40 vuotta teosofiaa, suuria uskontoja ja maailman eri filosofioita opiskellut Marketta Mylläri rukoilee rauhan puolesta päivittäin kotialttarinsa äärellä. Haaveissa on kaikille uskonnoille ja katsomuksille yhteinen kappeli Napapiirillä, jossa ei olisi minkään kirkkokunnan symboleja esillä. Tila olisi avoin kaikille ja sinne voisivat piipahtaa myös ulkomaiset matkailijat rauhallista hiljentymishetkeä viettämään. Rauhanpapitar Mylläri voisi pitää siellä rauhanrukouksia ja myös vihkiä ihmisiä. Avoin hiljentymishuone olisi voimapaikka, jossa olisi paljon ikkunoita, valoa ja luonto läsnä.

- Pariskuntien ei ole tarkoitus yhteen liittyessään heti erota. Siksi rauhanpapittaren vihkitilaisuuksissa palaa aina kynttilöitä, ja sielujen yhtymistä edistetään monin rukouksin ja rituaalein. Käytössä on pyhiä öljyjä sekä kynttilä- ja sormusseremoniat, kertoo Mylläri vihkiseremonioiden sisällöstä.

Mylläri on myös kouluttaja, puhuja ja hän on kirjoittanut useampia kirjoja henkisestä hyvinvoinnista. Elämäntehtävänä on edistää rauhaa.

- Suomi voi hyvin olla suvaitsevaisuuden ja rauhan mallimaa, kaavailee Mylläri, joka rukoilee kaikkien, myös poliitikkojen puolesta, jotta he osaisivat tehdä hyviä päätöksiä.

Rovaniemi on voimapaikka
Rovaniemeläisen Myllärin mielestä Rovaniemi on erittäin henkinen paikka. Kallioperä etenkin Ounasvaaralla on voimaa täynnä ja jokaisella puulla ja käkkärämännyllä on oma tehtävänsä. Ounasjoki ja Kemijoki yhtyvät kaupungin kohdalla, ja tämä kohtaaminen lisää kaupungin merkitystä voimaa antavana, energisoivana paikkana.

Mylläri on asunut eteläisessä Suomessa ja palannut seitsemän vuotta sitten takaisin synnynsijoilleen Rovaniemelle. Ihminen on irrallinen, jos ei tunne juuriaan, kertoo paluumuuttaja Mylläri.

Pappisvihkimyksen Italian Assisissa saanut rauhanpapitar pukeutuu valkoiseen ja siniseen papin stoolaan. Näitä värejä kantavat kaikki muutkin rauhanpapit eri puolilla maailmaa. Myllärin ohjenuora elämässä on jokaisen ihmisen sisällä oleva Kristusvoima. Sen mukaan Jumala on sekä feminiininen Äiti että maskuliininen Isä, ihmiset ovat jumalaista alkuperää, yhdenvertaisia ja papit voivat olla sekä miehiä että naisia.

Kenenkään ei tule alistua suvaitsemattomuuteen. Rauha löytyy jokaisen sydämestä, kun sitä vain osaa etsiä, vahvistaa Mylläri rauhanpappeuden ydintä.

Myllärin kolumnin voi lukea Lappilainen lehdessä syyskuussa.

Mie oon rovaniemeläinen

Rovaniemeläinen kauppatieteiden maisteri Marketta Mylläri on julkaissut kaksi kirja, jotka
kuuluvat hänen Auringonkukkia -kolumnikirjasarjaansa. Mie oon rovaniemeläisen rinnalla on
julkaistu Auringonkukkia 1-3 kirja.

lataa esite.pdf

Mie oon rovaniemeläinen sisältää lehti- ja muita kirjoituksia Rovaniemellä. Lisäksi kirjassa on
lähes sata valokuvaa. Ne kertovat paljon Rovaniemen historiasta ja vanhoista suvuista, joihin
Marketta kuuluu.

Auringonkukkia 1-3 kirja sisältää Tampereella julkaistuja lehtikolumneja. Osa 3 sisältää
aikaisemmin julkaisemattomia kolumneja.

Vastuuta luonnon säilymisestä

Marketta Mylläri haluaa puhua
Ounasvaaran puolesta

Kirja
Leena Talvensaari

Olet juuri julkaissut uuden kirjan nimeltä Mie oon rovaniemeläinen. Miten kirjan nimi löytyi?
"Seitsemän vuotta sitten muutin Tampereelta takaisin kotikaupunkiini Rovaniemelle. Täällä oli silloin kampanja, jossa kysyttiin, kuka sie oot. Kysymys iski minuun vahvasti ja jäi mieleeni.
Näiden seitsemän vuoden aikana juureni Rovaniemelle ovat vain vahvistuneet: mie oon rovaniemeläinen ja ylpeä siitä. Tunnen, että esi-isäni ja -äitini elävät minussa."

Mitä kirja sisältää?
"Kirja on moniulotteinen. Se kertoo rovaniemeläisestä lähihistoriasta, mutta samalla se sisältää vahvoja kannanottoja.
Kirjoittajaluonteeltani olen kolumnisti ja haluan vaikuttaa asioihin kirjoittamalla. Fiktio ei minua kiinnosta, vaan haluan pysyä faktoissa. Sitä paitsi todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Omassa elämässänikin on tapahtunut hurjia asioita.
Kirjassa on myös lähes sata valokuvaa. Niiden joukossa on meidän vanhoja sukukuvia, mutta myös minun ottamiani hupikuvia."

Mihin asioihin haluat vaikuttaa Rovaniemellä?
"Ounasvaara on minulle voiman lähde, ja haluan vaikuttaa erityisesti siihen, ettei Ounasvaaraa tuhota rakentamalla. Tuleville sukupolville pitää säilyttää mahdollisuus nauttia Rovaniemen ihanasta luonnosta.
Tunnen, että on jopa velvollisuuteni puhua ja kirjoittaa Ounasvaaran puolesta, koska olen Rovaniemen vanhojen sukujen jälkeläinen. Sitä kautta minulla on vastuuta tästä paikkakunnasta ja myös kanttia ilmaista mielipiteeni. "

Tituleeraat itseäsi rauhanpapittareksi. Mitä se tarkoittaa?
"Olen käynyt maailmanlaajuisen rauhanyhteisön The Beloved Communityn pappiskoulutuksen ja saanut Peace Minister -vihkimyksen Assisissa Italiassa. Olen siis rauhan pappi. Rauhanpapitar-nimityksellä haluan horjuttaa patriarkaalista maailmankuvaa, joka on uskonnoissa hyvin yleinen.
Jumala ei ole vain maskuliininen isä, vaan jumala on myös feminiininen äiti."

Sinun haaveesi on perustaa rauhankappeli Joulupukin Pajakylään. Miksi napapiirillä tarvitaan tällaista kappelia?
"Joulupukki hyvän tahdon lähettiläänä tarvitsee rinnalleen feminiinisen rauhan lähettilään. Se toisi henkisyyttä ympäristöön, joka nyt on melko kaupallinen. Eri kulttuureista tulevat ja eri uskontoja edustavat ihmiset saisivat kappelissa hiljentyä hetkeksi yhdessä. Se olisi yhdistävä ja voimia antava kokemus kaiken hälinän keskellä.

Olen yrittänyt viedä kappelin perustamista eteenpäin jo seitsemän vuoden ajan enkä ole edelleenkään luovuttanut. Uskon, että kaikella on aikansa. Myös kappeli toteutuu, kun sen aika tulee."

Marketta Mylläri esittelee kirjojaan Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla kojussa 74. Markkinat ovat avoinna la ja su 16.-17.8. klo 10-20.

Kuka?
Marketta Mylläri

Syntynyt sota-aikana Myllärin taloon Katajarannalla.
On koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja työskennellyt mm. itsetuntemuskouluttajana ja englannin kielen opettajana.
Käynyt maailmanlaajuisen rauhanyhteisön The Beloved Communityn pappiskoulutuksen ja saanut Peace Minister -vihkimyksen.
Julkaissut useita kirjoja, jotka sisältävät muun muassa hänen kolumnejaan.

Mylläriltä kaksi uutta kirjaa

Rovaniemeläinen Marketta Mylläri on julkaissut kaksi uutta kirjaa, Mie oon rovaniemeläinen ja Auringonkukkia 1-3. Kustantajana on tamperelainen Mediapinta.

”Mie oon rovaniemeläinen” kirja sisältää 55 lehti- ja muuta kirjoitusta Rovaniemeltä, esimerkiksi Lapin Kansassa, Uudessa Rovaniemessä ja Lappilainen -lehdissä julkaistuja yleisönosastokirjoituksia. Tekstit ovat vuosilta 2007-2014. Lisäksi kirjassa on lähes sata valokuvaa, niin kirjailijan vanhoja sukukuvia kuin uudempia, hänen itsensä ottamiaan kuvia.

”Minä olen Maila Maire Marketta Mylläri. Juureni ovat Peräpohjolan vanhassa talonpoikaiskulttuurissa. Syntymäkotini on Rovaniemellä, Katajarannalla Kemijoen törmällä kauniisti seisova vanha Myllärin maatalo – kuin ihmeen kaupalla Lapin sodassa säilynyt. Sekä isäni että äitini suvut ovat satoja vuosia viljelleet Kemijoen varren peltoja. Heiltä olen perinyt kunnioitukseni Elämää kohtaan: kunnioitukseni Äiti Maata ja sen kaikkia ilmiöitä kohtaan”, Mylläri esittäytyy kirjan takakannessa.

Auringonkukkia 1-3 kirja sisältää Tampereella v. 1999-2006 julkaistuja lehtikolumneja. Kirja on kooste kolmesta kirjasta, joista viimeisin sisältää aikaisemmin julkaisemattomia kolumneja.

Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja hän on työskennellyt johdon sihteerinä, yrittäjänä, kauppaopettajana ja englannin kielen sekä itsetuntemuksen suggestopedisenä opettajana. Lisäksi hän on kirjoittanut useita kirjoja.

”Olen ilolla tehnyt töitä ihmisten herättäjänä ja opastajana itsetuntemukseen. Vuonna 2005 minut vihittiin Assisissa Italiassa rauhanpapiksi. Nykyisin kiinnostukseni kohteena onkin erityisesti rauhantyö”, Mylläri kertoo.

Uudet kirjat julkistetaan ja tulevat myyntiin Marjetanpäiväjuhlassa Pöykkölässä 20.7. Samoin Marketalla on myyntikoju elokuussa Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla. Kirjoja voi myös tilata suoraan Marketalta puh 040 7626 454 tai margie(at)mariamagdalena.fi.

MARGIE RAKASTI SYÖVÄN POIS!

Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa

teksti: Maija Salmi
Kuvat: Margie (muut paitsi kuva Margiesta: Raija Suopajärvi, Lapin Kansa)

Rovaniemeläinen Marketta "Margie" Mylläri kieltäytyi syöpähoidoista vuonna 2000. Seuraavana vuonna rinnassa ollut iso kasvain oli kokonaan kadonnut. Margie sanoo rakastaneensa syövän pois - hän ei ollut ajatellut sairautta, vaan terveyttä!

Margie oli huomannut rinnassaan kyhmyn. Kiireinen elämä vei Margien lääkäriiin vasta, kun patti oli kova ja iso, seitsemän sentin kokoinen. Lääkäri oli sanonut suoraan, että jos rintaa ei poisteta, syöpä leviää imusolmukkeisiin. Ilman hoitoa siitä ei selviäisi hengissä.

- Kun leikkausaika oli jo sovittu, aloin miettiä asiaa. Yhden viikonlopun aikana ymmärsin, että leikkaus ei ole minun tieni. Koin heti rauhan, kun olin tehnyt päätökseni. Otin kokonaan vastuun asiasta. Yhtään ei pelottanut, mitä tapahtuu; ainoastaan jännitti, mitä lääkäri sanoo, kun kerron hänelle uutiseni. Hän saikin melkein raivokohtauksen, kun yksi leikkausaika jäi pois, Margie kertoo.

Terveystyötä

Margie säilytti rintansa, ja vajaa vuosi myöhemmin mammografian avulla saatiin nähdä, että kyhmy oli poissa. Jo sitä ennen Margie oli saanut seurata, kuinka kyhmy vähitellen pehmeni yhä enemmän.

Mistään ihmeparantumisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Margie sanoo tehneensä kaiken aikaa oma työtään terveytensä eteen. Nimenomaan terveyden - hän ei halunnut ajatella sairautta.

- Kun olin tehnyt päätöksen, että minun rintaani ei leikellä, oli jo tunne, että sairaus oli sillä hoidettu. Minulle tuli heti levollinen ja hyvä oli. En surrut enkä vollottanut, rakastin syövän pois! Keskityin omaan kehooni ja hain rauhaa.

- Kun on vaikea sairaus, pitää saada olla yksin ja työstää
asiaa rauhassa. Lähelläkään ei saa olla sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tällaista ratkaisua eivätkä siten pysty tukemaan.

Margie sanoo, ettei ole koskaan taistellut syöpää vastaan. Ainoastaan ensimmäisen mammografian jälkeen hän itki, että kohta on enää jäljellä yksi rinta. Sen jälkeen hän ei ajatellut syöpää sairautena. Hän keskittyi oman terveytensä hoitamiseen.

Makrobioottinen ruokavalio

Kun Margie oli tehnyt päätöksensä, kaikki hoidot kävelivät häntä vastaan; osuivat sopivaan aikaan kohdalle.

Erittäin merkittävänä Margie pitää hyvinkääläisen luontaisterapeutti Liisa Kinnusen osuutta paranemiseensa. Margie alkoi noudattaa Kinnusen tekemää makrobioottista ruokavaliota: ei eläinvalkuaista, maitotaloustuotteita, perunaa, ruista eikä hiivalla nostatettua leipää. Margie ravitsi itsensä lähinnä luomuriisillä- ja hedelmillä, tattarilla, hirssillä, luomutofulla, sipulilla sekä erilaisilla siemenillä.

Juomaksi kelpasi vain lähdevesi ja luomuyrttitee. Kahvi ja alkoholi olivat pannassa. Uuden ruokavalion noudattaminen ei tehnyt Margielle tiukkaa, olihan hän jo ennenkin syönyt ja elänyt melko terveellisesti; juonut kylläkin kahvia, silloin tällöin viiniä ruoan kanssa, syönyt kalaa ja käyttänyt maitotuotteita.

Margien elimistö alkoi puhdistautua kuona-aineista. Prosessia joudutettiin turvekylvyillä, hierontaöljyillä ja suolihuuhteluilla. Suoliston puhdistuminen ja hikoilu olivat voimakkaita, ja Margie tunsi myös suussaan metallin pahaa makua, kun raskasmetallit ja myrkyt poistuivat elimistöstä.

Marketta Mylläri tunnetaan paremmin nimellä Margie.
Kuva: Raija Suopajärvi, Lapin Kansa

Tärkeä maisema Margielle: Rovaniemi, Vaattunkiköngäs (kuva:Jukka Salmela)

Syöpä liittyy vihaan

Pelkällä ruokavalion muutoksella ei sairautta kuitenkaan pystytä voittamaan - Margie tiesi, että tarvitaan lisäksi jotain muuta. Hän lähti
virolaisen lääkärin ja tunnetun näkijän Luule Viilman luo. Viilman mukaan kaikki sairaudet ovat psykosomaattisia; syöpä liittyy tiedostamattomaan vihaan. Viilman mielestä lihan syöminen esimerkiksi lisää ihmisessä olevaa vihaa, samoin alkoholi.

Viilma osasi kertoa Margielle, että sairauden puhkeaminen oikeassa rinnassa johtui äiti-lapsi -suhteesta. Jos kasvain olisi ollut vasemmassa rinnassa, se olisi kertonut häiriintyneestä isä-tytär -suhteesta. Vasen ja oikea puoli ovat tietysti kytköksissä toisiinsa, koska isän ajatukset vaikuttavat jo äidin kohdussa olevaan lapseen. Margie syntyi sota-aikana kymmenlapsisen perheen seitsemäntenä. Raskaus oli äidin kannalta ei-toivottu.

SIELU MUISTAA KAIKEN, VAIKKA KEHO ONKIN AINA UUSI

Meissä on esi- äitiemme traumat

Margie uskoo, että Luule Viilma näki, mitä hänelle oli tapahtunut sotavuosina. Margien äiti oli joutunut lähtemään lapsineen evakkoon Lapista Ruotsin puolelle. Koko Lappihan tuhottiin saksalaisten taholta vuonna 1944-45.

Margie joutui Ruotsissa sairaalaan ja uskoi äitinsä hyljänneen hänet. Myöhemmin äidin kuoltua isä antoi viisivuotiaan Margien kahden siskonsa kasvatettavaksi. He asuivat aivan lähellä.

-Tätini pitivät minusta erittäin hyvää huolta ja sain paljon rakkautta ja hellyyttä; toinen tätini sitten adoptoikin minut. Myöhemmin sairastaessani olen tajunnut, että työnsin kaiken äidinhylkäämistunteen sisimpään. Se purkautui nyt sairauden kautta. Olenkin kokenut, että sairauteni on ollut suuri siunaus.

Viilman mukaan sairaudet johtuvat lapsuudessa koetusta rakkauden puutteesta. Purkamaton stressi tai trauma siirtyvät myös lapsiin ja lapsenlapsiin. Margie sanookin nyt ymmärtävänsä, miksi rintasyöpää on niin paljon: meissä on äitiemme ja isoäitiemme traumat.

- Keho on erittäin viisas ja haluaa tällä tavalla kertoa, että asialle täytyy tehdä jotain. Syöpä toi itselleni eteen omia selvittämättömiä tunteitani. Sairastumisella oli tarkoitus, että pääsisin käsiksi lapsuuden traumoihin. Syövän avulla pystyinkin antamaan edesmenneelle äidilleni anteeksi.

Anteeksiannon tärkeä merkitys

Kun Margie meni mammografiaan vuonna 2000, kokemus oli hänelle järkytys. Kun rinta puristettiin levyjen väliin, Margie kuvaa kipua sietämättömäksi.

- Huusin täysillä; kipu oli niin hirveä, en ollut koskaan ennen kokenut niin kovaa tuskaa. Kun myöhemmin kerroin siitä ystävälleni, minulle selvisi, että minua oli varmaan kidutettu joskus entisessä elämässäni.

Margie sanoo pohtineensa, mikä valtava määrä meillä on anteeksiannettavaa 2000 vuoden aikana tapahtuneista kidutuksista. Hän itse tuntee omassa kehossaan, jopa rintojen jomotuksena, että nyt on jälleen anteeksiannon aika.

- Fyysinen keho laahaa perässä koko ajan, jos energia ei pääse virtaamaan vapaasti. Silloin tulee tukkeumaa, ne tiivistyvät, tulee syöpäkasvaimia. Ainoa keino niiden liuottamiseen on antaa anteeksi, Margie uskoo.

- Anteeksiantamisprosessi käy yhä hienosyisemmäksi. Ei ainoastaan tämä elämä, mutta myös aikaisemmat elämät tulevat kuvaan mukaan. Sielu muistaa kaiken, vaikka keho onkin aina uusi.

En neuvo ketään

Margie kokee olevansa oman tiensä kulkija, eräänlainen pioneeri. Kun hän selviytyi syövästä, hänellä oli valtava tarve valistaa ihmisiä. Häneltä muun muassa ilmestyi päiväkirjasta tehty kirja "Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa".

Pian Margie sai kokea valistustyön kääntöpuolen: häntä pidettiin jopa vaarallisena ihmisenä, kun on jättänyt hoitamatta itsensä - ja vielä levittää siitä sanomaa. Yleensä lääkärit sabotoivat hänen tekstinsä, sillä lehdet olivat niin arkoja, että pyysivät aina 'asiantuntijan' lausunnon asiasta. Erästä isoa sanomalehteä kiellettiin kirjoittamasta hänestä juttua. Eräs televisio-ohjelmakin leikattiin pieneksi insertiksi erään lääkärin käskystä.

- Valistaminen ei mennyt läpi, enkä ole enää näinä vuosina laittanut tikkua ristiin asian eteen. En neuvo enää ketään. Jos joku kysyy, kerron ainoastaan sen, miten asiaan voi suhtautua. Ei olekaan tarkoitus tehdä asioita juuri minun laillani, jokainen kyllä löytää omat keinot. Kun suhtautuu asioihin nöyrästi ja kaikesta kiittäen, on sairauskin suuri siunaus.

- Kun joku kysyy neuvojani, annan aina Liisa Kinnusen puhelinnumeron. Hänellä on hoitola Helsingissä ja hän hoitaa myös jonkin verran kotonaan Hyvinkäällä. Hänellä on kokonaisvaltainen näkemys syövästä ja muista vaikeista sairauksista. Hän tietää, miten hoitaa sairauksia. Hän on ollut minulle ihana apu ja ystävä ja on edelleenkin se henkilö, jonka puoleen käännyn kaikissa terveyttä koskevissa asioissa. (kuva: margie)

Nyt oli kurinpalautuksen aika

Tällä hetkellä Margie voi hyvin. Ainoastaan ilmastointivedosta alkaneesta poskiontelontulehduksesta on ollut riesaa koko talven ja keho on kapinoinut ruokavaliosta jomotuksina ja toisinaan kipuinakin.

Margie ottikin taas itseään niskasta kiinni. Välillä hän oli sortunut kahviin, kun ei mielestään herännyt muuten pimeään talvi-aamuun. Kaikki hapan on Margien mukaan kuitenkin alusta monenlaisille pöpöille. Emästasapaino kehossa ei saa horjua.

On tärkeää olla tarkkana oman itsensä kanssa. Eläinvalkuainen oli taas jätettävä pois. Se ei sovi, jos on pienintäkään häikkää elimistössä. Tarvitsin selkeää kurinpalautusta. Luovuin myös rakkaasta mustikkaluomujugurtista.

Kuva Kaarina Leinonen / Margie tuntureilla

- Olen minä näitä kurinpalautuksia viime vuosina muutenkin harjoittanut, tosin pienimuotoisemmin. Sellaisen joka on läpikäynyt vaikean sairauden, on oltava hyvin tarkkana kehonsa puhtaudesta.
Joku toinen voi syödä mitä tahansa, mutta jos on tekemisissä korkeiden energioiden kanssa, keho ei siedä repsahduksia.

- Teen energiahoitoja ja elän muutenkin suorassa yhteydessä korkeisiin energioihin, etenkin Äiti Marian/ Maria Magdalenan energiaan. Olen hänen instrumenttinsa ja välineensä.

PERINNÖKSI ELÄMÄN KUNNIOITUS

Maila Maire Marketta Myllärin juuret ovat syvällä Peräpohjolassa ja sen vanhassa talonpoikaiskulttuurissa. Syntymäkoti löytyy Rovaniemeltä Kemijoen törmältä.

Kuva: Ville Ojansivu

Margie rauhanpapittarena

Sekä isän että äidin suvut ovat viljelleet Kemijoen varrella olevia peltoja satojen vuosien ajan.

Margie uskoo perineensä sukulaisiltaan kaikenlaisen kunnioituksen elämää ja äiti-maata kohtaan.

- Arvostan maaseutua ja puhdasta luontoa ja pyrin omalta osaltani vaikuttamaan sen säilymiseen.

Tärkeimmät elämänarvot Margie on löytänyt Jeesuksen Vuorisaarnan etiikasta. Hän on tietoisesti pyrkinyt opettelemaan ja toteuttamaan Jeesuksen antamia elämänohjeita: ole rauhallinen, ole puhdas ajatuksissasi, ole rehellinen, vastaa pahaan hyvällä ja kohtele rakastavasti lähimmäisiäsi.

Kuva: Margie

Kun Margie sai tietää sairastavansa rintasyöpää,
hän haki rauhaa luonnosta. Kuva on Pyhätunturilta.

Margie avioitui keravalaisen opettajan Jussi Kivelän kanssa; he tapasivat Ruusu-Risti -seurassa. Heidän avioituessaan Margie oli 33-vuotias ja Jussi 66-vuotias. Margien mielestä aika erikoista, sillä 33 on Kristustajunnan luku.

- Jussin opiskeluryhmässä sain ensimmäisen kosketuksen kalevalaiseen kauneuteen ja viisauteen. Se aika loi kaiken kaikkiaan sen lujan kallio, mille oma elämäni sittemmin pohjautui.

Elämä loksahti kohdalleen

Vuonna 1988 Marketta Mylläri tutustui Lieksan kansallisessa metsäseminaarissa Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Margie kertoo, että siitä alkoi hänen asteittainen irrottautumisensa vanhoista työskentelytavoista. Kahta vuotta myöhemmin hän otti virkavapaata, heitti repun selkäänsä ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa.

Margien elämä koki muutoksia; palattuaan Suomeen hän löysi muun muassa suggestopedisen opetusmenetelmän. Margie on kuvaillut sen aiheuttaneen hänen aivoissaan todellisen vallankumouksen. Hyvin merkittäviä ovat olleet myös James Redfieldin Oivallusten tie -Margien kirjat.

- Elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Olin löytänyt suggestopedisen opetusmenetelmän ja Redfieldin, ja minulla oli oma elämäni voimavarana työssä, jossa saatoin auttaa muita ihmisiä heidän henkisessä kasvussaan.

Luonto on Margielle tärkeä paikka. Sieltä löytyy aina paikka myös rauhanrukouksille - kuvassa alttarikivi, Margien papinstoola ja työkoruja

Kuva: Margie

Rauhanpapiksi Italiassa

Margie on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn pappisvihkimyksen Assisissa Italiassa vuonna 2005. Hän on Minister of Peace eli rauhanpappi. Hän kutsuu itseään rauhanpapittareksi, sillä hän haluaa erottautua vanhakantaisesta miespappeudesta.

The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio. Sen tunnetuin rauhanpappi on kirjailija James Twyman, kansainvälisesti tunnettu rauhantrubaduuri, joka on kiertänyt toistakymmentä vuotta pitämässä rauhankonsertteja maailman eri konfliktipisteissä, muun muassa Israelissa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa ja Kosovossa.

Margie on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, eri firmojen johdon sihteerinä, kaupallisten aineiden ja englanninkielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana ja kolumnistina.

Margie on julkaissut myös kirjoja. Hän on edelleen aktiivinen vaikuttaja ja henkisen kasvun opastaja. Hän muutti vuonna 2007 Tampereelta takaisin kotikaupunkiinsa Rovaniemelle.

Lisää tietoa Marketta Mylläristä: www.mariamagdalena.fi

MARGIEN KÄSITYS SYÖPÄSAIRAUKSISTA

"Margie" Marketta Mylläri on opiskellut rauhanpapiksi James Twymanin Beloved Communityssa ja hänet vihittiin rauhanpapiksi Assisissa Italiassa syyskuussa 2005.

Sen jälkeen hän on liittynyt SanctaDivina yhteisön jäseneksi, jonka on perustanut hänen pappisseminaarin aikainen opinto-ohjaajansa Nitya Sofia. SactaDivina pureutuu vielä syvemmälle naisjumaluuteen ja tutkii nimenomaan viimeisen kahden tuhannen vuoden aikaista naisjumaluuden historiaa.

Tähän historiaan liittyy erittäin vahvasti Jeesuksen äidin Marian ja hänen rakastetun opetuslapsensa Maria Magdalenan elämän tutkiminen. Kaikki tämä kuului jo pappiskoulutuksen kirjallisuuteen. Margie löysi valtavaksi riemukseen Maria Magdalenan. Naisen, joka on täysin väärinymmärretty, kirkon tarkoituksella häpäisemä. Ja kuitenkin hän oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi ja ylipapitar, joka apostoli Johanneksen ohella ymmärsi syvällisimmin Jeesuksen sisäisen sanoman.

- Naisen asema Jeesuksen aikaan ja hänen jälkeensä on ollut miesten tyrannisoima. Poikkeusta eivät tehneet myöskään Jeesuksen miespuoliset opetuslapset. Etenkin Pietari käyttäytyi törkeästi Maria Magdalena kohtaan. Tämän todistavat viime vuosikymmeninä löydetyt vanhat evankeliumit, Margie kertoo.

- Kahden tuhannen vuoden aikana naista on häväisty, sorrettu ja kidutettu. Miljoonia naisia on saanut surmansa kerettiläisiä noitina, ja ties minkä syyn varjolla.

Margie tuntee kuuluneensa tähän porukkaan. Hän on tässäkin elämässä ollut yli 30 vuotta jäsenenä teosofisessa Ruusu-Risti seurassa. Itsenäinen ajattelu ja vapaus ovat Margielle äärettömän tärkeitä asioita.

- Mikä sen loogisempaa kuin se, että vuosisatojen kidutukset ovat nyt anteeksiannon kohteina. Ja mistä naista kidutetaan; sen voi jokainen itse pohtia. siksi meillä on niin paljon nykyään rintasyöpää ja kaikenlaisia muita syövän muotoja. Jotta oppisimme antamaan anteeksi kaikki nämä kauheudet. Ja tietysti myös pyytämään anteeksi omia tekojamme, Margie sanoo.

- Anteeksiantaminen itselle on myös erittäin tärkeää.

Marketta Myllärin julkaisemia kirjoja:

- Jussimarketta Kivelä: Keinuvuopaja Trilogia (Rakkauskirjeet Marketan ja hänen tulevan miehensä Jussi Kivelän välillä vuosina 1973-1974)

- Marketta Kivelä: Auringokukkia ja Auringonkukkia 2 (Kolumnit Länsi-Sanomat -lehdessä Tampereella, vuosina 1999-2006)

- Marketta Kivelä: Nainen joka ei antanut leikata rintaansa (Marketan päiväkirja rintasyövän paranemisesti luomumenetelmin)

Margien kirjat on julkaissut MC Pilot Oy Kustannus, nykyään nimeltään Mediapinta Oy

RAUHANPAPITTAREN SIELUNMAISEMAA

Sielunpeili 1/2009

kirjoittanut Maija Salmi
kuvat Marketta Mylläri

Suomalainen sielunmaisema on pala järveä, yötöntä kesäyötä, tunturia. Jonkun sielu lepää Lapin kuohuvissa koskissa ja Kolin vaarojen rinteillä, toinen on kotona viljapeltojen heilimöidessä. Jylhä, kansallisromanttinen näkymä paksuine petäjineen on useimmille parasta sielunhoitoa. (kuva: Margie)

Ihminen etsii omaa itseään, sielunmaisemaansa, omaa paikkaansa elämän virrassa. Suomalaisen kesän hersyvää voimasäveltä ja pakkasajan mollista talvihämärää on vaikea löytää muualta. Mutta voiko sielu hyvin harmaissa betonilähiöissä, joissa taivas peilaa pienen pienenä kaistaleena ja vihreää löytää vain kukkapurkeista? Onko sielun hyvä olla siellä, missä on koti? Löytääkö rauhan vain itsestään - paikalla ei ole väliä?

Rovaniemeläinen Marketta Mylläri rakastaa maisemien korkeuseroja, vettä ja taivasta. Ne ovat voimapaikkoja, joiden avulla hän elää ja jaksaa. Silti hän uskoo, että jokainen voi rakentaa maiseman omaan kotiinsa, tehdä siitä paikan, jonne tekee aina mieli palata. Jos maaseutu on kaukana, kerrostalostakin pääsee ulos katsomaan taivasta ja halailemaan puiston puita.

- Toki tämä vaatii myös yrittämistä. Ajatellaan vaikka Nelson Mandelaa; hänen on täytynyt vankilavuosinaan käyttää mielikuvitustaan säilyttääkseen oman maisemansa, Mylläri miettii.

Marketta Myllärikin on pystynyt säilyttämään oman sielunmaisemansa keskikaupungin hulinassa. Hän ei antanut betonisen ympäristön haitata elämäänsä; vilkasliikenteisen kadun melusta ja pienestä sisäpihasta viis: pienessä tamperelaisessa yksiössä hän vietti oman elämänsä luovinta aikaa, kun hän loi materiaalia suggestopedisille kursseilleen.

Kyllä Hengen todellisuudelle

Vuosi sitten Marketta Mylläri palasi pitkän poissaolon jälkeen synnyinseudulleen, puolen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Ikkunasta hän näkee liki saman maiseman kuin lapsena: Pöyliövaaran, jonka juurella äidin kotitalo aikoinaan sijaitsi, sekä Kemijoen maisemat. Ulos mennessään maisemat moninkertaistuvat. Kemijoki ja Oinasjoki yhtyvät, Pöyliövaara ja Ounasvaara kohottautuvat koko komeudessaan.

- Kun katson maisemaa, koen sen eheyttävän voiman. Maisema täällä on minulle todellista sielunmaisemaa, Mylläri sanoo nöyrästi.

Mylläri kertoo syntyneensä kahden suuren virran, Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Joet muodostavat valtavan Y-kirjaimen kaupungin sydämessä. Y viittaa yes eli kyllä-sanaan, jossa ihminen kädet ylöspäin kohotettuina sanaa kyllä Hengen todellisuudelle. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua on näin ollen Universumin voimakkain sana. Näin Mylläri on pappiskoulutuksessaan oppinut.

Vaarat, tärkeät voimapaikat

Vaaroja Rovaniemellä näkyy joka puolella. Vaaramaisemat ovat Myllärille erityisen tärkeiksi muodostuneita voimapaikkoja. Samanlaisena hän kokee oman kotialttarinsa, jonka luota hän näkee ikkunasta saman maiseman. Alttarin luona hänellä on siten vaara, vesi, metsä, ilma ja tuli. Tuli on kynttilän liekissä.

Lapin maisemat - En voisi enää kuvitellakaan asuvani missään muualla, ainakaan pitkiä aikoja. Puu ja metsät näyttävät luonnon voiman. Mahtavat auringonlaskut ja taivaan värit puhuvat. Olen ollut täältä niin kauan poissa, että maisema on noussut minulle entistä tärkeämmäksi.

Mylläri sanoo viettäneensä vuosia maailmalla, myyneensä Rovaniemen-kotinsa ilman minkäänlaista järkisyytä. Hänen piti vain luopua rakkaimmasta paikastaan ja lähteä kokemaan uutta. Palatakseen sitten taas uusin innoin kotiin. Nyt hän haaveilee, että voisi ostaa talonsa takaisin. (kuva: Jukka Salmela)

- Minussa on sekä rovaniemeläistä maalaistalon emäntää että universaalia rauhanpapitarta; molemmat elävät sielussani yhtä aikaa, Mylläri summaa.

Suomi elää metsästä

Metsällä on perinteisesti ollut tärkeä sija suomalaisessa elämässä. Se on antanut toimeentuloa, ruokaa ja virkistystä. Kolme neljännestä Suomesta on metsän peitossa. Jokaista suomalaista kohden metsää löytyy nelisen hehtaaria. Ei siis ihme, että suomalaisia pidetään metsäkansana - sekä hyvässä että pahassa.

Myllärikin tunnustautuu metsäihmiseksi. Kun iso kuusenoksa tanssii olohuoneen ikkunan takana, hän katsoo sen liikettä, heilumista tuulessa. Oksan tanssiminen on ihanaa! Katse lepää muutenkin mieluusti puissa, jotka antavat hänelle sekä rauhaa että energiaa.

- Ja eri vuodenajat täällä pohjoisessa, se ihanuus on jotain ihmeellistä. Kävelen Kemijoen rannalla, ja koko ajan äiti-vaara on läsnä ja siunaa suvun rantaa. Muuta en kaipaa.

Maisemaa Tampereellakin

Kemijoen rantaviivaa Niin Lappi-ihminen kuin onkin, Marketta Mylläri on löytänyt sielunmaiseman muualtakin. Tampereen-vuosinaan hän asui kerrostalon lisäksi myös pienessä talossa, jonka tuntumassa kasvoi isoja voimapuita. Vesikään ei ollut kaukana, oli sekä Näsi- että Pyhäjärvi.

- Ne auringonlaskut olivat uskomattomia Pyhäjärvellä. Ihmettelin aina, että ihmiset istuivat ruuhkabussissa väsyneinä silmät kiinni. Ilmeisesti he olivat niin turtuneita lähellä olevaan kauneuteen, etteivät nähneet sitä ja tajunneet sen voimaa. (kuva: Jukka Salmela)

Mylläri rakastui tamperelaiseen maisemaan. Hän hiihti Pyhäjärven jäällä, ja löysi sieltä samanlaisia tunteita kuin Lapista. Vesistöt ja korkeuserot auttoivat häntä toipumaan Lappi-ikävästä.

- Tohlopinjärvi ja ne harjumaisemat! Tampereella oli aina ihana tunne: harjuja sekä vettä, vettä, vettä! Esimerkiksi Helsingistä en samanlaista rauhaa ikinä löytänyt, vaikka siellä onkin merimaisemaa. Maisemani tarvitsee korkeuseroja.

Maisemat geeneissämme

Sielunmaiseman ei tarvitse olla kadoksissa maailman turuillakaan. Marketta Mylläri löysi sen aikoinaan Kreikasta Thassos-saaren pienestä kylästä, Theologoksesta.

Ekofilosofi Henryk Skolimowskilla on siellä kesäpaikka, jossa hän pitää seminaareja. Theologos tuli Myllärillekin ympäristöineen tutuksi. Kerran hän seisoi korkealla paikalla, josta näki suoraan allaolevaan kylään. Näkymä jätti elinikäisen muiston.

- Kylä oli kuin kämmenelläni. Kaikki, ne talot, ihmiset ja eläimet, mahtuivat siihen, pieneen käteen. Se oli ihmeellinen tunne. Vaikka maisemassa ei näkynytkään itselle tärkeää vettä, näkymä peilautui mieleeni kuin Lapin maisemat.

Mylläri kiersi 1990-luvun alussa vuoden verran maailmaa. Intiassa hän koki samanlaista yhtäläisyyttä kuin Lapissa - vaikka kaikki oli erilaista. Mylläri löysi New Delhin kaduilta jotain kovin tuttua.

- Kaupunki velloi ihmisistä. Luulisi että sellainen ahdistaisi, mutta se kaikki, ihmiset, autot ja eläimet, velloivat eteenpäin kuin meren aalloilla. Koin sen eräänlaiseksi ihmismaisemaksi, jossa oli kaaosmainen liikenne ja kova melu, mutta silti kaikki oli sujuvaa, meni eteenpäin. Se peilautui sieluuni omanlaisena maisemanaan.

Synnyinkoti ja etenkin kotiinpaluu ovat ihmiselle tärkeitä. Mylläri uskoo sen olevan kiinni geeneistämme: vaikka olisimme ulkomailla monta vuosikymmentä, kaipaamme takaisin.

- Olemme pieni, vieläkin aika eristyksissä oleva porukka, joka ei mene sekaisin maailman turuilla. Olemme säilyttäneet jotain alkuperästämme. Siksi omat maisemammekin ovat meille niin tärkeitä, vaikka pinnallisesti voimmekin mennä mukaan maailman menoon.

- Erityisesti Lapin maisemat ovat sisäistyneet lappilaisiin; niiden avaruus ja mahtava luonto. Lapinhulluus iskee myös etelän ihmisiin helposti! Kun tänne tullaan etelän vesisateesta, kontrasti on valtava. Se näkymä piirtyy ensimmäisenä sieluumme.

Perinnöksi elämän kunnioitus

Maila Maire Marketta Myllärin juuret ovat syvällä Peräpohjolassa ja sen vanhassa talonpoikaiskulttuurissa. Syntymäkoti löytyi Rovaniemeltä Kemijoen törmältä. Sekä isän että äidin suvut olivat viljelleet Kemijoen varrella olevia peltoja satojen vuosien ajan.

Mylläri uskoo perineensä sukulaisiltaan kaikenlaisen kunnioituksen elämää ja äiti-maata kohtaan.

- Arvostan maaseutua ja puhdasta luontoa ja pyrin omalta osaltani vaikuttamaan sen säilymiseen.

Tärkeimmät elämänarvot Mylläri on löytänyt Jeesuksen Vuorisaarnan etiikasta. Hän on tietoisesti pyrkinyt opettelemaan ja toteuttamaan Jeesuksen antamia elämänohjeita: ole rauhallinen, ole puhdas ajatuksissasi, ole rehellinen, vastaa pahaan hyvällä ja kohtele rakastavasti lähimmäisiäsi.

Mylläri avioitui keravalaisen opettaja Jussi Kivelän kanssa; he tapasivat Ruusu-Risti -seurassa.

- Hänen opiskeluryhmässään sain ensimmäisen kosketuksen kalevalaiseen kauneuteen ja viisauteen. Se aika loi kaiken kaikkiaan lujan kallion, mille oma elämäni sittemmin pohjautui.

Elämä loksahti kohdalleen

Vuonna 1988 Marketta Mylläri tutustui Lieksan kansallisessa metsäseminaarissa Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Mylläri kertoo, että siitä alkoi hänen asteittainen irroittautumisensa vanhoista työskentelytavoista. Kahta vuotta myöhemmin hän otti virkavapaata, heitti repun selkäänsä ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa.

Myllärin elämä koki muutoksia; hän löysi muun muassa suggestopedisen opetusmenetelmän. Mylläri on kuvaillut sen aiheuttaneen hänen aivoissaan todellisen vallankumouksen. Hyvin merkittäviä ovat olleet myös James Redfieldin Oivallusten tie -Margien kirjat.

- Elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Olin löytänyt suggestopedisen opetusmenetelmän ja Redfieldin, ja minulla oli oma elämäni voimavarana työssä, jossa saatoin auttaa muita ihmisiä heidän henkisessä kasvussaan. (kuva Margiesta: ohikulkija)

Rauhanpapiksi Italiassa

Marketta Mylläri on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn pappisvihkimyksen Assisissa Italiassa vuonna 2005. Hän on Minister of Peace eli rauhanpappi. The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio.

Sen tunnetuin rauhanpappi on James Twyman, kansainvälisesti tunnettu rauhantrubaduuri, joka on kiertänyt yli kymmenen vuotta pitämässä rauhankonsertteja maailman eri konfliktipisteissä, muun muassa Israelissa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa ja Kosovossa.

Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, kauppatieteiden ja englannin kielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana ja kolumnistina.
Mylläri on julkaissut myös kirjoja. Hän on edelleen aktiivinen vaikuttaja ja henkisen kasvun opastaja.

Lisää tietoa Marketta Mylläristä: www.marge.fi (ms)

KEINUVUOPAJA

Keinu keinuni
Keinuvuopajassa
sieluni sisimmässä.

Kuiskaa tuuli,
vie viestini.
Syleile sydämeni
unteni unelmamaata.

Koivuni, keijuni,
enkelten sukua,
hellien kosketan
tähtien utua.

Lämpöistä poskea,
koivun ja keijun.
Valkoista runkoa
aurinkolaivan -
taivaan ja taian.

Missä on keinuni?
Tässä ja nyt,
sieluni sisimmässä.

Aika ja paikka - ei ole rajaa.
Rakkaus kaiken avaa.
Rakkaus on minussa itsessäni.

(Kirjoitti Margie, Marketta Kivelä
Tampereella koti-ikävässä 1996.)

Kuva: Kaarina Leinonen

Marketta Myllärin julkaisemia kirjoja:
- Jussimarketta Kivelä: Keinuvuoppaja Trilogia (Rakkauskirjeet Marketan ja hänen tulevan miehensä Jussi Kivelän välillä vuosina 1973-1974)
- Marketta Kivelä: Auringonkukkia 1 ja 2 (Kolumit Länsi-Sanomat - lehdessä Tampereella vuosina 1999-2006)
- Marketta Kivelä: Nainen joka ei antanut leikata rintaansa (Marketan päiväkirja rintasyövän paranemisesta luomumenetelmin)

RAUHANPAPITAR SÄTEILEE NAISENERGIAA

Lapin Kansa 17.12.2007, Rovaniemi

Teksti: Päivi Tohmo
Valokuva: Markku Leskinen

Epätasapaino: Naisenergiaa ei ole noteerattu

- Naisenergiaa ei voi estää mikään tai kukaan. Nainen ei suostu enää siihen, että hänen päälleen astutaan, julistaa rauhanpapitar Marketta Mylläri.

Myllärin mukaan juuri nyt on meneillään nais- ja miesenergian tasapainottaminen ihmiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ryhdyttäisiin alistamaan miehiä.

- Jokaisessa miehessä ja naisessa on mies- ja naisenergiaa, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Naisenergiaa ei ole viimeisen 2 000 vuoden aikana noteerattu juuri lainkaan.

Marketta Mylläri on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn pappisvihkimyksen syyskuussa 2005 Assisissa Italiassa ja on Minister Of Peace eli rauhanpappi. The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio, mutta ei tunnustuksellinen kirkko, joka käännyttäisi ihmisiä.
Tunnetuin sen papeista on maailmankuulu rauhantrubaduuri James Twyman, joka pitää rauhankonsertteja ympäri maailmaa eri konfliktipisteissä.

- The Beloved Community kunnioittaa elämää, erilaisuutta, kulttuureja, rotuja ja uskontoja, Mylläri selittää.

Mielestään luterilainen

Rauhanpapeiksi valmistuvat lupaavat noudattaa kolmea Jeesuksen käskyä: "Rakasta pyyteettömästi kaikkia ihmisiä." "Ruoki lampaitani." ja "Säilytä Jumaläitiä sydämessäsi niin kauan, kunnes on aika antaa se maailmalle." Mylläri oli ensimmäinen suomalainen rauhanpapiksi vihitty. Tällä hetkellä Suomessa on kaksi rauhanpappia.

- Olen henkisen rauhan rakentaja. Rauha on olemassa, se tulee vain löytää ja tuoda esille. Rauha on myös käytännöllinen asia, joka tarkoittaa suvaitsevaisuutta, myötätuntoa ja ymmärtämystä. Yksilön kohdalla rauha lähtee siitä, että itse on rauhallinen.

Hän itse mieltää itsensä luterilaiseksi kristityksi. Hänet on kastettu, hän on käynyt pyhäkoulun, partion ja rippikoulun. Kolmekymppisenä hän erosi kirkosta ja hänet vihittiin maistraatissa, koska sulhanen ei kuulunut kirkkoon. Vihkimisen jälkeen suoritettiin kalevalainen vihkimisseremonia.

- Kannan sydämessäni kaikkia uskontoja. En koskaan kysy ihmiseltä: Mitkä ovat uskosi opinkappaleet? Mielestäni jumalyhteys on niin pyhä asia, että kysymys olisi loukkaus. Kun ihminen uskoo Jumalaan, aivan sama millä nimellä hän tätä kutsuu, ja on rehellinen itselleen, hän tulee omalla erityisellä tavallaan autuaaksi. Kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen uskoa.

Rauhanpapitar ei toimi ihmisen ja Jumalan välittäjänä. Hän uskoo, että jumalyhteyteen ei tarvita välittäjiä. Jokaisella on halutessaan suora yhteys Jumalaan. Papittaren tehtävä on auttaa ihmistä parhaansa mukaan, mitä hän haluaisi tehdä muun muassa matkailijoiden parissa.

- Voisin järjestää kymmenen minuutin rukoushetkiä, jossa luetaan kaikkien suurten uskontojen rauhanrukoukset sekä Fransiscus Assisilaisen rukous. Se kokoaisi ihmisiä, sillä ihmiskunta on todellisuudessa yksi perhe ja ykseys.

Hän pitää myös mielellään vihkimisseremonioita niin luonnossa kuin sisätiloissa, missä tahansa Lapissa. Juuri vihkimisseremonioissa nais- ja miesenergia kohtaavat ihmeellisellä, kauniilla tavalla.

- Esimerkiksi maistraattivihkimisen jälkeen voin pitää vihkimisseremonian. Minulla on firmani Santa Claus SanctaDivina nimenomaan näitä palveluksia varten. Tällaisista papeista on kova kysyntä, hän sanoo.

Joulupukin rinnalle rauhanpapitar

Marketta Myllärin visio on tehdä Rovaniemestä ja Suomesta rauhan ja suvaitsevaisuuden mallikaupunki ja -maa. Tässä työssä hän haluaisi käyttää hyväksi maailmalla tunnettua joulupukkia ja samalla tasapainottaa maailman miespainotteisuutta.

- Joulupukki on mies, siitä ei pääse mihinkään. Myös joulupukkiin liitetty hyvä tahto on maskuliininen ominaisuus. Se kaipaa rinnalleen feminiinistä tunnetta eli myötätuntoa, suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhaa.

Mylläri haluaisi tuoda Suomen imagoon uutta yhdistämällä naisenergiaa ja joulupukin ideaa.

Rauhanpapitar ja joulupukki sopisivat hänen mukaansa hyvin työskentelemään yhdessä, esimerkkinä hyvästä sovusta ja yhteiselosta.

- Enhän tosin tiedä, onko joulupukissa naisenergiaakin. Varmaan on, ainakin jossain määrin, hän naurahtaa.

Mylläri näkee itsensä uskontoja yhdistävänä papittarena myös viime aikoina keskustelua herättäneessä kappelissa napapiirillä.

- Olen paljasjalkainen rovaniemeläinen, mutta kuitenkin kansainvälinen ihminen. Kieleni ovat suomi ja englanti, joten minulla olisi edellytyksiä työhön, hän sanoo.

Mylläri on jo eläkkeellä, mutta visiossaan hän on täysillä mukana.

- Ei minulla olisi enää tarvetta rehkiä. Mutta katson, että tämä on niin suuri visio, Marketta Mylläri sanoo.

- Jos me emme toteuta sitä, joku muu tekee sen aivan varmasti, sillä naisenergian nousu on näkynyt maailmalla jo toistakymmentä vuotta hyvin vahvana.

Kuka

"Margie", Marketta Mylläri
66-vuotias, asuu Rovaniemellä.
The Beloved Communityn rauhanpapitar.
Eläkkeellä, kauppatieteiden maisteri.
Työskennellyt muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, kauppatieteiden ja englannin kielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana, kolumnistina ja julkaissut kirjoja.
Visio: Rovaniemestä, Lapista ja koko Suomesta rauhan ja suvaitsevaisuuden mallikaupunki ja -maa.
Kotisivut: www.mariamagdalena.fi.

JOULUPUKIN RINNALLE RAUHANPAPITAR?

Marketta Mylläri on löytänyt rauhanyhteisön kautta uuden tehtävän

Uusi Rovaniemi, Leena Talvensaari 20.10.2007

koskella

Rovaniemeläisellä Marketta Myllärillä on huima visio: hän näkee itsensä työskentelemässä rauhanpapittarena Pajakylässä joulupukin rinnalla. Myllärin mielestä joulupukki hyvän tahdon lähettiläänä tarvitsee rinnalleen feminiinisen rauhan lähettilään.

Marketta Myllärin (ent. Kivelä) juuret ovat Rovaniemellä ja hän palasi viime kesänä synnyinkaupunkiinsa maailmalla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen. Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja hän on työskennellyt pitkään muun muassa itsetuntemuskouluttajana ja englannin kielen opettajana.

Nyt Myllärillä on uusi tehtävä. Hän on käynyt maailmanlaajuisen rauhanyhteisön The Beloved Communityn pappiskoulutuksen ja saanut Peace
Minister -vihkimyksen. Mylläri on siis rauhanpappi ja hän haluaa toteuttaa papin tehtävää eri kulttuureista tulevien ihmisten parissa niin Rovaniemellä kuin muuallakin Lapissa.

"Tunnen, että kaikki mitä olen tähän mennessä opiskellut ja kokenut, on
tähdännyt juuri tähän tehtävään", hän sanoo.

The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio ja kirkko, joka kouluttaa ihmisiä rauhantyöhön. Lähtökohtana on, että maailman kaikkien suurten uskontojen perimmäisenä tavoitteena on rauha. Sen vuoksi yhteisön rukouksissa on otteita eri uskontojen rauhanrukouksista.

Yhteisössä halutaan myös tasapainottaa eri uskontojen patriarkaalista maailmankuvaa. Yhteisön mielestä jumala ei voi olla vain maskuliininen isä, vaan jumala on myös feminiininen äiti. Naisten merkitys on erityisen suuri juuri rauhantyössä.

"Miehet ovat joutuneet pakon edessä sotimaan ja tappamaan vuosituhansien ajan. Rauhasta, myötätunnosta ja sovun ylläpitämisestä on tullut naisellisia ominaisuuksia. Nyt vain naisjumaluus voi tuoda rauhan."

The Beloved Communitylla on noin 500 rauhanpappia eri puolilla maailmaa.
Marketta Mylläri on heidän joukossaan ensimmäinen suomalainen. Hänen
tavoitteenaan ei ole perustaa seurakuntaa tai käännyttää ihmisiä, vaan tehdä rauhantyötä rukouksin, siunauksin ja erilaisin seremonioin.

"Rauha lähtee ihmisen sydämestä ja säteilee ulospäin toisiin ihmisiin. Sen vuoksi minulle on tullut tärkeäksi kohdata toisia ihmisiä, vaikka tähän saakka olen rukoillut yksin."

Yksinäisiä rukoushetkiään Marketta Mylläri on pitänyt muun muassa Rovaniemen Pöyliövaaralla ja Ounasvaaralla sekä Pyhätunturilla, Luostolla, Levillä, Pallaksella ja Saariselällä. Yllään hänellä on ollut rauhanpapin asu.

"Olen saanut näistä rukoushetkistä aivan valtavasti energiaa. Tunnen, että minun tehtäväni on välittää tätä energiaa myös muille ihmisille."Myllärin haaveena on nyt päästä työskentelemään matkailijoiden pariin esimerkiksi napapiirille Joulupukin Pajakylään. Hänen mielestään joulupukki eli Santa Claus tarvitsee rinnalleen Sancta Divinan, pyhän naisjumaluuden.

"Joulupukki hyvän tahdon lähettiläänä on lanseerattu onnistuneesti maailmalle. Tähän yhteyteen voidaan nyt lanseerata myös rauhan idea", Mylläri sanoo.

Mylläri suunnittelee, että hän voisi pitää Pajakylässä esimerkiksi lyhyitä, englanninkielisiä rauhanrukoushetkiä sekä siunata ihmisiä ja paikkoja."Eri kulttuureista tulevat ja eri uskontoja edustavat ihmiset saisivat hiljentyä hetkeksi yhdessä. Se olisi yhdistävä ja voimia antava kokemus kaiken hälinän keskellä."

Marketta Mylläri on pitänyt rukoushetkiä syksyisessä Lapin luonnossa. "Olen saanut näistä hetkistä valtavasti energiaa, jota haluan jakaa muille ihmisille."

Minä Olen, Espoo, Heljä Ora

Rohkea matka pyhään naiseuteen

MARGIEN VALINTA

Paraneminen on vapautumista negatiivisista, elämää rajoittavista ajatus- ja tunnekaavoista ja kontrolliohjelmista. Keho on oivallinen instrumentti: se ei valehtele. Soluihimme sisältyy kaikki tieto kaikista kokemuksistamme.

Kuusi vuotta sitten Marketta Mylläri - Margie - sairastui rintasyäpään. Hän kieltäytyi rankoista hoidoista ja vuotta myähemmin hän oli täysin parantunut. Nykylääketieteen mukaan kysymys on ihmeparantumisesta. Margien mukaan ei ole kysymys äkkinäisestä ihmeparantumisesta vaan vuoden kestäneestä sisäisestä tyästä, jonka seurauksena hän vapautui sairauden syistä. Hän myäs puhdisti ja harmonisoi kehonsa parantavilla vesillä, yrteillä, luontaishoidoilla, luomuruokavaliolla ja ulkoilulla. Prosessi oli Margielle alkusysäys pyhän naisenergian syvälliseen ymmärtämiseen ja herättämiseen omassa itsessä.

Margie on peruskoulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja opettaja. Lisäksi hän on tutkinut paljon erilaisia henkisiä traditioita, matkustanut ja opettanut suggestopedisillä menetelmillä englantia. Hän on rohkea ja päättäväinen nainen, joka elää sisäisen johdatuksensa mukaisesti. Kuunnellessani hänen puhettaan ja lukiessani hänen parantumispäiväkirjaansa (Marketta Kivelä: Nainen joka ei antanut leikata rintaansa) en ihmettele, että hän parantui.

Jo sairauden toteamisvaiheessa mammografia-kuvauksessa toukokuussa 2000 hän ajatteli äMinä olen terveä. Näin hän ajatteli silloin ja ajattelee edelleen. Hän ei keskittynyt syäpään vaan terveyteen ja paranemiseen. Margie parani täysin ja on pysynyt terveenä.

Sairaus on opettaja

Margie ei neuvo toisia samassa tilanteessa olevia naisia, mutta hän kertoo mielellään oman tarinansa ja omaan paranemiseensa vaikuttavista tekijäistä. Jo syävän toteamisvaiheessa hän kiitti sairaudestaan ja totesi, että sillä on oma tarkoituksensa hänen elämässään. Paraneminen oli tuon tarkoituksen läytämistä, sairauden syiden kohtaamista ja vakaata luottamusta terveyteen. Pelot saivat vain vähän sijaa hänen ajattelussaan. Ilo, kiitollisuus ja syvä luottamus parantaviin voimiin kulkivat mukana koko prosessin ajan.

Margien lähtäkohtana oli ajatus siitä, että sairaus on aina suuri opettaja. Hän halusi tietää, mitä sairaus hänelle halusi opettaa. Niin alkoi hänen tutkimusmatkansa omaan sisimpään ja tapahtumiin, jotka olivat laukaisseet solujen häiriätilan.

Margien paranemistarina on mielenkiintoinen myäs siksi, että hän on dokumentoinut päiväkirjaansa sairauden toteamisen ja paranemisprosessin kulun. Hänellä on vuodelta 2000 kopio ensimmäisestä mammografia-kuvauksesta, jossa kookas pahanlaatuinen kasvain todettiin ja vuodelta 2001 kopio kuvauksesta, jossa mitään läydästä ei enää havaittu.

Rohkea päätäs

Syävän toteamisen jälkeen Margielle määrättiin leikkauspäivä. Arveltiin, että kasvaimen suuren koon vuoksi koko rinta jouduttaisiin poistamaan. Ensin hän suostui ajatukseen ja kävi sairaalassa tutustumassa leikkaavaan kirurgiin. Viime tipassa Margie perui jo sovitun rintaleikkauksen lääkäreiden vastustelusta huolimatta. Hän oli varma päätäksestään, ainoa pelon aihe hänelle oli se, kuinka ilmoittaa asiasta sairaalaan. Hän tunsi syyllisyyttä vain siitä, että leikkausaika jää käyttämättä.

Näin hän kirjoitti marraskuussa 2000: Syäpä on usein hyvin aggressiivinen sotatila solutasolla. Kun sitä vastaan hyäkätään veitsin, myrkyin ja säteilyin, se monesti vastaa samalla mitalla. Kun lähtee sotaan, lopputulos voi olla monenlainen. Voi tulla voitto, mutta hyvin usein myäs tappio ja raskas häviä.

Olin viime keväänä tilanteessa, jossa minulla todettiin pahanlaatuinen kasvain rinnassa. Vaihtoehtoja annettiin yksi: rankka leikkaus. Olinkin kiltisti menossa leikkaukseen. Kyseenalaistamatta. Sitten pari päivää ennen leikkausta, keneltäkään sen kummemmin neuvoa kysymättä, vain tunsin, että hei odotas hiukan, mitä oikein olet tekemässä itsellesi? Tälle Pyhän Hengen temppelillesi. Julistatko sotatilan? Vastaus oli selvä. Vastaan sotaan rakkaudella.

Hän oli vakuuttunut siitä, että sairauksista parantuminen on yhteistyätä lääkäreiden ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen välillä. Hän antoi itselleen luvan käyttää niitä hoitomuotoja, jotka tuntuivat parhailta hänestä itsestään: lempeitä luontaishoitoja. Hänen ajatuksensa oli uskoa, toivoa ja rakastaa itsensä terveeksi.

Parantavia vesiä ja luontaishoitoja

Minä Olen -lehti

Leikkauksen sijaan Margie valitsi lempeämpiä hoitomuotoja. Hän keskusteli kehonsa kanssa ja kuulosteli, mitä keho hänelle halusi viestittää. Prosessin aikana hän halusi kohdata sairautensa syyt, tutkia sisimpäänsä ja kohdata pelkonsa.

- Kun en pelkää, en myäskään vedä puoleeni mitään pelättävää. Kun rakastan, vedän puoleeni rakkautta, hän sanoi.

Margie aloitti itsensä hoitamisen parantavilla vesillä. Hän käytti superionisoitua vettä (Water of Life), jota sai ostaa pienissä pulloissa. Vesien käytässä oli tarkka sekoitussuhde ja ohjeet niiden käytästä. Vesien nauttiminen alkoi pian tuntua suoraan olon kohenemisena. Hyvin pian kasvain ensin koteloitui ja sitten kehon puhdistumisen mukana alkoi pehmetä ja vähitellen poistui. Vajaassa vuodessa alkujaan 7 cm:n suuruinen kasvain oli käytännässä hävinnyt. Vesien lisäksi Margie joi parantavia yrttejä sisältävää Essiac äteetä ja sai hoitoja. Luontaishoitaja Liisa Kinnunen hoiti häntä useissa jaksoissa riisipaastolla, luomuruokavaliolla ja erilaisilla turvekylvyillä ja hieronnoilla. Keho vapautti itsestään myrkkyjä ja paraneminen eteni. Paras lääkäri Margiella oli myäs onnea päästä virolaisen lääkärin Luule Viilman hoitoon. Kyhmy oikeassa rinnassa kuvaa Viilman mukaan äiti/lapsi äsuhdetta. Luulen johdatuksella Margie pääsi sairauden syihin. Antamalla anteeksi hän vapautui lapsuuden traumoistaan. Vapauttamalla itsensä, hän myäs auttoi oman sukunsa naisten vanhojen tunnekaavojen purkamisessa. Kaavat olivat siirtyneet äidinäidiltä ja äidiltä Margielle ja hänen sisarilleen ja heidän lapsilleen. Margie on kolmen nuoren lääkärin täti. Nämä lääkärit seurasivat läheltä Margien paranemista ja myäs auttoivat häntä.

Margien haasteena oli oman tunnekehon herättäminen. Rankkojen lapsuudenkokemusten takia Margie oli lukinnut tunteensa. Uskallus taas tuntea oli avaimena paranemiseen. Salattu viha on usein syäpätautien takana. Niin myäs Margiella. Omien vihantunteiden kohtaaminen ja niistä vapautuminen olivat ensiarvoisen tärkeitä.

Vihan kohtaamisen kautta hän sai yhteyden aiempien elämiensä kokemuksiin. Todella kivuliaan mammografian jälkeen Margie huomasi sanovansa: äMinua on varmaan kidutettu joskus. Tästä hänelle avautui tunnemuisti kidutuksiin, jotka olivat tapahtuneet edellisissä elämissä katolisen kirkon vainotessa kerettiläisenä pitämiään naisia. Kidutus, jos mikä synnyttää vihaa.

Rauhaa, rakkautta ja myätätuntoa

Margien henkinen tutkimusmatka on edennyt oman kehon ja energian harmonisoimisesta hyvin syvälle pyhän naisenergian tuntemiseen. Margien koti Tampereen Raholassa henkii ihmeellistä rauhaa. Kun astuu sisään hänen punaiseen kotitaloonsa tulee sama tunne kuin kirkkoon tai temppeliin mennessään: tässä paikassa on rukoiltu ja meditoitu paljon.

Kun on saavuttanut rauhan itsessään voi jakaa rauhaa myäs muille. Margie on osana yhteisää, jonka tehtävänä on tuoda rauhaa ja ankkuroida jumalallisen voiman feminiinistä energiaa maapallolle. Vuosi sitten hänet vihittiin ekumeenisen Beloved Communityn, kaikkia maailman suuria uskontokuntia tukevan rauhanyhteisän Peace Ministeriksi, rauhanpapittareksi kuten hän itse mieluummin itseään kutsuu. Tätä varten hän suoritti kaksivuotisen intensiivisen Master of Divinity tutkinnon James Twymanin johdolla.

Margie tekee joka päivä energiatyätä kodissaan. Hän tunteekin olevansa oman henkisen sydämensä kautta jatkuvassa yhteydessä tähän pyhään feminiiniseen energiaan. Mutkattomasti hän myäs keskustelee tämän voiman kanssa ja kuuntelee ja kanavoi sitä. Beloved Community jatkaa apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan perustaman sisäisen yhteisän tyätä. Yhteisä korostaa Jumalan maskuliinisen ja feminiinisen energian yhteyttä. Jumalallinen voima on kaikista uskontokunnista riippumaton ja jokaiselle henkiläkohtainen kokemus. Rauhantyätä Margie tekee myäs pitämällä kursseja itsetuntemuksesta ja kertomalla Maria Magdalenan todellisesta historiasta ja merkityksestä. Maria Magdalena, kerettiläisten madonna, on Margielle erityisen läheinen. Margie (ent. Kivelä) otti vuosi sitten käyttään tyttänimensä Mylläri. Hän haluaa myäs nimikirjaintensa MM korostavan yhteyttä Maria Magdalenan.

YK:n päivänä Margie luki Tampereen keskustorilla Fransiskus Assisilaisen rauhanrukouksen. Tämän rukouksen ja kaikkien suurten uskontokuntien rukousten lukeminen kuuluu Peace Ministereiden päivittäiseen energiatyähän. Peace Ministereitä on maailmassa kaikkiaan n. viisisataa. Heidän rukouksensa muodostavat päivittäisen rauhan rukouksien verkoston ja auttavat siten rauhan saavuttamista planeetallamme.

Rakastettu, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuolleessaan nousee iankaikkiseen elämään.
(Fransiskus Assisilaisen rukous)

Lisätietoja:

Luule Viilma on siirtynyt rajan taakse, mutta hänen kirjansa Paras lääkäri -3 voivat edelleen auttaa ihmisiä erilaisissa paranemisprosesseissa. Luontaishoitaja Liisa Kinnunen ottaa vastaan nykyään Helsingissä. Parantavia vesiä ja vedenpuhdistuslaitteita on saatavissa mm. Minä Olen -lehden kautta.

Margie on kirjoittanut seuraavat Margien kirjat:

Nainen joka ei antanut leikata rintaansa
rakkaustrilogia: Keinuvuopaja
KolumniMargien kirjat: Auringonkukkia ja Auringonkukkia 2

Julkaisija: Pilot-kustannuts Oy, Tampere.

Margieen saa yhteyden sähkäpostilla margie (at) mariamagdalena.fi ja hänen elämästään foi lukea lisää internetistä: www.mariamagdalena.fi

Elina Melamies

Nykyään tamperelainen Marketta Mylläri, entinen Kivelä, otti vuosi sitten käyttöön tyttönimensä. Hän haluaa nimikirjaintensa korostavan yhteyttä Maria Magdalenan.

"RAUHA TULEE MAAILMAAN NAISENERGIAN KAUTTA"

Marketta Mylläri puhuu Rovaniemellä Maria Magdalenasta.

Marketta Mylläri vierailee kotipaikkakunnallaan Rovaniemellä uudessa roolissa. Myllärin maalaistalossa Katajarannalla syntynyt kauppatieteiden maisteri ja entinen englanninkielen opettaja on nyt paitsi itsetuntemusopettaja, myös Peace Minister eli Myllärin itsensä kääntämänä rauhanpapitar.

Marketta Mylläri on ensimmäinen Peace Minister Suomessa. Maailmalla heitä on noin 500. Rauhanpapitar sai vihkimyksensä vuosi sitten ekumeenisen, kaikkia maailman suuria uskontokuntia tukevan rauhanyhteisön The Beloved Communityn kautta. Yhteisö uskoo, että jumalyhteys on henkilökohtainen kokemus eikä se ole riippuvainen mistään pappeudesta tai kirkkokunnasta.

- Ihmiskunta on yksi perhe. Tehtäväni on rakastaa kaikkia kirkkoja ja puolueita. Uskontojen alkuperäiset perustajat rukoilevat kaikki rauhan puolesta. Heidän jälkeen uskon nimissä on tehty raakuuksia. Eivät uskonnot taistele toisiaan vastaan, Mylläri kuvailee.

Yhteisö painottaa Jeesuksen äidin Marian ja Maria Magdalenan osuutta kristillisyydessä, ja he haluavat yhdistää ja saattaa tasapainoon uskonnon feminiiniset ja maskuliiniset puolet. Ne ovat yhteisön mukaan olleet erossa 2000 vuoden ajan.

- Kun kristillisestä kirkosta tuli instituutio, se alkoi painottaa maskuliinisuutta. Maskuliinisesta energiasta johtuvat sodat. Feminiinisyys ja Maria Magdalena edustavat rauhaa, rakkautta ja myötätuntoa.

Miehissä ja naisissa on sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä. Feminiinisyyden ansiosta löytyy myötäelämisen, toiseen ihmiseen samaistumisen kyky. Rauha tulee maailmaan naisenergian kautta.

- Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, joten jumaluus on miehistä ja naisellista. Miksi sitten rukoillaan vain isää, Mylläri kysyy.

Kristillisyyden feminiininen puoli on ollut viime aikoina kovasti esillä Dan Brownin romaanin, Da Vinci -koodin myötä.

- Nyt on naisen aika. Tunnen tämän olevan sitä mitä kaikki haluavat, Mylläri uskoo.

Marketta Myllärin vakaumukseen kuuluu suorittaa tilaisuudessa samalla kertaa kaikkien suurten uskontokuntien rauhanrukoukset.

- Uskon että kun lausun rukoukset säännöllisesti ääneen, kaikki uskonnot kuulevat ne, Mylläri kertoo.

- Suvaitsevaisuus lähtee sisäisestä rauhasta ja se leviää yksilötasolla, hän toteaa.

Haastattelu Maria Magdalenan kanssa
Ultra 7-8/2005

Rakas Maria, tervehdys sinulle. Olen Margie ja haluaisin haastatella sinua.

- Totta kai, rakas tyttäreni. Mistä haluaisit puhua?

Siitä, miksi juuri nyt kaikki puhuvat sinusta.

- Aika on kypsä määrättyjen asioiden tulla julkisuuteen. Kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan, olethan kuullut tämän lauseen.

Kyllä, ja uskon että näin todella on. Nykyään tapahtuu niin paljon aivan uskomattomia asioita. Sellaisia, joita aikaisemmin ei olisi voinut edes uneksia tapahtuvaksi. Ainakaan omana elinaikanaan.

- Sinä et kuitenkaan ihmettele, että minusta nyt puhutaan. Sinä itsekin olet jo pitänyt minusta ainakin yhden esitelmän. olen iloinen, että olet kiinnostunut minusta.

Kyllä vain. Voin sanoa, että 'kolahdit' kerralla tajuntaani. Se ei sinänsä ole minulle outoa. Näin kävi myäs kun ensi kertaa sain käsiini teosofisen kirjan, yli 30 vuotta sitten. Se sattui muuten olemaan Lyyli-tätini kirjahyllyssä oleva Will R. Garverin kirja "Kolmannen asteen veli". Sattui ja sattui. Tiedän sydämessäni, että ns. sattumat ovat hyvin tarkoituksellisia. Ja kirja todella osoittautui enteeksi elämääni. Olen nyt ollut yli 30 vuotta ruusuristiläinen teosofi ja vapaamuurari.

- Onko sinulla ollut muitakin 'kolahduksia' elämässäsi?

Toinen 'kolahdus' sattui, kun silmäni kohtasivat tulevan puolisoni, Jussin, silmät. Iäisyys aukeni yhdessä katseessa. Menimme sitten naimisiin, minä olin tuolloin 33-vuotias ja Jussi 66-vuotias.

- Ymmärrän sinua. Näin käy, kun jumalainen rakkaus yhdistää kaksi sielua.

Rakas Maria. Vai haluaisitko, että puhuttelen sinua Miriamiksi. Niin kuin rakkaasi sinua kutsuivat. Ja Jeesuksen nimi tuolloin oli Jeshua.

- Sopii hyvin. Maria sanana on kyllä kaunis ja pidän siitä, mutta ehkä Miriam tuntuu läheisemmältä, kun näin rupattelemme.

OK, rakas Miriam. Siinä kävi niin, että kun sain käsiini Dan Brownin kirjan "Da Vinci Koodi", olin todella kuin puulla päähän lyäty. En oikeastaan hämmästynyt, vain onnellinen. Kaikki perusasiat olivat minulle ennestään tuttuja.

- Tämä kirja on bestseller-kirja maailmalla. Minua kuitenkin kiinnostaa, miten läysit tämän kirjan.

Katsos, rakas Miriam. Olen opiskellut viime syksystä lähtien 2-vuotisessa Peace Minister -koulutuksessa. Sen lukuohjelmaan kuuluu paljon kirjallisuutta ja hyvin paljon kirjoja sinusta.

- Kertoisitko lähemmin tästä koulutuksesta

Sitä pitää Beloved Community -yhteisän perustaja James Twyman. James on tunnettu kirjailija ja rauhan trubaduuri, joka on pitänyt kymmenen vuoden aikana rauhankonsertteja maailman suurimmissa kipupesäkkeissä. Hän on lähettänyt sähkäpostia ympäri maailmaa kertoen rauhankonserteista ja -tapahtumista. Hän on myäs lähettänyt useita kursseja Internetin kautta. Tekstit tulevat Jeshualta hänen kauttaan. The Art of Spiritual Peacemaking oli kolme kuukautta kestävä kurssi ja ensimmäiseen kurssiin osallistui noin 25 000 ihmistä ympäri maailmaa. Sen jälkeen on tullut muita kursseja, viimeisin Dead Sea Lessons. Ja sitten on tämä peace Minister -koulutus. Aloitin viime syksynä ja olen toisella kurssilla. Kolmas kurssi alkaa nyt huhtikuussa.

- Koulutukseen siis sisältyy kirjallisuutta myäs minusta?

Kyllä, itse asiassa useimmat Margien kirjat, mitä sinusta viime vuosina on julkaistu. Minulle tärkein on ollut Margaret Starbirdin kirja "The Woman with the Alabaster Jar, Mary Magdalen and the Holy Grail". Tässä kirjassa on paljon keskiaikaisia maalauksia. Varsinkin Botticelli on maalannut sinusta tauluja. Hän ja monet muut taiteilijat ovat maalanneet tauluihin salaisia koodeja kertoen sinusta. Uskomatonta, mutta totta. Tämä kirja 'kolahti' minuun täysillä.

- Mitä tarkoitat tällä 'kolahtamisella'?

Tiesin heti sydämessäni, että lukemani ja näkemäni oli totta. Kerralla, ei ollut mitään miettimistä eikä epäräintiä. Olen aina tiennyt sinusta, rakas Miriam. Sinä olet minulle hyvin läheinen. Kutsun sinua äiti Maria Magdalenaksi.

- Mikä tässä kirjassa aivan erikoisesti sinua kiinnostaa?

Kaikki. Sinun ja Jeshuan rakkaustarina. Avioliittonne. Mystinen henkis-sielullinen-fyysillinen liittonne. Jeshua edustaen maskuliinista ja sinä Miriam feminiinistä puolta täydellisessä ihmisessä ja näin myäs jumalallisia ominaisuuksia ihmisessä.

- Oletko sitä mieltä, että tämä on jäänyt huomiotta näiden kahden vuosituhannen aikana?

Täysin. Sinut häväistiin ja hylättiin. Pietarin maskuliininen kirkko ei koskaan halunnut kuulla sinusta puhuttavankaan. Vain se kerrottiin, mikä oli pakko kertoa. Niin kuin se, että sinä Miriam olit Jeshuan ristin juurella ja ensimmäisenä hänen haudallaan Yläsnousemusaamuna. Näitä asioita ei voitu vääristellä, koska kaikki ihmiset tiesivät jo niistä. Kaikki muu sitten vääristeltiinkin ja väärennettiin. Naisen asema tuolloin oli huono ja sitä se on ollut kaikki nämä vuosituhannet. Useimmat opetuslapset, etenkin Pietari, olivat kateellisia ja mustasukkaisia sinun ja Jeshuan läheisestä suhteesta.

- Näin on. Minut myäs ristiinnaulittiin. Häpäisemällä muistoni ja unohtamalla minut. Mutta niin kuin näet, kaikella on tarkoituksensa. Nyt on oikea aika asioiden tulla ilmi. Tänä aikana mikään valhe ei jää piiloon. Kaikki epäpuhdas ja valheellinen tulee näkyviin.

Olen hyvin onnellinen puolestasi. Ja myäs meidän kaikkien puolesta. Rakastan sinua äiti Maria Magdalena. Sinä olet meidän kaikkien äiti. Kiitos sinulle haastattelusta.

Ei ihmeparantuminen, vaan hyvin harvinainen sattuma

Marketan rintasyöpä katosi itsestään

Marketta Kivelällä todettiin agressiivinen syäpäkasvain
rinnassa vuonna 2000. Hän kieltäytyi rinnanpoistoleikkauksesta,
ja päätti selättää syäpänsä lempeämmin keinoin.

Reilun vuoden kuluttua lääkäri totesi hänet terveeksi.

Tamperelaisen Marketta Kivelän rinnassa oli pieni nystyrä, jonka hän havaitsi vuoden 2000 helmikuussa. Nystyrä alkoi vauhdilla kasvaa toukokuussa ja silloin Marketta meni sitä näyttämään omalääkärilleen Rahola- Pispalan terveysasemalle.

Neljän päivän kuluttua hän oli mammografiassa, jossa rintoja litistettiin kuvauslaitteen levyjen väliin niin tiiviisti, että potilas meinasi pariin otteeseen pyärtyä.

ä Kerran huusin täysillä, että koskee. Sen jälkeen laitetta kiristettiin käsillä veivaten, Marketta muistelee.

Oikeanpuoleisesta rinnasta otetussa filmissä näkyi 7 x 5 sentin laajuinen, 3 senttimetrin paksuinen kova kasvain, josta lääkäri otti ultraäänikuvia ja kudosnäytteitä.

ä Tiedustelin lääkäriltä suoraan, onko kyse syävästä. Hän vastasi "erittäin todennäkäisesti" ja sanoi kasvaimen olevan niin ison, että koko rinta pitäisi poistaa.

Kun Marketta lopulta ajeli kohti kotia, hänen autonsa vaihteet oikuttelivat ja taivaskin itki. Illan tultua hän itki itsekin pohtiessaan: "Tätäkä sieluni todella haluaa? Ei tietenkään kärsimystä, mutta tälläistakä kokemusta?"

Hän tiesi, että olisi vaikea hyväksyä itseään yksirintaisena, ja tunsi että hänen tuli rakastaa itseään ja erityisesti rintojaan.

Elämä vaakalaudalla

Marketta uskoo kasvaimen ilmestymisen johtuneen suurelta osin hormoneista.

Söin nuoruudessani e-pillereitä 10 vuotta, ja vanhempana estrogeni-keltarauhashormonia 15 vuotta. Hävettää myäntää, että käytin samoja pillereitä jopa paastotessani viikon v. 2000 helmikuussa.

- Kasvain pamahti sitten toukokuussa karmean kokoiseksi, hän kertoo ja lisää, ettei aikaisemmin havaitsemaansa pientä nystyrää ollut pitänyt syäpänä.

Vaikka Marketta odotteli leikkauskutsua, päätti hän unohtaa koko kasvaimen olemassaolon. Hän pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti ystäviensä kyydissä siskonpojan lakkiaisjuhliin Rovaniemelle.

Kun hän muutaman päivän päästä palasi Tampereelle, odotti postilaatikossa kutsu erikoispolille.

Perjantaina 9. kesäkuuta Marketalle vahvistettiin Hatanpään sairaalassa, että hänellä oli agressiivinen syäpä.

ä Leikkaus sovittiin seuraavaksi maanantaiksi. Minusta otettiin verinäytteitä ja keuhkoräntgen, haastateltiin, puhutiin tukihenkilästä ja näytettiin tuleva potilashuoneeni.

Illalla Marketta tunnisti hiipivän melankolian. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: "Nyt juuri on hiukan turta olo. Vaikeaa on hyväksyä itsensä yksirintaisena. En osaa sanoa enkä kirjoittaa mitään."

Ihmiset puhuivat kuolemasta

Lauantaina Marketta päätti ettei hän mene leikkaukseen.

- Minuun tuli aamupäivällä sisäinen varmuus. Yhtäkkiä tiesin, ettei leikkaus ollut minun tieni. Soitin myähemmin Veikko-nimiselle ystävälleni, joka sanoi päätäkseni tukevan elämää, Marketta kertoo ja lisää, että myäs naapurissa asuva Hely oli ehdoitta samalla kannalla.

ä Kumpikaan ei oudoksunut hetkeäkään valintaani. Kaikki muut ovat joko vaienneet tai puhuneet kuolemasta.

Illalla Marketalla oli huono omatunto, koska yksi leikkausaika jäisi hänen takiaan käyttämättä.

Maanantai-aamuna hän otti puhelun kirurgi Arto Rannalle sairaalaan ja kertoi päätäksestään.

ä Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa ja harmia ja sitä, että leikkausaika jää käyttämättä. Selitin etten voi tulla leikkaukseen vain sen takia, että minulla on huono omatunto.

ä Lääkäri varoitti, että kasvain saattaa puhjeta ulospäin. Hän sanoi kuoleman todennäkäisesti uhkaavan, ellei rintaa leikata.

Kun Marketta tiedusteli, voisiko hän käydä aina välillä mammografiaseurannassa, sai hän kielteisen vastauksen.

ä Kysyin lopuksi, voinko tulla kuvaukseen sitten kun kasvainta ei enää ole. Ranta vastasi myäntävästi. Kiitin iloisena ja lopetimme puhelun ystävällisissä merkeissä.

Marketta Kivelä kertoo sairastaneensa miellyttävästi. - Annoin itselleni rakkautta, raitista ilmaa, kasvisruokaa ja ennen kaikkea siunaavia, parantavia ajatuksia.

Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa

Minkälainen tausta on naisella, joka kieltäytyy lääketieteen tarjoamasta avusta, vaikka kyseessä on vakava sairaus?

Marketta Kivelä syntyi sota-aikana 10-lapsiseen perheeseen Myllärin maataloon, joka sijaitsee yhä entisellä paikallaan Rovaniemen Katajarannalla. Kun Lappi v. 1944 poltettiin, Marketta pakeni aikuisten matkassa Ruotsiin. Sodan päätyttyä äiti luovutti tytän kasvatiksi isän kahdelle siskolle.

Nuorena Marketta suoritti kirjeenvaihtajan tutkinnon Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Hän tyäskenteli johdon sihteerinä IBM:ssä, Kajaani Oy:ssä, MTV:ssä ja SITRA:ssa. Valmistuttuaan myähemmin kauppatieteiden kandiksi, hän auskultoi sekä kauppaoppilaitosten että kansanopistojen opettajaksi.

Avioliiton hän solmi 33-vuotiaana itseään 33 vuotta vanhemman keravalaisen opettajan Jussi Kivelän kanssa, jääden 10 onnellisen avioliittovuoden jälkeen leskeksi.

Elämänsä varrella Marketta on tyäskennellyt useita vuosia opettajana eri kouluissa ja paikkakunnilla. 1990-91 hän piti vuoden sapattivapaan ja kiersi reppu selässä maailman ympäri. Reissun jälkeen hänestä tuli tamperelainen keikkatyäläinen, joka piti englanninkielen suggestopedisiä kursseja. Tutustuttuaan James Redfieldin "Oivallusten Tie" -kirjoihin, hän alkoi pitää itsetuntemuskursseja käyttäen suggestopedistä opetusmenetelmää.

Aikavälillä tammikuu 2000 ä maaliskuu 2001 Margie piti päiväkirjaa, joka ilmestyi viime keväänä kirjana nimellä "Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa". Päiväkirjasta hehkuu valoisuus ja vahva usko paranemiseen. Monasti merkintäjen lopussa lukee: "Kiitos Kiitos Kiitos", tai: "Kiitos tästä päivästä ja jokaisesta elämäni hetkestä".

Syävänhoitoa rakkaudella

Kieltäydyttyään leikkauksesta Margie päätti vastata syäpäkasvaimen aiheuttamaan häiriään rakkaudella. Alkoi lähes vuoden mittainen ajanjakso, jona hän omistautui täydellisesti omalle itselleen. Normaalien päivärutiinien lisäksi hän nautti täysin siemauksin puutarhansa kauneudesta, meditoi ja saunoi, kun se tuntui hyvältä.

ä Se oli miellyttävää sairastamista. Annoin itselleni rakkautta, raitista ilmaa, kasvisruokaa ja ennen kaikkea siunaavia, parantavia ajatuksia, Margie luettelee.

Kesäkuun puolivälissä Margie vastaanotti ystävänsä USA:sta tilaamia superionisoituja vesiä. Niitä hän sekoitti lähdekaivoveteen, joi litrakaupalla ja ihmetteli seoksen pahaa metallinmakua.

ä Alkoi valtava hikoilu ja vessassa ravaaminen, kun syäpä ja raskametallit poistuivat elimistästäni. Piti jatkuvasti vaihtaa puhtaita vaatteita.

Margie alkoi itsensä hoivaamisen lisäksi tunnistaa ja purkaa vihantunteita ja varhaislapsuuden traumoja, joita hänen sisimpäänsä oli stresseinä patoutunut. Kimmokkeen hän sai virolaisen lääkärin Luule Viilman kirjoittamista kirjoista. Heinäkuun lopussa Margie matkusti Viroon tapaamaan Luulea, joka auttoi häntä purkamaan traumojaan. Myähemmin hän tapasi Luule Viilman Suomessakin ja kävi myäs kuuntelemassa tämän luentoa.

Vironmatkan jälkeen Margie lakkasi juomasta USA:sta tuotettua vettä. Hän alkoi juoda Kanadan intiaanien lääkkeenä käyttämää Essiac-juomaa, joka keitetään ja siiviläidään neljästä eri yrtistä.

Kuntoremontti

Syäpä ei aiheuttanut kovia särkyjä, vaikka olikin agressiivista lajia. Margien päiväkirjassa lukee vain pariiin otteeseen, että rinnoissa ja kainaloissa tuntuu jomotusta. Sitä hän piti kuitenkin hyvänä merkkinä, uskoen että kasvain oli häipymässä.

Margie kirjoitti toisinaan päiväkirjaansa, että hän tuntee olonsa heikoksi.

Se johtui siitä, etä elimistän puhdistuminen oli lähtenyt rankasti käyntiin.

- En minä mikään sänkypotilas ollut koko aikana. Silloin, kun minua väsytti, menin lepäämään, Marketta sanoo ja selittää, että ihmisiäkin hänen luonaan ravasi koko kesän, koska hän oli laittanut talonsa myyntiin. Onneksi myynti kuitenkin peruuntui.

Kunto alkoi kohota pikkuhiljaa sen jälkeen, kun Margie vietti syyskuussa pari viikkoa hyvinkääläisen luontaishoitajan Liisa Kinnusen luona. Naiset tekivät patikkamatkoja luontoon ja Liisa tutustutti Margien luomuruokiin, turvesaunaan ja yrttikylpyihin.

Kotiin palattuaan Margie osti wokkipannun ja alkoi syädä sesamäljyssä valmistamiaan luomuruokia. Omalääkärin vastaanotolla Margie kävi vasta lokakuun 30. päivänä. Sairauskertomuksessa ko. käynniltä lukee: "Kontrollikäynnillä viime toukokuussa todettiin korkea oik. rinnan ca, potilas kieltäytyi leikkauksesta ja minkäänlaisia hoitoja ei ole ollut. Vointinsa kokee hyväksi. Palpioiden oik. rinnassa mamillan yläpuolella tuntuu edelleen kookas resistenssi joka mitattuna näyttäisi olevan 7 cm läpimitaltaan. Kainalosta ei selvästi palpoitavaa rauhasta läydy. Hoitoihin ei nyt ole halukas. Lähinnä luonnonmukaisia diettiasioita on toteuttanut ja näihin uskoo vahvasti. Lähisuvussa on mm. viisi lääkäriä, jotka eivät ole potilaan ajatuksia saaneet muutetuksi."

Iso pahkura oli silminnähden litistynyt, vaikka pituus olikin vielä entinen, Margie muistelee ja painottaa, että avainsana on suhtautuminen asiaan.

En kiinnittänyt koko aikana huomiota syäpään vaan itse tervehtymiseen. Pelko vetää aina puoleensa sitä mitä pelkää. Minä koin asian siten, että jos pelkään syäpää, en parane.

Joulu-marraskuussa Margie oli Liisa Kinnusen kanssa kahden viikon terveysmatkalla Teneriffalla. Siellä hän kävi mm. kolmasti luontaisterapeutti Kalevi Lehtosen yksityisellä regressiovastaanotolla.

Lehtonen palautti minut lapsuuden tapahtumiin. Traumat vapautuivat itkuna ja kivuntunteena.

Marketta uskoo vahvasti, että hänen pehmeät hoitokeinonsa selättivät syövän. Lääketiedekin tietää tapauksia, joissa syöpäkasvain tuhoaa itse itsensä.

Mammografia ja ultraäänitutkimus

Margien rinnassa ei ollut kasvainta enää viime toukokuun 8. päivänä, kun hän kävi mammografiassa ja ultraäänitutkimuksessa Tampereen Räntgenkeskuksessa.

Viikkoa myähemmin Margie meni omalääkärinsä vastaanotolle Pispala-Raholan terveysasemalle ja näytti samalla Räntgenkeskuksesta saamansa todistuksen. Tästä käynnistä lääkäri Pekka Alarotu sanailee epikriisissä: "Käynyt nyt yksityisesti mammografiassa ja tässä nyt ei läytynytkään oikealta enää tuumoria."

ä Oma suhtautumiseni auttoi minua paranemaan syävästä, Margie sanailee onnellisena ja kertoo olevansa iloinen ja näyrän kiitollinen tervehtymisestään.

Nainen joka ei suostunut rintaleikkaukseen

Tämä aika antaa mahdollisuuden käydä sairaudet läpi luonnon keinoin, kertoo hento ja iättömän oloinen Marketta Kivelä. Hän toipui rintasyövästä ilman rinnanpoistoa.

Marketta Kivelän kerronta on realistista ilman tunnemaalailua. Hänen toipumistarinassaan on paljon opittavaa. Mikä määrä uskallusta, mikä määrä ponnistelua!

Voi vain kuvitella, miltä hänestä tuntui syäpädiagnoosi kädessään. Taival lienee ollut rankka, eikä kaikkea kerrota vieraalle. Tukea hän on saanut runsaasti, ja ilmaan on jäänyt juridisiakin kysymyksiä. Ehkäpä vasta nyt herätään kysymään, mikä on naisen oikeusturva, kun hänen omista elimistään on kyse.

Sota tämänkin itkun takana

Marketta Kivelä oli vasta kolmivuotias, kun Lappi tuhottiin syksyllä 1945. Lapin läänin asukkaat evakuoitiin, ja perhe muutti Ruotsiin rauhallisempiin oloihin. Siellä Marketta joutui sairaalaan ja itki hätäännyksissään äitia. Hoitaja sanoi: "Paha lapsi!"

-Tuosta tuomitsemisesta suivaannuin vielä enemmän ja lopuksi itkin niin, että henki meinasi loppua. Tämä sairaalakokemus on aiheuttanut ensimmäisen trauman. Evakkolapsen ikuinen ikävä.

Tapaus vaikutti niin että Marketan psykosomaattiset oireet lisääntyivät. Hänen ja äitinsä välit muuttuivat. Väliin tuli ujouden kaltainen tila; äiti ei saanut yrityksistään huolimatta Markettaan kontaktia.

Parantumistani ei voi omia

Aikuisiässä Marketta käytti kymmenen vuotta e-pillereitä. Vaihdevuosioireita puolestaan hoidettiin estrogeenilääkityksellä.

-Siihen aikaan ei puhuttu lainkaan estrogeenin haittavaikutuksista. Toimin opettajana, eikä luokan edessä voinut hikoilla itseään läpimäräksi. Lisäksi vatsavaivat haittasivat elämääni; silloin ei osattu tutkia keliakiaa. Elämääni on säädellyt ns.kiltin tytän syndrooma. Olen yrittänyt olla mieliksi enkä ole pitänyt puoliani. Sama asia läytyy monen syäpäpotilaan taustalta.

-Olin kuullut puhuttavan virolaisesta lääkäristä, Luule Viilmasta, ja matkustin hänen vastaanotolleen. Luule ei kysellyt ultaräänikuvauksen tai mammografian tuloksia vaan "näki " tilanteeni sairaalassa kolmivuotiaana. Hän auttoi minua menemään sisään tuohon kokemukseen. Syäpäni oli oikealla puolella eli viittasi juuri äiti-lapsi -syndroomaan. Sairaalassa hoitajan ajattelematon "paha lapsi" -tokaisu oli jättänyt jonkinlaisen kauhun olemukseeni.

-Emme muista alle viisivuotiaan kokemuksia, vaan ne muuttuvat aikuisena syäväksi, diabetekseksi... äititraumat on vapautettava ja senjälkeen tie terveeseen elämän voi alkaa.

-Sairauteni ja siitä toipuminen ovat valtavia kokemuksia, joita en antaisi ihmeparantajan estää. Nyt olen saanut tarvitsemani opetuksen.

-Luule Viilma auttoi minua ymmärtämään, mistä kaikki oikein alkoi, mutta kukaan ei voi omia parantumistani eikä sanoa: "Minä paransin sinut!" Oikeat ihmiset vain läytyivät tielleni ja lopun tyän tein itse.

Marketta on kirjoittanut kirjoja elämästään ja kokemuksistaan.

Ravinto rakentaa terveen persoonallisuuden

Marketta Kivelä korostaa, että häntä auttoivat huipputiede ionisoidun veden muodossa, lääkäri Luule Viilma sekä terapeutit. Auttajat tulivat tavallaan hänen lähelleen heti, kun hän oli tehnyt päätäksen, ettei hyväksyisi leikkausta hoitomuodoksi. Liisa Kinnunen tuli tukihenkiläksi ja terapeutiksi syyskuussa, kun rinta olisi poistettu toukokuun lopussa.

Elämänmuutokseen kuului kasvisravintoon siirtyminen. Marketta on ollut ehdoton vegaani vuoden verran. Luomuravinnon raakaaineita on välillä hankalaa saada, mutta Liisa Kinnusen luomuringistä on voinut saada riisiä ja muita välttämättämiä tuotteita Tampereelle asti.

Mistä tuli voima kieltäytyä leikkauksesta?

-Minulla oli pieni kohouma rinnassani jo parin vuoden ajan. Siinä ei kuitenkaan todettu mitään poikkeavaa. Kun sitten kävin mammografiassa ja tehtiin myäs ultraäänikuvaus, lääkäri sanoi, että syäpä se on ja rinta poistetaan leikkauksella. Koska syäpä oli aggressiivinen, oli pidettävä kiirettä.

-Menin sairaalaan kokeisiin. Hyväksyin osani ja ajattelin, että leikkaus on välttämätän. Kotona tuli tieto korkeammalta tasolta: "Ei leikkausta!" Soitin leikkaavalle lääkärille, etten tule. Hän vastasi: "Siitä valinnasta on sitten kuolema seurauksena."

-Halusin vapautua syävästä lempeästi. Onhan ohjeena, että älä vastusta pahaa. Kirurgin veitsi, solumyrkky ja säteilyhoito ovat sotaa, josta syäpä suuttuu ja muuttaaa paikkaa. Ongelmasta ei pääse sotimalla.

Kauppatieteiden maisteri ja kouluttaja Marketta Kivelä pitää henkisen kasvun kursseja, joilla korostetaan sisäisen lapsen kohtaamista ja myäs intuitioon luottamista. Hän olisi pettänyt kuulijansa, jos olisi toiminut toisin. Ihmisen on kuunneltava sisäisiä viestejään, vaikka ne joskus sotisivat auktoriteetteja vastaan.

Salaatit omasta maasta

Marketan koti Tampereella on sievä punainen talo veräjineen. Keittiässä hän näyttää ylpeänä vokkipannuaan ja isoa riisisäkkiään sekä muita tarvikkeita. Hän on siirtynyt riisiin, koska perunat sulavat huonommin heikentyneessä elimistässä. Puurot kuuluvat myäs ohjelmaan: quino, hirssi, tattari ja speltti.

Omasta maasta hän saa kesäaikaan salaatit. Leipää hän ei syä lainkaan, vaan tilalla on ns. siemenleipä, joka on gluteenitonta. Lähdevettä hän hakee naapurikunnasta, ja hoitojen alkuvaiheessa hän joi sitä melko reippaasti.

Koska hoito puhdisti, jalat alkoivat särkeä. Siihen auttoi intuitiivinen hieronta, jota Marketta ottaa vieläkin.

-Pane siihen tekstiisi, että käytin kasvisravinnon ja ionisoidun veden lisäksi Kanadan intiaanien ikivanhaa juomaa, Essiac-yrttiteetä. Se on varmasti yksi osatekijä parantumisessani.

Riisi ja erilaiset puurot ovat Marketan ravinnon kulmakiviä.

Nainen antautuu auktoriteettien käsiin

Marketta on aikaisemminkin tehnyt rohkeita ratkaisuja.

Hän on kotoisin Rovaniemeltä, kymmenlapisesta perheestä. Hän on sisarusparven seitsemäs. Aikuisena hän avioitui itseään 33 vuotta vanhemman miehen kanssa. ja jäi leskeksi vuonna 1983.

Marketta on julkaissut viisi esikoiskirjaa, joista trilogia nimeltä Keinuvuopaja kertoo Marketan ja Jussin koskettavan kauniin rakkaustarinan. Trilogia on kuvaus parin toisilleen lähettämistä rakkauskirjeistä ja kymmenen vuoden onnellisesta elämästä.

Vuonna 1990 Marketta otti sapattivapaata englannin opettajan virastaan, pakkasi reppunsa ja muutti Tampereelle. Hän kehitti itsetuntemuskurssinsa Vapauta lapsi itsessäsi sekä Yhdeksän oivalluksen tunnetuksi tekemät Hallintadraamat.

-Valitsin nämä koulutustyypit, vaikka en tiennyt aluksi omia sisäisiä traumojani.

-Toimiessani kouluttajana olen kokenut erityisesti naisten pelokkuuden ja epävarmuuden. Annamme itsemme helposti auktoriteettien käsiin. Auktoriteetteja ovat isämme, sitten miehemme ja esimerkiksi lääkärit. Kuvailin eräässä ryhmässä oman orgasmini, ja kerronnan jälkeen tuli hiirenhiljaista. Asia oli liian pelottava kommentoitavaksi.

-Olen saanut paljon palautetta rohkeudestani, ja oma rohkeuteni kasvaa palautteista. En silti ole taistelijatyyppi vaan uskon "yläkerran" ohjaukseen.

Tuuheita ja upeita viherkasveja täynnä olevan kotinsa ovelta Marketta vielä huomauttaa ehdottomaan kasvisravintoon siirtymisestään:

-Se on yksinkertaisen simppeliä!

KESKI-UUSIMAA/Kerava
18.11.2001
Teksti ja kuva: Maija Kajander

Lempein keinoin eroon syövästä

Toukokuussa puolitoista vuotta sitten Marketta Kivelän rinnassa todettiin pahanlaatuinen, seitsemän sentin suuruinen syäpäkasvain.ä Tämän vuoden toukokuussa mammografiassa syäpä todettiin täysin parantuneeksi. Vuoden aikana Kivelä kävi läpi rajun muutoksen, niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta hoidot eivät käsittäneet leikkauksia tai mitään lääketieteellisiä keinoja. Hän hoiti sairauttaan vaihtoehtoisin, lempein keinoin.

(Sunnuntai-sivulla)
Nainen joka ei antanutä leikata rintaansa

Marketta Kivelän syäpäkasvain hävisi vuodessa

Reilu vuosi sitten toukokuussa Marketta Kivelällä todettiin seitsemän senttimetrin mittainen syäpäkasvain rinnassa. Tilanne oli kriittinen, ja leikkausaika järjestyi heti muutaman päivän päähän. Marketta Kivelä ei mennyt kuitenkaan leikkaukseen. Hän halusi hoitaa itsensä lempeästi, vaihtoehtoisia hoitomuotoja käyttäen.

Toukokuussa 2001ä hän käviä mammografiassa eikä kasvaimesta ollut jälkeäkään.

Kysymyksessä ei Marketta Kivelän mukaan ollut mikään ihmeparantuminen, vaan vuosi sisälsi kovaa tyätä niin kehon kuin psyykenkin tervehtymisen eteen.

- Jokainen ihminen kohtaa ne hoidot ja terapiat, jotka hänelle on tarkoitettu, uskoo Marketta Kivelä. Hän päätti itse ottaa vastuun sairautensa hoidosta, koska hän on sitä mieltä, että puukko ei ole ainoa vaihtoehto.

Rinnan poisto on naiselle niin lopullinen ja merkityksellinen asia, että kannattaa tutustua pehmeisiinkin hoitomuotoihin. Kivelä uskoo, että monelta naiselta on turhaan poistettu rinta tai kohtu.

- Yleensä kaikkiin sairauksiin läytyy syy jostain vanhasta traumasta. Jos sairaus hoidetaan leikkaamalla ja pillereitä syämällä, perimmäiset ongelmat jäävät selvittämättä. Syävän avullaä pääsin tietämään ja ymmärtämään asioita, joita en edes muistanut. Ja kunä en muistanut, en ollut päässyt käsittelemään niitä.

Marketta Kivelä aloittikin luontaishoitojen ohella pitkän tien syvälle omaan itseen.ä

- Syäpä oli minulle siunaus. Sen tarkoitus oli, että pääsen käsiksi lapsuuteni traumoihin. Pystyäkseni vapautumaan niistä ja antamaan anteeksi, minun oli tyästettävä ne, Marketta Kivelä perustelee. Hänessä oli itkemätäntä itkua, surua ja tuskaa rinnassa. Se kasvoiä rintasyäväksi.

Marketta Kivelä on koulutukseltaan kauppatieteiden kandidaatti ja on opettanut englantia sekä kauppakirjeenvaihtoa eri paikkakunnilla. Viime vuosina hän on keskittynyt järjestämään itsetuntemuskursseja.

Vajaa kaksi vuotta sitten Marketta Kivelä ryhtyi tyästämäänä Keinuvuopaja-trilogiaksi kirjeenvaihtoaan miehensä Jussi Kivelän kanssa. Jussi Kivelä oli keravalainen opettaja, jonka kanssa Marketta meni naimisiin tämän jäätyä leskeksi.

Marketta Kivelä asuu nykyään Tampereella, mutta hän tulee kertomaan tarinansa Keravalla järjestettävässä yleisätilaisuudessa 27. marraskuuta.

Elämäntarinansa kirjoittaminen nosti Marketta Kivelälle monenlaisia tunteita esille, kirjeenvaihdonä käsittelemisen ohella hän kävi läpi lapsuuttaan. Sen hän uskoo olevan myäs syy siihen, että rintasyäpä puhkesi talven aikana.

Kyhmyn kasvamiseen hän ei kiireiltään ennättänyt kiinnittää huomiota ennen kuin se oli iso ja kova.ä

Kunä syäpä oli todettu, kokeet otettu ja leikkausaika määrätty, alkoi Marketta Kivelä miettiä, oliko tämä tie sairauden hoitamiseksi tarkoitettu hänelle. Yhden viikonlopun aikana hän tuli siihenä tulokseen ettei ollut. Siinä vaiheessa häntä ei enää pelottanut syäpä, vaan se miten hän kehtaisi peruuttaa leikkausajan.

Vaihtoehtoisia hoitoja tuli kuin tarjottimella

Lääkäri oli hyvin asiallinen, mutta kertoi ilman leikkausta syävän leviävän imusolmukkeisiin. Hän kysyi ymmärränkä, että kuolema seuraa, jos rintaa ei leikata.

Marketta Kivelä ei moiti lääkäriä.ä

Yhdessä trilogianä julkaisemisen kanssa ilmestyi viime keväänä kirjana myäs Marketan oma päiväkirjadokumenttiä Nainen joka ei antanut leikata rintaansa. Tämän kirjan julkaisemisellaä Kivelä ei halua missään nimessä mustamaalata lääkäreitä. Sen sijaan hän haluaisi, että luonnonmukaisia hoitojaä ja virallisen lääketieteen oppeja voitaisiin toteuttaa yhteistyässä.

Päätäksensä jälkeen Marketta Kivelä oli totaalisen yksin. Tietoa vaihtoehtohoidoista alkoi kuitenkin tulla hänelle kuin tarjottimella.ä

Eräs hänen ystävänsä tilasi hänelle internetin välityksellä USA:sta superionisoituja vesiä, joiden tarkoituksena on puhdistaa elimistästä raskasmetalleja ja myrkkyjä. Elimistän puhdistamiseen oli tarkoitettu vanha intiaanienä käyttämä yrttitee.

Luomuriisipaastoa ja turvekylpyjä

Ratkaisevan tärkeänä Marketta Kivelä pitäää myäs hyvinkääläisen luontaisterapeutin Liisa Kinnusen tekemäää uutta ruokavaliota. Marketta Kivelä ei ollut ennenkään syänyt epäterveellisesti, ei juonut kahvia, alkoholia eikä polttanut tupakkaa. Tosin hän oli käyttänyt vaihdevuosivaivoihin estrogeenejä 13 vuoden ajan. Tämän hän uskoo myäs olevan osallisena syävän syntyyn.

Nyt hänestä tuli vegaani, sillä eläinvalkuaiset sekä hiivan avulla nostatetut leivät jäivät pois. Tilalle tulivat luomukasvikset, riisipaasto ja lähdevesi.ä

Nämä jatkoivat edelleen elimistän puhdistamista kuona-aineista. Suoliston puhdistuminen ja hikoilu olivat voimakkaita, ja suussa oli paha metallin maku, kun raskasmetallit ja myrkyt lähtivät liikkeelle.

Turvekylvyt ja suolihuuhtelut kuuluivat myäs puhdistamisohjelmaan.

äiti/lapsi-suhde oikeassa rinnassa

- Ihminen ei kuitenkaan parane juomalla jotain vettä, vaan sairauden syyt täytyy tyästää, Marketta Kivelä uskoo. Niinpä hänet ohjattiin virolaisenä lääkärinä Luule Viilman luo.ä

Luule Viilma ei tiennyt ennalta Marketta Kivelästä mitään eikä edes kysynyt mitään. Hän tiesi kuitenkin kertoa, että sairauden puhkeaminen oikeanpuoleisessa rinnassa johtuu äiti-lapsi-suhteesta. Vasemman rinnan oireilu on puolestaan merkki häiriästä isä/tytär-suhteessa.

- Luule näki, mitä minulle tapahtui pienenä lapsena, kun 1945 äiti joutui lapsikatraansa kanssa lähtemään evakkoon Lapista Ruotsiin. Jouduinä siellä sairaalaan ja koin joutuneeni hyljätyksi. Sulkeuduin enkä uskonut äidin rakastavan minua. Myähemmin äitini antoi minut tätieni kasvatettavaksi. Tämä hylkäämiskokemus, äiti-lapsi-suhteen katkeaminen, aiheutti minulle arvottomuuden tunteen.

Luule Viilman mukaan kaikkien sairauksien syynä on rakkauden puute lapsena. Virolaisen näkijän avulla 60-vuotias Marketta Kivelä vihdoin ymmärsi äitiään ja pystyi antamaan anteeksi.ä

- Syävän avulla pääsinä käsiksi paitsi omaan äiti-suhteeseeni, äitini ja vanhempieni traumoihin. Oman prosessini avulla pystyin auttamaan sukuani ja sukuni naisia. Sen vuoksi sairauteni on ollut siunauksellista koko suvun naisille, Marketta Kivelä tiivistää.

Ylilääkäri Matti Rautalahti:
Ihmisen elimiställä joskusäää uskomatonä kyky kamppailla

Ihminen pystyy manipuloimaan psyykkeään ja valmistamaan itsensä kamppailuun, kertooä Suomen syäpäyhdistyksen ylilääkäri Matti Rautalahti. Hän ei usko, että luontaishoidoilla on ollut mitään biologisia vaikutuksiaä syävän paranemisessa. Sen sijaan ne ovat olleet ilmeisesti mukanaä vahvistamassa kyseisen henkilän omaa käsitystä paranemismahdollisuuksista.

- Syäpä on siitä ovela sairaus, että joissakin harvinaisissa tapauksissa se voi parantua ilman lääketieteellisiä hoitoja. Elimiställä on joskus uskomaton kyky kamppailla näinkin suurta sairautta vastaan.

- Urheilutermiä käyttääkseni pystymme psyykkaamaan itsemme melkein mihin vain. Henkinen asenteemmeä tukee syävän hoitoa, mutta ei paranna sairautta. Teho on yksilällinen, mutta käytännällisesti katsoen rajaton. Uskomattomia tarinoita pulpahtaa aina silloinä tälläin esiin, sillä syävällä on joskus spontaani paranemistaipumus. Näitä tapauksia ei voi ohittaa, mutta toisaalta ei voiä luottaa siihen, että sellainenä toteutuu kaikkien kohdalla.

Rautalahden mukaan ihmeparantumisia liittyy esimerkiksi vakaviin aivokasvaimiin, vaikka kaikki toivo on menetetty.

Matti Rautalahti on kuitenkin sitä mieltä, että luontaishoidoilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Yleensä niistä ei ole vaaraa, jos ne on liitetty lääketieteelliseen hoitoon. Vaarallisia ne ovat vain, kun ne syrjäyttävät muut hoidot.ä

- Jotkut ovat onnekkaita ja paranevat jopa luontaishoidoista huolimatta, hän tiivistää.

Rautalahti varoittaa kuitenkinä luopumasta lääketieteellisistä hoidoista.

- Syäpäpotilaan kannalta on äärimmäisen vaarallista luopua hoidoista. Syävän hoitotulokset tulevat romahtamaan, josä tämäntyyppinen ajattelu pelkkien luontaishoitojen avulla parantumisesta leviää.

Rautalahden mukaan haastateltu henkilä oli itse onnekas, mutta hän toimii vastuuttomasti, koska hänellä ei ole koulutusta eikä minkäänlaista tieteellistä pohjaa väittää sitä, mitä hän väittää.

- Meillä on monta surullista esimerkkiä ikävistä lopputuloksista, kun on innostuttu luontaishoidoista taiä karismaattisten parantajien opeista.

VOI HYVIN 5/01
"Minä paranen" -palsta
Marketta Kivelä

Vapauduin syövästä lempeästi

Toukokuussa 2000 minulla todettiin oikeassa rinnassani pahanlaatuinen, seitsemän sentin syäpäkasvain. Lääkärit olisivat halunneet poistaa koko rinnan erittäine kiireellisenä. En kuitenkaan suostunut leikkaukseen, vaan etsin lempeämpiä, vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Halusin päästä sairauteni syihin, en hoitaa oireita. Itsetuntemuskouluttajana tämä oli minulle selviä. Vakava sairaus on aina psykosomaattinen, joten syitä on etsittävä tunnepuolen traumoista.

Ensin aloitin superionisoidun veden käytän. Join Breaker- ja Clear-vesiä. Ne aivan ilmeisesti kapseloivat syävän, tunsin kehossani kuinka puhdistumisprosessi lähti käyntiin.

Sitten puhdistin elimistääni Essiac-yrttiteellä, joka ikivanha Kanadan intiaanien käyttämä yrttijuoma.

Sen jälkeen kävin virolaisen lääkärin Luule Viilman vastaanotolla Tallinnassa ja sain hänen avullaan käyntiin traumojeni tyästämisen. Viilma näki heti syyn rintasyäpääni: äiti/lapsi -suhteeni. Olen sota-ajan lapsi, ollut evakossa Ruotsissa ja siellä sairaalassa 3-vuotiaana kokenut traumaattisen hylkäämiskokemisen. Tämä vaurioitti pysyvästi äiti/lapsi-suhteeni. Luin Luulen kirjoja ja kävin hänen seminaareissaan.

Tärkeää on myäs ollut ystäväni, luontaisterapeutti Liisa Kinnusen, kokonaisvaltainen opastaminen luonnonmukaiseen elämään. Ruokavalioni koki täydellisen muutoksen. Luomuruoka, lähdevesi ja terveet elämäntavat saivat aikaan ihmeitä. Luomuriisipaasto puhdisti elimistääni, kuona purkautui pois, ja olo keveni. Olen nyt lähes vuoden ollut luomukasvissyäjä, pääsääntäisesti vegaani eli ilman eläinvalkuaista.

Vointini on loistava, ja rinta on ollut täysin terve jo kuukausia. Kävin mammografiassa ja sain puhtaat paperit. Omalääkärini terveyskeskuksessa totesi rintani normaaliksi ja samanlaiseksi toisen rinnan kanssa.

Olen näillä lempeillä hoitomuodoilla tervehtynyt täysin. Tällä hetkellä olen terve, loistavassa kunnossa ja teen koulutustyätäni opastaen ihmisiä itsetuntemukseen sekä kirjoitan kolumnejani.

LAPIN KANSA /Rovaniemi
13.10.2001
Teksti:Tuula Helariutta
Kuva: Veli-Jukka Mustajärvi

Syöpäsairas valitsi oman hoitotiensä

Marketta Kivelä on Myllärin tyttäriä Rovaniemen Katajarannasta, kotitalo on harvoja sodassa säilyneitä rovaniemeläisiä talonpoikaistaloja. Tampereella asuva Marketta käy välillä mielellään kotimaisemissa.

"En taistellut syäpää vastaan, en myrkyin, en veitsin, vaan rakastin soluni puhtaaksi. Tämä oli minun tieni. En missään nimessä kehota muita tekemään juuri näin, mutta minulle tämä sopi."

Näin sanoo rovaniemeläissyntyinen Marketta "Margie" Kivelä, 60, joka väittää hoitaneensa rintasyäpänsä luonnonmukaisin vaihtoehtohoidoin.

Hänen suvussaan on paljon lääkäreitä ja tälle ammattiryhmälle Markettakin antaa täyden tunnustuksen, mutta säälii heidän aivan hirvittävää tyästressiään näinä aikoina. Suvun lääkärin kehotuksesta hän lähti mammografiaan viime vuoden toukokuussa, kun toisessa rinnassa oli jo päällepäin näkyvä kyhmy, läpimitaltaan seitsemän senttiä.

-Kun sain tulokset perjantaina, minut määrättiin rinnanpoistoleikkaukseen seuraavana maanantaina äärimmäisen kiireellisenä tapauksena, Marketta kertoo.

Kun hän lauantaina istuskeli kotonaan Tampereen Raholassa, hän oli rauhallinen, ei ollenkaan paniikissa eikä hysterian tunnelmissa. Hänen lävitseen kulki ahaa-elämys; leikkaus ja kovat solumyrkkyhoidot eivät ole minun tieni.

Kun hän ilmoitti päätäksensä maanantaina lääkärilleen, tämä oli kauhuissaan ja kertoi suuresta kuoleman uhasta, ellei sairautta hoideta.

- Sitten eteeni tulivat kuin tarjottimella erilaiset vaihtoehtohoidot, lempeät hoitomuodot. Ystävättäreni kertoi Kanadassa tapaamastaan turkkilaisesta tiedemiehestä Ayhan Doyukista, joka on kehitellyt tuotteita ympäristäsaasteiden puhdistamiseen. Tilasin hänen kehittämäänsä super-ionisoitua vettä, jota lantrasin lähdeveteen, Marketta sanoo.

Sitä hän joi pari kuukautta ja sanoo konkreettisesti tunteneensa, miten kuona lähti hänen elimistästään, siitä oli hänestä merkkinä myäs vahva metallin maku suussa. Hän hikoili valtavasti pahanhajuista hikeä, hän tunsi puhdistuvansa myrkyistä ja sairaista soluista koko ajan.

Hän kokee tämän hoidon olleen akuuttia ensiapua syävän kuriinsaamiseksi. Sen jälkeen hän alkoi pohtia sitä, miten rankka sairaus syäpä on, ja päätyi siihen ajatelmaan, että seuraavaksi on mentävä syävän synnyn syihin.

"Syöpä oikeassa rinnassa
kertoo äiti/lapsi-suhteesta"

Traumoja takana

Marketta läysi tiensä virolaisen lääkärin Luule Viilman vastaanotolle Tallinnaan. Tämä ei edes katsonut hänen mammografiatuloksiaan eikä tunnustellut syäpäistä rintaa, vaan rupesi puhumaan Marketalle tämän äidistä ja äidinäidistä.

Viilman on jaotellut eri syävät eri syistä johtuviksi; syäpä oikeassa rinnassa kertoo äiti-lapsi -suhteesta, vasemmassa se kertoo isä/lapsi -suhteesta!

Marketta kertoo, että Luule Viilman "näki" mitä hänelle oli tapahtunut pikkulapsena evakossa Ruotsissa. Evakkopaikassa oli paljon kiljuvia lapsia, niin hänkin. Joku hoitaja oli hermostunut Marketankin itkuun ja uhkaillut, että ellei tämä kohta lopeta, ei äiti tule koskaan tätä hakemaan kotiin. Sen pahempaa ei pienelle lapselle voi sanoa.

Tämä äidin menetyksen uhka sai silloin 3-vuotiaan Marketan kauhusta tukehtumispisteeseen, lähes tajuttomaksi. Hän selvisi hengissä pelon aiheuttamasta tukehtumiskohtauksesta, mutta äiti ei sitä saanut koskaan tietää. Marketta uskoo, että tämä menettämisen pelko aiheutti sen, etteivät he koskaan äidin kanssa päässeet tosi läheisiin väleihin.

Viilmanin teorian mukaan purkamaton stressi tai trauma siirtyy lapsiin ja lapsenlapsiin. Marketta väittääkin ymmärtävänsä nyt, miksi Suomessa juuri nykyään on niin paljon rintasyäpää.

- Meissä on äitiemme ja isovanhempiemme traumat. Se mitä minä koin, se on lappilaisen ja koko Suomen naisen historiaa, hän uskoo.

Luomuruokaa

Hän itse sanoo sairastumisensa jälkeen purkaneensa omia varhaislapsuuden traumojaan, ottaneen vastuun omasta elämästään. Hän siirtyi hyvin terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapaan, laihtui, nuortui, ja Marketan omien sanojen mukaan syäpäpatti häipyi. Puheittensa todisteena Marketta jakaa lääkärintodistustensa kopioita ihmisille.

Marketan elämään kuuluvat muun muassa kasvisruokavalio, luomuruoka, turvekylpysauna, yrttikylvyt, luomuriisipaasto, suolihuuhtelut, intuitiivinen hieronta eteerisillä äljyillä ja Kanadan intiaanien ikivanha yrttitee.

- Kun minut toukokuussa piti leikata, tunsin itseni terveeksi jo seuraavassa tammikuussa. Jos minulle nyt tulisi uusi kyhmy, sanoisin, että minulla on vielä prosessointi kesken, hän toteaa.

Hallamat ja Rautavaarat

Kauppatieteiden maisteri Marketta Kivelä julkisti yhtä aikaa viisi esikoiskirjaansa, mikä on melkoinen saavutus. Tarkoitus oli julkaista vain 3-osainen Keinuvuopaja-trilogia, mutta aiemmin aloitetut kaksi muutakin kirjaa valmistuivat samaan aikaan "sivutuotteina".

Yksi kirjoista on tamperelaislehdessä julkaistuista pakinoista koottu Auringonkukkia. Toinen kirja Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa, kertoo hänen syäpäsairaudestaan.

Trilogia Keinuvuopaja taas kertoo Marketan ja hänen miehensä Jussin intiimistä kirjeenvaihdosta, mustasukkaisuudesta, rakkaudesta. Tässä Marketta "teki hallamat", eli julkaisi pariskunnan rakkauskirjeet kirjana.

Hän myäs "teki rautavaarat", aviomies Jussi oli häntä 33 vuotta vanhempi. Vast' ikään on kohuttu säveltäjä Eino-Juhani Rautavaaran ja huomattavasti häntä nuoremman Sini -vaimon avioliitosta.

Trilogia onkin Kiveläiden love story, tekijäksikin on kanteen kirjoitettu "Jussimarketta Kivelä".

Marketta syntyi Rovaniemellä Katajarannassa sijaitsevaan Myllärin taloon 60 vuotta sitten. Tämä 10-lapsisen perheen tytär opiskeli Helsingissä kauppatieteiden maisteriksi ja jatkoi myähemmin kandidaatiksi. Hän opetti kauppaopistoissa eri puolella Suomea, meni Jussinsa kanssa naimisiin, palasi Rovaniemelle 80-luvun alussa ja jäi leskeksi vuonna 1983.

Vaikka kaikki oli ulkoisesti hyvin miehen menettämisestä huolimatta, alkoi Marketassa henkinen etsintä ja kasvu. Hän otti vuonna 1990 sapattivapaavuoden ja lähti kiertämään maailmaa.

Sen jälkeen hän luopui opettajan virastaan Rovaniemellä, myi talonsa, pakkasi reppunsa ja koiransa, ja asettui asumaan Tampereelle.

Suggestopediset kurssit Saksassa antoivat ahaa-elämyksen. Marketta opiskeli lisää ja ryhtyi pitämään itsetuntemuskursseja, keikkatyäläisenä ympäri Suomea.

Lopullinen diagnoosi leikkauspäydällä

Lapin keskussairaalan onkologi eli syäpäsairauksien erikoislääkäri Abdel Maiche ja patologi Katri Vuopala eivät usko " ihmeparannuksiin". He korostavat, että lopullinen syäpädiagnoosi selviää usein vasta leikkauspäydällä.

Koska Marketta Kivelä jakaa itse diagnoosipapereitaan kirjojensa välissä liitteenä, lähetimme samat paperit Lapin keskussairaalan syäpäasiantuntijoille kommentointia varten.

- Tämän yksittäisen potilaan tiedot ovat puutteelliset. Tutkimukset rajoittuvat paksuneulanäytteisiin ja lyhyt, vasta vuoden seuranta yhteen ultraäänitutkimukseen, Maiche toteaa kommenttinaan.

- Kun puhutaan rintasyävästä, lopullista diagnoosia tehdään leikkauspäydällä, jolloin patologi tutkii kasvaimesta otettavan niin sanotun jääleikepalan. Sen tutkimustulosten jälkeen päätetään rinnan ja kainalon imusolmukkeiden poistoista. Tämän jälkeen ennuste ja hoito määräytyvät koko leikkausmateriaalin tutkimukseen, Abdel Maiche kertoo hoidon tarpeen synnystä ja päätäksentekoprosessista.

Maiche muistuttaa, että yleisimpiä rintasyäpätyyppejä on kaksi, eli duktaalinen ja lobulaarinen. Niistä jälkimmäinen on ajoittain hankalasti diagnostisoitavissa, lobulaarinen karsinooma näkyy huonosti ultraäänitutkimuksessa. Noin 10 prosenttia lobulaarisista karsinoomista jää Maichen mukaan näkemättä ultraäänitutkimuksessa.

- Yleensä tehdään mammografiatutkimus ja otetaan kudosnäytteitä, jos halutaan tietää, onko sairaus parantunut vai ei. Lisäksi tiedetään, että syävän kasvu voi olla erittäin hidas. eikä ole harvinaisuus, että kyhmy kasvaa erittäin hitaasti vuosia ennen kuin se "pursuu rinnasta ulos". Vuoden seuranta-aika on liian lyhyt, Maiche katsoo.

Maiche ja Vuopala toteavat myäs, ettei kirjallisuudessa ole kuvattu pysyviä ihmeparanemisia ilman leikkausta ja / tai muita koululääketieteen hoitoja.

- Joskus, mutta onneksi harvoin, syäpäpotilas on valmis uskomaan helppoihin, mystisiin hoitomuotoihin, joita potilaita hyväksikäyttävät "parantajat" tarjoavat, Lapin keskussairaalan syäpäspesialistit väittävät.

Valitettavana totuutena Abdel Maiche pitää siitä, että ei-leikattu syäpä kasvaa ja etenee, joskus hitaasti, joskus nopeammin. Se myäs leviää ajan mittaan muihin elimiin.

- Toivon, että jokainen potilas, jolla todetaan rintasyäpä, hyväksyy sairauden ja tarjotut lääketieteelliset hoidot. Hoitamaton rintasyäpä on tappava tauti, Maiche ja Vuopala painottavat.

Maiche korostaa, että nykyhoidoilla pystytään parantamaan puolet syäpäpotilaista pysyvästi. Potilaalla on toki oikeus kieltäytyä hoidoista, jos hän niin valitsee.

UUSI ROVANIEMI
Rovaniemi 20.9.2001
Teksti & Kuva:Leena Talvensaari

Tampereelle kotiutuneen Marketta Kivelän tarina alkaa Rovaniemen Katajarannasta Myllärin talosta, joka on hänen syntymäkotinsa. Kivelällä ei juuri ole muistoja varhaislapsuudestaan, jonka katkaisi evakkomatka Ruotsiin.

Evakossa kolmivuotias Marketta joutui yksin sairaalaan ja eroon äidistään. Traumaattinen sairaalakokemus katkaisi lopullisesti tyttären yhteyden äitiinsä. Vasta nyt Marketta Kivelä ymmärtää, miksi. Lapsuuden trauman purkautumisesta hän kiittää rintasyöpää.

KIVELÄ LÖYSI kyhmyn oikeasta rinnastaan vuoden 2000 keväällä, mutta ei aluksi kiinnittänyt siihen huomiota. Kun hän lopulta meni lääkäriin, kyhmy todettiin suureksi ja pahanlaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Kivelälle varattiin kiireesti aika leikkaukseen, jossa koko rinta olisi poistettu.
Leikkausta ei kuitenkaan tehty, sillä Kivelä kieltäytyi siitä viime hetkellä. Kivelä ei muuttanut mieltään, vaikka lääkäri ennusti syövän todennäköisesti leviävän ja johtavan kuolemaan.
"Ihmisellä on elämässään hetkiä, välähdyksiä, jolloin hän saa yhteyden omaan sisäiseen tietoonsa. Tällaisena hetkenä sain varmuuden siitä, ettei minun pidä mennä leikkaukseen."
Päätös oli järkytys Marketta Kivelän läheisille. Ystäväpiiristä löytyi kuitenkin myös niitä, jotka auttoivat häntä etsimään vaihtoehtoisia hoitotapoja. Yksi ystävistä johdatti hänet käyttämään ns. superionisoitua vettä, jonka uskotaan kapseloivan elimistöstä raskasmetalleja ja muita myrkkyjä ja poistavan ne aineenvaihdunnan kautta.
Samoin Kivelä käytti intiaanien kehittämää yrttiteetä, jonka myös sanotaan puhdistavan elimistöä. Ruokavalionsa hän muutti lähes vegaaniksi.

MARKETTA KIVELÄ uskoo, että syöpä on psykosomaattista perua niin kuin monet muutkin vakavat sairaudet. Virolaisen lääkärin Luule Viilman kohtaaminen vahvisti tätä käsitystä. Kivelän ensimmäinen käynti Viilman vastaanotolla oli dramaattinen, sillä lääkäri totesi heti, että syövän taustalla on äiti-lapsi -suhde.
"Syöpä saattaa olla seurausta esimerkiksi lapsuuden traumasta, jonka ihmisen tietoinen mieli on unohtanut ja joka on siksi jäänyt käsittelemättä. Oma traumani kehittyi sairaalassa evakkomatkalla. Koin äitini hylänneen minut enkä enää sen jälkeen uskonut, että äiti voisi rakastaa minua."
Evakkomatkalla Marketasta tuli sulkeutunut lapsi, johon varsinkaan äiti ei saanut kontaktia. Viisivuotiaasta saakka Marketta kasvoikin kahden tätinsä hoivissa. Äiti kuoli, kun Marketta oli yhdeksänvuotias.
Syövästä vapautuakseen Kivelä ryhtyi prosessoimaan lapsuuttaan. Se oli luontevaa, sillä viimeiset kymmenen vuotta Kivelä on työskennellyt itsetuntemuskouluttajana. Hän palautti lapsuuden tapahtumia mieleensä muun muassa regressioterapian avulla ja osasi lopulta asettua jopa äitinsä asemaan. Hän ymmärsi, kuinka koettelevia sotavuodet saattoivat olla suurperheen äidille, jonka mies oli rintamalla.
"Ainoa keino vapautua traumoista on ymmärrys ja anteeksianto. Kun pystyin anteeksiantoon, se oli ensimmäinen askel myös syövästä vapautumiseen."

VIIME TOUKOKUUSSA Kivelä kävi mammografiassa, jossa todettiin, että kasvain oli kadonnut. Molemmat rinnat olivat terveet. Kivelä ei pidä kasvaimen katoamista ihmeparantumisena, sillä hän on tehnyt sekä fyysistä että henkistä työtä vapautuakseen sairaudesta.
Kivelä ei myöskään halua väittää, että hänen valitsemansa ratkaisut ja hoitomuodot auttaisivat kaikkia syöpää sairastavia. Hän ei pyri syyllistämään lääkäreitä, vaikkakin hän toivoo, että virallinen lääketiede ja luonnonmukaiset hoidot löytäisivät toisensa nykyistä paremmin. Kivelä korostaa, kuinka tärkeää ihmisen on ottaa vastuu omasta elämästään myös sairastuessaan.
"Potilaan kannattaa itse olla aktiivinen ja ottaa selvää myös lempeämmistä hoitovaihtoehdoista, joita kyllä löytyy. Passiivinen alistuminen sairauden edessä ei auta ketään."

SYYN SIIHEN , miksi syöpä puhkesi juuri puolitoista vuotta sitten, Marketta Kivelä löytää omasta elämäntilanteestaan. Kasvain alkoi kehittyä samaan aikaan, kun hän kirjoitti puhtaaksi miehensä kanssa käymäänsä vanhaa kirjeenvaihtoa. Sen myötä hän kävi läpi elämäänsä ja alitajuisesti myös lapsuuttaan.
Syövästä huolimatta Kivelä on ollut koko ajan hyvävointinen ja jatkanut työtään kouluttajana ja kirjoittajana. Kesän kynnyksellä hän julkaisi yhtä aikaa peräti viisi kirjaa. Niistä Auringonkukkia sisältää pakinat, jotka on julkaistu tamperelaisessa Länsi-Sanomat -lehdessä. Nainen joka ei antanut leikata rintaansa kertoo syövästä ja siitä selviytymisestä.

Keinuvuopaja-trilogia sisältää Marketan ja hänen miehensä Jussi Kivelän kirjeenvaihdon sekä Marketan päiväkirjamerkintöjä. Marketta ja Jussi tutustuivat vuonna 1973 ja rakastuivat ensi katseesta, vaikka heidän välillään oli 33 vuoden ikäero. Kymmenen yhteistä onnen vuotta päättyivät Jussin kuolemaan.

ULTRA 7-8/2001
Teksti ja kuva:Marko Kananen

ILMIÖ NIMELTÄ MARGIE

Moni muistaa Marketta Kivelän vauhdikkaasta esityksestä kesän 1998 Ultrapäivillä. Tänä kesänä hän on tulossa Ultrapäivien parantajapaneeliin - ei parantajana, vaan parantuneena. Mutta miksi hän kutsuu itseään Margieksi (ma:dzi), kuinka hän onnistui julkaisemaan kerralla viisi esikoiskirjaa ja miksi hän ei antanut leikata rintaansa?

Aloitetaanpa alusta. Marketta Kivelä on vanhaa Peräpohjolan sukua, hänen synnyinkotinsa on Rovaniemen harvoja maailmansodassa säästyneitä rakennuksia. Hän on kauppatieteiden maisteri, ja on toiminut mm. johdon sihteerinä sekä yrittäjänä. Henkisenä herättäjänä ja opastajana hän on toiminut viitisen vuotta.

Margie, miksi haluat olla Margie eikä Marketta?

- Sain nimen opiskellessani USAssa 60-luvulla, Marketta oli siellä liian vaikea lausua. Jälkikäteen olen huomannut, että nimihän sopii minulle täydellisesti, Margie kertoo. Kun se äännetään oikein (ma:dzi), siinä yhdistyvät kolme ristimänimeäni, mieheni Jussi, energy jne. jne.

Viisi esikoiskirjaa kerralla!

Margiella on jonkin verran kokemusta kirjoittamisesta, hänellä on mm. oma kolumnipalsta paikallislehdessä. Silti hän löi kaikki ällikällä, kun häneltä ilmestyi loppukeväästä peräti viisi esikoiskirjaa kerralla.

Viisi esikoiskirjaa, kuinka ihmeessä?

- Minulla on tallessa mieheni Jussin kanssa käymäni kirjeenvaihto 70-luvulta, se toimi kolmeosaisen Keinuvuopaja-rakkaustrilogian pohjana. Näiden kolmen kirjan kirjoittajaksikin on laitettu Jussimarketta Kivelä, sillä Jussi osallistui toiselta puolen kirjoittamiseen myös nykyajassa.

- Tarjosin trilogiaa monelle kustantajalle. He kehuivat tekstiäni, mutta epäröivät ottaa taloudellista riskiä. Tässä prosessissa meni vuoden verran, eikä asia edennyt mihinkään. Samaan aikaan minulla kertyi materiaalia kahteen muuhunkin kirjaan.

- Silloin päätin, että kun kerran kolmen kirjan trilogia on kustantajille liian mittava, niin julkaistaan sitten viisi kirjaa kerralla!

Tässä kohtaa eroat varmasti 99% muista esikoiskirjailijoista. Muut olisivat varmasti yrittäneet puristaa trilogian yhden kirjan mittaiseksi torsoksi, ja lähteneet hattu kourassa uudelle kierrokselle.

- Aivan. Mutta kokonaisuutta ei olisi voinut typistää, jokainen joka lukee sen, ymmärtää tämän.

- Lopulta odottelu koitui onneksi. Vihdoin löysin kustantajan, jonka kanssa pääsin eteenpäin, ja joka ennen kaikkea antoi minun valvoa ja osallistua tekemiseen loppuun saakka. Sain Keinuvuopajan julkaistua kokonaisena, ja samaan aikaan julkaistiin kolumneistani koottu Auringonkukkia, sekä kertomukseni kamppailusta syöpää vastaan: Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa.

Syöpä ja vapautus

Tämä viimeksi mainittu onkin todella dramaattinen tarina. Miksi et suostunut leikkaukseen, vaikka lääkärit ennustivat kuolemaa?

- Vuosi sitten keväällä huomasin rinnassani kyhmyn, jota näytin lääkäreille. Tutkimuksissa todettiin suuri kasvain, ja lääkärien mukaan koko rinnan poisto olisi pitänyt tehdä välittömästi. Minulle jäi pari vuorokautta aikaa ennen operaatiota, ja jotenkin vain sain sisäisen varmuuden: leikkaus ei ole minun tieni.

- Leikkauspäivän aamuna sitten soitin lääkärille. Hän kertoi asiallisesti, että ilman leikkausta edessä on todennäköinen kuolema. Lähipiirini piti lähes poikkeuksetta minua hulluna, mutta pysyin päätöksessäni.

- Moni ajattelee, että sairautta vastaan pitää taistella. Minä en kuitenkaan taistellut, minä VAPAUTIN syövän itsestäni. En taistele elämässäni mitään vastaan, sillinhan antaisin voimaa sille mitä vastustan. Tämä pätee kaikkialla, niin solujen kuin kansojenkin välillä.

Varmuudestasi huolimatta et varmaan uskonut syövän poistuvan itsestään. Mitä teit?

- En jäänyt odottamaan mitä tapahtuu, vaan ryhdyin moniin toimiin. Käytin kaiksi kuukautta superionisoitua vettä. Se ei ollut halpaa, mutta uskon sen omalta osaltaan auttaneen. Toinen tuote oli Kanadan intiaanien ikivanha Essiac-yrttitee.

- Uskon, että kaikki airaudet ovat lopulta psykosomaattisia ja tunneperäisiä. Ryhdyin työstämään sairauteni syitä, tässä työssä apunani oli Luule Viilma.

- Liisa Kinnunen jaksoi olla tukenani ja hoitajannani. Hän käytti koko monipuolista parantamisen osaamistaan, mm. ruokavalioni pantiin kokonaan uusiksi.

Ilmeisesti et kuitenkaan halua julistaa virallista terveydenhoitoa pannaan, vaikka teitkin omat ratkaisusi?

- En missään tapauksessa halua asettaa näitä asioita vastakkain. Toivon vain oman esimerkkini mahdollistavan sen, että virallinen tiede ja luonnonmukaiset hoidot löytäisivät toisensa ja ryhtyisivät yhteistyöhön potilaiden hyväksi, Margie sanoo.

- Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sairaus on mielestäni ollut suuri siunaus. Se on pakottanut ei vain minut, vaan koko sukuni matkalle itseen. Koko suvun yhteisiä traumoja työstetään nyt, ja anteeksianto vapauttaa sairauksista ja kärsimyksistä.

Ympäröi itsesi kauneudella

Heli Leppä, VIHERSISUSTUS nro 2/01

Margie Kivelä ei voisi kuvitellakaan kotiaan ilman kukkia

Tampereen kupeesta, rauhalliselta Raholan asuinalueelta, voi läytää kodikkaan punaisen omakotitalon omenapuiden keskeltä. Talo on Margie Kivelän, ja astuessani sisään hänen kotiinsa ilma tuntuu kevyeltä ja tunnelma elinvoimaiselta. Olohuonetta hallitsevat näyttävästi suuret crotonit. Ikkunalaudoilla kiemurtelevat kultakäynnäkset ja santpauliat. Huoneista voi myäs läytää ison fiikuksen ja jukkapalmuja, jotka kasvavat siellä useammassa polvessa. Ikääkin monilla kasveilla on jo kunnioitettavat 20 vuotta.

Margie puhuu kukistaan lämpimästi kertoessaan, miksi ne ovat tärkeitä hänelle.

– Ihminen tarvitsee kauniita asioita ympärilleen voidakseen hyvin. Luonto sellaisenaan on juuri sitä ja siihen liittyen tietenkin kasvit ovat kauniita. Jokaisen pitäisi ympäräidä itsensä kauneudella. Katsomalla pitkään vaikkapa yhtä crotonin lehteä voi imeä itseensä sen kauneutta.

– Kasvit, kuten muukin elollinen, värähtelevät energiaa ja nostavat värähtelytasoa kotona. Se auttaa jaksamaan. Sen voit todeta myäs ulkona: jos olet väsynyt, niin halaa puuta ja saat taas lisää energiaa.

Kasvien hoito on helppoa

Vaikka Margiella on kasveja paljon, ne eivät hänen elämäänsä rajoita. Kasvit ovat hyvin helppohoitoisia, niitä ei tarvitse paljon kastella ja mullatkin vaihdetaan vain parin vuoden välein.

– Kasvien kasvattajan suurin virhe on liika kastelu, jolloin juuret voivat päästä mätänemään. Mullan täytyy välillä antaa kuivahtaa. Itse käytän altakasteluruukkuja, jolloin kukat saavat vettä juuri tarvitsemansa määrän.

– Kasteluveteen lisään monesti hieman lähdevettä, kasvit pitävät siitä. Vaikka lähdevettä ei ole kuin tilkkanen, jättää se muistijäljen koko veteen. Idea on siis sma kuin homeopaattisessa hoitomenetelmässä. Myäs Substralia käytän joskus kasteluvedessä.

– Toinen, mikä on tärkeää huomioida, on kasvien asettelu suhteessa auringonvaloon. Paikka ei saa olla liian varjoinen, mutta toisaalta aurinko voi olla liian polttavakin, jos ikkuna on suoraan etelään päin. Tuholaisia kasveissa ei ole muulloin kuin syksyin. Silloin talon puutarhassa olevista omenapuista kerätään omenoita sisälle ja ne tuovat matkassaan ätäkäitä kodin kasveihin. Margie ei halua käyttää sumutettavia torjunta-aineita, mutta sen sijaan hän käyttää kukkakaupasta saatavia multaan pistettäviä tikkuja. ätäkät munivat multaan, joten se on tehokas tapa päästä niistä eroon, ja konsti on toiminut hyvin.

Kasvit kätkevät tarinoita

Kun katselee tarkemmin Margien kasveja, voi huomata niissä ihastuttavia yksityiskohtia. Hän on asetellut kasvien oksille lintuja ja muita koristeita. Koristeisiin liittyy oma tarinansa, jonka Margie kertoo innostuneena.

– Muutama vuosi sitten keväällä sattui niin, että toinen crotonini tiputti kaikki lehtensä. Koska kasvi näytti varsin paljaalta, laittelin sen oksille pääsiäiskoristeita piristykseksi. Kuinkas ollakaan, crotoni alkoikin tyäntää uusia lehtiä ja pääsiäiskoristeita ei sen takia enää saanutkaan irrotettua kasvista. Niinpä ne jäivätkin koristamaan crotonia ympäri vuoden.

– Jouluisinkin koristelen monesti kasvini joulukuusenkoristeilla, koska en tuo kuusta sisälle. Tämä johtuu siitä, että mielestäni kuusen omat äljyt ja eteeriset tuoksut kuuluvat metsään, eivätkä yhteen huonekasvien kanssa.

Margiella kasvit ovat viihtyneet riippumatta siitä, millaisissa oloissa hän milloinkin on asunut. Hän muistuttaa, että on tärkeää puhua kasveille ja niitä pitää rakastaa. Myäs hyvä musiikki on niille mieleen.

– Muistan, kun aikoinani muutin Rovaniemeltä isosta omakotitalostani Tampereelle pieneen kaksioon. Luulin, että kasvit olisivat ympäristänsä vaihdoksesta nuupallaan, olihan muuton lisäksi vielä maraskuu: pimeää ja kylmää.

– Aloitin samoihin aikoihin kurssin käyttäen suggestopedistä opetusmenetelmää. Siihen kuului läksytekstien lukemista Mozartin sekä muiden klassisten levyjen soidessa taustalla. Ja kas kummaa, kukat ja kasvit alkoivat yllättäen kukkia ja tuoda uutta versoa keskellä pimeää Tamperetta.

– Kasvit pitävät musiikista. Ne aistivat musiikin värähtelyn ja klassinen, harmoninen musiiki on niille mieleen. Riitasoin nuista ne eivät pidä, eikä sellainen sovi ihmisillekään, Margie toteaa.

Kasvit ovat voimavara

– Minusta on mukavinta kasvattaa kasveja itse niiden lehdistä. Lahjaksi olen muyäs saanut kauniita kasveja. Jos hankin ostokukkia, on yksi lempikukistani saintpauliat.

Niinpä ei liene yllätys, että Margien lempiväri kukissa on vaaleanpunainen ja vaaleansininen.

– Myäs keltainen ja vihreä ovat suosikkejani. Sen sijaan musta on väri, jota en koskaan käytä. Musta on surun väri, joka sanoo "älä tule luokse". Mustassa värissä energiataso ei ole korkealla. Margie on käynyt viimeaikoina raskaita vaiheita läpi. Hänellä todettiin syäpä, joka on hoidettu pois luonnonmukaisin keinoin. Kaunis koti on voimistanut energioita ja näin kasvitkin ovat auttaneet myäs syävästä parantumisprosessia, Margie uskoo. Kasvit kun ovat aina olleet olennainen osa kodin sisustuksessa.

Kevät ja kesä tekevät tuloaan Tampereelle. Kotipuutarha alkaa heräillä talviunestaan ja Margie pääsee laittelemaan pihamaataan omenapuiden, ruusupensaiden ja pelargoonien keskelle. Jos haluat tutustua Margieen paremmin, voit vierailla hänen kotisivuillaan.

Syövän voi voittaa rakastamalla

Vesa Riihinen
Länsi-Sanomat, Tampere, 24.1.2001

Marketta Kivelä:

Syöpäsairaus voi olla suuri siunaus. Näyttelijä Heikki Määttänen kertoi taannoin julkisuudessa omasta taistelustaan keuhkosyöpää vastaan. Hän painotti sitä, että tautia pitää vihata niin paljon kuin ikinä kykenee. Minä sanoisin omasta kokemuksestani, että sitä pitää rakastaa niin paljon kuin pystyy, sanoo Länsi-Sanomienkin sivuilta tuttu kolumnisti, luennoitsija Marketta 'Margie' Kivelä.

Kivelällä todettiin rintasyöpä viime vuoden toukokuussa.

– Olin kevään aikana havainnut rinnassa olleen kyhmyn. En kiinnittänyt siihen aluksi huomiota, mutta lopulta menin tutkituttamaan sen. Kyhmy todettiin pahanlaatuiseksi. Kasvain oli senverran iso, että koko rinta haluttiin poistaa. Viimeiset tutkimukset tehtiin perjantaina ja maanantaiksi oli varattu leikkaus. Mietin viimeiseen asti, onko tälle vaihtoehtoa. Lauantaiaamuna sitten vain sisimmässäni tiesin, että leikkaus ei ole minun tieni. Maanantaiaamuna soitin lääkärille ja kieltäydyin ystävällisesti leikkauksesta, Margie muistelee.

– Lääkäri oli hyvin asiallinen ja kertoi vaihtoehdon. Todennäköisesti kuolema. Sisäinen varmuuteni selviämisestä oli kuitenkin kasvanut niin paljon, että mikään ei horjuttanut päätöstäni.

Vaihtoehdot tarjottimella

Kieltäytyminen leikkauksesta oli shokki Margien ystäville ja sukulaisille, joiden joukossa on myös kolme lääkäriä. – Hulluinahan he minua pitivät. Kaikki vain kysyivät: mitä jos kuolet? Otin kuitenkin vastuun asiasta täysin omiin käsiini. En epäröinyt hetkeäkään.

Tämän päätöksen jälkeen vaihtoehdot tulivat kuin tarjottimella niitä sen kummemmin etsimättä.

– Ystäväni Marjaana oli juuri käynyt Kaliforniassa eräässä konferenssissa tekemässä haastattelua turkkilaisesta tiedemiehestä ja keksijästä Ayhan Doyukista. Hän on kehittänyt ns. superionisoidun veden ja lukuisia tuotteita ympäristösaasteiden torjumiseksi. Näissä tuotteissa on myös vakaviin sairauksiin kehitettyjä BREAKER ja CLEAR- nimisiä tuotteita. Ne kapseloivat elimistöstä vahingolliset raskasmetallit ja muut myrkyt ja vapauttavat ne elimistöstä aineenvaihdunnan kautta. Pyysin Marjaanaa tilaamaan Internetin kautta kyseisiä tuotteita, koska niitä ei vielä saa Suomesta.

– Ensimmäinen näyte-erä tuli parin viikon sisällä. Pienen pullon sisältö sekoitettiin neljään litraan lähdevettä. Ensimmäinen lasillinen maistui aivan hirveältä, mutta totuin juomaan sitä. Tuntui siltä kuin hiukset olisivat nousseet pystyyn. Elimistö reagoi heti ja rupesi vapauttamaan haitallisia myrkkyjä. Tuotteet ovat huipputiedettä, joten mitään halpaa se ei tietenkään ollut, Margie kertoo. Fyysisesti tämä superionisoitu vesi vaikutti heti aineenvaihduntaan:

– Tunsin sen kuinka myrkyt alkoivat purkautua vauhdilla ulos kehostani. Syöpä koteloitui parissa, kolmessa viikossa. Tunsin sen kehossani. Käytin näitä tuotteita 2 kuukautta.

– Finlandia-talolla on tämän helmikuun 10–11. päivinä MINÄ OLEN Monitapahtuma, jossa myös Ayhan Douyk on yhtenä esitelmöitsijänä. Ensimmäistä kertaa nyt Suomessakin. Toivottavasti tämän jälkeen näitä tuotteita rupeaa saamaan myös Suomesta.

Toinen syövän hoitoon käytetty aine oli Kanadan intiaanien ikivanha ESSIAC -yrttitee. Se on yhdistelmä neljästä yrtistä, joista keitetään ja siivilöidään yrttijuomaa. Intiaanit ovat käyttäneet sitä jo satoja vuosia hoitomenetelmänään vaikeisiin sairauksiin. 1920-luvulla oli parin äänen varassa, ettei sitä hyväksytty Kanadan lääkintäviranomaisten hyväksymäksi viralliseksi lääkkeeksi. Eräät ystävistäni ovat käyttäneet tätä ESSIAC -yrttiteetä elimistön puhdistamiseen hyvällä tuloksella. Sain vinkin ystävältäni Tiina Heinäseltä. Olen käyttänyt teetä kuurinomaisesti. Se reippaasti putsaa elimistöä. Sen vaikutuksen tuntee myös heti kehossaan.

Kolmantena keinona Margie käytti omia oppejaan. Vuosia itsetuntemusta opettanut nainen halusi sukeltaa sairautensa syihin. – Uskon vahvasti siihen, että kaikki sairaudet ovat lopulta psykosomaattisia ja hyvin tunneperäisiä. Minulle tämä sairaus oli lopulta myös valtava siunaus, sillä menin virolaisen lääkäri Luule Viilman avulla lapsuuteeni. Viilma löysi heikon kohtani, äiti/lapsi-suhteeni. Olen ollut evakossa Ruotsissa sairaalassa yksin ja tuntenut itseni hylätyksi. Saanut siitä pysyvän trauman sieluuni. – Anteeksiantamalla ja ymmärtämällä sain purettua itsestäni sellaisia asioita pois, jotka auttoivat valtavasti itsetuntemustani. Viilman mukaan elimistön häiriöt ilmenevät siinä vaiheessa, kun maksa ei pysty suodattamaan kaikkia myrkkyjä ulos, ja ne kulkeutuvat verenkierron kautta ihmisen heikoimpaan kohtaan solutasolle ja aiheuttavat sairastumisen. Heikoimman kohdan ja menneisyyden väliltä löytyy puolestaan yhteys, Margie uskoo.

Matka omaan sisimpään on ollut suuri seikkailu. Itsetuntemuskouluttajana hän on syventänyt omaa itsetuntemustaan valtavasti. Sairaus on ollut suuri siunaus niin itselle kuin sukulaisille. Kyseessä ovat koko suvun yhteiset traumat.

– Niitä työstetään nyt voimallisesti, varsinkin nuori polvi tekee rankkaa prosessointia.

– Erilaisia traumoja hoidetaan edelleen niin, että ne painetaan maton alle. Näin lapsuuden traumat ovat myös hoitamatta. Tuska vapautetaan niin, että se kohdataan tunnetasolla siinä missä trauma on syntynyt. Siis syysisesti tunnetaan kipu ja tuska, ei ainoastaaan mielen tasolla. Tuska purkautuu fyysisenä rajuna itkuna. Anteeksianto on avainsana sairauksien ja kaiken kärsimyksen vapauttamiseksi.

Ihmeparantuminen?

Tammikuussa 2001 Margie istuu Raholassa olohuoneessaan takkatulen lämmössä. Takana on yhdeksän kuukauden tunne-elämän työstämistä ja elimistön puhdistamista kaikista kertyneistä kuonista, myrkyistä, raskasmetalleista jne. Tämä tapahtuu täydellisellä elimistön putsaamisella.

– Luomu-ruoilla ja lähdevedellä on suuri merkitys. Ne ovat aivan ehdottomia. Koska myrkyistä on päästävä eroon, kehoa ei tule rasittaa lisämyrkyillä. Myös turvesaunalla on erittäin puhdistava vaikutus elimistöön. Ystäväni, luontaisterapeutti Liisa Kinnusen antama asiantuntemus ja apu on ollut ratkaisevan tärkeää näissä puhdistumis- ja luomuasioissa. Työ on aktiivista itsensä hoitamista niin fyysisesti kuin tunnetasolla. Olen vakuuttunut siitä, että rinnassani ollut kasvain on koteloitunut, ja että se edelleen pienenee. Uskon vahvasti siihen, että olen selvinnyt tästä, Margie sanoo.

– Voitin sairauteni henkisesti sillä hetkellä, kun kieltäydyin leikkauksesta. Mammografiassa en ole tässä välillä käynyt, koska seurantahan minulta kiellettiin. Toisaalta olen keskittynyt terveyteeni, en sairauteen. Vointini on koko ajan ollut hyvä ja olen ollut työkykyinen koko ajan.

Onko siis kyse ihmeparantumisesta?

Ihmeparantumisesta ei ole kysymys vaan luonnonmukaisesta menetelmästä ja vastuunottamisesta omiin käsiin. En myöskään missään nimessä halua asettaa vastakkain luonnonmukaisia hoitokeinoja ja virallista lääketiedettä. Paremminkin haluaisin omalla esimerkilläni vaikuttaa siihen, että viralliselle tieteelle ja luonnonmukaisille hoidoille saataisiin yhteistyötä.

Kirjoittajasta kirjailijaksi?

Margie jatkaa kirjoittajana, luennoitsijana ja suggestopedisenä kouluttajana kuten tähänkin asti. Tavoitteena on myös kirjailijan ura.

– Kirjoitin viime vuonna edesmenneen mieheni ja minun välisen kirjeenvaihdon rakkauskirjaksi ja odotan nyt päätöksiä kustantajilta, Margie paljastaa tulevaisuuden suunnitelmiaan. Itseasiassa juuri tämän kirjoittamisen aikaan kyhmy rinnassani rupesi kasvamaan. Syynä se, että vahvasti prosessoin omaa elämääni ja alitajuisesti myös lapsuuttani, Margie kertoo.

Margie Kivelä on käynyt lähes vuoden mittaisen itsetutkimisprosessin syövän avulla. Usko paranemiseen luonnonmukaisten keinojen kautta on vankkumaton.

Sivut perustettu 9.9.1999

Artikkeleita Margiesta

Rauhanpapitar vihkii ja siunaa

Mie oon rovaniemeläinen

Vastuuta luonnon säilymisestä

Mylläriltä kaksi uutta kirjaa

MARGIE RAKASTI SYÖVÄN POIS!

Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa

SIELU MUISTAA KAIKEN, VAIKKA KEHO ONKIN AINA UUSI

PERINNÖKSI ELÄMÄN KUNNIOITUS

MARGIEN KÄSITYS SYÖPÄSAIRAUKSISTA

RAUHANPAPITTAREN SIELUNMAISEMAA

Perinnöksi elämän kunnioitus

KEINUVUOPAJA

RAUHANPAPITAR SÄTEILEE NAISENERGIAA

JOULUPUKIN RINNALLE RAUHANPAPITAR?

Marketta Mylläri on löytänyt rauhanyhteisön kautta uuden tehtävän Uusi Rovaniemi, Leena Talvensaari 20.10.2007

MARGIEN VALINTA

"RAUHA TULEE MAAILMAAN NAISENERGIAN KAUTTA"

Haastattelu Maria Magdalenan kanssaUltra 7-8/2005

Ei ihmeparantuminen, vaan hyvin harvinainen sattuma

Marketan rintasyöpä katosi itsestään

Elämä vaakalaudalla

Ihmiset puhuivat kuolemasta

Nainen, joka ei antanut leikata rintaansa

Syävänhoitoa rakkaudella

Kuntoremontti

Mammografia ja ultraäänitutkimus

Nainen joka ei suostunut rintaleikkaukseen

Sota tämänkin itkun takana

Parantumistani ei voi omia

Ravinto rakentaa terveen persoonallisuuden

Mistä tuli voima kieltäytyä leikkauksesta?

Salaatit omasta maasta

Nainen antautuu auktoriteettien käsiin

Lempein keinoin eroon syövästä

Vapauduin syövästä lempeästi

Syöpäsairas valitsi oman hoitotiensä

Nainen joka vapautui syövästä

ILMIÖ NIMELTÄ MARGIE

Ympäröi itsesi kauneudella

Syövän voi voittaa rakastamalla

Marketta Mylläri on löytänyt rauhanyhteisön kautta uuden tehtävän

Uusi Rovaniemi, Leena Talvensaari 20.10.2007

Haastattelu Maria Magdalenan kanssa
Ultra 7-8/2005