi. Hänen ihonsa on vaalea, hiukan kullanvärinen ja siinä on joitakin pisamia. Hänellä on hyvin sievät ja ystävälliset kasvot. Hänellä on vaalean ruskehtavan-harmaan-vihreät silmät. Se riippuu siitä, onko hän auringonvalossa. Kun aurinko välkehtii niissä, silloin ne ovat enemmän aika vihreät. Pidän hänen silmistään, kun hän hymyilee; mutta joskus hän voi olla ankara ja silloin hän rutistaa kulmiaan. Joskus hän on tosisurullinen ja hän itkee.

Täällä on myös pieni vauva, Saran ja Filippuksen. Hän konttaa, on ehkä kahdeksan kuukautta vanha. Pidän vauvasta ja leikin hänen kanssaan. Se on hauskaa. Minulla on joitakin pieniä leluja. On pieni vaatenukke, joka on täytetty lampaan villalla, ja on muita leluja, jotka on kaiverrettu luusta ja puusta. On yksi josta pidän eniten – triangeli.

Leikin triangelilla. Uskottelen, että se on iso talo kuten se, jonka näin kun menimme kaupunkiin ison joen luona. Joskus saan kukkia ja laitan ne triangeliini. Joskus laitan sen maahan ja uskottelen, että se kasvaa ruohoa ja muita kivoja asioita. Joskus nostan sen ylös taivaasen ja suljen auringon pois ja katson valon tanssivan sen ympärillä. Joskus juoksen sen kanssa. Joskus näytän sen vauvalle. Ja joskus kun poimin pieniä keltaisia kukkia, vauva yrittää tarttua niihin. Kun keltaiset kukat tulevat valkoisiksi, vauva ja minä puhallamme valkeat nöyhtät, ja me katsomme tuulen kantavan siemenet pois.

Mount Bugarach, varhainen syksy, 38 AD, ikä 5
Olen kotonani suuren vuoren luona. Roomalaisia sotilaita marssii tietä pitkin, joka ei ole kovinkaan kaukana paikasta jossa asumme. Jokainen on huolissaan. Vaikkakin pukeudumme kuten muutkin ihmiset, jotka asuvat lähistöllä; ja meillä on magiikkaa, jota käytämme niin ettei yhteisömme herätä liian paljon huomiota, on silti huoli siitä, että meidät löydetään.

Tapamme ovat erilaiset kuin sotilaiden. Pelkäämme, että he häiritsevät elämäntapaamme. Jotkut lapsista ja minä kiipesimme läheiselle kukkulalle tänä aamuna, missä voimme katsella paksujen puiden välistä alas laaksoon. Voimme nähdä heidät kaukana. Niitä on paljon. Niillä on hevosia ja rattaita ja ne saavat pölyn nousemaan. Pitkiä rivejä kävelee. Voimme kuulla heidät. On paljon pölyä ja melua. On aikainen syksy. Lehdet alkavat muuttua keltaisiksi. On jotakin tekeillä – jotakin tärkeää, joka saa meidät hermostumaan.

Roomalaiset aiheuttavat huolta
Paikalliset maanviljelijät ja kyläläiset valittavat paljon sitä, kuinka roomalaiset vaativat heitä antamaan enemmän viljaa ja eläimiä. Roomalaisia sotilaita tulee enemmän kylään näinä päivinä. Juuri eilen pieni ryhmä heitä ratsasti aivan portillemme. He eivät osoittaneet mitään kunnioitusta. He vain kävelivät isoon taloomme, minne kokoonnumme aterioille ja kokouksiimme. Syödessämme he paukuttivat oveamme. He vain tulivat sisään ja katsoivat ympäriinsä. Isaac, Josef ja Nana puhuivat heille ja antoivat heille syötävää. He poistuivat mukanaan ylimääräistä ruokaa.

Aikuiset puhuivat myöhään yöhön asti. He sanoivat, että on aika niiden meistä, jotka tulivat tänne Vanhasta Maasta, lähteä Josefin (Arimatialainen) kanssa saarelle, jota kutsutaan Avaloniksi. Josef (äidinisäni) on hyvin vanha. Hän on rikas ja hänellä on laivoja. En ole nähnyt niitä; mutta olen kuullut paljon tarinoita. Hän tulee ja menee niin kuin isini ja kaksi äitiäni.

Kaksi äitiä
Toinen äitini on Myriam (Tyanalainen). Hän on erinnäköinen kuin äitini. Hän on kookkaampi ja isompi ja hänellä on tummempi iho. Hän on hyvin kaunis. Mama on hyvin sievä, mutta Myriam on kaunis kuin Kuningatar Esther. Hän tulee ja menee myös. Mutta suurimman osan aikaa hän ja äitini ovat täällä. Hän on hauska kuten isini. Hän nauraa paljon, ja joskus olen mieluummin hänen kanssaan kuin äitini kanssa. Mama näyttää etäisemmältä, silloinkin kun hän on täällä. Tiedän että hän rakastaa minua ja isosiskoani Sar´hia. Luulenpa että Sar´h on enemmän hänen kaltaisensa.

Tunnen itseni yleensä turvalliseksi, mutta nyt juuri kukaan ei tunne olevansa turvassa. Kaikki ovat väsyneitä tähän, koska usein eri paikoissa he ovat kokeneet tämän huolen. He olivat huolissaan juutalaisista, jotka ovat erilaisia kuin me, eivätkä pitäneet meistä. He sanovat, että Vanhassa Maassa sekä juutalaiset että roomalaiset aiheuttivat meille hankaluuksia. Täällä sitä aiheuttavat roomalaiset.

Nathanaelin kuolema
Kuulin aikuisten puhuvan siitä, kuinka juutalaiset pidättivät ja roomalaiset tappoivat Nathanaelin kaukaisessa paikassa. Olen kuullut tarinoita siitä, miten Isilleni tapahtui näin, paitsi että hän ei kuollut – hän elää edelleen. Olen niin iloinen, että Isi on yhä täällä, vaikken näekään häntä kovin usein. En tiedä kovin paljon siitä, miten Nathanael kuoli. Tiedän vain, että se on ollut hyvin rankkaa Mariamille, hänen puolisolleen. Hän itkee enemmän kuin aikaisemmin. Ennen oli niin, että hän tunsi herkkyyttä kauniista kukasta tai auringonlaskusta, tai vastasyntyneestä vauvasta tai karitsasta; hän itki... mutta hän hymyili itkiessään. Nyt hän itkee ja hän on surullinen. Hän ei puhu enää. Meillä on muita tapoja puhua. Toivon että ymmärtäisin paremmin, sillä rakastan Mariamia hyvin paljon. Kaikki ovat huolissaan, että se mikä tapahtui Nathanaelille, saattaisi tapahtua meille.

Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria)
Isoäiti Maria Anna (isänäitini) on täällä myös. Hän on niin kiltti ja ystävällinen ja hän pitää minusta todella paljon. Hän on täällä tällä hetkellä, mutta hän ei ole täällä koko aikaa. Hän tulee ja menee myös. Joskus hän menee Isini kanssa. Joskus isoäiti menee muihin kyliin, joissa on sellaisia ihmisiä kuin me. Hän huolehtii erittäin mielellään ihmisistä, kun he sairastavat. Jokainen tuntee olonsa paremmaksi, kun hän on läsnä ja kun hän kertoo suloisia kertomuksiaan Isistäni. Hänellä on kyky osoittaa ihmisille kuinka olla onnellisia ja kuinka olla ystävällinen toinen toisilleen. Isin nuoremmat veljet ja hänen sisarensa ovat täällä myös. Pidän heistä paljon. Minulla on hyvin suuri ja rakastava perhe. Täällä asuvat myös isoäidin lapset, vanhin Ruth, ja myös nuoremmat lapset, tyttö Esther Salome. He myös huolehtivat minusta mielellään. Nuoremmat pojat ovat John Mark ja Matteas.

Jotkut miehistä menevät isoäidin kanssa suojellakseen häntä. Usein Nana, Ruth, Esther Salome, Myriam ja Sara menevät myös. Joskus äitini menee, ja Sar´h ja minä.

Sara ja Filippus
Tabithan ja Isaacin tyttärellä Saralla ja hänen puolisollaan Filippuksella on vauvan lisäksi poika Justus, joka syntyi aika pian minun syntymäni jälkeen.

Sara on hyvin suloinen, ja hänellä on kauniit kasvot kuten Myriamilla. Heillä molemmilla on tumman kultainen iho kesäaikaan. Mutta Saran iho on tummempi, kuten äidillään, ja joskus hänellä on hyvin ruusuiset posket.

Filippuksella on musta tukka ja tuuhea parta ja ruskeat silmät tuuheine kulmakarvoineen. Hän on miellyttävä, mutta hän voi olla ajoittain hyvin vakava. Hän tuntuu paljon vanhemmalta kuin Sara. Hän on hyvä eläinten kanssa. Hän on hyvä hevosten, muulien ja aasien kanssa. Hän tietää, kuinka harjoittaa niitä hyviksi ratsastukseen ja vaunujen ja aurojen vetämiseen. Hän on hyvin komea ratsastaessaan isolla, uudella oriilla, jolla on kimaltelevan ruskea harja ja pitkä, heiluva musta häntä. Joskus hän antaa minun ratsastaa takanaan, käsivarteni kietoutuneena hänen vyötärönsä ympärille. Hän kertoo mielellään juttuja Isistäni. Pidän siitä, kun hän istuttaa minut lattialle eteensä ja ottaa käteni omiinsa ja kertoo minulle erityisiä tarinoita vanhemmistani. Hän tietää, että kaipaan Isiäni ja hän haluaa minun tietävän, että minua rakastetaan hyvin paljon.

Filippus aina varmistaa, että kaikista asioista huolehditaan, kun Isi matkustaa kenen tahansa aikuisen kanssa. Hän huolehtii eläimistä ja varmistaa, että on kylliksi elintarvikkeita kaikille. Hän tuntee olevansa vastuussa. Hän pitää huolen siitä, että kaikki sujuu hyvin.

Parantavat yrtit
Sara poimii mielellään pieniä marjoja, joita kasvaa villinä kukkuloilla. Kun hän ottaa meidät mukaansa auttamaan poimimisessa, hän pistää meille joskus marjoja suuhun. Hänen vauvansa näyttää hassua naamaa. Jos marja ei ole kyllin makea, hän sylkäisee sen pois. Hän kerää yrttejä Nanan kanssa. Nana on opettanut hänelle yrteistä. Menen mielelläni keräämään yrttejä heidän kanssaan.

Yrttejä käytetään jos sairastut. Joskus he tekevät tahnaa tai salvaa yrteistä. Jos saat ihottumaa tai jotain sellaista, he laittavat yrttejä ihottumaan. Minulle laitettiin salvaa sääreen, kun sitä särki muutama viikko sitten. Se kutisi. He laittoivat sitä arkaan kohtaan ja kertoivat minulle, etten saanut koskea tai raapia sitä. Se paransi sääreni parissa päivässä. Itse asiassa tuntui heti hyvältä, mutta kesti pari päivää ihottuman kadota.

Matkalla Britanniaan, myöhään syksyllä, 38 AD
Me olemme matkalla. Olemme vielä Galliassa. Olemme jo tulleet lähelle suurta merta useita kertoja. Saatoin nähdä sen kimmeltävän kaukaisuudessa. Se jatkui ikuisuuden usvaiseen siniseen taivaaseen. Josef tuntee tien. Hän on järjestänyt kaiken. Nyt olemme paikassa, jossa pidetään laivoja valmina purjehtimaann. Täällä on sievää. Minusta on kivaa katsella vaahtopäisten aaltojen pärskivän isoille kiville. Pidän hajuista ja monista merilinnuista. Kaikki on tuulen tuivertamaa ja villiä. Sisämaassa pienen matkan päässä on kylä, missä Josefin ystävät asuvat. Pidän täällä asuvista lapsista. En ymmärrä heidän sanojaan, mutta me löydämme tavan jakaa tarinoitamme ja leikkiä pelejä. He ottavat mielellään muut lapset ja minut paikkoihin, missä on pystykiviä ja vanhojen puiden lehtoja. Siellä on keijuja. On paljon keijuja ja pikkuihmisiä, joita kutsutaan haltioiksi. Ihmiset, jotka asuvat täällä ja tekevät taikojaan, osaavat nähdä pikkuihmisiä ja puhua niille.

Olen hyvin mielelläni näiden ihmisten ja keijukaisten kanssa. Kuulin keijukaisista siellä missä asuimme, mutta nyt saatan nähdä niitä. Ne ovat hyvin ystävällisiä. Ne pitävät meistä. Ne tulevat luoksemme ja ovat hyvin leikkisiä. Niillä on töitä. Ne auttavat kukkia ja puita. Ne auttavat maata. Ne auttavat jokaista elämään parasta elämäänsä, onpa se kasvi tai kukka tai kimalainen tai ihminen. Ne tietävät kuinka värähdellä oikeissa väreissä ja oikeissa soinnuissa. Ne työskentelevät parhaiten auringon ja elementtien kanssa. Ne auttavat jokaista työskentelemään oikein yhdessä.

Tiedän näistä keijuista. Nana on kertonut, että keijut jotenkin saavat yrtit tekemään sen mitä niiden on määrä tehdä, niin että ihmiset voivat hyvin. Hän kutsuu niitä deevoiksi ja enkeleiksi. En näe enkeleitä vielä. Enkelit ovat suurempia. Voin nähdä keijukaisia ja haltijoita, kun olen erikoisessa paikassa, kuten olin määrätyissä paikoissa lähellä isoa vuorta missä asuimme. Luulen, että pian tulen näkemään enkeleitä. Nana sanoo, että keijuja ja haltijoita on siellä uudessa paikassa, minne olemme menossa. Isi tietää näistä ja keijukaisista. Luulen, että hän leikkii niiden kanssa.

Avalon, 41 AD, ikä 7
Olen vihreällä kukkulalla ja pyörin ympäri. On aurinkoista ja ruoho tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Voin nähdä kauas, kun seison tämän Tor -kukkulan huipulla. Se on lähellä sitä paikkaa missä asumme. Tänään olen yksikseni. Vain pyörin ja tunnen auringon kasvoillani. Pyörin ja pyörin, kunnes minua pyörryttää, ja sitten kaadun alas. Ja sitten kun kaadun maahan, pyörin ympäri ja ympäri kukkulaa alas. Sitten vain makaan siellä, kunnes maailma lakkaa pyörimästä. Ja sitten juoksen kukkulaa ylös ja teen sen taas. Olemme kai olleet täällä kolme vuotta, kun päivät ovat olleet hyvin lyhyitä ja on kylmä. Täytin juuri 7 vuotta viikko sitten.

Asuinpaikkamme
Kylämme ympärillä on aita, joka on tehty isoista paksuista oksista, jotka on köytetty ja punottu yhteen, niin että niiden välissä ei ole rakoja. Aita ympäröi koko kyläämme. Se on jonkinlainen suoja, joka pitää eläimet kuljeksimasta pois. Meillä on myös muunlaista suojaa. Täällä asuvat ihmiset osaavat saada sumun päälle, kun he haluavat kylämme olevan näkymätön. Portin sisäpuolella meillä on talomme.

En asu vain yhdessä talossa. Talot ovat pyöreitä, suippokattoisia, ja ne on tehty jäykästä oljesta ja ruo'oista. Jotkut ovat isoja ja jotkut ovat pieniä. Ne on yleensä ryhmitetty lähelle toisiaan. Nanan talo on jonkin matkan päässä aivan erillään. Joskus olen muiden lasten kanssa jossakin isoista taloista, mutta joskus sisareni Sar'h ja minä viivymme Nanan pikkutalossa. Meillä on nukkumapaikka, jossa emme häiritse häntä.

Yhteisöelämää
Me jaamme edelleen kaiken – ruokamme, työmme ja vaatetuksen. Jotkut perheistä, jotka ovat aina asuneet täällä, asuvat kaikki yhdessä – isovanhemmat, vanhemmat ja lapset jakavat kaikki saman tilan. Ne meistä, jotka tulimme tänne Vanhasta Maasta, asumme enemmän makuusaleissa. Vanhemmat lapset asuvat yhdessä muutamien aikuisten kanssa, jotka vuorollaan pitävät meistä huolta. Miehet ja naiset jotka eivät ole naimisissa, asuvat yhdessä, mutta erillisissä makuusaleissa. Naimisissa olevilla pareilla on pikkumajansa. On iso pyöreän muotoinen talo, minne tulemme yhdessä syömään, ja yhteisesti rukoilemaan, laulamaan ja tarinoimaan. Vieraat jotka tulevat matkan päästä, nukkuvat siellä joskus. Se on keskellä kehää, jossa pienet pyöreät asuintalomme sijaitsevat. Lähellä on useita suuria puutarhoja ja lähteitä. Lampaat ja karja vaeltavat kukkuloilla, ja on myös peltoja viljan kasvattamiseen. On myös paikka eläimille, niiden ruokaa, vaunuja ja työkaluja varten.

Opiskelua
Opimme aina. Menemme eri taloihin oppimaan erilaisia asioita. Tytöt ja pojat oppivat yhdessä monia asioita. Joskus tytöt oppivat eri aineita. Joskus menemme istumaan eri opettajien jalkojen juureen. Jotkut opettajista ovat vanhoja, ja eräät eivät ole paljon meitä vanhempia. Kullakin on jotain erityistä opetettavaa meille, kuten katsella tähtien liikkumista ja kuinka ennustaa säätä; kuinka hoitaa eläimiä; kuinka laskea, mitata ja rakentaa jotain; tai kuinka pysyä sairastumatta. Jotkut näyttävät meille kuinka viljellä ruokaa ja kuinka valmistaa sitä aterioiksi. On rumpujen ja harpun soittajia, myös laulajia jotka opettavat lauluja ja erityisiä tansseja. Jotkut osaavat tehdä hyödyllisiä esineitä, ja he osaaavat koristella niitä sievin kuvioin. Toiset ovat mestareita tarinankertomisessa. He harjoittavat mieliämme muistamaan monia asoita ja lausumaan niitä, ja sitä kuinka ajatella selkeästi. Me opimme myös puhumaan eri kieliä ja kirjoittamaan ja lukemaan.

Pidän siitä, että minua opetetaan ajattelemaan ja kohdentamaan mieleni ja keskittymään, kunnes kaikki tuntuu hyvin hiljaiselta ja olevan täynnä valoa. Opimme hengityksestämme ja siitä, kuinka se keskittyy ajatuksiimme ja tunteisiimme. Työskentelemme mielikuvituksemme ja unelmiemme kanssa. He tekevät sen kaiken leikeiksi. Joskus on naurua; mutta suurimman osan aikaa me työskentelemme ja harjoittelemme suurella päättäväisyydellä ja erittäin keskittyen. Luulen että vanhemmat lapset tekevät samoin, mutta he oppivat vaikeampia asioita. Juuri nyt me enimmäksen vain harjoittelemme.

Energian lähettämistä
Mama myös opettaa minua ja muita lapsia. Kun olemme kahdestaan, hän istuutuu alas eteeni ja laittaa otsansa omaa otsaani vasten. Sitten hän pitää käsiäni ja laittaa jalkansa koskettamaan omiani, ja kätensä käsiini, kämmen kämmenelle. Hän hymyilee ja hengittää kanssani. Harjoittelemmme ja harjoittelemme kooten energiaa. Tuntuu mukavalta ja lämpimältä, kun hän lähettää energiaa ruumiini läpi. Sitten hän laittaa minut lähettämään energiaa hänen ruumiinsa läpi. Se menee ympäri ja ympäri, voin tuntea sen. Teen tätä hyvin mielelläni äitini kanssa. Mama tietää paljon energiasta.

Matkustamista
Mama, Nana ja Isini tulevat ja menevät. Haluaisin matkustaa joskus Maman ja Isin kanssa. Vaikkakin meillä on hevosia ja elintarvikkeita kun matkustamme, vanhempani joskus voivat matkustaa myös eri tavalla kuin muut ihmiset – se on sellaista, että he voivat tulla ja mennä, ja jollain tavalla jälleen ilmestyä. Se kuulostaa hauskalta. Se ei ole niin vaivalloista, kuten meidän matkustaessamme. En ymmärrä, mikseivät he tee sitä koko ajan. Ehkä siksi, että me kaikki emme osaa heidän laillaan kadota ja jälleen ilmestyä. Haluan puhua tästä Nanalle ja oppia sitä myös.

Nana ja John
Joskus on ihmisiä, jotka tulevat vierailemaan Isoäiti Annan luokse. Hän on aina hyvin onnellinen nähdessään heidät. Hänen sydämensä on hyvin iloinen. En ole varma, keitä he ovat. Joitakin olen nähnyt akaisemmin. Hän innostuu kovin, kun he tulevat vierailulle. On yksi miesvieras, jota hän näkee usein. Hänen nimensä on John. Luulenpa, että Nana rakastaa häntä, koska hän katsoo Johnia ja koskettaa häntä tavalla, joka kertoo että tämä on hyvin erityinen. Joskus Nana punastuu kun kysyn hänestä. En ole tottunut näkemään Nanaa tällaisena. Olen iloinen. Hän ei ole niin vakava.

Avalon, 47 AD, kesä, ikä 13

Aikuistumisen vihkimysrituaali
Meillä on seremonia – ’naiseuden’ rituaali. Minut on puettu erittäin hienoon sinertävään, soljuvaan materiaaliin. Sen läpi melkein näkee. Minulla on kirjailtu tummansininen nauha päässäni, joka peittää kolmannen silmäni. Sitten nauha tulee korvien taakse, jossa se sidotaan. Nauhaan on ommeltu pieni kristalli paikkaan, missä se peittää kolmannen silmäni. Puvussani on myös nauha samaa kirjailua, ja se tulee rintani poikki. Minulla on pitkä, keskiruskea tukka. Se on jaettu keskeltä ja se yltää vyötäröni alapuolelle. Minulla on hyvin vaalea iho. Se on vaalea kuten Isoäiti Maria Annalla. Meitä on hyvin harvoja, joilla on niin vaalea iho. Melkein kaikilla sukulaisillani, jotka tulivat Vanhasta Maasta, on oliivinvärinen iho. Täällä Avalonissa asuu monia vielä vaaleampi-ihoisia ihmisiä.

Seison kädet hiukan sivuilla, kämmenet eteenpäin. Tämä on erityinen vihkimyspäivä, jolloin itse asiassa koemme ensimmäistä kertaa sitä mitä meille on opetettu. Tämä vihkimys tarkoittaa, että otamme valon ja viemme sen erityisellä tavalla ruumiittemme läpi. Otamme valon maasta, kuusta ja auringosta. Eikä vain auringon, jonka näemme silmillämme, vaan auringon auringon takana. Otamme kaiken valon päähämme ja siirrämme sen alas energiakeskuksiimme. Me keskitämme sen alas elimiin, joissa lapset tehdään. Se on voimakas kultainen valo, joka tulee alas ja yhdistyy siihen energiakeskukseen ja niihin elimiin. Se asettaa energiakentän, joka kantaa erikoista värähtelyä. Se yhdistyy kuun vereen, joka tulee kun ylittää naiseuden kynnyksen. Se yhdistyy kaiken veren kanssa joka virtaa läpi koko ruumiimme ja kaiken energian kanssa, joka virtaa olemuksemme läpi.

Hengen ankkuroimista tietoisuuteemme
Tällä tavoin veremme kantaa hengen värähtelyn. Se on hengen ankkuroimista tietoisuuteemme niin, että kun kuun veren vuodattamisen aika tulee, voimme käyttää ajatuksiamme ja sanojamme elämän hyväksi ja synnyttää hyviä asioita. Se on vastuun aika, missä tuomme ravitsevaa huolenpitoa toisillemme; ja se on itsen hienosäätöä. Se on aika olla enemmän kuten Suuri Äiti – olla hänen tyttäriään todellisessa sisaruudessa.

Tätä vihkimystä johtavat Isoäiti Anna, Mama ja Noahin vaimo, Dancing Wind. Heillä on pitkät, keskiyön-siniset, hupulliset tunikat. Heillä on jokaisella pitkä puinen sauva. Se ankkuroi ja johtaa valon ja energian virtaa. He käyttävät sitä kalibroimaan energian ryhmämme kahdeksalle tytölle, jotka ovat sisäpiirissä, ja jokaiselle meistä yksilöllisesti. Heillä on otsallaan nauha, jossa on nouseva kuu kolmannen silmän kohdalla. He hengittävät syvään samalla kun lausuvat ja laulavat lauluja. He muodostavat kolmion meidän kahdeksan uuden vihityn keskellä. Meitä ympäröi suurempi kehä naisia ja vanhempia tyttöjä. Jotkut naisista ovat tyttöjen äitejä.

Pyhä geometria
Aluksi me tytöt seisomme kynnyksellä kolmion ulkopuolella valmiina astumaan sisälle, yksi kerrallaan. Vaikkakin olemme saaneet tämän energian alas ryhmänä, jokainen meistä menee seisomaan kolmion keskelle. Keskelle pyhää lehtoa on asetettu kiviä tasaiselle maalle. Siellä on kaksi isoa yhteenkietoutunutta kehää, joissa me kaikki seisomme. Viisi muuta papitarta tulee esiin ja tekee pentagrammin, viisikolmion, pyhän feminiinin symbolin. Näin muodostetussa muodossa, missä kehät menevät osittain päällekkäin, on silmiemme, suumme ja pyhän naiseutemme portin muoto. Isoäiti Anna, Mama ja Dancing Wind muodostavat kolmion vahvistaakseen energiaa kaikkein sisimmässä keskuksessa.

Kävelemme yksi kerrallaan keskuksessa olevaan tilaan. He liikkuvat ja tanssivat ympärillämme, nostaen sauvojaan täyttä kuuta kohden. Kuu kylpee meitä hopeisella valollaan. He laulavat ja iskevät vannerumpujaan ja tuovat energian sisään. He tuovat sen sisään ja tuovat sisään, kunnes me vapisemme ja melkein pyörrymme – energia on niin vahva.

Se kolmio, joka muotoutuu, on samanlainen kuin se triangelilelu, jota rakastin pienenä tyttönä. Luulen että se oli eräänlainen painettu jälki. Nyt se on sisäänpääsy moniin toisiin maailmoihin ja dimensioihin. Jokainen piste ja jokainen pinta sallii erilaisen pääsyn. Ja tässä vihkimyksessä meille sallitaan lupa liikkua toiseen opetustasoon. Meillä on energia, joka seuraa pyhää geometriaa, joka on painettuna olemuksiimme sallien tämän avautumisen. Se on hyvin jännittävää. Se on jotakin sellaista jota meille on opetettu lapsuudesta asti. Työskentelemme hyvin paljon planeettamme, rakastetun Äiti Gaian kanssa. Opimme enemmän Jumalaisesta Äidistä, kuinka pitää hänen suurta energiaansa ja kuinka olla johtona, tai pyhänä astiana, jonka kautta muut energiat voivat liikkua ja tulla harmonian. Tämä on osa sitä mitä teemme.

Pojilla on oma vihkimyksensä. Josef, Andreas, Josephus ja Noah, poikien isät ja veljet opettavat mieheksi tulemisen -rituaaleja.

Minä olen kolmentoista. Kahden kuukauden päästä olen neljätoista. Jotkut tytöistä ovat kahdentoista. Vanhin on kuusitoista. Joillakin tytöistä kylässämme on lapsia meidän ikäsinä, mutta me olemme erilaisella polulla. Se ei tarkoita, etteikö meidän sallittaisi saada lapsia jossain myöhemmässä vaiheessa elämässämme; se tarkoittaa vain sitä, että valitsemme erilaisen harjoituksen tai opetuspolun. Meille nuorille tytöille, jotka olemme tulossa naiseuteemme, opetetaan kuinka viedä tietoa ja koodeja erilaiseen toteutumiseen. Meille opetetaan, kuinka tärkeää on voida käyttää kohtujamme korkeampaan energiseen toimintaan ja korkeampaan viritykseen kumppanimme kanssa. Joko me teemme näin valaistuaksemme, tai sallien suuremman jumaluuden tulla esiin kun saamme lapsiamme; se tehdään paljon suuremmalla rakastavalla tietoisuudella.

Mama ja Isi toivat minut tähän maailmaan tällä tavalla. Se oli hyvin pyhä toimitus, siunattu hetki, kaikkien Valon Neuvostojen hyväksymä.

Kuka on Magdalene
Äitiäni kutsutaan Magdaleneksi, koska hän on sitä perhettä ja sitä henkistä linjaa. Olen Magdalene, mutta en täysin vihitty, olen harjoituksen ensimmäisellä tasolla. Kannan geenejä ja potentiaalia olla Magdalene. Mutta se, että minulla on Magdalenen geneettiset koodit, ei tee minusta Magdalenea. On oltava halukkuutta ja mielen, ruumiin ja sielun valmiutta. Vaaditaan paljon opiskelua, meditointia ja ajatusten ja tunteiden puhdistamista. On henkisen energian aktivoimisia tai muuttamisia, joiden täytyy laskeutua ja herättää koodit, joita pidetään ruumiin maaelementeissä. Silloin sisällä voi syttyä henkinen tuli. Kun tämä tapahtuu, se sytyttää tiedon sisäiset polut, jotka ilmenevät palvelun ulkoisina polkuina. Silloin sinua voidaan kutsua Magdaleneksi.

Joiltakin Magdaleneiltä on mennyt monia sukupolvia löytää geneettinen yhteytensä. Magdalene ei ole vain syntymäoikeus. Siihen liittyy syvä halu ja valmius harjoituksen ja opetuksen kautta. Se saavutetaan yhteistyössä ja -linjassa niiden kanssa, jotka ovat kulkeneet ennen sinua. Se on niiden kunnioittamista, jotka kulkevat kanssasi; ja se on oman fyysisen ja emotionaalisen itsesi kunnioittamista. Kun kaikki vaaditut elementit ovat läsnä, niin on muiston ja muinaisen viisauden yhdistyminen, joka kulkee elämien läpi nykyiseen inkarnoituneeseen itseen asti. Silloin henkilö kantaa Magdalenen viittaa ja sauvaa. Se on suuri kunnia, jota ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Magdalene vannoo, ettei koskaan aiheuta vahinkoa eikä tunne itseään muita ylemmäksi tai ole ylpeä.

Myös miehet voivat olla Magdaleneja
Miehiä vihitään samanlaisella tavalla. He ovat Magdalene -suojelijoita tai ritareita. He saavat oman samanlaisen kokemuksensa opetuksesta; ja jumaluuden korkeampien dimensioiden sulautumisesta fyysisyydessä pidettyjen koodien heräämiseen. Frekvenssit ovat hiukan erilaiset miehille, joiden palvelupolku tuo yhteen hengen ja lihan liiton; mutta he kohdistavat huomionsa hiukan eri seikkoihin kuin naiset.

On tärkeää ymmärtää, että koodeja voidaan kantaa naisen ruumiissa yhden elämän aikana, ja sitten miehen ruumiissa seuraavana. Sielulla on mahdollisuus kokea täysi spektri siitä, kuinka Suuri Äiti Magdalene -poikien ja tyttärien kautta auttaa kaikkia eläviä olentoja palaamaan hänen täyteen syleilyynsä. Joillakin druideilla on tämä muinainen viisaus, ja he työskentelevät niiden kanssa, joita kutsutaan essealais -Magdaleneiksi. Määrätyissä opetus- ja rituaali- tilaisuuksissa miehet ja naiset ovat yhdessä.

Koska on hiukan erilainen täydentävä värähtely ja tehtävä, vihityt miehet ja naiset tulevat yhteen kuten lukko ja avain. Voi olla voimakas sulautuminen. Tätä tarvitaan, jotta voidaan hedelmöittää heränneeempiä lapsia Valossa, tietoiseen kuolemaan ja jälleensyntymiseen, Haudan Riitteihin ja muihin asoihin, joita emme jaa niiden kanssa, jotka eivät ymmärtäisi niitä.

Partnerit auttavat
Ei tarvitse olla partneria, mutta oppimisessa on hyvin suuri apu partnerista. Partnerit voivat vaihtua ajan kanssa, koska toinen voi kehittyä nopeammin kuin toinen. Vanhempani ja sisareni Sar’hin kanssa kierrätimme energiaa toinen toistemme kanssa. Voi olla lukuisia partnereita, sekä miehiä että naisia, kunnes olemme valmiita olemaan sen partnerimme kanssa, joka täydellisesti vastaa korkeinta kohtaloamme.

Silloin on täydellinen sulautuminen ja sopivuus kaikilla tasoilla. Silloin voimme luoda uskomattoman energiakentän. On energinen yhdyntä, kuin syke joka menee ulos ja sitten palaa, laajentaen ja suurentaen yhtyneitä partnereita, kun he yhtyvät Korkeimman Rakastetun Valossa. Se on kuin pyhä triangeli, kolmio. Kaksi ihmistä ovat kolmion pohja ja Rakastettu on ylhäällä oleva piste, jossa he molemmat yhtyvät. He yhtyvät kolmion jokaisessa pisteessä. Silloin kolmiosta tulee voimakas energiageneraattori, kuten Suuri Pyramidi Egyptissä, missä vanhempani kävivät joitakin Magdalene -vihkimyksiään. Tietoa ja viisautta kerätään ja koetaan. On yhä suurempien määrien ja yhä suurempien dimensioiden spiraalia ulos ja sisään.

Avalon, 48 AD, ikä 14
Asun nyt neitojen kanssa asuntolassa. On jotenkin jännittävää, koska voimme jakaa ja puhua asioista, joita ikäisemme tytöt tietävät – asioista joita emme tietäneet tai välittäneet nuorempina. Meillä on paljon harjoitusta, mutta meillä on myös hauskaa. Asun sisareni Sar'hin kanssa nyt. Meillä on myös taloäiti, joka asuu kodissamme kanssamme. Hän on tavallisesti joku yhteisön naisista, jolla ei ole omia lapsia. On ajateltu, että olisi parempi, että ei olisi sukulainen, ettei tulisi suosikkeja. Joskus sukulainen tulee, jos on tarvetta. Tavallisesti taloäitimme vaihtuu vuorottain.

Isoisä Josef
Isoisä Josef meni Maria Annan (Äiti Maria) ja Myriamin kanssa matkalle ja oli poissa useita vuosia. Hän tuli takaisin, kun nämä menivät sukuloimaan Tyanaan ja Intiaan vuonna 41 AD. Hän lähti taas tänä kesänä hakeakseen heidät takaisin kotiin. Hän tuntee suurta vastuuta yhteisöstämme ja sen hyvinvoinnista huolehtimisesta. Josef on äidinisäni ja kaipaan häntä paljon. Hän on hyvin vanha, mutta hän ei näytä niin vanhalta kuin Andreas ja Josephus. Itse asiassa hän on on aika vireä. Hänellä on vaimo nimeltään Nueme, jonka kanssa hän meni naimisiin paluunsa jälkeen Avaloniin. Nueme antoi hänelle kaksi poikaa, kaksoset, vuonna 43 AD. Josef on hyvin ylpeä pojistaan, ja tiedän että hän varmaankin kaipaa heitä paljon. Luulenpa että kun hän pääsee kotiin, tämä saattaisi olla hänen viimeinen pitkä matkansa.

Viisi vuotta sitten rauhamme päättyi. Roomalaiset tunkeutuivat syvälle tähän maahan, ja monet menettivät henkensä. Nyt on tuhansia sotilaita, kuten Galliassa; paitsi että on enemmän taisteluja Britannian varsinaisessa maassa, kuten roomalaiset sitä kutsuvat, koska tämä on Rooman uusi raja-alue. Gallian keltit ovat kauan olleet Rooman herruuden tukahduttamia. Britit ovat hyvin urheita ja raivokkaita taistelijoita. Mutta he eivät kykene pitämään roomalaisia poissa tunkeutumasta heidän pyhään maahansa. Legioonia virtaa, ja on helppo nähdä, että niiden tarkoitus on jäädä. Jopa keisari Claudius tuli muutamiksi viikoiksi. Juuri nyt meitä ei huomioida, mikä on hyvä asia. Jatkamme tapojamme ja omaa elämäämme. Mutta meidän täytyy pitäytyä toisiimme. Niin paljon kuin mahdollista meidän pitää sulautua tavalliseen väkeen. Näin on parasta.

Avalon on tietoisuus enemmän kuin paikka
On muitakin paikkoja, joihin viitataan Avalonina. Avalon on myös kuin tietoisuus, ei niinkään fyysisen paikan nimi. Tietoisuutena se on Magdalene-essealaisen ja druidien koottu viisaus; se on eetterimaailma, jossa on rauha, kauneus ja magia, ja joka on tietämättömän maailman sumujen toisella puolen.

Isin vierailut
Isi tulee, mutta hän tulee yhä vähemmän. En ole nähnyt häntä aika pitkään aikaan, vaikkakin tiedän, että hän on täällä sisätajunnassa lähellä sydäntäni. Näyttää siltä, että hän viettää enemmän aikaa Himalajan vuorilla. Luulen, että se on syynä siihen, että hänen äitinsä ja Myriam menivät sinne. Näen joitakin asioita sisäisellä näölläni. Hän näyttää minulle asioita. Mama, Sar’h ja minä istumme yhdessä usein ja pyydämme Isin läsnäoloa. Voimme tuntea osan hänestä tulevan ja olevan kanssamme. Joskus hän todella ilmaantuu tunniksi tai pariksi. Luulen, että Mama näkee hänet useammin. Hän osaa matkustaa suurille vuorille valoruumiissaan. Minä vielä opiskelen.

Glamorgan, Wales, varhaiskevät, 55 AD, ikä 21
Minut lähetetään ulos maailmaan, pois rakastetusta kodistani Avalonista. Tunnen hiukan pelkoa, mutta kuitenkin tiedän, että olen kantava jumaluuden liekkiä ja Magdalene -koodeja muille ihmisille, etenkin muille naisille.

Olen kaksikymmentäyksi. Olen yksin juuri nyt. Olen mennyt silurien maahan ja kyliin eteläisessä Walesissa, missä setäni Andreas ja Josephus asuivat. He aloittivat täällä luostarin, kun olin hyvin nuori ja asuin vielä Bugarachissa. He eivät elä enää, mutta on joitakin sukulaisia ja ihmisiä, joita tunsin Avalonissa, jotka kutsuvat Glamorgania kodikseen.

On vaikeaa olla täällä, koska roomalaisilla sotilailla on leirejä ja linnakkeita kaikkialla. Useimmat paikalliset ihmiset eivät luota meihin. Kieltäydymme taistelemasta, ja tämän tähden he ajattelevat meidän olevan roomalaisten puolella. He eivä kätke suuttumustaan meitä kohtaan ja vihaansa roomalaisia kohtaan.

Yksin matkalla
Juuri nyt kuljen monien niittyjen ja kumpuilevien kukkuloiden yli matkallani kylään, jonne minut on kutsuttu jakamaan tietämystäni parantavista yrteistä ja lapsenpäästöstä. Minulla on iso metsästyskoira, irlantilaisen susikoiran edeltäjä, mukanani. Se on hyvä, luotettava ystävä. Kävelemme hyvin reippaasti; niin nopeasti kuin voimme pitkin mutaista polkua; ja meidän pitäisi saapua uuteen kotiimme ajoissa, ennen kuin aurinko saavuttaa lakipisteensä. En matkusta tavallisesti yksin. Mutta olen varma, että on turvallista. Sisäinen näkemykseni on hyvin kehittynyt ja tiedän miten olla näkymätön. Tämä on mahdollisuus käyttää sitä mitä olen harjoitellut.Tämä on ensimmäinen matkani yksin. Aikaisemmin saatoin nojautua muihin.Tämä on ensimmäinen matkani olla todella vastuussa itsestäni ja kuunnella sisäistä neuvoani /neuvostoa. Vaikka tiedän, että löydän veljiä ja sisaria druidien ja sukulaisteni parissa ja että on oleva opetusta ja toveruutta, niin tällä hetkellä olen todella oma turvapuuni, niin sanoakseni.

Äitini asuu myös Walesissa, lähellä Monaa, mutta kuten isäni hän tulee ja menee. Sar'h on täällä. Hän saa opetusta Druidi pyhäkössä Monassa. Saatan mennä sinne harjoittamaan korkeampia opintoja. Minulle ei ole vielä paljastunut, onko minun määrä tehdä näin vai ei.

Isoäiti Anna viipyy enimmäkseen Avalossa, missä vietin nuoruusvuoteni. Silloin tällöin hän tulee tähän maahan ja viettää aikaa Monassa. Hän on aina hyvin innoissaan joka kerta, kun joku perheenjäsen tulee vierailemaan hänen luokseen Avalonissa. Olemme nykyisin aika hajallaan. Tulee yhä vaikeammaksi hänelle ja muille Avalonista matkustaa, koska on niin paljon roomalaisia sotilaita ja linnakkeita, jotka erottavat heidät Länsimaasta. Meidän on oltava hyvin varovaisia. On paljon puhetta siitä miten voimme suojautua ja tehdä matkamme turvallisemmiksi.

Elämä tavallisten ihmisten parissa
Koska olen ollut eristäytyneempi eläen koko elämäni meditoivien ihmisten kanssa, minua kehotetaan elämään tavallisten ihmisten parissa, palvelemaan heitä ja samaistumaan heidän kanssaan. On tärkeää oman turvallisuuteni kannalta, etten ”pistä esiin kuin kipeä peukalo”. Ihmisillä jotka tekevät työtä tässä maassa, on uuvuttava elämä. He ovat kärsineet paljon roomalaisten käsissä. On hyvä oppia heidän tavoistaan ja saada heidän luottamuksensa. Me kuljemme herkkää tasapainon tietä.

Lizbett ja Simeon
Lizbett eli miehensä Simeonin ja heidän kolmen lapsensa kanssa Walesissa Glamorganin luostarissa, jota he suuresti rakastivat. Perheen ”Suuren kokoontumisen” jälkeen Fortingallissa, Skotlannissa v. 55 AD, Isoäiti Annan perhe hajaantui vuosien 56-59 AD aikana moniin Välimeren maihin. Lizbett perheineen pysyi Avalonissa Isoäiti Annan kanssa myös Glamorganin ja Monan hävityksen jälkeen. Nykyään Isoäiti Annan jälkeläisia on kaikkialla.

Isoäiti Anna, kaikkien rakastama Nana, kertoo näin:

Lizbettille hänen lapsensa ovat erityisen suuri lohtu, koska hänen äitinsä, sekä Myriam ja Mariam menivät Intiaan. Hänen isänsä (Jeshua) tietoisesti ylösnousi Maaplaneetalta lähes vuosikymmen sitten, jättäen jälkeensä eetteriruumiinsa ainesosien jäljet mahtavana säteilykenttänä.

On surullista, että Lizbettillä on ahtauma keuhkoissa, mikä on asettumassa hänen sydämensä ympärille – ehkä se on se suru mitä me kaikki kannamme – kun rakastetut jättävät meidät kulkemaan olemassaolomme yksinäisyydessä. Hän tietää Kaikki -Ykseyden Totuuden; ja tämän ymmärtämisessä hän löytää lohdun ja rauhan.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Martta ja Juudas Iskariot, Sielunpeili 5_2018

Martta syntyi Betaniassa vuonna 3 AD, ja on Jeesuksen Isoäiti Annan lapsenlapsi. Hän on Annan vanhimman pojan, Josef Arimatialaisen, tytär ja Betanian Marian ja Lasaruksen nuorempi sisar. Hän asui isossa kartanossa, jonka Josef Arimatialainen rakensi toista vaimoaan ja Martan ja tämän sisarusten äitiä, Magdalan Mariaa, varten ja joka sijaitsi lähellä Jerusalemia ja Öljymäkeä. Hän asui Betaniassa ennen muuttamista Ranskaan ja Britanniaan. Hän palasi Etelä-Ranskaan 56 AD, missä hän asui loppuelämänsä.

Marttaa on totuttu pitämään ahkerana ja käytännöllisenä naisena, esikuvana jokaiselle naiselle. Pohjimmiltaan asia onkin näin, mutta Martassa on useita tasoja ja syvyyksiä. Voikin olla aika hämmentävää ajatella hänestä uudella tavalla.

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa useat Magdalenet kertovat itse elämästään, Martta kertoo itsestään suoraan ja mutkattomasti. Myös suhteestaan miehiin, etenkin Juudas Iskariotiin.

Martta kaipaa valoa ja lämpöä
Tämä pimeä, märkä ilmasto täällä Avalonissa on mielestäni aika masentavaa. Luulenpa, että kun ne jotka ovat Bugarachista, palaavat Gallian aurinkoiseen maahan, lähellä Suurta Merta, saatan mennä heidän mukanaan. Odotan ja katson, onko se viisasta. Vaikka kaipaankin kotiani Betaniassa ja äskettäistä yksinkertaista elämää Bugarachissa, olen kuitenkin iloinen, että voin olla täällä niin monen perheenjäsenen kanssa. Tunnen oloni turvalliseksi. Roomalaiset eivät ole täällä. Tunnen, että voin auttaa lasten kanssa; että voin auttaa Isoäitiäni ja että voin auttaa monia ihmisiä yhteisössä, kuten aina teen. Olen oppinut monia uusia asioita ja minulla on paikkani taloudessa.

Martta ja mysteerit
En ymmärrä täysin, mikä Mysteereissä kiehtoo niin monia perheestäni. Minua ovat koko elämäni ajan ympäröineet ihmiset, jotka tietävät näkymättömistä maailmoista ja jotka osaavat tehdä sellaista mitä useimmat ihmiset eivät osaa, eivät edes ajatella sellaista. Äitini opetti minulle Jumalattaresta pienestä lapsesta asti. Monia vuosia hän palveli Magdalenen korkeana papittarena Magdalan kylässä, Galilean meren rannalla. Koin Suuren Äidin tavat hyvin jännittäviksi ja kauniiksi.

Tiedän, että sellaiset, joilla on Sielun tietoisuus heidän mielen käsitystensä tuolla puolen ja jotka ovat tietoisia hengityksestään, ovat paljon onnellisempia ja tyynempiä kuin ne tavalliset ihmiset, joita tapaan. Mutta monet Magdalenen alkemistisistä harjoituksista tuntuvat liian vaikeilta ymmärtää; ja ne vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Kuinka toiset, kuten sisareni Maria ja veljeni Lasarus tekevät ne niin vaivattomasti, menee yli ymmärrykseni.

Martta loistava talousihminen
Pidän parempana hyviä keskusteluja perheeni kanssa; ja käyttää paljon aikaa siihen mitä voin tehdä käsilläni, kuten kankaiden kudontaa ja terveellisten ruokien valmistamista. On joitakin yhteisön ruokia, joita haluan luoda, erikoisesti sellaisia, kun meillä on jokin erikoisjuhla. Olen oppinut kuinka auttaa määrätyillä ruoilla yksilöitä, niin että heidän ruumiinsa ovat valmiit paastoretriitteihin.

Olen kiitollinen essealaisille puhdistus- ja syömätavoillemme: vain vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja viljaa. Yritän jatkaa vain raakaravinnon syömistä, mutta se ei ole aina helppoa tässä kylmässä, pimeässä ilmastossa. Ennen pitkää kun valo lisääntyy, on aika paastota ja puhdistua. Puutarhasta ja hedelmätarhoista saamme runsaasti tuoreita tuotteita. Olen iloinen, että tulevat päivät auttavat meitä tuntemaan itsemme keveämmiksi ruumiiltamme ja mieleltämme.

Martta rakastaa erityisesti lapsia
Rakastan lapsia. Ja ehkä sen tähden, että minulla ei koskaan ole ollut omia lapsia, olen mielelläni paljon aikaa huolehtien vauvoista ja opettaen lapsia. Erityisesti nautin opettaa erilaisia, vuosien varrella oppimiani kieliä jokaiselle, joka on innokas keskustelemaan niillä, iästä riippumatta. Olen aika sujuva käyttämään monia puhekieliä, mutta en niin hyvä kirjoittamaan niitä. Tunnustan, että tämä kyky auttaa minua tuntemaan määrätynlaista älykkyyttä, erityisesti niinä kertoina, kun en ymmärrä esoteerisempia aiheita.

Martan kielitaito
Osaan puhua, lukea ja kirjoittaa hepreaa, arameaa ja kreikkaa. Osaan lukea ja puhua jonkin verran latinan kansankieltä, jota roomalaiset käyttävät Palestiinassa ja Galliassa. Ymmärrän myös hiukan egyptinkieltä ja jotain samarialaisten kielestä. Nautin suuresti oppia uusia sanontoja, joita Jeshua, Myriam Tyanalainen ja sisareni opettavat minulle, kun he puhuvat matkoistaan Intiaan. Ollessamme Bugarachissaa opin puhumaan paikallisten käyttämiä murteita.

Nyt opin kelttien kieltä, jota paikalliset ihmiset puhuvat täällä Avalonissa. Pystyn erottamaan useita erilaisia murteita, koska on useita kelttiläisiä heimoja, jotka puhuvat alkuperäisten kielten mukaan. Korvani pystyvät erottamaan äänen nyanssit. Pienellä harjoituksella ja ystävällisellä sydämellä voin usein liittyä keskusteluun melkein kenen tahansa kanssa. Ihmiset tulevat tänne erilaisista paikoista, kuten he tulivat Betaniaan ja Bugarachiin. Olen hyvin kiinnostunut heidän tarinoistaan ja siitä mikä tuo heidät tänne – ja kuinka voin auttaa heitä jollain pienellä tavalla.

Martta loistava seuraihminen
Siitä lähtien kun olin pieni lapsi, isäni (Josef Arimatialainen) isännöi monia vieraita monista paikoista, jotka tulivat kotiimme. He usein pyysivät minua istumaan kanssaan, ja opin nopeasti, niin että pystyin keskustelemaan vaivatta. Opin tulkitsemaan ja kääntämään, niin että pystyimme kaikki ymmärtämään toisiamme. Tämä toi isälleni ja minulle paljon iloa.

Joskus kirjoitan, mutta useimmiten kommunikoin puhumalla. Näinä viime vuosina, jolloin minulla on ollut paljon enemmän aikaa olla Isoäiti Annan kanssa, hän on alkanut auttaa minua oppimaan ulkoa joitakin puhuttuja henkisiä opetuksia aramean kielellä. Yksi suosikkisäkeistäni, jota Magdalenet arvostavat, on ”Laulujen Laulu”, jonka Kuningatar Saaba antoi suurelle patriarkallemme, Salomon Viisaalle.

Suulliset traditiot
Niillä meistä, jotka harjoittavat essealaisten ja Suuren Äidin mystistä polkua, on aina ollut suullinen traditio. Jotain siitä opin äidiltäni (Magdalan Maria), joka oli myös taitava suullisessa esityksessä. Koska valitsin pysymisen Betaniassa, jossa olin suuren taloutemme emäntä, en oppinut paljon salaisen viisauden teitä, kuten sisarukseni ja serkkuni, jotka menivät Karmelin ja Egyptin vihkimyspaikkoihin. Yritin oppia synagogassa ja vierailin Qumranissa muutamia kertoja, mutta havaitsin heidän muodolliset opetuksensa kuiviksi ja tylsiksi. Niinpä annoin periksi.

Sen jälkeen kun Jeshua palasi, pidin eniten hänen opetustavastaan. Hänen sanansa kommunikoivat suoraan sydämeeni, eikä vain mieleeni. Tämä on totta myös sisareni ja veljeni suhteen, kun he jakavat viisauttaan. On mahtavaa istua seikkailurikkaan perheeni seurassa ja saada kuulla monia opettavia tarinoita, joita he ovat keränneet monien opiskeluvuosiensa aikana; ja heidän matkoistaan lähelle ja kauas.

Isoäiti Anna osaa myös tehdä opettavaiset kertomuksensa hyvin mielenkiintoisiksi ja tarkoittaviksi. Perheeni esimerkki motivoi minua muistamaan ja esittämään suullisesti enemmän kuin mitä tekisin muuten. Juuri tämän syyn takia tunnen jotenkin epäröintiä mennä takaisin eteläiseen Galliaan.

Avalon ja keltit
Avalon on hieno paikka oppia, ja minulla on upea mahdollisuus rikastuttaa myöhempiä vuosiani olemalla täällä. Minulle on myös kerrottu, että on paljon suurempi druidi-kulttuurin keskus, mitä voisi kutsua yliopistoksi, kaukana länteen meistä, siellä missä Britannian maa ulottuu aina suurelle Atlantikselle. Tuon kaukaisen rannan tuolla puolen on kokonainen saari, joka on omistettu pyhille harjoituksille. Sitä kutsutaan Ynes Mon eli Mona.

Kelttiläisillä on hyvin sivistynyt suullinen traditio, jota on käytetty muinaisista ajoista lähtien. Opin tätä hieman Bugarachissa, mutta täällä Avalonissa sille annetaan suurta painoa. Niitä, jotka pitävät ja välittävät suullisia traditioita, kutsutaan druideiksi ja bardeiksi. Isäni ja setäni, Andreas, Josephus ja Noah, on opetettu välittämään näitä suullisia traditioita. Heitä kunnioitetaan suuresti, etenkin Noahia, jota pidetään jo suurena druidina ja bardina. Olin hyvin hämmästynyt kuullessani, että rakastettu isäni on harjoitettu druidien viisauteen; ja että monet kelttien kuninkaat ja päälliköt, jotka tulevat häntä tapaamaan, katsovat häneen ylöspäin. Monia vuosia sitten Jeshua kertoi joitakin kokemuksiaan, joita hänellä oli isäni ja setieni kanssa, kun hän tuli Avaloniin kolmentoista ikäisenä poikana. Nyt kun olen täällä, hänen kertomuksensa tulevat vielä elävämmiksi.

Martan suhde Jeshuaan
Ajattelen Jeshuaa rakastettuna veljenä ja minä olen hänen rakas sisarensa, enemmän kuin vain hänen serkkunsa. Tunnen itseni hyvin, hyvin läheiseksi hänen kanssaan. Sisareni ja veljeni käsittävät hänen sanojensa syvemmän merkityksen heti paikalla, mutta minulla ne usein menevät pään yli. Se huolestuttaa minua hiukan. Tuntuu siltä, että en pysty olemaan niin lähellä häntä kuin haluaisin. Mutta minussa on osa – niin, syvimmässä sydämessäni – missä tiedän, että hän tuntee minut ja minä hänet. Voin tuntea hänen kauniin energiansa sulattavan pois kaiken jännitykseni, kun olen hänen lähellään. Joskus kuten nyt voin virittäytyä häneen, ja hän auttaa minua rentoutumaan. Voin hengittää ja antaa murheitteni ja huolteni mennä.

Jeshuan energiaväreet
En näe energiakuvioita kuten sisareni Maria, mutta voin tuntea hienon energian lämmön liikkeenä ruumiissani. Voin tuntea värähtelyn kuten auringonvalon tullessa ikkunan läpi ja pienten pölyhiukkasten tanssiessa valossa. Joskus pienet ihokarvat ruumiissani nousevat pystyyn. Päälakeni, ihoni ja lihakseni värähtelevät. Joskus värähtelen hyvin herkästi – värähtely on tuskin havaittavaa – toisinaan ruumiini värisee kauttaaltaan. Energia tuntuu auringon lämmöltä. Tunnen enemmän lämpöä kautta ruumiini, ja lihakseni tulevat pehmeämmiksi. Vatsassani, jossa usein tunnen jännitystä, se alkaa hellittää ja poistuu. Mieleni tulee hyvin hiljaiseksi, ja voin tuntea pehmeän loistavan energian Jeshuan ja minun välillä. Kaikki tunne erillisistä ruumiista sulaa pois. Voin sanoa, että Jeshua pitää siitä kun tulen pehmeäksi.

Martan varhaisnuoruus
Nuorempana olin mielelläni miesten kanssa. Tämä vaivasi äitiäni hyvin paljon. Hän oli haluton kertomaan isälle. Pidin siitä mitä tunsin kun makasin miehen kanssa. Usein tunsin häpeää siitä mitä tunsin, koska tiesin, että naisia, joilla oli monia rakastajia, halveksittiin. Jos heidän aviopuolisonsa huomasivat aviorikoksen, heidät tavallisesti kivitettiin. Todistin usein, että sellaisilla naisilla, etenkin niillä jotka ottivat rahaa, oli murheelliset sydämet ja vaikeat elämät. En halunnut kovaa elämää, enkä halunnut että minua pidettäisiin porttona.

Äiti, Magdalan Maria
Äitini, joka oli Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar, yritti kovasti opettaa minulle erilaista tapaa käyttää seksiäni. Hän opetti minulle Jumalattaresta ja hänen voimistaan. Joistakin rituaaleista pidin paljon. Työskentelimme tulen, veden, maan ja ilman elementaalien energioiden kanssa. Otimme joskus monenlaisia yrttejä, jotka avasivat mielemme ja ruumiimme lisäenergialle. Opimme hengittämään tietoisesti ja lausumaan voimasanoja. Käytimme määrättyjä öljyjä voidellaksemme ruumiimme, niin että meillä oli enemmän kestävyyttä ja joustavuutta. Liikuimme ja venyttelimme, ottaen asentoja jotka olivat hyvin vanhoja. Tanssimme kunnes saavutimme ekstaattisen transsin tilan.

Rakastan tanssimista – keinua musiikin kanssa ja saada itseni kuumaksi kupeissani. Kaikki tämä saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi naisena. Myöhemmin kesti monia vuosia ja joitakin vaikeita harjoituksia oppia kesyttämään tämä voimakas energia. Kun tulin vähemmän itsekkääksi, opin hitaasti käyttämään elämänvoimaani tienä hyödyntämään muita eikä vain itseäni ja niitä miehiä, jotka antoivat minulle hetkellisesti huomionsa.

Betanian koti ja auttamistyö
Kotimme Jerusalemissa ja Betaniassa olivat erittäin hyvämaineisia, koska isäni oli varakas. Hän kestitsi monia arvohenkilöitä, jotka matkustivat kaukaisista paikoista. Kun tätini Martta, jonka mukaan sain nimeni, oli emäntänä Jerusalemin taloudessa, hänellä oli aina apulaisia auttamassa. Sen jälkeen kun isä meni naimisiin äitini, Magdalan Marian, kanssa, ja Martta-täti ei ollut enää kyllin vahva jatkamaan aikaisempia velvollisuuksiaan; äitini iloisesti hyväksyi apuni Betanian uudessa kodissamme, missä hän mieluummin halusi asua.

Äitini tunsi suurta rakkautta ihmisiin, jotka olivat elämän kaikista sosiaalisista luokista. Aivan erityisesti hän halusi palvella suuressa avuntarpeessa olevia ihmisiä. Isä lisäsi ylimääräisiä huoneita, niin että saatoimme antaa tilapäistä suojaa kodittomille, aviottomille äideille, orvoille, pahoinpidellyille naisille ja heikoille vanhuksille.

Ennen kuin Äiti kuoli, opin paljon siitä mitä osaan, hänen opastuksellaan. Lasarus ja minä jatkoimme hänen parannustyötään, kun hän sairastui. Kun sisareni Maria oli kotona toipumassa vakavasta sairaudestaan, jonka hän sai Egyptissä, hän liittyi seuraamme auttaen näissä ponnistuksissa. Sitten Isä lisäsi vielä enemmän huoneita ja hankki muita kiinteistöjä humanitaariseen työhömme. Pyhäkkömme oli hyvin tunnettu, ja jouduimme, surullista kyllä, käännyttämään ihmisiä pois. Fariseusten suureksi tyrmistykseksi otimme sisään useita spitaalisia, mikä hämmästytti monia ihmisiä. Yksi näistä oli Simon spitaalinen. Hänet mainitaan Pyhässä Raamatussanne viittauksella kotiimme Betaniassa; yhtenä niistä kerroista, jolloin sisareni Maria voiteli Jeshuan nardusöljyllä.

Martta ja seksuaalisuuss
Palaan neitoihin ja nuoruuteeni, jolloin löysin seksuaalisuuteni. Jotkut palvelustytöt, jotka työskentelivät kodissamme, elivät salattua elämää. Tarkat korvani kuulivat heidän kuiskuttelevan keskenään. Mitä he sanoivat, kiehtoi uteliaisuuttani. He hyväksyivät minut luottamuspiiriinsä. Sen jälkeen, kun olin avautunut näille heidän mystisille asioilleen, he opettivat minulle, kuinka sekoittaa ja juoda määrättyjä yrttejä, jos kuukautiseni loppuivat. Tiesin silloin, että lapsi saattaisi olla tulossa, ja autoin sitä tulemaan pois ruumiistani. Jälkeenpäin tunsin itseni huonoksi. Mutta jatkoin tällä tavalla, kauemmin kuin haluaisin myöntää. Osa suruani pidettiin salassa niiltä jotka rakastivat minua. Mutta suurin suruni tuli kun halusin lapsia. Silloin, kuten sisareni Maria, huomasin olevani hedelmätön. Marian hedelmättömyys aiheutui liiallisesta Kundalinin energiasta, joka kulki hänen ruumiinsa läpi vihkimyksen aikana Egyptissä. Minun aiheutti hillitön himo.

Juudas Iskariot
Minulla oli yksi rakastaja, josta pidin hyvin paljon. Itse asiassa uskon, että rakastin häntä todella melkein yhtä paljon kuin Jeshuaa. Jos hän olisi halunnut, olisin iloisesti mennyt hänen kanssaan naimisiin. Hänen nimensä oli Juudas. Hän oli myös Maria -sisareni rakas ystävä, mutta Juudas ei koskaan ollut hänen rakastajansa. Myöhempinä vuosina Juudaksesta tuli Jeshuan harras opetuslapsi. Tunnette hänet Pyhässä Raamatussanne Juudas Iskariotina.

Jeshuan kahdentoista miehen sisäpiirissä oli myös kaksitoista naista - ”ulkoiset /nähdyt kaksitoista” ja ”sisäiset / kätketyt kaksitoista”. ”Kaksitoista” toimivat alkemiallisena astiana/ piirinä, joka ympäröi ja tuki Jeshuaa ja Magdaleneja, jotka seisoivat keskellä - ”Kolmantenatoista”. Nämä kaksitoista paria palvelivat energiayksikkönä kautta Jeshuan ja Magdalenejen virallisen pappeuden; etenkin heidän seremoniallisen pappeutensa aikoina, joka sisälsi parantamista ja opetuksia isoille kansanjoukoille.

Juudas oli hellä ja hyvin herkkä
Jeshuan julkisen työn viimeisinä vuosina olin Juudaksen Magdalene-puoliso.

Juudaksella oli erityinen tapa kanssani, joka oli hyvin hellä. Hänen silmänsä olivat tummat ja syvät ja niin tietävät. Hän oli äärettömän herkkä. Tunsin surua hänen puolestaan, koska hänen isänsä oli kova ja vaati niin paljon häneltä. Hän yritti kovin paljon miellyttää isäänsä – niin paljon, että hän saattoi kipuilla epätoivoisesti sydämessään, kun hän ajatteli epäonnistuneensa jossain asiassa. Joka kerta kun Jeshua tuli takaisin matkoiltaan suuremmalla viisaudella ja kyvyillä varustettuna, Juudas joutui suuremman kunnioituksen valtaan. Hän oli sellainen ihminen joka oli syvästi hurskas. Hän uskoi vahvasti kirjoituksissa luvattuun Messiaasen. Hän tunnisti Jeshuan noiden kirjoitusten täyttymykseksi, kuten hän ymmärsi ne kirjoitukset.

Quamranin luostari
Kiihkomme päivinä Juudas tuli luokseni läheisestä autiomaan essealaisluostarista, jota kutsuttiin Qumraniksi. Joskus menin sinne, mutta en pitänyt siitä kovinkaan paljon. Se on ankara paikka. Heidän sääntönsä ja käytöksensä ovat aivan liian ankaria minulle. Myöhemmin liityin Juudaksen ja veljeni Lasaruksen joukkoon seuraamaan Johannes Kastajaa lyhyeksi aikaa. Se oli sen jälkeen, kun Juudas ja Lasarus olivat menneet Johanneksen kanssa Siinain vuorelle. He olivat retriitissä hänen kanssaan kolmen vuoden ajan. Tämä oli ennen kuin Jeshua tuli takaisin Galileaan toiselta matkaltaan Intiaan.

Johannes Kastaja
Olin läsnä kun Johannes Kastaja ilmoitti, että Jeshua on Mestari Opettaja – Oikeamielisyyden Opettaja – Messias, jota kirjoitukset ennustivat. Johannes sanoi, että hänen tarkoituksensa, sellaisena joka oli tullut valmistamaan tietä, oli täytetty. Kun Jeshua oli valmis aloittamaan julkisen toimintansa, Johannes pyysi opetuslapsiaan seuraamaan Jeshuaa hänen sijastaan. Monet tekivät näin, mutta jotkut pysyivät uskollisina hänelle, jopa sen jälkeen kun hänet oli brutaalisti tapettu. On edelleen jako niiden joukossa, jotka yhä seuraavat Johanneksen opetuksia, ja niiden jotka seuraavat Jeshuaa. Tämä on vaikeaa meille, sillä me todella haluamme ykseyttä keskuudessamme. Kunnioitamme yhä Johannesta ja pidämme hänen kalloaan yhtenä arvokkaimmista salaisista aarteistamme.

Juudas ja selootit Jeshuan lumoissa
Juudas oli niin Jeshuan lumoissa, että hän alkoi nähdä tämän heprealaisena jumalana, Jehovana, joka käveli lihallisessa muodossa. Hänen ihailunsa oli samanlaista kuin roomalaisilla, jotka tuovat uhrejaan jumalilleen ja jumalattarilleen. Keisarit jopa kutsuvat itseään jumaliksi ja vaativat alamaisiaan palvomaan heitä. Papit, jotka palvelevat Daavidin temppelin alttareilla Jerusalemissa, tuovat uhrilahjojaan miellyttääkseen Jehovaa. Veri virtaa syvästi. Vaikka veriuhri oli Juudakselle inhottavaa, ja on näin kaikille essealaisille, hän oli valmis uhraamaan koko sydämensä ja elämänsä uhrina, jos sitä häneltä pyydettiin. Juudas tunsi, että Jeshua todella oli yhden tosi Jumalan inkarnaatio, kuten monoteistit uskovat. Hän ei täysin ymmärtänyt sitä Ykseyttä jota Jeshua opetti, ja hän odotti suuria Jeshualta. Kun Jeshua ei elänyt Juudaksen odotusten mukaisesti, hän tunsi itsensä ei vain pettyneeksi, vaan myös petetyksi. Tämä aiheutti Juudakselle paljon sisäistä ristiriitaa.

Juudas, kuten isänsä ja muut selootit, uskonkiihkoilijat, jotka asuvat Qumranissa, tahtoivat Jeshuan nousevan esiin heidän maallisena kuninkaanaan. He kaipasivat intohimoisesti Jeshuan vapauttavan heidät roomalaisista, jotka he näkivät pahan ruumiillistumina – Pimeyden Poikina. Tällä tavalla ystäväni Juudas ja eräät muut rakastajani puhuivat tulevasta Messiaasta. Meidän perheessämme uskottiin kuitenkin eri tavalla.

Jeshua ei tarkoittanut maallista kuninkuutta
Kun olin Jeshuan kanssa, tiesin sydämessäni, että hän ei koskaan tarkoittanut hallita ihmisiä poliittisena kuninkaana. Niille meistä, jotka todella osasimme kuulla häntä, hän puhui Jumalan Kuningaskunnasta sisällämme; ja se ei ole tästä maailmasta.

Meidän tulee olla esimerkkeinä toisille siitä kuinka ei vain palvella Jumalaa, vaan OLLA JUMALA. Jeshua opetti meitä, että Jumala, ääretön Isä/Äiti Luoja, ei ole vihainen, kateellinen jumala. Hän sanoi, että kun tunnemme olevamme erillään Jumalasta, yritämme tehdä jumalan näköiseksemme. Mutta todellisuudessa Jumala on nimeämätön, syntymätön-kuolematon Läsnäolo, jonka olemus on puhdas OLEMINEN ja Rakkaus. Tämä Suuri Läsnäolo manifestoutuu kaikissa muodoissaan ja kävelee maallisissa ruumiissa, ihmisyyden yhtenä perheenä. Hän sanoo, että on aika perustaa Taivas juuri tänne maanpäälle – juuri tänne sydäntemme lempeässä sykinnässä – elämiemme rakastavassa ilmentymässä – hetki hetkeltä.

Jeshua Oikeamielisyyden Opettaja
Kun vietin aikaa Jeshuan kanssa, etenkin julkisen toimintamme viimeisenä vuotena, sallin näkemykseni hänestä muuttua siitä, että hän on vanhempi serkkuni, siihen että hän on Oikeamielisyyden Opettaja. Tulin tietämään koko sydämelläni, että hän oli saavuttanut Ykseyden Elämän Isä/Äidin kanssa. Siitä lähtien kutsuin häntä Mestariksi. Vaikkakin katsoimme häneen kaikkein rakastetuimpana opettajanamme, hän pysyi aina nöyränä ja hyvin helposti lähestyttävänä. Hän pyysi minua liittymään siihen naisten joukkoon, joka kulki hänen kanssaan. Olin innoissani saadessani olla osa hänen tukijaryhmäänsä, joka teki hänen polkunsa paljon helpommaksi. Suostuin siihen, etten salli häiriötekijöiden olla esteenä, paitsi että silloin tällöin lyhyesti hoidan velvollisuuksiani Betaniassa.

Martan sisäinen muutos
Noiden voimakkaiden kuukausien aikana Jeshua avasi minut niin, etten ollut koskaan tiennyt aikaisemmin. Sen lisäksi, että opin kuinka kierrättää ja muuttaa elinvoima- energiaani Jeshuan pappeuden hyväksi, saavutin suuren hiljaisuuden mieleni jatkuvan pulinan tuolla puolen. Suuressa Hiljaisuudessa tulin suoraan tuntemaan Jeshuan yhtenä Suurista, joka oli toteuttanut Todellisen Luontonsa, ajan ja muodon tuolla puolen. Tulin tietämään hänen olevan Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Ja vaikka kesti kauemmin, ehkä siksi että olin aina ajatellut sisareni Marian olevan vain vanhempi sisareni, tulin tuntemaan hänet Suuren Äidin inkarnaationa. Noiden erikoislaatuisten päivien aikana Jeshuan, Marian ja MyriamTyanalaisen kanssa tulin tietämään, mitä on olla heränneiden Kristus-Magdalenejen läsnäolossa.

Juudaksen vaikea rooli
On vielä yksi asia, jonka haluan sanoa Juudaksesta. Ajattelen, että hän ymmärsi mitä vaikeimman roolinsa niin hyvin kuin kukaan pystyy. Tuskin ymmärrän itse, mitä häneltä vaadittiin noina viimeisniä päivinä. Sydämeni särkyy vielä, kun katson tuota niin kiivasta ja kauheaa aikaa. Tiedän tämän kuitenkin: Jeshua rakasti Juudasta suuresti. Jeshua, Myriam ja sisareni Maria, viettivät paljon aikaa hänen kanssaan, niin että hän olisi valmis siihen mitä hänen täytyi Kristus-Magdalene- vihittynä tehdä.

Osiris mysteeri ja roiston rooli
Kuten Osiris-mysteeri menee, näytelmässä Osiriksen nostaa hänen rakastettunsa Isis henkisestä kuolemasta (tietämättömyys, mikä on erillisyys/duaalinen tietoisuus) elämään (henkinen herääminen/Ykseys).

Set on Osiriksen mustasukkainen veli, joka pettää ja tappaa hänet. Isis, Jumalainen Feminiini – Viisaus ja Rakkaus nousee – herättää Osiriksen tietoisuuden, kuka hän todellisuudessa on. Set personifioi erillisyyden tietoisuutta: itsekkyyttä, ahneutta, saituutta, kaunaa, mustasukkaisuutta, himoa, pettämistä ja niin edelleen. Set on sisäinen ”vihollinen” - elämän ja sisäisen Kristuksen pettäjä. Set on osa meitä, toteutumaton tunteva olento, joka hämärtää todellisen luontomme – Kristus-Valon. Jonkun on esitettävä ”roiston” osaa Set.

Juudas esitti Setin roolin
Juudas astui esittämään tuota erittäin väärinymmärrettyä ”pimeää” roolia esittäen Setiä, antikristusta – Set, rakkauden ja valon vastakohta. Set, veli joka yrittää pettää ja tappaa veljensä – oman todellisen itsensä – Kristuksen. Mutta itse asiassa laittaa liikkeelle sisäisen Kristuksen todellisen prosessin, joka nostetaan täyteen tietoisuuteen. Tämä on suuri paradoksi Osiris-Isis mysteerissä – Kristus Magdalene mysteereissä. Jeshua demonstroi Osiriksen nousemista – puhtaan rakkauden voittoa, joka muuttaa pelon joka hetki – jokaisessa henkäyksessä. Magdalenena olen tullut tietämään, että Jeshua ON ylösnoussut Kristus. Jeshua ON Rakkaus, Elämä ja Valo. Ja todellakin, Juudas ja kaikki olennot voivat tietää, että me jo olemme Kristus – me vain emme vielä tiedä sitä.

Juudas vaipui syvään depressioon
Sydäntäni särkee edelleen Juudaksen sielun puolesta. Huolimatta siitä, mitä hän ja jokainen teki Jeshuan ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen, Juudas jatkoi vaipumista syvään depressioon. Luulen että hänen sisäiset ristiriitansa lapsuudesta lähtien yhdistyivät vihaisten väkijoukkojen hysterialla. Ja tämän lisäksi oli hänen oman itse-epäilyksensä sietämätön paino, sekoittuneena syntipukkina olemiseen niiden taholta, jotka väärin ymmärsivät hänet ja hänen roolinsa. Joukossamme oli joitakin sellaisia, joita ei oltu täysin vihitty Magdalene -mysteereihin. He eivät ymmärtäneet sitä roolia, jota Juudas viattomasti esitti. Ja niin oli, että hänen mielensä ahdistui ja murtui, kunnes hän ei enää kestänyt kipua.

Naisten kokema häpeä ja syyllisyys
Useat asiat, joita on pidetty kätkettyinä, ovat niin monien sydänten ja mielten pinnalla. Tarinani, kuten monien naisten tarinat, puhuu siitä taakasta jota olemme kantaneet – niin paljon häpeää, syyllisyyttä, huonoa kohtelua ja surua. Meidän on aika, naisten ja miesten, laittaa sydäntemme ja mieltemme haavat syrjään. On aika antaa anteeksi ja sallia parantuminen – yksilöinä, perheinä ja yhteiskuntana. Tiedän, että tehdessämme näin pidämme parempaa huolta äidistämme, Maasta. Visioni on, että me tulemme olemaan yksi perhe ilman kateutta ja epäluottamusta toisiimme.

Martan visio tulevaisuuden naisista ja miehistä Visiossani en näe miesten enää kilpailevan naisten kanssa tai käyttävän heitä tai Äiti Maata laajentaakseen mässäilyään ja himoaan. Miehemme eivät mene sotaan ollakseen urheita tai hyökkäämään saadakseen valtaa. Tuntien suurempaa yhteisöllistä Ykseyttä on oleva vähemmän tarvetta puolustaa omaisuuksia ja rajoja. He eivät enää ole niin kiireisiä täyttämään aikaansa jatkuvilla huvituksilla, tietämättöminä iloisesta, läsnä olevasta hetkestä. Silloin on vähemmän valituksia menneestä ja huolia tulevasta. He voivat tuoda täyden läsnäolonsa elämiinsä, henkisinä olentoina ensin. Silloin he voivat olla hyviä poikia, veljiä, puolisoita ja isiä. Todellisina veljinä he tulevat inspiroimaan ja tukemaan sekä miehiä että naisia olemaan sitä, mitä voimme olla kaikkien olentojen hyväksi.

Kun puhun miehistä, ymmärrettäköön myös, että se maskuliininen energia, joka ilmenee naisten kautta, tulee esille samalla tavalla, josta olen puhunut. Ja samoin myös on totta, että niitä feminiinisiä energioita, jotka ilmenevät miesten kautta, tullaan kehittämään ja kunnioittamaan kaikkien hyväksi. Kaikilla näillä tavoilla tulemme kunnioittamaan jokaisen sukupuolen jumalaisia täydentäviä lahjoja ja tuomaan ykseyden, tasapainon ja eheyden kaikkiin suhteisiimme. Tuntien tasa-arvoa, joka hyväksyy kaiken erilaisuuden, luomme yhteisesti Maan olemaan harmonian, parantumisen ja eheyden koti.

Tunnen syvää rauhaa tietäessäni, että kertomukseni voi jotenkin tuoda enemmän valoa sydämiinne ja siihen tapaan miten elätte. Kasvakoon rakkauden kykynne, kun olette vuorovaikutuksessa veljiinne ja sisariinne; äiteihinne, isiinne, lapsiinne ja kaikkiin olentoihin.

Martan viimeiset vuodet
Martta jatkoi elämistä Avalonissa vuoteen 55 AD asti, jolloin hän palasi Etelä-Ranskaan veljensä Lasaruksen kanssa ”Suuren Kokoontumisen” jälkeen. Ennen paluutaan Martta toteutti haaveensa asua useita vuosia Mona -saarella, suuressa Druidi pyhäkössä.

Martta ja Lasarus vaikuttivat osaltaan ja auttoivat Sar'hia ja Andreasta heidän humanitaarisissa pyrkimyksissään laajentaa sairaaloiden, orpokotien ja saattokotien verkostoa kaikkialla Etelä- Ranskassa. Martta kuoli 84 vuoden ikäisenä vuonna 80 AD lähellä Mount Bugarachia.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Jumalaiset Äidit Elämässäni, Sielunpeili 4_2018

Elämäni Äidit ovat tärkeimmät Naiset elämässäni.

Tyyne -äitimme kuoli varhain, joten perheen nuorimmat lapset jäivät elämässään pakosta paljosta vaille. Onneksi meillä oli rakastavia tätejä, isämme siskoja, jotka ottivat meidät siipiensä suojaan.

Itse kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen heistä oli sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle suvun vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen Keinuvuopaja (nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä), koska Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla.

Tästä pienestä talosta käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko sukuun. He olivat tukena ja turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle perheelle. Ja erityisesti sen jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua nuorimman ollessa vain puolen vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja sai siihen luvan, vaikka oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta huolehtimaan. Myös kuopus Riitta tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli kaksi lasta huollettavinaan; sen lisäksi että he olivat fyysisinä suojelusenkeleinä kaikille muillekin sisarustensa lapsille.

Tyyne-äiti lukee tikapuilla. Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen äitinsä apuna.

Ajattelin jo varhain, että tätini olivat kuin Betanian Maria ja Martta Raamatussa. Kumpikin ihania ihmisiä ja kumpikin omalla tavallaan niin erilaisia. Kuinka he iäkkäinä, lähes jo eläkeläisinä, sopeutuivat asumaan yhdessä. Maria hoiti 'sisätalouden' ja Martta ulkopuolisen käytännön talouden.

Neitikulttuurin loistavat edustajat

Tätini olivat loistavia ’Neitikulttuurin’ edustajia. Mervi Autti Lapin Yliopistossa on jopa tehnyt väitöstyön tästä aiheesta. He olivat itsellisiä, vapaasieluisia naisia; naisia joiden ei ’tarvinnut’ mennä naimisiin saadakseen elantonsa. Tämä edellytti koulutusta ja työtä, josta juoksi omaa rahaa.

Raha onkin aina näytellyt suurta roolia naisen asemassa. Ilman omaa rahaa olet mitätön, jonkun miespuolisen henkilön vallan alla. Tämä neitikulttuuri ei tarkoittanut, että nämä neidit olisivat eläneet itseään varten. Hyvin useissa tapauksissa he koulutettuina kasvattivat ja kouluttivat sisarusten lapsia, uhraten näin usein myös oman onnensa täysin tietoisesti. Henkisyys yleensä myös kulki tätien kautta, niin myös suvussamme.

Olen syvästi kiitollinen omille tädeilleni. He ovat aidosti vaikuttaneet omaan käsitykseeni naiseudesta ja sen arvosta. Minun itsetuntoani ei ole kukaan nujertanut. Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni Jussille, joka oli hieno, vanhanajan herrasmies.

Tätini Lyyli Mylläri (1886 -1980)

Lyyli-täti

Lyyli-täti oli vanhin perheensä lapsista. Hän kävi keskikoulun Torniossa asuen tätinsä, Anna Kurthin perheessä. Sen jälkeen hän kävi opettajaseminaarin Raahessa. Hänen ensimmäinen opettajan työnsä oli Rautiosaaren uudessa koulussa. Sen jälkeen hän teki pitkän opettajanuran Rovaniemellä.

Kun Rautiosaaren uusi koulu täytti 50 vuotta, Lyyli-tätini julkaisi kirjoituksen Kansankynttilänä Rautiosaareen uudessa koulussa. Tässä siitä otteita:

Kesällä v. 1909 minut valittiin Rautiosaaren koulun ensimmäiseksi opettajaksi. Koulun puheenjohtaja Janne Körkkö tuli käymään kirkolla käydessään kotonani ja pahoitteli, että koulu ei valmistu alkamispäivään mennessä, vaan täytyy aloittaa vuokrahuoneissa. Siihen isäni sanoi, että eihän se ole valmis tuo opettajakaan. Ajattelin että onhan minulla päästötodistus seminaarista, mutta en puhunut mitään, sillä tiesin, että olisin saanut vastaukseksi, mitäs niistä papereista, höpsis!

Koulu alkoi elokuun puolivälissä, ei ollut rautatietä, vielä vähemmän autoja. Isä pani renkipojan viemään minua tuon 18 km matkan hevosella. Hauskaa meidän oli ajella kauniina kesäpäivänä, mutta Valajaskosken tienoilla rupesi Tennivaaran Eemeli minua ”pöljättämhän”, että alkavassa koulussa on aina vanhoja, rippikouluiässä olevia pojanroikaleita, et pärjää, pois täytyy tulla. Sanoin, että ei kai ne purematta niele. Mutta kun Häkinvaaran päällä alkoi näkyä sininen Kemijoki ja kauniit punaiset talot, en voinut nauttia ihanasta maisemasta, kun ajattelin niitä pojanroikaleita.

Maalarin kievarin ystävällinen emäntä syötti ja kahvitti meitä ja lähti itse saattamaan minua toimipaikkaan. Soudimme yli virtavan Kemijoen Raution rantaan ja siitä oli vain pieni matka Vanhaan- Hanniin, jonka pirtissä 6-viikkoinen ”pikkukoulu” alkoi. Tämä talo oli kaukainen sukulaistalo, isänäidin isä oli tästä talosta kotoisin. Tässä talossa sitä väkeä kuhisi. Oli 7 miestä pitkiä kuin korpikuuset, saman verran naisia ja minä vielä lisäksi. Ei täällä silti rähinää kuulunut, erittäin ystävällisiä, siivoja ihmisiä olivat kaikki.

Lapset olivat kilttejä ja pieniä. Kustilan Miinalla leuka juuri ja juuri ulottui pöydän reunalle. Istuimina olivat tukevat penkit pitkien, kiertokoulua varten tehtyjen pöytien ympärillä. Välitunneilla leikittiin ruohopihalla. Olimme varmaan suurena vastuksena talonväelle, mutta ystävällisiä olivat kuitenkin meille hyyryläisille. Hupaisasti kului aika tässä työntouhuisessa talossa. Oli elonleikkuu, riihenpuinti, iltasin auttelin vähän emäntiä, vein tyttöjen kanssa kahvia pellolle, toisinaan olin mukana kun käytiin lehmiä lypsämässä leveän Kemijoen toisella rannalla.

Eräänä iltana maalattiin opettajakoroketta ja Kustilan Pietari sanoi: ”Maalaan tähän opettajalle pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta.” Mutta minä sanoin, että tarvitaan siihen myöskin tarmoa, vieläpä ankaruuttakin. Pietari vain nauroi ja sanoi, että pidemmälle ne hänen maalauksensa vievät. Ja minun täytyy myöntää hänen olevan oikeassa.

Kaksi vuotta olin opettajana Rautiosaarella. Sinä aikana koulu mielestäni tuli silloisiin oloihin nähden melko valmiiksi. Sitä ei voi kuitenkaan sanoa opettajasta, eikä tullut valmista vielä niinä neljänäkymmenenä vuotena, jotka olin kauppalassa opettajana. Se on tuo kasvatustyö niin kuin elämäkin, että ottaa hyvät luulot pois.

- Kun koulu täytti 100 vuotta, lähetin Lyyli-tätini kirjoituksen uusi Rovaniemi -lehteen ja olin juhlassa onnittelemassa koulua ’tätini puolesta’

Kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan lapsia

Lyyli-tätini oli opettajana viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistään Katajarannan kansakoulussa, lähellä kotiamme.

Tätini kollega ja hyvä ystävä, Augusta Lappalainen, oli opettajani 3. ja 4. luokalla. Molemmat opettajat olivat henkisesti hyvin valveutuneita ja avarakatseisia. Mahtavia opettajia joka suhteessa. Heille eri uskonsuunnat olivat saman puun eri haaroja, ja kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan lapsia. Lyyli-tädille tuli Ruusu-Risti -lehti, vaikkei hän kuulunut järjestöön. Jossain elämänvaiheessa löysin näitä lehtiä ja innostuin niitä lukemaan. Hän ei koskaan tyrkyttänyt mitään. Innostuin itse ottamaan selville. Se vei minut sitten Ruusu-Ristiin, jossa tapasin Jussin, tulevan mieheni.

Lyyli-tätini vaikutti suuresti elämäni kulkuun

Olin kesällä 1991 juuri palannut vuoden kestäneeltä reissultani maailman ympäri. Palasin Keinuvuopaja -talooni, jossa odotti collie-koirani Lady ja ihana ystäväpariskunta, joka oli huolehtinut kaikesta poissaollessani.

Tarkoitukseni oli palata vanhaan työhöni, opettajaksi kauppaoppilaitokseen. Yöllä näin kuitenkin ihmeellisen unen, jonka muistin herättyäni tarkasti. Se oli outoa, sillä tuskin koskaan näin unia, saati sitten muistin niitä.

Unessa jokin valo-olento vei minut hautaan. Seisoin haudassa, sitten tuli täysin pimeää, mutta samalla hetkellä painoin haudassa olevaa hissinnappia. Tajusin valo-olennon olevan Lyyli-tätini. Hän vei minut hautaansa. Heräsin, istuin sängynlaidalla ja kelasin, mitä tämä kaikki voisi tarkoittaa.

Hän oli opettaja. Uusi kauppaoppilaitoksen rakennus, jossa minun oli tarkoitus opettaa, sijaitsi kahden hautausmaan välissä, lähellä myös sukuhautaamme. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Lähdin heti koululle. Minulla oli viimeinen päivä irtisanoa itseni, kuukausi tulisi täyteen sinä päivänä. Tapasin rehtorin istumassa tietokoneella, moikkasin nopeasti: ”Hei, en tulekaan enää tänne työhön, syy on henkilökohtainen.” Rehtori jäi ihmettelemään. Koukkasin kanslian kautta ja kerroin tilanteen.

Se siitä, ajattelin. Olisin varmaan ’kuollut pystyyn’ siellä kahden hautausmaan välissä. Vapaa lintu ei voinut mennä häkkiin! Tämän jälkeen en mennyt vakituiseen työhön, olin keikkatyöläinen. Laitoin ihanan taloni vuokralle ja lähdin Ladyn kanssa Tampereelle, jossa Eeva-siskoni pieni yksiö juuri vapautui Itsenäisyydenkadulla. Olipa nopea keikaisu elämässäni! Meni lähes 25 vuotta, suomentaessani Anna -kirjoja, kun tajusin, että olin aloittanut tällöin Haudan Riitin vihkimyksen.

Tätini Anna Mylläri (1894 -1974)

Tätini Anna Mylläri

Anna-tätini oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän rakennutti talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän sai jopa parhaan palkinnon kauppalan järjestämässä talojen puutarhakilpailussa. Hän järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen.

Anna-tätini on opettanut minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin muistan silittäessäni, että kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti rypisty'. Opin sellaisenkin asian, että on kaksi asiaa kunniaksi talolle: tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu komposti. Mainio opetus! Opin myös hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja kirjoitti artikkeleita lehtiin, ollen tässäkin asiassa esikuvana nykyiselle kirjoitustyölleni.

Kun täti pyssyn osti

Kirjoitukseni Uusi Rovaniemi -lehdessä, v. 2009 kuvaa Anna-tätiäni.

Anna -tätini toimi silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitajana vuosikymmeniä. Hän toimi kassanhoitajana ennen sotia, kauppalan hallinnon ollessa sota-aikana Pietarsaaressa, ja sitten taas Rovaniemellä eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Hänen työnsä oli äärettömän vastuullista ja rasittavaa. Siihen aikaan muun muassa kaikki kauppalan palkat maksettiin seteleinä suoraan kassasta. Palkkapäivinä pienessä kassanhoitajan huoneessa istui myös kaksi ulosottovirkailijaa. He tupakoivat koko ajan, niin että huone oli sakeana savusta. Ihmettelen miten kukaan saattoi tehdä vastuullista työtään sellaisissa olosuhteissa. Ei puhettakaan, että miehenköriläät olisivat ottaneet huomioon huomautuksia tupakansavusta.

Menin usein koulupäivän jälkeen odottamaan tätini työpäivän päättymistä, kun olimme yhdessä menossa jonnekin asioille. Niinpä tämä kassanhoitajan työpaikka tuli minulle hyvinkin tutuksi.

Kerran taas oli palkkapäivä. Omatkin opettajani kävivät hakemassa tätini kädestä palkkarahansa. Erityisesti on jäänyt mieleeni aristokraattisen näköinen ja tuntuinen ruotsinkielen opettajamme. Tämä nutturapäinen ylhäisyys tuli hakemaan palkkaansa; hän näki minut istumassa seinän vierellä. Saatuaan rahat hän vilkaisi minuun ja sihahti hampaittensa välistä: ”Antaa kuin omia rahojaan”. En tuolloin ymmärtänyt ollenkaan, mitä hän tarkoitti. Vasta myöhemmin muistui tämä episodi mieleeni, kun hän ruotsintunnilla, aiheettomasti ja täysin ilman minkäänlaista syytä, ’haukkui minut pystyyn’. Tämä ei jättänyt minulle kuitenkaan mitään hampaankoloon. Hänen hautansa on äitini vanhempien haudan vieressä. Joten siunaan häntä usein rakastavin ajatuksin haudalla käydessäni.

Kauppalan kassanhoitan valtava avainnippu

Kauppalan kassanhoitajalla oli valtava avainnippu. Siinä oli varmaan kymmenen isokokoista avainta. Ja kaiken tämä komeuden tätini kuljetti edestakaisin työn ja kodin väliä. Jo painoltaan mokoma avainmäärä oli kauhistuttava. Näin ajattelin jo silloin koululaisena ja ajattelen vieläkin.

Menin usein talvella tätiäni vastaan töiden jälkeen potkurilla, että hän saattoi edes loppumatkan huristaa mäkeä alas Kemijoen rantaa kohden. Asuimme Katajarannalla tätieni sodan jälkeen rakentamassa pienessä talossa. Olin viisivuotiaasta asti asunut tätieni luona. Kun kymmenlapsisen perheemme äiti kuoli ja nuorin jäi puolen vuoden ikäiseksi, tätiemme merkitys perheellemme entisestään kasvoi. Vuonna 1950, samana vuonna kun äitimme kuoli, Anna-täti adoptoi minut ja näin lähes eläkeikäisenä sai minut virallisesti huostaansa.

Tätini hankki pienen käsiaseen

Omakotitaloissa oli tuohon aikaan keittiön lattian alla ruokakellarit ja niissä luukut ja ikkunat, joista perunat laskettiin alas talvisäilöön. Keittiön lattialla oli myös luukku, josta pääsi portaita alas kellariin.

Eräänä pimeänä syysiltana Anna- tätini, joka sattui olemaan keittiössä, kuuli omituista ääntä, aivan kuin ikkunaluukkua olisi nostettu paikoiltaan. Hän ei empinyt hetkeäkään, vaan huusi kovalla äänellä jotain miehen nimeä. Talossamme ei kylläkään asustanut ainuttakaan mieshenkilöä, mutta täti hoksasi heti, että pelottelu on nyt paikallaan, oli tunkeilija kuka hyvänsä. Tämä tepsikin tehokkaasti, ja tunkeilija veti luukun takaisin ja häipyi saman tien.

Tätini ei jäänyt haikailemaan, vaan hankki heti pienen käsiaseen puolustaakseen kauppalan rahavaroja. Koskaan hän ei tätä asetta käyttänyt, mutta varmasti olisi puolustanut kauppalan rahakirstun avaimia täydellä tarmolla, jos näin olisi vaadittu. Hän oli rohkea ja erittäin osaava nainen joka suhteessa.

Kun tätini jätti pestinsä kauppalan rahakirstun vartijana, tuli hänen paikalleen mies. Työt järjestettiin uuteen uskoon. Ei yksikään mies olisi koskaan suostunut siihen työmäärään, mitä tätini yksin teki. Näin se on. Yksi nainen vastaa usein montaa miestä myös työelämässä!

Entäpä se perunakellariin tunkeutuja? Jäi ikuiseksi arvoitukseksi, oliko hän hakemassa kauppalan kassaholvin avaimia. Vai oliko hän peräti tätien perunoiden perään!

Nainen ja työmäärä

Anna-tätini työmäärä tuli minulle itselleni tutuksi omassa työpaikassani aivan urani alkuaikoina. Suoritin Helsingin Kauppakorkeakoulussa ensin kirjeenvaihtajan tutkinnon. Hain Kajaani Oy:n paperitehtaille kirjeenvaihtajaksi. Ajattelin, että Kajaanista on kätevämpi käydä Rovaniemellä auttamassa tätejäni talon ja puutarhan pidossa. Katin kontit! Hyvin nopeasti huomasin, että kunnon yhteydet pelaavat vain Helsinki-Rovaniemi - akselilla. Kun odottelin junaa Kontiomäellä ja Oulussa tuntitolkulla, kypsyin muuttoon takaisin Helsinkiin.

Kun lähdin Kajaani Oy:stä, tilalleni otettiin kolme henkilöä: toimitusjohtajan sihteeri, ulkomaan kirjeenvaihtaja ja teleksin hoitaja. Ja vuosikertomusten kääntäminen annettiin käännösfirmalle, koska kukaan ei suostunut sitä tekemään yhtiössä. Hyvät hyssykät, näin tärkeä henkilö olin ollut!

Tuli mieleeni Anna -tätini ja hänen valtava työtaakkansa.

Luulenpa, että näin se on varmaan vielä tänäkin päivänä. Hyvin monilla aloilla nainen uurastaa mukisematta. Mies tarvitsee tittelin, aseman ja palkkaa roimasti enemmän kuin nainen. Itsetuntoa tarvitsee pönkittää sitä enemmän, mitä vähemmän sitä on aidosti.

Kajaanin jälkeen hain sitten huvikseni MTV:hen toimitusjohtajan sihteeriksi Helsinkiin. Aika pian jätin kuitenkin sen homman. Sihteerin asema siellä ei mielestäni ollut minkään arvoinen. Se inhotti.

Satuin istumaan ratikassa, joka meni Kauppakorkeakoulun ohi. Piha oli täynnä opiskelijoita avajaispäivänä. Sain yhtäkkiä idean lähteä jatkamaan lukujani kauppatieteiden kandiksi. Halusin itsenäisen työn, jossa kukaan mies ei määrää eikä komentele. Näin sitten aloin taas opiskella.

Sattumiahan elämässä ei ole

Kurssikaverini näki koulun seinällä lapun, jossa kansleri Klaus Waris haki työntekijää uuteen Itsenäisyyden juhlarahastoon. Hän oli Suomen Pankin entinen pääjohtaja ja Sitran perustajia. Niinpä sitten kahdestaan aloimme työt uudessa rahastossa iltapäivisin. Aamupäivät hän toimi kanslerina ja minä olin kandin luennoilla. Klaus Waris oli herrasmies /esimies, ja lisäksi nöyrä, vaatimaton ja erittäin huumorintajuinen. Kuten Suuret Sielut yleensä!

Olen kiitollinen Elämälle, että olen saanut tehdä työtä tällaisen hienon henkilön kanssa.

Rahasto kasvoi nopeasti, ja henkilökunta samoin. Opiskelun lomassa lähdin auskultoimaan ja suuntauduin näin opetus- ja koulutustehtäviin. Maria sielussani oli herännyt ja halusi tehdä enemmän henkistä työtä.

Olin mukana Sitran juhlassa tämän täyttäessä 40 vuotta. Silloin pidin pienen puheen, jonka lopuksi sanoin näin: ”Kansainvälisenä rauhanpappina rohkenen esittää oman visioni, että Sitra myötävaikuttaa siihen, että Suomesta tulee rauhan ja suvaitsevaisuuden mallimaa.”

Kun Suomi täytti 100 vuotta ja Sitra 50 vuotta, olin Sitran juhlassa mukana. Annoin siellä suomentamani Anna -kirjat lahjaksi Sitran kirjastoon.

Äitini Tyyne Eveliina Mylläri, o.s. Keskioja (1907-1950)

Tyyne-äiti ja perheen kaksi vanhinta lasta: Eeva ja Martti

Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen äitinsä apuna.

Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa sodan aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan tallista ja ajoi pari kilometriä jokivartta alas tarkastamaan tilanteen kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli huolehdittava kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista.

Voimakas ja itsenäinen

Äitini oli voimakas ja itsenäinen nainen. Hän sai täyden osuuden kotitalonsa omaisuudesta, mikä oli aika harvinaista tuolloin. Hänellä oli myös omanarvontuntoa.

Häntä kuvaa hyvin seuraava tarina: Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä.

Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti, Kaisa Eveliina Keskioja, kuoli evakossa ollessaan Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon, että Myllärin kotitalo oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän päätti heti lähteä kotiin, ilman mitään lupaa. Seuraavana päivänä evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin epidemian takia; hän ehkä aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput Haaparannalle. Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin, että osa lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui saamaan avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa.

Rovaniemen torilla oli ihmeellinen sattuma. Isämme Mikko oli siellä erään työmiehen kanssa hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut suomalaisten sotilaiden etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut taloaan asuttavaan kuntoon, niin että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään ensimmäisen joulukirkon Myllärin pirtissä. Mikko-isä oli ihmeissään, kun autonlavalta hyppäsi alas koko hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva, lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut vielä lupaa saapua hävitettyyn, poltettuun kauppalaan!

Tapahtuiko sielujen vaihto

Olin evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin sairaalaan. En tiedä syytä. Huusin äitiä ikävääni. Eräs hoitaja sanoi, että äiti ei tule koskaan, jos en lakkaa itkemästä. Järkytyin niin, että putosin tajuttomana sängystä ja minut jouduttiin elvyttämään.

Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto. Äiti ei minua tuntenut enkä minä äitiä enää sen jälkeen. Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän trauman takia muutin tätien luokse asumaan.

Myöhemmin sitten sairastuin rintasyöpään. Luule Viilma, Viron tunnetuin lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti vaikutti parantumiseeni ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi suhteeni ja sen katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että ”tämä taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet pettänyt”. Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain 43-vuotias.

Samoihin aikoihin kun tapasin Luule Viilman, tutustuin myös Liisa Kinnuseen, luontaisterapeuttiin, josta tuli minulle rakas henkinen sisar ja auttaja aina hänen kuolemaansa asti vuonna 2015. Liisan energia- ja turvehoidot pitivät kuntoani yllä. Olen Liisalle syvästi kiitollinen ja kaipaan häntä suuresti.

Ihailin äitiäni salaa oven raosta

Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'. Äiti oli aina hyvin ystävällinen ja kysyi mitä tädeille kuuluu, kun kävin hakemassa maitoa. Eräänä äitienpäivänä vein Lyyli-tädin kanssa kauniisti ruusuja kukkivan kukkapurkin äidille.

Muistan kuinka näin avoimesta ovesta, kuinka äitini katsoi ruusuja, luki äitienpäiväkorttia ja itki. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. En tuntenut tätä naista ollenkaan, vaikka salaa halusin oppia tuntemaan.

Erään kerran veljeni Erkki, pari vuotta minua vanhempi, tuli juosten tätien luo ja sanoi hengästyneenä: ”Äiti leipoo leipoo rieskaa ja mieki oon paistanu!” Siitä vaan lähdimme kipin kapin juoksemaan Myllärin pirttiin. Jäin ovensuuhun ujona, josko äiti huomaisi. Ja tottakai äiti huomasi.

Juuri uunista otettu lämmin rieskanpala käteeni, voi sulana juosten sen päällä, niin että oli kiiru syömään. Voi rieskan autuutta! Olin onnellinen ja rakastin äitiä.

Ruotsin evakkoreissun jälkeen, vaikka olin silloin jo kolmevuotias, en muistanut mitään enkä tuntenut ketään. Vasta luettuani Anna -kirjoja, olen oppinut ymmärtämään, että synnyin walk-in eli sielunvaihdokkaana. Silloin sielut ’vaihtavat paikkaa’. Jeesuksen Isoäiti Anna muun muassa syntyi näin.

Tätä kirjoittaessani on Äitienpäivä. Eilen oli Erkki-veljemme hautajaiset. Erkki oli Riitalle pienenä ’Eekki -äiti’ . Veljet eivät pitäneet siitä, että Riitta oli vierailla ihmisillä hoidossa, joten hänet haettiin kotiin aika pienenä. Kaikki olivat Riitalle ’äitejä’. Arvi -veli oli Avvi -äiti.

Riitta-sisko pienenä.

Olenko oppinut jotain

Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä naiselta? Olenko vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä, niin kuin meidän jokaisen tulisi tehdä?

Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni sekä rohkeuteni, vapauden rakkauteni, itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös saanut paljon opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena tekevänsä.

Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän haaveidensa todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni oli jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen työssäni.

Menin koko ajan eteenpäin. Tunsin olevani pioneeri, joten uudet asiat kiehtoivat minua.

Seuraavaksi toteutinkin Marian haaveet. Lyyli-tädiltäni sain teosofisen maailmankuvan. Hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin hänen vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti liityin Ruusu-Risti-seuraan, johon Lyyli-täti itse ei ollut liittynyt, vaikka olikin sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös opettajaksi, ensin kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten pitämään itsetuntemuskursseja. Nyt olen kansainvälinen rauhanpapitar, Peace Minister sekä Anna -kirjojen suomentaja ja kustantaja.

Kiitos elämäni Suojelusenkeleille

Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria Magdalenaa kohtaan.

Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse Jeesusta; minulla on suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan niin ole.

Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta, kärsivästä Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu, jonka Jeesus paransi, ei muuta. Äiti Mariakin oli kliseinen kuva Rooman kirkon raameissa. En tarvinnut kirkkoa.

Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle merkitsevät, olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat olleet elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan ja Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön.

Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni. Olen herännyt tässä elämässä jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini tekivät. Ja tiedän, että he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä työssäni ilmentää Feminiinistä Kristustajuntaa.

Rakastetut Äitini sydämessäni
Kiitollisena ja suurella rakkaudella

Tyttärenne
Maila Maire Marketta
Margie Magdalene

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --

Sielun henkäyksellä, täydestä sydämestä, Sielunpeili 3_2018

Margie Magdalene

Teksti: Maija Salmi /Reetta Ahola
Kuvat: Margie

Suomalainen sielunmaisema on pala järveä, yötöntä kesäyötä, tunturia. Jonkun sielu lepää Lapin kuohuvissa koskissa ja Kolin vaarojen rinteillä, toinen on kotona viljapeltojen heilimöidessä. Jylhä, kansallisromanttinen näkymä paksuine petäjineen on useimmille parasta sielunhoitoa.

Ihminen etsii omaa itseään, sielunmaisemaansa, omaa paikkaansa elämän virrassa. Suomalaisen kesän hersyvää voimasäveltä ja pakkasajan mollista talvihämärää on vaikea löytää muualta. Mutta voiko sielu hyvin harmaissa betonilähiöissä, joissa taivas peilaa pienen pienenä kaistaleena ja vihreää löytää vain kukkapurkeista? Onko sielun hyvä olla siellä, missä on koti? Löytääkö rauhan vain itsestään - paikalla ei ole väliä?

Rovaniemeläinen Marketta ”Margie Magdalene” Mylläri rakastaa maisemien korkeuseroja, vettä ja taivasta. Ne ovat voimapaikkoja, joiden avulla hän elää ja jaksaa.

Silti hän uskoo, että jokainen voi rakentaa maiseman omaan kotiinsa, tehdä siitä paikan, jonne tekee aina mieli palata. Jos maaseutu on kaukana, kerrostalostakin pääsee ulos katsomaan taivasta ja halailemaan puiston puita.

- Toki tämä vaatii myös yrittämistä. Ajatellaan vaikka Nelson Mandelaa; hänen on täytynyt vankilavuosinaan käyttää mielikuvitustaan säilyttääkseen oman maisemansa, Mylläri miettii.

Marketta Myllärikin on pystynyt säilyttämään oman sielunmaisemansa keskikaupungin hulinassa. Hän ei antanut betonisen ympäristön haitata elämäänsä; vilkasliikenteisen kadun melusta ja pienestä sisäpihasta viis: pienessä tamperelaisessa yksiössä hän vietti oman elämänsä luovinta aikaa, kun hän loi materiaalia suggestopedisille kursseilleen.

Kyllä Hengen todellisuudelle

Kymmenen vuotta sitten Marketta Mylläri palasi pitkän poissaolon jälkeen synnyinseudulleen, puolen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Ikkunasta hän näkee liki saman maiseman kuin lapsena: Pöyliövaaran, jonka juurella äidin kotitalo aikoinaan sijaitsi, sekä Kemijoen maisemat taustalla. Ulos mennessään maisemat moninkertaistuvat. Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät, Pöyliövaara ja Ounasvaara kohottautuvat koko komeudessaan.

- Kun katson maisemaa, koen sen eheyttävän voiman. Maisema täällä on minulle todellista sielunmaisemaa, Mylläri sanoo nöyrästi.

Mylläri kertoo syntyneensä kahden suuren virran, Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Joet muodostavat valtavan Y-kirjaimen kaupungin sydämessä.Y viittaa yes eli kyllä-sanaan, jossa ihminen kädet ylöspäin kohotettuina sanaa kyllä Hengen todellisuudelle. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua on näin ollen Universumin voimakkampia sanoja. Näin Mylläri on pappiskoulutuksessaan oppinut.

Vaarat, tärkeät voimapaikat

Vaaroja Rovaniemellä näkyy joka puolella.Vaaramaisemat ovat Myllärille erityisen tärkeiksi muodostuneita voimapaikkoja. Samanlaisena hän kokee oman kotialttarinsa, jonka luota hän näkee ikkunasta myös vaaramaiseman. Alttarin luona hänellä on siten vaara, vesi, metsä, ilma ja tuli. Tuli on kynttilän liekissä.

- En voisi enää kuvitellakaan asuvani missään muualla, ainakaan pitkiä aikoja.

Puut ja metsät näyttävät luonnon voiman. Mahtavat auringonlaskut ja taivaan värit puhuvat. Olen ollut täältä niin kauan poissa, että maisema on noussut minulle entistä tärkeämmäksi.

Mylläri sanoo viettäneensä vuosia maailmalla, myyneensä Rovaniemen-kotinsa ilman minkäänlaista järkisyytä. Hänen piti vain luopua rakkaimmasta paikastaan ja lähteä kokemaan uutta. Palatakseen sitten taas uusin innoin kotiin. Nyt hän haaveilee, että voisi ostaa talonsa takaisin.

- Minussa on sekä rovaniemeläistä maalaistalon emäntää että universaalia rauhanpapitarta; molemmat elävät sielussani yhtä aikaa, Mylläri summaa.

Suomi elää metsästä

Metsällä on perinteisesti ollut tärkeä sija suomalaisessa elämässä. Se on antanut toimeentuloa, ruokaa ja virkistystä. Kolme neljännestä Suomesta on metsän peitossa. Jokaista suomalaista kohden metsää löytyy nelisen hehtaaria. Ei siis ihme, että suomalaisia pidetään metsäkansana - sekä hyvässä että pahassa.

Myllärikin tunnustautuu metsäihmiseksi. Kun iso kuusenoksa tanssii olohuoneen ikkunan takana, hän katsoo sen liikettä, heilumista tuulessa. Oksan tanssiminen on ihanaa! Katse lepää muutenkin mieluusti puissa, jotka antavat hänelle sekä rauhaa että energiaa.

- Ja eri vuodenajat täällä pohjoisessa, se ihanuus on jotain ihmeellistä. Kävelen Kemijoen rannalla, ja koko ajan äiti-vaara on läsnä ja siunaa suvun rantoja. Muuta en kaipaa.

Maisemaa Tampereellakin

Niin Lappi-ihminen kuin onkin, Marketta Mylläri on löytänyt sielunmaiseman muualtakin. Tampereen-vuosinaan hän asui kerrostalon lisäksi myös pienessä talossa, jonka tuntumassa kasvoi isoja voimapuita. Vesikään ei ollut kaukana, oli sekä Näsi- että Pyhäjärvi.

- Ne auringonlaskut olivat uskomattomia Pyhäjärvellä. Ihmettelin aina, että ihmiset istuivat ruuhkabussissa Pispalan maisemissa väsyneinä, silmät kiinni. Ilmeisesti he olivat niin turtuneita lähellä olevaan kauneuteen, etteivät nähneet sitä ja tajunneet sen voimaa.

Mylläri rakastui tamperelaiseen maisemaan. Hän hiihti Pyhäjärven jäällä, ja löysi sieltä samanlaisia tunteita kuin Lapista. Vesistöt ja korkeuserot auttoivat häntä toipumaan Lappi-ikävästä.

- Tampereella oli aina ihana tunne: harjuja sekä vettä, vettä, vettä! Esimerkiksi Helsingistä en samanlaista rauhaa ikinä löytänyt, vaikka siellä onkin merimaisemaa. Maisemani tarvitsee korkeuseroja.

Maisemat geeneissämme

Sielunmaiseman ei tarvitse olla kadoksissa maailman turuillakaan. Marketta Mylläri löysi sen aikoinaan Kreikasta Thassos-saaren pienestä kylästä, Theologoksesta.

Ekofilosofi Henryk Skolimowskilla oli siellä kesäpaikka, jossa hän piti seminaareja. Theologos tuli Myllärillekin ympäristöineen tutuksi. Kerran hän seisoi korkealla paikalla, josta näki suoraan allaolevaan kylään. Näkymä jätti elinikäisen muiston.

- Kylä oli kuin kämmenelläni. Kaikki, ne talot, ihmiset ja eläimet, mahtuivat siihen, pieneen käteen.

Se oli ihmeellinen tunne. Vaikka maisemassa ei näkynytkään itselle tärkeää vettä, näkymä peilautui mieleen kuin Lapin maisemat.

Mylläri kiersi 1990-luvun alussa vuoden verran maailmaa. Intiassa hän koki samanlaisia tunteita kuin Lapissa - vaikka kaikki oli erilaista! Mylläri löysi New Delhin kaduilta jotain erikoista.

- Kaupunki velloi ihmisistä. Luulisi että sellainen ahdistaisi, mutta se kaikki, ihmiset, autot ja eläimet, velloivat eteenpäin kuin meren aalloilla. Koin sen eräänlaiseksi ihmismaisemaksi, jossa oli kaaosmainen liikenne ja kova melu, mutta silti kaikki oli sujuvaa, meni eteenpäin. Se peilautui sieluuni omanlaisena maisemanaan.

Synnyinkoti ja etenkin kotiinpaluu ovat ihmiselle tärkeitä. Mylläri uskoo sen olevan kiinni geeneistämme: vaikka olisimme ulkomailla monta vuosikymmentä, kaipaamme takaisin.

- Olemme pieni, vieläkin aika eristyksissä oleva porukka, joka ei mene sekaisin maailman turuilla. Olemme säilyttäneet jotain alkuperästämme. Siksi omat maisemammekin ovat meille niin tärkeitä, vaikka pinnallisesti voimmekin mennä mukaan maailman menoon.

- Erityisesti Lapin maisemat ovat sisäistyneet lappilaisiin; niiden avaruus ja mahtava luonto. Lapinhulluus iskee myös etelän ihmisiin helposti! Kun tänne tullaan etelän vesisateesta, kontrasti on valtava. Se näkymä piirtyy ensimmäisenä sieluumme.

Perinnöksi elämän kunnioitus

Maila Maire Marketta Myllärin juuret ovat syvällä Peräpohjolassa ja sen vanhassa talonpoikaiskulttuurissa.

Syntymäkoti, Myllärin maatalo, on edelleen Rovaniemellä, Katajarannalla Kemijoen törmältä – kuin ihmeen kaupalla sodasta säilyneenä, ja edelleen saman suvun hallussa. Sekä isän että äidin suvut ovat viljelleet Kemijoen varrella olevia peltoja satojen vuosien ajan.

Mylläri uskoo perineensä sukulaisiltaan kaikenlaisen kunnioituksen elämää ja äiti-maata kohtaan.

- Arvostan maaseutua ja puhdasta luontoa ja pyrin omalta osaltani vaikuttamaan sen säilymiseen.

Tärkeimmät elämänarvot Mylläri on löytänyt Jeesuksen Vuorisaarnan etiikasta. Hän on tietoisesti pyrkinyt opettelemaan ja toteuttamaan Jeesuksen antamia elämänohjeita: 1. Ole rauhallinen. 2. Ole puhdas ajatuksissasikin. 3. Ole rehellinen. 4. Vastaa pahaan hyvällä. 5. Kohtele rakastavasti lähimmäisiäsi.

Mylläri avioitui keravalaisen opettaja Jussi Kivelän kanssa; he tapasivat Ruusu-Risti -seurassa.

- Hänen opiskeluryhmässään sain ensimmäisen kosketuksen kalevalaiseen kauneuteen ja viisauteen. Se aika loi kaiken kaikkiaan lujan kallion, mille oma elämäni sittemmin pohjautui. Elämä loksahti kohdalleen

Elämä loksahti kohdalleen

Vuonna 1988 Marketta Mylläri tutustui Lieksan kansallisessa metsäseminaarissa Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Mylläri kertoo, että siitä alkoi hänen asteittainen irroittautumisensa vanhoista työskentelytavoista. Kahta vuotta myöhemmin hän otti virkavapaata, heitti repun selkäänsä ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa.

Myllärin elämä koki muutoksia; hän löysi muun muassa suggestopedisen opetusmenetelmän. Mylläri on kuvaillut sen aiheuttaneen hänen aivoissaan todellisen vallankumouksen. Hyvin merkittäviä ovat olleet myös James Redfieldin Oivallusten tie -kirjat.

- Elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Olin löytänyt suggestopedisen opetusmenetelmän ja Redfieldin, ja minulla oli oma elämäni voimavarana työssä, jossa saatoin auttaa muita ihmisiä heidän henkisessä kasvussaan.

Rauhanpapiksi Italiassa

Marketta Mylläri on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn pappisvihkimyksen Assisissa Italiassa vuonna 2005. Hän on Minister of Peace eli rauhanpappi. The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio.

Sen tunnetuin rauhanpappi on James Twyman, kansainvälisesti tunnettu rauhantrubaduuri, joka on kiertänyt monia vuosia pitämässä rauhankonsertteja maailman eri konfliktipisteissä, muun muassa Israelissa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa, Kosovossa jne.

Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, kauppatieteiden ja englannin kielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana ja kolumnistina.

Jeesuksen isoäiti muutti maailmankuvan

Margie on julkaissut useita kirjoja. Kolmisen vuotta sitten hänen kirjailijan urallaan kääntyi aivan uusi lehti.

- Maaliskuussa 2015 innostuin kääntämään 2010 ilmestynyttä Claire Heartsongin kirjaa Anna, The Voice of the Magdalenes (Anna, Magdalenejen Ääni). Yllättäen sain 400 sivua suomennettua toukokuun synttäreilleni. Oli syytä juhlimiseen!

- Sain kehotuksen Äiti/Isä/Luojalta ottaa aikaisemman firmani uudelleen käyttöön. Syyskuussa 2015 syntyi kustantamoni Santa Claus SanctaDivina, joka julkaisi ensimmäisenä painotuotteenaan kirjan Anna, Magdalenejen Ääni.

Maaliskuussa 2016 Margie sai taas inspiraation suomentaa Anna -kirjan, nyt vuonna 2002 ilmestyneen Anna, Grandmother of Jesus eli Anna, Jeesuksen Isoäiti, jossa on myös lähes 400 sivua.

- Se valmistui myös runsaassa kahdessa kuukaudessa ja ilmestyi kustantamana elokuussa 2016.

Margie kertoo, että Anna -kirjojen myötä hän on tutustunut aivan uuteen henkilöön, Jeesuksen Isoäiti Annaan.

Aikaisemmin en ole tiennyt mitään Annasta. Hän on se NAINEN KAIKEN TAKANA. Anna synnytti ja kasvatti suuren, 14 -lapsisen perheen, josta sitten tuli Jeesuksen tärkein tukiryhmä hänen Suurelle Työlleen maanpäällä.

KEINUVUOPAJA

Keinu keinuni
Keinuvuopajassa
sieluni sisimmässä.

Kuiskaa tuuli,
vie viestini.
Syleile sydämeni
unteni unelmamaata.

Koivuni, keijuni,
enkelten sukua,
hellien kosketan
tähtien utua.

Lämpöistä poskea,
koivun ja keijun.
Valkoista runkoa
aurinkolaivan -
taivaan ja taian.

Missä on keinuni?
Tässä ja nyt,
sieluni sisimmässä.

Aika ja paikka - ei ole rajaa.
Rakkaus kaiken avaa.
Rakkaus on minussa itsessäni.

(Kirjoitti Margie, Marketta Kivelä Tampereella koti-ikävässä 1996.)

Keinuvuopaja -sana on minulle edelleenkin tärkeä. Se oli taloni, jonka myin maailmalle lähtiessäni. Nimi on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä: keino/ tie ja vuopio tai vuopaja/ vesireittiä. Sana ’keino’ on aikojen saatossa vääntynyt muotoon ’keinu’. Tätini antoiuvat talolleen nimen Keinuvuopaja. Talo sijaitsi Keinuvuopaja -nimisen Kemijoen uoman rannalla. Nykyisin se on nimenä lähellä olevalle pienelle lammelle, joka virtaa Kemijokeen.

Visioni on ostaa tämä Keinuvuopaja -taloni takaisin ja perustaa sinne Henkinen Keskus.
Rukoilen sen toteutumista koko ajan.

Rakkaudella
Margie Magdalene

Teksti pohjautuu suurelta osin Maija Salmen tekemään Margien haastatteluun ”Rauhanpapittaren Sielunmaisemaa” /Sielunpeili 1/2009.

Katso myös: Artikkeleita Margiesta / Sielunpapittaren sielunmaisemaa /Sielunpeili 1/2009

JOHANNES, JESHUAN JA MYRIAM TYANALAISEN POIKA, Sielunpeili 2_2018

Margie ja Maiko, joka aikoo kääntää Anna –kirjat japanin kielelle

Lina ja Maiko sekä oppaamme Gila, valo/ääniparantaja, joka on juutalaista syntyperää ja hepreankielen taitoinen

Johannes, Jeshuan ja Myriam Tyanalaisen nuorin poika
Kappadokia, Turkki, 48 AD, ikä 22

Minä olen Johannes, yksi Myriamin pojista, yksi Magdaleneista. Asuin Intiassa nuoruuteni. Olen parhaillaan 22 vuotta iältäni. Jäin pienenä asumaan isäni veljen, Josefin (Nuorempi /Joses) talouteen Varanasissa, kunnes äitini ja Isoäitini Maria Anna tulivat siellä käymään. He viipyivät Intiassa melkein seitsemän vuotta. Syistä, joita en täysin ymmärrä, isäni, äitini ja sisarukseni menivät takaisin Galileaan aloittaakseen suuren tehtävän, ja minut annettiin setäni Josefin hoitoon. Olin tuolloin vain puolitoista vuotta vanha. Ehkä he ajattelivat, että olin liian nuori rasittavalle matkalle ja niille epävakaille olosuhteille, joiden he tiesivät olevan edessä. Vuosien saatossa hyväksyin asian ja vastustin muuttamista pois siitä ainoasta kodista jonka tunsin.

Matkalla länteen Avaloniin
Nyt matkustamme länteen kohti Suurta Merta ja sen taakse. Liityimme karavaaniin matkataksemme suurten autiomaiden halki. Se on pitkä matka monine pysähdyksineen tien varrella. Vierailemme äitini perheen luona Tyanassa pitemmän aikaa. He eivät ole koskaan tavanneet minua, ja on paljon juhlimista. Kanssani matkustavat isäni äiti, isoäiti Maria Anna (Äiti Maria) ja äitini, Myriam, sekä isäni veljet Tuomas, Simon ja John Mark, ja myös kaksi puolisoani, joita nyt kutsun Ruth ja Salome heidän sanskriitin kielen nimiensä asemasta. Vaimoni ovat sisaria, ja he ovat aivan suloisia. Menimme naimisiin vähemmän kuin vuosi sitten, ja meillä ei vielä ole lapsia. Se oli järjestetty avioliitto, jotka ovat tavallisia Brahman kastissa. Vaikka emme hyväksy sellaista kontrollia ja eripuraisuutta aiheuttavia asioita ihmisten parissa, setäni Josef ja hänen appensa päättivät, että sellainen avioliitto kuninkaallisissa sukupuissa olisi parasta meille ja tuleville sukupolville.

Olen tavannut monia hyvin mielenkiintoisia ihmisiä matkamme varrella. Täällä Kappadokiassa tapaan joitakin hyvin viisaita opettajia ja pyhimyksiä, jotka asuivat aikaisemmin korkealla Himalajalla. On ihanaa vaihtoa edestakaisin näiden kahden seudun välillä. Pidän heistä hyvin paljon. On hyvä olla jälleen yhteydessä useisiin sellaisiin opettajiin, joita tunsin lapsena. Ei kovinkaan kaukana täältä on suuri luola, jota käytetään kirjastona. Se on täynnä muinaisia aikakirjoja ja kaikenlaisia -muotoisia ja -kokoisia taideteoksia. Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria) ja äitini ovat kertoneet minulle iso-isoäidistäni Annasta ja siitä kuinka paljon hän olisi nauttinut näistä aarteista. Odotan innolla tapaavani hänet ja oppivani häneltä, kuten isä teki.

Viisaita opettajia
Oli eräs aika epätavallinen opettaja, joka liittyi seuraamme matkallamme sen maan halki, jota nyt kutsutte Afganistaniksi. Olimme pysähtyneet levätäksemme, ja oli aikaa jakaa yhteisiä mielenkiinnon kohteitamme ja tuttavuuksiamme. Varmistuen siitä, että meillä oli tasavertainen henkinen ymmärrys, hän kertoi meille olleensa syvässä retriitissä useiden rakastettujen mestareiden kanssa. Kävi selville että yksi näistä oli isäni! Hän sanoi, että hänellä oli myös ollut erittäin voimaannuttava kokemus erään sellaisen kanssa, jota kutsumme Mahavatar Babaji. Hän ei avoimesti sanonut tätä - sillä se ei olisi kunnioittavaa tai viisasta - mutta hän sanoi tarpeeksi niille meistä, jotka tuntevat Babajin ja isäni, tunnistaaksemme sen, jolle hän osoittaaa niin paljon kunnioitusta. Sanomatta enempää liityimme uuden ystävämme seuraan rituaalissa, jossa osoitimme kunnioitusta näille rakastetuille mestareille.

Isoäiti Maria Annalla ja äidilläni oli mahdollisuus olla Babajin kanssa melkein kuusi kuukautta. Menin heidän kanssaan, mutta en ollut riittävästi valmistautunut kohtaamaan Mestaria kasvoista kasvoihin. Minulla oli vierailuja Babajin kanssa sisäisillä tasoilla. Minulla oli myös hyvä onni käydä siinä paikassa, jossa isäni isä, Josef ben Jacob, ylösnousi. Kivet luolassa soivat hänen värähtelyään. Ja rakkainta minulle, minun täytyy tunnustaa, olivat ne viikot jotka isäni vietti yksin minun kanssani niiden melkein 23 vuoden aikana, jotka asuin Intiassa.

Nuo ajat isäni kanssa, etenkin ylösnousemuksen jälkeen, olivat käännekohta henkisessä elämässäni. Vuosien varrella olin tullut yhä enemmän työllistetyksi lääketieteellisillä opinnoillani ja henkilökohtaisilla asioillani. Mutta näin sanoessani, ole vakuuttunut siitä, ettei maallinen elämä minua täysin vallannut. Syvennyin pitkiä aikoja monien mestareiden suuriin opetuksiin (sekä hindu- että buddhalaisiin) ja osallistuin pitkiin meditaatio-retriitteihin täydellisessä yksinäisyydessä. Tämä valmisti minua viimeaikaisempiin kokemuksiini isän kanssa. Muistaen että hänen kirkas Valonsa yhä auttaa minua tietämään Todellisen Itsen, jota etsin paljastaa ja ilmaista päivä päivältä. Sen jälkeen, kun olen saanut vilahduksia Absoluutista, koen isäni joka on usein poissa, enemmän Suurena Sieluna ja vähemmän isänä. Nyt pystyn näkemään polkuni suuremmalla selkeydellä. On aikoja, jolloin kaipaan isäni fyysistä läsnäoloa; mutta tiedän myös, että hän on aina kanssani hengessä.

Eräs epätavallinen opettaja liittyi seuraamme. Kävi ilmi, että opettajani on äitini sukulainen. He ovat serkkuja, joka tekee hänet myös minun serkukseni. Häntä kutsutaan Apollonius Tyanalaiseksi. Hän syntyi joitakin vuosia isäni syntymän jälkeen.

Kuten monet perheestäni, olen käynyt läpi monia vihkimyksiä lyhyen elämäni aikana. Nuorukaisena minua harjoitettiin isäni ja äitini tavoilla. Luulen että minua motivoi olla ahkera harjoituksissa osaksi se, että saattaisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja että jotenkin syventymällä olemaan hyvä opiskelija, he tulisivat takaisin Intiaan. Toivoin että he ja vanhemmat sisarukseni olisivat kanssani, sen sijaan että he olivat niin kaukana. Saimme viestin, että he olivat menneet kauas läntisille vuorille.

Ayerveda -lääketiedettä ja erakkoelämää
Kuten kävi ilmi, oli paras että jäin Intiaan. Voin nähdä, että vanhempani ymmärsivät sekä itsenäisen luontoni että myös tarpeeni pysyvyyteen. Luulen myös, että he pystyivät näkemään, että Intia ja mestari- opettajat, joita oli runsaasti joka puolella, antaisivat minulle parasta mahdollista harjoitusta. Hyvin nuorella iällä aloin opiskella Ayurveda -lääketiedettä. Parantamistieteet tulivat olemaan elämäni kutsumustyö. Tiesin että setäni Josef myös omasi tätä tietoa nuorena. Hänestä tuli minun luotettava ja rakastettu mentorini. Sain kaikkein parasta koulutusta, mitä nuori, kunnianhimoinen nuorukainen voi saada, sekä henkisessä elämässäni että urallani. Olen kiitollinen, että minulla on viisautta yhdistää molemmat ponnistukset yhdeksi ja samaksi.

Lääketieteellisten opintojeni ohella vietin kokonaisen vuoden pyhiinvaelluksella pyhiin temppeleihin ja pyhäkköihin. Sain siunauksia rakastetuilta mestareilta, jotka seuraavat sekä Krishnaa että Gautama Buddhaa. Vietin paljon aikaa erakkona. Kuljin kauas vuorille ja vaelsin myös Gangesin kuumissa, kosteissa laaksoissa. Laitoin iloisesti pois vaatteeni ja vaihdoin mukavan elämäni kerjäläisen kulhoon ja lannevaatteeseen; jättäen tukkani leikkaamatta ja sydämeni täytetyksi täysin. Vaikkakin minulla oli luonnollinen mieltymys sellaiseen ulkoiseen yksinkertaisuuteen; tiesin myös, että polkuni sisälsi myös vaikutusvaltaisen aseman, niin että voisin palvella muita jotka kulkevat monia erilaisia polkuja.

Olin yksin pitempiä aikoja. Oli aika, vähän ennen kuin palasin opintoihini, jolloin minut suljettiin luolaan samalla tavalla kuin isäni ja äitini ovat tehneet. Minulla on vielä paljon enemmän vihkimyksiä koettavana. Tämän vuoksi haluan mennä tälle matkalle isoäitini (Maria Anna) kanssa, käymään niissä paikoissa, jotka vanhempani tuntevat niin hyvin. Ehkä menen Egyptiin ja Britanniaan. Haluan kulkea isäni jalanjäljissä niin hyvin kuin pystyn. Haluan myös olla sisarusteni kanssa: Joses Simeon, Jude (velipuoli) ja Miriam, jotka asuvat Britanniassa. He ovat paljon vanhempia kuin minä. En muista heitä. Tulee olemaan siunaus saada perheemme täysin yhteen.

Setäni Josef on hyvin taitava lääkäri. Hän valmisti minua edistyneempiin kursseihin, joissa tutkitaan kaikenlaista lääketiedettä. Minulle näytettiin, kuinka ruumis, mieli ja sielu ovat erottamattomat toisistaan – mitä laajat aivot kattavat; kuinka valo, ääni ja väri; pyhät geometriset kuviot; maan ja kosmiset energiat; ravinto, tietoinen hengittäminen, elämänvoiman kehittäminen, harjoitus, energiasyklit ja harmoniset ajatukset kaikki vaikuttavat hyvinvointiin. Tulen kaipaamaan setääni ja hänen suurta perhettään täällä hyvin paljon.

Hylätyksi tunteminen
Kun katson taaksepäin, kuinka olen ylläpitänyt ajatustani ”Se oli minä joka valitsi jäädä perheenjäsenteni luo Intiaan”, näen että se epäilemättä poisti piston hylätyksi tuntemisesta. Tosiasiassa tietenkin, koska olin vain lapsi heidän lähtiessään, vanhempani ja setäni Josef todella tekivät sen valinnan puolestani. Kuitenkin olen varma, että Isä ja Äiti jättivät minut hyvin vastahakoisesti. Kun minun oli aika lähteä Intiasta ja palata Galliaan, he rakastettavasti kommunikoivat kanssani sellaisella tavalla, että en tuntenut itseäni hylätyksi. Olin liian nuori todella ymmärtääkseni. Mutta jotenkin tiesin, että he palaisivat kun aika oli oikea.

Äidilläni, Myriam Tyanalaisella, on hengen suuruutta ja läsnäolon suloisuutta, ja olen kiitollinen näistä viime vuosista, jolloin olemme tulleet tuntemaan toisemme paremmnin. Minun täytyy tunnustaa kuitenkin, että tunnen murheen ja suuttumuksen varjon tulevan mieleni yli. Näen että ne tunteet, jotka olen kieltänyt siitä, että äitini hylkäsi minut, kuten sen ymmärsin, aiheuttavat sen etten näe häntä selvästi.

Kiitos sinulle että autat minua tuomaan valon tunnistamattomaan pimeyteeni. Vien tämän paljastuksen sydämeeni ja tuon enemmän parantumista sydämeeni ja mieleeni. Koska tiedän, että kaikki aika on olemassa tässä hetkessä ja että voin muuttaa tulevia tapahtumia viemällä hereillä olevaa tietoisutta kaikkiin valintoihin, tutkin nyt sitä mitä minulle on näytetty. Kuinka onnekasta, että voin nyt antaa suurempaa rakkautta, myötätuntoa ja kunnioitusta rakastetulle äidilleni. Sillä hän oli se, joka antoi minulle elämän tässä olemassaolon valtakunnassa, missä on niin monia suotuisia edellytyksiä minun herätä täyteen potentiaaliin tässä ruumiissa.

Stonehenge, Salisbury Plain, Englanti, 53 AD, ikä 28

Menin Egyptiin vaimojeni (joita kutsutaan Ruth ja Salome) ja useiden Karmelin veljien kanssa. Tapasin Suuren Sedän Josef Arimatialaisen Efesoksessa. Hän otti kaikki ne jotka olivat käyneet Intiassa, yhteen rahtialuksistaan ja vei Kesareaan lähellä Karmelin luostaria; sitten menimme Aleksandriaan. Ne meistä, joiden oli määrä viipyä Egyptissä, lähtivät Heliopolikseen; toiset palasivat Bugarachiin Ranskassa ja Britanniaan. Arviolta viisi auringon kierrosta on siitä, kun olin Tyanassa. Olen asunut Avalonissa viimeiset kaksi vuotta.

Kevätpäiväntasausrituaali
Kävelemme hitaasti ja tietoisina polulla, joka vie meidät määrätyn kuvion läpi, joka on laitettu Maan pinnalle. Tämä kuvio saa meidät sopusointuun ylläolevien tähtien ja sähkö-magneettisten linjojen kanssa, jotka mutkittelevat Maan Äidin ruumiin läpi. Ilta on hämärtymässä. Tähdet ovat juuri tulossa esiin, kun lähestymme kallellaan olevaa kiveä. Pysähdymme ja viritämme edelleen ruumiimme/mielemme suurella tietoisuudella. Jatkamme hitaasti kävelyämme. Lähestymme suuria sinisiä kiviä, joita kutsutte Henge, joka sijaitsee massiivisessa majesteettisuudessa Salisburyn tasangolla.

Tämä on Stonehenge. Etenemme pitkänä kulkueena. Monet läheltä ja kaukaa ovat kokoontuneet tähän paikkaan. Tämä on druidi-rituaali. Molemmat sukupuolet ovat läsnä, koska uskotaan tasapainoon. Tarvitaan molempia polariteetteja tasapuolisesti.Tiedämme, että pieni joukko roomalaisia sotilaita tarkkailee meitä etäisyydeltä. Suuri määrämme herättää huomota.

Meitä on seitsemänkymmentäkaksi, meille on runsaasti tilaa. Olemme vielä kevätpäiväntasauksen vähenevissä energioissa ja Beltainen (Vappu /toukokuun 1. päivä) läpikulun kasvavissa energioissa. Olemme tarkkailleet /ja ohjanneet energioita useiden viikkojen ajan. Tällä varsinaisella alueella on eri paikkoja. On avausportaali dimensioidenvälisille energioille, ja on myös sulkemispaikka. Palaamme Hengeen sulkemaan portaalin, kun tulee uusikuu, sen jälkeen kun on juhlittu Beltainea Suuressa Kulkueessa Avenburyn Hengessä.

Kerron miesten ja naisten liitosta, vihittyjen kouluttamisesta inkarnoimaan taivaan valtakunnat ja tekemään sekä miehet että naiset vastanottaviksi ja hedelmällisiksi. Tällä tarkoitan hedelmällisiä tavalla kutsua sieluja syntymään, sadonkorjuuta virtaamaan runsaudessa ja hyvinvointiamme tuntumaan harmonisesti. On aika olla toistemme kanssa, polttaa rituaalitulia, yhtyä toinen toisiimme ollen siltana taivaan ja maan välillä.

On aika yhdistyä tähtien ja siellä olevan viisauden kanssa. On aika tuoda paljon valoa ruumiittemme soluihin ja Suuren Äidin kohtuun. Nämä kivet auttavat meitä tekemään tämän. Ne ovat kuin kivestä tehtyjä valoaluksia. Kun yhdistymme mantroilla ja mudroilla, alamme kehrätä energiakenttiämme. Muodostuu suuri valomandala. Henge alkaa kehrätä. Kivet tulevat hyvin eetterisiksi – syntyy erittäin voimakas pyörre, ja me kaikki laajenemme räjähdysmäisesti yön aikana.

Valoalukset Pleiadeilta ja Stonehenge
Yläpuolellamme on suuri valoalus. Minulle on kerrottu, että sen tietoisuus on Pleiadeilta. Jotkut meistä ovat opiskelleet ja harjoittaneet Valohedelmöityksen tapoja, joita ovat opettaneet iso-isoäitini Anna ja isänpuoleinen isoäitini Maria Anna. Molemmat äitini (Myriam Tyanalainen ja Betanian Maria) ymmärtävät ja ovat harjoittaneet näitä tapoja lasten hedelmöittämiseksi; sekä miehen siemenellä että ilman sitä.

Nämä mysteerit ovat erittäin vanhoja ja ne ovat turmeltuneet aikojen kuluessa. Teemme parhaamme säilyttääksemme ne sellaisilla tavoilla, jotka kunnioittavat sekä miehiä että naisia. Toiveemme on tuoda ykseyttä ja tasapainoa. Halumme on luoda puhdas tila kaikkein kehittyneimmille tietoisuuksille, jotka haluavat saada fyysiset ruumiit. Olen kuunnellut tarkkaavaisesti Iso-isoäitini Annan, Isoäitini ja äitini viisautta. Olen myös kuunnellut isääni (Jeshua) ja suuria enojani – Josef Arimatialainen ja Noah, jotka ovat mahtavia essealais-druideja. He kutsuvat tätä Magdalene -työksi.

He kertovat ajasta, jolloin näitä keinoja käyttivät naiset ainoastaan ilman miehen siementä. Sitten tuli aika, jolloin miehet halusivat personoida ja ruumiillistaa ”jumalat”, joiden kanssa naiset parittelivat astraalitasoilla. Tämä on totta tänään. Surullista kyllä, on ollut paljon turmeltumista, väärinkäyttöä, ristiriitaa ja kärsimystä. Etsimme löytääksemme keinon tuoda miehet ja naiset yhteen tavalla, joka parantaa erillisyyden tietoisuutta ja avaa portaalit duaalisuuden toiselle puolen. Etsimme keinoa, joka menee sukupuoli-identiteettien määritelmien tuolle puolen, mikä ilmenee nyt ylivaltana ja alistamisena ja kaikenlaisena sotana, ruttona ja nälänhätänä.

Valohedelmöitykset
Naispuoliset esivanhempani ovat kokeneet puhtaan hedelmöityksen, ja myös hedelmöityksen tietoisten miespuolisten partnereittensa fyysisellä siementämisellä. Jokaisessa hedelmöityksessä oli kolmiointi, jonka muodostivat mies ja nainen yhdessä Korkeimman Rakastetun kanssa; sen joka johti energian virtaa joka suhteessa. Jokaista sielua sen tullessa fyysiseen inkarnaatioon Maaplaneetalle johtivat hengen tasoilta enkelit ja Suuret Olennot. Jokaisen sielun matkaa Maaplanetalle tukivat fyysisesti vihittyjen ankkuroimat energiat, joko lähellä tai kaukana.

Jotkut sukulaisistani, kuten olen sanonut, hedelmöittivät lapset eetterisellä ”Valo-siemenellä”, mutta eivät heidän isiensä fyysisellä siemenellä; näin tapahtui isoäitini Maria Annan (Äiti Marian) oma valohedelmöitys ja isäni Jeshuan valohedelmöitys. Useimmat perheemme jäsenistä ovat saaneet valohedelmöityksen isiemme fyysisellä siemenellä. Tämä koskee sisaruksiani ja minua; poikkeuksen muodostaa sisarpuoleni Lizbett, jonka hedelmöitys (Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen) tapahtui isäni eetterisellä siemenellä. Äitini (Myriam Tyanalainen) on uskoutunut minulle, että hän valmistautuu valohedelmöitykseen isäni kanssa, samalla tavalla kuin Betanian Maria hedelmöitti Lizbettin. Hän on riemuissaan mahdollisuudesta sellaiseen yhdyntään ja lapsen syntymiseen, vaikka hänen kuukautisensa eivät enää ole säännölliset.

Siitä kuinka Valoalukset ja Stonehenge auttavat Valohedelmöityksissä voisin sanoa paljon. Se on yksi suosikeistani, joita olen tutkinut viime vuosina suurella mielenkiinnolla. Teen parhaani, jotten ajautuisi liian kauaksi aiheesta. Haluan kertoa sinulle, että on olemassa aika mutkikas dimensoidenvälinen energiamatriisi linjassa dimensioidenvälisten tarkoitusten kanssa, joita toteutetaan Valoalusten ja täällä olevien kivikehien vuorovaikutuksella, kuten tässä tapauksessa. Tämä pätee myös muihin valohedelmöityksiin, jotka tapahtuvat vuorten luolissa; kuten Lizbettin valohedelmöitys, mikä tapahtui Bugarachin vuoren luolassa. Minulle on myös kerrottu, että oli suuri Valoalusten ja intergalaktisen tajunnan kohtaaminen, mikä sai aikaan isäni valohedelmöityksen, ja myös joidenkin tätieni ja setieni, jotka ovat isäni sukupolvea.

Mer Ka Ba
Tilaisuuksissa kuten täällä Stonehengessä, me olemme nyt Pleiadien Valoalusten valaisemat. Se tarkoittaa, että Valosta – Valo-olennoista, täydellisesti yhtyneenä Ykseydessä, on yhdessä luotu se mitä kutsutaan ”Tulen Vaunut tai Auringon Vaunut” - jotkut kutsuvat tätä elävää Valoalusta Mer Ka Ba energiakentän ryhmäksi. Tämä Valoalus ei ole fyysinen. Vaikka se käyttää Maan energioita, sitä eivät sido fyysisten planeettafrekvenssien painovoima. Se on enemmän linjassa Valon, Äänen ja Värin kosmisten frekvenssien kanssa. Se on galaktienvälinen alkuperältään; vaikkakin sen olennot, jotka ovat läsnä tässä määrätyssä Valoaluksessa, ovat virittyneet Pleiadien korkeammalle, ylösnousseelle tajunnan värähtelylle.

Ääniteknologia
Nykyisestä eräänlaisesta kosmisesta teknologiasta ääniteknologia on erityisen tärkeä siinä uudistavassa työssä, mitä jatkuvasti teemme. Ääniteknologia erityisesti kohottaa harmoniaa; Valoaluksen, sinisten kivien ja yhdistyneen tajuntamme - Magdalene-druidien, jotka olemme hyvin tarkasti virittyneet ja kalibroituneet toistemme kanssa - harmonista vuorovaikutusta. Kun ymmärrät, että kaikki ilmennyt luominen on frekvenssien muodostamaa; ja että frekvenssit ovat ääntä; ja että äänen tajuinen tietoisuus mahdollistaa manifestaation; silloin ymmärrät toisella tasolla, miksi Stonehenge luotiin.

Ja on niin, että tietoisesti käytämme ääniämme, joita jokaisen kiven voima vahvistaa. Silloin työskentelemme kivien kollektiivisen harmonisen järjestelmän kautta, yhdessä Maan sähkö-magneettisten frekvenssien kanssa, linjassa Maan ytimen ja elementtien kanssa. Ja viimeinen, mutta ei vähäisin asia on, että kosmiset harmoniat kuuluvat läpi Valo-olentojen/ Valoaluksen Ykseydessä; yhdistäen ja laajentaen kaiken sen, mitä olemme ankkuroimassa Maahan ruumiillamme. Kaiken kaikkiaan, yhtyneessä harmoniassa ja tasapainossa ME LAULAMME KIVET!

Riippuen tarkoituksestamme, onko se tuoda hedelmällisyyttä Maahan tai hyvinvointia mieliimme ja ruumiisiimme; lasten Valohedelmöitys, tai rauhan ja harmonian vahvistaminen kaikkien olentojen parissa; Ääni, Valo ja Väri ovat niitä teknologioita, joita käytämme druidi-essealaisina Magdaleneinä. Äiti Maan, auringon, kuun ja tähtien kanssa konsertissa – me olemme harmonisessa tasapainossa Sfäärien Musiikin ja Kaiken Mikä On, kanssa.

Ääniparannus-temppelit /Hathorit
Tulin tietoiseksi näistä teknologioista lääketieteellisissä opinnoissani Intiassa. Isäni ja äitini jakoivat vapaasti kanssani oman tietonsa. Ollessani Kappadokiassa ja Efesoksessa kävin myös ääniparannus -temppeleissä; jotka on omistettu kreikkalaiselle lääkärille Aslepiukselle. Kun menin Egyptiin, kävin Hathorin temppeleissä ja tulin tietoiseksi syvällisestä galaksienvälisestä elämänvirrastani, mikä kantaa ylösnousseiden Hathorien tietoisuutta Maan päälle. Sellaisilla tavoilla, joita et voisi nyt ymmärtää, tuon esille näitä teknologioita kaikkien ihmisten hyväksi aikanani ja sinun päivänäsi.Teen näin herättääkseni ne Valonsiemenet, jotka ovat koodattuina Maa Äidin sisään, mukaanlukien kaikki hänen kivensä, kuten nämä Stonehengen kivet. On myös herääminen Valon Jumalaisen Äidin (Magdalenejen) Äänen kautta; Valon mikä on siemennetty vuorten kalkkikivien kristalleihin ja niihin aineisiin, mistä luusi ja veresi muodostuvat.

Jätän nämä sanat sinulle miettiäksesi ja tutkiaksesi niitä lisää. Kuten olen sanonut, pidän tätä aihetta, ei ainoastaan erittäin mielenkiintoisena, vaan myös erittäin tärkeänä Maalle ja ihmiskunnalle planetaarisen kriisin päivinänne.

Voin sanoa, on että on muita rituaaleja myöskin, jotka tuovat ilmi Jumalaisen Äidin ääretöntä rakkautta, myötätuntoa ja viisautta. Me virittäydymme hänen uudistaviin voimiinsa parantaa ja kantaa hedelmää siellä mistä on tullut tietoisuuden steriili ja kuiva fyysinen taso. En puhu niin paljon Maa Äidistä, vaikkakin hän viisaudessaan heijastaa miesvaltaisen yhteiskunnan kuivaa tietoisuutta. Sekä miehet että naiset ovat kadottaneet yhteytensä myötätunnon feminiiniseen sydämeen ja kaikkien olentojen keskinäiseen yhteyteen – Ykseyden Lakiin. Me kaikki kärsimme sen tulosta. Meidän täytyy olla tietoisia ja valppaita yhteisönä suojellaksemme Suuren Äidin tapoja ja ruumista. Me miehet, jotka olemme koulutetut Magdaleneiksi, teemme tämän naistemme, lastemme ja tämän vehmaan maan huolehtimisen puolesta. Me kunnioitamme ja arvostamme suuresti Jumalatarta ja hänen voimiaan.

Rauha lapsuuden traumasta
Olen tehnyt rauhan sydämessäni koskien lapsuuteni haavaa, kun katsoin äitini minut hylänneen. Olen tullut näkemään, että meidän kaikkien tarvitsee parantaa tämä hylkäämisen kollektiivinen haava; itse asiassa itsensähylkääminen, joka tulee siitä että näkee itsensä erillisenä. Tuntien olevamme kuin haaaksirikkoutuneita koemme raastavia tunteita, jotka säälimättömästi kiertävät lävitsemme aiheuttaen meissä tunteen, että emme ole rakastavia, rakastettavia ja rakastettuja. Surumme ja suuttumuksemme työntävät Suuren Äidin aina läsnäolevan rakkauden pois. Sokeina sille rakkaudelle, armolle ja hyvyydelle, jotka aina ovat läsnä sisimmässämme, me vahingoitamme itseämme ja toisia.

Meidän täytyy tuntea Jumalaisen Äidin rakkaus, niin että voimme rakastaa kaikkia olentoja, itsemme mukaanlukien. Silloin me kaikki tulemme kukoistamaan. Äitimme Maa pukeutuu loistaviin valon ja hedelmällisyyden vaatteisiin. Tämä on visioni ja pyrkimykseni. Omistan elämäni tälle tarkoitukselle. Nämä suurenmoiset kivet ja loistavat tähdet pääni päällä todistajinani, tänä yönä ja aina, minä pyhitän sen elämänvoiman, joka virtaa lävitseni, olentojen hyväksi kaikkina aikoina ja kaikissa valtakunnissa.

Kaikki on hyvin. Tämä on suuren parantumisen ja hyvyyden aika. Vieläpä suurimman pimeyden ja kaaoksen keskellä, tämä on suurimpia mahdollisuuksia rakkauden tulla esiin ja parantaa olentojen mielet ja sydämet. Meidän on vain rentouduttava, hellitettävä ja sallittava rakkauden, mitä olemme, yksinkertaisesti OLLA. Tuomitsematta ja ponnistelematta synnytämme sisäisen viisautemme ja myötätuntoisen toimintamme.

Minua kutsutaan Johannekseksi, ja olen saatavilla auttaakseni sinua toiselta puolelta parantajana, joka ymmärtää murtuneiden sydänten hoitamisen. Jos tarvitset fyysistä, emotionaalista ja/tai henkistä parannusta, olen palveluksessasi.

Olkoon rauha kanssasi.
Johannes

Siunaten ja rakastaen
Margie
Magdalene

HISMARIAM / MARIA ANNA / JESHUAN ÄITI, Sielunpeili 8_2017

Patsas, jossa Isoäiti Anna ja Maria Anna, Pyhän Annan kirkossa Jerusalemissa

Margie oli 25.10. –7.11. 17 Israel -kiertueella, jonka järjesti toinen ANNA-kirjojen kirjoittajista, Catherine Ann Clemett.
Matkalla käytiin paikoissa, joita kirjoissa kuvataan. 8 Magdalene Sisarta (USA, Japani, Suomi, Israel) näin aktivoi Magdalene verkostoa.

HISMARIAM

Isoäiti Anna oli ollut Egyptissä 303 vuotta, 510-207 BC, palvellen jumalaisen Äidin papittarena ja kirjurina, suurimman osan aikaa Egyptin maanalaisissa saleissa ja temppeleissä. Sen jälkeen hän palasi rakastamaansa Karmeliin, ja perusti suurperheen. Matiaksen kanssa hän sai Josef Arimatialaisen ja Martan. Joachimin kanssa hän sai 12 lasta, joista nuorin oli Maria Anna, Jeesuksen äiti, joka syntyi v. 20 BC. (Jeesus syntyi sitten huhtikuussa v. 4 BC.)

”Oli eräs, joka oli ollut kanssani Egyptissä ja joka oli ollut kanssani laivassa palatessani Karmelin luostariin Aleksandriasta. Hänen nimensä oli Hismariam, ja olen jo sanonut, että tyttäreni Auriannan kautta hän oli yksi jälkeläisistäni, joka oli onnistunut mestarina hallitsemaan solunnuorentamisen salaisuudet.

Edellisten elämiensä aikana Veljes-Sisarkunta oli valmistanut häntä opettamaan ja ilmentämään esimerkillään neitseellistä syntymää ja fyysistä kuolemattomuutta. Muinaisella Lemurialla hän oli valmistunut Naacal’in Mysteeriokoulusta. Ja vähemmän kaukaisina aikoina hän oli inkarnoitunut nimellä Tiye, Josef Israelilaisen, joka myytiin Egyptiin, tyttärenä. Vaikka hänen identiteettinsä on salattu Raamatussanne, Tiye’stä tuli Amenhotep III:n kuningatar. Kuningatar Tiye edelleen sulatti Egyptin kuninkaallisia verilinjoja muinaisten heprealaisten sukulinjojen kanssa synnyttämällä joukon lapsia mukaan lukien Amenhotep IV, joka otti nimen Akenaton.

Kuningatar Tiye oli tunnettu kyvystään syntetisoida eli yhdistää egyptiläinen jumalten ja jumalattarien pantheon saman varjon ”Yksi Jumala” alle. Näin oli, että äitinsä vaikutuksesta Akhenaton toi esille yksijumalaisuuden vastahakoiselle Egyptin papistolle, joka kutsui häntä ’kerettiläiseksi kuninkaaksi’ ja myöhemmin yritti hävittää juurineen hänen vallankumouksellisen hallituskautensa jokaisen jäljen. Vaikkakin monilta jäi tunnistamatta, juuri Tiye oli se, joka vaikutti suuresti poikansa mysteeriokoulun opetuksiin kuolemattomuudesta ja ylösnousemisesta.

Jumalainen Äiti
Nyt Hismariamista, sanon edelleen, että hän kantoi energiaa, jonka oli myöhemmin tarkoitus tulla jälleen esiin täysin inkarnoituneena edustajana sille, josta käytätte ilmausta Jumalainen Äiti. Valintojensa kautta täydentää vihkimyksiään tässä elämässä, Hismariamia valmisteltiin esittämään Marian rooli, jota kirkkonne kutsuu Neitsyt Mariaksi.

Olin aina tuntenut Hismariamin olevan väsymätön ja niin omistautunut ihmiskunnan nousuun, ettei ollut mitään, mikä voisi estää häntä päämäärästä, johon hän oli keskittynyt. Hän oli valaistunut mieleltään ja ruumiiltaan. Todellakaan en liioittelisi sanoessani, että hän oli Äiti Jumala inkarnoituneena lihassa. Kuitenkin hän oli nöyrä ja täydellisen vaatimaton, aina kysyen mitä hän voisi tehdä muiden eteen. Hän oli yksinkertainen tavoissaan ja täysin empaattinen, ja hän oli tietoinen jokaisesta energian vivahteesta, joka kulki hänen lävitseen ja ympärillään

Niinpä Hismariam ja minä rukoilimme, puhuimme ja kävelimme yhdessä pyhäkön alueella ja Karmelin vuoren ruohoisilla kukkuloilla. Meditaatioidemme aikana Jumalainen Suunnitelma vähitellen avautui meille. Sen seurauksena hän ja minä sovimme, että sallimme hänen olemuksensa kerääntyvän kohtuuni sopivalla ajoituksella. Siihen aikaan olisin taas hänen äitinsä, kuten olin niin usein ollut aikojen syklien läpi. Olimme esittäneet äidin ja tyttären rooleja, pitäen Jumalaisen Äidin Graalin Maljaa ihmiskunnan vaalimisenamme. Aika ei ollut kuitenkaan vielä nyt; sillä oli vielä paljon valmistelua tehtävänä tien silottamiseksi hänen tulemiselleen lihassa.

Sekä Hismariam että minä olimme pyhän sisar/veljeskuntamme korkeita papittaria, ja olimme hyvin perehtyneitä fyysisen kuolemattomuuden prosesseihin. Kun siis tuli aika minun arvioida velvollisuuksiani yhtenä essealaisen yhteisömme ja mysteeriokoulumme ensisijaisista valvojista, jokainen ymmärsi, että hänestä tulisi eräs pääavustajistani. Hän oli todellakin rakkain ystäväni ja seuralaiseni, ja monien vuosien aikana, jolloin työskentelimme yhdessä Karmelin yhteisössämme, suhteemme jatkuvasti syveni.

Olimme elämän palveluksessa
”Vuosien varrella Hismariam ja minä keskustelimme siitä, kuinka hänen siirtymisensä maaplaneetalta toteutuisi. Monia vuosia olimme harjoittaneet sisäistä alkemiaa, niin että hienojen energiaruumiittemme tajuinen tietoisuus säilyisi fyysisen ruumiin hajotessa ja siitä, että maantason kokemusten kaikki muistomme siirtyisivät esteettä henkisille tasoille. Erona Hismariamin ja minun sekä useimpien ihmisten välillä, jotka kulkevat kuoleman ja vihkimysten läpi, on se, että me tiesimme kuinka pysyä tietoisina kuollessamme, sen sijaan että ”nukahtaisimme uneen”. Tiesimme myös prosesseista, jotka antoivat meille valinnanmahdollisuuden joko ”jättää karkea fyysinen ruumiimme alas” tai nostaa fyysiset ruumiimme korkeammille dimensioille.

Molemmissa tapauksissa olimme elämän palveluksessa. Jos valinta oli tietoisesti pudottaa valoruumiimme pois fyysisestä kohteestaan, fyysiset elementit, jotka ”jäivät jäljelle”, latautuisivat ylösnousseen tietoisuuden korkeammilla asteilla. Hautaan lasketut ruumiimme jatkaisivat hyväntahtoisten siunausten sädehtimistä Äiti Maahan auttaakseen sen lopullista ylösnousua. Jos valinta olisi nousta fyysisissä ruumiissamme, fyysisten elementtien frekvenssit/ taajuudet nousisivat sellaisella tavalla, että me katoaisimme maaplaneetalta, ja näin Maan fyysiset elementit nousisivat ”hunnun toiselle puolelle”.

Sen tarkoitus, että tietoisesti kulkee kuoleman läpi, ei ollut pysyä ruumiiseen samaistuneena. Me tiesimme, että olimme paljon enemmän kuin ruumiimme. Halumme oli laajentaa tietoisuutta sellaisella tavalla, mikä antaa esimerkin ihmiskunnalle siitä, että elämä on ikuista ja että kaikki, jotka valitsevat vaatia takaisin yhteyttä Jumalassa, voivat nousta sen rajoittavan uskomuksen yli, että ovat vangittuina lihaan. Toivomme oli, että kehittämällä ja hallitsemalla omia sielujamme voisimme vapauttaa kollektiivista tietoisuutta siitä pelosta, että on eksyksissä erillään olevien ruumiitten ja mielten erämaassa.

Hismariamin valinta oli nostaa fyysinen ruumiinsa valon valtakuntiin, ja kun tulisi aika hänen lipua pois maallisen ruumiinsa kohteesta, me olisimme valmiita. Muistan hyvin sen rauhallisen illan, kun Hismariam uskoutui minulle, että hänet oli johdettu lähtemään juuri ennen sen päivän sarastusta, joka jatkui Sapatin auringonlaskun jälkeen. Me molemmat tiesimme, että hänen oli aika uudelleen yhtyä valon korkeammissa valtakunnissa sen Yhden kanssa, joka tulisi hänen kupeensa kautta sen jälkeen, kun hän palaisi maanpinnalle tyttärenä.

Ruusujen ja liljojen tuoksu täytti ilman
”Hismariam oli saanut ohjeen mennä siihen paikkaan lähellä Karmelin vuoren huippua, missä monta vuosisataa aikaisemmin profeetta Elia oli kumartanut päänsä maahan rakennettuaan Herran nimeen alttarinsa kahdestatoista kivestä. Hän kutsui luottamuksellisesti Judithin, Josie Maryn ja minut olemaan kanssaan. Myöhään tuona yönä lähdimme hiljaa pyhäköstä ja menimme ylös vuorelle, sen huipulle, joka kylpi laskevan täydenkuun valossa. Hismariam pyysi meitä istumaan penkeille, jotka oli tehty monista mutkittelevan polun varrella olevista tasaisista kivistä. Judith istuutui alemmalle penkille, ja Josie Mary otti paikkansa hiukan edempää. Sitten, ei kovin kaukana vuoren huipusta, minut pyydettiin istumaan ja rukoilemaan.

Jatkoin Hismariamin katsomista, kun hän meni aivan huipulle. Tuuli kietoutui hänen hameisiinsa ja huiviinsa ja piiskasi ne hänen pienen, hoikan ruumiinsa ympärille. Kun hän katosi näkyvistäni, hänen pitkien, mustien hiuksiensa lonkerot tarttuivat tuulenvireeseen, ja ruusujen ja liljojen tuoksu täytti ilman. Vaikkakaan ulkoiset silmäni eivät nähneet hänen loistavaa ylösnousemustaan, sisäiset silmäni katsoivat säteilevän valkoisen valon laajenevan pallon lähtevän ulos hänen sydänkeskuksestaan. Tunsin hänen ruumiinsa molekyylien värähtelyn kiihtyvän ja muuttuvan paljon hienompaan muotoon, kun hän sulautui spiraalimaisen valon kanssa. Sitten, ikään kuin tuuli yhtäkkiä räjähtäen tyhjiön läpi, hänet nostettiin ylös.

Britannia v. 22 BC
”Yhtenä viimeisimmistä päivistämme Britanniassa, kun olimme käymässä Monan kivikehillä, Arkkienkeli Gabriel teki yhden odottamattomista vierailuistaan. Joachim ja minä olimme menneet hiukan sisämaahan eräälle muinaiselle pyhälle lähteelle, missä Druidi Order luostarikunta harjoitti papittaria. Meitä kutsuttiin pyhään toimitukseen näiden ihanien sisarien kanssa. Orderin johtaja oli nimeltään Arianrhod, jolle kerroimme sen viisauden ja ennustuksen, jonka enkeli Gabriel oli meille ilmoittanut.

Kun kerroin nämä iloiset uutiset, Arianrhod ja hänen papittarensa veivät minut erityiseen huoneeseen, missä hän otti pyhän öljyn pisaroita ja pyhää vettä kahdesta pullosta, jota he käyttivät voidellakseen koko kehoni. Sitten he maalasivat koko kehoni värjätyllä savella tehden muinaisia spiraalikuvioita ankkuroimaan Jumalattaren signeerauksen ja siunauksen. Näin minut vihittiin korkeaan kutsumukseeni. Nämä kauniit sisaret kumarsivat minulle nähden Hänen läsnäolonsa kaikkialla ympärilläni. Loiste virtasi jo kohdustani. He kertoivat olevansa siunattuja koskettaessaan sitä astiaa, joka kantaisi Auringon, Maan ja Kuun Tytärtä, jota kutsuttaisiin Maria Annaksi.

Efesos v. 21 BC
”Joulukuun lopulla, kuukausi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Efesokseen, Arkkienkeli Gabriel vieraili Joachimin ja minun luona eräänä yönä. Hänellä oli tapana yllättää meidät, vaikkakin hänen vierailunsa Cornwallissa teki selväksi, että rakastetun tyttäremme jumalainen läsnäolo oli alkanut saapua.

Meidät molemmat nostettiin ylös Korkeuksiin tapaamaan rakastettu Hismariam, joka nyt ilmoitti olevansa Maria Anna, jonka aika oli tullut. Otimme hänet sydämiimme ja tunsimme hänen läsnäolonsa laskeutuvan kehojemme jokaiseen soluun. Joachim myös tunsi valon, mikä oli hänen läsnäolonsa, kunnes Joachim myös täyttyi hänen valostaan. Emme yhtyneet kuten muiden yhdentoista lapsen suhteen, jolloin yhdynnässä kohtuni täyttyi hänen siemenellään. Kohtuuni tuli Maria Anna kokonaan täyttääkseen neitseellisen synnytyksen lupauksen. Ja niin oli, että Efesoksessa Jumalainen Äiti inkarnoitui Maria Annana, joka palasi maan päälle.

Maria Annan syntymä v. 20 BC
”Maria Anna oli kirkas valo. Kirkkaampi kuin mielesi voi kuvitella. Tunteaksesi hänet silloin ja nyt, sinun tulee olla hiljaa, keskittyneenä ja avautua läsnä olevalle hetkelle, kuten lapsi. Keskeyttäkäämme hetkeksi ja sallikaamme tuo rauhallinen hiljaisuus.

Kun Maria Anna syntyi, hän rakasti paistatella auringon valossa. Hän ojenteli pieniä käsiään valoon, joka tuli vaatimattoman asuntomme ikkunan läpi Efesoksessa ja äänteli paljon samalla tavalla kuin hänen delfiiniveljensä, jotka pitivät hauskaa ja hyppivät dimensioiden läpi. Hän rakasti sitä, kun hänen isänsä vei hänet terassikuistille, josta näkyi Suuren Meren ulappa, joka säteili sinisenä ja hopeisena kaukana alapuolella. Tarkoin silmin ja tietävin sydämin delfiinilaumojen saattoi nähdä esittävän akrobaattitanssejaan.

Maria Annan käsityskyky kehittyi hyvin nopeasti, ja toisena vuotenaan hän sai paljon iloa esittäessään psalmeja ja sananparsia, joita hänelle annoimme. Ennen kuin lähdimme Efesoksesta, hän oli alkanut opetella puhumaan ja lukemaan arameaa, hepreaa ja kreikkaa. Hän oli nopea ja hyvin energinen, kykenevä tekemään enemmän kuin kahta asiaa kerrallaan. Kuitenkin hän oli tyyni, kiireetön ja aina sulokas ja vuosiaan paljon viisaampi. Aivan kuten Hismariam oli ollut, Maria Anna oli kirkkaan empaattinen tuntien energian kaikki nyanssit, jotka kieppuivat hänen ympärillään.

Elokuun alussa vuonna 17 BC, vähän ennen Maria Annan kolmatta syntymäpäivää, hänet siunattiin Kaikkein Korkeimmalla Herralle, ja hänen huolehtimisensa, koulutuksensa ja vihkimyksensä annettiin Karmelin Mysteeriokoulun tehtäväksi. Todellakin, hän ei ollut enää meidän, jos koskaan olimme edes niin ajatelleetkaan.

Maria Anna ja Josef
”Ymmärrettiin, että eräät miesehdokkaista, joita myös valmistettiin Valohedelmöittämiseen, valitsisivat morsiamet valmistuneista naisista. Niinpä lukuisten suurten sielujen vanhemmat suhtautuivat hartaudella tehtäviinsä. Joachim ja minä opetimme niitä, jotka oli valittu, sillä meillä oli ollut paljon kokemusta monien lapsien syntymien kautta. Eräs näistä ehdokkaista oli Josef, joka oli Joachimin veljen Jacob’in, ja hänen vaimonsa Lois’in nuorin poika. Josef oli tällöin iältään kolmekymmentäkaksi vuotta, ja hän oli ollut leskenä viisi vuotta. Hän oli ollut naimisissa vain yhden vuoden, kun hänen vaimonsa ja vauvansa olivat kuolleet lapsivuoteeseen.

Tiesimme, että Josef oli Jumalan korkeassa suosiossa, sillä hän oli jo adepti kaikessa siinä, mitä olimme hänelle opettaneet. Hän oli nuorena aikuisena suorittanut korkeampia vihkimyksiä Egyptissä. Voimme tuntea Hengen vahvistuksen siitä, että mitä olimme nähneet suuressa Visiossamme, täyttyisi Josefin ja Maria Annan kautta.

Kun oli kulunut kaksi viikkoa, kutsuimme Karmelin yhteisön jälleen koolle. Luettuamme Eenokin, Zadokin, Jesajan, Danielin, Miikan ja Malakian hyvin tunnettuja kirjallisia profetioita koskien Messiasta, paljastimme enemmän visioistamme, kuten olimme luvanneet. Seuraavaksi kerroimme käsityksemme siitä, että Josef ja Maria Anna kihlautuisivat, ja annoimme siunauksemme tälle järjestelylle, mikäli nämä suostuisivat. Kun käännyimme kummankin puoleen kysyvin katsein, näimme loistavien silmien kimalluksen ja punastunet kasvot. Näin ymmärsimme, että nämä kaksi olivat jo tehneet salaisen rakkauden valan, ja olivat ehkä jo tienneet, paljon ennen meitä, sen suunnitelman, joka tulisi avautumaan heidän kauttaan. Niinpä Josef ja Maria Anna astuivat esiin ottaakseen vastaan avio-oikeutensa yhteisösiunauksen.

Valon voitelu
”Myöhään eräänä yönä juuri ennen auringonnousua kesäkuun viimeisellä viikolla vuonna 5 BC Joachim ja minä olimme makuulla patjallamme, kun valtava valo tuli päällemme. Valossa oli neljä enkeliä: Mikael, Gabriel, Rafael ja Uriel. Meidät vedettiin ylös kuin pyörteessä suureen valon täyttämään huoneeseen. Tunnistin tämän huoneen samaksi kuin se, minkä olimme kokeneet silloin, kun lapsemme valohedelmöitettiin. Pidin ajatuksesta, että tämä epätavallisen kaunis paikka oli yksi niistä monista huoneista Valon Kaupungissa, jota kutsuin Uudeksi Jerusalemiksi.

Olimme iloisia nähdessämme Maria Annan ja hänen rakastettunsa Josefin astuvan huoneeseen. Muut perheestämme ja suurperheestämme, jotka asuivat lähellä ja kaukana, astuivat myös sisään. Näiden joukossa olivat Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, Rebekah ja Simeon ja Noah, joka seisoi kauniin tuntemattoman naisen vieressä, jolla oli pitkä mansikanpunainen tukka. Meille ilmoitettiin, että kaikki nämä parit, samoin kuin muut osallistuisivat Valohedelmöitykseen, niin että sielut, jotka esittäisivät heidän olennaisia roolejaan, voisivat saapua. Mahtavia ja ihmeellisiä asioita näimme ja kuulimme.

Neljä enkeliä, jokainen vuorostaan kertoi, että Maria Anna ja Josef ben Jacob olivat läpeensä valaistut Ihmisen Pojan täydellä läsnäololla. Kuten Maria Anna, myös Jeshua syntyisi avatarana, joka pystyisi ankkuroimaan kosmisen tietoisuuden valtavat kentät. Ja aivan samoin kuin Maria Anna oli astunut kohtuuni ilman Joachimin fyysistä siementä, niin tulisi olemaan hänen poikansa hedelmöitys. Ja kuten oli ollut, että Joachimin fyysisiä geenejä ei oltu tarvittu Maria Annan maalliseen ilmenemiseen, niin samoin Josefin fyysistä DNA:ta ei vaadittu. Samoin kuin oli ollut Joachimin kanssa, Josefin eetterisiemen ja DNA läpäistiin valolla, kun hän energeettisesti sulautui sen suuren kosmisen sielun kanssa, joka olisi hänen poikansa.

Jeshuan syntymä
Jeshua syntyi Oinaan merkissä. Hänen syntymänsä tapahtui noin tunti jälkeen keskiyön, Nisan (maalis-huhtikuu) aikana kahdeskymmenes-ensimmäinen (21.) päivä juutalaisen kalenterin mukaan, mikä vastaa huhtikuun alkua vuonna 4 BC gregoriaanisen kalenterin mukaan.

Pian hänen päänsä, jota peitti kiharainen, tumma, kullanruskea tukka ja jota seurasi loput hänen pienestä kehostaan, olivat käsissäni! ”Kunnia olkoon Jumalalle Korkeuksissa. Rauha, hyvä tahto ihmiskunnalle!” raikuivat enkelijoukkojen kertosäkeet. Huoneemme loisti kultaista, taivaallista valoa. ”Katso, Minun Poikani, jossa Minä Olen tulen kokoamaan Minun omani. Sinuun minä olen mieltynyt”, olivat ne sanat, jotka Jumala Kaikkein Korkein syövytti sydämiimme. Näin saimme Ihmisen Pojan. Ja niin kuin Jeshua oli luvannut ja näyttänyt minulle yli vuosi aikaisemmin, hän oli syntynyt minun pieniin käsiini! Todellakin, olin siunattu naisten joukossa, samoin kuin oli hänen kallisarvoinen äitinsä.

Maria Anna Roomassa, syksy 39 AD
”Monet veljistämme ja sisaristamme ovat menettäneet henkensä. On jatkuvasti riitaa poikani, Jeshuan, seuraajien keskuudessa, jopa enemmän kuin silloin, kun olin heidän parissaan Jerusalemissa. On niin paljon niitä, jotka riitelevät tarpeettomasti. Minua surettaa, että perheeni riitelee toistensa kanssa ja poikani yksinkertaisesta rakastavan lempeyden sanomasta. Kun hän matkusti avoimesti kanssamme, moni tunsi totuuden hänen sanoissaan. Pystyimme tuntemaan syvän rauhan sydämissämme. Hänen sanomansa oli tarkoitettu olemaan yksinkertainen ja suora polku suurempaan rakkauteen ja rauhaan kaikille.

Mutta nyt, kun Jeshua ei ole enää niin helposti lähestyttävissä, kuten hän aikaisemmin oli, keskuudessamme on niitä, joiden on vaikea tulkita hänen sanojaan ja elää niiden mukaan. He ihmettelevät, kuinka kertoa hänen sanomansa ja elämäntarinansa. Kuka johtaisi? Mitä pitäisi opettaa? Näyttää siltä, että ajan kuluessa päinvastainen siitä, mitä tarkoitimme, tulee esille. Tämä on minulle katkeraa.

Hermoni ovat kireällä. En pelkää omasta elämästäni. Olen kohdannut pelon harjoituksissani nuoresta tytöstä asti. Tiedän suuremman Totuuden, joka poistaa kuoleman piston. Haluan vain yksinkertaisesti suorittaa sen, mikä minun on tehtävä äidin rakkaudellani. Haluan tuoda rauhaa lapsilleni. Kun katson lasteni tulevaisuuteen, olen huolissani; en ainoastaan omien kupeitteni perheen suhteen, vaan tämän Maapallon suuremman perheen suhteen. En tiedä, voinko saada aikaan mitään, mutta minun täytyy yrittää. Elämän Isä/Äiti kulkee kanssani ja antaa minulle voimaa. Tästä olen kiitollinen. On niitä, jotka ovat neuvoneet minua olemaan lähtemättä tälle matkalle. He sanovat, että se on turhaa ja vaarallista, mutta minun täytyy seurata sydämeni ääntä ja tehdä mitä tahansa voinkin.

Jeshuan ylösnousemuksesta on kulunut noin 9 vuotta. Keisari Tiberius on korvattu erittäin julmalla miehellä, jota kutsutaan Caligulaksi. Hän on aiheuttanut suurta kärsimystä kaikille Jeshuan seuraajille.

”Minua häiritsee se, että tämä hukattu rakkaus kohdistuu poikaani ja minuun siinä määrin kuin se tapahtuu. Voin nähdä, että tämä on yksi syy siihen, että on yhä enämmän riitoja ja eroja Jeshuan opetusten tulkitsemisessa. Kun katson syvällisemmin, huoleni ovat oikeutettuja koskien joidenkin veljien motivaatioita. Voin nähdä, että ajan mittaan tulee niitä, jotka käyttävät hyödykseen niitä yksinkertaisia sydämiä jotka uskovat, että Jeshua on Jumala jolla on voima pelastaa heidät heiltä itseltään – jotenkin ihmeellisesti poistaa heidän karmojensa vaikutukset. Ne jotka etsivät valtaa tulevina vuosina, tulevat saarnaamaan sellaista, mikä antaa minulle aihetta tuntea tuskaa. Olen kullut näitä kertomuksia, ja nyt näen itse, että asia on niin.

Tietämättömyyttä mysteeriopetuksista
”On valitettavaa, että on niin paljon tietämättömyyttä ja väärinkäsitystä suurista mysteeriopetuksista, sellaisista kuin Osiris, Isis ja Horus, jotka muodostavat perustan työllemme Magdaleneinä. Usein se, minkä oli tarkoitus pysyä vertauksena ja metaforana, otetaan kirjaimellisesti. Kyllä, me kirjaimellisesti esitimme muinaisen tarinan ”Kuoleva ja Ylösnoussut Kuningas”, mutta se oli demonstroimisen tarkoitusta varten, että vain Elämä läpäisee kaikki fyysiset muodot. Kuolema ja syntymä ovat vain ohimeneviä jaksoja, joiden kautta Absoluutti säteilee syntymättömän / kuolemattoman Olemuksensa.

Tämän vuoksi Jeshua korosti, että jokainen joka rakasti Jumalaa ja naapuriaan kaikesta mielestään, kyvystään ja voimastaan Ykseydessä, voisi suoraan tietää Ylösnousemuksen ja Elämän, kuten hän. Mutta ne, jotka etsivät pelastajaa ”Kuningasta” eivät näe Jeshuaa oman Äärettömän Jumaluutensa heijastumisena .. sen sijaan he jumalisoivat hänet ”Kuningasten Kuninkaaksi” - Jumalaksi lihassa. Ja surullisesti näkevät itsensä arvottomina hylkiöinä. Tässä suuressa kaupungissa on jumalien palvontaa kaikkialla ympärilläni. Ei ole ihme, että kaikenlaiset väärät opetukset leviävät kuin voimakkaaseen tuuleen heitetyt siemenet.

Maria Anna Efesoksessa, Turkissa, 61 AD, Ikä 80
”Olen pienessä yhteisössä, ei kovin kaukana roomalaisesta Efesoksen kaupungista, joka sijaitsee länsirannikolla; kutsut sitä Turkiksi. Se on hyvin vanha kaupunki. Se on se paikka, missä rakastettu äitini synnytti minut. Olen kuullut, että poikani James (Jaakob) on kidutettu kuoliaaksi Jerusalemissa. (Juutalainen lahko kivitti Jaakobin kuoliaaksi.)

Luuni ovat kipeät surusta. Lapseni John Mark, Esther Salome ja Matteas, ja useimmat heidän lapsistaan ovat kanssani. He ovat suuri lohtu. Olen helpottunut, että he ovat päättäneet asua lähellä. Tyttäreni Ruth ja hänen puolisonsa ovat täällä itäisen Gallian (Ranskan Alpit) suurilta vuorilta. Siellä John Mark myös asuu, silloin kun häntä tarvitaan aika ajoittain täyttämään velvollisuuksiaan. Poikani Jude (Juudas) ja hänen vaimonsa Galeah ovat täällä Nasaretista tähän aikaan. Minulle on kerrottu, että Thomas (Apostoli Tuomas /Taddeus) ja Simon (Apostoli Simon Kananeus) ovat tulossa vaimojensa ja joidenkin lapsenlasteni kanssa lyhyeksi ajaksi.

Me suremme suuria menetyksiä – niin paljon enemmän kuin tahdon laskea. Tämä aika on niin murheellista. Jeshuan seuraajien joukossa on sekoitusta toivottomuudesta ja kiihkomielisyydestä johtuen räjähtävästä kärsimyksen määrästä, mikä vaikuttaa niin moniin. Se on kuin salakavala myrkky. Ne, joilla on auktoriteetin ääni, eivät halua kuunnella, mitä minulla on sanottavaa. Heillä näyttää olevan jonkinlaista kunnioitusta minua kohtaan, koska olen Jeshuan äit; mutta muuten näyttää siltä, ettei heillä ole kärsivällisyyttä minulle tai sanoilleni.

Suurta surua
”Olen nähnyt sukulaiseni, John ben Zebedeen (Johannes, Sebedeuksen poika) lukuisia kertoja. Hän on suuresti huolissaan minusta. Hänen veljensä James (Jaakob, Sebedeuksen poika) surmattiin Jerusalemissa sinä aikana, kun olin Intiassa. (Jaakobilta katkaistiin kaula vuonna 44 AD Herodes Agrippan käskystä; tarkoituksella miellyttää kiihkomielisiä juutalaisia.)

Voin nähdä, että kuten fariseukset, jotkut niistä jotka väittävät olevansa opetuslapsia, ovat kääntäneet sydämensä sisältä ulospäin. Heidän mielensä ovat sumentuneet. He sulkevat pois sen valon, joka loisti niin kirkkaasti. Kiitos, että he eivät ole niin kovettuneita kuin mitä koin pappien olevan Jerusalemissa. Mutta minua surettaa, että jotkut veljistä ovat erilaisia kuin kulkiessaan kanssamme vuosia sitten.

Jeshuan opin vääristämistä
”Tunnustan että tunnen suurempaa yhteyttä miehiin ja naisiin, jotka menevät Jumalattaren luoliin; kuin moniin näistä veljistä, jotka kutsuvat itseään Sanan tai Logoksen seuraajiksi, kuten he itseään kutsuvat. Siinä on niin vähän sydäntä, poikani ja tyttäreni. Kiihkossaan he yrittävät löytää tien kääntääkseen Jeshuan hienot gnostilaiset opetukset sopiviksi sellaisille ihmisille, jotka ovat Apollon ja Zeuksen palvonnan kyllästämät; henkisesti tietämättömiä ihmisiä, jotka ottavat hänen sanansa kirjaimellisesti. He tekevät Jeshuan jumalaksi; samoin kuin keisari tekee itsensä jumalaksi saadakseen valtaa.

Margie Jerusalemin Itkumuurilla
Israel Tourin aikana, jonka järjesti Catherine Ann Clemett Magdalene
Sisarille loka-marraskuussa 2017.

Margie Jerusalemin Itkumuurilla
Israel Tourin aikana, jonka järjesti Catherine Ann Clemett Magdalene
Sisarille loka-marraskuussa 2017.

Naisten asema
”On vaikeaa ajoittain kestää surullisuutta. Ei ole paljon sanottavaa, rakkaani. Mitä voin sanoa? Itken naisten ja lasten kärsimystä. Sellaisena, joka tunnen Jumalattaren ja palvelen häntä, vaikerran hänen tapojensa rehottavaa tallaamista tomuun. Pietari ja ne, jotka seuraavat häntä, puhuvat Jeshuan rakkaudesta puolisoihinsa Myriamiin (Tyanalainen) ja (Betanian) Mariaan, jatkuvalla paheksunnalla ja kitkeryydellä. Hän ja muut, kuten Paavali, puhuvat Suuresta Äidistä ja Magdaleneista halveksunnalla.

Naisten ja Jumalattaren roolia usein demonisoidaan; ja parhaimmillaankin naiset tehdään alempiarvoisiksi ja miesten alamaisiksi. Neuvoani kuunnellaan kunnioituksesta minua kohtaan, mutta se hylätään heti, kun minut on saatettu pois. Etsin keinoa olla avuksi, mutta näyttää siltä että vain harvat todella kuulevat minua. En tahdo aiheuttaa enempää jakoa, joten yhä enemmän vetäydyn Suureen Hiljaisuuteen. Jeshua tulee silloin tällöin, mikä on aina suuri siunaus.

Olkaa lasten kaltaisia
Tuntuu niin hyvältä saada kaikki tämä tunne vapautetuksi – olla vain yhdessä yksinkertainen ja vapaa. Jumalalle kiitos lapsista! Voisimmepa me kaikki saada tällaisen olemisen keveyden, mitä lapsilla on. Poikani sanoi usein niille, joilla oli auktoriteettiasema ja jotka ajattelivat itseään viisaina ja mahtavina: ”Sanotte olevanne Kaikkein Korkeimman palvelijoita. Sanotte edustavanne Luojan Voimaa ja että voitte viedä itsenne ja toiset Jumalan Valtakuntaan. Mutta minä sanon teille, että ellette tule lapsen kaltaiseksi ja synny uudestaan, ette voi astua sinne sisään.”

Äiti Marian jäähyväissanat
Ei ole enää tarvetta sanoille – on vain tarve OLLA Rakkaus. Rukoukseni on, että toteutatte todellista Rakkautta kaikissa suhteissanne, koska kaikki se mikä tulee luoksenne, ilmaisee itsensä olla hyväksytty jokaisena kallisarvoisena hetkenä. Rakkaus on teille Äidin lahjoista suurin, ja suurin lahja jonka te voitte antaa. Rakkaus on kuka sinä olet. OLE HILJAA ja tiedä tämä Totuus Rauha olkoon kanssanne.
Olen aina kanssanne. Jätän teille hellät jäähyväiset.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar/ Peace Minister
The Beloved Community

Tekstin lähdeaineisto, kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Grandmother of Jesus
Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, The Voice of the Magdalenes
( suom. Marketta Mylläri)

KARMELIN MARIAM, Sielunpeili 6_2017

kärsimyksissä koeteltu, rakastettu Magdalene Sisar

Jeshuan kolme Mariaa, jotka olivat hänelle erityisen rakkaita, olivat Betanian Maria, Myriam Tyanalainen ja Karmelin Mariam. Mariam oli Jeshuan serkku ja adoptoitu sisar, jonka valohedelmöitys tapahtui samoihin aikoihin kuin Jeshuan, Betanian Marian ja Saran. Saran isä oli Isaac, Annan poika. Mariamin äiti oli Rebekah, Annan tytär.

”Useita viikkoja hedelmöityksen jälkeen Maria Anna uskoutui, että hän oli saanut ohjeen Arkkienkeli Gabrielilta tehdä pyhiinvaellus essealaisleiriin Kades-Barneaan. Sitten hänen oli määrä viipyä Betlehemissä serkkunsa Elizabethin luona tämän raskauden kolmen viimeisen kuukauden ajan, mikä oli myös Valohedelmöitys. Niin hän ja Josef valmistautuivat matkaan. Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, ja Rebekah ja Simeon seurasivat heitä.

Kaikki saatettiin valmiiksi matkaan Kades-Barneaan, joka oli syrjäinen essealainen leiripaikka Paran erämaassa lähellä kauppatietä etelään Siinaille. Juuri täällä Saara ja Abraham, muinaisten heprealaisten matriarkka ja patriarkka valmistautuivat hedelmöittämään poikansa, Iisakin. Juuri täällä jumalaisen valon lisävoitelu annettaisiin Maria Annan kohtuun ja kolmen muun naisen kohtuun, joiden osana oli synnyttää kolme tytärtä: Maria Magdalena, Sara ja Mariam.”

Nämä naispuoliset lapset, joista lopulta tulisi Jeshuan avainopetuslapsia, myös vihittäisiin kuolleista heräämisen ja ylösnousemuksen suurempiin mysteereihin. Näistä Maria Magdalena, Sara ja Mariam esittäisivät keskeisiä rooleja Jeshuan elämän ja työn tukemisessa. Niinpä Maria Anna, Magdalan Maria, Tabitha, Rebekah ja heidän puolisonsa vastasivat Arkkienkeli Gabrielin kutsuun saada suurempi annos valoa, vaikkakin se tarkoitti matkustamista haitallisissa olosuhteissa. ……..

Jeshuan lähiomaiset olivat paossa Egyptissä kahdeksan vuotta. Jeshua ja Mariam olivat lapsena hyvin läheisiä, sillä Mariam ymmärsi Jeshuaa parhaiten ja oli hänen uskottu, rakas ystävänsä.

Kun perhe kuuli, että kuningas Herodes oli kuollut helmikuussa, vuonna 5 AD, Josef sai sanan enkeli Gabrielilta, että nyt oli aika palata kotiin. Joitakin viikkoja ennen Jeshuan kahdeksatta syntymäpäivää Josef ja Maria Anna kutsuivat sukulaisensa kokoontumaan ja tulemaan juhlaan ennen heidän lähtöään takaisin Karmeliin, mihin sisältyisi pyhiinvaellus Siinain vuorelle.

Juhlapäivän iltana, ennen kuin he lähtivät Egyptistä uuteen elämään, Jeshua pyysi Mariamia kävelemään kanssaan. Suuren taatelipalmulehdon alapuolella, vanhan lähteen vierellä Jeshua ja Mariam syleilivät ja lupasivat, että he aina olisivat uskollisia toisilleen. Mariam antoi Jeshualle kaulakorun, jonka hän oli tehnyt värjätystä lasista ja alabasterihelmistä, simpukankuorista ja pienistä lapispalasista. Jeshua antoi Mariamille papyruslehden, johon hän oli kirjoittanut psalmeja, jotka olivat tulleet syvältä hänen sydämestään. Nämä ilmaisivat hänen rakkauttaan Yhteen Jumalaan, hänen rakkauttaan kaikkeen elämän anteliaaseen ihmeeseen ja hänen rakkauttaan Mariamiin. Niin he vannoivat uskollisuutta toisilleen ja jumalaiselle suunnitelmalle, kuinka se toteutuisikaan ja minne se heidät veisikään. Jeshua suuteli Mariamin kyynelten kostuttamia poskia, puristi hänen käsiään ja antoi hänen vastahakoisesti palata musiikin ja tanssin pariin.

Kaksi päivää myöhemmin Josef, raskaana oleva Maria Anna, Jeshua ja hänen veljensä Jaakob, Juudas ja Josef Nuorempi lähtivät Heliopoliksesta yhdessä Simeonin, Rebekahin, Mariamin ja useiden muiden aikuisten serkkujen kanssa.

Siinain vuorella nuorella Jeshualla oli Siirtymäriitti -vihkimys. Kun hän palasi vuorelta perheen pariin, Mariam, joka katseli pienen matkan päästä, veti syvään henkeä ja melkein pyörtyi rakkaudesta Jeshuaan, josta oli hetkessä tullut hänen sankarinsa.

Kotiinpaluussa Karmeliin, jossa Isoäiti Anna oli vastassa perhettään, Anna: ”Kun tulin Rebekahin luo, joka oli Mariamin kanssa härän vetämässä rattaassa, sydämeni täyttyi tuskasta hänen koettelemuksensa takia. Avoimet haavat peittivät hänen kasvonsa aiheuttaen toisen silmän umpeutumisen. Oli todella vaikeaa katsoa Rebekahin kauneuden kuihtumista, hänen kasvonsa tuhkanharmaina ja hänen silmänsä tuskan lasittamina. Katsoin sitten tyttärentyttäreni Mariamin peuramaisia, kultaisia silmiä. Sellaista viisasta ja jaloa kauneutta en ollut nähnyt kenenkään muun valon synnyttämien neitojen joukossa, paitsi sen, jota kutsut Maria Magdalenaksi, Magdalan Marian ja Josef Arimatialaisen tytär. ”

Rebekah kuoli lepraan heti kohta Karmeliin paluun jälkeen. Mariam, Rebekahin ainoa lapsi, jäi täysin surun valtaan ilman lohdutusta melkein kahdeksi viikoksi, kunnes eräänä iltana Jeshua tuli hänen luokseen hänen ollessaan polvillaan äitinsä haudalla. Jeshua nosti hänet ylös ja painoi sydäntään vasten. Sinne, missä hän oli tullut turraksi hengeltään, Jeshua puhalsi henkeä, kunnes Mariam alkoi täristä. Viimein katkeran suuttumuksen viha Jumalaa ja Isoäiti Annaa kohtaan siitä, että hänen äitinsä ei parantunut, alkoi lähteä pois.

Jeshua jatkoi puhaltaa henkeä hänen sydämeensä, kunnes hänen nyyhkytyksensä alkoi laantua. Pitäen serkkuaan tiukasti rintaansa vasten hän odotti, kunnes toinen surun ja vihan aalto tuli harjaan, ennen kuin jatkoi hengittämistä hänen sydämeensä. Kyynelten ja huutojen väsyttämänä Mariam hakkasi nyrkkejään Jeshuan selkään. ”Miksi? Miksi, oi Jumalani? Miksi Jumala otti rakastetun äitini?” hän valitti. Kaikki, mitä Jeshua osasi tehdä, oli pidellä häntä, kunnes turhan toivon kuukaudet ja syvä tuska, jotka olivat jäädyttäneet tyhjäsilmäisen tunnottomuuden, sulivat pois.

Sitten Jeshua vei Mariamin äidilleen. Maria Anna otti Mariamin sydämeensä ja adoptoi hänet omaksi lapsekseen. Niin Mariamista tuli Jeshuan sisar. Muistaen lupauksen, jonka hän oli tehnyt Jeshuan kanssa kauan sitten Egyptissä, hän jatkoi antautumista täyttämään valansa, että hän olisi Jeshuan ikuinen ystävä ja hänen uskottunsa.

KAKSI MARIAA JA KILPAILU JESHUASTA

Betanian Maria tuli vanhempiensa kanssa Karmeliin tapaamaan sukulaisiaan näiden palattua Egyptistä. Kun Jeshua ja Nuori Maria katsoivat toisiaan silmiin, he välittömästi tunnistivat toinen toisensa; kuin läpitunkeva valo lävisti heidän sydämensä. Molemmista tuntui kuin salama olisi heitä iskenyt.

Myös kun Mariam ja Nuori Maria katsoivat toisiaan, he kokivat samanlaisen sielujen tunnistamisen. Heidän tapauksessaan kuitenkin jumalaisen valon iskua seurasi tumma varjo. Koska he molemmat rakastivat Jeshuaa, heidän välillään alkoi tuskallinen kilpailu, sillä he molemmat yrittivät saada Jeshuan täyden huomion osakseen. Tämä kiistelyn piikki Mariamin ja Nuoren Marian välillä kasvoi vuosien kuluessa heidän varttuessaan neito-ikään. Tästä piikistä tuli jumalaisen rakkauden suuri testi, joka vei heidät molemmat kokelaiden vihkimysten läpi.

Seuraavien neljän vuoden aikana Betanian Maria tuli Karmeliin äitinsä kanssa monissa eri tilaisuuksissa. Ja vaikka Jeshua oli innoissaan näkemään serkkunsa, hän oli helpottunut, kun tämän oli aika lähteä Betaniaan. Hän tapasi Mariaa usein unissaan. Vaikka hän kaipasi Mariaa, hän oli iloinen, että vain Mariam oli läsnä Karmelissa, kun hän kohdisti energiansa moniin tehtäviin, jotka vaativat hänen huomiotaan.

Mitä Betanian Mariaan tulee, ensimmäinen tapaaminen Jeshuan kanssa kahdeksanvuotiaana muodosti hänen elämänsä ratkaisevan kohdan. Siitä lähtien hän alkoi tietää vielä täydellisemmin, kuka hän oli ja mitä tarkoitusta varten hän oli inkarnoitunut tälle Maapallolle.

Kun Betanian Maria täytti kolmetoista vuotta, hänen vanhempansa toivat hänet Karmeliin niihin aikoihin, kun Jeshua oli valmistelemassa matkaansa lähteäkseen Josef Arimatialaisen kanssa Britanniaan. Hänen äitinsä oli jo alkanut vihkiä häntä Magdalene Vihkimysten (Magdalene Order) mysteereihin Suuren Äidin luolassa Magdalassa.

Betanian Marian oli vaikea sopeutua Karmelin mysteeriokoulun kovaan kuriin. Hän reagoi rajusti määräyksiin ja aloitti nälkälakon päästääksen takaisin Betaniaan. Mikään ei auttanut, ja hän oli jo heikentynyt kriittiseen kuntoon. Silloin Mariam tuli avuksi ja ymmärtävällä hellyydellä ja rakkaudella auttoi serkkunsa taas henkiin.

Ja niin kävi, että nämä kaksi alkoivat todella oppia tuntemaan toinen toistaan. He löysivät lohtua tuoden parantavaa salvaa toinen toisensa sydämeen. Kuitenkin heidän välillään oli edelleen mustasukkaisuuden oka heidän yhteisestä rakkaudestaan Jeshuaan ja heidän tukahdutetusta fantasiastaan, että Jeshua jonain päivänä saattaisi valita toisen heistä puolisokseen. Vaikka tämä piikki jatkuvasti testasi heitä läpi heidän nuoruusvuosiensa, he avasivat sydämensä toinen toisilleen, niin kuin sielunkumppanit, jotka näkevät epäluulon verhon läpi.

Betanian Maria ja Mariam menivät muiden nuorten vihittävien kanssa Egyptiin saamaan lisävihkimyksiä. Siellä he opiskelivat ahkerasti motiivinaan auttaa Jeshuaa tämän suuressa missiossa, kun hänen työnsä alkaisi Palestiinassa.

Kun nuoret neidot tulivat kotiin Egyptistä, he kuulivat, että Jeshua oli palattuaan Britanniasta avioitunut 17 -vuotiaana Myriam Tyanalaisen kanssa, ja että he olivat matkustaneet heti sen jälkeen Intiaan. Molemmille Marioille tieto oli suuri järkytys, ja heiltä kesti kauan aikaa toipua siitä. Betanian Marialle tämä oli hänen elämänsä siihen astisesti vaikein vihkimys koettavaksi.

Mariamin toipumista auttoi se, että hän meni naimisiin vanhan ystävänsä Natanaelin kanssa, joka asui ja opiskeli myös Karmelissa. Natanael oli se lammaspaimen, joka 12-vuotiaana oli tullut Jeshuan seimelle heti tämän syntymän jälkeen, ja siitä asti oli Jeshuan uskollisista uskollisin ystävä.

Kun Jeshua ja Myriam sitten palasivat Intiasta, kaikki kolme naista olivat kohta ylimpiä ystäviä. Näin he siitä lähtien yhdessä tukivat Jeshuaa kaikissa tämän tehtävissä. Näin oli tarkoitettu.

Mariam ja Natanael saivat pojan, Benjaminin, joka syntyi kampurajalkaisena ja usein tärisi syntymässä saamansa halvauksen seurauksena.
Jeshuan avulla parani ihmisiä, mutta ensin tuli parannettavan ymmärtää sairautensa syyt. Benjamin oli jo nuorukainen, ennen kuin hän parani.

”Asettuen makuulle Benjaminin viereen Jeshua piti hänen rampoja käsiään omissaan, kun he jatkoivat haltioituneesti tuijottaen tähtien valaisemaa yötä. Kuu ei ollut vielä noussut. Vähitellen Benjaminin hengitys alkoi pehmetä ja syventyä. Kun hänen mielensä tyyntyi, hänen Elämän Kirjansa avautui hänen sisäiselle näylleen. Hän todisti monien elämiensä kulkevan edessään kaikkine virheineen, joita hän ei ollut antanut itselleen anteeksi. Hän näki, kuinka hän oli heristellyt tiukkoja nyrkkejä, oli potkinut ja antautunut havaitsemilleen vihollisille kiroten heidät helvettiin. Hän tarkkaili tuttujen mallien kaikkia tapoja, joita hän yhä edelleen kertasi, vaikkakin hänen tarkoituksensa oli olla vahingoittamatta ja palvella kumppaneitaan. Enemmän kuin mitään muuta hän alkoi ymmärtää, miksi hänen sielunsa oli valinnut parantua kehon kautta, joka tärisi ja käveli jäseniltään raajarikkoisena.”

Kun yö kului keskeytyen Benjaminin syvillä huokauksilla ja tukahdutetulla nyyhkytyksellä, Jeshua asetti hellästi käsivartensa pojan hennon kehon ympärille asettaen oikean kätensä pojan sydämelle. Hiljaa heidän tietoisuutensa yhtyivät, kun he matkasivat astraaliplaneettojen kautta nostaen vähitellen syyllisyyden ja häpeän taakat. Vapaana Benjamin nousi spiraalimaisesti ylöspäin korkeampiin dimensioihin ja suurempaan valoon. He nauttivat sanattomasta taivaallisesta rauhasta, kun he makasivat yhdessä keinuen todistavien tähtien ja hymyilevän kuun alla.

Benjamin opiskeli tullakseen rabbiksi. Hänen kohtalonaan oli se, että 18 kuukautta Jeshuan ristiinnaulitsemis/ ylösnousemuksen jälkeen väkijoukko kivitti hänet kuoliaaksi.Tämä oli hirvittävä isku Mariamille ja Natanaelille.

SUUREN PYRAMIDIN VIHKIMYS

Jeshuan läheiset osallistuivat Egyptin Suuren Pyramidin Vihkimykseen ennen Jeshuan Suuren Mission tapahtumia Palestiinassa. Tässä Jeshuan vihkimyksessä sekä Betanian Maria että Mariam esittivät nyt sitä, mitä he olivat oppineet omissa nuoruuden ajan temppelivihkimyksissään.

Mariam otti hänelle osoitetun paikan aivan Pyramidin kärjen alla, suoraan ylhäällä olevan Kuninkaan Huoneen alapuolella. Kuninkaan Huoneessa Jeshuan maatessa sargofagissa vartioi Betanian Maria. Mariam oli oppinut keskittymisen taitoja ja oli suorittanut useimmat Haudan Riittien tasot. Kuitenkin tuntiessaan raskaan pimeyden käärivän sisäänsä hänen jyskyttävän sydämensä ja muistaen niiden tarinat, joiden sydän lakkasi lyömästä tässä paikassa, missä hän nyt makasi, ne saivat epäilysten nousevan kuin aavemaiset varjot hänen mielensä ruudulle. Mariam otti vastaan pelkonsa, ja hänestä tuli ”Isis” Suuren Pyramidin kuilussa kolmen päivän ajaksi. Tämä oli Mariamin ylin testi, joka valmisti häntä siihen tehtävään, jonka hän tulisi täyttämään myöhemmin, kun tämä kätketty vihkimys tulisi ulkoisesti dramatisoiduksi Golgatan vuorella ihmiskunnan tuntea ja nähdä. …….

Isoäiti Annan suurperhe joutui pakenemaan Palestiinasta vuonna 32 AD. Annan poika Josef Arimatialainen järjesti laivamatkan, ensin Aleksandriaan ja sieltä edelleen eteläiseen Ranskaan, pieneen merenrantakylään, jota nykyisin kutsutaan nimellä Saintes-Maries -de la-Mer. Matka Ranskaan oli dramaattinen, koska roomalaiset sotilaat ryöstivät purjeet ja kaikki tarvikkeet.

Perheen tärkein tukipiste Ranskassa oli Bugarachin vuoren essealaisyhteisö, jossa Annan perhettä jo asui. Siellä Mariamia kohtasi taas suuri suru vuonna 38 AD. Hänen miehensä Natanael päätti olla aktiivinen Jeshuan seuraaja, ja lähti matkaan eräiden veljien kanssa julistamaan Jeshuan opetuksia. Matkalla Aleksandriaan heidät pysäytettiin Karthagon ulkopuolella Pohjois-Afrikassa. Jotkut juutalaiset papit suuttuivat heidän sanomaansa synagogassa ja raportoivat Rooman viranomaisille. Natanael kidutettiin muiden kanssa kuoliaaksi.

Mariamilla kesti kauan aikaa toipua tuskastaan. Hän sulkeutui luolaan paastoamaan ja halusi kuolla. Isoäiti Anna ja Äiti Maria pelastivat hänet. Mariam oli paastoamisen jälkeenkin puhumatta usean vuoden ajan.

” Minusta tuntuu, että minun pitää mennä pitkään retriittiin löytääkseni rauhan sielulleni. Vaikkakin tiedän, että tämän maaplaneetan ahdistavat draamat ovat illuusiota, tämä uutinen Nathanaelista iskee kuin kylmä veitsi sydämeeni. Sen kestäminen tuntuu liian paljolta kaiken sen jälkeen, kun menetimme poikamme Benjaminin Jerusalemin roskaväelle. On kuin suuri pimeys kalvaisi mieltäni. Tunnen itseni niin ärtyneeksi tämän planeetan kauhuista, valheista, vilpillisyydestä ja petoksista ja kovuudesta. Yritän niin epätoivoisesti löytää taas rauhan.

Tiedän, että kun itken, ääneni on kuin Äiti Maan itsensä itkemistä. Se on kaikki se veri, jota on vuodatettu Äitimme ruumiiseen, joka itkee tulla kuulluksi ja sulautuneeksi rakkauden suloisimpaan, puhtaimpaan valoon. Tiedän, että enkelit tulevat taas, kun parannamme sisäisen sotamme ja tulemme viattomien lasten kaltaisiksi.”

Skotlannissa, Fortingallissa, kesäpäivänseisauksen aikaan vuonna 55 AD oli ns. Suuri Kokoontuminen. Tämä tapahtui juuri ennen Annan suurperheen hajaantumista eri maihin. Koko perhe, Jeshua ja monet Valon Mestarit eetterikehoissaan, kuten Babaji ja Maitreya olivat läsnä.

Tämän monta päivää kestäneen suuren kokouksen yhteydessä kaikki kolme Mariaa saivat Jeshualta Valohedelmöityksen. v. 56 AD Betanian Maria synnytti poikalapsen, Michel. Myriam Tyanalainen synnytti tyttären, Zariah. Mariam sai keskenmenon. Tämänkin surun Mariam sai vielä kokea. Keskenmenoja tapahtui valohedelmöitysten yhteydessä, sillä tapahtuma oli hyvin hienovarainen.

Oliko Jeshualla ja Mariamilla fyysinen ssuhde?

Mariam: ”Ei, ei fyysisessä mielessä, kuten heillä oli fyysinen yhdyntä hänen kanssaan, tai samalla tavalla kuin minulla oli fyysinen suhde Nathanaelin kanssa. Nathanaelin kuoleman jälkeen suhteeni Jeshuaan kuitenkin muuttui. On suurempaa läheisyyttä, mutta se on ollut ilman fyysistä yhdyntää. Kun hänen ruumiinsa tulee yhä enemmän eetteriseksi, niin tulee myös suhteemme. Tämä koskee myös Myriamia ja Mariaa. Tunnustan että nuoruudessani suuresti halusin Jeshuan olevan puolisoni ja rakastajani. Olin hyvin pettynyt ja jopa loukkaantunut, että hän valitsi mennä naimisiin Myriamin kanssa.

Astuin syvästi sitoutuneeseen ja tietoiseen suhteeseen Jeshuan, Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa. Meitä kunnioitettiin yksinkertaisella kihlausseremonialla noin vuosi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Avaloniin. Se suhde, jonka me neljä olimme tunteneet vuosia, välittömästi muuttui ja syveni. Olimme aina olleet läheinen feminiinisen energian kolmiyhteys – Myriam, Maria ja minä – vaikkakin meidän aikaisemmin täytyi työskennellä läpi vaikeiden mustasukkaisuuden ja epäluottamuksen tunteiden. Ajan kuluessa meistä tuli sitoutunut ja todellinen sisarkunta tukemaan Jeshuan toimintaa.”

Mariam toimi Isoäiti Annan yhtenä apulaisena tämän solunuudistuksissa monen vuoden ajan. Isoäidin apulaisena vaadittiin tarkkaa havaitsemiskykyä voidakseen seurata hänen tietoisuuttaan monidimensioisiin valtakuntiin; samanaikaisesti pitäen puhdasta tilaa/ frekvenssi-aluetta hänen ruumiinsa ympärillä. Kun on aika ”nousta haudasta”, se vaati erityisen tarkkaa, jatkuvasti keskitettyä huomiota; auttamaan hänen tuomisessaan harmonisesti ruumiin tietoisuuteen.

Palatessaan Fortingallin kokouksesta Isoäiti Annan seurue joutui väijytyksiin ja hän loukkaantui pahoin. Hoitaessaan Isoäitiä Mariam rupesi taas puhumaan kutsuessaan Isoäitiä palaamaan takaisin kehoonsa. Mariam palveli koko ikänsä perheensä jäseniä ja oli suuri siunaus kaikille.

MARIAT JESHUAN KANSSA HIMALAJALLE

Mariam: ” Jeshua on voimakkaasti rohkaissut minua tekemään pitkän, vaivalloisen matkan liittyäkseni hänen seuraansa Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa Pohjois-Intian korkeille vuorille. Hän sanoo, että hänen päivänsä Maan päällä ovat hupenemassa ja hän haluaa, että hänen ”Kolme Mariaansa” ovat hänen lähellään. Tietystikään en voinut kieltäytyä rakastettuni pyynnöstä. Ehkä tämä on se Kutsu, jota varten olen todella inkarnoitunut. Myriam odottaa Betanian Mariaa ja minua Etelä- Ranskassa. Josef tekee valmisteluja meidän purjehdustamme varten, kun talvimyrskyt heikkenevät. Elämäni on täynnä pursuten kaikkea sitä mikä paljastuu Jeshuan, Myriamin, ja Betanian Marian kanssa; kun me otamme yhden vihkimyksen toisensa jälkeen niiden pyhien vuorten sisällä, joita kutsutte Himalajaksi.”

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /Beloved Community

PYHÄ SEKSUAALISUUS, Sielunpeili 5_2017

Korkea Veisu:
Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista.
Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset.
Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.

Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi siis seksuaalisuus on meille arka asia?

Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ollut kaikki nämä vuosituhannet?

Kristikunta pitää Jeshuaa Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.

Jeshuan aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa maassa. Jeshualle nainen ja mies ovat tasavertaisia. Ilman fyysisten Rakastettujensa tukea Jeshua tuskin olisi pystynyt tuomaan Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle suuren missionsa mukaisesti. Yhdessä mies ja nainen muodostavat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyvät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeshualla.

Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu. Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan, tai kenenkään naisen kanssa, oli suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Gregorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni! Arvonimen Apostolien Apostoli Maria Magdalena kyllä sai, ja juhlapäivän 22.7. katolisen kirkon kalenteriin.

Konstantinus Suuri oli ruvennut kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous jo v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.

Neljännellä vuosisadalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean ja loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hepreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja suurelle osalle hänen aikalaisiaan oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeshuan ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeshuan, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen, tai kukaan, voi elämässään tehdä. Tätä törkeyttä paljastuu koko ajan myös omalla ajallamme.

Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino ihmisessä.
Maria Magdalena on alusta asti tuonut esille feminiinisen ja maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

HÄÄT
Nuorena, 17-vuotiaana, pian Britanniasta palattuaan Jeshua tapasi Myriam Tyanalaisen ja vietti häitä hänen kanssaan ennen heidän matkaansa Intiaan. Jeshuan kaksi muuta tärkeää Mariaa, Maria Magdalena ja Mariam olivat silloin Egyptissä saamassa vihkimyksiä. Näin oli tarkoitettu. Miksi, selviää kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa on myös kuvaus näistä häistä, nuoren sukulaistytön, Galeahin, kuvaamana. Isoäiti Anna ei antanut tarkempia tietoja Jeshuan perhe-elämästä ja lapsista kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti. Hän tiesi, että ihmiset olisivat väärinkäsittäneet ja tuominneet. Myriam Tyanalainen mainitaan nimellä Maria Salome. Myös turvallisuuden vuoksi Jeshuan avioliitot salattiin.

Galeahin kuvaus häistä:
”Meillä on kirjoituksissamme vanha rakkauslaulu, joka on peräisin Salomon Viisaalta ja Kuningatar Saabalta. Myriam on opettanut meille monille, miten ymmärtää sitä tasoilla, jotka ovat tavallisen mielen tuollapuolen. Suuri osa siitä vaatii paljon erilaista näkemistä. Se sytyttää intohimon rakastettua kohtaan, joka on Jumala inkarnoituneena – Rakastettu. Se asettaa näyttämön lapsen hedelmöittämiseen rakkauden ja valon tilassa. Kun katson Jeshuaa ja Myriamia, on kuin ”Laulujen Laulu” olisi kirjoitettu juuri heille.
….
Sen jälkeen kun olemme syöneet juhla-aterian ja vielä tanssineet, Myriam tuodaan pimeästä huoneesta ja johdetaan erityiselle paikalle, joka on valmistettu. On koroke, jonka yläpuolella on punainen silkkinen katos; se on kiinnitetty niin, että se paljastaa vuoteen runsaine verhoiltuine tyynyineen, jotka on peitetty kankain, lampaannahoin ja jopa leopardin nahoin. Tällaista käyttävät egyptiläiset papit, jotka toimittavat seremonioita Isiksen, Osiriksen ja Horuksen hedelmöitys- ja ylösnousemus riiteissä. Kun yö lähenee, katoksen verhot avataan ja raskaat punaiset silkit tulevat eteen. Häävuode kätketään sitten katseiltamme.
….
Nyt olemme valmiita varsinaiseen seremoniaan. Katoksen jalkopäässä on pitkä penkki, missä Jeshua istuu tyynessä lepotilassa. Myriam tuodaan seisomaan kauemmas hänen eteensä. Jeshua viittaa hiljaa Myriamia tulemaan lähelle. Hän polvistuu Jeshuan jalkoihin. Tämän koko ruumis pestiin aikaisemmin rituaalissa, joka tehdään miesten parissa. Tämä koskee myös Myriamia, jota avustivat naiset. Myriam polvistuu alas. Hitaasti ja hellästi hän suutelee Jeshuan jalkoja, pitkät hiuksensa ryöpyten vesiputouksena ympäriinsä peittäen hänen pyhän olemuksensa. Jeshua asettaa kätensä hänen päänsä päälle osoittaen että on aika nousta ylös.

Seisoen hänen edessään Myriam ottaa liivistään sinetöidyn alabasteripullon, jossa on kallista nardusöljyä. Hänen ruumiinsa lämpö on saanut sen paksun siirappimaisen koostumuksen voiteluöljyksi, jota on helppo kaataa ja sivellä. Kaikki on hyvin hiljaista, kunnes hän murtaa vahasinetin pullon päästä. Kun hän kaataa hiukan kirpeäntuoksuista nardusta Jeshuan päähän, me jotka olemme yleisönä, päästämme pehmeän yhteisen huokauksen. Sitten Myriam asettaa molemmat kätensä Jeshuan päälaelle. Tämän tukka, joka oli aikaisemmin solmittuna, riippuu pitkänä ja putoaa pehmeästi hänen selkäänsä. Kiihtyvävärähtelyinen energia alkaa nousta, kun Myriamin vatsa värisee ja hänen lantionsa alkaa tuskin havaittavan aaltoilun. Jeshuan pää putoaa taaksepäin, hänen silmänsä suljettuina, hänen kätensä leväten tasapainossa reisillä. Myriam polvistuu vielä kerran rakastettunsa jalkojen juureen ja alkaa kaataa öljyä niille. Jotkut jousisoittimet aloittavat hitaan surinan ja lyömäsoittimet hyvin pehmeän, värisevän rytmin. Äänten kuoro alkaa hitaan vibraton.
...
Miesurkuri alkaa laulaa kokonaista ”Laulujen Laulua”- avautumisen tietä Rakastetulle Korkeuksissa. Myriam nostaa hellästi Jeshuan kummankin voidellun jalan syliinsä ja hieroo niitä hyvin sensuellilla tavalla. Hitaasti hän hieroo Jeshuan jalkojen pohjat, jokaisen varpaan ja varpaiden välin. Yhä hyvin hitaasti hän voitelee ja hieroo hänen pohkeensa. Hän nousee ylös taivutetuille polvilleen ja ulottuu hänen pukunsa alle voitelemaan ja hieromaan hänen reitensä, jotka ovat kuin pehmeät, valkoiset marmoripilarit. Musiikki tulee yhä kiihkeämmäksi ja soinnut yhä monimutkaisemmiksi.

Äänemme tekevät kyyhkysten kujertavan äänen. Keskuudessamme naisäänen sooloesitys yhtyy mieskanttoriin melodisilla ja enenevästi hurmioituneilla kertosäkeillä. Hän solmii kauniin äänensä läpi koko kuvakudoksen soinnun.
….
Jumalaisen Feminiinin, taivaan ja maan Kuningattaren ääni kutsuu kuninkaitten Kuningasta laskeutumaan. Hän herättää tuulia neljästä suunnastaan. Hän kutsuu esiin maan, tulen, veden ja ilman enkeleitä olemaan todistajina. Hän saa kaiken luomisen ja rajattoman avaruuden äänet tulemaan ja olemaan läsnä täällä. Myriam voitelee Jeshuan pään vielä kerrana, nyt voidellen jokaisen aukon ja pinnan hänen kasvoissaan, niskassaan, hartioissaan, selässään ja käsivarsissaan. Hän ottaa kätensä ja nostaa ne suulleen ja suutelee niitä. Laittaen Jeshuan kädet lantiolleen, hän vetää tämän pään rinnoilleen. Hänen rintansa ovat kuin granaattiomenat, kypsät, täyteläiset ja ravitsevat. Hän jatkaa energian houkuttelemista nousemaan ylös Jeshuan selkärankaa, toinen käsi hänen päälaellaan ja toinen hänen sydämensä takana.
...
Ruumiimme alkavat aaltoilla silmämme märkinä kyyneleistä. Tunnemme kaikki käärmeen voiman nousevan selkärangoissamme. Kyyneleet valuvat Myriamin silmistä. Hänen ruumiinsa värisee. Mies- ja naispuolinen kanttori vaihtelevat laulaen yhdessä ja laulaen toinen toisilleen. Ekstaasin rakastettu laulu herättää intohimon sydämissämme ja kupeissamme. Myriam kumartuu ja laittaa suunsa Jeshuan pään ylle. Oinaan sarvi nostetaan taivaalle. Myriam puhaltaa elämän henkäyksen rakastettunsa päälakeen, ja torvi saa esiin kiihtyvävärähteisen äänen – kirkkaan ja kiihkeän. Tunnemme heräävän vavistuksen ruumiittemme läpi. On ikään kuin se, mitä Myriam tekee Jeshualle, hän tekee myös meille. Edustaen Suurta Äitiä hän voitelee ja herättää lapsensa.
...
Jeshua nousee penkiltä. Hänen läpikuultava pukunsa tarttuu kiinni hänen voideltuun rumiiseensa. Hän ottaa Myriamin kädet ja pyytää häntä ottaaan paikan penkillä. On Morsiamen vuoro olla kunnioitettu ja voideltu. Mieskanttorin tenori- ja naisen contra-alto -osuudet punoutuvat toisiinsa, tyynnyttäen ja houkutellen yhä nousevamman energiavirran. Muinainen, alkukantainen ”Kuolevan ja Nousevan Kuninkaan avioliitto Taivaan ja Maan Kuningattaren kanssa”- heidän ruumiittensa omistautuminen synnyttää liiton lapsi – näytetään silmiemme edessä.

Kun Jeshua voitelee rakastettunsa, on kuin saisimme tuntea elämää antavan lähteen tarjoavan vesiään, vapaasti levittäen viheriöiväksi tekevää märkyyttään maan kuiville aavikoille. Voimme tuntea Suuren Äidin sammuttavan kaikkien olentojen janon. Kun hänen kätensä voitelevat Myriamin kädet, sydämen ja vatsan, me myös tunnemme tulisen energian nousevan maan keskuksesta. Se tunkee läpi ruumiittemme, ikään kuin kosmisen tulen liekki syöksyen ylöspäin sulautuakseen tähtien, auringon ja kuun valoon.

Sitten hän puhaltaa elämän hengityksen Myriamin päälaelle – torvi raikuu! Taas kerran värähtelymme kiihtyvät. Kenelläkään ei ole silmät kuivina.
...
Heidän väliinsä laitetaan iso tyyny ja he polvistuvat sille kasvot toisiinsa päin. Pieni lasinen malja ojennetaan ensin Myriamille. Siinä on punaista tahnaa, joka on tehty maan mineraaleista ja oliiviöljystä. Myriam kerää tahnaa oikean kätensä keskisormella ja vetää punaisen juovan Jeshuan otsaan, nenään, huuliin, leukaan, kurkkuun, ja pysähtyy sitten sydämen kodalla. Jeshua ottaa maljan ja tekee samoin Myriamille. Koko ajan he katsovat syvälle toistensa silmiin. Se saa minut haluamaan pyörtyä! Myriam värisee. Jeshua värisee. Sitten Jeshua kohottaa kätensä ja Myriam ottaa punaisen tahnan ja painaa sitä syvälle Jeshuan kämmeniin ja ranteisiin. Jeshua tekee samoin Myriamin kämmenille ja ranteille. He panevat kätensä ja ranteensa vasten toisiaan ja painavat kiinni. Hitaasti he tuovat ruumiinsa lähelle toisiaan, kun heidän kätensä ja kyynärvartensa ojentuvat sivulle. Lopulta he lepäävät yhdessä sydän sydäntä vasten, reisi reittä vasten, otsa otsaa vasten ja suu suuta vasten.

Niille jotka pystyvät näkemään, ylhäällä heidän päittensä yläpuolella on kirkas kullan-valkea valo, joka pyörii ympäri. Se laskeutuu ja kerääntyy kuin pilari heidän ympärilleen. Täydellisessä sopusoinnussa he nousevat seisomaan valopilarin sisällä. On monivärisen energian kudelma, joka tunkeutuu ja kutoo heidän ruumiinsa yhdeksi kietoutuneeksi ruumiiksi. On syvä hiljaisuus. Korvia huumaavassa hiljaisuudessa meistä tuntuu, kuin meidät nostettaisiin ylös taivaiden katokseen.”

Kirjassa Anna Jeesuksen Isoäiti, joka ilmestyi 8 vuotta ennen kirjaa Anna, Magdalenejen Ääni, ei vielä annettu kaikkea tietoa Jeshuan perhe-elämästä. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut niin, että ihmisten vastaanottokyky ja tietoisuus on myös kasvanut riittävästi.

Siunaten ja rakastaen Margie
Rauhanpapitar / Beloved Community

Josef Arimatialainen, Maria Magdalenan Isä, Sielunpeili 4_2017

Eräs tärkeimmistä tukijoista Jeshuan perheelle oli Josef Arimatialainen, joka oli Annan vanhin poika, Jeshuan eno ja Maria Magdalenan isä. Hän oli se henkilö, joka rikkaudellaan, vaikutusvallaallaan ja palveluksillaan Rooman keisarille pystyi helposti auttamaan uusien essealaissiirtokuntien perustamista Välimeren maihin. Suurella laivastollaan hän kuljetti sekä malmia Englannista Rooman keisarille, että salaa vihittyjä ja kaikkia tarvikkeita näille. Hän oli kuin ’kameleontti’, yhtä aikaa etevä kauppamies ja diplomaatti, jo lapsena nero tiedoissaan ja taidoissaan, sukunsa tukija ja korkea vihitty. Ilman häntä Annan perhe tuskin olisi pystynyt toteuttamaan sitä suurta Visiota, mikä heille oli annettu. Kaikki hänen työssään palveli Jeshuan ja koko perheen suurta missiota.

Josef eli vuosina 57 BC- 62 AD, joten hän myös käytti solunuudistamista, kuten äitinsä Anna. Josefin isä oli Matias, joka oli ollut aikaisemmassa elämässään Hannahin kihlattu, nimeltään Tomas, kun hänet vietiin kansansa mukana Babylonian pakkosiirtoon. Tämän suhteen tytär oli Aurianna, jonka syntyessä Anna ’walk-in’ vaihdokkaana astui 16-vuotiaan Hannahin kehoon, kun tämän sielu vuorostaan meni taivastiloihin. (Anna ja Hannah olivat saman ylisielun ilmentymiä ja olivat sopineet asiasta.) Tämä oli tapahtunut v. 596 BC, siis satoja vuosia aikaisemmin. Anna sitten kasvatti Auriannan omana tyttärenään, joka muutti hänen ja perheensä kanssa myöhemmin Egyptiin. Hänen jälkeläisensä siellä palvelivat Annan suurperhettä toimien Egyptin tukipisteenä. Matiaksen kanssa Anna sai myös tyttären, Martan, (joka myöhemmin Betaniassa hoiti veljensä Josefin taloutta.) Matias tunsi ’menettäneensä’ poikansa Josefin Annalle, koska tämä janosi sitä viisautta, jota hän sai Annalta. Vanhimpien neuvoston luvalla Anna ja Matias erosivat, ja Matias muutti Qumranin essealaisyhteisöön. Hän kuoli v. 37 BC taistelussa Rooman legioonia vastaan, kun nämä polttivat Qumranin maan tasalle. Kaikkien muiden Annan 12 lapsen isä oli Joachim, hänen liekkiparisielunsa. Heidän nuorin lapsensa oli Maria Anna, Jeshuan äiti. Anna kuoli vasta v. 82 AD.

Josef oli lahjakas ja osasi monia kieliä jo lapsena: parin vuoden ikäisenä kansallista aramean kieltä. Sitten heprean ja keltin kieliä, kuudenikäisenä persian ja sanskriitin kieliä, sitten kreikkaa, egyptin kieltä ja latinaa. Hänen mielensä oli kuin sieni, imien kaiken sen tiedon, mitä etenkin Anna hänelle antoi. Jo kahdentoista ikäisenä hän tunsi vetoa matkustaa viisaiden magien kanssa ja meni Egyptiin opiskelemaan Aleksandrian suureen kirjastoon. Sitten Intiaan ja Himalajalle. Palattuan Karmeliin parikymppisenä hän käänsi tuomansa itämaisten viisaiden kääröt ja vei eri essealaisyhteisöihin. Eräs Magi Orderin jäsen kutsui hänet v. 32 BC Britanniaan suorittamaan Druidien Neuvoston oppien mukaisia vihkimyksiä. Druidit olivat jäänne, joka varjeli muinaisen Atlantiksen ja vieläkin muinaisemman Pangaian viisautta. Myöhemmällä iällä tämä pitkä vihkimysprosessi teki Josefista Arkkidruidin.

Palattuaan Britanniasta Josef kehitti idean operoida rahtialuslaivasto, joka etupäässä kuljetti tina-ja lyijymalmia. Hankittuaan myös kahden kaivoksen osa-omistuksen Britanniassa hän oli kvalifioitunut tulemaan kaivosministeriksi Rooman imperiumissa. Rooman kansalaisuus, nämä valtakirjat ja rahavarat antoivat hänelle täydellisen suojan kuljettaa salaa vihittyjä ja dokumentteja Britanniaan ja muihin essealaisten kirjastoihin Välimeren maissa. Näin Josef kehitti yrityselämän ja diplomatian kykyjään. Hän osti ja kokosi druidineuvostojen avulla kahdentoista laivan laivaston. Siitä lähtien hän teki ainakin yhden matkan vuodessa Britanniaan.

Nimi Arimatialainen tulee siitä, että Josefin huomasi varakas hasmonialainen prinssi, Arimathea, joka oli jäsenenä juutalaisessa juridisessa ja lakiasäätävässä elimessä, Sanhedrissa. Hän oli perinyt maita Samariassa makedonialaisilta esi-isiltään. Nämä isot tilukset sijaitsivat eteläisessä Samariassa Galilean ja Juudean välisen karavaanitien varrella. Arimathea mieltyi suuresti Josefiin ja tarjosi tavoiteltua tytärtään, Eunice Salomea, hänelle puolisoksi. Avioliitto solmittiin Jerusalemissa kesällä 29 BC. He saivat kaksi tytärtä, Lois Salomen ja Susannah Marian.

Arimathea näki Josefissa huippulahjakkuuden, joka voisi laittaa ojennukseen Jerusalemissa rehottavan korruption. Josef rupesi opiskelemaan sovittelumenettelyn lainkäyttöä appensa kanssa, joka otti Josefin rinnalleen, ei vain vävynään, vaan myöskin adoptoituna poikanaan. Josefista tuli Galilean ja Samarian lisäedustaja Jerusalemin Sanhedriin. Hän muutti Jerusalemiin asumaan vauraiden ja oppineiden keskuuteen, toimien sovittelijana monien suuntauksien ja lahkojen välillä. Hänen kielitaitonsa ja hänen ihmisluonnon tuntemuksensa tekivät hänet kaikkien kunnioittamaksi. Josefin kolme asuinkiinteistöä Jerusalemissa sijaitsivat strategisesti niin, että hänellä oli pääsy maanalaisiin käytäviin, jotka Salomonin salaisten veljeskuntien Veljet tunsivat. Näiden salaisten sääntökuntien jälkeläiset tulivat myöhempinä aikoina tunnetuiksi kataareina, temppeliherroina ja monina hallitsevina perheinä Euroopassa.

Josef oli mukana kaikissa järjestelyissä koskien perheen turvallisuutta, hyvinvointia ja matkoja. Hän rahoitti perheenjäsenten matkat – myös Jeshuan – niin Egyptiin, Kreikkaan, Ranskaan, Englantiin, Intiaan kuin Himalajalle. Josef myös ohjasi Avalonissa nuoren Jeshuan druidivihkimystä Tor’in sisäkammioissa, missä tämä kohtasi Torak’in ja Torhannah’in. Torak oli yksi niistä korkeista papeista, jotka olivat selvinneet Atlantiksen vajoamisesta, ja hän tuli morsiamensa Torhannah’in kanssa saattaakseern Jumalaisen Feminiinin tasapainoon Maan ihmisille. Näin Jeshua sai oppia Jumalaisen Äidin tärkeästä asemasta ollessaan Britanniassa nuoruudessaan13-16 ikäisenä.

Josefin Jerusalemin residenssissä tapasivat niin Itämaan tietäjät kuin Jeesuksen Viimeiseen ateriaan osallistujat. Hänen maaseutukartanossaan Betaniassa asui hänen lähiperheensä. Hänen puolisonsa Eunice Salomen kuoltua hän myöhemmin avioitui Magdalasta kotoisin olevan Marian kanssa, joka oli Suuren Äidin korkea papitar. He saivat kaksi tytärtä: Vanhempaa kutsuttiin Nuoreksi Mariaksi (nykyisin Maria Magdalenaksi) ja nuorempaa Martaksi tätinsä mukaan. Lisäksi he adoptoivat Magdalan Marian sisaren orvoksi jääneen lapsen, Lasaruksen, josta tuli Josefille oma rakas poika.

Nuoren Marian suhde isäänsä ja äitiinsä oli erikoislaatuinen, jopa omistava. Hän kaipasi isäänsä jatkuvasti tämän ollessa monilla matkoillaan ja tehtävissään. Isän ollessa kotona Betaniassa Nuori Maria säteili ja oli onnellinen. Hän jumaloi isäänsä ja olisi halunnut olla mukana tämän matkoilla.
Hän ei ymmärtänyt sitä ristiriitaa, mikä vallitsi hänen harmonisen, kauniin kotinsa ja perheensä ja ympäröivän maailman suhteen. Hän kulki äitinsä kanssa kodin ulkopuolella vain tämän mennessä sukulaisten tai Pyhän Äidin seremonioihin Magdalassa ja muissa pyhissä paikoissa. Magdalan Maria oli Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar. Juutalaiset eivät katsoneet hyvällä Jumalaisen Äidin palvomista. Josefin tärkeä asema pakotti hänet ja hänen perheensä elämään hyvin tarkasti ja hienovaraisesti. Tätä Nuori Maria kapinoi koko nuoruutensa ajan. Kaikissa elämän vaikeissa hetkissä Josef oli kuitenkin tyttärensä tukena ja rakasti tätä koko sydämestään. Hän antoi anteliaasti varoja vaimonsa ja lastensa harjoittamaan hyväntekeväisyyteen, rakentaen sairaaloita, orpokoteja ja saattokoteja Betaniaan ja muualle.

Joka tilanteessa, kun oli vaara läsnä, Josef auttoi viisaudellaan ja varoillaan Annan suurperhettä. Hän vei vastasyntyneen Jeshuan vanhempineen laivallaan turvaan Aleksandriaan. Myöhemmin Jeshuan suuren mission huipentuassa Golgatalla Isoäiti Annan perheen jokainen jäsen tiesi oman paikkansa ja tehtävänsä. Josef joutui Sanhedrissa myös tilanteeseen, jossa äänestettiin Jeshuan kohtalosta. Hän ei ottanut kantaa, mikä vaati ääretöntä itsensä hallintaa ja vihityn adeptin viisautta. Josef järjesti kalliohaudan ja Annan poika, lääkäri Luukas ja muut avustavat perheenjäsenet olivat valmiina haudassa vastaanottamassa Jeshuan kehon, mikä puhdistettiin ja voideltiin parantavilla yrteillä. Jeshua ei kärsinyt ristillä, sillä hänen tietoisuutensa ei ollut kehossa. Ristin tapahtumat olivat julkista demonstraatiota siitä, että kuolemaa ei ole. Se oli Jeshualle nuoresta pitäen opittua Haudan Riitin suorittamista. Jo nuorena Karmelissa Isoäiti Anna vihki Jeshuan tähän Riittiin. Suuren Pyramidin Haudan Riitti, johon koko perhe osallistui, oli tätä samaa Suurta Vihkimystä.

Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Sar’h oli saanut Valohedelmöityksen edellisenä iltana, sen jälkeen kun Josefin omistamassa asunnossa oli vietetty Viimeistä Ateriaa suvun ja lähimpien ystävien kanssa. Ristiinnaulitsemistapahtuman jälkeisinä aikoina tuli selväksi, että Marian oli vaarallista jäädä Jerusalemiin. Niin Josef laivallaan vei raskaana olevan tyttärensä Marian Aleksandriaan, jossa oli juutalainen siirtokunta ja sieltä edelleen Mareotis -järven lähellä olevaan sukulaisten yhteisöön, jossa Sar’h sitten syntyi v. 30 AD.

Tilanne Jerusalemissa kärjistyi ja se vaikutti myös Isoäiti Annan perheen turvallisuuteen, niin Palestiinassa kuin Egyptissäkin. Palattuaan matkoiltaan Palestiinaan, Josef nopeasti päätti viedä perheen turvaan eteläiseen Ranskaan, jossa asui Annan poikia, kuten Andreas, Josephus, Noah, Jacob ja Isaac perustamissaan essealaisyhteisöissä, ja missä Josefilla oli monia liikekumppaneita. Josef järjesti heti kaksi laivaansa lähtemään Aleksandriaan ja vei Isoäiti Annan koko lähiperheen sinne. Siellä odotti hänen tyttärensä Maria pienen kaksivuotiaan tyttärensä Sar’hin kanssa. Jeshua oli kehottanut Mariaa lähtemään Ranskaan, jossa he taas tapaisivat. Jeshua olisi neljäkymmentä vuotta maanpiirissä ja tapaisi omaisiaan.

Kohtalo puuttui asioiden kulkuun. Josef oli erotettu Sanhedristä ja ollut vähän aikaa vangittuna Jerusalemissa. Hänet kuitenkin vapautettiin pian, koska hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Kun Josef oli Aleksandrian torilla poikansa Lasaruksen sekä Filippuksen ja Natanaelin kanssa hankkimassa varusteita kahteen laivaansa ja merimatkaa varten, hän yhtäkkiä törmäsi samaan kenturioon/ sadanpäämieheen, joka oli hänet vanginnut Jerusalemissa. Yksi legioona oli juuri siirretty Aleksandriaan ja upseerit olivat rantautumislomalla.Tämä kenturio tunnisti Josefin ja oletti hänen karanneen, ja vangitsi hänet taas. Lasaruksen asiakirjat vakuuttivat taas Josefin syyttömyyden ja hänet vapautettiin. Kenturio kosti antamalla pieksää Josefin ja ryöstämällä laivan kaikista tarvikkeista, purjeista ja jopa airoista.

Josef lähti matkaan yhdellä laivalla ilman tarvikkeita, jopa ruokaa ja vettä. Perhe oli suuressa vaarassa ajelehtiessaan merellä. Silloin Isoäiti Anna ymmärsi, että oli aloitettava nonstop yhteisrukoilu. Vain se voisi pelastaa heidät. Sar’h oli kaksivuotias ja muita pieniä lapsia oli mukana. Näin laivassa syntyi mysteeriokoulu, jossa pienet lapsetkin oppivat rukoilun tärkeyden. Ja niin tapahtui, että tuuli kääntyi vieden heitä länteenpäin, sade toi juomavettä ja kalat hyppivät veneeseen. Delfiinit tanssivat laivan ympärillä tuoden iloa ja lohtua. Perhe tunsi Jeshuan siunaavan läsnäolon. Niin laiva sitten rantautui pieneen ranskalaiseen kalastajakylään nimeltään Saintes-Maries-de-la Mer eli Meren Pyhät Mariat. Perhe oli pelastunut. Josef lähetti heti sanan Annan pojille ja liikekumppaneilleen.

Ranskassa perheen tärkein tukipaikka oli Bugarachin vuoren juurella oleva essealaisyhteisö ja Englannissa Avalonissa olevat yhteisöt. Josef kuljetti perheenjäseniä ja muita essealaisia kätevästi rahtilaivoissaan näiden kulkiessa Ranskan ja Englannin väliä ja Välimeren maihin. Hänen tyttärensä Lois Salome jäi Ranskaan ja jäätyään leskeksi avioitui Narbo Martiuksessa asuvan varakkaan ja ylevää, roomalaiskelttiläistä sukua olevan Aonghasin kanssa, joka oli Josefin vanha liiketuttava. Myöhemmin kun Josef ei enää jaksanut hoitaa laivastoaan ja kaupankäyntiä hän jätti ne Aonghasin vävyille. Jäätyään toisen kerran leskeksi Josef meni vielä naimisiin kelttiläisen, Silurien heimoon kuuluvan Nuemen kanssa v. 41 AD ja sai hänen kanssaan kaksospojat. Hän eli viimeiset 20 vuottaan ansaitsemaansa rauhallista perhe-elämää arvostettuna Arkkidruidina ja neuvonantajana.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community

Marketta Mylläri
www.margie.fi

Sar’h, Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär_ Sielunpeili 3_2017

Menkäämme tilavaan yläkerran huoneeseen Josef Arimatialaisen asunnossa lähellä Temppeliä, mihin Jeshua ja Maria Magdalena olivat tulleet viimeiselle aterialleen yhdessä uskollisten perheittensä ja kumppaneittensa kanssa, joita oli noin 70. Se oli ilta ennen sitä päivää, jota kutsutte Pitkäperjantaiksi, Jeshuan ristiinnaulitsemisen päivä. (Isoäiti Annan kertomaa)

Santelipuun, frankinsensin ja mirhan tuoksu tervehti meitä ylhäältä ja sekoittui keittiön suloisiin tuoksuihin alakerrasta. Pitkä matala pöytä oli asetettu huoneen keskelle ja sen ympärille penkkejä nojausasentoon. Suuret käsintehdyt tyynyt, itämaiset matot ja jalopuiset tuolit ympäröivät sisempiä penkkejä. Palmujen, granaattiomenien ja viikunapuiden ylemmät oksat piirtyivät auringon siluetissa. Kultainen valo ja violetit varjot hyväilivät säteillään meitä jokaista, kun hiljaa valitsimme paikkamme. Miehiä ja naisia oli pyydetty istumaan yhdessä pareina ja ystävinä. Maria Magdalena istui mukavasti puolisonsa viereen tämän vasemmalle puolen. Johannes, Sebedeuksen poika, ja hänen vaimonsa Abigail olivat Jeshuan oikealla puolella. Jeshua viittoi äitiään ja minua ottamaan paikan häntä vastapäätä. Hyvin rento Jeshua istui käsivarsi rakastettunsa Marian ympärillä, jota hän aika ajoin avoimesti suuteli suulle.
…..
Jeshua kaatoi hellästi kourallisen vettä päähämme, ja pesi kätemme ja jalkamme, mitkä hän kuivasi pyyhkeellä, joka oli vyötettynä hänen ympärilleen. Viimeisenä tuli Maria Magdalena, jota hän rakastavasti auttoi. Saatuaan puhdistavan rituaalin Maria Magdalena poisti valkoisen tukkanauhan, joka sitoi taakse hänen tiheästi kiharaisen tukkansa, ja antoi sen pudota mahonginvärisenä putouksena vyötäisilleen. Sitten Maria kumartui Jeshuan eteen pesten hänen jalkansa. Hänen kyyneleensä virtasivat ylenpalttisesti hänen silmistään läikkyen vesiastiaan ja virraten Jeshuan jaloille, mitkä hän kuivasi hiuksillaan. Marian kontra-altto ääni lauloi Salomonin Laulujen Laulun ja Daavidin 23. Psalmin sellaisella läpitunkevalla rakkaudella, että jopa parvekkeen ulkopuolella pesivät kyyhkyset heräsivät ja yhtyivät lauluun. Sitten Maria voiteli nardusvoiteella Jeshuan jalat, kämmenet, ranteet, sydämen ja pään, huomioiden erityisesti ristiinnaulitsemiskohdat ranteissa ja jaloissa.
…..
Seisten hiljaa, katsoen jokaiseen kyynelten täyttämin silmin rakastettu lapsenlapseni viittasi läheisilleen, että oli aika heidän erota.

Maria otti Jeshuaa kädestä ja he poistuivat yhdessä huoneeseensa. Heidän tyttärensä Sar’h sai Valohedelmöityksen sinä yönä. Marian kohtu avautui ihmeellisellä tavalla oltuaan hedelmätön siitä asti, kun hän Egyptissä Suuren Pyramidin vihkimyksessä vuosia aikaisemmin oli kokenut Kundalinin energian rajun nousemisen ja polttavan kuumuuden. Maria ei ollut silloin valmis Haudan Riitin läpikäymiseen, ja hän menetti tajuntansa ja oli vaarassa kuolla. Jeshua oli silloin Himalajalla laajassa retriitissä, josta hän valokehossaan tuli heti Marian avuksi.
…...
Sar’h syntyi Egyptissä v. 30 AD Aleksandrian eteläpuolella sijaitsevan Mareotis-järven rannalla, jossa koko Jeshuan lähiperhe oli paossa. Sar’h oli kaksivuotias, kun perhe pakeni edelleen eteläiseen Ranskaan. Laivamatka Ranskaan oli dramaattinen, ja kuvaa hyvin myös nykyistä maailman tilannetta, jossa Välimerestä on tullut hauta monelle pakolaiselle. Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka oli tärkein henkilö kaikissa perhettä koskevissa järjestelyissä, oli ollut vangittuna vähän aikaa Jerusalemissa, mutta päässyt heti vapaaksi, koska hän oli vaikutusvaltainen ja hänellä oli tarvittavat asiakirjat. Aleksandriassa ollessaan torilla Lasaruksen, Filippuksen ja Natanaelin kanssa hankkimassa laivatarvikkeita hän yhtäkkiä törmäsi samaan roomalaiseen kenturioon/ sadanpäämieheen, joka oli hänet vanginnut Jerusalemissa. Hänet vangittiin taas, ja vapautettiin taas papereitten avulla. Kostoksi tämä kenturio ryösti Josefin kaksi laivaa kaikista tavaroista, purjeista ja jopa airoista. Jeshuan perhe lähti vesille ajelehtimaan. Perhe oli kuolla sään armoille. Isoäiti Anna ymmärsi, että koko perheen piti aloittaa yhteisrukoilu, myös lasten. Näin matkasta tuli suuri mysteeriokoulu ja opetus myös pienille lapsille rukouksen tärkeydestä. Niin sitten tuuli kääntyi, sade toi juomaa ja kalat hyppivät veneeseen. Alus lipui tuulen saattamana pieneen ranskalaiseen kalastajakylään Saintes-Maries-de-la-Mer. Perhe oli pelastunut. Josefilla oli liikeystäviä auttamaan ja Ranskassa asui jo Annan poikia essealaissiirtokunnissa, joista tärkein oli Bugarachin vuoren juurella sijaitseva yhteisö.

James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon toukokuussa 2013. Olin siellä mukana, ja tällä matkalla löysin myös nämä tärkeät ANNA -kirjat.

Ryhmämme tapasi Marseillessa, ja matkamme jatkui heti kuuluisaan Saintes-Maries-de-la-Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe rantautui Egyptistä. Saavuimme parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan Pyhän Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot täyttävät pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä kannettiin takaisin kirkkoon.

Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa James suoritti meille kaikille kastamisen meressä. Seuraavana päivänä toiset menivät taas kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se kiehtoi minua enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivat minut täysin. Koko Languedocin alue on täynnä onttoja kalkkikivivuoria, joissa on valtavan isoja, kauniita luolia; jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten ”La Caune” luola, jossa Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät seremonioita. Sieltä on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan katossa on iso aukko. Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot aurinkoa kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien säteiden kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen. Euroopassa on 450-500 mustan madonnan patsasta, puusta tai kivestä tehtyjä, sekä paljon ikoneja pyhäköissä. Tunnettuja ovat Puolassa Chestochowan Jumalanäiti, sekä Chartresin ja Montserratin madonnat.

Sar’hin musta patsas on parivuotiaan lapsen kokoinen, niin kuin Sar’h olikin iältään. Se miksi Sar’h on kuvattu mustaksi, ei tarkoita hänen ihonväriään, vaan jotain aivan muuta. Perhe saapui Egyptistä, ja tämä vaikutti siihen, että kylässä syntyi tarina mustasta madonnasta.

Äiti Maria kertoo Mustan Madonnan alkuperästä näin: ”Hän oli Isiksen edustaja, jota roomalaiskatolinen kirkko toi esille. Suurella Äidillä, Isiksellä oli alkuperänsä Egyptissä ja Atlantiksella ja muissa sivilisaatioissa ennen sitä. Sillä Suuri Äiti on aina ollut keskuudessamme, vaikka häntä on kutsuttu muilla nimillä. Hän on musta, koska hän edustaa sitä, mikä on kätkettynä heräämättömän kuolevan mielen verhojen tuolle puolen. Hän on musta myös siksi, että hän on käyttänyt pimeyden ihoa Afrikassa, Mesopotamiassa ja Intiassa, joiden alkuperät menevät vielä kaukaisempiin paikkoihin. Hänen veljensä/ sielunkumppaninsa Osiriksen ja heidän poikansa Horuksen kanssa heidän alkuperänsä oli Atlantiksella. He muuttivat Egyptiin ja aloittivat mahtavan sivilisaation. He kasasivat suuria henkisiä voimia ja poliittista vaikutusta. He vihkivät monia sieluja heränneen mielen ja ikuisen elämän mysteereihin. Heidän opetuksensa kukoistivat minun päivääni saakka. Monet perheestäni yhä harjoittavat näitä mysteereitä. Ne meistä, jotka kantavat Magdalenen viittaa, kantavat myös Isiksen viittaa, sillä todellisuudessa ne ovat yksi ja sama.”

Sar’h nimi kirjoitetaan egyptiläisittäin näin. Hänen nimensä viittaa myös Aabrahamin vaimoon Saaraan, joka myös oli korkea vihitty. Sar’h meni naimisiin Andreaksen kanssa, jonka hän tapasi Bugarachissa jo nuorena. He saivat neljä lasta. Vainojen takia Annan suurperhe joutui hajaantumaan. Silloin Sar’h ja Andreas matkustettuaan ensin Välimeren maissa, etenkin itä-Euroopassa (nyk. Makedonia, Bulgaria ja Romania) asettuivat Ibizan saarelle, jossa he jatkoivat perheen perinteitä perustaen sairaaloita, saattokoteja ja orpokoteja tarvitseville. Palveleminen ja rakkauden työt käytännössä ovat aina olleet Annan perheenjäsenille tärkeitä.

Sar’h: ”Joskus ehkä käyt pienessä kirkossa Suuren Meren äärellä, Saintes-Maries-de-la-Mer, missä on patsas tehty kunniakseni. Mutta tiedä, että se edustaa paljon enemmän kuin yksinkertaista tyttöä, jota kutsutaan nimellä Sar’h. Kun kuljet paikoissa, joissa olen kulkenut, paikoissa tämän suloisen Maan puutarhasta, jota perheeni rakastaa ja josta pitää huolta yhdestä tietoisesta inkarnaatiosta seuraavaan – ole tietoinen niistä Valon siemenistä, joita olemme kylväneet joka paikkaan. Se sama valo on siemennetty sinuun, koska kannat geneettisiä koodejamme ja ylösnousevan Maan värähtelyä luittesi alkuaineissa.

Virittäydy sopusointuun ja tunne meidät aina lähelläsi – kantaen sinua ja kaikkea elämää käsivarsillamme. Älä ole hämmästynyt huomatessasi, kun muistat kuka olet; että käsivartesi myös kantavat niitä nukkuvia, jotka myös voivat valita heräämisen.

Lähetän suudelman pyhäköstäni Suuren Meren ääreltä. Lähetän sen kyyhkysen siivin. Lähetän loputtoman rukouksen, niin että rakkauden ja rauhan suudelmani voi löytää paikan jokaisen ihmisen sydämessä.

ALKUPERÄINEN ISÄMEIDÄN RUKOUS

Kopio alkuperäisestä Isä meidän rukouksesta, joka on kirjoitettu valkoiseen marmorikiveen Jerusalemissa Öljymäellä siinä muodossa kuin Joosua sen lausui. Rukous on käännetty suoraan arameasta, joka oli myös Jeshuan kotikieli.

Isä-Äiti, Elämän Henkäys, Soinnun Lähde, Sanaton toiminta, Kosmoksen Luoja!

Anna valosi loistaa sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme, jotta voisimme käyttää sitä hyödyllisesti.

Auta meitä kulkemaan polkuamme hengittäen vain sinun Sinusta säteilevää tunnetta.

Salli itsemme kulkea samaa tahtia Sinun kanssasi, jotta kulkisimme kuin Kuninkaat ja Kuningattaret kaikkien kanssa.

Anna meidän tuntea Maan Henki sisimmässämme, sillä siten tulemme tuntemaan kaikessa olevan Viisauden.

Älä salli maallisten asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää meitä, vaan vapauta meidät kaikesta siitä, mikä estää kasvuamme.

Älä anna meidän vaipua unohdukseen, että Sinä olet maailman Voima ja Kunnia, alati uudistuva Laulu, joka kaunistaa kaiken.

Olkoon Sinun rakkautesi siellä, missä toimintamme syntyy. Näin olkoon! Aamen

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar / The Beloved Community
Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi margie(at)mariamagdalena.fi

Anna, Jeesuksen Isoäiti kertoo Totuuden

Jeesuksen Isoäiti Anna kertoo Totuuden / Sielunpeili 2/2017

ANNA – kirjat: Claire Heartsong: Anna, Jeesuksen Isoäiti (engl. 2002 suom. 2016) Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, Magdalenejen Ääni (engl. 2010 suom. 2015) Suomentaja/ Kustantaja: Marketta Mylläri/ Santa Claus SanctaDivina, Rovaniemi

Kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen elämän tapahtumiin uskomattomalla tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja epätodellista. Sitten kaikki avautuu pala palalta ja ihmettelee vain sitä, miten aikaisemmin ei ole tästä tiennyt, ei edes sitä, että sellainen henkilö kuin Anna on ollut olemassa. Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei pienintäkään epäilystä, että Anna tai Jeesus puhuisivat pötyä.

Kirja alkaa Annan syntymisellä, joka jo sinänsä on ainutlaatuinen, mutta ei sittenkään – omassa elämässäni on tapahtunut vastaavanlaista. Annan elämä kesti reilusti yli 600 vuotta. Hän osasi uudistaa solunsa, niin että hän säilytti noin 35 -vuotiaan naisen olemuksen – nuoruuden ja kauneuden. Kerran kuukaudessa hän sulkeutui luoliin tai pyhäkköihin käydäkseen läpi solujen uudistumisprosessin– ei itserakkaudesta, vaan välttääkseen tarpeettomat kuolemiset ja syntymiset. Hänellä oli kiire synnyttämään ja kasvattamaanm sitä porukkaa, joka tulisi tukemaan Jeesuksen suurta missiota, mikä oli valtava, tietoisuuden planetaarinen nousudraama. Tulee hauskoja tilanteita, kun Annan synnyttämät sukupolvet vanhemmalla iällään kohtaavat ikinuoren esiäitinsä! Vain harvat hänen jälkeläisensä ryhtyivät samaan rankkaan solunuudistamiseen. Pojista vanhin ja nuorin, Josef Ariamatialainen ja Noah olivat näitä.

Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna, valmistauduttuaan Egyptissä noin 300 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti 14 lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen Karmelin mysteeriokoulussa. Tärkeä oli Jeesuksen äidin, Maria Annan, saaminen tähän fyysiseen maailmaan. Se vaati paljon vihkimyksiä. Joachim, liekkisielupari oli se henkilö, joka oli Annan puoliso ja rakastettu. Useimmat lapset syntyivät Valohedelmöityksellä. Se voi tapahtua joko fyysisesti tai ei-fyysisesti – aina suuren rakkauden innoittamina. Ja sitten Jeesuksen syntymä Maria Annan ja Josefin kautta. Jeesuksen syntyminen Annan käsiin oli suuri tapahtuma Annalle, kaiken vaivannäön huipentuma siihen mennessä.

Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä missä hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa. Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri, nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta jotain ainutlaatuista oli Hänen ja Annan välillä – ehkä leikki helpotti, kun vastuut molemmilla painoivat raskaina.

Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso ja lastensa isä.

Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä, mutta bilokaatiolla (tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla (kaukosiirtymisellä) hän pystyi seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli useilla hänen lapsillaan, joista useat olivat korkeita adepteja, ja Maria Anna ja Jeesus avataroja / tietoisina syntyneitä. Jeesuksen isä Josef oli kaikkea muuta kuin tavallinen puuseppä. Hän oli korkea adepti, joka Jeesuksen ensimmäisellä Himalajan matkalla opasti tätä kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari Babajia. Jeesus kertoo hauskan tapahtuman, kun hän ensimmäistä kertaa levitoiden ylitti vuoristossa korkean rotkon isänsä ja Babajin vanavedessä. ”He eivät edes katsoneet, selviydynkö. Myönnän ensin, että olin hiukan pettynyt, ettei minulle annettu tunnustusta tästä suuresta saavutuksesta. Sitten huomasin, että tämä oli Hengen lahja, ei egoni tekemistä.”

Se mitä tapahtui Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja opetuksensa, saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus esittää rakkaittensa kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa näin esimerkin meille kaikille, osoittaen käytännössä ettei kuolemaa ole. Tätä draamaa ei kirkko koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen opetuslapset. Ei ole kyse yksilön syntien sovittamisesta, vaan jälleensyntymien kautta jokainen vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat tätä.

Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysillisesti, sitten vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan. Syvästi mukanaeläen.

Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta saatua. Ei tarvitse kenenkään enää pähkäillä tiedon siruista ja väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat. Ei enää kirkon manipulointia!

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Isoäiti Anna ja 19 muuta perheenjäsentä kertovat tarinansa määrättynä aikana ja hetkenä omassa elämässään. Kirjassa on annettu tarkat historialliset faktat, myös henkilöiden perhesuhteet, ja useimpien syntymä- ja kuolinvuodet. Jos tällaista joku pystyisi keksimään, hän ansaitsisi kyllä Nobelin Nobelin!

Punaisena lankana tässä kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen rakkaittensa elämäntapahtumat, se että Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville. Jeesukselle Jumala oli tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen ja mies ovat tasaveroisia ja heistä tulee Yksi. Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus:

Suun avaus

Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä, Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus.

On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi. Jo riitttää! Jo riittää! JO RIITTÄÄ !!!

(Puhuttu suurella painotuksella ja intohimolla)

Tässä uudemmassa kirjassa Isoäiti Anna ja perheenjäsenet paljastavat perheen kauan kätkössä pidettyjä salaisuuksia Jeesuksen perhe-elämästä ja lapsista. Niiden paljastaminen kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, olisi ollut liian aikaista. Ihmisten vastaanottokyky ei olisi riittänyt, koska aika ei vielä ollut kypsä.

Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni, ja minullekin teki aluksi tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen ”Kolme Mariaa” - Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis/ Ylösnousemuskokemuksen jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti. Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus. Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla. Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen ja tässä Annan suurperheen jälkeläisillä, mukaanlukien Jeesus, on avainasema.

Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat pariliekkisielut, niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua, joka synnyttää pelkoja ja varjoja; mutta myös suurta rakkautta, jota Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community

Kirjoja saa parhaiten suoraan:
Marketta Mylläri
margie(at)mariamagdalena.fi
www.mariamagdalena.fi

Katso myös:
https://www.facebook.com/sanctadivina/
https://www.facebook.com/margie.myllari

Kaiken takana on nainen - Jeshuan isoäidin Annan jälkeläiset

Edellisessä kolumnissani lupasin kirjoittaa Claire Heartsongin kirjoista ”Anna, Grandmother of Jesus” ja ”Anna, The Voice of the Magdalenes” (www.claireheartsong.com). Tilanteeni on nyt kuitenkin sellainen, etten mielelläni ole koneella kovin pitkään. Olen toipilaana leikkauksesta, jossa rinnastani otettiin pois kasvain. Kaikki on sujunut hienosti ja olen kylpenyt rukousten ja siunausten valossa. Kasvain oli jo silloin kun osallistuin Maria Magdalena Caminoon keväällä. Kaikella on tarkoituksensa, ja olen suuresti kiitollinen Elämälle ja kaikille auttajilleni saamastani tuesta. Elämä on ihmeellistä seikkailua ja uudestisyntymistä joka hetki. Edelleen rukoukset ovat tervetulleita ja otan ne kiitollisena vastaan.

”Kaiken takana on Nainen”. Näin voisi lyhkäsesti sanoa Jeshuan Äidinäiti Annasta. Hän eli yli 700 vuotta. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat Adepteja ja korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa, miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua ja miten lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan tukena syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeshua antoi hänelle lempinimen Isoäiti Nana.

Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on myös Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC-62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeshuan eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan perheenjäsenten matkat - myös Jeshuan - niin Egyptiin, Intiaan, Himalajalle, Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri laivasto; hän kuljetti Englannista tinaa Rooman valtaapitäville ja sain näin erikoisoikeuksia. Laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Isoäiti Annan lempiyhteisö oli Carmelin luostari Palestiinassa, joka Quamranin yhteisön ohella oli merkittävin essealaisluostari. Ranskaan perhe perusti muun muassa essealaisyhteisön Bugarachin vuoren juurelle, samoin Englantiin Avaloniin (nyk. Glastonbury) ja useisiin muihin paikkoihin. Hän oli myös se, joka henkilökohtaisesti vei Jeshuan perheen laivallaan turvaan Ranskaan.

”Anna, Grandmother of Jesus”, joka on julkaistu jo v. 2002, kertoo Isoäiti Annan elämästä satoja vuosia ennen Jeshuan syntymää. ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, julkaistu v. 2010, kertoo Annan ja hänen perheenjäsentensä omia kertomuksia. Kirjailija Claire Heartsong aivan ilmeisesti kuuluu Annan ”klaaniin” ja pystyy ottamaan tekstiä suoraan häneltä. Olen ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aina tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.

Lopuksi kerron pienen hauskan jutun sairaalassaolostani. Leikkauksen jälkeen herättyäni tunsin pahoinvointia, mutta kun heräsin nukuttuani useamman tunnin, tunsin oloni ihmeen pirteäksi. Kerroin sairaanhoitajalle, että ”tunnen olevani kuin uudestisyntynyt”. Tähän hoitaja, joka osoittautui kätilöksi, vastasi: ”Sehän sopii, meillä syntyy uusia ihmisiä koko ajan.” Olin Naistenosastolla, ja samalla käytävällä oli myös synnytyshuoneet ja vauvat äiteineen. Elämä on Suuri Ihme.

Kiitollisena rukouksista ja siunauksista
siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi

Pyhiinvaelluksella Maria Magdalenan jalanjäljillä

James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon viime toukokuussa. Meitä oli lähes 30, useimmat USA:sta. Oppaanamme oli tanskalainen Benedicte miehensä Clausin kanssa. Parin viikon ajan kävelimme ja kiipesimme vuoria niissä maisemissa, joissa Maria Magdalena ja Jeshuan omaiset asuivat ja vaikuttivat Palestiinan dramaattisten tapahtumien jälkeen. Olen koko kesän sulatellut kokemaani ja myös ihmetellyt, kuinka selvisin. Matka oli sekä fyysisesti että henkisesti erittäin haastava. Jo pelkästään käveleminen ja jatkuva kiipeäminen vuorille ja kataarilinnoituksille vaati voimia. En ole mikään vuorikiipeilijä. Selvisin rukousten avulla.

Tapasimme kaikki Marseillessa, ja matkamme jatkui heti kuuluisaan Saintes Maries de la Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe aikoinaan rantautui Egyptistä. Saavuimme parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan Pyhän Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot täyttävät pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä kannettiin takaisin kirkkoon. Suuremman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Wesakin täysi kuu, jota ihailimme yöllä palatessamme juhlilta.

Oppaita, MM ja Lisa Marie oikealla, Montsegur taustalla

Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa James suoritti meille kaikille kasteseremonian meressä. Seuraavana päivänä toiset menivät taas kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se kiehtoi minua enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivast minut täysin.

Matkamme jatkui Pyreneitten vuorille.Vapaana juoksevat valkoiset hevoset kedoilla ja teiden varsilla olivat viehättäviä ja toivat mieleen tarujen yksisarviset. Ne tulivat kävellessä aivan lähelle. Bussimme jätti meidät aina sopivan tullen, ja jatkoimme sitten kävellen. Onneksi sää oli poikkeuksellisen vilpoinen ja helpotti kävelyä. Alue, jossa kuljimme oli Salve Terra eli Pyhä Maa. Se on kataarien vanhaa aluetta ja täynnä heidän linnoituksiaan, useimmat raunioina, mutta jotkut kunnostettuja turvallisiksi kulkea. Queribus ja Peyrepertuse linnat muun muassa.

La Baume luolakirkossa MM patsaan juurella

Koko Languedocin alue on täynnä onttoja vuoria, joissa on valtavan isoja luolia, hyvin kauniita, jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten ”La Caune” luola, jossa Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät seremonioita. Sieltä on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan katossa on aukko. Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot aurinkoa kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien säteiden kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen.

Kuljimme todella pyhällä maalla. Kuvauksellisia maisemia, kyliä, linnoja, kirkkoja patsaineen joka askeleella. Ihastuttava Cucugnan, jossa oli vanha mylly leipomoineen ja kirkkoineen, joka oli täynnä Maria-patsaita vuosisatojen ajoilta. Galamus Gorge, rotkojen ympäröimä luolakirkko patsaineen ja lähteineen, sekä siellä asuva erakko.

Rennes- les- Bains oli unohtumaton kokemus, jo senkin vuoksi, että siellä saimme upean majoituksen. Viehättävä paikka, jossa joki virtaa keskellä kaupunkia. Saimme taas Jamesilta kasteen, Fontaine des Amours -lähteillä, joissa Maria Magdalena oli kastanut ihmisiä. Hänen läsnäolonsa oli käsin kosketeltava. Kylän lähistöllä on myös kuumia lähteitä.

Flamingojärvellä

Seuraava etappimme oli kuuluisa Rennes-le-Chateau. Kävelimme koko matkan, suurimman osan sateen kastamina. Matka oli todellista pyhiinvaellusta ja paikoin raskastakin. Ohitimme paikan, josta näkyi Bugarachin vuori. Siitä opas kertoi, että siellä nähdään usein ufoja. En tiennyt paikasta mitään. Oli suuri yllätykseni myöhemmin lukea matkalla ostamastani kirjasta, että juuri tämän vuoren juurella on sijainnut se essealaisten yhdyskunta, jossa Jeshuan perhekunta asui Ranskassa.

Rennes-le-Chateau ja Rennes-les-Bains ovat kaksi pyhää keskusta – toinen ylhäällä kukkulalla ja toinen alhaalla laaksossa. ”Kuten ylhäällä, niin alhaalla”, sanotaan hengen toimivan.

Erikoista ovat kirkon geometrian suhteet sisällä ja ulkona; yhteydet astronomiaan; kirkon henkiset symbolit; mies- ja naispuolinen tasapaino; arkkitehtuurin ja symbolien takana oleva mahdollinen ryhmä; yhteydet muihin lähellä oleviin kirkkoihin.

Rennes- le-Chateau on ollut pyhiinvaelluspaikka 500-luvulta asti, ja se on kuuluisa papistaan nimeltä Sauniére. Hän löysi v. 1891kirkosta jotain sensaatiomaisen arvokasta (ei tiedetä tarkalleen mitä), restauroi sitten rikastuttuaan Maria Magdalenan kunniaksi kirkon, tuli kuuluisaksi ja jäi kai ikuiseksi mysteeriksi. Henkinen geometria näyttelee suurta roolia hänen kirkossaan. Pyhä linja kulkee kirkon keskellä ja osuu Maria Magdalenan päähän, joka on polvistuneena voitelemassa Jeshuan jalkoja. Magdala -tornin läheltä näkyy maiseman muodostama 5-sakarainen tähti eli pentagrammi. Yksi sakara osuu Bugarachin vuoreen, jonka juurella sijaitsi se essealaisyhteisö, jossa Jeshuan perhekunta asui useaan otteeseen. Sen luin vasta jälkeenpäin sieltä ostamastani kirjasta ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, jonka on kirjoittanut Claire Heartsong.

Matkan varrella kuvattua

Matkamme seuraava kohde oli Montsegur, kataarien viimeinen linnoitus. Sen tuhosi paavi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa v. 1244. Linnoituksen asukkaat, joita oli useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella olevalla niityllä. Kävely Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä lähemmäs saavuimme pientä Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely. Satuin kävelemään yksin suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin uhkaavilta. Jalkani painoivat tonneja ja melkein uuvuin kesken.

Yövyimme viehättävässä vanhassa hotellissa ja saimme voimia seuraavan päivän rankkaan nousuun. Ennen vuorelle kiipeämistä suoritimme paikallisten oppaittemme Richardin ja Anne Mien kanssa ruususeremonian niityllä vuoren juurella. Jokainen laski ruusunsa rakkauden ja rauhan osoituksena, anteeksiantaminen sydämessään. Monet itkivät ääneen. Meistä tuntui, että olimme kataareja, ja muistot elivät meissä. Itse kiipeäminen polulla oli jyrkkää ja vaarallistakin. Ilman Davidin vetoapua ja rukoustani ”Kristus auta minua” tuskin olisin päässyt turvallisesti huipulle. Alastulo oli vielä vaarallisempaa. Sain onneksi opas Anne Mien avukseni pitämään kädestä kiinni. Montsegur on 1200 metriä merenpinnan yläpuolella; se oli minun Himalajini.

Jamesin kanssa Montsegurin kylässä

Oppaat kertoivat kataareista. Kataari tarkoittaa puhdas. He olivat kirkon mielestä kerettiläisiä, koska he eivät nöyristelleet paavia tai ketään muutakaan pappia. Heillä oli suora yhteys Jumalaan. He elivät vaatimattomasti ja nöyrästi. Eräs porukastamme kertoi ihmeissään, että oppaiden mukaan kataarit söivät juuri sellaista ruokaa kuin minäkin. Syön makrobioottista ruokaa (ei lihaa, kalaa, maitotuotteita eikä gluteenipitoisia jauhoja). Siitäpä kummastus nousi. Itsekin arvelen, että vanhana kataarina solumuistissani on tämä tieto puhtasta ravinnosta. Jos olen jostain syystä lipsunut tästä ruokavaliosta, jonka terveysterapeuttini Liisa Kinnunen on minulle opettanut, olen saanut tuta rankalla kädellä, että seis: nyt olet haksahtanut väärälle tielle! Tällä reissulla ruoan laatu oli kehno.

Viimeisenä matkakohteena meillä oli vielä iki-ihana La Sainte Baume. Vuori, jonka sisällä on suurenmoinen, iso luola. Siellä Maria Magdalenan sanotaan eläneen viimeisinä vuosinaan. Kiipeäminen tälle vuorelle oli erilaista, sillä leveä polku nousee ylös kauniin metsikön läpi. Itse luola korkealla vuorella on valtava katedraali. Sinne on pystytetty vuosisatojen aikana useita patsaita ja alttareita. Patsaat kuvaavat Maria Magdalenaa. Näin vain yhden alttarin, jonka yläpuolella oli krusifiksi ja Jeesus. Näkymä korkealta vuorelta alas laaksoon on niin kaunis, että voi hyvin kuvitella, että siellä vihityt viihtyvät, meditoivat ja elävät korkeissa energioissa.

Matkan jälkeen uppouduin lukemaan ostamaani kirjaa ”Anna, The Voice of the Magdalenes”. Se on julkaistu 2010, ja sitä on edeltänyt kirja ”Anna, Grandmother of Jesus”. Olen lukenut ja lukenut. Kirjan päähenkilö on Jeshuan äidinäiti Anna. Annan ”klaani” eli Jeshuan perhekunta esiintyy kokonaisuudessaan omilla kertomuksillaan. Kirja on täynnä yksityiskohtaista tietoa ja vuosilukuja. Uskomatonta, mutta näin on. Monet lukijat varmaan haukkovat henkeään, niin epätavallista tietoa kirja on tulvillaan. Loppujen lopuksi kaikki käy kuitenkin yksiin aikaisemman tiedon kanssa. Tätä tietoa on vain pimitetty. Tulen kirjoittamaan seuraavan juttuni tästä kirjasta. Kaiken sulattelun jälkeen voin sanoa, että kokemani kevät ja tämä kesä ovat olleet erittäin tärkeää aikaa elämässäni. Olen suuresti kiitollinen Elämälle ja kaikille Isoäiti Annan perheenjäsenille saamastani tiedosta ja rakkaudesta.

Lisa Marie USA:sta, joka tarkistaa englanninkieliset versioni, oli myös matkalla, ja pyysin häntä vierailemaan luonani Rovaniemellä. Parin päivän jälkeen jatkoimme Utsjoelle Karigasniemeen tapaamaan Maaritarta ja osallistumaan muistoseremoniaan, jossa hänen rakkaan ystävänsä, Alinan, tuhka vapautettiin taivaan kirkkauteen.

Veimme näin Lisa Marien kanssa Maria Magdalena -energian suoraan Salve Terrasta Suomi Neidon kruunutshakraan säteilemään siunaustaan ja kauneuttaan meille kaikille.

Kiitollisin sydämin
siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Áilu – Rauhaa rakastava ravistelija

Lähdeteos: Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide (1997)

Olen viime aikoina tutkinut kirjallisuutta koskien Nils-Aslak Valkeapäätä. Olen löytänyt ihmeellistä yhteyttä ja sielunrakkautta tähän hengen jättiläiseen. Hän oli aikaansa edellä ja hyvin rohkea, eikä hän kumarrellut nöyristelevästi ketään.

Tätä ”jatkokertomusta” kirjoittaessani sain sähköpostissa positiivista palautetta Leena Valkeapäältä, jonka puoliso on Áilun sisarenpoika Oula-Antti. Leena on julkaissut Áilusta teoksia, joihin aion tutustua. Leena selvensi Áilun kotioloja:

Nils-Aslak Valkeapää (23.3.1943-27.11.2001) eli Áilu syntyi jutaavaan porosaamelaiseen perheeseen maaliskuussa, kun perhe oli lähtemässä talvilaitumilta kohti pohjoista. Heidän talvilaitumensa olivat Palojoensuussa ja siellä Áilu siis syntyi (sattui syntymään).

Perheellä oli kesätalo Aatsassa noin 100 km Palojoensuusta pohjoiseen, jossa perhe viipyi osan kesää ja syksyn. Perheen poroja paimennettiin keskikesällä Kilpisjärven maisemissa ja siellä myös vasat merkittiin.
Áilun lapsuudessa sydäntalvi vietettiin mäntymetsässä ja kesä puuttomassa tunturissa. Heidän kotiseutunsa oli 150 kilometria pitkä alue, ei siis mikään tietty kylä.

Áilu asettui aikuisena asumaan Pättikkään, johon perheen kesätalo siirtyi Aatsasta. Äiti oli Norjan saamelaisia, isä Ruotsin puolelta. Nils-Aslak muutti itsekin norjaan Yykeänperään Skibotniin pysyvästi vuonna 1996. Sinne hän rakensi talonsa, Laśságámmin, kunnan lahjoittamalle tontille.

Áilulla oli itse asiassa kaksi elämää: elämä ennen autokolaria 1996 ja sen jälkeen. Hän ei koskaan täysin palautunut onnettomuudesta, mutta sopeutui ihmeen hyvin tilanteeseen. Hän aloitti uuden elämän. Kun hän heräsi sairaalassa, hän luuli tulleensa taivaaseen, sillä hänen huoneensa oli täynnä kukkia. Sama tapahtui hänen siunaustilaisuudessaan. Kirkko oli kukkamerenä. Áilu oli ja on edelleen suuresti rakastettu.

Áilu oli taiteen alalla monilahjakkuus. Hänen taiteessaan risteävät eri taiteenlajit. Sana, kuva ja sävel muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Joiku yhtyy jazziin, musiikki saamen kieleen, kuvataide kirjallisuuteen.

Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia (Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčažan (Aurinko Isäni 1992)

Áilu tiesi jo nuorena, millaisen elämäntyön tekisi. Hän pyrki runoteoksissaan hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Hän halusi luoda kokonaiskuvan saamelaiskansan ajattelumaailmasta ja perinnöstä. Ruoktu váimmus – trilogia (1985) kuvaa saamelaislapsen kasvamista. Se on kuitenkin myös runollinen näkemys kahden kulttuurin ja ajattelutavan törmäyksestä. Teoksen kieli muistuttaa lyyrisen joiun sanoituksia.

KOTI SYDÄMESSÄ Ruoktu váimmus -teos osoittaa Ailun runoiljahahmon monipuolisuuden ja myös tietoisen kehityksen. Alun perin erillään julkaistuista kokoelmista runoilija on rakentanut elävän kehittyvän kokonaisuuden, jossa maailma ja tietoisuus laajenee koko ajan. Se on yhden ihmisen ja koko kansan tarina.

Ensimmäinen osa kuvaa luonnollista, lapsenomaista tilaa, jossa omaa itseä ei vielä ole. Kielensä kautta ihminen on sisällä maisemassaan: ”Päivät menevät, kuut, ja vuodetkin/ Elämän tarkoitus vain on/ yhtä tietymättömissä/ illalla istahdan/ ja annan silmien vaeltaa/ Päivät menevät, kuut/ ja vuodetkin.”

Toisessa osassa on edessä lähtö turvallisesta lapsuudesta, turvallisesta Ádjagorsasta suureen maailmaan. Siellä aika on erilainen, päivät pitemmät, kieli on toinen, ja ”jos kalastusmieli yllätti/ piti salaa hiipiä pikkulammelle/ ja onkia pieniä punasilmäisiä outoja kaloja”. Kuvaus saamelaislapsen vaikeuksista vieraassa asuntolaympäristössä kasvaa runolliseksi näkemykseksi kahden kulttuurin ja kahden ajattelutavan törmäyksestä:

Sinä tiedät sen veli
sinä ymmärrät sisko
mutta mitä sanon näille vieraille
jotka peittävät kaiken
mitä sanon kysymyksiinsä
jotka tulevat eri maailmasta

Miten voi selittää
että ei asu missään
tai asuu kyllä
mutta minä asun
kaikilla näillä tuntureilla
ja sinä seisot minun sängyssäni
minun vessani on noiden
pensaiden takana
aurinko on minun lamppuni
järvi kylpyamme

Viimeisessä osassa lähdetään suureen laajaan maailmaan, joka ”pieneni kun matka venyi”. Päähenkilö löytää maailmalta”veljet ja siskot”, muut alkuperäiskansat. Kaikilla on samankaltainen ristiriita voimakkaamman kulttuurin kanssa, kaikilla samat uhat, mutta kaikilla myös sama toivo:”ilmankinhan joskus/ meidän äänettömät palkisemme huutavat”.Veljien ja siskojen myötä runoihin astuu myös aiempi rauhallisuus, ajatusten laajuus. Palaa muistiin se tosiasia, että elämä on ”puhalluksella kirjoittaa ilmaan/ sormella piirtää veteen”. Kuten eepokselle sopii, teos alkaa maailman luomisesta, maailmankaikkeudesta ja ”elämän sikiöstä maailman kohdussa”, Valokuvat tässä vaiheessa esittävät kallioita ja seitoja, kivipaasia, jotka hämärästi muistuttavat ihmistä.

Ihminen ilmaantuu runoihin vähitellen: ensimmäinen ihmiseen liittyvä runokuva on kuutamo räppänäaukossa. Syntynyt ihminen on kuvantekijä: hän tekee kuvia kallioon, noitarummun kalvolle, näkee näkyjä shamaanien tapaan. Hän on perinteinen taiteilija, poikkeusihminen, joka etääntyy kaikesta vain tarkkailemaan:

ei minulla ole mitään
sanatkin
lennähtävät ilmaan

unet
unet minulla on
rikas elämä

ja aikaa myöten tulemme osaksi
tätä maata
jossa juuremme leviävät

niin kulutamme nuoruutemme,
voiman, elämän ajan
näiden tunturien yön ja
päivän puolella
niin kohisee veri
suoniemme joet
kirjoo elämä elämän
koristaa iloista
rakentaa suruista
vasannahan pehmeäksi
leikkaavaksi kuin terä
niin pärskyy elämän putous
kumajavat syksyn äänet
rajuilmat karjuvat

ja elämää on, että vanha katoaa
ja tekee tilaa uudelle kasvulle
ihmiset tulevat ja menevät
kansat syntyvät, katoavat
niin huokailee elämän meri
laineita
laine laineen jälkeen
niin katoavat kansat
vaahdoksi elämän virtaan
niin on vain aalto se isokin
niin keinuvat elämän
meressä nekin
jotka ylitsemme nyt huokuvat

eikä kukaan tiedä
kuinka kauan mikin
elää
(Suomennos Pekka Sammallahti)

Áilu olevansa ”instrumentti, jota elämä soittaa”. Juuri tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta hänen filosofiaansa ja elämäntyötänsä kohtaan. Näen hänessä voimakkaan esimerkin, miten toimia. Se että löysin Áilun juuri Marianpäivän juhlilta Hetassa, viestii minulle taas kerran Äiti Maria Magdalenan johdatuksesta elämässäni. Kiitän tästä suuresta Siunauksesta.

Kiitollisena
Margie
rauhanpapitar

Suuri sielu joka osasi antaa anteeksi

MARIANPÄIVILLÄ HETASSA

Voi iloa, voi iloa Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat
kevät sydämessä ja aurinko
paistaa, pääsiäispyhät lähellä
ja minulla uusi valkkopeski
Voi iloa, voi iloa
sinun luoksesi pääsen.

Toteutin vanhan haaveeni ja lähdin Hettaan Marianpäiväjuhlille. Siitä tuli vaikuttava matka, sillä tutustuin samalla saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapäähän (1943 -2001), jonka syntymän 70-vuotissyntymäpäivää on juhlittu monin tavoin. Kutsumanimeltään Ailu/ Áillohaš oli monitaiteilija, joka sävelsi, joikasi, maalasi, valokuvasi, kirjoitti runoja ja näytelmiä, ja vaikutti tienraivaajana, innoittajana ja tukijana muille saamelaisille.

Koin suorastaan ”herätyksen” saamelaisuuteen tällä reissullani. Olen aina tietänyt, että Nils-Aslak Valkeapää oli suuri taiteilija monessa suhteessa. Mutta vasta nähtyäni Tunturi-Lapin luontokeskus Skierrissä kaksi Áillohaš filmiä, jotka kertovat hänestä, tajusin kuinka suuri sielu hän on ollut. Hänessä kiteytyy koko Saamen kansan identiteetti. Hän osoitti, kuinka suurenmoinen ja henkisesti korkeatasoinen on tämä kulttuuri, jonka kristinusko teloi lähes hengettömäksi.

Tunsin häpeää siitä, että en ollut tiennyt hänestä juuri mitään. Hän antoi saamenkansalle takaisin heidän identiteettinsä, jonka papit ja suomalaiset 'valistajat' olivat heiltä riistäneet. Hänessä eli saamelaisuuden identiteetti ja kulttuuri; siksi hän saattoi välittää sen takaisin nujerretulle saamenkansalle. Tajusin hätkähtäen, että me suomalaiset olemme kohdelleet saamelaisia juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin riistäjät alkuperäiskansoja. Tunsin todella häpeäväni suomalaisuuttani – outo tunne, jota en muista aikaisemmin koskaan kokeneeni.

Hetan kirkossa oli Marianpäivän konsertteja. Iloitsin värikkäistä saamenasuista. Etenkin Enontekiön puku väriloistossaan on upea. Saamenkieli on pehmeää ja kuullostaa aivan musiikilta. Tunsin itseni lähes saamelaiseksi. Hetan kirkko on lempikirkkoni ja sen alttarifresko mielestäni yksi Suomen kauneimmista. Siinä Jeesus on ylhäällä siunaten alapuolella olevaa maisemaa, jossa porot jutaavat kaukana siintäviin tuntureihin. Yksi iso poro ja kaksi saamelaista ovat myös taulussa. Kävin jopa ehtoollisella – en muista koska viimeksi.

Nils-Aslak Valkeapää on pukenut saamen kansan perintöä sanoiksi
Kuva: Jaakko Heikkilä

Täällä Rovaniemellä on myös näyttely Ailusta. Otin lainaksi Veli-Pekka Lehtolan kirjan ”Saamelaiset, historia, yhteiskunta, taide”, josta olen ottanut myös materiaalia tähän juttuuni. Marjut Aikio, joka valmistelee kirjaa Ailusta, piti kirjastossa hienon esitelmän, ja sain myös häneltä paljon ajateltavaa.

Ailun suurisieluisuutta osoittaa se, että hän ei syyttänyt mitään, kertoi vain faktat, olipa sitten kuuntelijana Norjan pääministeri tai kuka tahansa. Hänessä oli ylpeyttä ja nöyryyttä yhtä aikaa. Hän osasi antaa anteeksi.

Ailu syntyi Enontekiön kunnassa ja eli nuoruutensa Pättikän kylässä Palojoensuulla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän oli opettaja Kemijärven seminaarista, mutta toimi elämänsä aikana kansainvälisenä monitaiteilijan ja hän ehti saada useita palkintoja eri taiteenaloilta. Hän sanoi, että syynä saamelaistaiteilijoiden monipuolisuudelle oli se, että piti osata melkein kaikkea, ja myöhemmin se että yhdellä taidemuodolla ei Saamenmaassa elä. Taustalla oli kuitenkin saamelainen ajattelutapa laajemminkin. Yksityiskohtia ei erota kokonaisuudesta, eikä ihminen voi irrottautua umpäristöstään ja luonnosta.

”Kun minä maalaan, kuulen sen musiikkina ja sanoina; kun teen musiikkia, näen sen väreinä ja sanoinakin; kun kirjoitan, minulla soi mielessä koko ajan ja näen värejä. Rajojen ja lajien ylittäminen on aina tuntunut minusta luonnolliselta. Oudolta tuntuu se, joka vain kirjoittaa ja vain piirtää.”

Ailun maalaukset sekoittivat vanhaa saamelaista symboliikkaa uuden ajan väri- ja muotomaailmaan. Peruselementteinä ovat kalliopiirroksista ja noitarummuista tutut figuurit shamaaneineen ja aurinkokuvineen. Ne on kuitenkin tuotu esiin uudenlaisina sommitelmina ja häikäisevän runsaissa väreissä.

Ailu oli läpileikkaus saamelaiskulttuurista ja -taiteesta. Hän oli porosaamelaiseen perheen kasvatti, joka kouluajoista lähtien imi vaikutteita myös länsimaisesta kulttuurista. Hänet tunnettiin 1970-luvulta lähtien ”saamelaisten suurlähettiläänä”, joka edusti saamelaisia taiteilijana ja kulttuuripoliitikkona kaikkialla maailmassa ja toimi aktiivisesti alkuperäiskansojen toiminnassa järjestäen muun muassa festivaaleja tunturissa Karesuvannossa. Lillehammerin olympialaisten avajaisissa 1994 hän esitti tervetuliaisjoiun. Hän kävi hyvin mielellään Japanissa, jossa häntä arvostettiin suuresti. Sieltä hän oli palaamassa silloinkin, kun sairauskohtaus hänet yllätti Espoossa matkalla kotiin. Ailu oli ollut muutama vuosi aikaisemmin lumipyryn aiheuttamassa autokolarissa, eikä hän koskaan toipunut siitä täysin. Filmissä hän sanoo olevansa ”valmis lähtemään koska vain”.

Joiku on aina ollut eräs saamelaisidentiteetin kulmakivi, keskeinen saamelaisten erilaisuuden ilmentäjä. Joikuun on liittynyt me-henkinen piirre, ”meidän” näkökulmamme. Joikumusiikin on sanottu olevan ”maailman alkuperäisimpiä laulumuotoja”, jossa on säilynyt jotain ihmiskunnan tai ainakin arktisen elämänpiirin vanhimmista kulttuurikerrostumista. Joiun kohteena voi olla luonto, eläin, useimmiten henkilö, josta se piirtää kuvan sanallisesti, melodisesti, rytmisesti, esityksellisesti sekä ilmein ja elein. Luonnehdinta on usein viitteellinen, tiivistäen kohteesta vain jonkin, juuri sille olennaisen kohdan. Joiku poistaa etäisyyden: poissaolevan ystävän saa sen kautta paikalle. Siksi ei ole ihme, että pyrkiessään hajottamaan saamelaista uskontoa ja maailmankuvaa papit kävivät nimenomaan joiun kimppuun. Sadan vuoden ajan joiku oli kielletty ja sen esittäminen oli rangaistavaa.

Sotienjälkeisenä aikana joikuperinne oli kadota kokonaan. Siitä tuli kuitenkin keskeinen symboli ”saamelaisrenessansissa”. Ailu nosti vuonna 1968 aloittamillaan julkisilla esiintymisillä joiun uuteen kukoistukseensa ja uuden identiteetin symboliksi. Salattujen koodiensa ja kätketyn sanomansa antamien mahdollisuuksin takia se sopi myös taisteluaseeksi saamelaisuuden puolesta. Kaiken mitä Ailu teki, hän teki saamelaisuuden hyväksi.

Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia (Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčážan (1988, suom. Aurinko Isäni 1992)

Ailun runouden keskeisiä teemoja ovat saamelainen identiteetti, rakkaus, ihmisyys sekä erityisesti ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Ailu oli intohimoinen perinteisen saamelaisen elämäntavan ja luonnon puolustaja. Suomalaiselle yleisölle Ailun runot ovat jääneet melko tuntemattomiksi, koska kahdeksasta saamenkielisestä runoteoksesta on suomennettu vain kaksi, Gida ijat cuov'gadat (Kevään yöt niin valoisat) ja Beaivi, áhčážan (Aurinko isäni). Norjalaiset pitävätkin Ailua omanaan.

Beaivi, áhčážan on tietoinen yritys luoda saamelaiskansallinen eepos. Ailun ilmaisu on niukkasanaista ja jättää sanojen väliin paljon tilaa. Eepoksesta on kaksi versiota: erikieliset käännökset ilman valokuvia sekä pohjoissaamenkielinen kokonaistaideteos, jonka runojen lisäksi muodostavat eri puolilta maailmaa kerätyt vanhat valokuvat saamelaisista, tekijän omat piirrokset ja valokuvat. Ailu on usein sanonut, että teos on saamelaisten perhealbumi, sisäryhmäkulttuuria. Sen vuoksi valokuvia ei saanut lisätä käännöksiin.

”Minä olen aito, mutta minä en tahdo olla aito säilyttävässä mielessä. Minun tahtoni on luoda uutta, elää siinä kulttuurissa jossa olen sattunut syntymään, hengittää sen mukana myös vaikutteita uusista kulttuureista. Kaikissa asioissa eleitä ja kieltä myöten olen tahtonut pyrkiä osoittamaan, etten ole muinaishistoriallisen kansan jäännöstä, vaan todella yksi elävän kansan elävistä ihmisistä.”

On upeaa, että tämän hetken nuoret ovat löytäneet omat juurensa ja kulttuurinsa. Skierrissä avattiin Marianpäivänä näyttely, jossa äiti ja tytär, Maria-Liisa ja Nea-Maria Valkeapää, Nils-Aslakin sukulaisia, esittävät räiskyvän upeita taulujaan. Äiti Maria Magdalena riemuitsee.

Siunaten ja rakastaen.
Margie
rauhanpapitar

Siunausta sataa sydämiin

Suoraan edessäni keskellä ikkunaa paistaa aurinko säteillen pieniä lumihiutaleita kuin timantteja. Aamulla en olisi halunnut nousta petistä lainkaan, sillä näky oli niin lumoava, kun tummaa isoa kuusta vasten satoi näitä siunaavia tähtiä. YK:n Naisten päivä alkaa siunausten merkeissä!

Olen viime päivinä lukenut James Twymanin kirjaa ”The Barn Dance”. Nimen voisi suoraan kääntää ”Latotanssit”. Luin sen heti sen ilmestyttyä pari vuotta sitten, mutta nyt tunsin tarvetta lukea se uudelleen. Kirja on hämmästyttävä tosikertomus siitä, kuinka James tapasi ex-vaimonsa Lindan tämän kuoleman jälkeen ”taivaan ja maan välissä” olevassa paikassa.

Linda surmattiin raa'asti teräaseella kotonaan Chicacon esikaupungissa v. 2005. Vasta kolmen ja puolen vuoden kuluttua toinen miehistä tunnistettiin; hän oli silloin jo vankilassa. Mitään motiivia teolle ei löydetty. Tytär Angela sattui olemaan isänsä luona ja välttyi näin surmalta.

James kertoo valtavasta syyllisyyden tunteestaan, jota hän oli kokenut siitä asti kun hän jätti pienen perheensä parin avioliittovuoden jälkeen. He olivat nuoria, eikä James sopeutunut perheenisän rooliin, vaikka rakasti perhettään suuresti. Hän ei löytänyt paikkaansa eikä työtä, miten elättää perheensä. Työ myyntimiehenä oli hänelle vastenmielistä. Hän tiesi, että hänellä oli elämässään tehtäviä, jotka koskivat koko ihmiskuntaa. Hän sattui näkemään filmin Franciscus Assisilaisesta, ja se laukaisi hänessä kaikenkattavan halun lähteä etsimään itseään ja elämäntehtäväänsä.

Hän uskoi 10 vuotta, että Linda ymmärtäisi ja antaisi anteeksi hänen lähtönsä, ja että he palaisivat yhteen; siksi hän ei suostunut avioeroon moneen vuoteen. Juuri kun he olivat taas löytämässä toisensa, Linda surmattiin. Tätä seurasi valtavat tunnontuskat. James oli ajamassa autollaan Oregoniin Angelan ja tämän ystävättären kanssa, Lindan tuhka mukanaan. He joutuivat lumimyrskyssä vuoristotiellä kallionkielekkeelle, josta juuri ja juuri selvisivät hengissä. Kolmeen vuoteen James ei saaanut rauhaa, vaan hänen oli pakko palata kielekkeelle. Sieltä hän laskeutui alas ja joutui outoon maailmaan, erämaahan, josta hänet eräs erikoinen mies löysi. Tämä Richard vei Jamesin kolmena yönä mystiseen paikkaan, jota hän kutsui Latotanssi -paikaksi. Tässä paikassa kokoontui sieluja, jotka olivat jättäneet fyysisen tason ja vaelsivat välitilassa, kukin oman sieluntilansa johdattamana. Kaikilla oli jokin läksy opittavana. Joka ilta paikka muuntui erilaiseksi. Latotanssit, hieno ravintola, teatteritila. Täällä James tapasi Lindan - siis fyysisenä ihmisenä. Richardin mukaan vain harvat ihmiset pystyvät siihen.

Linda ja James paransivat toistensa haavat. Kumpikin näytti toiselleen oman näkemyksensä heidän liitostaan. Toistensa silmien kautta he pystyivät siirtymään ajassa taaksepäin kokemiinsa hetkiin. James koki omat pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa, oman kykenemättömyytensä huolehtia perheestään ja Lindasta tämän kuolinhetkellä. Linda vei Jamesin kuolinhetkeensä. Siinä hän näytti, ettei hän ollut yksin. Paikalle tullut poliisi piti häntä käsivarsillaan ja katsoi Lindan silmiin tämän kuollessa. Linda ei ollut yksin ja hylättynä, niin kuin hän oli tuntenut olevansa avioliiton ajan.

Kumpikin antoivat anteeksi toisilleen. James sai valita, jääkö Lindan luo taivasmaailmaan, vai palaako hän fyysiseen maailmaan. Angela tytär sai hänet palaamaan ja myös jatkamaan maanpäällistä työtään ihmiskunnan hyväksi. Lindan rakkaus seuraisi heitä molempia koko elämän ajan. Kirja on kertomus sitä, että rakkaus ylittää kuoleman rajan; se säilyy aina. Se on myös kertomus siitä, kuinka anteeksiantaminen vapauttaa ihmisen peloista ja syyllisyydestä.

Heti perään luin Jamesin uusimman kirjan ”Love, God, and the Art of French Cooking”. Se kertoo siitä, kuinka James sattumalta löysi Toronton läheltä pienen ravintolan, jonka omistaja, ranskalainen kokki Roger Dufau, osoittautuu mystikoksi, joka jakaa opetuksia rakkaudesta ja Jumalasta yhtä helposti kuin valmistaa herkullisia aterioita. 'Ruoka on läheisin asia todelliseen henkisyyteen.' Hän antaa esimerkin valkosipulin kuorimisesta. Se pitää kuoria nopeasti murskaten, että neste pääsee täysin virtaamaan ulos ja maustamaan heti ruoan. ”Elämäsi on samoin. Sen ei ole tarkoitus kulkea hitaasti .. sen on tarkoitus murskautua. Silloin mehu sisälläsi virtaa ulos ja lisää mausteensa kaikkeen mihin tartut. Jos yrität kontrolloida olosuhteita ja ihmisiä ympärilläsi, teet sen pelosta. Älä myös anna liian paljon, tai sinulle jää liian vähän. Pysäytät elämän virran heti kun se alkaa. Sinun on annettava pelon mennä ja antaa sen pirskoutua maailmaan kuten valkosipulin nesteen.” Yksinkertaisuus ja laadukkaat raaka-aineet ovat kaiken ruoanlaiton perusta. Näin on myös elämässä. Kun Roger valmistaa ruokaa, hän kommunikoi sen kanssa ja tietää siksi miten kokata.

Kaiken ruoanlaiton ohessa Roger auttaa Jamesia vapautumaan tuskastaan ja suhtautumisestaan naisiin. James on koko elämänsä ajan peräytynyt peloissaan naissuhteissaan. Hän ei ole uskonut ansaitsevansa rakkautta. Se koski hänen avioliittoaan Lindan kanssa, mutta myös kaikkia muita naissuhteita. Roger johdattaa Jamesin myös lapsuuteen ja mustasukkaisuuteen äidistään, kun pikkusisko syntyi ja vei äidin huomion. James työstää viimeinkin pelkonsa rakkautta ja läheisyyttä kohtaan. Hän löytää itsestään kaiken sen, mitä hän on itse opettanut toisille vuosikausia. Roger opettaa hänelle myös sen, että eheytyminen tapahtuu auttamalla muita, joilla on samanlaisia pelkoja. Niin miehillä kuin naisilla on samanlaisia pelkoja suhteessaan toiseen sukupuoleen.

Jamesin sisällä rupesi soimaan runo, jossa hän pyytää anteeksi kaikilta naisilta kaikkien miesten puolesta. Se jumalainen feminiinisyys, joka meissä kaikissa ihmisissä elää, ansaitsee tulla huomioiduksi ja rakastetuksi ilman pelkoja.

Jamesin runo:

Sisar, tuntuu siltä että olen kääntynyt kulmasta, jota en hetki sitten tietänyt olevan olemassakaan. Olitko se sinä joka inspiroit tämän? Vai oliko se jotain jota kumpikaan meistä ei olisi voinut nähdä ennen tätä hetkeä. Syvempi kuin hengityksemme tai haavat, jotka ovat ajaneet meidät varjoihin, jonne kätkeydyimme.

Siemen, joka oli haudattuna, murtautuu läpi elämiemme pinnan. Ja kun ojentaudumme aurinkoa kohden kätemme ja sydämemme avoimina, me uudistamme sitoutumisemme rakkauteen ja toinen toisiimme. Meidän kesti näin kauan vihdoin saapua tähän paikkaan. Ja nyt kun olemme täällä, ojennan käteni omaasi kohden ja astumme eteenpäin – maailmaan joka odottaa luomistamme. On kuin olisin avannut silmäni ensi kertaa, ja voin nähdä sinun katsovan minua, hauraana ja hereillä. Kuinka olisimme voineet ymmärtää sisällämme tapahtuvat muutokset? Kuka oli todistamassa elämiemme kaunista avautumista?

Valo alkaa laajeta sydämissämme, täyttäen meidät paljon suuremmalla energialla kuin koskaan aiemmin olemme tienneet. Onko mahdollista, että juuri tätä olemme odottaneet? Oliko tämä se lupaus, jonka aistimme kun seisoimme varjoissa. Odottaen taivaan äkillistä avautumista? Tunnen vain, etten enää voi jäädä sinne missä kerran seisoin. Ikään kuin yksi ovi on auennut ja toinen yhtäkkiä katoaa.

Olen yrittänyt pysyä hiljaa, toivoen viivyttäväni askelta, joka nyt on edessäni. Mutta sitten muistan miksi tulin – en häipyäkseni, vaan pyytämään anteeksi; en hylätäkseni, vaan vapauttaakseni levottoman hengen joka on vaatinut tähän asti. Kiitos sinulle itsepintaisesta kaiusta, joka yhä soi lävitseni. Kiitos, että muistutat minua siitä, että eilinen on hylätty. Ja huominen ei ole muuta kuin usva, joka häipyy kun aurinko nousee.

Olen valmis seisomaan edessäsi juoksematta pois. Olen valmis pitämään sinut lähtemättä pois. Olen valmis pysymään se mikä olen. Olen täällä, läsnä ja kokonaisena – ehkä ensimmästä kertaa, Sen tähden, koska olin halukas katsomaan meidän molempien sydänten sisään enkä perääntymään silloin kun ukkonen myrskysi ympärillämme.

Kiitos, rakkain Sisareni, että arvostat minua kaikesta siitä mitä olen, Ja kaikesta siitä mitä saatan olla. Se on ainoa asia joka minusta on jäljellä. Ja aika ei unohda tätä täydellisen armon hetkeä.

Iloitkaamme, sillä me Sisaret ansaitsemme tämän kaiken.
Siunaten ja rakastaen
Margie

SERENADI ANNALLE

Olin suunnitellut viettäväni pari viikkoa etelän auringossa heti pyhien jälkeen. Enkä suinkaan pohjoisen paukkupakkasissa. Mutta taas kerran sain opetuksen: miksi suunnittelet asioita mielessäsi turhan aikaisin. Eikö olisi somempaa antaa asioiden soljua luonnolliseen tahtiinsa, ja mennä virran mukana rimpuilematta. Eikö joustavuus olekin se mitä juuri nyt opiskelet? Kyllä vain, näin on.

Kun peruin matkani, ajattelin, että en halua juhlia Uutta Vuotta yksin vieraalla maalla. Näin tapahtuikin. Vietin juhlapyhät läheisteni kanssa. Sisareni järjestivät kotonaan vuoropäivin juhlat meille omaisille. Uuden Vuoden juhlan järjestivät suvun nuoret kotitalossamme Myllärillä.

Kun yöllä kävelin kotiin, tapasin kadulla iloisen nuorten ryhmän. He sanoivat tulevansa helluntaiseurakuntansa juhlasta. Kun kerroin olevani rauhanpapitar, he innostuivat niin, että alkoi yleinen halaus keskellä katua. Totesimme, että kylläpäs Uusi Vuosi alkoi onnekkaasti! Kun tulin kotiin, kohta soi puhelin. Maaritar ja Niilo olivat alaovella. He olivat palaamassa Tampereelta Utsjoelle. Vietimme vielä pari tuntia yhdessä juhlien. Ennen heidän lähtöään pidimme päivällä Rauhanrukoukset Lähettilään pyörän ympärillä. Yksin en siis todellakaan juhlinut Uutta Vuotta!

Toiseksi, sain inspiraation kirjoittaa pienen lehtijutun, jossa kommentoin presidentti Sauli Niinistön pitämää uudenvuodenpuhetta. Se julkaistiin parin päivän kuluttua kahdessa lehdessä. Joku on joskus minulta kysynyt, että missä minun seurakuntani on; olenhan vihitty rauhanpappi. Olen sanonut, että kaikki ihmiset ovat seurakuntaani. Kirjoitan tavallisille ihmisille.

Beloved Communityn pappisvihkimyksessä sitouduin niihin kolmeen suoraan käskyyn, jotka Jeesus on antanut meille. Kaikille opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Rakastakaa toinen toistanne sillä rakkaudella jolla minä teitä rakastan.” Pietarille hän sanoi:” Ruoki minun lampaitani.” Ja ristillä hän sanoi Johannekselle:” Pidä Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa hänet maailmalle.”

Nyt on aika antaa Äiti Maria maailmalle. Olen tähän sitoutunut ja siksi teen tätä työtä Äiti Maria Magdalenan välineenä. Kun olen Jeesukselta kysynyt, miten voin ruokkia Hänen lampaitaan, olen saanut vastaukseksi, että teen sitä koko ajan sanoillani ja välittämilläni teksteillä. Tämäkin juttuni ”Onnellista oleskeluyhteiskuntaa kaikille” on yksi näitä inspiraation tuotteita.

”Presidenttimme taisi tietämättään uudenvuodenpuheessaan lanseerata upean sanan. Hän todennäköisesti tarkoitti jotain muuta tällä oleskeluyhteiskunnalla kuin mitä tässä esitän.

Margie Venlan ja Ilmarin kanssa

Meidän tulisi pyrkiä elämässämme toteuttamaan juuri tätä: Elämän tarkoitus on Oleminen, ei tekeminen. Me olemme henkiolentoja, jotka tulemme kerta kerran jälkeen tänne fyysiselle tasolle opiskelemaan sitä mitä on olla Ihminen. Väkinäinen puurtaminen kaikenlaisten pakkovaltojen alla kyllä kasvattaa luontoa, mutta hyvin useissa tapauksissa se lannistaa, kovettaa ja voi tehdä ihmisen julmaksi. Se on kauhistus etenkin niille, jotka ovat jaloimpia ja ihanimpia ihmisiä ja jotka eivät halua olla tekemisissä näiden 'globaalihirmujen' kanssa. Niille jotka eivät halua antaa panostaan muiden ihmisten nöyryyttämiseen, joille raha ei ole Jumalan korvike.

Ajatelkaamme, onko maailmamme jotenkin edistyneempi nyt kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Onko viisautemme vienyt ihmiskuntaa henkisesti paljonkaan eteenpäin. Ovatko ihmiset jotenkin jalompia ja henkisesti kehittyneempiä nyt. Ovatko he kuolemansa hetkellä, katsoessaan mennyttä elämäänsä kuin filminauhalta, tyytyväisiä itseensä. Kertovatko ihmiset lempeästä, ymmärtäväisestä johtajasta, joka rakasti ja jota rakastettiin. Ovatko kehitysmaat nyt onnellisempia, kun heiltä on riistetty luonnollinen elämäntapansa, saastutettu heidän maansa ja raiskattu heidän itsetuntonsa.

Sallikaamme sellaisten jalojen sielujen, jotka haluavat todella edistää ihmiskunnan ja kauniin planeettamme elämää, vaikuttaa siihen omalla hiljaisella tavallaan, rukouksin ja siunauksin. Se joka rakastaa, häntä rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat.”

Seuraavaksi sain yllättäen kutsun Helsinkiin edesmenneen mieheni Jussin pojan, Jorman muistotilaisuuteen. Vuosien varrella olen saanut kyvyn keskustella muilla tasoilla olevien rakkaitteni kanssa. Jussi on kertonut minulle usein, että hän haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa.

Kun menimme naimisiin, olin 33-vuotias ja Jussi 66-vuotias leskimies, jolla oli kolme lasta. Jos ajattelen itseäni vastaavaan tilanteeseen, niin mitenkähän olisin isäntyttönä sopeutunut siihen, että isä menee naimisiin ikäiseni naisen kanssa. Tässä elämässä isäntyttö ja isänvaimo eivät oppineet tuntemaan toisiaan. Annikki kuoli aika pian isänsä jälkeen.Toinen tytär, Päivikki perheensä kanssa sopeutui tilanteeseen, ja olimme paljonkin kanssakäymisissä lasten synnyttyä. Poika, Jorma, oli lojaali ja suurpiirteinen miehisellä tavallaan, mutta kun perhe asui aika kaukana, jäivät tapaamiset siihen, että he kävivät joskus kesälomalla luonamme Rovaniemellä. Jari myöhemmin silloin tällöin kavereineen poikkesi luonani Norjan reissuillaan.

Tapaamiset harvenivat. Oli myös mitättömiä tapahtumia, jotka saivat turhan isot mittasuhteet, ja jotkut suhteet katkesivat. Muutin myös kauas pohjoiseen, oman ison sukuni luo. Uppouduin uudestaan kotiseutuni sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiini täällä.

Nyt sain kutsun Jorman lapsilta heidän isänsä muistotilaisuuteen. Jäätyään leskeksi vajaa vuosi sitten Jorman terveys heikkeni nopeasti. Jorma oli kuten isänsä, filosofi, ajattelija ja suuri kirjojen ystävä. Muistotilaisuudesta muodostui sydämellinen tapaaminen. Sain yhtäkkiä suuren perheen ja valtavasti pieniä suloisia lapsukaisia, joita en ollut nähnyt koskaan. Tapasin taas Jorman kolme poikaa, nyt perheineen. Heidän lapsensa, Jukan Sampo ja Sonja, sekä Jaakon Ilmari ja Venla veivät sydämeni.

Jarin vaimo, Jian on kiinalainen ja tuo näin kansainvälistä väriä perheeseen. Jian pyysi koskettaa vasenta korvaani ja nenänpäätäni. Ne ovat hänen mielestään ”onnelliset”. Oikea korva myös, mutta hiukan vähemmän. Jin, vasen puoli on naisellinen ja yang miehinen on oikea puoli meissä ihmisissä. Sopii hyvin rauhanpapittarelle, joka on omistautunut feminiisen Kristuksen esiintuomiseen! Jarin ja Jianin mielestä meitä yhdistää ”aasialainen ajattelu”.

Päivikin perheen kanssa olimme Jussin kanssa paljonkin tekemisissä, kun lapset, Ville, Anna ja Maija olivat pieniä. Kävimme usein heidän kotonaan Sipoossa, jossa perhe asui pienessä, vihreässä talossa metsän reunassa. Kutsuin heitä satutupalaisiksi. Meillä oli aina hauskaa yhdessä.

Jussi siunattiin Helsingissä Hietaniemen kappelissa, ja muistotilaisuus pidettiin Laulumiesten ravintolassa. Tilaisuudessa esiintyi Keravan Mieslaulajien kuoro, jossa Jussi oli laulanut yli 40 vuotta. Kävi niin somasti, että Anna täytti viisi vuotta juuri samana päivänä. Sain paikan päällä idean, että mieskuoro laulaisi serenadin Annalle. Sanoin, että vaari varmaan pitäisi siitä. Näin sitten tapahtuikin. Anna seisoi tuolilla suloisesti hymyillen kuin pikkuprinsessa, kun iso mieskuoro lauloi hänelle. Se oli todellinen jymyjuttu. Anna muistaa sen vielä nytkin, kun hän itse on pienten suloisten tyttöjen, Saiman ja Elsan äiti.

Mikä onkaan ollut punainen lanka näissä jutuissani viime aikoina? Se näyttää olevan kuolema ja lapset. Koko elämän kiertokulku. Elämän jatkuvuus. Äiti Maria Magdalenan hellä huolenpito ja johdatus. Palaaminen läheisten luo. Anteeksianto. Olemisen kirkas oivaltaminen ja kauneus.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

PIPPURIHENKÄYS JA PRIMADONNA

Taivas näyttää satumaisen kauniilta keskipäivällä. Aurinko loistaa pastellinpunaisena Pöyliövaaran yllä. Pakkasta on parikymmentä astetta. Se tuntui aika kirpeältä, kun käväisin postilaatikolla viemässä Jaakon synttärikortin, joka nippanappa ehtii ajoissa itsenäisyyspäiväksi Turkuun.

Eeva-siskomme siunauksen viime lauantaina Rovaniemen kirkossa suoritti viehättävä naispastori. Sydämeni kaipasi siunata Eevan. Se tapahtuikin sitten laskiessani omat kukkaseni arkun ääreen. Tunsin Eevan läsnäolon hyvin voimakkaana js sanoin: ”Tiedät, että tiedän sinun tietävän. Olemme puhuneet näistä asioista. Kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi, on vain on siirtyminen toisenlaiseen tajunnan tilaan. Silloin kun hopealanka katkeaa ja sielu on valmis siirtymään Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen objektiivisesti elämäänsä kuin filminauhalta. Se joka rakastaa, häntä rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat. Sinä täytät nämä molemmat ehdot. Kiitän ja siunaan sinua rakas isosiskoni, Eeva Kaisa Maria.” Muistotilaisuudessa luin myös osia Sielunpeilin artikkelistani.

Seuraava yö oli minulla hyvin erikoinen. Heräsin jo ennen neljää johonkin ääneen, ja tämä jatkui 12 kertaa ja vielä pari kertaa puoliltapäivin. Eeva oli läsnä ja puhui minulle. Hänellä oli suuri tarve kertoa, että hän elää ja kaikki tuntuu ihanalta rajan toisella puolen. Hän tähdensi sitä, että kaikki se mitä olin kertonut hänen arkkunsa ääressä, on totta. Minun tulisi kertoa tämä lapsille, kaikille omaisille ja ystäville. Hänellä oli jotenkin suuri hätä. Sain selville, että hän oli hyvin huolestunut lapsenlapsistaan. En nukkunut koko yönä, rukoilin ja siunasin kaikkia omaisia.

Maria Magdalena, maalannut Kristiina Alatalo

Samoin Äiti Maria Magdalena puhui minulle ja pyysi minua lukemaan Raamattua siten että avaan sen summassa, samoin kuin Margaret Starbird kertoo eräässä kirjassaan. Tein näin pitkin aamuyötä.

Tuli jakeet profeetta Eliasta, jossa Elia herättää henkiin leskenpojan. Jakeessa 24 nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”

Sitten tuli Psalmi 41 Sairaan rukous. Jakeet 11-14 ”Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet. Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen.

Seuraavaksi avautui Miikan kirja, 4. luku ”Tuleva rauhan valtakunta” kokonaisuudessaan.
”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemissa kaikuu Jumalan puhe. Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.”
…
”Sinä vartiopaikka, tytär Siionin temppelivuori, sinä saat takaisin entisen valtasi, Jerusalemin kuninkuuden.”

Nämä Raamatun kohdat ovat minulle hyvin tärkeitä entuudestaan. Rauhanrukouksissa on juutalaisten rukouksiin otettu juuri yllämainittu kohta. Margaret Starbird kirjoissaan tähdentää sitä, kuinka profeetta Miika ennusti jo kauan ennen ajanlaskuamme Jeesuksen ja Maria Magdalenan pyhän avioliiton, jossa Daavidin ja Benjaminin suvut yhtyvät. Näin maskuliininen ja feminiininen Kristus yhdessä tulivat lunastamaan ihmisen maanpäällä. Sana ”Magdalen” tulee hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa vartiotornia, linnaketta tai korkeaa paikka, josta paimen vartioi lammaslaumaansa. Maria Magdalena saa takaisin sen arvonannon, mikä hänelle kuuluu feminiinisen Kristuksen ilmentymänä.

Samana aamuna kävin Adventtikirkossa, jossa laulettiin Hoosiannaa. Sieltä tultuani tuli taas kehotus avata Raamattu. Tuli Toinen Kuninkaiden kirja ja sieltä Elisan ihmeteot: Elisa tekee ihmeen Jerikossa ja Betelissä, Elisa auttaa köyhää leskeä, Elisa herättää henkiin sunemilaisen naisen pojan, Elisa poistaa myrkyn ruoasta, Elisa ruokkii sata miestä, Elisa parantaa syyrialaisen Naamanin, Elisa saa kirveen nousemaan veden pinnalle. Kohdassa ” Syyrialaiset vainoavat Elisaa”, on jae 23, ”Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökänneet Israeliin.”

Vielä aukeni Sananlaskuista luku 15 ”Herra näkee ihmisten sydämiin”
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. Viisauden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.”

Se mitä Maria Magdalena näinä yön hetkinä minulle kertoi, vahvisti taas kerran sen kuinka minun tulee toimia. Suunnittelematta mitään. Antautua, luottaa ja olla aina kiitollinen. Oli tärkeää kertoa kirkossa, että kuolemaa ei ole. Se tapahtui täysin luontevasti sisareni arkun ääressä. Näin sen oli tarkoitus tapahtua.

Minulle tuli kiire saada yhteys lapsiin. Sain selville Maaritilta, että lasten isä, hänen ex-miehensä, oli sairaalassa aivoinfarktin saaneena. Lapset olivat hyvin huolissaan isästään. Samoin monet Eevan rakkaat olivat autoillaan matkalla etelään erittäin huonossa säässä. Rukouksia tarvittiin.

Itsenäisyyspäivänä tänä vuonna vietetään Eevan lapsenlapsen Jaakon 16. syntymäpäivää Turussa. Kirjoitin aikoinaan Tampereella jutun hänen 5-vuotissynttäreistään Länsi-Sanomien Auringonkukkia -kolumniini. Tässä pieni ote tuolloisesta jutusta:

”Nuoriherra Jaakko Aleksanteri on valinnut syntymähetkekseen arvokkaan liputuspäivän. Aamulla ensimmäiseksi kokoonnuimme Jaakon sängyn ääreen lahjojen ja tarjottimen kera. Lauloimme onnittelulaulun ja isosisko Katariinan ehdotuksesta myös Maamme -laulun. Olipa vaikuttava juhlan avaus!

Juhlan kunniaksi haastattelin sankaria: Jaakko, tiedätkö miksi tänään liputetaan? - Koska on itsenäisyyspäivä ja liputuspäivä. Mitä tarkoittaa itsenäisyyspäivä? - Minun synttäripäivä. Mikä ero on olla 4 vuotta tai 5 vuotta vanha? - En tiedä asiaa. Oletko isompi nyt? - Eilen yletyin tähän, nyt yletyn tähän asti (seinään). Oletko sä kasvanut yön aikana? - En mä kasvanut yöllä, vaan aamulla kun synnyin klo 7. Mikä tekee syntymäpäivästä kivan? - Se kun saa paljon lahjoja (jouluna saa kyllä enemmän). Mikä on kivoin saamasi lahja? - Digimoni jonka sain itse valita äidin kanssa. Se on motimon/tentimon. Se muuttaa muotoaan ja on kivan näköinen. Kaikki liputtavat syntymäpäivänäsi. Miltä se tuntuu? - Tylsältä. Miksi? - No kun ei kaikesta tartte tykätä. Mikä sinusta tulee isona? - Se on salaisuus, enkä sitäpaitsi tiedä sitä.

Kun ihmettelin, kuinka hurjan näköisiä digimonit olivat, sain vastaukseksi Jaakolta: ” Ei se haittaa, sillä valo voittaa aina pahan.” Niinpä niin.

Katselimme illalla TV:stä Linnan juhlia. Kysäisin Katariinalta, olisiko hänestä kiva päästä joskus Linnan juhliin. Hän vastasi tyynesti, että kuuluisana ballerinana hän saa kutsun juhliin. Jaakkoa moiset juhlat eivät kiinnostaneet tippaakaan. Hän esitti yhden miehen näytelmää digimoneista. Väsymättä, aina uudestaan ja uudestaan hän teki hurjia syöksyjä: Pippurihenkäys!

Rakkaudella
Margie
rauhanpapitar

Maila Maire Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi

EEVA KAISA MARIA

Maisema on hopeanharmaa. Koivut ovat kuin pitsin peitossa, isot kuuset käpyineen kuin joulukuusia ja lammen pinta valkoisen lumipeitteen alla. Kun kävin päivällä lenkillä Kemijoen rantaa pitkin, aurinko näyttäytyi salaperäisenä hunnun takaa Pöyliövaaran yläpuolella. Joki oli valkoisena, paitsi Korvanniemen ison kaarroksen jälkeinen vesi, joka soljui verkkaisesti vieden pieniä rihmamaisia jääpeitteitä jokea alaspäin. Maisema eli, vaikka kuva olikin lähes pysähtynyt.

Pysähtynyt on ollut myös perheemme elämän rytmi kahden kuukauden ajan. Eeva Kaisa Maria Vainio, joka on 81-vuotias ja ison sukumme Äitihahmo, on ollut saattohoidossa tämän ajan. On ollut hämmentävää ja raskastakin jättää usean kerran jäähyväiset.

Eeva on näyttänyt poisnukkuvalta, ja sitten hän on taas herännyt jutellen aivan kirkkaasti kanssamme. Hän on aikaisemmin loukannut päänsä useamman kerran ja siellä on kasvaimia, joita ei voida leikata, mutta silti hänen aivonsa ovat toimineet ja hän on pystynyt juttelemaan kanssamme. Yhtä herttaisena ja aurinkoisena kuin aina. Olemme todenneet, kuinka kauniiksi kuoleman läheisyys tekee ihmisen. Posket siliävät, silmät loistavat orvokinsinisinä. Vaaleanpunainen silkkihuivi päässä hän on näyttänyt abbedissalta tai madonnalta.

Rakas sisareni Eeva syntyi Rovaniemen Katajarannalla 10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon Myllärin maataloon, jossa työtä riitti jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä kymmenestä, Riitta, oli puolen vuoden ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat lähistöllä, ottivat huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon vastuu tuntui varmaan raskaalta parikymppisestä naisesta. Eeva ei lannistunut eikä myöskään ruvennut sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi itsensä irti ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Sieltä tultuaan hän löysin rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse seitsemän lasta. Perhe asui monta vuotta Petäjäskoskella, jossa Ernst eli kaikkien tuntema ”Ensu” työskenteli Kemijoki Oy:n palveluksessa poliisina voimalaitoksen rakentamisen ajan.

On ollut hellyttävää seurata Eevan ja lasten läheistä suhdetta ja sitä, kuinka lapset ovat vuorotelleet koko ajan äitinsä vuoteen vierellä sairaalassa. He ovat järjestäneet itselleen työstä vapaata ja lentäneet tänne useamman kerran. Olemme joutuneet miettimään sitäkin, että estääkö rakkautemme Eevaa lähtemästä, pidämmekö hänestä liikaa kiinni. Olen myös miettinyt, miten jatkuva kipulääkitys vaikuttaa sielun erkanemiseen tilanteessa, jossa elämänkipinä jo selvästi on hiipumassa fyysisestä kehosta.

Minulla on kokemusta siitä, kuinka läheiset antavat kuolevalle energiaa. Se tapahtuu tiedostamatta ja rakkaudesta. Näin tapahtui mieheni Jussin viimeisenä elinvuonna. Olin kauppaopettajana ja rakensimme taloa tätien pienen talon jatkeeksi. Jussin elämänlanka oli jo hyvin hauras. Oma elämänlankani oli lähes yhtä heikko ja pysyin tuskin pystyssä luokan edessä. Annoin koko ajan energiaa Jussille, tiedostamatta ja tietenkin rakkaudesta.

Olisimme ilmeisesti kumpikin kuolleet, ellei eräs parantajaporukka Unton johdolla olisi kutsumatta tullut luoksemme. Sain yhtäkkiä energiaa niin paljon, että pääsin ylös sängystä ja lähdin hiihtämään Ounasvaaralle. Uusi talomme valmistui muutaman kuukauden päästä keväällä, Jussi kuoli elokuussa. Kiitän ja siunaan Untoa ja hänen parantaporukkaansa. Hän kertoi, että hän saa käskyn lähteä autolla johonkin suuntaan, ja sitten hän seuraa sinistä nuolta. Nuoli pysähtyy siihen paikkaan, missä tarvitaan apua.

Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme. Nainen on vanhempiensa tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja lastenlastensa isoäiti. Lisäksi hän on sisar ja täti lähisukulaisilleen, samoin työtoveri, mahdollisesti johtaja alaisilleen. Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille.

Suhde jokaiseen ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire säilyy samana. Se joka itse rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa, sille annetaan. Kaikki meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys näkyy ihmisessä pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva on käynyt sairaaloissa ja vanhainkodeissa tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti. Itse hän on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän on virkeänä ja iloisena käynyt tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja mukaansa tempaavaa.

Eevan ja Ernstin lapsille ostettiin Tampeelta yliopiston läheltä yksiö opiskeluajan asunnoksi. Samassa yksiössä Itsenäisyydenkadulla minäkin asuin ensimmäisen vuoteni, kun myöhemmin muutin isosta talostani Rovaniemeltä colliekoirani Ladyn kanssa Tampereelle. Eevan yksiössä vietin erään luovimmista ajoistani suunnitellen suggestopedisiä kursseja. Piirsin lattialla kurssien materiaalia ja rekvisiittaa ja Lady tepasteli sulassa sovussa pitkin lattiaa papereiden seassa.

Jossain vaiheessa, Eevan jo ollessa leski, ja yksiön vapautuessa hän yllättäen päättikin itse lähteä ”opiskelemaan” ja otti yksiön kakkosasunnokseen. Hän tutustui heti tamperelaisiin. Hän kutsui ensi töikseen porrassiivoojan kahville ja heistä tuli niin hyvät ystävät, että Eeva kutsui siivoojan kylään Rovaniemelle.

Lähikaupoissa hän kertoi terveisiä Rovaniemeltä ja jutteli tuttujen myyjien kanssa. Hänellä on aina ollut ilmiömäinen kyky tutustua ihmisiin ja ystävystyä. Ja tottakai tällaisesta ihmisestä pidetään!

Kun aika oli kypsä jättää Tampereen asunto, Eeva jätti sen nuoremman opiskelijan käyttöön, nimittäin nuorimman tyttärensä tyttärelle, Pia Marielle.

Itse en olisi pystynyt asumaan Rovaniemen talossani ilman Eevaa. Hän hoiti Ladya pentuna,
ja matkoilla ollessani hän kasteli kukkani ja oli muutenkin tuiki tärkeä apu joka suhteessa.

Jouluna tietenkin aina juhlimme Eevan päivää. Joko aattona tai myöhempinä vuosina joulupäivänä olemme kokoontuneet Eevan luo koko suvun voimin. Tästä se suvun Äitihahmo onkin muodostunut. Kun koko porukka on yhdessä ja keskushenkilönä tietenkin rakastamamme Eeva.

Meitä sisaria on ollut viisi, joista Kristiina on kuollut jo aikaisemmin. Me neljä olemme pitäneet yhteyttä tiiviisti. Kaikki nimi- ja syntymäpäivät on juhlittu yhdessä. Helenan talo on vastapäätä Eevan taloa, joten Helena on ikkunasta pystynyt seuraamaan, näkyykö valoa ja eloa Eevan talolta. Sisaruksista välittäminen on suuriarvoinen asia. Eevan sairaus on entisestään lähentänyt meitä.

Äiti on tärkeä ihminen jokaiselle. Pyhä Jumaläiti on meissä kaikissa oleva lempeys ja anteeksiantava rakkaus. Äiti Maria näyttäytyy meille toisten ihmisten kautta. Silmissä, hymyssä, pienissä rakkauden eleissä.

Kun seisoin kuukausi sitten lentokenttäbussissa Helsingissä, edessäni istui nuori äiti puolen vuoden ikäinen vauva sylissään. Vauva katsoi minua koko ajan, ei hymyillyt, mutta ilme oli ihmeellisen keskittynyt ja intensiivinen.Vasta illalla ystävättären luona totesin ääneen, että siinähän se taas oli. Maria Magdalena tervehti minua esitelmämatkallani.

Vauvojen kautta on suora yhteys taivaaseen. Muistan hyvin erään ensitapaamisen. Tulin käymään Eevan luona. Ovesta astuessani näin ensimmäiseksi pienen vauvan, joka istui äitinsä Maaritin sylissä. Vauva rupesi nähtyäni hihkumaan riemusta, ja kun otin hänet syliini, hän suukotteli kasvoni, etenkin korvani innoissaan. Tämä vauva, Eevan lapsenlapsi, syntyi itsenäisyyspäivänä ja sai komeasti nimekseen Jaakko Aleksanteri.

Elämän rikkaus ja rakkaus on arjen pienissä hetkissä. Sydämellisyydessä ja hellyydessä toinen toisiamme kohtaan. Siunattuja ovat ne, jotka säteilevät ympärilleen Pyhän Jumaläidin huolehtivaa rakkautta.

Tiedämme, että kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi on todellisuudessa vain siirtyminen toiselle tajunnan tasolle, kun elämän hopeinen lanka katkeaa. Se tapahtuu silloin, kun sielu on valmis jatkamaan matkaansa Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen objektiivisesti elämäänsä kuin filminauhalta.

Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen annoksen valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko. Kiitän ja siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.

Margie
rauhanpapitar

Eeva Kaisa Maria Vainio, o.s. Mylläri
s. 11.3.1931
k. 7.11.2012

JEESUKSEN JA MARIA MAGDALENAN AVIOLIITO

Tänään, keskiviikkona 19.9.12, löytyi Ylen nettiuutista aikamoinen uutinen. Tässä toimittaja Jussi Hanhivaaran teksti kokonaisuudessaan:

TUTKIJAT LÖYSIVÄT VIITTEITÄ JEESUKSEN JA MARIAN AVIOLIITOSTA.

Vasta julkistetun tekstin uskotaan olevan ainoa teksti, jossa viitataan mahdollisuuteen, että Jeesus oli naimisissa. Tutkijan mukaan kreikankielinen teksti on kirjoitettu toisen vuosisadan toisella puoliskolla, ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa vaimoonsa. Yhdysvaltalaisen tutkijan mukaan jotkut varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Historiantutkija Karen King Harvardin yliopistosta on kertonut papyruslöydöstä, jossa kysymys Jeesuksen mahdollisesta avioliitosta nousee esiin.

Kingin mukaan kreikankielinen teksti on kirjoitettu neljännellä vuosisadalla, ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa vaimoonsa. Kyseisen tekstin osan katsotaan viittaavan Maria Magdalenaan, ja se kuuluu:

- Jeesus sanoi heille, minun vaimoni.

King on auttanut tekstin kääntämisessä, ja kertoi siitä konferenssissa Roomassa tiistaina. Hänen mukaansa teksti ei todista, että Jeeus olisi ollut naimisissa, vaan se puhuu perhettä ja avioliittoa koskevista kysymyksistä, joita varhaiset kristityt pohtivat. Kingin mukaan oppilapset keskustelevat kappaleessa Marian kelpoisuudesta, ja Jeesus sanoo, että tämä voi olla hänen oppilaansa.

Teksti kuuluu yksityiseen kokoelmaan, jonka nimettömänä pysynyt omistaja otti yhteytä Kingiin sen analysoimiseksi. Sen uskotaan olevan alun perin peräisin Egyptistä. Raamatuntutkija Ben Witherington kehottaa ihmisiä varovaisuuteen dokumentin epämääräisen alkuperän vuoksi. Monet asiantuntijat pitävät dokumenttia aitona, mutta lopullinen päätös sen aitoudesta tehdään vasta jatkotutkimusten jälkeen. Niihin kuuluu muun muassa musteen kemiallisen koosteen tutkinta.

Tekstin ohessa oli kuva papyryspalasesta.

Olipa uutinen! Oikeastaan en ihmettele lainkaan. Aika on kypsä tosiasioiden tulla suuremman yleisön tietoisuuteen.

Olen viime viikot tutkinut taas materiaaliani ja kirjoja koskien Maria Magdalenaa. Monen vuoden tauon jälkeen olen aloittamassa esitelmien ja kurssien pidon tästä minulle niin rakkaasta aiheesta. Keskeinen aihe on Maria Magdalenan ja Jeesuksen avioliitto. Koko kirkon olemassaolo on syystä vaakalaudalla. Kieltämällä tämän avioliiton kirkko on ajanut itsensä nurkkaan. Kieltämällä puolet jumaluudesta ihmiskunta on joutunut kurjuuteen ja epätasapainoon. Rukoilemalla kaksi vuosituhatta vain Isä Jumalaa, Äiti Jumala on tukahdutettu ja ihmiskuntaa kuristettu maskuliinisella raivolla ja vihalla. Jeesuksen eli Jeshuan rakastettua, puolisoa ja lasten äitiä, Maria Magdalenaa on häväisty ja nöyryytetty. Ja samalla kaikkia naisia maapallollamme aina näihin päiviin asti.

Stephen Adam (d. 1910), stained-glass window, Kilmore Church, Dervaig, Isle of Mull, Scotland.
Photograph courtesy of John Shuster.
Margaret Stgarbirdin kirjasta “Mary Magdalene, Bride in Exile

Todistusaineistoa on hyvin paljon jo ennestään. Itselleni rakkaita kirjoja, joita olen jo vuosia tutkinut, ovat Margaret Starbirdin kirjat: The Woman with the Alabaster Jar (1993), The Goddess in the Gospels (1998), Mary Magdalene, Bride in Exile (2005), sekä viimeisin Joan Morton and Margaret Starbird: 14 Steps to Awaken the Sacred Feminine (2009).

Myös James Twymanin kirjat, etenkin Valon lähettiläs (1997) ja Opetuslapsen salaisuus (2000) ovat minulle rakkaita. Samoin Dan Browin kirja Da Vinci Koodi (2003).

Jo vuonna 1945 löydettiin Egyptistä papyruskääröjä, ns. Dag Hammadi kirjat, joista löytyvät muun muassa Filippoksen ja Marian evankeliumit. Vuonna 1947 löydettiin Quamranin kääröt Israelista. Samoin koptinkielinen Pistis Sophia tuli julkisuuteen. Joten nyt löydetyt tekstit ovat samalta ajalta.

Filippoksen evankeliumi:

”HEITÄ OLI KOLME, JOTKA KÄVELIVÄT AINA HERRAN KANSSA, HÄNEN ÄITINSÄ MARIA, TÄMÄN SISAR JA MAGDALENA, JOTA SANOTTIIN HÄNEN ELÄMÄNKUMPPANIKSEEN.”

JA VAPAHTAJAN ELÄMÄNKUMPPANI ON MARIA MAGDALENA. MUTTA KRISTUS RAKASTI HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MUITA OPETUSLAPSIA JA SUUTELI HÄNTÄ USEIN SUULLE. MUUT OPETUSLAPSET LOUKKAANTUIVAT SIITÄ JA ILMAISIVAT PAHEKSUNTANSA. HE SANOIVAT HÄNELLE:” MIKSI SINÄ RAKASTAT HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MEITÄ KAIKKIA?” VAPAHTAJA VASTASI JA SANOI HEILLE: ”MIKSI MINÄ EN RAKASTA TEITÄ NIIN KUIN HÄNTÄ?”
...
JEESUS: ”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ LIHAA ÄLKÄÄKÄ RAKASTAKO SITÄ. JOS PELKÄÄTTE SITÄ, SE PÄÄSEE VOITOLLE TEISTÄ. JOS RAKASTATTE SITÄ, SE AHMAISEE JA LAMAANNUTTAA TEIDÄT.”
…
”SUURI ON AVIOLIITON IHME! ILMAN SITÄ MAAILMAA EI NÄET OLISI OLEMASSA. MAAILMAN OLEMASSAOLOHAN RIIPPUU MIEHESTÄ JA MIEHEN OLEMASSAOLO AVIOLIITOSTA.”
...
”ON OLEMASSA IHMISEN POIKA JA IHMISEN POJAN POIKA. HERRA ON IHMISEN POIKA JA IHMISEN POJAN POIKA ON HÄN, JOKA ON LUOTU IHMISEN POJAN KAUTTA.”

Marian evankeliumi:

JA PIETARI SANOI: ”PUHUIKO VAPAHTAJA TODELLA NAISEN KANSSA MEIDÄN TIETÄMÄTTÄMME? ONKO MEIDÄN KAIKKIEN KÄÄNNYTTÄVÄ KUUNTELEMAAN TÄTÄ NAISTA? PITIKÖ VAPAHTAJA HÄNTÄ PAREMPANA KUIN MEITÄ?”

JA LEEVI VASTAS: ” PIETARI, OLET AINA OLLUT KIIVAS. NYT NÄEN, ETTÄ KIIVAILET NAISTA VASTAAN KUIN HÄN OLISI VASTUSTAJASI. JOS VAPAHTAJA ON TEHNYT HÄNESTÄ ARMOLLISEN, MITÄ SYYTÄ SINULLA ON HÄNET TORJUA? TOTISESTI VAPAHTAJA TUNTEE TÄMÄN NAISEN HYVIN. SIKSI HÄN RAKASTI HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MEITÄ.”
…
PIETARI: ”SISAR, ME TIEDÄMME, ETTÄ VAPAHTAJA RAKASTI SINUA ENEMMÄN KUIN MUITA NAISIA. KERRO MEILLE VAPAHTAJAN SANAT, JOTKA SINÄ MUISTAT, JOTKA SINÄ TIEDÄT, MUTTA ME EMME.”

….(myöhemmin) PIETARI KYSYY NÄRKÄSTYNEENÄ MUILTA OPETUSLAPSILTA: ”PUHUIKO HÄN TODELLA KAHDEN KESKEN NAISEN KANSSA EIKÄ AVOIMESTI MEILLE? PITÄÄKÖ MEIDÄN KÄÄNTYÄ YMPÄRI JA KUUNNELLA KAIKKIEN TUOTA NAISTA? PITIKÖ HÄN ENEMMÄN TUOSTA NAISESTA KUIN MEISTÄ?”

...(ja yksi opetuslapsista vastaa Pietarille:) ”VARMAAN VAPAHTAJA TUNTEE TUON NAISEN HYVIN. JUURI SIKSI HÄN RAKASTI NAISTA ENEMMÄN KUIN MEITÄ.”

Pistis Sophia:

JEESUS:” SIELLÄ MISSÄ MINÄ TULEN OLEMAAN, SIELLÄ TULEVAT OLEMAAN MYÖS 12 OPETUSLASTANI. MUTTA MARIA MAGDALENA, JOHANNES JA NEITSYT TULEVAT OLEMAAN YLÄPUOLELLA KAIKKIA OPETUSLAPSIA JA KAIKKIA NIITÄ JOTKA SAAVAT MYSTEEREITÄ SANOIN KUVAAMATTOMASSA. JA HE TULEVAT OLEMAAN MINUN OIKEALLA JA VASEMMALLA PUOLELLANI. JA MINÄ OLEN HE, JA HE OVAT MINÄ.

Matteuksen evankeliumi:

JEESUS: ” ETTEKÖ OLE LUKENEET, ETTÄ LUOJA JO ALUSSA 'LOI HEIDÄT MIEHEKSI JA NAISEKSI'.. SEN TÄHDEN MIES LUOPUKOON ISÄSTÄNSÄ JA ÄIDISTÄNSÄ JA LIITTYKÖÖN VAIMOONSA, JA NE KAKSI TULEVAT YHDEKSI LIHAKSI.”

Johanneksen evankeliumi:

KUUSI PÄIVÄÄ ENNEN PÄÄSIÄISTÄ JEESUS SAAPUI BETANIAAN, JOSSA LASARUS ASUI, HÄN, JONKA JEESUS OLI HERÄTTÄNYT KUOLLEISTA. SIELLÄ VALMISTETTIIN HÄNELLE ATERIA, JA MARTTA PALVELI, MUTTA LASARUS OLI YKSI NIISTÄ, JOTKA OLIVAT ATERIALLA HÄNEN KANSSAAN. NIIN MARIA OTTI NAULAN OIKEATA, KALLISARVOISTA NARDUSVOIDETTA JA VOITELI JEESUKSEN JALAT JA PYYHKI NE HIUKSILLAAN, JA HUONE TULI TÄYTEEN VOITEEN TUOKSUA.

Maria Magdalena ja Jeesus ovat maan päällä eläessään yhdistäneet Feminiinisen ja Maskuliinisen Kristuksen pyhässä avioliitossaan. Nyt feminiininen jumaluus vihdoinkin pääsee vaikuttamaan ihmiskunnassa. Rukoilkaamme siis Äiti/Isää, että saamme tasapainon aikaan. Se tuo iloa, kauneutta ja rakkaudellista rauhaa sydämiimme.

Margie
rauhanpapitar

Viisi Tiibetiläistä riittiä

Annan teille vaihteeksi kuvakertomuksen tiibetiläisistä riiteistä, joita myös luostariharjoituksiksi kutsutaan. Tiibetiläiset munkit ovat tehneet näitä liikkeitä kuntonsa ylläpitämiseksi iät ja ajat. He tarvitsevat voimaa kiivetessään kantamusten kanssa ylös rinteitä. Riitit ovat samalla voimakkaita hengitysharjoituksia ja tukevat näin henkisiä meditaatioita.

Kerrotaan, että eräs brittiarmeijan upseeri sai vihjeen luostarista ”Nuoruuden lähde”, jonne hän sitten päätyi elämään munkkien kanssa. Kun hän palasi neljän vuoden päästä, hänen ystävänsä eivät tunteneet häntä, sillä tämä 70-vuotias mies näytti 35-40-vuotiaalta. Uskon tämän täysin, sillä olen itsessäni huomannut kuinka voimat lisääntyvät ällistyttävästi ja tunnen todellakin itseni nuoremmaksi. Olen tehnyt näitä riittejä jo vuosia, mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja olosuhteiden pakosta. Hyvin nopeasti olen aina kuitenkin päässyt riitteihin taas kiinni.

Hyvin tärkeää on oikea hengittäminen. Ennen jokaista liikettä otan muutaman voimakkaan sisään- ja uloshengityksen, sitten syvä sisäänhengitys nenän kautta ja itse riitti. Hengitys menee luonnollista rytmiään. Liikkeiden välillä, ja myös jos tarvitsee levähtää, on muistettava rytminen hengitys.Vasta-alkajan on syytä aloittaa tekemällä jokaista riittiä vaikkapa viisi kertaa viikon ajan, sitten lisäten toiset viisi, kunnes lopuksi riittejä tehdään kaikkiaan 21 kertaa. Itse ”fuskaan” tarpeen tullen, jos siltä tuntuu. Mitään en tee pakonomaisesti. Kroppa kyllä tottuu liikkeisiin.

Nämä kuvat kotonani otti minusta serkkuni Matti Hakavuori lomareissullaan. Matti tekee nämä riitit myös päivittäin.

Liike 1
Kädet suoraan sivulle, sormet yhdessä, kämmenet alaspäin. Pidän käsivarret tässä asennossa ja pyörin ympäri yhtäjaksoisesti myötäpäivään, siis vasemmalta oikealla sopivalla nopeudella, niin ettei huimaa. Kiintopisteen ottaminen pyörähdysten välillä auttaa. Liike nopeuttaa energiakeskusten pyörimistä ja vahvistaa myös välikorvan tasapainoastia.

Liike 2
Makaan selälläni jalat suorana yhdessä, kämmenet alustalla vartalon vieressä. Hengitän sisään nenän kautta ja vedän leuan rintaa vasten, katson varpaisiin ja nostan sitten jalat suoraan ylös kattoon päin (vähän yli 90 astetta). Jalat ovat siis ylhäällä suorana ja ristiselkä alustaa vasten. Tässä asennossa pidätän hengitystä hetken ajan. Sitten hengitän voimakkaasti puhaltaen ulos laskien pään ja jalat hitaasti alustaa vasten. Tämä tekee makeaa vatsalihaksille. Yleensä teen tämän liikkeen napakan patjan päällä.

Liike 3
Polvistun lattialla pehmusteen päällä. Polvet ovat sopivan etäällä toisistaan, varpaat taivutettuna eteenpäin. Laitan kädet reisien taakse pakaroiden päälle. Selkä on suorana ja leuka alas rintaa vasten. Hengitän sisään taas nenän kautta ja taivutan vartaloa taaksepäin, kädet tukevasti pakaroista tukea ottaen. Vedän olkapäät taakse ja annan pään pudota taaksepäin, niin että rintakehä avautuu. Pidätän hengitystä ja pidän tämän asennon hetken. Sitten uloshengitys ja ojentautuminen lähtöasentoon.

Liike 4
Istun alustalla jalat suorina, varpaat ylöspäin. Selkä on suorana, käsivarret sivuilla, kämmenet alustalla sormet eteenpäin ja leuka rintaa vasten. Otan muutaman sisään-uloshengityksen. Syvään sisäänhengittäen taivutan jalkoja polvista, jalkapohjat tukevasti alustalla. Vedän hartiat taaksepäin rinta voimakkaasti eteentyöntyen, käsivarret suorana alaspäin kämmenet alustalla. Ponnistan sisäänhengittäen ”pöytäasentoon” pitäen keskivartaloa mahdollisimman korkealla. Polvet, alavatsa ja kasvot kohden kattoa muodostavat yhden suoran horisontaalisen linjan. Pidätän hengitystä jonkin aikaa ja sitten uloshengittäen palaan alkuasentoon. Tämä liike vaatii aika ajoittain eniten fuskaamista, mutta ei se mitään, kyllä se siitä taas luonnistuu!

Liike 5
Makaan alustalla vatsallaan käsivarret sivuilla. Otan muutaman sisään-uloshengityksen ja sitten sisäänhengittäen ponnistan ylös alustalta käsivarsien varaan, jalat sopivalla etäisyydellä, varpaat alustalla. Käsivarret ovat suorina, kämmenet alustaa vasten, sormet eteenpäin. Pää on taaksepäin, leuka ylhäällä. Sitten uloshengittäen nostan pakarat ylös ja taivutan vyötäröstä alaspäin, pää alhaalla ja kämmenet edelleen eteenpäin. Mitä enemmän saan kantapäät pysymään lattiassa, sitä makeammalta tuntuu reisilihaksissa. Polvia koukistan pehmeästi ennen suoristamista aina tarpeen mukaan.

En ole tiibetiläinen munkki ja teen liikkeet itselleni sopivina. Tarkempia ohjeita saat netistä (ks. viisi tiibettiläistä riittiä).Tiibetiläiset riitit ovat ainoat voimisteluliikkeet, joihin minulla on elämäni varrella ollut kestävyyttä. Voimistelua ja kuntosalilla käyntiä olen kaihtanut, jopa konstikkaita joogaliikkeitä vieroksunut. Olen löytänyt näistä riiteistä ja sauvakävelystä oman kuntoni salaisuuden, unohtamatta tietenkään uintia, hiihtoa ja tanssimista. Suosikkiohjelmani radiossa on ”Muistojen bulevardi” joka arkipäivä Ylellä klo 9-10. Tulisen tangon tahtiin on mukava verrytellä tanssien ja taivutellen omaan tahtiin.

Margie
rauhanpapitar

Marketta Mylläri

VENUKSEN TANSSI AURINGON KANSSA

Edessäni näkyy ikkunasta kaksi mahtavaa mäntyä, joiden rungot ovat kivasti kiertyneitä, johtuen siitä, että rungot oksineen taipuvat aina auringon suuntaan. Takana pilkottaa mahtava Tenon rajajoki, joka on kuuluisa suurista lohistaan. Majailen muiden leidien kanssa Olavi Moilasen Unien Majatalossa. Paikka on uskomattoman upea maisemineen, seitakivineen ja ympäröivine maastoineen. Se sijaitsee Poroniemessä, 17 km Karigasniemeltä Utsjoen tietä ylöspäin. Suomen valtion naishahmo kartalla on kuin Vapauden patsas New Yorkin edustalla. Suomi Neidon päälaella, sen kruunuchakrassa, jossa juuri majailemme, on kolme pyhää tunturia eli Ailigasta: Karigasniemen, Nuvvuksen ja Utsjoen Ailiggaat, kuin Egyptin Gizan kolme pyramidia.

Maaritar Rantamaa, nykyinen utsjokinen, on kutsunut meidät tänne juhlimaan Venuksen ylikulkua ja tanssia auringon kanssa. Toin mukanani kankaisen ison Lähettilään Rauhanpyörän, jonka asetimme lattialle ylähallin kolmioikkunan eteen. Kolmiolasin takana näkyy alttaritauluna Tenojoki ja nämä satumaisen kauniit männyt. Porukassamme on kaksi taiteilijaa, Marja Pessi Ivalosta ja Kristiina Alatalo Tampereelta. Marja oli tuonut mukanaan sädehtivän kauniin, ison maalauksen, jossa keltainen ruusu loistaa valoaan alapuolella olevaan maamaljaan, jota kaksi delfiiniä kannattelee. Laitoimme sen toiseksi alttariksi ikkunaa vastapäätä. Sen alapuolelle laitoimme Maarittaren Maria-patsaan ja maapallon. Alttaritaulun viereen laitoimme Kristiinan taulun nimeltään Wise Woman, jossa pyramidin sisällä istuva naishahmo pitää kädessään Merkuriuksen/Hermeksen sauvaa. Taulussa on kolme kultaista kolmiota, kuten Gizassa pyramideja - ja Utsjoella Ailiggaita! Naishahmon ylle on kuvattu valkoinen Pyhän Hengen kyyhkynen.

Venuksen tanssi auringon kanssa tapahtui keskiviikkona 6.6. aamuyöstä. Lähdimme ajelemaan Utsjoen kirkolle puolen yön maissa, Maaritar ja hänen saamelainen ystävänsä Niilo Johannes Rasmus sekä minä. Marsin energiat, neliössä Venukseen, olivat olleet aika hurjia, ja myös osa meistä leideistä kalisteli sarviaan niin, että Marja halusi lähteä kotinsa voimapaikalle Inarijärven rantaan ottaakseen omassa rauhassaan vastaan Venuksen jumalaista valoa. Näin meidän neliömme muuttui kolmioksi. Kristiina ryhmämme tasapainottavana voimana halusi meditoida pyörän ääressä ollakseen yhteydessä myös muihin Lapissa meditoiviin ryhmiin, etenkin Kilpisjärven Saanalla. Myöhemmin hän kertoi, kuinka hän näki Rauhanpyörän leijuvan koko Lapin yllä.

Tapasimme Onnelan törmällä Ursan ryhmän ja parisenkymmentä innostunutta ja lähdimme heidän kanssaan kiipeämään läheisen Annakurran tunturin huipulle. Monikaan ei arvannut, mihin lähti mukaan. Polku oli äkkijyrkkä ja kiduttavan pitkä, kuin seinää vasten olisi kiivennyt. Vaikkei sentään oltu kiipeämässä Himalajan Annapurnalle! En olisi selvinnyt kiipeämisestä ilman apua. Maaritar kantoi mukaani ottamaa huopaa, nuori neito, saamelaislehden toimittaja otti tuulitakkini ja Niilo reppuni. Olisin saattanut horjahtaa liukkaalta polulta rotkoon, ellei suojeleva enkeli Niilo olisi ottanut lujalla otteellaan kädestäni kiinni. Kuntoni ei todellakaan ollut kestää tätä haastetta. Keuhkot ja sydän osoittivat, että olin kylmiltään lähtenyt tähän rankkaan nousuun.

Huipulla Ursan vetäjällä Juhani Harjunharjalla oli kaukoputki asennettuna. Aurinko sädehti kultaisena ja täydellä loistollaan muodostaen kaksoisauringon Kalkujoenlammen pinnalle. Se oli satumainen näky. Kello yhdeltä näkyi pieni piste auringon reunassa kaukoputkessa, mutta ei vielä silmille. Laavussa porukka sai tietoa taivaallisesta tapahtumassa avaruusfysiikan professori Kalevi Mursulalta, ja saamelaisnuorukaisen lempeää musisointia ja laulua saamen kielellä. Tunnelma oli kiehtova. Tunsin Venuksen säteilyn ja voiman valtavana valona olemuksessani ja ympärilläni. Äiti Maria Magdalena oli läsnä koko ajan.

Lähdimme ajelemaan kolmen jälkeen takaisin majapaikkaamme, muut kokoontuivat vielä neljältä juhlimaan ja seuraamaan Venuksen kulkua Onnelan törmältä käsin. Ajoimme takaisin Norjan puoleista rantatietä, ylittäen maiden välisen Saamensillan. Tullessamme oli aurinko säteillyt voimallisesti kullaten Suomen rannan, nyt se paistoi kullaten Norjan puolen. Noin vartin yli neljä pysäytimme auton ja rupesimme taas katsomaan aurinkoa tummennetuilla laseillamme. Ja siellä se loisti: Venus selvänä mustana pallona keskellä aurinkoa! Pomppasimme kaikki tanssimaan tiellä, myös Niilo, joka mielestään ei ole mikään tanssija. Porotokka tien varressa todisti iloamme. Näimme myös kolme hirveä aivan tien poskessa, kaksi naarasta ja vasan. Olipa vauhdikas, ikimuistettava yöttömän yön yö, jossa Venus Jumalatar tanssi ja tanssitti meitä!

Pyysin muita leidejä kertomaan omista kokemuksistaan.

Kristiina: Venuksen Juhlaa

Keskiviikkona 060612 oli Venuksen ylikulku. Ylikulun kesto oli kaiken kaikkiaan noin seitsemän tuntia ja h-hetki Utsjoen korkeudella klo 04:29. Venuksen ylikulku näkyi Suomessa kokonaisuudessaan vain pohjoisen yöttömässä yössä.

Ylikulku tapahtuu aina 8-vuoden sykleissä ja seuraava sykli on vuosina 2117 – 2125. Tuolloin 2117 sanotaan Vesimiehen Ajan varsinaisesti vasta alkavan. Edellinen ylikulku tapahtui kahdeksan vuotta sitten 08.06.2004, jolloin olin vastaanottamassa Venuksen voimallisia energioita Vaasan saaristossa.

Venus edustaa rakkauden lisäksi mm. arvomaailmaamme ja suhdettamme rahaan; voi hyvinkin nähdä miten arvot ovat muuttuneet tänä aikana vuodesta 2004 vuoteen 2012. Esoteerisessa mielessä Venus edustaa Aurinkoenkeliämme, Sieluitseämme, joka ylikulun hetkellä voimakkaasti vuodattaa meille rakkauttaan ja valoaan, vahvistaen näin sielunsuunnitelmaamme ja korkeimpia henkisiä visioitamme.

Ylikulun aikana olin täällä Unien Majatalossa Lähettilään Rauhanpyörän äärellä lukemassa rauhanrukouksia, mietiskelemässä ja meditoimassa. Kokemus kaiken ykseydestä ja yhteydestä omaan sieluperheeseen ja aurinkoenkeliin oli hyvin voimallinen. Yöttömän yön aurinko Utsjoen korkeudella oli vaikuttava kokemus jo sinällään. H-hetkellä koin valtavan valon vuodatuksen ja näin miten Aurinkoenkeliltä vuodattuva valo kulki rauhanpyörässä olevan valkoisen keskuksen läpi leviten kaikkialle ja miten rauhanpyörän mystinen kuvio leijui todella suurena Lapin yllä.

Venuksen ruusu

Venus muodostaa kahdeksan vuoden aikana, matkatessaan auringon ympäri, 5-terälehtisen RUUSUN ja kun tuo geometrinen kuvio on jälleen kokonainen, sanotaan Venuksen syntyvän aina uudelleen. Eli tähän 060612 tapahtumaan liittyy lisäksi vielä Venuksen uusi syntymä!
(www.luoja.org.)

Maaritar:

Pyhän KolmiNaisuuden päivän aattona kokoontui Ihmeellisten Unien majataloon Suuren virran, Deatnun, Tenon rannalle neljä Pohjan neitoakkaa saamelaisjumalatar Madderakan maille tarkkailemaan taivailta Rakkauden planeetan, Venuksen yhtymistä Aurinkoon. Ja Suomineidon saamelaiskruunussa Utsjoella oltiinkin paraatipaikalla, kun valotanssiaiset kestivät peräti seitsemän tuntia!

Viestejä Venukselta

”Rakkauden Jumalattaren Tahto”

Oi ihmiset, kaikki te ihmeelliset
toinen toistanne lempikää
hyvänä pitäkää
hyväilkää

suudelkaa
koskettakaa
toisistanne nauttikaa
koko sydämellänne
kehollanne
rakastakaa

iloitkaa
leikkikää
yhdeksi yhtykää
toinen toistanne pyhinä pitäkää

kaikessa rauhassa
kaikessa rakkaudessa
valossa
rakastakaa
rakastakaa
rakastakaa

sydämenne avatkaa

Oi ihmiset, kaikki te ihmeelliset
kaikessa rauhassa
kaikessa rakkaudessa
toinen toistanne
lempeästi hymyillen
hyvänä pitäkää
hyväilkää

Äidin, Tyttären ja
Pyhän Kehon
nimeen

A Mama

Venuksen Rakkaus sydämissämme
Margie
rauhanpapitar

ELI ELI LAMA SABAKHTANI

Eli, Eli, lama Sabakhtani
minun Jumalani, minun Jumalani,
kuinka sinä minua näin kirkastat,
kuinka minun osakseni
saa tulla tällainen kunnia,
että sinä minua näin rakastat,
pidät minusta huolta
ja johdatat minua
olemaan se, mikä Minä Olen

Pääsiäisruusuja Margien pöydällä

Jeesuksen on väitetty kirkon oppien mukaan sanoneen ristillä: ”Eli, Eli, lama Sabakhtani, minun Jumalani, minun Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Olen vakuuttunut siitä, mitä monet oppineet sanovat, että käännös on väärä. Uskon sen täysin. Sain tämän erilaisen tekstin jo vuosia sitten. Äskettäin lisäsin siihen nämä neljä viimeistä riviä. Rukous on nyt minun aamu- ja iltarukoukseni.

Pääsiäisen vietto on aina ollut minulle erilainen juhla. Nuoresta lähtien tunsin vastenmielisyyttä kirkon tuputtamaa tietoa vastaan. Ristillä roikkuva Jeesus on minulle vieläkin luotaantyöntävä. En ymmärrä, miksi kirkko palvoo kärsivää Jeesusta. Sitä ei muuksi muuta se, että kärsimyksen jälkeen iloitaan ylösnousemuksesta.

Teosofisessa Ruusu-Risti seurassa, johon liityin kolmikymppisenä, on aina juhlittu pääsiäistä, mutta pitkäperjantai ei ole niissä juhlissa korostunut minään kärsimysnäytelmänä. Juhlitaan kylläkin useampi päivä monine kokouksineen, juhlallisine seremonioineen ja matineoineen. Jeesus on läsnä.

Kumpanakin pääsiäispäivänä oli tänä vuonna loistava auringonpaiste koko maassa. Vietin nämä jumalaisen kauniit päivät kauneimmassa tuntemassani temppelissä, luonnossa. Kemijoen jäällä oli paljon ihmisiä hiihtämässä. Niin minäkin. Yhteyteni 'yläkertaan' ovat aina olleet suoria yhteyksiä. En ole koskaan ollut kiinnostunut välikäsistä, olivatpa ne sitten kirkonmiehiä tai meedioita. Keskustelen henkimaailman kanssa yhtä luonnollisesti kuin fyysisten ihmisten kanssa. Keskusteluni ovat henkilökohtaisia, eivät mitään ennustuksia kenellekään. Voin ottaa itse yhteyden tai sitten minulta kysytään, haluanko jutella. Hyvin usein Maria Magdalena, Jeshua, Energiaperheeni ja viime aikoina myös Äiti/Isä/Jumala/Minä Olen on ollut keskustelukumppanina.

Jäällä hiihtäessäni Jeesus eli Jeshua, joka oli hänen oma arameankielinen nimensä, halusi keskustella kanssani nimenomaan pääsiäisen vietosta. Hän kertoi, että nykyinen tapa viettää pääsiäistä ei ole hänen mieleensä. Kristityt ristiinnaulitsevat hänet joka pääsiäinen. Vuosi vuodelta hänet pakotetaan ristille kärsimään, fyysisesti. Se on suorastaan masokistinen tarve kristityillä.
Samalla tavalla ristiinnaulitaan hänen puolisonsa Maria Magdalena, unohduksella ja häpeällä.

Jeshua pyysi minua käyttämään näin voimakkaita ilmaisuja, koska asia on hyvin vakava ja vääristää pääsiäisen todellisen sanoman. Hänen sanomansa on Ylösnousemus ja kuoleman voittaminen. Se riittää. Muuten pääsiäinen on vanha juutalainen tapa, eikä ole Jeshuan asettama.

Jeshua ei olisi pystynyt siihen, mitä varten Hän tuli maailmaan, ilman Rakastettuaan, Maria Magdalenaa. He muodostivat täydellisen parin. He ilmensivät maskuliinista ja feminiinistä Kristusta. Nämä kaksi Kristusprinsiippiä yhtyivät heissä yhdeksi Universaaliksi Kristukseksi. He yhdessä toivat tämän Kristustajunnan fyysiseen maailmaan, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa, ja näin jokaisen ihmisen ulottuville.

Kirkko loi omien tarpeittensa mukaisen kuvan Jeshuasta. Maria Magdalena poistettiin kaikista teksteistä, paitsi niistä kahdesta kohdasta, joita oli vaikea väärentää, koska sana oli ehtinyt jo kiiriä monille. Maria Magdalena ristin juuressa yhdessä Jeesuksen äidin ja apostoli Johanneksen kanssa. Sekä Maria Magdalena ensimmäisenä Jeshuan haudalla sekä ensimmäisenä todistamassa ylösnoussutta Jeshuaa. Naisella ei ollut todistusarvoa. Nimetön mieskin oli arvokkaampi kuin nimeltä mainittu nainen. Näin oli silloin, ja näin on vielä nykyäänkin hyvin monissa maissa.
Kaikki tämä historiallisten tosiasioiden raaka vääristely on masentavaa ja surullista. Totuuden on vihdoinkin aika tulla esille. Ja se on jo täällä. Koko ajan vanhat valheet murenevat ja romahtavat niiden niskaan, jotka niitä edelleen esittävät. Mikään ei voi estää niiden paljastumista.

Pääsiäisen jälkeen sää yllättäen lauhtui välillä nollakeliksi. Oma hiihtämiseni jäi siihen. Löysin taas vesielementin ja uimisen riemut. Siihen sain vauhtia, kun tapasin Matan, joka oli käymässä Ikaalisista siskoni Riitan luona. Kun muut lähtivät Ounasvaaralle mäkeen, me lähdimme urheiluhallille uimaan. Innostuimme uimisesta niin, että päätimme lähteä päiväseltään käymään Levillä kylpemässä.

Sää oli aamulla sumuinen ja satoi räntää. Pyysin enkeleitä tuomaan meille aurinkoisen päivän. Levitunturilla pääsee autolla huipulla olevalle Tuikku maisemaravintolalle asti. Jo noustessamme aurinko tuli yllättäen esiin. Sanoin enkeleille, että antakaa kolme näyttöä, niin uskomme että olette kanssamme. Kun Mata haltioituneena upeista tunturimaisemista otti kameransa esille, juuri silloin rävähti aurinko taas paistamaan. Se kolmas kerta tuli sitten kylpylässä, kun istuimme ulkona porealtaassa luminen rinne taustalla kimmeltäen. Suoraan kasvoihimme se paistoi. Ei voinut muuta kuin kiittää enkeleitä ja iloita kaikesta.

Kylpylässä on myös uintiallas, joten saatoimme uida rakastamaamme kuntouintia. Erikoinen elämys oli ylätasanteella oleva kaunispohjainen, matala lämminvesiallas, jossa oli vettä vain puolisääreen. Siinä selällään kelluessa pääsi pintakelluntaan ja oli sellainen olo, kuin kelluisi avaruudessa ilman painovoimaa. Se oli minulle ihmeellinen kokemus. Aina vedessä ollessani siunaan veden. Kehomme on täynnä vettä, joten yhteys veteen on mutkaton. Siunaan aina veden ympärilläni, ja kaikki maailman vedet, pienet ja suuret aina valtameriä myöten. Tiedän, että se toimii. Kaikki siunaaminen toimii. Se on vain muistettava tehdä. Myös ihmisten siunaaminen on tärkeää. Ja etenkin sellaisten ihmisten, jotka tuntuvat jotenkin hankalilta. Meri on latinaksi mare ja meret on maria. Nimi Maria on yhteydessä veteen ja Äiti energiaan. Koin, että Äiti Maria Magdalena oli kanssamme koko ajan, etenkin kylpylässä.

Takaisin ajaessamme Mata bongasi tienvarren puusta lapinpöllön kaksi kertaa. Aika erikoista sekin. Emme kumpikaan muista nähneemme pöllöjä näin läheltä. Käväisimme vielä tervehtimässä matkan puolivälissä koulukaveriani ja hyvää ystävääni Pietaria Jääskön kylässä. Hän on palannut kotiseudulleen ja toimii siellä poromiehenä. Hän oli juuri tullut kotiin poroaidalta ja kertoi odottavansa, että joki avautuu, jolloin porot voidaan vapauttaa aitauksesta ilman pelkoa, että ne karkaavat joen toiselle puolelle. Ihailimme Pietarin ikkunasta avautuvaa upeaa panoraamaa Ounasjoelle ja herkuttelimme poromiehen poimimilla kultaisilla hilloilla.

Kiitollisuus ja ilo täyttävät sydämeni. Maailma on niin kaunis ja ihmiset ihania ja sydämellisiä. Siunaan myös sitä, että kotikaupungistani on vain puolentoista tunnin matka lähituntureille, niin Leville kuin Pyhä/Luoston suuntaan. Sekin on siunaus, että välttämättä ei tarvitse lähteä kauemmas, kun luontoon pääsee jo kotiovelta. Siunaamista suosittelen kaikille. Se on rakkaudellinen ratkaisu ongelmiin, mielenrauhaan ja sisäiseen, todelliseen elämään.

Siunaten ja rakastaen
Margie Marketta Mylläri puh 040 7626454
rauhanpapitar

Valon Jumalattaret

Valo on taas tullut esiin lepotilasta pimeästä huoneestaan. Se tulvii jo aamuvarhaisella tajuntaan, kun avaa silmät. En käytä verhoja sen takia, että heti aamulla herätessäni haluan nähdä taivaan. Valolla on ihmeellinen vaikutus. Olen syntynyt toukokuussa, jolloin valo näillä leveysasteilla oli lähes ympärivuorokautista. Kun sielu syntyy valoisaan aikaan, sen on helppo samaistua valoon ja muistaa, mistä on kotoisin. Me synnymme valosta ja lähdemme sitten aikanaan täältä valoon. Kaikki sillä välillä on valon ja sen varjon kanssa elämistä. Ilman varjoa ei voi tajuta valoa. Myös kaikki tapahtumat elämän aikana ovat tätä samaa kanssakäymistä.

Maaliskuu on se aika, jolloin lappilainen yleensä herää talven horroksesta ja pakkasesta. Viime viikonloppu aloitti kaupunkilaisilla jäähiihdon. Mahtavat joet Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät keskustassa ja virtaavat yhtenä uomana, Kemijokena etelä-länsisuunnassa kohti merta. Keskipäivän aurinko hyväilee hiihtäjää. Joen jää on kuin suuri olohuone, jossa kaupunkilaiset tapaavat toisiaan. Asun kahden lammen, Harjulammen ja Kirkkolammen välisellä kannaksella aivan keskustassa. Kumpaakin lampea pitkin pääsee joelle. On helppoa ja vaivatonta lasketella jäälle, ja hiihtäminen tasaisella hyvällä ladulla etenee sujuvasti. Ympäröivät vaarat luovat maisemaan selkeyttä, kun avaruus ympärillä saa kiintopisteitä. Riemuitsen joka kerta siitä, että saan asua täällä omassa, rakkaassa, lappilaisessa sielunmaisemassani.

Viime kuukaudet olen elänyt erittäin terveellisesti. Aloitin taas makrobioottisen luomuruokavalion. Kävin hakemassa siihen potkua Espanjasta. Rakas ystävättäreni ja terveysterapeuttini Liisa Kinnunen asuu nykyisin talvikuukaudet Fuengirolassa, jossa sain asustaa hänen luonaan. Liisa laittoi minut oitis kokonaisvaltaiseen hoitoon. Liisa syö vain makrobioottista luomukasvisruokaa. Ainekset hän hakee luomukaupasta ja valmistaa itse kaiken ruoan. Liisan ruokaan eivät kuulu liha, kala, maitotuotteet, kotimainen vilja tai mitkään keinotekoiset lisäaineet. Erittäin tarkka hän on happo/emästasapainosta ruoan suhteen. Liisan ruoka on paitsi terveellistä, myös herkullista ja vaihtelevaa. Innostuin taas tästä ruoasta, joka on minulle tuttua kymmenen vuoden takaa.

Taiteilija Otto Suutarin Margielle maalaama taulu "Kullerot"

Viime vuosina aloin jossain määrin lipsua tästä terveellisestä ruokavaliosta, ja etenkin tulipalon jälkeen viime vuonna lipsuminen jatkui. Tästä rupesi kuitenkin tulemaan seurauksia terveyteni suhteen. Monenlaiset stressit vuoden mittaan lisäsivät paineita. Kun yhdestä selvisin, uusia haasteita tuli eteen. Edelleenkin on tutkimuksessa kadonneiden arvoesineitteni kohtalo. Ja kodin luominen uudestaan oli sekin valtava urakka. Onneksi aina välillä otin lomaa ja lähdin etelään uusiin maisemiin. Mutta kaikki haasteet on kuitenkin kohdattava ja käsiteltävä aikanaan.

Ihminen tarvitsee apua, ja siihen Liisa on aina ollut valmis. Hänen ruokansa, öljynsä, turvekylpynsä, hoitonsa ja kokonaisvaltainen ajattelunsa terveydenhoidossa saavat ihmeitä aikaan. Lisäksi Liisalla on nyt mainio Bemer laite, joka nopeuttaa kaikkea hoitamista ja parantumista. Kehoni on ruvennut elpymään ja tervehtymään. Hiihtäminen jäällä saa myös voimat palautumaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Olin kauppaopettajana täällä Rovaniemellä, rakensimme taloa ja mieheni Jussi Kivelä eli viimeistä vuottaan sairaana ja hyvin hauraana. Olimme kumpikin hyvin lähellä hiipumista rajan yli. Sitten tuli aurinko, lumi ja hiihtäminen. Silloin hiihdin Ounasvaaralla. Yhtäkkiä heräsin kuin unesta ja voimani elpyivät aivan ihmeellisesti. Se kaikki oli hiihtämisen ansiota. Luonto, liikunta ja raikas ilma kauneuden keskellä ovat suurenmoisia asioita. Ja nyt voin taas vakuuttaa, että ruoka on myös elintärkeää terveydelle.

Ystävättäreni Maaritar käväisi hiihtolomallaan minua tapaamassa. Hän opiskelee Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja on innoissaan matkailulinjan mahdollisuuksista. Tamperelaisesta näyttää tulevan pysyvä lappilainen. Maaritar kirjoittaa TAR-runoja ja tässä yksi hänen 'Tanssiva Jumalatar' kokoelmastaan:

TAAS TANSSIVAT JUMALATTARET Maaritar Rantamaa

kaukana pohjoisessa
naisten maassa
taas tanssivat jumalattaret
kirkkaana kimaltavan
pohjantähden alla

huntunsa riisuen
kasvonsa paljastaen
hiuksensa levittäen

kaikkien ihastella
kunnioittaa
pyhänä pitää
sydämestään rakastaa

kaukana pohjoisessa
naisten maassa
taas tassivat rakkauden jumalattaret
äiti maan iholla
isä auringon lämmössä
veli tuulen
sisar sateen syteilyssä

loistavina
säteilevinä
tähtinä pimeydessä
rakastaen kaikkea
mitä kohtaavat
lempeästi

kiihkeästi
ikuisesti

Valossa me kaikki naiset tanssimme Valon Jumalattarina. Meillä on siihen ikiaikainen oikeus ja me tiedämme sen. Vapaina kaikista syyllisyyden ja häpeän kahleistamme, joihin meidät on pakotettu. Me emme tyydy enää elämään varjossa, sillä valomme loistaa kaiken yllä ja muuttaa elämämme todelliseksi.

Valon rakkaudella
Margie
rauhanpapitar

Maria Magdalenan politiikka

Aurinko aloittelee juuri upeaa nousuaan taivaanrannassa. Isot ikkunani ovat etelään päin ja tämä työhuoneeni ikkuna on itään. Olen saanut uskomattomia näkyjä silmieni eteen marraskuun aikana, ja niillä kaikilla on aina sanoma minulle. Tänään sanoma on: ”Ole avoin ja rohkea ja kerro, mitä Äiti Maria Magdalena haluaa sinun kertovan. Hän haluaa sinun kertovan, että hän tukee Paavo Väyrystä Suomen seuraavaksi presidentiksi.”

Aamulla katsoin ykkösen aamu-tv:tä, jossa Paavo Väyrynen puhui. Tässä oli taas yksi vahva sysäys; mietin nimittäin juuri artikkelini aihetta seuraavaan Sielunpeilin. Yleensä ensin tulee otsikko ja sitten menen vain koneelle kirjoittamaan tekstin.

Syyskuun toinen päivä olin tavanomaisella sauvakävelylläni Kemijoen rantaa pitkin. Silloin tuli tajuntaani Äiti Maria Magdalena ja sanoi yksinkertaisesti: ”Kirjoita juttu Paavo Väyrysestä”. Että mitä, kirjoittaisinko poliitikosta! Toistin kysymystä kerta kerran jälkeen. Lauantaina siskoni Eeva ja Helena olivat luonani ja nauroin heille tapahtumaa, jolloin suureksi ihmeekseni siskoni innostuivat ja kehottivat kirjoittamaan. Niinpä sitten heidän lähdettyään menin koneelle ja sieltä tuli seuraava teksti, joka sitten julkaistiin paikallisissa lehdissä. (Uusi Rovaniemi 9.9. ja Lappilainen 22.9)

Vuokko Väyrynen saa Sielunpeilin Margielta

Paavo Väyrynen ja Margie

Paavo Eemelinpoika Väyrynen pressaksi

Tarvitsemme Paavon pressaksi. Tässä joitakin näkökohtia:
Hän on ylivoimaisesti kokenein ja ansioitunein tämän hetken poliitikkomme. Hänellä on nuoruudestaan asti ollut mahdollisuus aitiopaikalta nähdä ja vaikuttaa Suomen asioihin. Jo pelkästään se, että hän on ollut niin lähellä presidentti Kekkosta, on antanut hänelle loistavan oppitunnin. Hän sai oppia myös ulkopolitiikan hoitamista ulkoministerinä ollessaan. Hän myös tietää, että asiat opitaan vain erehdysten kautta. Hän ei ole koskaan lannistunut, vaikka häntä on mollattu välillä olan takaa. Hän on aina noussut pinnalle. Se on taito, jota harvalla, etenkään poliitikolla, on.

Paavon perusluonto on ystävällisyys. Hänellä on hyvin aurinkoinen olemus ja hymy herkässä. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä. Se osoittaa, että ihmisessä on paitsi tiedon, myös sydämen sivistystä. Hän osaa arvostaa kanssaihmisiään.

Paavo on lappilainen ja arvostaa maaseutua ja sen pysymistä elävänä. Hän on itse lähtöisin maanviljelijäperheestä ja osaa kunnioittaa maan antimia ja Äiti Maata. Hänen juurensa ovat syvällä lappilaisessa kulttuurissa. Hänen isänsä Eemeli yli satavuotiaana sai vielä patentin keksinnölleen. Paavon geeneissä on siis uudenoppija. Hän ei jämähdä paikoilleen, vaan etsii uusia vaihtoehtoja, joista on hyötyä ihmisille.

Paavo on perustanut kotiseudulleen kansanopiston ja sen pihapiiriin muun muassa kappelin. Kappeli, jossa on Juhani Palmun maalaukset, on aivan ainutlaatuinen. Se henkii Äiti Marian energiaa viehättävine naisfiguureineen. Kappelintekijää on selvästi inspiroinut vahva henkisyys.

Rauhanpappina arvostan Paavon avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta myös uskon asioissa. Itse olen vuosia unelmoinut Napapiirille saatavasta kansainvälisestä rauhankappelista, jossa katto on korkealla ja sijaa kaikille uskomuksille, jotka edistävät ihmisten välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa. Näen Paavon rauhanmiehenä, jolla on hyvät edellytykset onnistua tässä työssä.
----------
Tamperelainen ystävättäreni Maaritar, joka nykyisin opiskelee Inarissa Saamelaisopistossa, kävi luonani reissullaan ja innostui Paavosta kovasti. Olin aivan ihmeissäni ystävieni innostuksesta.

Paavo Väyrynen tuli puhujamatkallaan Rovaniemelle 12.11. ja menin häntä kuuntelemaan. Tulin paikalle kokouksen jälkeisellä kahvitauolla ja kävelin kuin magneetin vetämänä istumaan suoraan hänen viereensä. Esittäydyin ja juttelimme hetkisen. Sitten hänen puheensa aikana istuin kuin tatti hämmästellen hänen puhettaan. En ollut uskoa korviani. Puheen jälkeen oli muutama kommentti yleisön joukosta. Viime hetkessä nousin ylös ja pidin puheen. Annoin tulla mitä annettiin. Se sai valtavan suosion ja sanottiin: oletpa sinä rohkea, ja mikä energia! Sen jälkeen kirjoitin jutun paikallisiin lehtiin, jossa ne taas julkaistiin (Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi 17.11.11)

Henkinen kasvu talouskasvun tilalle

Henkinen kasvu talouskasvun tilalle.Tämän sanoi puheessaan raskaan sarjan poliitikko, presidenttiehdokas Paavo Väyrynen vaalitilaisuudessaan Rovaniemellä. Ihan totta!

Ensimmäistä kertaa elämässäni tuen poliitikkoa julkisesti. Koko puhe oli sellainen, että voisin vaikka itse puhua näin. Tässä joitakin teemoja:

Ihmiskunnalla ei ole varaa jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Se aiheuttaa vääjäämättä katastrofin.
Luonnonvaroja on säästettävä ja uusiutuvat luonnonvarat saatava kestävälle pohjalle.
Elävä maaseutu on meille kaikille tärkeä asia ja meidän kaikkien etujen mukaista.
Uusi arvomaailma edellyttää että talouskasvun tilalle tulee h e n k i n e n kasvu.
On luotava uusi arvomaailma, jossa henkiset/ hengelliset arvot ovat ensi sijalla. Arvojen muutos ja yhteisöllisyys ovat välttämättömiä koko ihmiskunnan hengissä selviämiseksi.
Presidentti on oleva muun muassa arvojohtaja, jonka tulee kiinnittää huomiota etenkin oikeudenmukaisuuden ja heikommista huolehtimisen korostamiseen.

Jos tuleva presidentti on näin avarakatseinen, suvaitsevainen ja myötätuntoinen kanssaihmisiään kohtaan, on hän juuri se paras presidentti, mitä Suomi tarvitsee näinä aikoina. Valtiomiehen kokemuskaan ei todella ole haitaksi!
-------------------------------
Kaikissa jutuissani, myös paikallisissa lehdissä, käytän nimeni alla aina sanaa 'rauhanpapitar'. Olen tehnyt sen systemaattisesti, senkin uhalla, että juttu alussa saattoi jäädä julkaisematta. Tahdon korostaa aina feminiinisen jumaluuden tärkeyttä. Sitä Magdalen liekkiä, mikä tuli ilmi Jeesuksen rakastetussa puolisossa Maria Magdalenassa. Sitä Mariaa, joka sysättiin raa'asti syrjään ja josta kirkko teki huoran. Se on häpäissyt meitä kaikkia naisia näihin päiviin asti. Meissä naisissa on kuitenkin voima ja viisaus antaa anteeksi ja siunata Äiti Marian rakkaudella kaikkea ja kaikkia.

Äiti Maria Magdalenan siunausta meille kaikille tänä joulunaikana. Olkoon sydämissämme rauha ja rakkaus.

Margie
rauhanpapitar

Rakkaudellinen ratkaisu - rauha

Keskipäivän aurinko kultaa säteillään edessäni olevaa maisemaa. Lammen jää on ensi kertaa jäässä; sateet menneet ja talvi oikeasti alullaan. Vasta toissapäivänä vein pelargoniat parvekkeelta alas pesuhuoneen ikkunalaudalle; siellä ne saavat vielä hetken ilahduttaa talon väkeä upealla loistollaan.

On sellainen tunne kuin tunturin laelle kiivetessäni; yhtäkkiä maisema on avara ja valo tulvii sieluuni. Tämä aika onkin Valon riemuaikaa. Huomenna on Skorpionin täysikuu ja perjantaina maaginen päivämäärä 11.11.11. Olen aina sivuuttanut tällaiset erikoiset luvut, johtuen siitä, että pidän kaikkia päiviä ainutlaatuisina. Mutta kyllä keho tietää, mitä tapahtuu. Energiavirtaus tuntuu voimakkaana ja yhteys korkeammille värähtelytasoille on vilkasta kuin konsanaan avaruusmatkailijalla.

Raskaat tuntemukset vain putoavat kuin vanhat vaatteet yltä. Olen ollut jatkuvasssa puhdistumisprosessissa. Aivan konkreettisesti. Törmännyt asioihin, jotka ovat koetelleet voimiani. Miten suhtautua asioihin ja henkilöihin, kun tuntee, että luottamustasi on väärinkäytetty. Kun rukoilee ja rukoilee, ja tuntuu että vastausta ei löydy. Henkisen polun kulkija asettaa itselleen aikamoisia vaatimuksia, ja usein aivan syystä. Koska tietää, että tämä fyysillinen maailma on illuusiota; että Todellisuudessa ei koskaan ole tapahtunutkaan mitään sellaista, mikä horjuttaa Jumalaa ja yhteyttäsi tähän Ykseyteen. Niinpä Jumala ei näe, tunne eikä tiedä, kun 'putoan'. Kun värähtelytasoni laskee maan raskaisiin energioihin, olen hetkellisesti näkymättömissä Jumalalle. Koen tämän aina yhtä hämmentäväksi. Mutta se on myös helpotus, sillä se oli harhan kokemista.

Kun rukoilin, miten osaisin suhtautua edessäni olevaan kiperään asiaan, Äiti Maria Magdalena antoi minulle kaksi sanaa: RAKKAUDELLINEN RATKAISU

Rupesin siunaamaan tätä tilannetta ja niitä henkilöitä, itse mukaanlukien, jotka ovat osallisena tässä tapahtumaketjussa. Aina kun tämä asia tulee mieleeni, sanon ääneen tai mielessäni: God bless you, eli Jumala sinua siunatkoon. Joka kerta kun ahdistun jonkin asian takia, sanon nämä sanat. Kotialttarini seinällä on lappu, jossa lukee: Rakkaudellinen Ratkaisu Rauha

Selatessani papereitani, sieltä pomppasi esille seuraava lappu, jonka sanat sain jonain hiljaisena hetkenä jo vuosia sitten Tampereella asuessani. Se kuuluu näin:

Eli, Eli, lama Sabakhtani
minun Jumalan, minun Jumalani,
kuinka sinä minua näin kirkastat,
kuinka minun osakseni saa tulla tällainen kunnia

Anteeksianto on se ihmeellinen taika, joka vapauttaa mielen syövereistä, ja laittaa asiat sellaisiin kehyksiin, että niistä voi vapautua. Olemme voineet sopia jonkun aikaisemman elämän henkilön kanssa, että opetamme toisiamme tässä elämässä; joskus aika rajustikin. Kun opetus on saatu ja ymmärretty, voi itsensä vapauttaa tällaisesta asiasta ja henkilöstä. Siunaamalla ja kiittämällä saadusta opetuksesta ja sanomalla: kaikki on anteeksiannettu, voimme kumpikin jatkaa omaa matkaamme rauhassa ja rakkaudessa. Voin käyttää näitä sanoja:

Annan anteeksi kaikella ja kaikille, jotka ovat joskus asettuneet minua vastaan. Annan anteeksi kaikille, joiden nimi herättää katkeruuden tai vihamielisyyden tunteita minussa. Annan anteeksi itselleni. Ennen kaikkea kukaan ei määrää mimnulle kovaa kohtaloa - ei Jumala eivätkä muut ihmiset - minä teen sen itse. Olen tullut maan päälle oppiakseni antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkinen asenne. Se pystyy parantamaan sairauteni. Se on kehittymistä. Se pystyy tekemään surevasta iloisen, poistamaan kaikki patoumat alemman minäni ja korkeamman itseni väliltä. Se antaa tilaa todelliselle itselleni.

Olen pohtinut myös parantumista ja parantamista. Olen aikoinaan käynyt Reiki-kurssit ja antanut myös energiahoitoja. Nyt tulipalon jälkeen en ole tuntenut tarvetta ostaa uutta hoitopöytää. En tarvitse sitä; en myöskään kädellä parantamista. Kosketus ei enää ole tarpeellista. Se voi jopa olla haitallista, sillä energiakentät eivät välttämättä sovi yhteen hoitajan ja hoidettavan välillä.

Joskus aikaisemmin ihmettelin, miksi yhteismeditaatiot eivät tuntuneet hyvältä. Nyt tiedän, että ketään ei voi pakottaa toisen ihmisen energioihin, eikä läheiseen kontaktiin. Aivan samoin kuin puhelin ei enää ole välttämätön kommunikoimiseen, koska yhteys tulee usein telepaattisesti, samoin parantamisprosessi voi tapahtua ilman kosketusta. Sanoihan Jeesuskin, että autuaita ovat ne, jotka eivät näe, ja silti uskovat. Usko on avainsana parantumisessa ja parantamisessa. Uskosi on sinut parantava!

Uuden ajan parantava voima on Usko, Toivo ja Rakkaus. Antautuminen Rakkauden parantavaan voimaan. Luottaminen toivo sydämessä. Ja kaikkia ja kaikkea syleilevä kiitollisuus.

Margie
rauhanpapitar

Pythagoras ja Patmoksen vanki

Terveiset Samoksen ja Patmoksen saarilta Egeanmereltä. Olipa äkkilähtö taas kerran! Kun annan asioiden vain tapahtua, koen sen Johdatuksena. Samoksen erottaa Turkista salmi, joka on kapeimmalta kohdaltaan vain noin kilometri. Saari on vuoristoinen ja metsäinen ja kasvillisuudeltaan hyvin rikas; kreikkalaisen mytologian mukaan hedelmällisyyden jumalatar Hera syntyi saarella. Pääkaupunki on Samos, joka avautuu hurmaavana näkynä korkealta, missä tie kulkee.

Majapaikkani oli kuitenkin Pythagorionissa, joka on sanut nimensä kuuluisan poikansa, matemaatikkko-filosofi Pythagoraksen mukaan; kuitenkin vasta 1950-luvulla oivallettiin nimen mainosarvo; sitä ennen kaupungin nimi oli Tighani. Pythagorion on pieni kolmen tuhannen asukkaan kaupunki, jossa on viehättävä satama; taustalla näkyvät Turkin korkeat vuoret. Hotelli, jossa asuin, oli kaunis, värit pastellia; huoneissa oli vaaleanpunaiset, puiset huonekalut, jopa ovetkin olivat samaa väriä. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä pinkki on ollut kesävärini. Universaalinen, feminiininen väri kolahtaa juuri nyt. Ranta oli vieressä, joten uiminen onnistui hienosti; lämpöäkin oli 30 astetta vielä tähän aikaan vuodesta.

Kaikkien Kreikan saarten historia on vanhaa, tuhansia vuosia ennen ajanlaskuamme, ja valloittajat ja merirosvot ovat aina olleet riesana. Monet munkkiluostarit rakennettiinkin sisämaahan, jotta ne eivät näy merelle. Satamassa on Pythagoraksen vaikuttava patsas. Siinä Pythagoras seisoo sormi pystyssä ja sormen yläpuolella riippuu hehkulamppu. Patsas on kauttaaltaan matemaattisten kaavojen ja kuvioiden peitossa. Jokainen koululainen muistaa ainakin Pythagoraksen kaavan kolmiosta.

Pythagoras syntyi saarella noin 600 eKr. Samoihin aikoihin vaikuttivat myös Buddha, viimeinen Zarathustra Persiassa, Konfutse ja Laotse Kiinassa. Ihmiskunta sai kerralla aikamoisen henkisen vuodatuksen. Pythagoraksen nimi tarkoittaa kreikan kielellä 'tiedon kokooja' ja 'valistunut opettaja'. Hän matkusti hyvin paljon. Egyptissä hän tuli vihityksi mysteereihin; hän kävi Kaldeassa, jopa Intiassakin, ja sai näissä maissa yhä lisätä tietojansa. Pythagoras palasi kotisaarelleen, vain todetakseen, että saarta hallitsi tyranni Polykrates, joka ei hyvällä katsonut hänen opetuksiaan; seurasi karkotus.

Pythagoras asettui asumaan Krotonin kaupunkiin Italiaan ns. Magna Graeciassa, jonne hän perusti koulunsa eli ihanneyhteiskuntansa, josta hän on tullut kuuluisaksi. Sinne kokoontui oppilaita kaikkialta silloisesta maailmasta. Pythagoras sai Krotonin senaatin ja tuhatmiehisen neuvoston puolelleen ja hänelle rakennettiin kaupungin ulkopuolelle komea marmorinen rakennus. Täällä opilaat olivat joko 'eksoteerikoi' tai 'esoteerikoi' riippuen eri tasoisista opetuksista; koulussa oli sekä miehiä että naisia. Portilla oli kuvapatsas, jonka jalustaan oli kaiverrettu: 'procul profani' - ”pysykööt kaukana epäpyhät”. Eräs tällainen 'epäpyhä' aatelinen, jota ei hyväksytty kouluun, aloitti sittemmin parjauskampanjan ja koko yhteisö tuhottiin 40 vuoden loistokkaan ajan jälkeen.

Pyhagoralla oli 'kultaiset jakeet', joita oli 71 ja joita hän käytti luentojensa pohjana. Ne sisältävät sekä käytännöllisiä että jumalaisia hyveitä. Muun muassa: Kunnioita kaikkea, ja itseäsi yli kaiken. Kauneus oli läsnä kaikkialla. Matematiikka oli hänen lempilapsensa. Pythagoraan kolmio muodostuu kymmenestä pisteestä. Se on pyhä, sillä sitä mietiskelemällä ihminen voi ymmärtää maailman harmonian, ”sfäärien musiikin”. Piste on kaiken olevaisen alku. Kun se liikkuu, syntyy viiva, ja viivassa täytyy olla ainakin kaksi pistettä, mutta viiva voi vuorostaan liikkua ja silloin syntyy pinta, jolla on ainakin kolme pistettä. Ja kun pinta liikkuu, syntyy kappale, jolla on ainakin neljä pistettä. Koko meidän maailmamme on siis neljään pisteeseen kätkettynä, ja neljän pisteen liikkumisesta syntyy kosmos.

Tein retken Patmos saarelle, jonka sanotaan olevan Kreikan pyhin saari, koska siellä sijaitsee luola, jossa Apostoli Johannes näki maailmanlopun kauhukuvansa. Ne ovat Raamatussa tarkkoine kuvauksineen ja ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen hurjia spekulaatioita.

Luola on erikoisen muotoinen. Istuin siellä tovin kaikessa rauhassa, sillä juuri silloin oli vain muutama ihminen paikalla. Ihmettelin hiukan, kuinka paikassa ei ollut mitään 'kauhunsekaisia tunnelmia', vaikka paikka on kuuluisa juuri kauhunäyistään. Sen sijaan sain heti yhteyden Maria Magdalenaan, joka tapansa mukaan puhui rauhasta ja rakkaudesta; ja myös omasta työstäni, etenkin kirjoittamisesta. Muistin silloin Nick Bunikin, alias Paavalin kirjat ”In God's Truth” ja ”Time for Truth”. Löysinkin kirjahyllystäni ”In God's Truth”, joka ihmeen kaupalla oli aivan puhdas, reunat vain hiukan nokeentunut.

Nick Bunick selittää kaiken toisin. Kauhujen näkijä ei ollut Apostoli Johannes vaan joku toinen Johannes, joka oli juutalainen kristitty ja karkotettu tämän takia Patmokselle, jossa sijaitsi roomalaisten vankisiirtokunta. Patmoksen näkijä puhui oman aikansa tyranneista ja kauheuksista lähiajassa, ei kahden tuhannen vuoden päästä. Keisari Domitianus oli aikalaisilleen hirviö, joka vainosi kristittyjä ja sopii hyvin apokalyptisiin näkyihin. Kirja kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan lopulla.Todellinen Apostoli Johannes oli kuollut ja haudattu Efesoksessa aikaisemmin kuin toinen Johannes-niminen näki näkynsä.

Ilmestysluolan yläpuolella on massiivinen luostari muureineen, luostareineen ja kirkkoinen. Se perustettiin noin vuoden tuhat paikkeilla ja se on pyhitetty Apostoli Johannekselle. Siellä on elänyt munkkeja kaikki nämä vuosisadat ja on edelleenkin elävä luostari. Ylhäältä avautuu aivan uskomaton näky alhaalla olevaan kaupunkiin, merelle, saarille ja Turkin puolen vuorille.

Paavali, joka nykyisin elää Nick Bunick -nimisenä, on pannut uusiksi koko Jeesuksen ajan ja sen jälkeisen ajan kirkon historian. Hän selittää seikkaperäisesti kirjoissaan, miten kaikki vääristeltiin ja selitettiin valtaapitävien omaksi eduksi. Paavali tunsi Jeesuksen hyvin jo nuoruudestaan, ja he olivat hyviä ystäviä kymmenen vuoden ajan Jeesuksen kuolemaan asti. Apostolienkin kirjoitukset joutuvat uuteen valoon Paavalin selityksissä. Apostoleista muun muassa Luukas ei ollut vielä edes syntynyt Jeesuksen kuollessa, ja silti hän sepitti omat tarinansa kuin silminnäkijä. Kirjoitukset kuvastavat kirjoittajiensa omia intressejä eivätkä ole tarkoitetut koko ihmiskuntaa varten.

Paavalin mukaan on edesvastuutonta, että Ilmestyskirjan kauheuksia edelleen pidetään esillä ja määrätyt tahot melskaavat näillä hirveillä lopunajan kuvilla. Viime vuosisadat ovat kyllä osoittaneet, että kauheuksia on ollut koko ajan. Maailmanloppua ei ole näköpiirissä. Mutta jotain kylläkin on: Uusi Aika uusine energioineen. Elämme tätä aikaa jo hyvää vauhtia. Tämän takia Feminiininen Jumaluus on niin vahvasti läsnä, antamassa tilaa tälle uudelle energialle. Tätä työtä me kaikki olemme kutsutut tekemään. Rohkeasti ja rakastavin sydämin. Rauha meissä jokaisessa säteilee ja lisää maailman rauhaa.

Margie
rauhanpapitar

VAIHTOEHTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Ilta-aurinko kuvastuu lammen pintaan. Maisema on tuttu, mutta katson sitä nyt suoraan edessäni, uudella lailla. Työpöytäni oli aikaisemmin kulmauksessa. Nyt kaikki kodissani on järjestetty eri lailla, ja aivan tarkoituksella. Kotini on uusissa raameissa, uusien energioiden syleilyssä.

Evakkoaikani tulipalon jälkeen kesti lähes neljä kuukautta. Ei ollut lainkaan varmaa, palaanko takaisin. Kynnys tulla takaisin oli yllättävän suuri. Totuin jo vapaana kulkemaan; tärkeimmät tavarat autossa. Mutta niin tässä elämässä vain on, että on kohdattava haasteet ja läpikäytävä kaikki kiemurat. Et voi selvitä ilman, että hoidat kaikki eteen tulevat asiat ja tavarat. Jos haluat saada korvauksen vahingoista, on sukellettava syövereihin; käytävä läpi kontissa säilytettyjä nokisia tavaroita ja tehtävä niistä luetteloita. Kaikkein rankinta oli kirjojen kanssa. Niitä minulla oli olohuoneessa kaksi seinällistä; osa hyvinkin arvokkaita. Niitä on läpikäyty aikamoisia kertoja ja heitetty roskiin; pieni määrä on nyt vielä parvekkeella tuulettumassa. Onneksi rakas ystäväni Helena tarjoutui minua auttamaan ja etsimään hintoja. Itse en olisi jaksanut.

Tällä hetkellä rakkauteni kirjoihin näyttää lopahtaneen. Inhoan kaikkea noen hajua, ja kirjat nimenomaan imevät hajuja kuin pesusieni. Mitä kirjoja kaipaan? En ainakaan romaaneja. Kaipaan opiskelukirjojani, niitä joiden reunat ovat täynnä omia muistiinpanojani. Kalevalan lukukirja on yksi rakkaimpia, sivut täynnä merkintöjä. Rakas mieheni Jussi oli kalevala-asiantuntija ja hän piti kolmen vuoden pituisen kurssin Kaunolle, Sinikalle ja minulle. Pari sanaa lehden reunassa toi heti mieleen kaikki Jussin opetukset. Nyt kirja haisee noelle, mutta en ole voinut sitä heittää pois. Toivon sen kuitenkin puhdistuvan tuuletuksessa. Olen ripotellut eteerisiä öljyjä pitkin kirjoja. Samoin kaipaan kirjaani ”Mary Magdalene and the Alabaster Jar”. Se oli täynnä omia suomennoksiani ja merkintöjä kirjan lehdillä. Rakkaita ovat myös lapsuuden aikaiset pienet satukirjani, joista en ole luopunut.

Kotini on nyt uusi ja puhdistettu. Olenko minäkin? Mitä olen kokenut ja oppinut? Mieleni on käynyt vuoristorataa, vieden välillä syövereihin. On ollut hyvinkin raskasta ajoittain. Myös fyysinen kroppa on ollut lujilla, on ollut väsymystä ja sairauttakin. Kun kaikki rutiinit hajoavat, miten selvitä? Olen useinkin puhunut rutiineista vähemmän arvokkaina asioina. Mutta rutiinejakin on kaikenlaisia. Miten selvitä arjessa ilman rutiineja? Olen saanut huomata, että ne ovat arvokkaita. Vasta viikon ajan olen taas tehnyt aamuisin Viittä tiibettiläistä riittiä. Ne vain jäivät, niin kuin moni muukin asia. Ja kuitenkin nämä yksinkertaiset voimisteluliikkeet ovat vuosia pitäneet kuntoani yllä. Samoin kuin sauvakävely säännöllisesti. Kaikessa tällaisessa tarvitaan rutiinia, ja silloin se on siunauksellista.

Tätä kirjoittaessani Dalai-lama on Suomessa, ja Lapin Kansassakin oli tänään hänen kokosivun kuvansa, otsikkona ”Hän vastaa hymyysi”. Näin todellakin on. Dalai-lamaa ei voi olla rakastamatta. Olen onnellinen, että hänen kirjansa ”The Art of happiness” on kaiken tuulettamisen jälkeen hajuton ja taas lukukelpoinen. Kirja on täynnä alleviivauksiani. Otan pienen pätkän:

”Joka päivä edessämme on lukuisa määrä päätöksiä ja valintoja. Ja vaikka kuinka yritämme, emme useinkaan valitse sitä asiaa, jonka tiedämme olevan 'oikea valinta'. Osittain se johtuu siitä, että 'oikea valinta' on usein se vaikea valinta – se johon sisältyy jonkinlainen luopuminen mielihyvästä.”

Tämän kesän ehdoton huippukohta on ollut minulle Luostotunturin LuostoClassic musiikkitapahtuma. Sen pääkonsertti Ukko-Luoston rinteessä oli sanoin kuvaamaton kokemus. Jo viime kesänä konsertti oli järisyttävä valtavine vaskikelloineen. Tänä kesänä oli pianojen vuoro, varsinainen pianomania. Ukko-Luoston rinteessä soi kuusi flyygeliä, joita soitti seitsemän pianotaiteilijaa; lisäksi Kaartin soittokunta antoi parastaan. Lehdessä oli kuva, kuinka lähes pystysuoraa tunturin rinnettä rahdattiin konserttiflyygeliä ylös. Luoston pianistiarmeijan kokoamisesta ja ohjelmiston suunnittelusta vastasi Jukka Nykänen, joka myös juonsi konsertin. Konsertin klassinen musiikki ja tietty hulluus, vanhan ja uuden ihmeellinen yhteensointi, ympärillä mahtava Ukko-Luosto. Piano soi pään takaa, sivuilta ja edestä. Ja aurinko suosi, niin kuin aina pääkonsertin aikana. Eihän konsertti muuten edes olisi ollut mahdollista, kun on kuusi flyygeliä taivasalla...

Rakastan ajella tuntureille. Nytkin nautin matkasta. Poroja oli paljon, pieniä vasoja emojensa kanssa. Autolla ajaessani teen aina Arkkienkeli Mikaelin ristit eteen, taakse ja sivuille. Varjelusta tarvitaan aina tiellä kulkiessa. Innostuin niin konsertista, että illalla ajelin vielä etelän suuntaan Tervolaan Suukosken lavalle tansseihin. Sieluni ja kroppani sai virkistystä. Päivä oli kesän kohokohta.

Mitä teet, kun olet vapaa? Se on sietämätöntä ja yhtä aikaa ihanaa. Vaihtoehtojen runsaus häkellyttää. Se panee pään pyörälle ja mahan sekaisin.
Miten olen selvinnyt?

Aamuisin herätessä olen rukoillut Äiti/Isä/Luojaa, Pyhää Henkeä antamaan minulle rohkeutta ja energiaa elää tässä fyysisessä maailmassa. Olen ollut jatkuvassa yhteydessä Äiti Maria Magdalenaan ja rukoillut, että saisin olla Hänen johdatuksessaan. Hänen välineenään oleminen on ihmeellisintä, mitä tiedän. Tunnen että tämä kirjoittaminen on minulle luonteva tapa. Olen kiitollinen siitäkin, että läppärini ihmeellisesti selvisi tulipalosta pelkällä puhdistamisella; samoin kaikki sen sisältämät tiedot. Tämäkin osoittaa sen, että minusta pidetään huolta ja toivotaan, että kirjoittaisin enemmän.

Mielenrauha ja sydämen rakkaus saavat ihmeitä aikaan. Näiden avulla selviää silloinkin kun haasteet tuntuvat melkein ylivoimaisilta. Antautuminen Johdatukseen, luottamus ja kiitollisuus toimivat; näin olen kokenut myös viime aikojen koettelumuksissa. Kaikki on oppimista. Kaiken takana on Rakkaus.

Margie
rauhanpapitar

Kilpisjärvi, Kypros ja Kreeta

Vapun vietin Kilpisjärvellä. Lähdin Leviltä vappuaattona pohjoista kohden; vapun vietto Levillä ei houkutellut. Sen kummemmin miettimättä pakkasin auton ja suuntasin pohjoista kohden. Majoituin perinteistä rikkaaseen hotelli Kilpisjärveen, joka sijaitsee hurmaavalla paikalla Kilpisjärven rannalla. Järvellä oli satumaisen kaunista hiihdellä. Saana on järven suuntaisesti viiden kilometrin ajan koko pituudeltaan läsnä; pyhyyden voi aistia koko ajan. Olin usein aivan yksin, sillä useimmat hiihtäjät lähtivät heti aamusta vaeltamaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Pystyin helposti olemaan läsnä nykyhetkessä; unohdin totaalisesti tulipalon asunnossani, ja se oli tarkoitukseni.

Viisi hiihtopäivää sai ihmeitä aikaan olemisessani, ja virkistyneenä lähdin taas eteläänpäin, ennen luvattua lumimyräkkää. Levillä lumi muuttui taas vesielementiksi ja kylpemiseksi. Kiitin ja siunasin sitä, kuinka näin sain mahdollisuuden kokea veden parantavan kosketuksen.

Matkalaukkuelämäni sai vaihtelua siitä, että asuin välillä Rovaniemellä rakkaan sisareni Riitan luona hänen kauniissa kodissaan; kolme ihanaa sisartani ovat minua hoivanneet koko tulipalon jälkeisen ajan.

Minulla oli tarkoitus juhlia synttäreitäni toukokuussa. Huomasin, että sopivasti lähtee suora lento Kyprokselle. Ei muuta kuin menoksi. Toinen matkalaukku mukaan lennolle ja toinen matkalaukku jäi autoon.

Kypros oli minulle uusi kohde. Saarikierros oli upea; jaettu kaupunki Nikosia toi mieleeni ajan, jolloin kävin jaetussa Berliinissä; juoksin sateessa Unter den Lindeniä ja pelkäsin, että passini ryöstetään; olin jäänyt opiskelijaporukasta ostaakseni postimerkkejä. Silloinen kokemus oli ahdistava: kaikki jaetussa kaupungissa henki masenunutta oloa; nuoret kahvilassa istuivat kasvot ilmeettöminä.

Onneksi tilanne Nikosiassa oli rauhallinen, ja samaa katua voi jatkaa turkkilaiselle puolelle helposti.
Majapaikkani oli Limassonissa, mutta halusin ehdottomasti käydä Pafosissa Paavalin jalanjäljillä.
Matka kahdella bussilla ja Pafosissa poukkoileminen ilman suunnitelmaa helteessä melkein näännytti minut. Lopulta löysin kuitenkin paikan, jossa on Paavalin paaluksi nimetty kivinen paalu, jossa Paavalia on ruoskittu sen takia, että hän tuli saarnaamaan kristinuskoa. Paikka on yllättävän lähellä satamaa, mutta täysin piilossa kujan perällä. Siellä on pieni kirkko ja aika laaja kenttä paaluineen.

Pystyin kokemaan Paavalin läheisyyden. Hän elää nykyisin USA:ssa Nick Bunick- nimisenä ja on tullut tunnetuksi kirjoistaan, joissa hän kertoo oman totuutensa ajasta, jolloin hän eli Jeesuksen aikaan Palestiinassa. Vasta näissä uusissa kirjoissaan Paaavali on koskettanut minua. Hän liittyy jollain mystisellä tavalla omaan elämiseeni. Bussimatka Pafosiin oli kaiken vaivan arvoinen.

Kyproksen jälkeen majailin taas Riita-siskoni luona. Huomasin yllättäen lehdessä, että viimeinen suora lento etelään lähtee seuraavana päivänä, tällä kertaa Kreetalle. Taas kerran minut laitettiin suoraan lentoon. Matkatoimistossa kerrottiin, että matka on Lapin Kansan lukijamatka ja että saan viimeisen hotellihuoneen. Se oli niin sevää johdatusta, etten miettinyt hetkeäkään. Olen jo tottunut tällaiseen elämään; en suunnittele mimtään, elän tässä hetkessä.

Kreeta on aina yhtä ihastuttava matkakohde. Etenkin Hania, jossa on Venetsialainen satama, vei sydämeni niin, että vaeltelin siellä lähes joka päivä; unohtamatta tietenkään uintia meressä ja kävelemistä vesirajan hiekassa. Vesielementti oli taas siunauksellista; lisänä loistava auringonpaiste.

Tällä hetkellä olen taas majoittuneena Ounasvaaran Pirteille. Tunnen voimieni kasvaneen niin, että pystyn käymään läpi kuittipinot, etsimään hinnat tuhoutuneelle konttitavaralle ja antamaan oman arvioni vakuutusyhtiölle. Tein aivan oikein siinä, että otin etäisyyttä tulipaloon. Asiat näkee selvemmin, kun antaa ajan kulua. Mikä on kaiken tarkoitus?

Kypros ja Kreeta, miksi minut lähetettiin näihin paikkoihin? Katsoin karttaa: Kypros on jaettu maa, monen konfliktimaan ympäröimä saari, aivan Turkin sylissä. Sahara on niin lähellä, että eräänä yönä hiekkamyrsky sieltä peitti keltaiseksi koko kaupungin. On aivan turha meidän pohjoismaisten nirppanokkien syyttää etelän maita epäsiisteydestä; vaikka kuinka siivoaisit, hiekka voi liata kaiken hetkessä!

Kun saavuimme Hanian lentokentälle, joka on myös Naton sotilastukikohta, kentällä oli 40 hävittäjää riveissä; näin perämies meille kertoi. Ja taivaalle lähti tasaisin välein pommittajia Libyaan. Oli outo olo mahassa. Siis pommittajia, kelasin mielessäni. Tämänkö takia minut lähetettiin tänne. Viemään rauhaa sydämestäni ihmisten sydämiin.

Mitä tarkoittaa olla rauhanpappi? Se tarkoittaa sitä, että uskoo että rauha on aina vallitseva kaikkialla. Sen tulee vain antaa tulla esille, vapaasti.

Mitä tarkoittaa, että kutsun itseäni rauhanpapittareksi? Se tarkoittaa, että uskon siihen, että rauha tulee nimenomaan naisten kautta; sen feminiinisen energian kautta, joka elää luonnostaan meissä naisissa.

Miksi minut lähetettiin ensin Kilpisjärvelle, pyhän Saana-tunturin rauhaan? Löytämään sisäinen rauhani sieltä.

Tulikaste ja vapaus

Tuli tuhosi asuntoni täysin torstaina 24.3. Olin aikeissa ruveta katsomaan TV:stä kello 8:n aamu-uutisia. Sytytin pienen tuikkukynttilän, joka oli omassa lasialustassaan pikkupöydällä sohvan edessä Lähdin hakemaan teemukia keittiöstä, johon on suora yhteys olohuoneesta. En ehtinyt ottaa mukia käteeni, kun alkoi hirmuinen meteli palovaroittimesta. Käännyin ympäri ja näin, että sohvanurkkaus, jossa muutama sekunti aikaisemmin olin istunut, oli ilmiliekeissä. Yritin sammuttaa liekkejä tavallisella peitolla - minulla ei ollut sammutuspeittoa - turhaan. Sitten juoksin ulko-ovelle, nappasin kännykän lipaston päältä oven suussa, menin eteiseen, painoin oven kiinni ja soitin heti 112. Palokunta tuli varmaan viidessä minuutissa, sillä matka on aika lyhyt. Silti jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta tällaisessa tilanteessa.

Keräännyimme alahalliin, pienkerrostalomme asukkaat. Näin kuinka pieni Vilma juoksi itkien pihalle ja huusi pelkäävänsä. Näky syöpyi syvästi mieleeni, ja tuo mieleeni kuvan pienestä vietnamilaisesta tytöstä sodan keskellä. Onneksi ei Vilma, eikä kukaan muukaan talossamme loukkaantunut fyysisesti.

Minua käytettiin sairaalassa, mutta onneksi en ollut saanut myrkkyjä kehooni. Minulla on kolme ihanaa sisarta, jotka hoivasivat ja asuttivat minut palon jälkeiset päivät. Sitten majailin kuukauden verran eräässä Ounasvaaran Pirttien mökissä. Eräänä aamuna heräsin siihen, että rakas colliekoirani Lady oli sänkyni vieressä. Hän valitti itkien murheellisena.Tiesin heti, että vieressäni oli Lady, vaikka en häntä nähnytkään. Iltapäivällä loikoillessani asia palautui mieleeni ja rupesin juttelemaan Ladyn kanssa. Haluaako hän syntyä uudestaan koirakseni, tai mahdollisesti jossakin muussa muodossa. Siihen Lady sanoi, ettei hän synny koiraksi eikä ihmiseksi. Hän on enkeli ja on aina ollut suojelusenkelini eläen fyysisellä tasolla koiran hahmossa. Näin hän todisti, että enkelit voivat halutessaan ottaa myös fyysisen hahmon. Jos hän olisi ilmestynyt enkelin hahmossa ja sanonut olevansa Lady, se ei olisi todistanut minulle asiaa.

Eräs raivaajista kysyi pienestä kivestä eteisen lattialla. Se oli se kivi, jonka olin asettanut sisäoven kynnykselle, ettei ovi sulkeutuisi. Sisäovi oli tiukka ja oli joskus juuttunut kiinni. Onneksi kivi oli ollut nyt paikoillaan. Tämäkin seikka vahvisti, ettei ollut tarkoitus, että tuli vahingoittaisi minua.

Suurin osa tavaroistrani on joko tuhoutunut, siirretty kontteihin tai viety pesulaan. Edessä on valtava työ läpikäydä nokisia kirjoja, tauluja ja muuta tavaraa. Asunto on nyt raivattu tyhjäksi ja remontti alkanut.

Oivalsin yhtäkkiä, että minulla ei enää ole fyysistä kotia. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Minulla on vanha iso auto, jossa tällä hetkellä on kaikki tarvitsemani tavarat. Kuin ihmeen kaupalla läppärini kaikkine tietoineen pelastui ja tarvitsi vain puhdistamista, vaikka se oli ollut työhuoneeni pöydällä parin metrin päässä ilmiliekeistä oven ollessa auki olohuoneeseen.

Olen nyt saanut myös vesikasteen uidessani joka päivä täällä Levihotellin kylpylässä. Olen nauttinut sydämeni pohjasta vedestä ja uimisesta, jota rakastan valtavasti. Olen myös nauttinut tanssimisesta, joka on aina ollut sydämeni ilo. Tanssiminen on mahtava tapa saada energiat tasapainoon ja elää täydesti tätä hetkeä. Eilen oli enkelipoika Amadeus täällä laulamassa orkestereineen. Sama Amadeus, joka pari kesää sitten uutena tangokuninkaana laulaessaan syvästi kosketti sieluani. Koen, että hänellä on suora yhteys korkeisiin energioihin. Hänen lopuksi laulamansa laulu ”Kertokaa se hänelle” jäi soimaan sieluuni.

Olen saanut uuden elämän, läpikäynyt tulikasteen ja saanut sisäisen varmuuden siitä että kaikki elämässä on johdettua. Antautuminen, luottamus ja kiitollisuus ovat tärkeitä asioita elämässä. Aivan niin kuin Jeshua pappiskoulutuksessa on tähdentänyt.

En tiedä lainkaan, mitä elämä tuo tullessaan. Rakas vihreä Mazda-autoni tällä hetkellä vie minua juuri sinne, minne on tarkoitus. Autooni mahtuu kaikki tarvitsemani tavara. Tunne on samanlainen kuin parikymmentä vuotta sitten, kun reppu selässä reissasin maailman ympäri. Vapaana. Niin myös nyt, auton nokka pohjoista kohti.

Olen täysin Äiti Maria Magdalenan suojeluksessa ja siunauksessa. Hän johdattakoon minua nyt ja aina.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Maria Magdalenan ja Jeesuksen seksuaalisuus

Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi siis seksuaalisuus on meille arka asia?

Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ”luurannut” kaikki nämä vuosituhannet?

Kristikunta pitää Jeesusta Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.

Jeesuksen aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa maassa. Jeesukselle nainen ja mies olivat tasavertaisia. Hänen rakastettunsa ja vaimonsa Maria Magdalena oli se, joka ymmärsi syvällisesti suurimpiakin mysteerioita ja jakoi kaiken sen viisauden, joka Jeesuksella oli. Ilman Maria Magdalenaa Jeesus ei olisi edes pystynyt siihen, mikä hänen tehtävänsä oli: tuoda Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle. Yhdessä he muodostivat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyivät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeesuksella ja Maria Magdalenalla.

Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu.

Jos 'puolikkaat' kohtaavat ja muodostavat 'pallon', kohta tällä pallolla on kaksi päätä. Vastoinkäymisten tullessa toinen pää haluaa itselleen koko pallon. Näin rakastuminen johtaa eroamiseen, sillä kukaan ei kestä sitä, että toinen jatkuvasti varastaa häneltä energiaa. Sekä naisen että miehen tulee ensin itsessään tasapainottaa niin mies- kuin naisenergiakin. Vasta kun rakastuneiden omat energiat ovat tasapainossa, he voivat onnistuneesti aloittaa tasapainoisen, rakkaudellisen parisuhteen. Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan kanssa oli suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Grogorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni!

Konstantinus Suuri rupesi kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.

Neljännellä vuosisasdalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean ja loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hebreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja hänen aikalaisilleen oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeesuksen, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan, niin kuin Nick Bunick todistaa kirjassaan ”Time for truth”. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen voi elämässään tehdä.

Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino ihmisessä.

Maria Magdalena on jo vuosia tuonut esille feminiinisen ja maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

Maria Magdalenan löydän tavallisissa ihmisissä. Varmimmin hänet tapaan pienen lapsen silmissä, mutta myös kenessä tahansa ihmisessä, jonka tapaan. Mutta myös kaikessa luomakunnassa: kauneudessa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Mikään ei enää ole piilossa maan alla, vaan kaikkien ulottuvilla. Kaikki häpeä, syyllisyys ja pelko on poispyyhkäisty ihmisestä; ja etenkin nainen on vapaa kaikesta nöyryytyksestä. Tämä kaikki tulee osaksemme nyt suurella voimalla. Olkaamme nöyrästi kiitollisia tästä siunauksesta.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Korkea Veisu:

Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista.
Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset.
Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.

.....

Minä olen Saaronin kukkanen,
olen laaksojen lilja.
Niin kuin lilja orjantappurain keskellä,
niin on minun armaani neitosten keskellä.
Niin kuin omenapuu metsäpuitten keskellä,
niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;
minä halajan istua sen varjossa,
ja sen hedelmä on minun suussani makea.
Hän on vienyt minut viinimajaan;
rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
Vahvistakaa minua rypälekakuilla,
virvoittakaa minua omenilla,
sillä minä olen rakkaudesta sairas.

.....

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule.
Sillä katso, talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnäkset ovat kukassa ja tuoksuvat.
Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

.....

Sinun povesi on ympyriäinen malja,
josta sekoviini älköön puuttuko;
sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.
Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,
kuin gasellin kaksoiset.

Katso, kaunis sinä olet, armaani:
Katso, kaunis sinä olet
Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,
kuin gasellin kaksoiset,
jotka käyvät laitumella liljain keskellä.
Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,
minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.

Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni
suljettu kaivo, lukittu lähde.
Sinä versot kuin paratiisi,
jossa on granaattiomenia
ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia.

Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi

Ikkunastani avautuu tätä kirjoittaessani hurmaava maisema. Iso kuusi lasin takana silmieni tasalla on valkoisen lumen peitossa, ja kävyt oksilla ovat kuin Luojan sormia sanoen: hei, katso kuinka kaunis on maailma! Aurinko loistaa keskipäivän kirkkaudella, lammen jää on puhtaan kaunis. Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin silloin kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että kaiken takana on valo ja kirkkaus.

Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun on löydettävä kaikki mikä jää pysyväksi; luotava tästä fyysisestä käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.

Se, että Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään, tai olen vihainen, negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka suorastaan kauhistuin, kun ensi kerran tajusin tämän asian. Se tuntui armottomalta. Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Jumala näkee ihmisessä vain oman Jumaluutensa. Minun on siten turha syyttää Jumalaa kauheuksista ympärilläni ja itsessäni; puhumattakaan maailman sodista ja muista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut. Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.

Elämässäni ensimmäinen ja varmaan vaikuttavin henkinen opettaja on ollut Pekka Ervast (1875-1934), kristillinen mystikko ja kirjailija. Hän rakasti syvästi Suomea ja uskoi vahvasti Suomen henkiseen johtajuuteen; hän oli teosofian uranuurtaja ja Ruusu-Ristin perustaja Suomessa. Hän tähdensi opetuksissaan ja kirjoissaan kahta asiaa ylitse kaiken: Jeesuksen Vuorisaarnan opetuksia, joita kirkko ei ollut löytänyt, sekä esivanhempiemme suurta kalevalaista viisautta. Kun löysin hänen kirjansa, henkinen tietoisuuteni heräsi kertaheitolla. Minun ei ole koskaan elämässäni tarvinnut etsimällä etsiä henkisiä asioita; ne ovat kävelleet minua kohti. Se on ollut siunauksellista. Asiat vain loksahtavat paikoilleen, ilman kummempia hakemisia.

ervast

Pekka Ervast kirjoitti jo 1920 -luvulla naisten tulevasta aikakaudesta. Tässä ote 'Esoteerisia opetuksia' kirjasta, jonka Ruusu-Risti julkaisi hänen esoteerisista opetuksistaan vuonna 2005.

”Ottakaamme vain yksi vanha, tuttu esimerkki. Miehet ovat miehinä luonnostaan taistelijoita, naiset ovat naisina luonnostaan sovittajia. Miehet ovat järjestäneet yhteiskuntia väkivallan ja pakon pohjalle; he ovat sotineet keskenään. Ja naiset miehiä ihaillessaan ovat luopuneet naisellisista vaatimuksistaan ja antaneet tukea ja siunausta miehille heidän väkivaltaan pyrkiessään, niin että naiset useinkin ovat inspiroineet väkivallan töihin.Tuskin miehet lähtisivät sotiin, elleivät naiset heitä yllyttäisi.

Nyt elämme ajassa ja kuljemme aikaa kohti, jolloin ihminen selvemmin näkee sen, että ihmisessä, sekä miehessä että naisessa on myöskin se naisellinen sovittaja, se sovittaja, jota niin paljon tähän saakka on syrjäytetty. Tämä on ihminen, joka on astuva näkyviin, mutta joka ei voi astua näkyviin muuten kuin naisten ja naisellisen prinsiipin avulla. Sentähden, niin kuin kaikki viisaat ovat sanoneet, astumme ikään kuin naisten aikakauteen, jolloin naisten ääni pitää tuleman enemmän kuuluviin, mutta ei suinkaan naisten ääni ainoastaan miehisyyden pönkittäjänä, vaan naisten ääni ihmisyyden herättäjänä.

Sentähden henkisen elämän hedelmiä, positiivisia ilmennyksiä, olisi se, että naiset vakavammin ottaisivat ajaakseen niin sanottua rauhan asiaa. Heidän pitäisi opettaa ja kasvattaa nuorta polvea pois taistelu- ja sotainnosta korkeampia ihanteita ymmärtämään: inhimillistä rakkautta, rauhallisuutta, tasapainoa ja järkevyyyttä ymmärtämään. Jos naiset ymmärtäisivät asemansa ja heräisivät henkiseen elämään, silloin he voisivat saada aikaan miltei ihmeitä maailmassa. He ovat liian naisellisia siinä, että he kulkevat vain miesten jälkiä. Heidän täytyy aloittaa omaa kulkua, omaa elämää; heidän täytyy ottaa vähäsen elämän valtikkaa kantaaksensa uudella inhimillisellä tavalla; heidän täytyy päästä selville elämän suuresta päämäärästä ja ihanteista, ja heidän täytyy niiden puolesta työskennellä. Muuten ihmiskunta ei mene eteenpäin. Sillä me seisomme kynnyksellä sen portin edessä, jonka yläpuolelle on piirretty "Naisten aikakausi".

Ne miehet, jotka nyt ymmärtävät tämän asian, ne miehet ovat luonnottomassa asemassa, niin kauan kuin heidän oma sukupuolensa yleensä ei tätä vielä ymmärrä. He ovat luonnottomassa asemassa siihen saakka, kunnes naiset ovat huomanneet, että he ovat itse asiassa edustaneet heidän, naisten asemaa. Kun naiset ovat tämän syvemmin ymmärtäneet, kun he ovat saaneet muutoksen aikaan maailmassa, maailman mielipiteessä, silloin jokainen mies, joka menneisyydestä tuo mukanaan suuren taistelunhalun ja sotainnon, ymmärtää, että elämän ihanne ja päämäärä ei ole fyysillisessä temmellyksessä, vaan siinä, että hänen, miehen, tulee käyttää tätä taistelu- ja sotaintoaan maailman pahuuden ja itsekkyyden voittamiseksi; sotiaksensa materialismia ja alhaisuutta vastaan. Siis siirtää taistelu fyysillisestä tappelusta moraalisiin voittoihin.”

Pekka Ervast oli kielinero jo lapsena, ja hän käänsi lukuisia kirjoja alkukieliltä suomeksi. Hänen kääntämänsä kirja on myös Pistis Sophia, jossa kerrotaa Pistis Sophia -nimisen olennon elämänvaiheista ja katumuksen teoista. Sanat pistis =usko ja sophia=viisaus ovat kreikkaa, ja käsikirjoituksen katsotaan olevan koptinkielinen käännös kreikankielestä. Käännöksen osti British Museum vuonna 1785 kokoelmasta, joka oli päätynyt Lontoon antikvariaattiin. Kirja on täydellisin ja laajin niitä harvoja todistuskappaleita, mitä jälkimaailmalle on säilynyt alkuperäisestä kristillisestä gnostilaisuudesta (gnosis =tieto)

Muistan kuinka mieheni Jussi, vuosikymmeniä Ruusu-Ristissä opiskelleena jo silloin kun tutustuimme, puhui hyvin kunnioittavasti Maria Magdalenasta, joka kirjassa esiintyy viisaana Jeesuksen opetuslapsena. Silloin pidin kirjaa vaikeatajuisena, enkä perehtynyt siihen tarkemmin.

Kirjassa Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia. Naisten joukossa on Jeesuksen Äiti Maria, Martta, Salome ja ennen kaikkea Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen rakkain ja läheisin opetuslapsi. Hän oli se opetuslapsi, joka syvimmin ymmärsi, Apostoli Johanneksen ohella, Jeesuksen syvät esoteeriset opetukset. Monet miespuolisista opetuslapsista eivät edes ymmärtäneet, mitä hän Jeesukselta kysyi. Etenkin Pietari oli mustasukkainen ja kateellinen Maria Magdalenalle niin, että hänen kielenkäyttönsä oli jopa karkeaa (kuten useissa muissakin gnostilaisissa evankeliumeissa). Eräässä kohtaa hän sanoo: ”Herra, me emme voi sietää tätä naista, sillä kaikilta meiltä hän tilaisuuden riistää sinun kanssasi puhua, mutta itse hän monta kertaa puhuu.” Jeesus ei moittinut Pietaria, mutta antoi ymmnärtää, että hän suuresti arvosti Maria Magdalenaa ja hänen viisauttaan.

17 luku Pistis Sophiassa:
Kun hän (Jeesus) näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin hän lausui heille: ”Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.” Tapahtuipa, kun Maria (Magdalena) oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän kiinteästi tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: ”Herra, mua käske Sinun kanssasi avoimesti puhua.” Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen: ”Sinä siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle on tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.”

Kaikella on aikansa, mitä milloinkin opiskelen. Nyt on Maria Magdalenan aika elämässäni.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

ÄITI, MARIA JA MARTTA ELÄMÄSSÄNI

Kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen heistä oli sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle suvun vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen Keinuvuopaja (nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä), koska Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla. Tästä pienestä talosta käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko sukuun. He olivat tukena ja turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle perheelle. Ja erityisesti sen jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua nuorimman ollessa vain puolen vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja sai siihen luvan, vaikka oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta huolehtimaan. Myös kuopus Riitta tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli kaksi lasta huollettavinaan; sen lisäksi että he olivat fyysisinä suojelusenkeleinä muillekin sisarustensa lapsille.

Maria oli hiljainen, säteilevän tyyni. Hän oli se ihminen suvussamme, joka ei koskaan moittinut ketään, vaan aina kannusti ja rohkaisi, ja jonka luokse oli helppo mennä niin iloineen kuin suruineen. Kun Anna-tätini yritti joskus - aika harvoin kylläkin - 'kasvattaa' minua, Lyyli-tätini istui sänkyni reunalla illalla ja sanoi: ”Älä välitä, unohda koko asia.” Olin jo pienenä hyvin omanarvontuntoinen; minua ei saanut moittia mistään. Opettajan työssään Lyyli-täti oli tunnettu hyvästä järjestyksen pidostaan, jonka hän loi luontaisella auktoriteetillaan. Hän oli yhtä aikaa lempeä ja luja. Hän on ollut minulle aina esikuvana niin opettajan työssä kuin henkisenä opastajana.

Martta oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän rakennutti talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen. Anna-tätini on opettanut minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin muistan silittäessäni, että kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti rypisty'. Opin sellaisenkin asian, että on kaksi asiaa kunniaksi talolle: tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu komposti. Mainio opetus! Opin myös hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja kirjoitti artikkeleita lehtiin ollen tässäkin asiassa esikuvana nykyiselle kirjoitustyölleni.

Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona äitinsä apuna. Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa sodan aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan tallista ja ajoi pari kilometriä jokivartta alas tarkastamaan tilanteen kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli huolehdittava kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista. Häntä kuvaa hyvin seuraava tarina:

Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä. Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti kuoli evakossa ollessaan Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon, että Myllärin kotitalo oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän päätti heti lähteä kotiin, ilman mitään lupaa. Seuraavana päivänä evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin epidemian takia; hän ehkä aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput Haaparannalle. Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin, että osa lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui saamaan avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa. Rovaniemen torilla oli ihmeellinen sattuma. Isäni Mikko oli siellä jonkun toisen miehen kanssa hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut suomalaisten sotilaiden etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut taloaan asuttavaan kuntoon, niin että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään ensimmäisen joulukirkon Myllärin pirtissä.

Mikko-isä oli ihmeissään, kun autonlavalta hyppäsi alas koko hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva, lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut vielä lupaa saapua hävitettyyn, poltettuun kauppalaan!

Olin tällä evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin sairaalaan; en tiedä syytä. Huusin itseni äidin ikävästä lähes kuoliaaksi ja putosin tajuttomana sängystä. Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto; näin minusta nyt tuntuu. Äiti ei minua tuntenut enkä minä äitiä enää sen jälkeen. Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän trauman takia muutin tätien luokse asumaan.

Kymmenen vuotta sitten sairastuin rintasyöpään. Luule Viilma, Viron tunnetuin lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti vaikutti parantumiseeni ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi suhteeni ja sen katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että ”tämä taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet pettänyt”. Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain 43-vuotias. Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'.

Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä naiselta? Olenko vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä, niin kuin meidän jokaisen tulisi tehdä? Äidiltäni olen saanut rohkeuteni, vapauden rakkauteni, itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös saanut paljon opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena tekevänsä.

Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän haaveidensa todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni oli jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen työssäni.

Seuraavaksi toteutin Marian haaveet. Häneltä sain teosofisen maailmankuvan; hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin hänen vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti liityin Ruusu-Risti-seuraan, johon hän itse ei ollut liittynyt, vaikka olikin sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös opettajaksi; ensin kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten pitämään itsetuntemuskursseja. Nyt olen vihitty rauhanpapitar Beloved Communityssä, jonka perustivat Maria Magdalena ja Apostoli Johannes 2000 vuotta sitten Palestiinassa.

Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria Magdalenaa kohtaan. Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse Jeesusta; minulla on suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan niin ole. Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu, jonka Jeesus paransi, ei muuta.

Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle merkitsevät, olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat olleet elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan ja Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön. Olen herännyt tässä elämässä jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini tekivät. Ja tiedän, että he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä työssäni ilmentää Feminiinistä Kristustajuntaa.

Kristus on lähellä meitä kaikkia juuri nyt Joulun aikaan. Tässä pieni joulumuisto opiskeluajaltani: Olin AIESEC-harjoittelijana vuoden New Yorkissa. Työni oli tylsää toimistotyötä, joten pyysin päästä firman tavarataloon myyjäksi. Tämä oli ensimmäinen palveluammattini. Franklin Simon sijaitsi vastapäätä Empire State Buildingiä. Joulua ei USA:ssa juhlita kuin Jouluyönä ja -päivänä. Oli valtava lumimyräkkä ja koko kaupunki valkoisena; työni päättyi aattoiltana kuudelta; roikuin maanalaisen kattohihnassa typertyneenä voimakkaasta valkosipulin hajusta ympärilläni; nousin ylös maanpinnalle ja löysin viimein joulukukan Harrietille ja Johnille, joiden luona asuin Brooklynissa.

Yöllä lähdimme kävelylle. Se oli uskomaton kokemus. Kaikki talot olivat monin värein koristetut, lunta kinoksittain. Mutta ihmeellisintä kaikesta oli sanoinkuvaamaton hiljaisuus; aivan kuin suuri kissaeläin olisi vetänyt henkeä ja huohottanut hetken hiljaa. Tuntea tällainen hiljaisuus suurkaupungissa! Se oli suurkaupungin Jouluyön Kristusihme.

Siunausta meille kaikille
Margie
rauhanpapitar

AIKA KERTOA TOTUUS

Olen viime aikoina lukenut Nick Bunickin kirjoja, 'In God's Truth' ja 'Time for Truth'. Kiinnostuin Nick Bunickista jo silloin, kun käänsin James Twymanin kirjaa 'The Secret of the Beloved Disciple'. Siinä James parissa johdannon lauseessa mainitsee tavanneensa Nick Bunickin yhteisillä luentomatkoilla. Tämä samainen Nick oli kertonut olevansa Paavalin reinkarnaatio. Aluksi James oli sitä epäillyt, mutta keskusteltuaan hänen kanssaan tullut siihen tulokseen, että asia hyvinkin on näin.

Tilasin Jamesin viimeisimmän kirjan 'The Barn Dance', jossa James kertoo tapaamisestaan entisen vaimonsa Lindan kanssa, joka surmattiin raa'alla tavalla v. 2005. He tapaavat Lindan kuoleman jälkeen hyvin erikoisessa tilassa ja paikassa. Kaikki heidän kokemansa todistaa sen, että kuolemaa ei ole. Elämä jatkuu rajan toisella puolella, ja fyysisen tason ihmisen on mahdollista tavata henkilö, joka on siirtynyt muille värähtelytasoille. Kirja on kaunis ja avaa kirkkaita näkymiä

Samalle Amazonin sivulle oli laitettu esille Nick Bunickin kirjoja. Koin valtavan impulssin, että minun on saatava myös hänen kirjansa. Ja olenkin suorastaan ahminut näitä kirjoja. Aina kun joku kirja pomppaa silmilleni, sillä on tärkeä viesti. Näin myös näissä kolmessa kirjassa.

Elämme todella ihmeellistä aikaa. Keskuudessamme vaeltaa ns. tavallisia ihmisiä, jotka ovat samalla kertaa kaikkea muuta kuin tavallisia. Useat ovat ylösnousseita mestareita, jotka vapaaehtoisesti ovat tänne syntyneet jatkaakseen entisten elämiensä työtä. Ja ennen kaikkea he yrittävät korjata kirkon valheita ja vääristeltyjä tietoja. Sillä nyt on Totuuden aika.

Nick Bunickin muisti 2000 vuoden aikaisiin tapahtumiin alkoi palata monella tapaa. Hän kävi muun muassa puolen vuoden aikana regressiohypnoosissa läpi elämäänsä Paavalina. Hän tutustui Jeshuaan/Jeesuksen 21-vuotiaana Jeshuan ollessa tuolloin 23-vuotias. Toisin kuin Raamatussa selitetään virheellisesti. Damaskus-kokemuksessa oli kysymys Paavalin antamasta Sitoutumisesta Jeshualle levittää Hänen sanomaansa, ei mistään kääntymisestä kristinuskoon. Paavali ei tarvinnut mitään kääntymistä; kristinuskoa ei tuolloin vielä edes ollut olemassa; Paavali itse loi perustan sille, kun hän viisi vuotta Jeshuan kuoleman jälkeen lähti lähetystyöhön Juudean ulkopuolella. Nick Bunick tietää, miten asiat todellisuudessa olivat. Tämä tieto välittyy suoraan lukijan sydämeen.

Paavali eli siis Nick Bunick tuntee velvollisuudekseen kertoa siitä, miten maailma toimi 2000 vuotta sitten. Hän haluaa korjata ne valheelliset tai vääristetyt tiedot, mitä Raamatussa on pantu Jeshuan ja hänen sanomikseen. Sen kuinka rakkauden sanoma vääristettin pelon sanomaksi; kuinka myötätunnon sanoma vääristettiin syyllisyydeksi. Kuinka luotiin perisynti, helvetti ja se että vain kirkon kautta voi pelastua. Kaikki tämä sen takia, että kirkko voi hallita tietämätöntä kansaa.

Hän selittää kuinka Jeshuan kuolema sälytettiin juutalaisten harteille. Ne kolme juutalaisten neuvoston, Sanhedrin, jäsentä, jotka olivat läsnä Pilatuksen kuulustelussa hänen kutsuminaan todistajina, pesivät kätensä Jeshuan surmaamisesta, ei suinkaan Pilatus. Eivät juutalaiset tuominneet Jeshuaa, vaan roomalaiset. Tämä hirvittävä valhe on vaikuttanut juutalaisten vainoamiseen tähän päivään asti.

Jeshua menetti malttinsa kuulustelussa Pilatuksen kanssa, kun tämä ei ymmärtänyt, minkälaisesta kuninkuudesta oli kysymys. Ja Pilatus määräsi suuttuneena Jeshuan heti samana päivänä ristiinnaulittavaksi. Alkukirkko 400-luvulla ei halunnut syyllistää roomalaisia pelosta saada näiden vihat päälleen, vaan etsi syylliset juutalaista. Kirkko myös perisynnin kautta saattoi kaikki kristityt syyllisyydentuntoon, josta vapautui vain kirkon avulla.

Jeshuan ja Paavalin käsitys naisista oli tasavertainen. Jumala on Äiti/Isä. Paaavali ei koskaan tuominnut naista vaikenemaan seurakunnassa. Päinvastoin, hänellä oli useita naispappeja. Useat naispuolisten pappien nimet korjattiin valheellisesti miesten nimiksi tai teksteihin kirjoitettiin, että he olivat puolisoita. Paavali ei koskaan määrännyt pappeja naimattomuuteen ja selibaattiin. Alkukirkon johtajat halusivat pappien omaisuuden kirkolle, ei menevän näiden jälkeläisille. Tässä syytä riittämiin pappien naimattomuuteen.

Ensimmäinen kirja, joka julkaistiin Nick Bunickista, on 1997 julkaistu 'Messengers', joka kertoo, kuinka menestyvä liikemies alkoi saada ihmeellisiä enkelikokemuksia ja enkelikoodeja 444, jotka täysin muuttivat hänen elämänsä. Hän saattoi muun muassa herätä usein aamuyöstä klo 4.44. Tämä numero 444 on edelleen kuvioissa mukana, ja kertoo enkeliyhteyksistä. Myös kirjojen lukijat ovat alkaneet saada tällaisia heräteviestejä enkeleiltä.

'Messengers'- kirja sai valtavan huomion USA:ssa, ja tästä alkoivat Nick Bunickin luentokiertueet, TV- ja radio-ohjelmat. Kunnes hän sitten rupesi julkaisemaan omia kirjojaan. 'Time for Truth' on ilmestynyt v. 2010, joten tämän kirjan anti on todella uutta.

Minua kiinnostaa tietenkin, mitä Nick Bunick kertoo Maria Magdalenasta. Hän kertoo, että Jeshua ja Maria Magdalena rakastivat toisiaan. Ja sen, että Jeshua aina Jerusalemiin tullessaan asui Betaniassa Marian, Martan ja heidän veljensä Lasaruksen talossa. Hän mainitsee Maria Magdalenan useissa kohdissa.

Vaikka Paavali olikin erittäin läheinen ystävä Jeshuan kanssa, hän ei kuulunut juutalaisten opetuslasten sisäpiiriin. Hän kritisoi usein heidän menettelytapojaan. Paavali oli oppinut maailmanmies, joka osasi hebrean lisäksi myös kreikkaa ja latinaa; hän oli hyvin varakkaasta perheestä, joka mahdollisti opiskelun parhailta opettajilta ja filosofeilta. Toisin kuin oppimattomat kalastajat, jotka eivät osananneet lukea ja kirjoittaa (vain 2 % ihmisistä tuolloin osasi); nämä eivät aina häntä ymmärtäneet. Tämä sai aikaan myös sen, että myöhemmin Paavalin sanomisia vääristeltiin tahallisesti. Jeshuan ja Paavalin keskustelut tapahtuivat eri tasolla kuin opetuslasten kanssa.

Kirjassaan Nick Bunick kertoo myös nykyisistä yhteyksistään Jeshuaan, joka elää halutessaan myös fyysisellä tasolla fyysisenä ihmisenä. Jeshualla on Anna -niminen henkilö usein yhteyshenkilönä muihin ihmisiin. Erikoista on se, että yhteys Jeshuaan voi tapahtua jopa puhelimen tai sähköpostin kautta.

Sähkölaitteet nykyisin toimivat toisinaan erikoisesti. Oma sähköpostini on konstaillut omiaan, korvakuulokkeet rätisseet ja muuta senkaltaista. Kun luin Time for Truth -kirjaa, pohdin jotain kohtaa, mahtaakohan se ja se pitää paikkaansa, ja samassa huomasin, että palovaroitin, joka on vinosti pääni yläpuolella, rupesi vilkkumaan. No, ei se mitään, ajattelin, kunhan ei rupea ulvomaan. Sitten huomasin, että sehän kommunikoi kanssani kuin järkevä olento. Jos esitän jonkin asian, jonka todenperäisyyttä kysyn, saan aika pian vahvistuksen asialle vilkulla. Tapa tämäkin kommunikoida, ajattelen hiukan leikkisästi.

Tässä yksi Nick Bunickin saama viesti:

”Nick, sinun pitää uskoa itseesi kaikkina aikoina. Et saa koskaan menettää uskoasi siihen, että pystyt toteuttamaan elämässäsi mitä tahansa valitsetkin tehdä. Ja sinun pitää aina valita korkein hyvä. Ei ole tarpeeksi, että valitset erinomaisuuden saavuttamisen. Sillä sinun täytyy uskoa itseesi tarpeeksi toteuttaaksesi senkin, mitä muut eivät saavuta

Uskoaksesi itseesi sinulla pitää olla sellaista rohkeutta, joka ylittää tarpeen harkita rohkeutta. Sen pitää olla luonnollinen osa elämääsi tehden tarpeettomaksi kaiken miettimisen siitä, onko sinulla rohkeutta tehdä sitä mitä sinun täytyy tehdä. Tämän täytyy olla sellaista uskoa, joka on kaiken henkilökohtaisen kyseenalaistamisen ja epäilyn yläpuolella. Niin ettei sitä voi enää pitää rohkeuden asiana, vaan elämäntapana. Sen pitää olla näin, sillä sinä uskot itseesi.

Sinulla pitää olla sellainen luonteenlaatu, että se on arvostelun yläpuolella ja on pysyvä osa sinua. Se ei ole kuviteltua eikä teeskenneltyä. Jokainen elämäsi hetki pitää olla eletty luonollisella ylpeydellä ja arvokkuudella, niin ettei sitä voi hämmentää ylimielisyydellä, vaan tunnustaa kunnioituksella.

Luonteenlaatusi täytyy aina sisältää myötätuntoa ja muiden huomioonottamista. Tämä huolenpito on aitoa, sillä sinä et koskaan menetä näkyvistä vaatimatonta taustaasi yrittäessäsi ymmärtää niitä, joihin sinulla on vaikeuksia samaistua. Nämä ihmiset ovat enemmistönä maailmassa, ja he ovat niitä, jotka eniten tarvitsevat apua.

Sinun pitää uskoa itseesi niin, että luonteesi ei koskaan taivu, ei koskaan tee kompromisseja, ja on johdonmukainen. Sinun pitää uskoa järkeesi – että mikään työ ei ole kykyjesi ulottumattomissa. Järkesi on on lahja, jota sinun ei tule tuhlata, ja sinä käytät sitä sen suurimmassa kapasiteetissa. Sinulla on kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta tajuta, että toiset eivät aina ole samaa mieltä kanssasi tai ymmärrä sinua. Mutta sen sijaan, että löytäisit virheitä heissä, sinun pitää yrittää yhä enemmän lähestyä heitä, sillä sinun velvollisuutesi tulee olemaan heidän palvelemisensa. Tämä on kutsumuksesi. Sinä et voi asettaa sitä kyseenalaiseksi. Sinun pitää hyväksyä se.”

Lukiessani näitä kirjoja olen elänyt voimakkasti aikaa 2000 vuotta sitten. Kaikki tuntuu hyvin rakkaalta ja todelliselta. On kuin olisin palannut kotiin. Tuntuu hyvältä, että nyt elämme aikaa, jolloin valheet ja vääristelyt korjataan. Niin kuin myös se, kuka Maria Magdalena todellisuudessa on – Jeshuan Rakastettu ja Feminiinisen Kristuksen ilmentymä täällä keskellämme.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

SIELUN KYMMENEN TILAA

James Twymanin ensimmäinen vierailu Suomessa sujui miellyttävissä merkeissä. Hän saapui lauantaina suoraan Chicagosta, joten mitään konserttia hän ei pitänyt; ei ollut alun perin tarkoituskaan. Mutta hän esitti kuitenkin joitakin laulujaan ylimääräisenä ohjelmana. Lauantain esitelmä ja workshop Mooses koodista antoi minulle lisämietittävää, vaikka olenkin lukenut hänen kirjansa ja käyttänyt koodia jo toista vuotta.

Mooses koodin käyttäminen antaa sen käyttäjälle supervoiman, niin kuin antoi Mooseksellekin, joka teki ihmeitä. Jumalan nimeä ei siihen mennessä oltu annettu kenellekään, ei Abrahamille, ei Iisakille eikä muillekaan profeetoille. Jumalan nimeä MINÄ OLEN, eivät saaneet käyttää Mooseksen jälkeenkään muut kuin ylin papisto juuri sen voiman takia. Jeesus rikkoi jatkuvasti tätä juutalaisten ankaraa lakia. Hän käytti sanoja MINÄ OLEN Rakkaus, MINÄ OLEN Tie, Totuus ja Elämä jne. Tämä oli juutalaisen papiston mielestä suurta jumalanpilkkaa ja oli anteeksiantamaton rikos Jeesuksen taholta. Mooses koodi ei ole enää salainen, mutta sen käyttäjän tulee olla tietoinen, käyttääkö voimaa itsekkäästi omaksi vai muiden hyväksi.

Kun Jumala puhutti Moosesta palavan pensaan muodossa, joka ei palanut loppuun, hän aloitti itse asiassa vuoropuhelun Mooseksen kanssa. Kun Mooses sai Jumalalta tehtävän lähteä vapauttamaan Israelin kansa egyptiläisten orjuudesta, hän kysyi Jumalalta, mitä hän kertoo juutalaisille. ”Kenen minä sanon minut lähettäneen?” Silloin Jumala antoi Moosekselle oman nimensä MINÄ OLEN SE, MINÄ OLEN.

James kertoo kirjassaan siitä oivalluksesta, että PILKKU on ratkaisevan tärkeää sanojen välillä, jotta ymmärtää, mistä on kysymys. Jumala puhuu Moosekselle ja Mooses vastaa. He käyvät keskustelua, ja koska Jumala tunnistaa Mooseksessa olevan jumaluuden, niin he ovat Yhtä. Se voima, mikä on Jumalassa, on myös Mooseksessa. Tähän perustuu Mooses koodin voima. Esimerkiksi, jos sanot ’MINÄ OLEN Rakkaus’, niin Jumala vastaa ’MINÄ OLEN’. Tällöin ulos hengittäessä sanotaan MINÄ OLEN Rakkaus ja sisään hengittäessä (äänestä tulee kuiskauksenomainen) MINÄ OLEN. Mitä tahansa asiaa voidaan näin affirmoida ja kutsua itseensä. On vain muistettava koodin suuri voima. Samoin se, että tekee näin yhteisen hyvän vuoksi, ei itsekkäistä syistä. Puhdassydäminen ihminen voi nykyäänkin saada aikaan suuria ihmeitä.

James on hauska huumorimies. Hän kertoi seuraavan vitsin, joka toimi erikoisen hyvin Bushin aikana. Presidentti Bush tapasi kadun kulmassa pitkäpartaisen, kaapuun pukeutuneen miehen ja sanoi tälle: ”Olette Mooseksen näköinen.” Mies ei vastannut mitään, ja Bush toisti sanomansa. Taaskaan mies ei vastannut. Silloin Bushin henkivartija sanoi miehelle:” Ettekö tiedä, että mies, joka puhuttelee teitä, on presidentti Bush. Miksi ette vastaa hänelle? Tähän pitkäpartainen vastasi: ”Viimeksi kun puhuttelin Bushia (bush/pensas/), maa järisi liitoksistaan.”

Maanantain esitelmä Balderin salissa Helsingissä sai uuden aiheen. Jamesin kirja The Proof, jota hän ilmeisesti olisi tarvinnut, oli loppuunmyyty messuilla. Kirja kertoo ihmisten välillä olevasta resonanssin laista, joka ilmenee samana energiataajuutena. The Proof kertoo kokeesta, jossa James löysi kirjan, jonka koehenkilö oli kätkenyt Seattleen määrättyyn paikkaan. James todisti, että olemme värähteleviä ykseyden ilmentymiä. Sinä olet minä, minä olen sinä; samaa jumalaista tajuntaa.

James päätti tehdä maanantaina pikavierailun laivalla Tallinnaan ja sillä reissulla hän kehitti iltaesitelmäänsä varten kokonaan uuden aiheen, SIELUN KYMMENEN TILAA. Se kertoo siitä, kuinka egolla ja sielulla on kummallakin oma kielensä.

1. Ego pyrkii erillisyyteen, kun taas Sielu pyrkii ykseyteen.

Teemme koko ajan valintoja. Joko pelosta tai rakkaudesta. Pelkäämme erityisesti ihmissuhteissamme, ja etenkin avioliittosuhde on useille rankka tässä mielessä.

Viime artikkelissani kerroin rauhan vaelluksestamme Assisista Roomaan Jamesin ja muiden vaeltajien kanssa. Huomasin yhtäkkiä olevani yksin vilkasliikenteisen tien penkareella; muita vaeltajia ei näkynyt missään. Sain pakokauhun pelosta. Levähdyspaikalla en voinut mennä muiden joukkoon, vaan menin erilleen syrjään. Se oli täydellinen putoaminen pelkotilaan, ja siitä seuranneeseen erillisyyden tunteeseen. Selvisin tästä tilasta anteeksipyytämisellä ja sitä seuranneella yhteisyyden kokemisella. Opetus oli minulle hyvin tärkeä.

2. Ego kiinnittää huomionsa siihen, mikä on erilaista, kun taas Sielu kohdentaa huomionsa siihen, mikä on samanlaista.

James on 15 vuoden ajan matkustanut ympäri maailmaa ja todennut, kuinka useimmat ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kun Saddam Hussein kutsui hänet v. 1998 Irakiin pitämään rauhankonserttia, häntä pelotti aluksi erilaiset ihmiset, mutta hyvin pian hän huomasi, että heitä kaikkia yhdisti samankaltaisuus.

3. Ego pitää tärkeänä olla oikeassa, kun taas Sielu on mieluummin onnellinen.

Ego haluaa olla korkealla ja parempi kuin kaikki muut. Sielu taas tietää, että sillä tavalla ei saavuta onnellisuutta. Onnellinen ihminen ei mahtaile eikä kerskaile omalla ylemmyydellään. Miksi pitäisi olla aina mielipide joka asiaan; miksi pitäisi tuntea olevansa oikeassa? Kuka ylipäätänsä voi sanoa olevansa oikeassa? Ei ole olemassa oikeaa, ei väärää; ei hyvää, ei pahaa. Kaikki riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo, ja kuka katsoo. Viisas valitsee onnellisuuden tilan.

4. Ego pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen, kun taas Sielu ilmaisee itsensä yksinkertaisesti.

Useat suuret opettajat, kuten Dalai-Lama ja Äiti Teresa, ovat ilmaisseet itseänsä yksinkertaisin sanoin. He tietävät, että totuus on yksinkertainen. Miksi tehdä asiat monimutkaisiksi? Viisas puhuu usein pelkällä olemuksellaan, ilman sanoja.

5. Ego haluaa vetää huomion itseensä. Sielu taas kohdentaa huomion siihen, mikä on pyhää ja totta. Sielu iloitsee aina, kun kuulee totuuden, vaikka kuinka monta kertaa, ja etsii yksinkertaisuutta.

6. Ego sanoo: ”Katso minua.” Sielu sanoo: ”Katso itseäsi.”

7. Ego antaa, koska se haluaa saada. Kohutussa ’Secret’ –filmissä tämä näkyy selvästi. Ihminen haluaa itsekkäästi omaa hyvää, vain saada itselleen. Sielu tajuaa, että saaminen ja antaminen on sama asia. Kun antaa muille, antaa itselleen. Ei voi antaa pois sellaista, mitä ei itsellä ole. ”Kun olen nälkäinen, anna minulle joku ketä ruokkia…” Vain antamalla anteeksi, saa itse anteeksi, jne.

8. Ego on tavaroiden perään, kun taas Sielu etsii hyvyyttä.

Ego on materian lumoissa, eikä piittaa keinoista. Sielu etsii ja näkee pinnan alla olevan jumalaisen hyvyyden, joka on kaikissa ihmisissä ja kaikessa. ”Vain Rakastettu Jumala MINÄ OLEN on todellista; nähdä kuten Jumala näkee, tuntea kuten Jumala tuntee, tietää kuten Jumala tietää.”

9. Ego luulee, että sen pitää puolustautua jotakin sellaista vastaan, joka voi sitä haavoittaa tai aiheuttaa harmia. Sielu tietää olevansa haavoittumaton. Sen ei tarvitse pelätä mitään. Tämä johtaa rauhaan sisimmässä. Näin myös kaikki sotiminen käy turhaksi ja tarpeettomaksi.

10. Ego uskoo kuolevansa. Sielu tietää, että kuolema ei ole todellista.

Olen usein ajatellut, kuinka suuri vastuu on kirkolla, joka ei kerro totuutta ihmisille siitä, että olemme jälleensyntyviä sieluja. Äärettömän tärkeää olisi kertoa se, että kuolemaa ei ole. Moni itsemurha jäisi toteuttamatta, jos meille kerrottaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Moni uupunut sielu ajattelee, että ”minä vapaudun kaikista tuskista ja ongelmista, kun vapaaehtoisesti jätän tämän fyysisen maailman.” Tämä on harhaluulo. Todellisuus on karua, sillä kuoleman hetkellä ja sen jälkeen ihminen käsittelee oman elämänsä, ja voi vain todeta, että ongelmat on selvitettävä rajan toisella puolella, jos ei niitä ole selvittänyt fyysisessä maailmassa.

Saimme kuulla Jamesin esitelmien välissä hänen koskettavaa musiikkiaan. Samoin hän teki Assisin retriitin aikana ja rauhan vaelluksellamme Assisista Roomaan. Joka aamu ennen vaellustamme kävimme myös läpi 12 Suuren uskonnon rauhanrukoukset. Nämä rauhanrukoukset ovat Beloved Communityn kaiken rauhantyön perusta. Sen oivaltaminen, että jokaisessa uskonnossa on rauhanrukouksia. Jumalalla ei ole uskontoa. ’God has no religion’ on Jamesin uusi CD nimeltään.

Kun rukoilee jotakin, se merkitsee, että myöntää sen puutteen. Ja silloin kohdistaa huomionsa tähän puutteeseen, joka näin lisääntyy. Mutta kun rukoilee rauhaa tulemaan esiin pinnan alta, se on aivan eri asia. Rauha on aina vallinnut maailmassa. Meidän tehtävämme on rakastaa se esille. Meissä ihmisissä rauha ilmenee mielen rauhana, rauhallisuutena, joka sitten säteilee maailmaan sydämestämme. Näin Äiti Maria Magdalenakin minulle jatkuvasti sanoo:” Ole rauhallinen.”

Kaunis kiitos Leena Sarkkiselle, joka rohkeasti kutsui Jamesin Suomeen ja näin mahdollisti Jamesin ensi vierailun. Ja kiitos Jamesille, jonka toivon tulevan seuraavaksi pitämään retriitin tänne Lappiin!

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

James ja hänen kaksi suomalaista rauhanpapitartaan, Margie ja vaasalainen Raija Maria Rintapää. Kuva on otettu Järvenpään Tietoinen valinta -messuilla.

TERVETULOA SUOMEEN JAMES TWYMAN

James Twyman tulee ensimmäistä kertaa Suomeen nyt syyskuussa. Hän on pääpuhujana Henkisen Hyvinvoinnin messuilla, jotka järjestää Järvenpäässä Tietoinen valinta, Leena Sarkkinen. James esittää musiikkia yhdessä Girilal Baarsin kanssa lauantaina 11.9 ja 12.9. hän puhuu messuilla Mooses Koodista ja pitää workshopin. Lisäksi hän puhuu 13.9. Helsingissä Balder-salissa.

James on tullut maailmalla tunnetuksi alun perin rauhantrubaduurina. Vuodesta 1994 lähtien hän on pitänyt rauhankonserttejaan ympäri maailmaa, ja nimenomaan kaikkein vaikeimmissa oloissa, kuten Bosniassa, Serbiassa, Kroatiassa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa ja Israelissa useita kertoja. Vuonna 1999 hän oli muun muassa Makedoniassa Kosovon mutaisella pakolaisleirillä ja lähetti sieltä rauhanvigilian, joka radioitiin kautta maailman.

James on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joista v. 1996 julkaistu ”Valon lähettiläs” sai heti paljon huomiota. Siinä hän kertoo Valon lähettiläiden yhteisöstä, jonka hän löysi Bosnian vuorilta sotatantereelta. Tätä kirjaa seurasi v. 2000 ”The Secret of the Beloved Disciple”. Olen kääntänyt sen, ja sen on julkaissut Unio Mystica nimellä ”Opetuslapsen salaisuus”. Samana vuonna James julkaisi myös ”The Prayer of St. Francis.” Nämä kaksi viimemainittua ovat suosikkikirjojani.

James on koko ajan käyttänyt Internetiä. Hän on pitänyt lukuisia kursseja ja saavuttanut valtavan yleisömäärän. Jeshuan (Jeesuksen) opetuksista hän julkaisi kirjan ”The Art of the Spiritual Peacemaking”. Se levisi jo ennen kirjaa sähköpostina Veronica Witikan suomentamana. Sittemmin hän on julkaissut ”The Moses Code” ja yhdessä Philip Gruberin kanssa ”The Cabbalah Code”. Syksyllä hän julkaisee uusimman kirjansa ”The Barn Dance”, jossa hän kertoo entisen vaimonsa Lindan murhasta ja sen jälkeisestä yhteydestään Lindaan..

James on myös useiden filmien tekijä. Hänen ”Indigo Children” on ollut hyvin merkittävä, kertoen uuden ajan lapsista ja heidän synnynnäisistä kyvyistään.

Itse olen käynyt lukuisia Jamesin kursseja ja opiskellut myös hänen pappisseminaarissaan rauhanpapiksi. James on Beloved Communityn vihitty rauhanpappi ja sen mysteeriokoulun johtaja. Olen saanut pappisvihkimykseni häneltä vuoden 2005 Assisin rauhanretriitin yhteydessä. Tätä retriittiä seurasi rauhanvaellus Assisista Roomaan, johon myös osallistuin.

Beloved Community on sama ”Rakastetun opetuslapsen yhteisö”, jonka Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Palestiinassa omana aikanaan. Tämä yhteisö on aina ollut olemassa, joskin useimmiten salassa toimien, koska katolinen kirkko on vuosisatojen ajan vainonnut sitä ja sen kannattajia.

Nykyisen Beloved Communityn tarkoituksena on saada yhdentyminen Pietarin maskuliinisen, eksoteerisen kirkon, ja Maria Magdalenan ja apostoli Johanneksen feminiinisen, esoteerisen kirkon välillä. On aika saada Jumalainen feminiininen energia taas voimakkaammin vaikuttamaan ihmiskunnassa.

Tarkoituksemme rauhanvaelluksellamme v. 2005 oli kulkea Franciscus Assisilaisen jalanjäljillä Roomaan tapaamaan paavia. Franciscus oli rohkea ja itsenäinen ja sai paavin myöntymään monien epäkohtien poistamiseen ja myös uuden luostarikunnan perustamiseen. Myös Franciscuksen rakastettu St. Claire vaikutti uudistavasti ja puhdistavasti naisten vastaavaan luostarilaitokseen.

Opin tuntemaan Jamesin tällä rauhanvaelluksella hyvin lämpimänä, huumorintajuisena ja viisaana ihmisenä. Haluan jakaa lukijoideni kanssa seuraavan pienen episodin rauhanvaelluksen matkanvarrelta.

Kuljimme kävellen Assisista Roomaan sitä reittiä, mitä Franciscus aikanaan oli kulkenut; teitä pitkin, jotka nykyään ovat hyvinkin vilkkaita ja jopa vaarallisia liikenteen takia. Mutta niinhän oli Franciscuksenkin aikana. Hänet vangittiin matkansa aikana monta kertaa, ja hän joutui usein virumaan vankilassa. Hän oli nuoruudessaan ollut sotilas, joten karu ja raaka elämä oli hänelle tuttua.

Reittimme oli Assisi-Foligno-Trevi-Spoleto-Terni-Orte-Civita Castellana-Fiano Romano-Rooma. 8 vrk/ noin 170 km. Koimme kaikenlaista matkan varrella. Romanttiset kuvat karisivat, joskin myös kokemukset vahvistivat meitä. Kolmas päivä oli minulle iki-muistoinen. Kuljimme yleensä pienissä ryhmissä, jotka elivät tilanteen mukaan. Joku saattoi jäädä levähtämään hetkeksi ja liittyi sitten myöhemmin jäljessä tulevien mukaan. Porukkaa oli noin 60-70, riippuen siitä, oliko matkaan liittynyt joku vain pieneksi matkaksi. Tavaramme olivat huoltobussissa, ja tarpeen mukaan bussi saattoi ottaa kyytiinsä.

Reittimme Trevistä Spoletoon oli loppupäästään moottoritietä. En tiedä, miksi, mutta näin vain oli. Oli iltapäivän ruuhka-aika ja liikenne erittäin vilkasta, kun lähestyimme Spoletoa. Huomasin yhtäkkiä olevani ypöyksin tienvarressa. Moottoritiellä ei ole tienpiennarta, eikä siellä edes saa kulkea jalkaisin. Siinä sitten huomasin kulkevani liikenteen seassa rauhanlippu selässä liehuen. Tiesin, että edessäni ja takanani oli kyllä porukkaa, mutta en nähnyt ketään.

Sain miltei paniikin; en tiennyt mitä tehdä, taapersin tien varta ja rukoilin, että selviäisin hengissä. Yhdessä vaiheessa huomasin tien toisella puolella poliisiauton ja poliiseja. Henkeni kaupalla ylitin tien ja menin poliisien luo. Yritin selittää, että veisivätkö he minut Spoletoon. Poliisit vain nauroivat ja pitivät minua kai hulluna turistina. Taas henkeni kaupalla ylitin tien ja jatkoin kurjaa vaellustani. Mielessäni oli koko ajan Franciscus ja hänen vaelluksensa, samoin henkensä kaupalla, Roomaan paavia tapaamaan.

Vihdoin saavuin johonkin levähdyspaikkaan, jossa näin meidän porukkaa; siellä oli myös James. Olin niin typertynyt kaikesta kokemastani, etten voinut mennä heidän luokseen. Jäin hieman sivummalle enkä mennyt ollenkaan heidän lähelleen. En kerta kaikkiaan voinut. Olin mielessäni käynyt läpi kysymyksiä: Mitä tämä on; onko tässä mitään rakkautta; onko kaikki vain sanahelinää; onko tämä minua varten ollenkaan? Lähdenkö saman tien takaisin kotiin?

Kun aikani seisoin syrjässä, Jimmy (kuten häntä kutsuimme) tuli luokseni. Olin katkera ja sanoin hänelle päin naamaa: ”It was terrible, it was dangerous”, ja annoin hänen ymmärtää, että hän oli syypää tähän kaikkeen.

Jimmy ei sanonut mitään; mutta kun muut lähtivät jatkamaan matkaa, hän jäi taakseni kulkemaan, ja kulki koko matkan Spoletoon kanssani. Kerroin hänelle, miten olin ajatellut Franciscusta koko ajan ja hänen vaarallista matkaansa Roomaan; että olin samaistunut häneen hyvin vahvasti.

Illallispöydässä itkin koko ajan, kun kerroin kanadalaisille sisarilleni kaikesta kokemastani. Sitten näin Jimmyn ja menin hänen luokseen; pyysin häneltä anteeksi ja kerroin, kuinka paljon rakastan häntä ja kaikkia näitä sisariani ja veljiäni. Hän antoi suukon poskelleni ja sanoi hymyillen ”I love you”.

Seuraava päivä Spoletosta Terniin oli ihanin matkapäivä. Kuljin kanadalaisten sisarieni Lindan ja Julian kanssa. Hulluttelimme kuin kolme veijaria. Julia otti kuvia koko ajan, tutustui paikallisiin ihmisiin jopa niin, että eräs maanviljelijä ehti häntä kosia matkan varrella. Sitten saavuimme ihanille putouksille, jossa tapasimme muuta porukkaa ja nautimme olostamme kauneuden keskellä.

Elämä on tällaista. Jos ei olisi tuskallisia hetkiä, niin olisivatko ihanatkaan niin suloisia. Roomassa paavi ei juuri sinä päivänä ottanut mitään ryhmää vastaan; mutta olimme Vatikaanin edessä häntä tervehtimässä ja viemässä hänen kirkolleen omaa rauhansanomaamme. Siunattu oli tämä rauhanvaelluksemme.

AJAN AJATTOMUUS JA YÖN YÖTTÖMYYS

Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon,
ja viettänyt yötöntä yötä.
Ja vaipuen vienoon haaveiloon
vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhoittaa,
oi kymmenen, kymmenen virran maa.

Aurinko laskee täällä Rovaniemellä vasta tasan kuukauden päästä 7. heinäkuuta. Tämä ihmeellinen, taianomainen aika on taas täällä. Aika jolloin aikaa ei ole. On vain valoa ja sen tuomaa iloa. Aika on illuusiota, niin kuin kaikki muukin tässä fyysisessä maailmassa. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Aika on ajattomuutta.

Parhaiten tämän ajattomuuden mieltää juuri yöttömän yön aikaan. Se on minulle aina yhtä suuri ihme. Ja samalla täysin luonnollista. Olen tottunut lapsesta asti tähän valon määrään. Puutarhassakin saattoi puuhastella milloin vain, ja nukkua milloin väsytti. Koskaan en nykyäänkään pidä verhoja ikkunan edessä. Se ahdistaisi.

Elämä on sisään- ja uloshengitystä. Hiljaiseloa ja toimintaa. Veden tyyneyttä ja virtausta. Vedessä virtaa elämän eliksiiri. Ja meissä ihmisissä suurin osa on tätä virtaavaa nestettä. Siksi on suuri kaipuu nähdä ja kokea tätä virtausta.

Kun jäät vapautuivat Kemi- ja Ounasjoesta, ja vesi rupesi ryöppyämään kohti merta, tunsin sen joka solullani. Sauvakävelen päivittäin jokirantoja ja suorastaan huumaannun virtaavan veden ja auringon säteiden yhteisestä kuplivasta ilosta. Askeleeni kevenevät ja hengitys on helppoa ja kevyttä.

Ajan ajattomuuden koin hyvin selvästi myös viime viikonloppuna, kun juhlimme luokkatovereitteni kanssa vanhalla Lyseollamme. Meidät julistettiin riemuylioppilaiksi. Juhlimme koko viikonlopun yhdessä, kaksi rinnakkaisluokkaa. Pari vuotta sitten juhlimme Lyskamme satavuotisjuhlia ja nyt omia juhliamme. Koimme olevamme kuin ’silloin ennen’.

Miten tämä ihmeellinen ajattomuus meissä ilmenee? Siten, että vaikka vuosia tulee, niin ne eivät tunnu oikeastaan missään. Joka kerta kun tanssin nopeaa rokkia tai jiveä, tunnen olevani teinityttö. Juuri silloin opimme nämä tanssit. Ja ihme ja kumma ne ovat kaikki nämä vuosikymmenet olleet muotitansseja. Se, miltä minusta tuntuu, on tärkeintä. Se määrittelee, mitä aikaa elän. Voin itse sen ratkaista. Valitsenko ilon vai murheen, rakkauden vai pelon. Sitä, miten suhtaudun asioihin, ei voi kukaan määrätä. Tapahtuipa tässä fyysisessä maailmassa mitä tahansa, itse ratkaisen, miten sen koen.

Olen viime viikkoina ajellut milloin mihinkin suuntaan näitä upeita Kemi- ja Ounasjoen rantoja, ihaillut mahtavia jokitörmiä ja niiltä näkyviä maisemia. En yhtään ihmettele, että meidän ikioma laulumme on nimenomaan ’Kymmenen virran maa’. Vesi virtaa kymmenissä virroissa yhtyen kahdeksi isoksi virraksi kaupungin sydämessä matkallaan kohti valtamerta.

Matkani suuntautui pari viikkoa sitten myös tuntureille. Kävin Luostolla sopimassa kesän kursseista hyvän ystäväni Pirjon kanssa, joka ylläpitää ja järjestää Luostonlinnassa kaikenlaista toimintaa. Rupean siellä pitämään Maria Magdalena kursseja ja tapaamisia. Nyt on minulla alkanut taas uloshengitysvaihe aivan selvästi. Olen tehnyt tähän asti paljon energiatyötä kotopyhäkössäni. Rauhanrukoukset ja Lähettilään pyörä kuuluvat jokapäiväiseen rauhantyöhöni kotonani.

Kirjoittaminen on myös viime vuosina kuulunut sydämeni iloihin. Kiitänkin lämpimästi kaikkia niitä, jotka äänestivät minua ’The Next Top Spiritual Author’ kilpailussa. Se oli hieno kokemus. Se, että en olen näiden 250 joukossa, jotka jatkavat kisaa, ei tarkoita, että kirjoittamiseni olisi lakannut, päinvastoin. Opin paljon ja sain paljon vastarakkautta ja tukea. Kaikella on aina tarkoituksensa elämässämme. Ken tietää, mitä jännää tästäkin seuraa, ovathan energiani lähteneet riemullisesti maailmalle. Meidän ei tarvitse tietää välttämättä työmme tuloksista, energia kyllä tietää minne mennä ja kenet saavuttaa. Näin on.

”Miten voin palvella Sinua Äiti Maria Magdalena?” Tämä on minulle kaikkein tärkeintä. Olla suorassa yhteydessä ja antautua Hänen ohjaukseensa luottaen siihen ja kiittäen jokaisesta hetkestä elämässäni. Muistaa se, että tämä elämä fyysisessä maailmassa on illuusiota, mutta tärkeää elämää. Jumalolentoina tehtävämme on tässä harhojen maailmassa löytää oma jumaluutemme sisältämme ja sitten heijastaa tätä jumaluutta ympärillemme. Vain tällä tavalla voin auttaa ja vaikuttaa. Rauha fyysisessä, illuusioiden maailmassa ei ole mahdollista. Rauha tulee siten, että ihmismieli rauhoittuu ja valaistuu, sydän herää ja sielu ymmärtää tämän kaiken. Aivan niin kuin Lähettilään pyörä opettaa. Tätäkin haluan opettaa kursseillani niille, joita Äiti Maria Magdalenan energia kutsuu ja jotka sitä haluavat kauttani.

Rakastan maisemia koti-ikkunoistani. Usein istun keittiön sohvalla ja katselen hurmaavaa maisemaa Harjulammella, johon taivas kuvastuu veteen satumaisina väreinä, jotka muuntuvat joka hetki. Olen ottanut satoja kuvia tästä samasta maisemasta eri aikoina. Napsin kuvia keittiössä askarrellessani koko ajan. Se on helppoa valokuvausta. Siunattu on tämä maisema.

Nukkumaan en malta mennä nyt kesällä juuri lainkaan. Istun yöllä keittiön sohvalla ja katson taivasta ja vettä. Usein myös selaan oraakkelikortteja, joita minulla on monenlaisia. Viime yönä kun tuli sydämeeni tämä artikkelin kirjoittaminen, otin Magdalene Oracle –korteista yhden. Siinä tuli itse Maria Magdalena- kortti. Suomenna sen tekstin tähän lukijoitteni iloksi.

Kulje eteenpäin ja ole uskollinen itsellesi
Uskalla olla erilainen
Tehdä virheitä

Luoda, sillä juuri luomisessa olet olemassa
Maailmassa täynnä unelmia, joilla on juurensa sydämessäsi
Ykseydessä, rakkaudessa ja vihassa
Ihmeessä ja kunnioituksessa, pehmeydessä ja kivussa, ilossa ja valossa.

Hiljaisuudessa tuntematon odottaa
Tyhjyys tahtoen täyttyä.
Astu siihen rohkeudella ja voimalla
Kuten puhkeava ruusu valoa kohden
Rakkaus johtaa sinua vihreämmille niityille.

Pidä taskusi täynnä unelmia,
Sillä elämä on uskon testi.
Salli valosi loistaa
Ei ole alkua eikä loppua,

On vain rakkaus!

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

LÄHETTILÄÄN PYÖRÄ

Tuhansia vuosia vanha Lähettilään pyörä on geometrinen esitys ihmisen henkisestä olemuksesta, täydellisestä tasapainosta, Korkeimmasta Itsestäsi. Sitä kutsutaan myös Viisauden ja Rakkauden pyöräksi. Tämä pyörä on ollut käytössä muinaisissa Egyptin mysteeriokouluissa ja esoteerisissä traditioissa, kuten apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan Rakastetun opetuslapsen yhteisössä. Valon lähettiläät ovat viimeksi ylläpitäneet tätä traditiota. He meditoivat pyörän muotoisessa kappelissa, kuusi naista ja kuusi miestä ympyrässä ja keskellä henkilö, jota kutsuttiin Opettajaksi.

Sen jälkeen kun James Twyman löysi Valon lähettiläiden yhteisön Kroatian vuorilta 1999 ja sai tehtäväkseen tuoda maailmaan tämän salassa olleen yhteisön henkisen sanoman, on Lähettilään pyörä ollut julkinen kaikille haluaville. James julkaisi kokemuksensa kirjassaan Valon lähettiläs. Valon lähettiläät kertoivat Jamesille, että heitä ei enää tarvita; jokaisesta ihmisestä itsestään tulee halutessaan tällainen lähettilään pyörä.

Keväällä 2003 James lähetti paljon sähköposteja maailmalle ja sai tuhannet ihmiset osallistumaan Henkisen rauhanrakentajan internetkurssiin. Kurssi pidettiin 4.3.- 8.6.2003. Siihen sisältyi 33 opetusta 99 päivän aikana, sisältäen 999 englanninkielistä sanaa. Opetusta annettiin joka 3. päivä. Aika erikoista kolmosen numeron voimaa! 33 ei ole tavallinen numero; se on Kristustietoisuuden numero. Opetukset annettiin joka kolmas päivä, sillä Jeshua makasi liikkumattomana haudassa kolme päivää, niin että elämä saattoi ottaa hänet itseensä. Opetus tuli Jeshualta eli Jeesukselta. Myöhemmin James julkaisi nämä Jeshuan opetukset kirjana ”The Art of the Spiritual Peacemaking”. Nämä opetukset aloittivat Jamesin pitämän maailmanlaajuisen mysteeriokoulun ja monitahoisen henkisen työn konsertteineen, kirjoineen, filmeineen ja monine rauhanprojekteineen.

Sain myös näitä Jamesin lähettämiä Jeshuan opetuksia. Joku lähetti minulle sähköpostin ja näin alkoi oma kouluni. Kävin monia Jamesin kursseja internetissä, kunnes aloitin varsinaisen pappiskoulutuksen hänen seminaarissaan. Opiskeluun kuului tämän Lähettilään pyörän opiskelua huipentuen Rakastetun yhteisön rauhanpapiksi vihkimiseen. Olin silloin ensimmäinen suomalainen.

Lähettilään pyörä on vaikuttanut elämääni kaikki nämä vuodet. Tampereella asuessani rakensin sen olohuoneeni lattialle pienistä kivistä, jotka olin maailmalla kerännyt. Kiviä oli juuri oikea määrä, huomasin ihmeekseni. Rovaniemellä rakensin pyörän uudestaan kivistä keskelle keittiön lattiaa. Ja siellä se on edelleenkin. Loikin pitkin päivää sen ympäri. Pari vuotta sitten tilasin USA:sta kankaisen ison pyörän. Se on arvokasta käsityötä ja sen tekemiseen meni Rakastetun yhteisön Jane Shaw Steinilta yli vuosi, ja se maksoi 500 dollaria. Nyt tämä varmaan maailman pohjoisin Lähettilään pyörä on keskellä olohuoneeni lattiaa ja odottaa vain suurempaa tilaa Maria Magdalena temppelissä.

Aloitan ja lopetan jokaisen päivän tämän pyörän kanssa. Pyörässä on monta tasoa ja kuviota. Annan niiden vaikuttaa itseeni intuitiivisesti. Uloin kehä kuvaa Mieltä, sisäkolmio Sydäntä ja sisäympyrä Sielua. Ulkokehällä on 12 puolaa jotka johtavat keskukseen. Ulkopisteet ovat työkaluja ja kuvaavat henkisen rauhanrakentajan ominaisuuksia. Kellotaulun mukaisesti kohdasta 12 lähtien ne ovat myötäpäivään: Rohkeus, Kärsivällisyys, Viisaus, Varmuus, Myötätunto, Ilo, Selkeys, Ymmärtäminen, Syvyys, Anteliaisuus, Runsaus ja Agape eli Jumalrakkaus. Kaikkia näitä ominaisuuksia käsitellään suhteessa kolmeen Valaistumiseen: Valaistunut mieli (ulkokehä) Herännyt sydän (kolmio keskellä) ja Ymmärtänyt sielu (sisäkolmio).

Keskeinen opetus Pyörässä on Antautuminen, Luottamus ja Kiitollisuus. Mieli antautuu, Sydän luottaa ja Sielu on kiitollinen. Mieli uskoo, Sydän tuntee ja Sielu tietää. Temppelin perustana on Rauha, Armo ja Totuus.

Aamuin illoin kierrän Pyörän 12 kertaa kohdistaen huomioni jokaiseen ominaisuuteen kerrallaan. Täten vahvistan itsessäni näitä ominaisuuksia. Käytän hyvin paljon Jumalan nimeä ”Minä Olen” ja vahvistan sitä Mooses koodin tapaan: ”Minä Olen se, Minä Olen”.

Katson Pyörää kädet ylhäällä Y ja sanon: Lähettilään Pyörä Yesh, Minä Olen se, Minä Olen. Sitten kädet alas rintaan ja taas ylös Y: Yesh, Minä Olen se, Minä Olen. Näin sanon ennen jokaista kohdettani. Kierrettyäni pyörän 12 kertaa, sanon katsoen ulkokehää: Minä Olen Valaistunut Mieli…. Seuraavaksi katson kolmiota ja sanon: Minä Olen Herännyt Sydän…. ja sitten katson keskiympyrää sanoen: Minä Olen Ymmärtänyt Sielu…

Seuraavaksi katson taas ulkokehää ja sanon: Minä Olen Antautuminen… kolmiota: Minä Olen Luottamus… ja sitten sisäympyrää: Minä Olen Kiitollisuus…

Otan kynttilän pois keskustasta (jossa se yleensä aina palaa kotona ollessani) ja astun ympyrän keskelle. Sanon: Lähettilään Pyörän keskus… Vain Rakastettu on todellisuutta. Nähdä kuten Jumala Minä Olen näkee, Tuntea kuten Jumala Minä Olen Tuntee, Tietää kuten Jumala Minä Olen tietää. Rakastettu näkee vain Rakastetun. Antautuminen, Luottamus, Kiitollisuus. Armo, Rauha, Totuus. Pyyteetön Rakkaus. Äiti Maria Magdalena.

Teen saman olohuoneen lattialla olevan pyörän edessä ja keskellä pyörää. Yleensä puhun sekä englanniksi että suomeksi, niin kuin alttaripalveluksissanikin.

Olohuoneen kankainen pyörä on lähellä meditointisohvaani ja olen huomannut, että Pyörän vaikutus on erittäin voimakas. Otan ”värienergia”-kylpyjä kääriytyneenä värillisistä villatilkuista tehtyyn päiväpeitteeseeni; seinällä on iso suopursutaulu ja ikkunasta näen suuren kuusen tuulessa tanssivat oksat. Tämä on todellinen voimapaikkani.

Kankainen Lähettilään pyörä on myös seremonioita varten. Se toimii vihkimattona, jonka päällä vihkipari saa pyhän siunauksen liitolleen. Tunnen, että kodistani on tullut todellinen pyhäkkö.

Kun ajattelen Rovaniemen sijaintia kartalla, en ihmettele, että täällä on niin voimakkaat energiat. Kaksi valtajokea yhtyy kaupungin sydämessä muodostaen suuren Y-kirjaimeen. Y viittaa Jeesuksen nimeen Jeshua/Yeshua ja yes eli kyllä sanaan. Kun ihminen laittaa kätensä ylös, hän on Y-kirjain ja silloin hän antautuu Korkeammille voimille luottaen niihin ja kiittäen kaikesta elämässään.

Rovaniemeä ympäröivät vaarat joka puolelta. Ounasvaara kaupungin sydämessä on aina ollut kaupunkilaisille voimapaikka. Ikkunastani näen Pöyliövaaran, äitini kotivaaran, jonka juurella hänen kotitilansa sijaitsi. Tunnen Äitienergian virtaavan tässä kaupungissa ja koko Lapissa.

Äiti Maria Magdalena on minulle kaiken sydän. Hän on tuonut minut kotiin tänne esivanhempieni maahan ja näyttänyt minulle luonnon mahtavuuden. Hän on kanssani myös tuntureilla, niin ruskaretkillä kuin nyt talvella laskettelemassa. Hän innosti minua laskettelemaan 15 vuoden tauon jälkeen. Olin tunturin huipulla ja katsoin alas. Pelkäsin hurjasti: Mitä minä täällä teen? Miksi olen täällä? Auta minua Äiti Maria Magdalena ja arkkienkeli Mikael laskettelemaan alas turvallisesti. Ja näin kävi. Voitin pelkoni ja tulin alas turvallisesti. Nyt sitten suorastaan rakastan laskettelua. Korkealta tunturin huipulta näkee kauas ja taivas on lähempänä. Voi vapaasti hengittää ja tuntuu kuin siivet kasvaisivat selkään.

Tuntureilta olen saanut inspiraatiota kansainväliseen kirjoituskilpailuun, jonka järjestävät James ja kustantaja Robert Evans. James on julkaissut 13 kirjaa, joista kaksi on ollut New York Timesin bestselling -kirjojen kärjessä ja yksi Amazon -kirjojen ykkösenä. Hän haluaa auttaa muitakin kirjoittajia saamaan julkaisusopimuksia. Kirjani koostuu lehtiartikkeleistani ja ideani on se, että kirjoitan kaikille ihmisille. Näin ainakin Maria Magdalena minua kehottaa kirjoittamaan ja tukee tätäkin yritystäni. Kotisivuiltani löytyy linkki ja suomenkieliset ohjeet äänestykseen. Kiitän sydämestäni tuestasi ja rakkaudestasi.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar, M. Div.

RAKASTETUN OPETUSLAPSEN SALAISUUS

On kaksi kirjaa, jotka ovat minulle erityisen rakkaita koskien Maria Magdalenaa. Toinen on James Twymanin kirja ”The Secret of the Beloved Disciple” ja toinen on Margaret Starbirdin kirja “The Lady with the Alabaster Jar”.

Kun opiskelin James Twymanin Spiritual Peacemaking pappisseminaarissa Beloved Communityssa, kurssikirjoihimme kuuluivat nämä molemmat kirjat. Käänsin Jamesin kirjan; sain siihen yhtäkkisen inspiraation Uuden vuoden yönä 2006 ja käänsin kirjaa yötä päivää kolme viikkoa. En edes miettinyt, julkaiseeko sen joku; sisäinen polte sen kääntämiseen oli suuri.

Kirjan julkaisi sitten Unio Mystica Delfiini Kirjoissaan vuonna 2007. Kirjan nimeksi he laittoivat ”Opetuslapsen salaisuus”. Alkuperäinen kirja ”The Secret of the Beloved Disciple” on julkaistu vuonna 2000.

Rakastetun opetuslapsen salaisuus – kirja on kiehtova kuvaus ja jatkoa James Twymanin kirjalle ”Valon lähettiläs”. Tässä edellisessä kirjassaan James aloitti seikkailun sodan repimien Bosnian ja Kroatian halki. Sieltä vuorten kätköistä hän löysi henkisten mestarien ikivanhan yhteisön, jonka sanotaan olleen olemassa tuhansien vuosien ajan. Rakastetun opetuslapsen salaisuus- kirjassaan James oppii lopulta tuntemaan Valon lähettiläiden salaperäisen alkuperän, ja tapaa Belgradin kaduilla järjestetyn rauhanmarssin yhteydessä hämmästyttävän naisen nimeltä Maria. Jälkeenpäin hän saa tietää, että Maria on Jeesuksen Äiti Maryn ilmentymä. Samalla matkallaan hän tapaa Marian uudestaan pienessä pyhiinvaeltajien kansoittamassa kylässä, Medjugorjessa, Kroatiassa. Myöhemmin hän vielä tapaa Marian eri hahmoissa pakolaisleirillä Kosovon ja Makedonian rajoilla. Marialta James saa paljon opetusta.

On mielenkiintoista, että James käyttää sekä Maria että Mary nimiä kirjassaan. Tein samoin suomennoksessani. Nimien eri käytöillä on oma tarkoituksensa. James kuuluu Irlannista kotoisin olevaan perheeseen, ja he ovat hartaita katolisia. James antoi jo 10-vuotiaana lupauksen Äiti Marylle, Jeesuksen Äidille, että hän pyhittää elämänsä hänelle.

Tässä joitakin otteita kirjasta:

Maria: Se, mikä palaa maailmaan, on se mitä kutsuisit sanalla ”energiasigneeraus”, Kristus on kokemus, ei persoona… Se opettaja, jota odotat, ottaa saman viitekehyksen kuin Jeesus. Se tulee olemaan sama, ja kuitenkin se tulee olemaan erilainen. Se tulee olemaan Jeesus, mutta vielä enemmän.

Maria: Minä olen Rauhan kuningatar. Voit sanoa minua Feminiiniseksi prinsiipiksi. Myötätunto, ymmärtäminen, suvaitsevaisuus ja rauha ovat ne polut jotka johtavat minun luo. Nämä ominaisuudet ovat perinteisesti feminiinisiä ominaisuuksia, ja juuri tähän energiaan ihmiskunnan täytyy nyt astua.

Maria: Voit kutsua sitä taivaaksi jos haluat. Monessa mielessä se on hyvin samankaltainen kuin sinun käsitteesi taivaasta. Ja kuitenkin siellä on niin paljon enemmän, monia muita tasoja, jotka ovat niin vaikeasti määriteltäviä, että et mitenkään voi niitä ymmärtää. Mestarit eivät palaa näiltä tasoilta fyysisesti, ellei se ole tällaisessa muodossa, jonka juuri nyt havaitset. Olen ottanut tämän ruumiin itselleni tarkoituksella opettaa sinulle määrätty opetus. Kun opetus on annettu, ruumis häviää.

Maria: Seuraava opettaja on aina ollut kanssasi, ja sinä tulet tietämään mitä tehdä kun se aika tulee.

Ionan saarella Skotlannissa James tapasi ennen Kosovon matkaansa mystisen, vanhan naisen. ”Voit kutsua minua ’Vanhaksi Naiseksi’, tämä sanoi. ”Olen ollut täällä yhtä kauan kuin nämä kalliot. Voin kertoa sinulle asioita, joita kukaan ei voi… asioita, jotka haluat kuulla.”

”Olet tavannut tyttäreni. Kyllä, sinä tiedät mitä tarkoitan. Olet tavannut hänet, ja hän tietää kuka sinä olet. Hän on se, joka tulee johdattamaan sinua…johdattamaan jokaista. Olen ollut täällä kauan aikaa, mutta nyt on hänen vuoronsa. Olen tehnyt särön kallioon ja hän on pääsevä sisään siihen säröön ja murtava sen rikki. Älä ole noin hölmistynyt. Tämä on se, minkä tiesit tapahtuvan, minä vain näytän hiukan erilaiselta kuin mitä odotit.”

”Ovi on jo auki. Se on aina ollut auki. Ja minä olen liian vanha jatkamaan tätä naputtelua. Tässä, mikset sinä tekisi sitä.”

”Hän, tyttäreni, tulee kertomaan sinulle sen mitä sinun tarvitsee tietää, samoin kuin minä kerroin hänelle. Mutta ole tarkkana. koska se on tärkeää. Ja jatka kallion naputtamista. Tulet nauramaan sitä vielä jonain päivänä … jonain päivänä, kun ymmärrät sen.”

On merkittävää, että Pietarin nimi tarkoittaa ’kalliota’. Pietarin maskuliinisen kirkon ja apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan feminiinisen kirkon on aika sulautua taas yhteen. On aika murtaa Pietarin kallio naputtamalla sitä Äiti Marian jatkuvalla innolla ja rakkaudella. On aika tunnistaa ja tunnustaa, että on kaksi Kristusta: maskuliininen ja feminiininen. Feminiininen Kristus on ollut taustalla kaksi tuhatta vuotta, mutta se on nyt murtautumassa ulos luonnon pakosta.

Shrinat Devi (Jamesin ystävä, shamaani): Kristuksen Valo on jo palannut. Enkä sanonut mitään Jeesuksesta. Hänellä (Jumalaisella Äiti Marylla) ) oli kaksi lasta, mutta toinen on ollut unessa hyvin kauan aikaa. Ne ovat oikeastaan sama, mutta ilmentyvät kahdella eri tavalla. Sinun on määrä löytää se toinen, joka oikeastaan on ensimmäinen. Johanneksen linja Rakastetun Yhteisössä odottaa Kristuksen toista tulemista.

Maria: Ennen kuin Jeesus kuoli ristillä, hän pani minut, äitinsä, Johanneksen huolenpitoon. Hän (apostoli Johannes) on jatkanut fyysisenä mestarina perustamalleen Rakastetun yhteisölle, ja
hän on suojellut kaikkein suurinta mysteeriä – Kristuksen paluun todellista luonnetta. Todellisuudessa Kristuksen energialle on kaksi ilmenemismuotoa. Viimeiset kaksi tuhatta vuotta Jeesus, maskuliinisen Kristuksen identiteetissään, on personifioinut sitä ilmenemismuotoa. Se Uusi Maailma, josta puhun, on olennaisesti napojen siirtyminen. Kristuksen energia, kuten kaiken täytyy, on löytämässä tasapainon.”

James: Vielä kerran, minun täytyy kysyä tätä. Oletko sinä Feminiininen Kristus?

Maria: Kannan Feminiinistä Kristusta sydämessäni. Ja koska sydämeni on avoin, sinä aistit vain sen Valon. Mutta jokainen meistä kantaa sitä Valoa, vaikkakin se on ollut satoja vuosia pelon ja epäluulon kahlitsemana. mutta heräämisen aika on käsillä, ja te olette kaikki täytetyt kaikkien valon Valolla. Valo kasvaa sinussa, kunnes tulet odottamisesi päähän. Silloin Valo syntyy ja tulee maailmaan jälleen. Kun sanon sinä tarkoitan teitä kaikkia, sillä Feminiininen Kristus ei tule yhden, vaan kaikkien kautta. Tämä on Rakastetun Opetuslapsen sanoma, ja se on nyt sinun sanomasi.

Melkein jokainen henkinen traditio tunnustaa ja kunnioittaa Jumalan feminiinistä, myötätunnon olemusta. jotkut kutsuvat tätä nimeltä Tara, Quan Yin, Sofia tai Saraswati, mutta kaikkien niiden
takana sykkii Äidin sydän, Jumalaisen Universaalin Äidin. Kristityt kutsuvat häntä Siunatuksi Äidiksi.

Belgradissa James tapaa Marian. Medjugorjessa hän tapaa myös Marian, mutta puhuu paljon Äiti Marysta, jota siellä palvotaan. Kirjansa loppusanoissa hän sanoo: ”En vieläkään oikein tiedä, keneen viittaan hänestä puhuessani. Onko hän se Mary, jota minut opetettiin lapsesta pitäen rakastamaan, se Siunattu Äiti, jonka sanottiin valvovan minua, ja huolehtivan minusta hellästi?”

Jamesin teksti on salaperäinen ja selvä yhtä aikaa. Näin viisaiden tietäjien teksti yleensäkin on. Jameskaan ei anna valmiita vastauksia. Minua on kiehtonut ensi lukemastani asti tämä asia: kuka on kuka? Mikä on Maria Magdalenan osuus tässä kirjassa? Se että James käyttää myös Maria -nimeä, on yksi selvä vihje. Minua on askarruttanut se, miksei hän puhu suoraan Maria Magdalenasta. Tiedän kuitenkin, että hän pappiskoulutuksen yhteydessä näin teki. Hän on omistanut paljon laulujaan Maria Magdalenalle.

Luulen, että syynä on se, että James on halunnut painottaa Universaalin Jumaläidin olemusta. Tämä Magdalen Flame/Liekki ilmeni Jeesuksen aikaan juuri hänen Äidissään Maryssä ja hänen Rakastetussaan Maria Magdalenassa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan Pyhässä avioliitossa nämä kaksi energiaa, Feminiininen Kristus ja Maskuliininen Kristus, yhtyivät. Nämä energiat ovat universaalia ja kattavat kaikki uskonnot ja kansat – nekin uskonnot jotka eivät puhu mitään Jeesuksesta ja Maria Magdalenasta.

Kuka on Rakastettu Opetuslapsi? Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Sekä apostoli Johannesta että Maria Magdalenaa on arvuutettu täksi henkilöksi. Entäpä jos he ovat yksi ja sama henkilö eräässä mielessä. Raamattu on taidokkaasti salannut Maria Magdalenan olemassaolon Jeesuksen rakastettuna ja puolisona. Koska häntä ei voitu poistaa historiasta sen takia, että niin monet ihmiset tiesivät hänen osuutensa Jeesuksen viimeisiin hetkeen, sekä ristillä että Jeesuksen haudalla, hänestä tehtiin ”nimetön mieshenkilö”, ”se opetuslapsi jota Jeesus rakasti”. Nimetönkin mies oli parempi kuin nainen noihin aikoihin. Varsinkin todistamaan niin suurta asiaa, kuin Jeesuksen ylösnouseminen. Naista ei siihen kelpuutettu.

Entäpä jos Rakastettu opetuslapsi todella on apostoli Johannes. Sekään ei ole tuulesta temmattua. Sekä apostoli Johannes että Maria Magdalena olivat Jeesukselle tärkeitä, hyvin rakkaita ihmisiä. He perustivat Rakastetun Yhteisön, joka on aina ollut olemassa, kaksi tuhatta vuotta; se on se yhteisö johon James ohjattiin Kroatiassa.

Maria Magdalena joutui pakenemaan heti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hänetkin ristiinnaulittiin: häpäistiin, unohdettiin ja karkotettiin. Hän ei voinut jäädä johtamaan Rakastetun Yhteisöä. Se jäi täysin Apostoli Johanneksen tehtäväksi. Nämä kaksi Jeesuksen läheisintä opetuslapsea ymmärsivät syvällisimmin Jeesuksen opetuksen.

Jeesuksella ja Maria Magdalenalla oli monien kirjojen antaman tiedon mukaan kolme lasta: kaksi poikaa ja yksi tytär. Paetessaan Egyptiin Maria Magdalena oli raskaana. Tytär Sarah syntyi Egyptissä. Egyptistä he muuttivat sitten eteläiseen Ranskaan. Koko eteläinen Eurooppa on täynnä Maria Magdalenaa esittäviä patsaita, muun muassa ”Mustan Madonnan” patsaita. Musta on viite ”maanalaiseen, salattuun elämään pakolaisena”. Muun muassa Puolan suojeluspyhimys on tällainen Musta Madonna.

Entä James? Mikä on hänen osuutensa tässä kaikessa? Kirja antaa koko ajan vihjeitä, mutta James ei sano suoraan mitään itsestään. Lukija voi itse päätellä asioita rivien välistä.

Olen opiskellut Beloved Communityn pappisseminaarissa henkiseksi rauhanpapiksi. Rakastetun opetuslapsen kirjan lopussa James sai tehtäväkseen perustaa mysteeriokoulun. Tajusin pappisseminaaria käydessäni ja tutustuttuani Jamesiin lähemmin rauhanvaelluksella Assisista Roomaan syyskuussa 2005, että koulu jota olen käynyt, on juuri tämä mysteeriokoulu. Muistini kahden tuhannen vuoden takaisin aikoihin ja asioihin myös palasi. Aivan luonnollisesti palasi myös muistini Maria Magdalenaan. Alkoi myös säännöllinen kommunikointini Hänen kanssaan.

Olen syvästi kiitollinen Elämälle ja Maria Magdalenalle tästä ihanasta siunauksesta saada olla Hänen instrumenttinaan.

Elämä on tarua ihmeellisempää!

Rakastetun Opetuslapsen –kirjan Valon lähettiläiden sanoma:

On olemassa kaksi yksinkertaista totuutta, jotka sinun tarvitsee hyväksyä, jos aiot siirtyä vaivattomasti Uuteen Maailmaan, maahan, joka perustuu rakkauden lakeihin.

Ensimmäinen viesti on - SINÄ OLET VALMIS

Sinä olet valmis päästämään irti ne pelottavat uskomukset, jotka ovat pidättäneet sinua sidottuina eristäytyneisyyden kuvitelmaan. Sinä olet valmis hyväksymään rakkauden todellisuuden, mikä on olemassaolosi perusta. Ja sinä olet valmis antamaan rakkautta jokaiselle kaikin tavoin, sillä se on ainoa tapa, miten itse sen koet.

Toinen viesti on - SINÄ OLET PYHÄ

Se kuka sinä todella olet, on mielikuvituksesi tuolla puolen. Jos sinä olet yhtä luomisen Jumalisen Sykkeen kanssa, silloin sinä olet yhtä myös Jumalan pyhyyden kanssa. Kun sinä tajuat tämän, kun alat tajuta tämän totuuden jokaisessa jonka kohtaat, mukaan lukien itsesi, silloin maailma muuttuu itsestään. Sinä olet pyhä, ja se ei voi muuksi muuttua.

Kun hyväksyt, että sinä olet valmis, ja että totuus sinussa on pyhyyden ydin olemus, silloin tunnistat seuraavan opettajan – RAKKAUDEN LÄHETTILÄÄN. Juuri tämä opettaja vie sinut läpi Ikuisuuden Ovesta sielun todelliseen tilaan.

Siunaten ja rakastaen
Margie Marketta Mylläri
rauhanpapitar

SIELUNRAKASTAVAISET – AIKAMATKAAJAT NYKYHETKESSÄ

Sielunpeili 7/2009

Jokaisessa miehessä ja naisessa on sekä mies- että naisenergiaa, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Naisenergiaa ei ole viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana kuitenkaan noteerattu juuri lainkaan. Naista on alistettu, halveksittu ja nöyryytetty, ja usein vielä nykyäänkin asianlaita on näin.

Jeesuksen aikana oli kuitenkin vielä paljon Egyptistä tulleita vaikutteita, joten nainen saattoi myös olla ylipapitar ja korkeassa asemassa. Näin myös Jeesuksen rakastettu, Maria Magdalena, oli paitsi Jeesuksen puoliso ja lasten äiti, myös korkea-arvoinen ylipapitar. Hän oli myös se Jeesuksen opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvällisimmin ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen opetuksen. Pistissophia ja Maria Magdalenan Evankeliumi ovat muun muassa niitä kirjoja, jotka todistavat tämän asian.

Margien ottama kuva ikkunastaan

Viime vuosikymmeninä on naisenergia tullut esille voimallisesti. Se tulee itsestään ilmi, sillä tälle energialle on nyt paljon avoimia sieluja, jotka toimivat instrumentteina tällaiselle jumalaiselle, feminiiniselle energialle. Energioiden tasapainottaminen on meneillään.

Jeesuksen Äiti Maria ja Jeesuksen rakastettu Maria Magdalena ovat omalla elämällään tuoneet naisjumaluuden esille hyvin selkeäsi. Etenkin Maria Magdalenan elämän tutkiminen avaa monia ovia. Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliitossa nämä jumalaiset voimat yhtyivät tavalla, miten Luoja on sen tarkoittanut.

Itselleni Maria Magdalenan elämä avautui, kun Beloved Communityn pappisseminaarissa sain luettavakseni monia häntä käsitteleviä kirjoja. Etenkin Margaret Starbirdin kirja ”The Woman with the Alabaster Jar” avasi silmäni ja muistini näihin asioihin. Kaikki mitä olin opiskellut vuosikymmenten aikana aikaisemmin, sai palaset loksahtamaan kohdalleen ihmeellisellä tavalla.

Pappisvihkimykseni yhteydessä annoin kolme pyhää sitoumusta. Ne ovat ne käskyt, jotka Jeesus antoi ristinsä juurella olleille läheisilleen:

Tunne pyyteetöntä rakkautta.
Kaitse lampaitani.
Pidä Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa Hänet maailmalle.

Tästä on nyt kysymys: saada tasapainoon jumalaiset nais- ja miesenergiat ihmiskunnassa. Ja naisen ja miehen välillä se tapahtuu heidän vihkimisseremoniassaan, ja sitten heidän jumalaisessa yhdynnässään. Aivan luonnollisesti, kauniisti ja pyhällä tavalla.

Beloved Communityn avioliittoon vihkimisseremoniassa on Pyhän öljyn seremonia, jossa morsian ja sulhanen yhdistetään Nardus- ja Frankinsensi -öljyillä. Nardus- öljy on samaa, millä Maria Magdalena voiteli rakastettunsa Yeshuan eli Jeesuksen. Vihkimisessä on myös Kynttiläseremonia, jossa kaksi kynttilää yhdistyy yhdeksi liekiksi. Lisäksi vihkimisessä on Sormus- ja Siunausseremoniat.

Maria Magdalena ja Yeshua ovat meille kaikille esimerkkejä Pyhästä Avioliitosta.

Me kaikki voimme kokea samaa jumalaista pyhyyttä avioliitossamme. Yhdynnässä nainen ja mies kokevat jumalaisen ykseyden. Itsestämme riippuu, kuinka voimallisesti sen koemme. Henkinen yhteys on avain myös fyysiseen kokemiseen. Kun kaksi sielua kokee autuaallisen yhdynnän, se on pyhä asia. Olen vakuuttunut, että useimmat meistä ovat ainakin joskus kokeneet näin.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että on mahdollista kokea kahden sielun yhteensulautuminen. Olin 33 -vuotias ja tuleva mieheni 66-vuotias, kun menimme naimisiin. Teosofeina ja ruusu-ristiläisinä meille oli alusta asti selvää, että olimme olleet rakastavaisia jo aikaisemmissa elämissä.

Uskon, että meillä ihmisillä on useitakin ns. parisieluja, sillä lukemattomien elämien aikana olemme kohdanneet valtavan määrän ihmisiä. Niin viha kuin rakkaus sitoo ihmisiä. Jotkut voivat olla naimisissa entisten vihamiestensä kanssa. Kunnes sitten oppivat vähitellen rakastamaan toisiaan. Vihamiehiä todellisuudessa ei ole; on vain opettajia. Toisinaan sielut saavat kuin ’lepoelämän’ ja saavat rauhassa rakastaa ilman vastoinkäymisiä; näin omistautuen täysin toinen toisilleen.

Olen julkaissut kirjan mieheni ja minun välisistä rakkauskirjeistä, jotka kirjoitimme seurusteluaikanamme 1970-luvulla. Tapahtui ihmeellinen asia, että hän rupesi kirjoittamaan uusia kirjeitä väliin, kun koneella puhtaaksikirjoitin kirjeitä. Se oli yllättävää ’aikamatkailua’. Liitin kirjeet kirjaan. Olen edelleen yhteydessä Jussin kanssa. Hän kuuluu ’energiaperheeseeni’.

Jälkeenpäin tajusin sellaisen asian, että Jussi auttoi minua saamaan rintasyövän, jonka avulla pystyin käsittelemään nykyisen elämäni, ja etenkin aikaisempien elämieni traagisia traumoja. Kirjeitä kirjoittaessani nimittäin yhtäkkiä tajusin, kuinka hän mustasukkaisuudessaan oli epäillyt rakkauttani. Tämä laukaisi valtavan tunnemyrskyn sisälläni, jopa raivon. Kun kolmessa viikossa kirjoitin tekstiä monta sataa sivua, se oli sekä fyysinen että henkinen prosessi.

Suuri rakkaus voi siis toimia näinkin.

Tässä on joitakin otteita näistä yhteisistä kirjoistamme ”Keinuvuopaja Trilogia”

Keinuvuopaja

Yksi ainoa katse – se yhdisti meidät tässä elämässä

Marketta:
Istun luennon jälkeen kellarikahvilassa Sinua vastapäätä. Näen silmäsi. Katseemme kohtaa aivan yllättäen. Koemme tuon ihmeellisen välähdyksen, kun sekunnin murto-osassa katsomme toistemme sisimpään. Näennäisesti toisilleen vieraat ihmiset yhtyvät sielutasolla ja tunnistavat toisensa. Käsittämätön, taivaallinen kokemus fyysisellä tasolla.

Marketta:
Luin äskeisen kirjeeni Sinulle. Muistan tuon tunteen, minkä vallassa sen kirjoitin. Sen että todella olisin halunnut olla samanikäinen kanssasi. Syynä tietenkin se, että sydämessäni tiesin ajan tulevan, jolloin jään yksin. Ja näinhän luonnonlakinen mukaan sitten kävikin. Vuosia on nyt kulunut täällä fyysisessä maailmassa ilman Sinua. Ja nyt yhtäkkiä olet taas luonani tietoisuudessani. Kommunikoit kanssani aivan kuin olisit tuossa vierelläni. Keskustelemme. Kun hiljennyn hetkeksi, kuulen heti äänesi. Sinä olet alusta asti halunnut, että kirjoitan tämän kirjeenvaihtomme kirjaksi. Sinä rakkaani olet nytkin läsnä tässä hetkessä. Ei ole mennyttä, ei tulevaa, on vain TÄMÄ NYKYHETKI. Rakas, olen niin onnellinen siitä, että jälleen olet luonani.

Sinua rakastava
Aikamatkaaja Margie
Omasi

Jussi:
Veri, tuo kummallinen elämänneste, on sielujemme koti ja parhaimmillaan tuntuu kuin yksi ainoa sydän pumppaisi sitä. Juuri käsite sinäminä – minäsinä – Jussimarketta – Markettajussi kuvaa tuota tunnetta parhaiten. Onko se vain tunnetta? Voitko kuvitella elämää ilman tunnetta, tai kääntäen: tunnetta ilman elämää. Rakkaus on tunnetta, mutta ennen kaikkea se on elämää. Ota rakkaus pois elämästä, mitä jää jäljelle? Toivoton tyhjyys. Että rakastamme toisiamme, merkitsee samalla sitä, että elämme toisissamme ja samalla toisillemme. Tunnemme vain yhdessä ollen olevamme kokonaisuus, ykseys vailla äärtä ja rajaa. Kuinka paljon meissä on rakkautta, niin paljon meissä on Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Maila Markettani. Elän Sinussa ja Sinulle. Sinun kauttasi ja avullasi tajuan ja koen eläväni. Hänessä, Rakkaudessa, Jumalassa me liikumme ja olemme – Elämme.

Elämä on Suuri Seikkailu.
Sinua rakastava Jussisi

Marketta:
Kun hyväilet minua, tunnen ikään kuin valtavan orgasmin – koko ihoni pinnalla, valtavalla voimalla, tunne voi myös olla kuin untuvainen uni, johon haluan raueta. … En ollenkaan aliarvioi yhdynnän tuottamaa mielihyvää ja taivaallista tunnetta, sulautumisen riemua ja hurmosta. … Minulle hyväily ei ole koskaan ’vain’ esileikki, vaan täydellinen kokonaisuus alusta loppuun. Se –hyväily – voi loppua raukeuteen, johtaen vienoon nirvanaan, uneen, tai se voi jatkua leikitellen sinne tänne tai se voi johtaa yhdyntään. Jokainen hetki on ainutkertainen, oma, yksilöllinen hetkensä – se voi silmänräpäyksessä muuttaa suuntaa, mutta ei koskaan yksin minusta lähteneenä – vain yhteisenä impulsiivisena haluna se ilmenee. Siis: en voi haluta sellaista, mitä Sinä rakkaani et halua samanaikaisesti. Rakas, näin tunnen.

Jussi & Marketta

Jussi:
Huurteisten puiden jääkristallit välkkyvät ja sädehtivät hiljaisessa aamutuulessa kuin enkelien silmät. Ne siirtävät väkisin ajatukseni autuaitten maahan, josta Rakkaus sädehtien virtaa näkevän ja tuntevan etsijän sydämeen. Taivas on niin lähellä, se on silmissä ja sydämessä, se on kaikkialla. Saan hetkeksi astua sinne, elää siellä ja tajuta totuuden: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. On tosiaan näky ja tunnelma, jota ei haluaisi menettää. Auringonlämpö, rakkaus, kuitenkin sulattaa nuo välkkyvät kiteet. Ja sammuessaan niiden hohtavat säteet pyrkivät sydämiimme täyttääkseen sen säteillään ja lämmöllään kaikkea, se on Jumalaa, kohtaan. Saamme elää Jumalan tulen säteilevässä lämmössä ja uudeksi luovassa voimassa. Suuri, sanomaton rakkaus täyttää meidät kokonaan ja meillä on autuas olla Hänen kanssatyöntekijöinään. Kiitos, kiitos elämälle ja sen Luojalle. On niin äärettömän hyvä olla. Kiitos. Kiitos!

Rakas Markettani. Olet minulle näkyvä kristallisäde. Kiitos, että katsot minut arvolliseksi rakkautesi kohteeksi!
Jussisi

Siunaten ja rakastaen
Marketta ”Margie” Mylläri
rauhanpapitar

Jussimarketta Kivelä: Keinuvuopaja Trilogia
v. 2001, MC-Pilot Oy, nyk. Mediapinta Oy
Kirjaa voi tiedustella myös
Margielta

RAUHANRUKOUKSIA RUSKATUNTUREILLA

Koko syyskuu on ollut suurta juhlaa. Olen vaeltanut kotivaaroilla, tuntureilla, metsissä ja luontopoluilla. Rovaniemellä on luonto heti ovella ja lähitunturit ovat jo parin tunnin päässä. Ei tarvitse raahata varusteita halki Suomen. Voi lähteä liikkeelle, kun aika on sopiva ja, mikä parasta, silloin kun sää on hieno ja retkeilyyn kiva.

On hengen ja sielun vapaus kulkea Äiti Maria Magdalenan johdatuksessa. Vapaus onkin minulle tärkein asia, jota hengitän!

Olen tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta sää on ollut aurinkoinen, ja ruska, varsinkin maaruska hieno. Syyskuun toisena viikonloppuna teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan Ylläksen jylhään maastoon. Maaruska oli upea sillä korkeudella. Olipa kokemus kiivetä äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat ympärillä. En kyllä uskaltanut seistä loppumatkasta, vaan käsikopelolla kiipesin huipulle. Tuskin olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos olisin arvannut, mitä edessä oli. Varjelus ja siunaus olivat selvästi läsnä.

hengen ja sielun vapaus

Sisäinen polte tuntureille

Yleensä olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut tunne, että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan. Aivan kuin happi loppuisi muuten. Sisäinen polte on vienyt yhä uudestaan tuntureille. Yksin on kiva vaeltaa senkin takia, että kulkiessani käyn mielessäni läpi rauhanrukouksia, pysähtyen välillä jollekin korkealle paikalle niitä ääneen esittämään.

Kävellessä ei muuten ole hyvä jutella, se vie energiaa. Sisäänhengitys nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän opin Italian vaelluksella, kun James Twymanin porukan kanssa kävelimme Assisista Roomaan Fransiskus Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex tämän kertoi; hän oli Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja hengitystavan. Se tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä tipotiessään, kun keskittyy hengittämiseen.

Seuraavaksi pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä Pyhä/Luostolla, mutta tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan pohjoiseen. Selvää johdatusta, ajattelin. Ehdin iltapäiväksi perille ja sain edullisen huoneen yhdeksi yöksi. Ei muuta kuin suoraan maastoon!

Avaran maiseman huikeus

Saariselkä on vanhaa tuttua maastoa. Siellä aina hiihdettiin ja vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä voimallisesti markkinoitu. Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli vastaan, he ihmettelivät suuntaani. Sain vaeltaa aivan yksin. Rumakurun päivämajalla pidin rauhanrukoukset ja lähdin takaisin. Vain porot olivat seuranani.

Kun kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset. Viivyttelin huipulla aika kauan. Uppouduin avaraan maisemaan ja pyörin ympyrää. Avaruuden tunne oli huikaiseva. Tuli jo kiire, koska pitkospuita ja jyrkänteitä pitkin on vaarallista kulkea hämärässä. Varjelus oli kuitenkin kanssani ja suojeli minua hellästi.

Maria Magdalena ja auringonsäteet

Aamulla lähdin suoraan aamiaisen jälkeen maastoon. Nytkin sain vaeltaa aivan yksin. Ja mikä ihana asia tapahtuikaan! Pilvien raosta aurinko rävähti paistamaan ja suoraan kasvoihini. Äiti Maria Magdalena taas leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon säteiden kera. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi.

Ehdin vielä suihkuun ja syömään eväitäni, ennen kuin huone oli annettava pois. Kun ajelin hiljakseen kotiin päin, rupesi loppumatkasta hienoisesti satamaan. Juuri näin, ajattelin. Sade teki hyvää, puhdisti ja rauhoitti mieltä.

Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Etenkin Virikkolammen reitti Pöyliövaaran maastossa on kiva kohde. Nautin kotivaaroista.

Vanha nostalginen Pallas

Seuraavaksi suunnistin Muonion suuntaan. Kittilän puolivälissä kävin moikkaamassa vanhaa koulukaveriani, poromies Pekeä, jolle porojenhoito on rakas elämäntapa. Sitten ajelin Levin suuntaan, jonka ohitin, sillä se ei kutsunut tällä kertaa. Suuntana oli suoraan Pallas ja sen monet kerot.

Vanha kunnon Pallas, toinen nostalginen kohde, jonne Saariselän ohella mentiin ennen hiihtämään ja laskettelemaan. Kun ajaa ylös hotellille, matkaa on parikymmentä kilometriä aivan hurmaavaa tietä, joka nousee ylös tunturiin. Tie menee erämaassa, kerot rupeavat näkymään. Muistan kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme sydämemme pohjasta, kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Se on aina yhtä sykähdyttävä näky!

Ajattelin yöpyä Pallaksella, mutta hotelli oli juuri aamulla suljettu kesäsesongilta. Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus oli auki. Lähdin heti kipuamaan ylös keroa. Ja aurinko taas paistoi. Pidin rauhanrukoukset samalla kivellä kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin kiipeämään Hettaan lähtevää reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen naisporukan, joka oli menossa Taivaskerolle. En sentään lähtenyt vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km. Mutta saavuin kuin saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä kertyi runsaasti enemmän.

Hetta on pyhä paikka

Saavuin Hettaan iltasella ja yövyin Hetan Majatalossa, joka juhlii tänä vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt vieraitaan vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa päärakennuksessa. Tuntui siltä, että neljän sukupolven vaeltajat huokuivat huoneessani. Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat onnellisina nukahtivat ihanan Pallas-Hetta patikoimisen ja muun vaeltamisen jälkeen.

maaruskan hehkua hetassa
Kuva: Marketta Mylläri

Aamulla lähdin virkeänä maastoon. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli upeinta, mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä näkynyt polullani. Pidin taas rauhanrukouksiani, söin eväitäni ja nautin olemassaolostani joka solulla.

Kun kysyin Maria Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani juuri Hettaan, hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja muillekin. Minun piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihanat rauha, ruska ja kauneus sieltä löytyivätkin. Sydämeni iloitsi joka solulla.

Jätin huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen Tiinalta luvan. Lähdin ajelemaan kotiinpäin. Aurinko oli taas kerran seuranani. Kuinka nautinkaan tästä ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa Torniojoen vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät kaukaa ja Torniojoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.

Auringonkutsu Pyhätunturiin

Neljännen kerran lähdin vielä tunturiin syyskuun viimeisenä lauantaina. Aurinko paistoi niin ihanasti, että sen kummemmin miettimättä pakkasin kamppeet ja lähdin ajamaan Pyhätunturille. Lähdin heti tunturiin Isokurua alas ja huikaisevat portaat ylös ja eteenpäin Pyhänkasteen lammelle. Karhunjuomalammen laavulla oli iloisia vaeltajia. Seurasin polkua eteenpäin ja kohta huomasin auringon valaiseman rinteen, joka kutsui ihmeellisesti. Kiipesin sitä ja näin ison pyramidinmuotoisen kiviröykkiön. Sitten muistin, että juuri tällä paikalla pidin rauhanrukouksia kaksi vuotta sitten. Kuinka ollakaan aurinko rupesi taas paistamaan, kun aloitin ääneen rukoukseni. Juuri tänne minun piti vielä tulla tänä ruskana. Äiti Maria Magdalena helli minua säteillään ja puheellaan.

Auringonpaiste ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen, kuinka kauneus on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa. Olen elänyt Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen rukoillut rauhaa ja rakkautta. Olen tuntenut, että kaikki on hyvin maailmassa. Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon Sinullekin, rakas lukijani.

Siunaten ja rakastaen
Marketta "Margie"Mylläri
rauhanpapitar

MARIA MAGDALENA SYDÄMESSÄNI

Tukholmassa on aivan ihana, vanha 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan Slussenin yläpuolella. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli. Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta ja kaksi jumalattaren patsasta on molemmin puolin taulua. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli kaunis - kuin ilmetty Maria Magdalena.

Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Eräs unelmani onkin luoda tänne pohjoiseen Maria Magdalenalle oma pyhäkkö, temppeli.

Maria Magdalenan instrumenttina

Sain Maria Magdalenalta tehtäväksi perustaa Maria Magdalena Sisters. Sen perustava meditaatio oli helluntaina, 31.5. Täällä Rovaniemellä meitä oli kolme: Marianne Oulusta, pikkusiskoni Riitta ja minä. Tähän meditaatioon liittyivät monet sisaret ja ystävät eri maissa, kuten muun muassa SanctaDivina-järjestö, johon kuulun.

Maria Magdalena Sisters on täysin vapaamuotoinen, henkinen yhteisö, ilman mitään rajoittavia sääntöjä tai johtohenkilöitä. Sisar auttaa toinen toistaan tarpeen mukaan, niin kuin sisar tekee luonnostaan. Miten tämä yhteisö toimii jatkossa, on täysin Maria Magdalenan toiveiden johdatuksessa. Pääasia on tiedostaa tällainen henkinen yhteisö, jolta saa energia-apua pelkästään ajattelemalla Maria Magdalenaa. Minulle voi myös lähettää rukouspyyntöjä, joita välitän eteenpäin.

Siitä asti kun Beloved Communityn pappisseminaarissa opiskellessani luin kirjoja Maria Magdalenasta, on sydämeni kuulunut hänelle. Iloitsen joka hetki siitä, että saan olla häneen yhteydessä ja olla yksi hänen instrumenteistaan. Antaudun, luotan ja olen kiitollinen tästä suuresta siunauksesta elämässäni. Ne visiot, jotka hän on antanut minulle, toteutukoot juuri siten kuin hän haluaa niiden toteutuvan.

Y on voimakas merkki

Pari vuotta sitten palasin kotikaupunkiini Rovaniemelle. Tunsin kuinka sydämeni juuret kutsuivat minua. Nämä ihanat jokivarret, jossa Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät keskellä kaupunkia ja muodostavat suuren Y-kirjaimen.

Y-kirjain on hyvin voimakas merkki. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua antaa englanninkielisen Yes -sanan eli kyllä sanan. Kun ihminen laittaa kätensä ylöspäin, hän on Y-kirjain. Silloin hän avautuu kosmiselle rakkaudelle ja pyytää tätä ilmenemään elämässään. Rovaniemen kaupungissa on tällainen voimakas merkki. Kaupunki myös on vaarojen syleilyssä, kotivaarana Ounasvaara. Minun henkilökohtainen Äitivaaranani on kuitenkin Pöyliövaara, jonka juurella äitini kotitila aikoinaan sijaitsi. Se näkyy myös ikkunastani, kun kotialttarillani pidän päivittäisiä rauhanrukouksia.

Sukuni esiäidit ja esi-isät ovat asuneet täällä jokivarressa satoja vuosia viljellen Kemijoen varren peltoja. Suuri osa kaupungin ihmisistä on sukulaisiani. Lapin sodassa kaupunki hävitettiin maantasalle, vain joku talo siellä täällä säilyi. Näitä säilyneitä taloja ovat kotitaloni, isänäidin kotitalo ja isänäidinäidin kotitalo. Ne muodostavat kolmion ja ne sijaitsevat parin, kolmen kilometrin säteellä keskustasta. Tunnen, että tässä on suuri siunaus ja mysteeri ainakin minulle itselleni. Olenkin usein miettinyt tätä asiaa ja sen merkitystä.

Syvä ja ihmeellinen hiljaisuus

Maria Magdalena on minulle usein kertonut, että hän on johdattanut minut juuri tänne syntymään. Valoisaan toukokuun aikaan, jolloin pimeys muuttuu valoksi täällä pohjoisessa. Sitten johdatus maailmalle ja nyt takaisin kotiin. Kaikella elämässämme on tarkoitus. Niin tälläkin asialla. On vain kuunneltava sydämensä ääntä. Hiljaa ja nöyränä. Näin vastaukset löytyvät sisimmästä.

Hiljaisuus on syvä ja ihmeellinen asia. Viime vuosina olen nauttinut juuri hiljaisuudesta. Voin maata sohvallani, katsella suurta kuusta ikkunan takana ja ihailla kuusenoksien tanssia ja olla ajattelematta mitään. Silloin juuri Maria Magdalena usein puhuu minulle. Niin kuin myös aamuisin ja iltaisin ennen nukahtamista uneen. Puhe on lempeää ja rauhoittavaa. Ole rauhallinen. Se on aina tärkein viesti. Ja sen jälkeen voi keskustella kaikista asioista. Kun antautuu, luottaa ja on kiitollinen, avautuu ihmeellinen kanava ja voi antaa tilaa korkeammille energioille vaikuttaa itsensä kautta.

Puhutulla sanalla suuri voima

Tänä kesänä on Lapissakin ollut hyvin lämmintä ja vedet sopivan lämpöisiä myös uimiseen. En muista milloin olisin uinut niin paljon. Asun pienkerrostalossa, joka on aivan veden ääressä. Harjulampi on keskellä kaupunkia oleva puhdas, kaunis lampi, joka laskee Kemijokeen. Vesi vaihtuu koko ajan, joten se on puhdasta. Uidessa siunaan veden ja tiedän, että kaikki maailman vedet ovat siunatut.

Pidän joka päivä tunnin mittaisen palveluksen kotialttarillani. Pukeudun valkoiseen papinasuun ja siniseen papinstoolaani ja niihin koruihin, jotka sain pappisvihkimyksen yhteydessä Assisissa. Suurten uskontojen rauhanrukoukset kuuluvat teksteihini. Samoin sellaisia tekstejä, jotka ovat minulle tulleet vuosien kuluessa tärkeiksi. Puhun ääneen suomeksi ja englanniksi, sillä tiedän, että puhutulla sanalla on suuri voima. Näin olen oppinut Kalevalaa opiskellessani.

Olen energiapappi!

Seurakuntani on koko ihmiskunta. Tunnen olevani nimenomaan energiapappi. Kutsun itseäni rauhanpapittareksi erottuakseni vanhakantaisista miespapeista. Peace Minister voi olla sekä mies että nainen. Suomessa on toinenkin Beloved Communityn papitar, nimittäin Raija Maria Rintapää Vaasassa. Suoritamme muun muassa avioliittoon vihkimisseremonioita. Tässä seremoniassa yhdistyy nais- ja miesjumaluus ihmeellisellä, pyhällä tavalla.

Tunnen eläneeni sinä aikana, jolloin Jeesus ja Maria Magdalena elivät. Niin kuin moni muukin henkinen ihminen on elänyt silloin Palestiinassa. Siksi nämä asiat ovat minulle niin tuttuja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus ja Maria Magdalena olivat naimisissa ja heillä oli myös lapsia. Heissä mies- ja naisenergia täydensivät toisiaan, niin kuin Luoja on sen tarkoittanut. He ovat minulle hyvin läheisiä, rakkaita ystäviä.

Nyt on aika kaiken tulla esille

Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Rakastetun Yhteisön. Se on aina ollut olemassa, useimmiten kuitenkin maan alla toimien, koska kirkko on aina vihannut ja vainonnut sitä ja sen kannattajia. Nykyisin se toimii julkisesti Beloved Communityn nimellä ja sen tunnetuin rauhanpappi on rauhantrubaduuri, kirjailija James Twyman. Järjestön tarkoituksena on saada ihmiset heräämään ja vaikuttamaan siihen, että eksoteerinen, Pietarin kirkko ja esoteerinen, Maria Magdalenan ja apostoli Johanneksen perustama kirkko voisivat yhdistyä. Jotta tasapaino mies- ja naisenergian välillä vihdoinkin toteutuisi. Tämä aika on nyt käsillä hyvin voimallisesti.

Nyt on aika kaiken tulla esille. On aika antaa valon loistaa pimeydessä. Tätä valoa esille tuomaan on meidät kaikki kutsuttu. Valo tarvitsee välineitä, instrumentteja, joiden kautta loistaa. Siksi tänä aikana elää niin paljon valaistuneita sieluja, jotka vapaaehtoisesti ovat halunneet tänne syntyä. Se on ihmeellinen kutsu sydämessä. Siitä ei voi erehtyä. Se soi iloa ja riemua. Niin kuin minullakin palatessani kotiin Rovaniemelle.

Tanssissa joka solu ilmaisee iloa

Ilo on suuri, mystinen asia elämässämme. Ilman Iloa ei edes tunne kunnolla elävänsä. Juuri tätä iloa olemme tänä kesänä saaneet tuntea, kun aurinko on hellinyt säteillään. Olen ilmaissut tätä iloa myös tanssimalla. Olen aina rakastanut tanssimista, sen eri muodoissaan, mutta nimenomaan nopea rokki on lempitanssini. Siinä joka solu ilmaisee iloa täysin rinnoin. Voi vain antautua musiikille ja rytmille ja antaa sen viedä mennessään. Olenkin tanssinut paljon kesälavoilla. Kaunis ympäristö veden ääressä, raitis ilma, reipas musiikki ja ihanat ystävät ovat riemastuttaneet minua hurmaavalla tavalla.

Eräs ihanimpia tanssikokemuksia minulle tänä kesänä on ollut uuden tangokuninkaamme, Amadeuksen esiintyminen heinäkuun viimeisellä viikolla suositussa tanssipaikassa Valdemarissa, joka sijaitsee Kemijoen rannassa aivan kaupungin sydämessä. Talostamme lähti iloinen naisporukka Amadeusta kuuntelemaan. Olimme niin kuin kaikki muutkin ihastuneita tähän nuoreen hurmuriin. Hän laulaa hyvin, on vaatimaton ja nöyrä. Hän kulkee ihmisten parissa ja juttelee miellyttävästi. Kun hän pysähtyi lähelleni, Maria Magdalena sanoi kauttani: "Olet yhteydessä korkeisiin energioihin. Ne suojelevat sinua. Muista se aina." Amadeus katsoi minua silmiin ja sanoi: "Niin, tiedän sen." Ja sitten hän halasi lämpimästi.

Tunsin itseni koko illan teinitytöksi. Amadeus, tanssiminen, iloiset ystävät ja kaunis ympäristö loivat upeat energiat tapahtumalle. Ja ennen kaikkea valtava Ilo oli läsnä.

Se mikä tuottaa iloa elämään, on suurta. Se saa ihmisen suoraan yhteyteen korkeisiin energioihin. Kaikki nämä kesän ilot: sauvakävely, uiminen, tanssiminen, mansikoiden syöminen, mustikoiden napsiminen, ystävät ovat saaneet minut rakastuneeseen oloon. Voin sanoa, että olen rakastunut Elämään. Elän joka solullani.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Kuvat otti Ville Ojansivu.

LAPIN LUONTO LUO AITOA TAIKAA

Olen tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta on sää ollut aurinkoinen ja ruskakin kaunis. Syyskuun toisena viikonloppuna teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan Ylläksen jylhään maastoon.

Olipa kokemus kiivetä äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat ympärillä. Tuskin olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos olisin arvannut mitä edessä oli.

Ylläksen pirunkurulta
Kuva: Margie

Yleensä olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut tunne, että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan. Sisäinen polte on vienyt yhä uudestaan tuntureille. Yksin on kiva vaeltaa senkin takia, että kulkiessani käyn läpi rauhanrukouksia ja puhun ääneen jollakin kivellä seisten.

Kävellessä ei ole hyvä jutella; se vie energiaa. Sisäänhengitys nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän opin Italian vaelluksella, kun James Twymanin porukan kanssa kävelimme Assisista Roomaan Fransiskus Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex tämän kertoi; hän oli Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja hengitystavan. Se tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä tipotiessään, kun keskittyy hengittämiseen.

Seuraavaksi pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä Pyhä/Luostolla, mutta tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan pohjoiseen. Pyhätunturilla kävin sitten myöhemmin.

Saariselällä aina hiihdettiin ja vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä paljon markkinoitu. Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli vastaan ja ihmetteli suuntaani. Sain aivan yksin vaeltaa. Rumakurun majalla pidin rauhanrukoukset. Palatessani näin vain poroja. Kun kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset.

Seuraavana aamuna aikaisin lähdin Iisakkipäälle kipuamaan. Ja kuinka ollakaan, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihini, paistamaan ja suoraan kasvoihini.

Äiti Maria Magdalena taas leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon säteiden kera. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja rauhalliseksi.

Kotimatkalla rupesi hiljalleen satamaan. Sade teki hyvää, puhdisti ja rauhoitti mieltä. Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Myös Virikkolammen polku on kiva; siellä tapaa usein iloisia, nuoria lapsiperheitä.

Seuraava kohteeni oli vanha kunnon Pallas, toinen nostalginen kohde. Kun ajaa ylös hotellille, matkaa on parikymmentä kilometriä aivan hurmaavaa tietä, joka nousee ylös tunturiin. Muistan kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme, kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Näky on aina yhtä sykähdyttävä. Pallas on minulle rakkain tunturialue.

Ajattelin yöpyä Pallaksella, mutta hotelli oli aamulla suljettu syyssesongilta. Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus on yleensä auki. Auringonpaisteessa pidin rauhanrukoukset samalla kivellä, kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin kiipeämään Hettaan lähtevää reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen naisporukan, joka oli menossa Taivaskerolle.
En sentään lähtenyt vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km.

Saavuin kuin saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä kertyi tuplasti. Yövyin Hetan Majatalossa, joka juhlii tänä vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt vieraitaan vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa päärakennuksessa aivan yksin.

Hetasta
Kuva: Margie

Tuntui siltä, että neljän sukupolven vaeltajat huokuivat huoneessani. Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat onnellisina nukahtivat ihanan Pallas-Hetta patikoimisen ja muun vaeltamisen jälkeen.

Aamulla lähdin taas heti vaeltamaan. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli upeinta mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä näkynyt polullani. Pidin rauhanrukoukset ja Siunaamiset Energiahoidot kaikessa rauhassa.

Kun kysyin Maria Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani juuri Hettaan, hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja muillekin. Minun piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihana rauha, ruska ja kauneus sieltä löytyikin. Sydämeni iloitsi joka solulla.

Jätin huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen luvan herttaiselta Tiinalta, neljännen polven perheyrittäjältä. Lähdin ajelemaan kotiinpäin. Aurinko taas kerran seuranani. Kuinka nautinkaan tästä ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa Tornionjoen vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät kaukaa ja Tornionjoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.

Auringonpaiste ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen kuinka kauneus on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa.

Olen elänyt Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen rukoillut rauhaa ja rakkautta ja siunausta. Olen tuntenut, että kaikki on hyvin maailmassa.

Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon Sinullekin.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

MARIA MAGDALENAN MATKASSA

Aikamme historian eräs pahiten väärinymmärretty, parjattu ja häväisty ihminen on Maria Magdalena. Vuonna 591 paavi Gregoriuksen eräässä kirjoituksessa "Homily 33" vihjailtiin epämääräisesti, että Maria Magdalena olisi sama henkilö kuin evankeliumien nimetön nainen, ja että uskovaisten tulisi pitää Maria Magdalenaa katuvana huorana. Tästä alkoi kahden tuhannen vuoden ajan kestänyt häväistys.

Vuonna 1969 katolinen kirkko julkisesti kumosi tämän väitteen ja myönsi näin oman virheensä.

Tiesitkö tämän? En minä ainakaan, ennen kuin luin sen Maria Magdalenan evankeliumin esipuheesta jo vuosia sitten. Näinhän se on. Vielä tänäkin päivänä ihmisen maine viedään hetkessä. Sitten se muka puhdistetaan jonkin kirjan alaviitteessä, jota useimmat ihmiset eivät edes näe, saati sitten usko, vaan jatkavat mielessään samaa panettelevaa valhetta.

Derelicta by Botticelli

Maalaus on vuodelta 1495. Yksinäinen, hylätty nainen on käpertyneenä suljetun oven eteen, punavärisen vaatteen riekaleet hajallaan hänen ympärillään. Derelicta on pilkattu ja haavoitettu nainen, estetty yhteisön täydestä osallistumisesta; hänen latinalainen nimensä tarkoittaa "hylätty".

Derelicta on Korkean Veisun morsian, jonka muurinvartijat pieksivät ja ottivat hänen viittansa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan rakkaussuhde on kuvattuna Raamatun Korkeassa Veisussa:

"5.6....Mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä huusin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä huusin häntä, mutta hän ei minulle vastannut.

5.7. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat."

Margien käännös Margaret Starbirdin kirjasta "The Woman with the Alabaster Jar, Mary Magdalen and the Holy Grail"

Viime vuosikymmeninä on Egyptin ja Kuolleen meren erämaasta löydetty vanhoja kirjoja ja evankeliumeja, jotka kätkettiin sinne aikamme ensimmäisellä vuosisadalla ja aikaisemmin. Niitä ei käy kiistäminen. Ne kätkettiin sitten uudestaan, etenkin Vatikaanin taholta, museoiden hämärään. Nykyään mikään ei kuitenkaan pysy salassa, koska enää mikään tutkija ei saa arvokasta materiaalia yksin haltuunsa, vaan nykytekniikka tulee avuksi tässäkin asiassa.

Maria Magdalena oli Jeesuksen rakkain ja läheisin ihminen. Hän oli myös ylipapitar ja se opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvimmin ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen viisauden. Minulle oli suuri ilo löytää Maria Magdalena jo vuosia sitten opiskellessani naisjumaluutta. Kahden tuhannen vuoden ajan naisia on kidutettu, häväisty ja poltettu noitina, ties minkä syyn nojalla. Kirkko on aina vihannut toisinajattelijoita ja etenkin itsenäisesti ajattelevia naisia.

Tänä aikana ei mikään pysy salassa. Kaikki paiseet ja valheet puhkeavat itsestään. Olemme hyvää vauhtia nähneet tämän tapahtuvan elämässämme.

Kävin pääsiäisreissullani Tukholmassa. Siellä on aivan ihana, vanha 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan kaupungin sydämessä. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli.

Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta ja molemmin puolin taulua on jumalattaren patsas. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli kuin ilmetty Maria Magdalena.

Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Maria Magdalena on sydämessäni.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

Ad Astra

Istun junassa matkalla Jyväskylään. On aurinkoinen, kesäinen lauantai-iltapäivä. Vastapäätä istuu viehättävästi vanhentunut kaunis rouva. Juttelumme alkaa luontevasti, kun kysyn, saanko istua hänen seuraansa. Hän hymyilee herttaisesti, ja hetken päästä olemme jo vilkkaassa keskustelussa. Hän kertoo käyneensä poikansa perheen luona Loimaalla ja on nyt palaamassa kotiin Kuopioon. Hän kertoo olevansa 90 -vuotias, vaikka en sitä aluksi oikein uskokaan. Kuinka ollakaan, ennen kuin saavumme Jyväskylään, hän on ehtinyt kertoa elämästään hyvin paljon. Hänen tyttärensä asuu Saksassa ja hän on usein käynyt myös tämän perhettä tapaamassa. Itsekin huomaan kertovani omasta elämästäni. Kun juna lähestyy Jyväskylää, olemme jo kuin vanhoja hyviä ystäviä ja vaihdamme osoitteita. Hänen nimensä on Maria. Siltä hän myös näyttää, Maria-sieluiselta enkeliltä. Aivan kuten Lyyli-tätini, joka myös eli vanhaksi ja oli kuollessaan 93-vuotias.

Näin luontevasti se käy, ajattelen mielessäni. Tapaamme uuden ystävän ja kuljemme hetken yhdessä, ehkä tapaamme vielä, ehkä emme, mutta kumpikin saa paljon yhteisestä kohtaamisesta. Alunperin minun oli tarkoitus jäädä useammaksi päiväksi Jyväskylään, mutta illalla päätänkin yllättäen lähteä takaisin Tampereelle. Junamatka tuntuu paljon pidemmältä. Ympärillä on nuorisoa, joka puhuu kännykkään tai katselee elokuvaa kannettavasta tietokoneesta. Tiedän sydämessäni, että matkani syy Jyväskylään oli Marian kohtaaminen.

Sunnuntaina, Marian päivänä, päätän käydä Tampereen taidemuseon näyttelyssä "Akseli & Nuori Suomi, Akseli Gallen-Kallela suomalaisuuden rakentajana". Se on avoinna syyskuun loppuun asti, joten sinne toivottavasti löytää tiensä moni muukin.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), maatalonpoika Tyrväältä, ilmoitti jo varhain helsinkiläisille koulutovereilleen aikovansa taiteilijaksi. Hän maalasi ensimmäisen öljymaalauksensa 16-vuotiaana vuonna 1881 ja toteutti seuraavan viiden vuosikymmenen aikana lupauksensa monella taiteen saralla.

Taidemuseon yläkerrassa heti portaiden yläpuolella ovat upeat Kalevala-aiheiset maalaukset Sammon taonta, Väinämöinen ja Aino, Marjatta ja Kristus-lapsi sekä Väinämöisen lähtö. Näitä ja muita Kalevala-aiheisia maalauksia katsellessa tuntee pyhyyttä ja jää miettimään sitä, kuinka Gallen-Kallela on luonut meille suomalaisille kuvallisen muodon Kalevalan runoille. Se mitä näemme mielessämme Kalevalaa lukiessamme, on hänen luomaansa hyvin voimakkaasti. Hän oli näkijä ja lahjoitti meille näkynsä. Aivan samoin kuin Sibelius musiikissaan, Eino Leino, Aleksis Kivi ja monet muut suuruudet runoissaan ja teoksissaan ovat päässeet yhteyteen Suomen kansan sielun ja hengen kanssa.

Lempitauluni näyttelyssä on Ad Astra. Tästä taiteilija kertoo itse näin:

"Aloin sen vuonna 1894 asuessani Sääksmäen Rapolassa... Teos kuvaa ylösnousemusta. Aiheeseen ja sen käsittelyyn on kertomus ristiinnaulitusta vaikuttanut huomattavalla tavalla. Maailman vapauttajan asento ristipuulla , - eikö se voisi symbolisoida myöskin sitä mitä ihminen, joka on kaiken kärsinyt ja kaikesta vapautunut, tuntee? Tytölle maalasin ensin stigmat käsiin ja kylkeen, mutta poistin ne myöhemmin, harkittuani asiaa tarkemmin. Punaista valoa heijastelevat pilvet, joista tyttö nousee, ovat vielä maapalloon kuuluvaa. Tulevaisuuden elämää verhoo takana oleva valo." Per aspera ad astra - kärsimysten kautta kirkkauteen on maalauksen johtava ajatus. Taulusta tuli taiteilijalle läheinen. Eräänlainen yksityinen alttaritaulu se oli mm. lasten ristiäisjuhlassa. Pitsimäisen kultakehyksen teokseensa taiteilija on myös itse veistänyt.

Tämä sama taulu oli esillä kolmisen vuotta sitten Tampereen taidemuseon näyttelyssä "Mystiikan portit". Se oli yläkerrassa aulan keskellä, museon näkyvimmällä paikalla. Nuoren tytön suloinen Kristus-hahmo, pään ympärillä kultaiset hiukset tähtiä tavoitellen, vangitsi tulijan omaan mystiseen otteeseensa.

Junamatka Jyväskylään ja Marian kohtaaminen punoutuvat minulla yhteen Ad Astra -maalauksen kanssa. Kummassakin koin samanlaista pyhyyden tunnetta, ykseyttä ja rakkautta.

Heinäkuun helteessä,
Margie

Kiireetön kirjailija

Istumme siskoni Eevan kanssa puutarhakeinussa kauniissa puutarhassani ja kerromme kuulumisia toisillemme. Eeva on tehnyt kierroksen lastensa luona, Tukholmasta Turkuun ja nyt Tampereelle. Ihailemme kukkapenkkini kultaisia kulleroita, jotka olen joskus tuonut kotipelloiltamme Rovaniemeltä. Kullerot ovat meille lappilaisille hyvin rakkaita kukkia, ovathan ne Lapin keltaisia ruusuja. Myös kielot ja lemmikit ovat suloisia kukkasia, ja ilokseni nekin ovat levinneet puutarhassani vähän joka puolelle, tien vartta myöten. Omenapuut ovat jo melkein kukkineet, mutta pienin, pari vuotta sitten istuttamani valkoinen kuulas omenapuu on vielä valkoisen kukkameren peitossa. Myös erikoiset ja erilaiset iirikset, jotka eräänä kesänä toin Viron matkaltani, ovat avautuneet viehättävästi. Kaikki tämä kauneus ja auringonpaiste herkistää sielun ja tekee onnelliseksi. Ei tarvitse tehdä mitään, vain olla ja nauttia olemassaolosta, tai sitten pohtia erilaisia asioita mielessään.

Eräs mielenkiintoisimmista aiheista viime aikoina on ollut Da Vinci Koodi -elokuva, joka on tehty samannimisen kirjan pohjalta. Itsekin kävin sen katsomassa ja suosittelen kaikille, jotka haluavat avartaa maailmankatsomustaan ja heittää luutuneita uskomuksiaan romukoppaan. Tästä lähinnä on kysymys. Ei siitä, kuinka hyvin elokuva on tehty, tai kuinka historiallisia tosiasioita on kuvattu. Jo kirjan luettuaan tajuaa, että kukaan ei jaksaisi lukea tiiliskiven paksuista historiaa 2000 vuoden ajalta. Juonellinen kertomus on ainoa järkevä tapa esittää tällaisia asioita. Jokainen saa näin myös itse vapaasti valita mitä uskoo ja mitä ei.

Itselleni Da Vinci Koodin perusasiat ovat hyvinkin tuttuja. Olen vuosia lukenut ja tutkinut Maria Magdalena -kirjallisuutta ja pitänyt hänestä myös esitelmiä. Olen myös ihmetellyt, kuinka valtavan paljon kirjallisuutta ja tietoa hänestä onkaan. Ja etelä -Ranska on täynnä konkreettista tietoa hänestä kirkkojen, kappeleiden ja patsaiden muodossa. Samoin perimätietoa hänestä on valtavasti vielä nykypäivänäkin paikallisten asukkaiden parissa.

Miksi siis juuri nyt hän on niin ajankohtainen? Yksinkertaisesti siksi, että NYT on hetki totuuden paljastua hänestä. Kaksi tuhatta vuotta hän on ollut kirkon tietoisesti unohtama ja halveksima, aivan käsittämättömällä tavalla. Raamatussa ei missään kohtaa häntä panetella, päinvastoin hänen sanotaan olevan Apostolien Apostoli. Mutta mitä tapahtuikaan hänen kohdallaan?

Vuonna 591 paavi Gregorius I aikana ruvettiin esittämään hämäriä viittauksia Maria Magdalenan maineeseen ja hänestä tehtiin kaikkien katuvien huorien symboli. Ja mitä tapahtuikaan vuonna 1969? Katolinen kirkko pyysi anteeksi erehdystään ja niin sanotusti "palautti" Maria Magdalenan kunnian. Ihme ja kumma, näinkö todella! Onko joku mahdollisesti kuullut tällaisesta asiasta? Lähes 1500 vuotta siis väärinkäsitystä, ja oikaisu hyvin vaatimattomasti. Näinhän se useimmiten on vielä tänäkin päivänä. Kun jonkun henkilön maine mustataan, se korjataan pienellä präntillä jossain alaviitteessä, niin että tuskin kukaan kiinnittää mitään huomiota koko asiaan.

Joka puolelta tulvii nyt tietoa Maria Magdalenasta. Siltä ei voi kukaan välttyä. Kun jonkun asian on aika paljastua, se vain tapahtuu. Kun valhe valheen päällä on paisunut riittävän suureksi, se puhkeaa itsestään kuin paise. Tästä on kysymys myös Da Vinci Koodi -elokuvan ja kaiken Maria Magdalena käsittelevän kirjallisuuden kanssa. On aika arvioida historiaa uudelta kannalta, luopua maskuliinisesta herra-ajattelusta ja muistaa, että meidät on luotu sekä naisiksi että miehiksi. Enää puolta ihmiskuntaa ei voi vähättelemällä nitistää ja alistaa olemattomaksi.

Suvussamme on aina ollut vahvoja naisia, ja näin on nykyäänkin. Etenkin nuoret naiset ovat iloisia, reippaita ja aikaansaavia. Heille maailma on avoin ja mielenkiintoinen kaikkine haasteineen ja uusine ulottuvuuksineen. Heidän ei tarvitse kilpailla miesten maailmassa, sillä on itsestään selvää, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita.

Eevan 9-vuotias tyttärenpoika Jaakko sanoi, kun häneltä kysyttiin ihanneammatista, että hän haluaa isona olla "kiireetön kirjailija". Jaakko on Eevan mielestä sellainen maanläheinen filosofi. Ei yhtään hassumpi ammatti ja elämänasenne. Asioita kun voi funtsata kaikessa rauhassa ja sitten panna ajatuksiaan paperille toistenkin iloksi ja ihmetykseksi. Lykkyä tykö kaikille pienille ja isoille oman tien kulkijoille.

Siunaten ja rakastaen,
Margie

Krookuksia nurmella

Tänään on ollut kesäisen aurinkoista ja lämmintä. Pitkä ja kylmä kevät on vihdoinkin antanut periksi ja lumet haihtuneet pikavauhtia. Vain tien varrella ja pihan perällä on hiukan lunta jäljellä. Olen koko päivän haravoinut nurmikkoa. Syksyllä haravoin hyvin, mutta kevyt rapsuttelu saa ihmeitä aikaan, ja nurmi näyttää hetkessä alkavan viheriöidä. On hauska nähdä työnsä tulos saman tien. Olen myös ihaillut puutarhani ensimmäisiä kukkasia. Keltaiset ja violetit krookukset suorastaan hehkuvat loistossaan ja nauttivat siitä, että saavat kukkia ensimmäisinä. Mikä valtava vaikutus näillä pienillä kukkasilla onkaan! Niissä on viesti tulevasta kesästä, lupaus lämmöstä ja auringon paisteesta.

Äiti Maa kertoo rakkaudestaan meitä kaikkia, koko luomakuntaa, kohtaan. Elämämme sykkii samaan tahtiin maan kanssa. Äiti huolehtii siitä, että välillä lepäämme pimeän talven sylissä, sitten taas heräämme valoon kuin horroksesta. Elämän rytmikkyys virtaa suonissamme. On helppoa tuntea olevansa yhtä niin Äiti Maan kuin kaikkien luotujen kanssa.

Olen elänyt Äiti-energioissa jo pitemmän aikaa. Jumaläiti on ruvennut kiinnostamaan minua. Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumala on sekä Äiti että Isä. Miksiköhän sitten rukoilemme "Isä meidän", aivan kuin meillä olisi vain isä, eikä äitiä ollenkaan. Olenkin ruvennut rukoilemaan "Äiti/Isä/Luoja meidän..." ja se tuntuu hyvältä. Olen myös ruvennut pitämään esitelmiä Jumaläidistä ja suhteestamme häneen. Olen huomannut, että aihe kiinnostaa monia ihmisiä. On hyvä pysähtyä pohtimaan elämän suuria ihmeitä ja ihania asioita. Pienissä asioissa näkee parhaiten suuria ihmeitä. Kun vain avaa silmänsä ja katsoo itse asian ytimeen, pintaa syvemmälle, näkee vain kauneutta. Jokaisessa ihmisessä on sisimmässään jumala. Se näkyy parhaiten silmien kautta. Ja mitä pienempi lapsi, sitä kirkkaammin se loistaa.

Tänään oli myös hauska halata Oonaa. Se olikin ensimmäinen kesähalaus. Kun Oonan kirkas ääni kutsui minua puutarha-aidan takaa, tuntui siltä, että nyt on lähes kesä. Oona laskee päiviä, jolloin tarhassa on vappukarkelot ja hän saa pukeutua prinsessamekkoon. Ah tätä riemua, silmien kirkkautta ja lapsen iloa! Mitä elämä olisikaan ilman lapsia. Riemuitsen siitä, että naapureiden lapset leikkivät jo ulkona leikkejään ja saavat ilon meissä aikuisissakin pulppuamaan.

Kirjahyllyssäni on monta runokirjaa, useat hyvinkin vanhoja. Käteeni osui Lauri Pohjanpään Valitut Runot. Ja löytyihän sieltä myös runo nimeltä KEVÄT. Tuokoon se meille tuulahduksen tästä ihanasta vuodenajasta.

Hei vaan! puro huus ohi rynnäten,
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
Kevät-hienohelman tulla!

Pois alta, tai kera vanhan muun
sinut laastaan, vanha veli!
Puro silmää iski ja nauraen
ohi mennä pärskytteli.

Oli nuori metsä ja nuori maa,
sini taivaan nuorna väikkyi.
Koko metsä viritti viulujaan,
koko metsä laulua läikkyi.

Kevät saattoi tulla tänään jo!
Oli kiirettä siks joka puolla.
Sinivuokot, silmät pestyinä,
piti vartiota jo tuolla.

Kas vaan! Oli palannut peippokin
jo etelän kylpylästä.
Akustiikkaa metsän tarkisti
se jo kaiun helinästä.

Ja varisten lentoharjoitus
oli sinisten ilmain alla.
Koko metsä nauroi äänehen
ja aurinko taivahalla.

Iloista Vappua toivotellen,
Margie

Eeva Kaisa Maria

Loistava valon kimmellys valkoisella hangella. Silmät suorastaan sokaistuvat tästä kaikesta valon määrästä. Joka kevät sama ilmiö. Tuntuu kuin henki, sielu ja ruumis yrittäisivät valtavalla nopeudella päästä keskenään tasapainoon pimeän ja pakkasen jälkeen. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, tämä kaikki ottaa alussa lujille. Koska valo paljastaa kaiken nuhraantuneisuuden ja myös mielen ikävät sopukat, on pakko ruveta siivoamaan, ei ainoastaan nurkkiaan, vaan myös itseään.

Olen hiihdellyt rakastamallani Pyhäjärven jäällä ja tuntenut auringon herättävän itseni kuin horroksesta. Ladut ovat upeassa kunnossa ja hiihtäminen on ollut helppoa ja hauskaa. Aurinko kasvoilla hyväilee ja lämmittää ihoa. Jo parin lenkin jälkeen olo tuntuu mahtavalta ja uudistuneelta. Tervetuloa aurinko ja kevät!

Auringon loiste tervehti myös isosiskoani Eevaa, joka juhli viime lauantaina 75-synttäreitään Porissa. Annu oli järjestänyt äidilleen ja sisarusten perheille hilpeät juhlat kotonaan. Nautimme kaikki hänen vieraanvaraisuudestaan, söimme herkkuja ja juttelimme hauskoja. Eeva sai lahjoja ja rakkaudenosoituksia runsaasti. Eikä ihme. Eeva Kaisa Maria on sellainen ihminen, jolla on lämpöinen sydän ja ystäviä sen mukaisesti paljon. Vävyt ovat aina häntä rakastaneet erityisen paljon. Ihmeellistä on se, että entiset vävykokelaat ja vävyt pitävät häneen yhä yhteyttä ja ilmaisevat kunnioitustaan ja ihailuaan. Hän aivan ilmeisesti on ihanneanoppi.

Rakas sisareni Eeva syntyi 10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon maataloon, jossa työtä riitti jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä kymmenestä oli puolen vuoden ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat lähistöllä, ottivat huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon vastuu tuntui kuitenkin varmaan raskaalta. Eeva ei kuitenkaan lannistunut ja ruvennut sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi itsensä irti ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Ja sieltä tultuaan hän löysin rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse 7 lasta.

Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme. Nainen on vanhempiensa lapsi ja tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja lastenlastensa mummo. Lisäksi työtoveri, mahdollisesti johtaja alaisilleen. Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille. Suhde jokaiseen ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire säilyy samana. Se joka itse rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa, sille annetaan. Kaikki meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys näkyy ihmisessä pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva käy sairaaloissa ja vanhainkodeissa tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti. Itse hän on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän virkeänä ja iloisena käy tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja mukaansa tempaavaa.

Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen annoksen valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko. Kiitän ja siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.

Kiitos sydämessäni,
Margie

MAAN ÄITI JA ÄITI MAAN

Meillä kaikilla suomalaisilla on nyt yhteinen äiti, Maan äiti. Viimeistään eilen TV-lähetyksessä se kävi ilmi. Uudesta presidentistämme huokui lämpä ja sydämellisyys, jota aikaisemmista esityksistä ei ole yhtä helposti huomannut. Helpottuneisuus ja uusi tilanne ovat nyt jo saaneet Tarja Halosen olemukseen aivan uutta säteilyä. Huomasin hämmästyneenä, kuinka hurmaava hymy hänellä todella onkaan. Veikeät hymykuopat ja pilke silmissä saivat minut hetkessä avautumaan hänen olemukselleen. Kuinka ollakaan, tunnustan olevani myyty. Olen ylpeä siitä, että meillä on näin upea, pätevä ja sydämellinen nainen presidenttinä.

Meillä on Isä Jumala ja äiti Maa. Näinhän yleensä sanomme. Sekä isä että äiti ovat meille ihmisille tärkeitä. Jumaluuden moni-ilmeisyys tulee myäs esille tässä ajattelussa. Jumaluus on käsite, ei persoonallisuus. Kaiken kattava, kaiken käsittävä ja kaiken sisäänsäsulkeva.

Parissa aikaisemmassa artikkelissani olen puhunut sisäisestä karismasta ja siitä, kuinka jokaisella kansakunnalla ja ryhmällä on sellaiset johtajat, kuin he ansaitsevat. Näin uskon olevan. Koska kansa ja jokainen ryhmä yleensäkin on jäsentensä kooste, niin myäs johtajat heijastavat jäsentensä ajatuksia. Näin tietenkin todellisessa demokratiassa tapahtuukin. Mutta myäs laajemmin ajateltuna. Oli vallalla demokratia tai ei, johtajana kuka tahansa, se on aina heijaste kansan sisimmästä. Kuka antaa vallan johtajille? Ei valtaa oteta, se annetaan. Ei ole johtajaa olemassa ilman johdettavia. Jokainen johtaja tämän tietää. Ja odottaa pelko sisimmässään sitä hetkeä, jolloin mahdollinen karmea totuus paljastuu hänen johdettavilleen. Pudotus on nopea ja säälimätän. Historia viimeistään antaa tuomionsa.

Olen täysin vakuuttunut sydämessäni siitä, että me suomalaiset olemme nyt a n s a i n n e e t presidentiksemme Tarja Halosen. Tarvitsemme juuri nyt johtajaksemme äiti-hahmon. Viisaan, lempeän ja sydämellisen. Näytämme myäs muulle maailmalle esimerkkiä tasa-arvoisuudessa. Niin nainen kuin mieskin ovat ensisijaisesti aina i h m i s i ä. Se on kaikkein tärkeintä.

Yksi syy, miksi nyt on syytä painottaa äiti-olemusta, on se, että äiti Maa tarvitsee kipeästi huomiotamme. Koko olemassaolomme perusta on tämä avaruudessa kiitävä pieni pallo, nimeltään äiti Maa. Niin kuin äiti huolehtii lapsistaan, niin tulee lasten myäs rakastavasti suhtautua äitiinsä. Tämä tosiasia ei aina ole itsestäänselvyys kaikille maan lapsille.

äiti Maa on kärsivällisesti ja rakastavasti suhtautunut ajattelemattomiin lapsiinsa. Mutta kuinka kauan äiti jaksaa, jos lapset käyvät yhä ylimielisemmiksi, yhä itsekkäämmiksi? Missä on raja vallattomuuden ja ilkivallan välillä? Tulee aika, jolloin lempeäkin äiti joutuu panemaan rajat. Silloin se voi johtaa lapsen kannalta vähemmän miellyttäviin toimenpiteisiin.

Tarvitsemme kaikki niin äidin kuin Isänkin rakastavaa ohjausta. Siksipä tarvitsemme myäs Maan äitiä muistuttamaan meille äiti Maan rakkaudesta ja huolenpidosta. Maan ja maapallon lapsina tehtävämme on kunnioittavasti suhtautua Elämään ja kaikkiin sen ilmiäihin. Näin Isän ja äidin suojeleva siunaus kantaa meitä jokaista eteenpäin elämässämme.

Näin kirjoitin sanasta sanaan tässä kolumnissani 8.2.2000. Näin kirjoitan myäs tänään.

Siunaavin, rakastavin ajatuksin,
Margie

LUMOTTU LAPSUUS

Katson pienen, kaksi kuukautta vanhan vauvan silmiin. Vauva on uusi naapurini Touko, Pihlan ja Pyryn pikkuveli. Silmät tuikkivat hellyttävästi kertoen viisaita asioita. Innokas jokeltelu tehostaa kerrontaa. Hymy on vastustamaton. Kun otan hänet syliin, tunnen syleileväni enkeliä. Ja näinhän onkin, sillä taivaasta hän on tullut tänne fyysiseen maailmaan, mukanaan kaikki taivaallinen viisaus ja rakkaus. Kauneus on läsnä. Myös koti on jo joulunlämpöinen. Nautimme yhdessäolosta, ja tuskin maltan erota Toukosta ja hänen perheestään.

Ulkona pysähdyn naapureitteni pihalle ihailemaan heidän kynttilälyhtyjään huvimajan seinustalla. Isot koivut ovat kuin pitsiverhossa. Kadun toisella puolella oma punainen taloni tuikkii valkoisen lumen ja puiden keskellä. Kauneus on joka puolella, ollut jo toista viikkoa koko maassa. Ja mikä ihmeellisintä, näinä vuoden lyhyimpinä päivinä on myös aurinko paistanut harva se päivä. Kun pakkasta on vielä sopivasti kymmenisen astetta, ulkoilu on riemullista.

Perjantaina ulkoilin parin kilometrin matkan Tesoman uimahallille perinteiseen kynttiläuintiin. Se on aina myös riemullinen kokemus. Kynttilöiden valossa uiminen on taianomaista. Kaikki luonnon elementit ovat läsnä: vesi, tuli, maa ja ilma. Maa huurteisine puineen ja sinihämärä taivas ikkunoiden takana mukaan lukien. Uintiin liittyy tietenkin myös saunominen. Saunanlauteilla istuin pienten ja isojen kanssa. Kolmivuotias Eetu ja vuoden ja neljän kuukauden ikäinen Helvi olivat äitiensä kanssa seuranani. Vesselit nauttivat selvästi saunomisesta ja yhdessäolosta.

Joulunaika alkaa perheessämme Itsenäisyyspäivänä Turussa. Silloin juhlitaan Jaakon synttäreitä. Usean jutun olenkin tehnyt näistä tapahtumista ja haastatellut sankaria. Viimeksi Jaakko kuulokkeet korvilla lauloi hurmioituneena idols-lauluja. Nyt hän soitti kitaralla Bachin menuettia ja joululaulua "Nyt syttyy valot tuhannet". Hauska sattuma muuten, että tänä vuonna suvun vanhin, Pirra-serkku, juhli Rovaniemellä 90-vuotissynttäreitä, kun taas nuorin Jaakko 9-vuotista taivaltaan. Molemmat itsenäisen Suomen juhlapäivänä syntyneitä.

Juhliminen kuuluu joulun aikaan, niin myös tunnelmoiminen. Tampereen keskustassa on siihen iki-ihana paikka aivan keskustan ytimessä. Se on Tallipiha, jonka tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti 1800-luvulla hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Nykyisin tämä historiallinen kohde on ympäri vuoden avoinna oleva ilmainen retkikohde kahviloineen ja käsityöläisputiikkeineen; suklaapuoti niistä makoisin. Karusellikin on keskellä pihaa näin jouluna. Kodassa voi istuskella syömässä lättyjä ja juomassa lämmintä mehua. Olin siellä eilen ja nautin todella paljon tunnelmasta. Savun tuoksu jäi iholleni ja vaatteisiini kiehtovasti.

Aivan Tallipihan vieressä on Finlaysonin kirkko. Ohi kulkiessani pistäydyin sisälle ja siellä oli meneillään lasten kirkko. Vuodesta 1996 tämä kaunis, pieni kirkko on kesäisin ja suurten juhlapyhien aikaan lasten oma katedraali. Joulun aikaan kerrontanuket seikkailevat alttareille kuvatuissa Raamatun maisemissa. Kirkkovarteissa lapset saavat lastenohjaajan opastamina eläytyä kertomuksiin kaikkein aistein. Kirkon seimet ja enkelit ovat viehättäviä. Istuin kirkossa hyvän tovin ja eläydyin pieneksi lapseksi jälleen.

Bussin ikkunasta olen katsonut Tampereen Taidemuseon oven päällä olevia sanoja "Lumottu Lapsuus". Sanat ovat kiehtoneet minua. Tänään sitten menin tutustumaan tähän kansainväliseen valokuvanäyttelyyn. Sain eläytyä lapsen lumottuun maailmaan hyvin monipuolisesti ja koskettavasti. Yläkerrassa portaiden yläpäässä takaseinällä on yleensä näyttelyn hätkähdyttävin teos. Niin nytkin. Suuri videokuva pienestä vauvasta. Vauvan pää liikkui ja eli, välillä näkyi hiukan äidin kättä ja syliä. Vauvan ilmeet olivat ilon ja onnen säteilyä. Aivan samoin kuin pienen naapurini Touko-vauvan kasvoilla. Valloittavaa vauvaenergiaa.

Jos haluat nähdä taivaan, katso lasta syvälle silmiin. Sama pätee kyllä aikuiseenkin, jos vain pääset lähelle katsomaan. Silmät kertovat ihmisestä totuuden. Ihminen näkee myös peilikuvana oman todellisen itsensä toisessa ihmisessä. Ilman naamiota, aidosti ja rehellisesti.

Joulun siunausta ja iloa,
Margie

AURINKOSADETTA IHOLLANI

Pehmeä, lämpöinen kosteus tuntuu kivalta kasvoilla. Kosteus virkistää ja hyväilee ihoa. On helppo hengittää. Tavakseni on tullut Italian reissun jälkeen hengittää kävellessä oikeaoppisesti: sisään nenän kautta, ulos suun kautta. Yhtä monta askelta niin sisään- kuin uloshengityksen aikana. Keinuva kenkäkin on muistissa, samoin rento askeltaminen.

Pimeydessä kulkijaa piristää se, että valot ovat alkaneet tuikkia ikkunoilla. Itsekin laitoin tänään pikkulamput ikkunoille, ja heti tuli taianomainen tunnelma. Laitoin myös seinälle viehättävän kuvan, jonka tulostin saamaltani kuvalevyltä. Siinä kanadalaiset ystäväni Linda ja Julia poseeraavat kanssani rauhanvaelluksellamme. Julia otti paljon kuvia ja hän tutustui vaivattomasti paikallisiin maalaisiin. Saimme pussikaupalla hedelmiä, rypäleitä ja muita herkkuja. Eräs vanhempi maanviljelijä ehti jopa kosia Juliaa. Nauroimme ja hulluttelimme ja olimme kuin kolme iloista veijaria seikkailumatkalla.
Aurinkosade
Claudia.Henzler (at) henzlerworks.com

Kun halloween eli amerikkalaisten hulluttelupäivän aikaan minulta kysyttiin, mikä hassu hahmo haluaisin olla, sanoin että "auringonkukka". Kaipaan auringon lämpöä ja silmäni haluaisivat levätä laajoissa, keltaisissa auringonkukkapelloissa, joita näimme teiden varsilla. Ja mikään ei estä minua sulkemasta silmiäni ja näkemästä auringonkukkia, vaikkapa nyt juuri. Sielun silmin ja aistein pimeys on tipotiessään ja vain valo ja ilo ovat todellisia.

Syksyllä on hyvää aikaa lukea. Viimeksi olen lukenut opiskelukirjanani Deepak Chopran tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa "Peace Is the Way". Deepak Chopra on syntyperältään intialainen, nykyisin Kaliforniassa asuva kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia arvostettuja bestsellerkirjoja. Tämänkertainen kirja on selkeä ja monipuolinen kuvaus rauhasta.

Kirjansa alkusanoissa Chopra siteeraa Mahatma Gandhia: "Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie." Maailmassa, missä jokainen tie rauhaan on osoittautunut turhaksi, ainoa strategia, jota ei ole kokeiltu, on itse rauha. Meidän ei tule yrittää lopettaa sotia, vaan itse sodan idea. Ja miten tämä saavutetaan? Tajuamalla se tosiasia, että sota luo tyydytystä, ja sitten korvaamalla nämä tyydytyksen tunteet uusilla, sellaisilla, että väkivalta ei enää kiehdo. Sillä sodasta on tullut meille tapa. Me takerrumme siihen kuin ketjupolttaja savukkeeseen, luvaten lopettaa, mutta koskaan pääsemättä siitä tavasta eroon.

Chopra kertoo, että rauhalla on oma voimansa. Meidän tehtävämme on ohjata tätä voimaa ja moninkertaistaa se yksilön kautta. "Sinua ei pyydetä olemaan pyhimys tai luopumaan jostain uskomuksesta. Sinun tulee vain lakata reagoimasta pelosta ja muuttamaan väkivallan uskollisuutesi rauhan uskollisuudeksi". Käytännöllisessä seitsemän askeleen ohjelmassaan Chopra näyttää lukijalle, kuinka tulla todelliseksi rauhantekijäksi. "Väkivalta voi olla luontaista ihmisluonnolle, mutta niin on sen vastakohtakin: rakkaus. Seuraavaa ihmiskunnan astetta ohjaa rakkauden voima, mikä antaa jokaiselle yksilölle voimaa lopettaa sota meidän aikanamme."

Chopra ei ole haihattelija. Hän tunnustaa ihmisen raadollisuuden. Mutta hän myös uskoo ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja haluun elää sovussa toisten kanssa. Kukaan ei hyödy väkivallasta. Suurin uhri on itse väkivallan tekijä, joka kuvittelee saavansa tyydytystä vääristyneeseen tyhjyyden tunteeseensa. Rauhaan ei ole mitään tietä. Rauha on itsessään tie ja keino.

Ihminen kaipaa aurinkoa ja valoa. Auringonkukka sopii hyvin tämän vertauskuvaksi. Siinä yhdistyy myös ihmisen sisäinen kauneus ja sopusointu luonnon kanssa. Rakkauspyörän keskuksesta lähtevät auringonsäteet kulkevat sydämestä sydämeen. Ne muodostavat suuren auringonkukan, joka loistaa iloa, valoa ja rakkautta meille kaikille.

Aurinko sydämessäni,
Margie

PYHIINVAELLUKSELLA ASSISISTA ROOMAAN

Pää pensaassa on hyvä mietiskellä. Olen koko päivän valkannut omenoita nurmikolta ja pensasaitojen alta kolmeen kasaan: syötävät, kompostiin menevät ja vialliset roskiin. Päivä on ollut aurinkoinen ja hyvin lämmin. Tajuntani on vielä jossain muualla. Olenko nähnyt ihanaa unta? Missä oikein olen? Enkö viime viikolla vielä ollut tienpäällä vaeltamassa uusien ystävieni kanssa Italian mahtavissa maisemissa. Viikko sitten saavuimme juuri Roomaan ja hurrasimme: "Me teimme sen!" Kävelimme matkan Assisi - Foligno - Trevi - Spoleto - Terni - Orte - Civita Castellana - Fiano Romano - Rooma kahdeksassa vuorokaudessa, noin 170 kilometriä.

Lähes kolme viikkoa Italiassa Rauhan Trubaduuri James Twymanin ja hänen porukkansa kanssa on ollut unohtumaton elämys monella tasolla. Italian luonto maisemineen, vanhat historialliset rakennukset, linnat ja kirkot, kulttuuri ja taideaarteet. Tärkeimpänä kuitenkin henkinen anti ja rauhan asia.

Tapahtumia oli useampia. Ensin oli Assisissa seminaarilaisilla neljän päivän Retreat, joka kuului osana Jamesin Spiritual Peacemaking -koulutukseen. Samalla viikolla oli Assisissa lukuisia rauhan tapahtumia. Vuotuinen 10. rauhanmarssi Perugiasta Assisiin oli sunnuntaina 11.9, jolloin satoja tuhansia ihmisiä marssi yhdessä tämän päivämatkan. Menimme heitä vastaan ja liityimme heidän joukkoonsa kun he saapuivat kaupunkiin ja lähtivät nousemaan ylös Rocca Maggioren linnoituksen huippua. Juuri kun etujoukko saapui Assisin keskustaan, ukkossade kasteli koko porukan. Se ei haitannut tahtia. Muitakin maailmanlaajuisia rauhantapahtumia sattui Italiassa viettämälle ajalle. 17.9 oli Rauhantanssin yleinen meditaatio ja 21.9 oli YK:n Rauhanpäivä.

Omalle rauhan vaelluksellemme lähdimme seuraavana päivänä. Luotin siihen, että kotipuutarhurin hyötyliikunta on riittävä kunnon perusta. Näin olikin. Ilman sen kummempia treenejä kävely sujui joustavasti, ilman ainuttakaan rakkoa tai hiertymää jaloissa. Kunnon kengät ja sukat kun ovat kaiken A ja O. Lisäksi kolme hyvää asiaa. Alex, rakastettava nuori mies Venäjältä, aina aulis toisia auttamaan, opetti heti eka päivänä oikean hengitystavan: sisäänhengitys nenän kautta, ulos suun kautta, yhtä monta askelmaa laskien oman tahdin mukaan. Ja kävellessä ei tule puhua, se vie energiaa. Jos on puhuttavaa, tulee pysähtyä sen ajaksi. Toinen asia, minkä opin, on keinuva kenkä kantapäästä päkiään. Kolmas asia, jonka osaan itämaisesta tanssista, on "löysät" lantiot. Näillä eväillä matka sujui kuin tanssien. Ja jos ylämäessä keskipäivän helteessä tuntui tukalalta, rukoilin ja pyysin apua. Ajattelin hyvin paljon Franciscus Assisilaista, jonka jalan jäljillä kuljimme. Hänenkin matkansa kulki Assisista Roomaan tapaamaan silloista paavia.

Yövyimme hotelleissa. Eräät, kuten Assisissa ja Civita Castellanassa olivat keskiaikaisia palatseja, joissa silloiset ylimykset asuivat aikoinaan. Samoin Rooman keskustassa oleva upea hotellimme. Toiset olivat vaatimattomampia, mutta silti hyvätasoisia. Joskus pitkän päivän jälkeen oli vielä edessä kävely kaupungin halki ja nousu kapeita katuja pitkin kukkulalla olevalle hotellille. Usein aamuvaellus alkoi pitkillä nousuilla ylös alas kukkuloita kiertäen. Ja näkymät olivat joko henkeäsalpaavia maalaismaisemia tai suurempia kaupunkeja lähestyessä ruuhkaisia valtateitä.

Jokaisen vaelluspäivän aloitimme Jamesin johdolla rauhanrukouksilla. Maailman 12 suuren uskonnon rauhanrukoukset, jotka myös muodostavat rungon Jamesin Rauhankonserteille, ovat se ydin, jolle maailman rauha rakentuu. Rauha on vallitseva, jo olemassa oleva todellisuus. Se tarvitsee vain löytää itsestään ja sitten säteillä ulospäin. Jokaisella on rauha sydämessään jo syntyessään.

Roomassa vietimme kolme päivää. Jatkoimme kävelyä kun olimme siihen tottuneet. Päätimme Rauhanmarssimme virallisesti Pietarin kirkon aukion edessä. James soitti kitaraa ja lauloimme ja esitimme vielä kerran rauhanrukouksemme. Nuorin vaeltajamme, 4-vuotias Gabriel, piti kädessään rauhansoihtua, jonka eräs italialainen rauhanjärjestö oli antanut meille Assisissa Roomaan vietäväksi. Vanhin osanottaja oli 77 -vuotias nunna Julian, joka käveli joka päivä ihailtavan matkan. Suuri ihme oli myös 4-vuotias Gabriel, joka oli mukana kaikessa, välillä pienissä rattaissa, joita hänen äitinsä työnsi, välillä huoltoautossa.

Menimme Vatikaaniin paavin vastaanotolle tuhansien muiden kanssa. Emme päässet yksityiselle audienssille, niin kuin olimme toivoneet, mutta istuinpaikkamme oli aika edessä, joten tunnelma oli läheinen ja hyvin lämmin. Rauhan adressi, johon on kerätty nimiä rauhan puolesta, luovutetaan paaville myöhemmin. Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin taideteoksiin tutustuminen vaati taas kävelyä, mutta mehän olimme jo siihen tottuneet. Lukuisat kirkot, Colosseum, ja muut nähtävyydet olivat myös kohteinamme.

Ryhmämme koko vaihteli, eräät vaelsivat koko matkan, toiset vähemmän, mutta keskimäärin 60-70 vaeltajaa oli mukana. Suurin porukka oli USA:sta. Ainoana osanottajana Suomesta tunsin, että minulla on ilo ja kunnia kutsua James konsertoimaan Suomeen. Hän sanoikin tulevansa mielellään. On kiva nähdä, mikä taho/tahot ottavat haasteen vastaan ja järjestävät hänelle tilaisuuksia rauhankonsertteihin ensi vuoden puolella. Käy Jamesin sivuilla: www.belovedcommunity.org ja klikkaa sieltä "Assisi to Rome Peacewalk", niin näet kuvia tältä vaellukselta ja paljon muuta.

Vietin vielä yhden ylimääräisen päivän Roomassa. Kun muu porukka lähti 23.9 menin heidän kanssaan kentälle, jätin sinne kamppeeni ja lähdin juna/maanalaisella takaisin kaupunkiin. Yön vietin sitten lentokentällä. Elämys sekin. Kun sitten istuin koneessa, vieressäni ihmeekseni istui lähes naapureita, eräs pariskunta Ristimäen kadulta. He olivat 10 hengen porukassa vuokranneet talon Italian "saappankoron" maisemista ja nauttineet siellä italialaisesta elämästä. Olipa kotoisa kotiinpaluu. Pyhiinvaeltajan oli hyvä tulla kotiin pieneen punaiseen taloonsa ja omenapuutarhaansa.

Rauha sydämessäni,
Margie

Sivut perustettu 9.9.1999